Uusi S AVA!

Viime viikonloppuna Kajsa ja Tero reissasivat Ruotsiin kisaamaan Tuiman (N. Tuli) ja Tiukun (N. Tosi Nopee) kanssa. Tiukulle ja Terolle nopsakoita, kivoja ratoja mutta tällä kertaa ei merkintöjä kisakirjoihin. Tuima ja Kajsa ottivat potin kotiin voittamalla sekä agility- että hyppyradan. Näistä suorituksista palkintoina myös agility- ja hyppySERTit! Tuima on nyt siis myös Ruotsin agilityvalio, FI & S AVA N. Tuli! Hyppyserti jää odottamaan viimeistä samanmoista Suomesta, jonka jälkeen Tuimis kruunataan myös Ruotsin hyppyvalioksi. Huikeeta Kajsa ja Tuima! Paljon paljon onnea!

Samaten viime viikonloppuna Tuiman sisko Tipi (N. Ilma) ja Satu kisasivat minikakkosissa tehden agilityradalla nollan ja voittaen luokan. Pian luokkanousun jälkeen plakkariin parin ensimmäinen LUVA-nolla kakkosista! Onnea!

Huurrekin (N. Huurre) on korkannut kisaradat mediykkösissä Susannan kanssa. Vielä ei merkintöjä kisakirjaan mutta kyllä niitä sieltä tulee. :)

Waden tytär Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa) nousi pari viikkoa sitten medikolmosiin ja heti ekan kolmosten kisapäivän saldona oli kaksi nollaa ja agiSERT! Paljon onnea!

Ink:stä lupailin kuvia, joita Jari otti jo reilu viikko sitten. Kiirettä on kuvaajalla pitänyt eikä niitä ole vielä netissä, mutta tässä maistiainen.

Myös Priimasta räpsästiin samalla muutama kuva, joissa tukka on äitikoiralla täysin laittamatta ja siistimättä ;)

Pentuset ovat jo reilun 3 vkon ikäisiä. Ne ovat saaneet ensimmäiset madotuksensa ja lihaa on myös maisteltu. Liha (tällä kertaa hevosta) uppoaa mainiosti, kaikille yhtä mainiosti. Hampaat puhkesivat kaikilla 3vkoisena. Pennut ovat edelleen todella tasaisen oloisia luonteeltaan. Kaikki kiipeilevät syliin ja hännät vipattavat, kolme pentua on mennyt "kiinni" heiluttelemaani räminäpurkkiin eivätkä muutkaan säpsy sitä. Pennut muuttivat keskelle kämppää aitaukseen, kun ne olivat 2vkoa ja 5pvää vanhoja. Kaikki liikkuivat tosi reippaasti heti liukkaalla lattialla eikä kukaan "lamaantunut" makaamaan tai huutamaan. Ekana iltana toki jonkin verran piippausta, joka loppui hyvin nopeasti.

Kolmeviikkoispainoissa alkoi olla jo jonkin verran eroja, vaikka noin keskinmäärin ovat minusta kovin tasaisia. Jotain veikkauksia voisin tehdä, vaikkei kolmeviikkoispainot nyt mitään ennustakaan...

Pennut taas syntymäjärjestyksessä. Suluissa syntymäpaino ja sen jälkeen kolmeviikkoispaino.

1. poika (191)/ 625g
1. tyttö (195)/ 542g
2. tyttö (183)/ 628g
2. poika (202)/ 607g
3. poika (190)/ 575g

Jälleen kerran on fiilis, että jotain jää päivittämättä... Orientoivat opinnot yliopistolla alkoivat tiistaina ja tuntuu kyllä tosi hyvältä, vaikka rankkaakin vähän on. Hurjan monta rautaa tulessa yhtä aikaa.

Ai niin! Jarin raakaruokaa myyvällä yrityksellä Taikamuonalla on nyt kotisivut! Sivut ovat vielä keskeneräiset muotoiluiltaan jne mutta oleellisin tieto on jo löydettävissä. Tervemenoa sivuille ja tervetuloa ostoksille!

Vauhdille nolla, paimennusta ja laspia

Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna saivat viikonloppuna Tampereelta ensimmäisen kolmosluokan nollansa, agilityssä siis! Tosi hienoa että noita onnistumisia tulee välillä, kovan puurtamisen palkaksi! Hyvä te!

Viikonloppuna Vallu (N. Routa) kävi Etelä-Suomen Shelttien järkkäämässä paimennuspäivässä Somerolla, Woollandiassa. Ihan huippumahtavaa, että poika oli heti tiennyt homman nimen! Häntä alas (sillai keskittyneesti, ei liian alas :D) ja hommiin. Kouluttajan mukaan Vallu on synnynnäinen paimen. Hienoa Hanski että menitte!

Josta tulikin mieleeni, että yksi edellisestä päivityksestä unohtuneista asioista oli, että Vallun sisko, meidän oma Halla (N. Halla) kävi myös lampaita ihmettelemässä Valtarin Eijan luona Siuntiossa ja kovasti osoitti sekin taipumuksia. Syttyi heti, tasapainopisteen haku tuli selkärangasta ja olin itsekin todella hämmentyneen ilahtunut siitä miten erinomaisen keskittyneessä vireessä se työskenteli ja vieläpä hiljaa. Halla on hyvin hiljainen muutenkin ja pidän sen tasapainoisuudesta, mutta minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia ja olin tosiaan positiivisesti kovin yllättynyt siitä. On kovin sykähdyttävää nähdä tilanne, jossa koiran perimässä oleva "erikoinen" vietti vaan tulee esille ja se tietää luonnostaan kuinka tulee toimia. Ehdottomasti täytyy päästä sen kanssa paimentamaan myöhemminkin!

Oliskohan "meikäläisissä" innostuneita oman paimennuspäivän järkkäämiseen/osallistumiseen?

Itse en usko, että sheltistä on paimentamaan siinä mielessä kuin ajatellaan esim bordercollieta, joka hakee suuren lauman esim ½km:n päästä, näkemättä laumaa. Mutta selvästi näissä viettiä on ja apua varmaan pienemmissä hommissa lampaiden kanssa.

Priiman (N. Päivän Säde) pennut ovat jo pari päivää yli 2 vkoisia. Jari otti niistä kuvia maanantaina muttei ole ehtinyt vielä duunata niitä loppuun. Kuvattiin vihdoin myös Ink:ä :). Mutta siis pentuihin... Ne tuntuvat voivan hyvin. Silmät raottuivat ensin ykköstytöllä (jolla kokokaulus) 11pvän ikäisenä. Kaikkien silmät olivat vähintään raollaan 14vrk:n ikään mennessä. Alkavat siinä heti tietysti sitten jo pikkuhiljaa huomioimaan maailmaa ja sisaruksiaan ihan eri tavalla. Sunnuntaina oli jo ensimmäiset kaverin "puremis"yritykset. Maanantaina mulle heilutettiin ensimmäistä kertaa häntää. Ne myös kiipeävät syliin ja nuolevat naamaa + hamuavat esim vaatteita. Ääniinkin jo reagoidaan. Maanantaina kuvatessa, olkkarin ikkunan ääressä, kirkkaassa valossa, suurin osa protestoi aika äänekkäästi. Liekö kirkas auringonvalo syynä. Huoneeseen jossa pennut vielä toistaiseksi asuvat, ei paista aurinko suoraan, joten se on väkisinkin vähän hämärä. Nooo, pianhan nuo saavat jo muuttaa keskelle kämppää, lattialle, jahka vähän enemmän vielä liikkuvat. Huomenna tai viimeistään loppuviikosta. Olen viileiden kesäkelien vuoksi pitänyt laatikkoa levitetyllä sohvalla, barrikaadien suojassa, toistaiseksi, etteivät vain saisi vetoa. Pari on pyrkinyt jo yli laitojen ja harjoittelevat kävelemistä jo kovasti. Uskomatonta kyytiä kulkevat. Luonne-eroja ei vielä kovasti ole tai ainakaan ne eivät ole poikkeavia jatkuvasti. Joku saattaa pitää vähän enemmän ääntä, jos kaikki ei mene mielen mukaan, mutta aika tasaisen oloista sakkia ovat vielä.

Kuva: Hanna Jauhiainen

Kynnetkin leikattiin ekaa kertaa maanantaina ja se meni nukkuvien pentujen kanssa helposti. Kolmella viidestä on muuten takakannukset, ensimmäiset meikäläisen kohdalla. Ykköspojalla on toisella puolella kyllä vain sellainen nahkarämmäle, jossa ei ole edes kynttä.

Kuva: Hanna Jauhiainen

Painoja tänne vanhaan tapaan muistiin, ihan julkisestikin. Pennut syntymäjärjestyksessä. Suluissa syntymäpaino ja vieressä 2 vkoispaino.

1. poika (191)/ 466g
1. tyttö (195)/ 445g
2. tyttö (183)/ 501g
2. poika (202)/ 466g
3. poika (190)/ 433g
Silmämääräisesti niiden koossa ei näytä olevan mitään eroa. Pienin pentu on ehkä kaikkein eniten kultasoopeli, ja suurin on kaikkein tummin, joka ehkä hämää silmää. Vaikka eipä noissa nyt suuria eroja ole muutenkaan.

Ai niin, pentujen nimiteemankin sain vihdoin päätettyä. Näistä tulee Kulta -aiheisia.

Jauhiaisen Hanna kävi eilen kyläilemässä ja kuvailikin pentuja. Kiitos Hanna! <3 Täältä löydät lisää Hannan ottamia pentukuvia.

Yhtä sun toista

Taas on blogin edellisestä päivityksestä vierähtänyt tovi. Päivitettävää on ollut kyllä mutta inspis on ollut hukassa ja olen ollut vähän kuitti. On näyttelytulosta, agilityä, pentuja ja pentu. Jotain varmasti taas unohtuukin.

Näytelmissä ovat pyörähtäneet pojat Nane (N. Maa), Kaamos (N. Kaamos) ja Huurre (N. Huurre).
Kaamos oli Kuopion sivuerkkarissa elokuun alussa. Tuomarina kasvattaja Gill Partridge, UK:sta. Arvostelu kuului näin:
Tricolour, 17 months, good black & tan. Size good. Good well shaped head. Round muzzle & good underjaw. A little strong over back skull, but using ears well. Bones nicely straight front. Slightly straight upper arm. Bend of stiffle correct. Moves fairly freely, must watch his tail carriage. Tuloksena EH

Kaamoksen kuva: Laura Kuhmonen

Nane pyörähti kehässä sekä Nokialla että Porvoon ryhmiksessä.
Nokialla tuomarina kasvattajatuomari Eva Eriksson, tuloksena AVO ERI2 ja arvostelu on seuraavanlainen:
"Maskulin hane. Välformat huvud. Bra uttryck. Väl placerade öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Goda vinklar. Ngt hög svans. Bra päls. Rör sig med tillräcklig steg."
Porvoossa tuomarina Beata Petkevica Latviasta, jolta tulos AVO EH3 ja arvostelu:
"Young boy with correct ?? (en saanut selvää sanasta). Good pigmentation. Correct lenght of head. Medium stop. Medium size of dark eyes. I would like to see a little bit more soft expression. Very strong but a little bit short neck. Excellent fore chest. A little bit straight in shoulders. Excellent depth of body. Correct lenght of tail. Movement should be more round covering. Good presentation."

Huurre osallistui näytelmään Raisiossa 11.8.. Tuomarina toimi Lars Adeheimer. H:n arvoinen arvostelu kuului suurin piirtein näin (ilm. hieman vaikealukuinen käsiala kehäsihteerillä):
"Maskulint huvud. Slarviga öron, bra huvud med bra ögon och bett ngt kort hals, bra skuldra. Korekt bröstkorgs hjup. men altför kort. ngt sluttand kors ... understälde ben. och altför hög svan. Rör sig bra fram och bak."

Tipi ja Satu kisasivat hienosti miniykkösissä Seppo Savikon radalla, Kirkkonummella 5.8. Tuloksena nolla, joka oikeutti voittoon 13 koiran luokassa ja sitä myöten SERT sekä menolippu kakkosiin! Hienoa!

Meillä on pentuja! Tuntuu että pitkästä aikaa, koska tässä välissä on ollut ihan riittävästi epäonnea sillä saralla. Edellisistä siis kuitenkin "vain" 1½ vuotta. Viime viikon maanantaina 6.8. Priima (N. Päivän Säde) pyöräytti maailmaan 5 potraa soopelipentua, kun tiineysvuorokausia oli takana 62. Pentujen isä on "Kevin" FI & EE MVA EEJV -10 Shelteam Speed And Fan, ihastuttava, kovasti avoin ja vilkas soopeliherra. Pentueessa on kolme urosta ja kaksi narttua. Syntymäpainot olivat ihanteelliset, välillä 183-202g ja kaikki ovat olleet alusta saakka kovin elinvoimaisen oloisia, syöneet 100% itse jne. Priima on erinomainen synnyttäjä ja hoitaa pentunsa todella hienosti, kuten äitinsä Hymykin.

Ihan ilman vastoinkäymisiä ei olla kuitenkaan selvitty, kun Priima sai ärhäkän nisätulehduksen. Sai tähän ensin ab-kuurin joka puri pari päivää, sitten homma "räjähti" uudelleen käsiin kun jonkin toinen bakteeri lisääntyi, johon ensimmäinen kuuri ei tehonnut. Sai uuden laajakirjoisemman lääkkeen, joka on tuntunut pelittävän hienosti. Kyttään aina nisien tilaa/pakkautumista ihan "hysterian" partaalla, eipä sillä voi kuitenkaan tällaista estää jos se on tullakseen. Parissa tunnissa lämmöt nousivat puolella asteella ja tiehyet AIVAN tukossa. Ja ovat kivuliaat. Onni taas tuollainen huippuhermoinen koira, ettei vaikuttanut pentujen hoitamiseen ja meidän hoitotoimenpiteemme onnistuivat hyvin. Kipulääkettä ei siis tarvinnut antaa kuin kaksi kertaa, viimeisessä "hädässä".

On tämä kasvattaminen vaan niin helppoa ja ihanaa... Eikä se tähän lopu. Sarjassamme hetkiä, jolloin vannoin "ei ikinä enää..."

Pentujen painot ovat nousseet tasaisen varmasti, vaikkeivät ne olekaan viikon ikään mennessä tuplaantuneet. Vaikka kuulemma enemmän ihme tuo olisi jos olisivat, kun pentuja noin monta ekakertalaisella + tulehdus ja ab-kuurit. Melkoinen on pentusten vastustuskyky kun Priiman pöpö ei ole niihin iskenyt eikä kenelläkään ole edes vatsa sekaisin *koputetaan vielä puuta*. Uskon vahvasti että raakaruokinnalla (erit. naudan mahalla) on tähän (suoliston bakteerikantaan/tasapainoon) iso vaikutus. Priima söi kaikki istukatkin eikä niistä tullut sille yhtikäs mitään vatsaongelmia. Pentuja ja Priimaa on hoidettu myös Bemerillä. Joka tapauksessa tällä hetkellä Priima ja pennut vaikuttavat voivan mainiosti. Pennut paksuuntuvat ja kasvavat päivä päivältä ja muuttuvat pehmoisemmiksi. :) Kunpa tästä eteenpäin kaikki menisi hyvin.

Täältä löytyy kuvia pennuista vrk:n ikäisenä.

Meillä on myös ylläripentu, ylläri myös meille itsellemme siis, Millin siskopuoli Ink (Noblefamily's Misty River). Suloisen Ink:n isä on sama kuin Millin, aivan ihana Rio (Elbereth River of Magic). Mulle ei juurikaan tule mitään pakko saada -fiiliksiä kun käyn pentuja katsomassa, mutta tässä oli jotain mistä en päässyt ollenkaan yli. Monen sattumuksen, ja kahden viikon unohtamisyrityksen jälkeen Ink kuitenkin muutti meille 9 vkon iässä. Suuri kiitos luottamuksesta Nina! Laitetaan tänne kuva jahka edes jokseenkin kunnollinen saadaan räpsäistyä. :)