maanantai 29. lokakuuta 2012

Pyh ja pah

Tapahtumiin nähden taas hurjan pitkä päivitystauko ja se tekee tällaisen kontrollifriikin olon epämukavaksi. Olis niin kiva pitää kaikki data järjestyksessä ja ajantasalla ja ennen kaikkea huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisestikin. En pidä siitä, että tärkeitä asioita jää multa sanomatta/kirjaamatta.
Muoks. Kuulostaapa hassulta tuo että haluan huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisesti. No, ehkä kaikki ymmärtää mitä se tarkoittaa. :D

Rutinoiden jälkeen asiaan :)

Vallu (N. Routa) ja Hanski ovat korkanneet agilitykisauransa virallistenkin puolella, luokkana medi1. Ekana kisapäivänä agilityradoilta pienet lipsahdukset, hyvällä fiiliksella ja hyppäriltä nollavoitto! Onnea Hanski!

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa tekivät triplanollan minikolmosissa Ojangossa reilu viikko sitten! Palkintopallisijat (1. ja 3.) ekalta ja kolmannelta radalta! Huisin pätevää!

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas kisasivat JOA:n hallin avajaisten yhteydessä pidetyissä epävirallisissa seuramestaruuksissa voittoon oikeuttavasti! Ja samalla Enzo kruunattiin seuran nopeimmaksi pujottelijaksi. Hurjaa kyytiä jätkä menee, kun suoritti kepit aikaan 2,79sek!

Nane (N. Maa) ja Hanna vierailivat etelänaapurissamme Virossa, Rakveressa näytelmissä viikko takaperin. Lauantaina tuomarina oli Elena Ruskovaara Suomesta ja arvostelu kuului näin:
"Masculine. Well bones. Typical proportions. Needs more softer expression. Nice body. Long enough neck. Strong coat. Needs more drive & ??? rare in movement. Excellent caracter & presentation."
AVO EH1
Sunnuntaille tuomariksi vaihtui Beata Petkevica Latviasta. Hänen arvioinsa Nanesta oli seuraava:
"3,5years. A bit heavy in head. Dark a bit rounded eyes. Would like to see softer expression. Good ears. A bit short neck. Long body. A bit soft in pasterns. Medium angulations in front. Good spring of ribs. Medium length of upper arm. Good length of tail. Enough drive from back."
AVO EH1

Kaikki Kulta-pennut ovat uusissa kodeissaan ja kovin tyytyväisiltä pikkuisiinsa ovat heidän uudet ihmisensä vaikuttaneet, ja kaikkien jo olemassa olleet 'laumat' ovat ottaneet tulokkaat tosi hyvin vastaan. Kiitos puheluista ja viesteistä! Olette ihania!

Blitz:n (N. Vesi) ja Hunnin (Cardiwe's Absurd Bi Black) ainokaisesta pennusta tuli virallisesti Nappulavaaran Se Yksi Ja Ainoa. Jännityksellä suunnistin sen kanssa pentu- ja silmätarkkiin Päivi Vanhapellolle viime maanantaina. Päivi on tarkka peilaaja ja kerroin koko stoorin pennun alkutaipaleesta, jotta hän osaisi huomioida tämän ja tarkastaa pennun muuten vielä erityisellä huolella, ts jos katsoisi jotain lisätutkimuksia tarpeelliseksi. Pentu on silmäterve! Blitz emällähän on crd, joten olin kyllä valmistautunut siihen, että samainen saattaisi löytyä pennultakin. Sikiöaikaisia, pennun näköön tai tulevaan elämään vaikuttamattomia, merkityksettömiä rihmoja löytyi. Hitaasti tullut näkökyky johtui Päivin mukaan kehittymättömistä sarveiskalvoista eli pentu oli tavallaan avannut silmänsä liian aikaisin, ennen kuin sen silmät olivat siihen valmiit ja on nyt täysin normaali. Sydäntä kuunneltiin pitkään ja hartaasti eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin kaikki muu täysin normaalia. Kiveksetkin paikoillaan, perillä! Sanoi vaan että ihan kuin pentu olisi syntynyt keskosena, vaikka täysaikainen olikin.

Edelliset painot pentusesta olen merkinnyt, kun se oli 5 viikkoinen. 6 vkoisena se painoi 1145g, 7 vkoisena 1240g ja 8 vkoisena 1530g. 7 viikkoisena samaa kokoluokkaa kuin Aamu, nyt paino hujahtanut. Pieni se on, mutta aivan hurjan ponteva edelleen, ruoka maistuu hyvin jne.

Pennu kuvissa 7vkoa ja 2pvää.


Hippi (N. Ensi-Ilta) sai vähän aikaa sitten mucocele -diagnoosin, joka on kansanomaisemmin ilmaistuna käsittääkseni sappirakon limakalvon liikakasvu. Diagnoosissa on tällä hetkellä ilmeisesti pientä epäselvyyttä mutta Nadjan blogiin tulee varmasti enemmälti kirjoitusta siitä. Täällä peukut pystyssä ettei homma vaikuttaisi Hippiksen elämään.

Koko viime viikko meni jotenkin tosi haikean melankolisissa fiiliksissä, pentutarkkia lukuunottamatta. Kitin kuolemasta tuli torstaina kuluneeksi vuosi. Mun pieni sininen varjoni, paras ystäväni. Edelleen kuristaa kurkkua ja sydän pakahtuu. Mulla on sitä niin kamalan kova ikävä. Pystyn 'jo' ajattelemaan sitä ja sen joitain tempauksia hymyssä suinkin mutta aina siihen silti liittyy rintaa puristava ikävä ja itkuparku tulee yhä usein. Olen tosi tosi kiitollinen siitä, että Kiti on ollut mun elämässäni. Alle 2 kuukautta niin on Waden poismenon vuosipäivä, juuri ennen joulua. Näytön taustakuvassa on kultaisen Wade-papan kuva, kun se on mun sylissä. Mä rakastin mun pieniä niin kovin paljon :'(.

Kitin kuolinpäivänä sattui taas haaveri ja joduttiin lääkäriin. Halla ja Ink leikkivät aamulla tapansa mukaan ja Halla sai joko Ink:n kynnestä tai hampaasta reijän silmäänsä. Silmä oli todella kipeä (veti vilkkuluomen kunnolla eteen kun yritin silmää tiipailla), pupilli meni IHAN pieneksi ja silmän väri muuttui hetkessä. Soitin heti taas Vetset:iin ja saatiin onneksi Päiville aika parin tunnin päähän. Silmä ei ole onneksi puhki, mutta siinä on kaksi suht syvää reikää ja tämän trauman aiheuttama uveiitti (eli värikalvon tulehdun, silmänpaineet romahtaneet). Läjä tippoja ja kipulääkkeet, kaulurielämää ja kontrolliaika viikon päähän. Voi hyvää päivää tätä tuuria... Halla on kyllä ihan uskomaton tyyppi. Päivi ihmetteli kuinka tämä koira voi olla tällainen hoidettava ja käyttäytyä näin, niin kivuliaassa vaivassa ja sitä ronkittaessa, mainitsi vielä että erityisesti rotuisekseen. Nähtiinhän se tietysti jo jalkapoikkiepisodissa mutta kyllä se vaan silti aina ihmetyttää ja yllättääkin. Koira on täysin cool, ei tärinöitä, piippauksia, kuolaamista, ei mitään. Puhuteltaessa heiluttaa vaan vaisusti häntää. Huippuhieno Pynnytin-muru! Nyt vaan toivotaan että reijät paranevat hyvin. Halla tosin ei laita pahakseen sitä, että saa nukkua sängyssä ynnä muuta sairastupalaisen onnea.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Viikot vierii

Väki vähenee, hitaasti mutta varmasti. Sunnuntaina Kulta -pentueen viimeinen "helmoissani" asustellut poika muutti uuteen kotiinsa, ja aivan ihanaan kotiin muuttikin. N. Kullanhuuhtoja, tästä lähtien Eetu:na tunnettu 'kakkospoika' muutti Ullalle ja Ramille Kauniaisiin/Etelä-Karjalaan, samaan 'laumaan' ekan pentueeni uroksen Artun kanssa. Eetu tulee seurakoira - lenkkikaveri -virkansa lisäksi treenaamaan mahdollisesti kuulokoirajuttuja, kuten isoenonsa. :)

Eetu painoi päivän vajaa 9vkoispunnituksessa 3330g, jossa oli nousua kasiviikkoisesta 490g. Edelleen mennään samoissa painoissa Tiukun kanssa, joka tosiaan on nyt aikuisena vahvaluustoinen, n. 37 senttinen narttu. Tykkään Eetun rakenteesta ja luustosta tosi kovin. Joko siitä tulee ihanan voimakas normaalikokoinen poika, tai se venähtää liian suureksi. On näiden shelttien kanssa niiiiiin hankalaa arvioida noita tulevia mittoja.

Pikkutypy, N. Kultahuuma, sen sijaan painoi samaisessa punnituksessa 1910g, jossa nousua ed. viikosta 240g. Siitä ei voi tulla iso. Kuono, raajat jne antaa kyllä odottaa ehkä jopa turhankin pientä kokoa. Saas nähdä miten käy. Tykkään sen takaosasta (kuvat ko. pennusta huonot), sillä on mielestäni kaunis lantio ja pitkä häntä. Se on pyöreärunkoinen ja melko matalaraajainen. Ja 'tärkeinpänä', huLja pikkuoLava! Pitäisin sen itse jos pystyisin.

Pikkutyyppi myös on kiitettävästi auttanut meitä Blitz:n pikkujätkän kanssa. Yritettiin pitää niitä samassa aitauksessa, tilanteissa jolloin emme pysty vahtimaan niitä esim öisin jne, mutta B:n pentu on pitänyt sellaiset tunninkin kerrallaan kestävät "päästäkää mut ****lavita ulos täältä" -konsertit (jonka jälkeen vetää hetken henkeä ja jatkaa uudelleen) ettei tässä talossa nuku KUKAAN. Niinpä pikkuhyypiö saa olla omassa kopassaan muualla. Sinne se muutenkin suuntaa toisesta päästä kämppääkin ja könyää unille. Mukavasti menee koko porukan kanssa, vaikka vahtimatta en niitä tietenkään yhdessä pidä. Jopa Ink on sen kansas kärsivällinen ja antaa pennun äristä ja purista sekä astua vähän turhankin paljon (se on pitbull:n pentu, ei sheltin... pikkusen on toi kehitys erilainen...). Mooli sen sijaan on alkanut vähän kouluttaa sitä, vaikka edelleen on kärsivällinen ja makailee pennun kanssa.

B:n pentu painoi 5vkoispunnituksessa 890g eli viikossa nousua 170g, taas. Kerrallaan uppoavat ruokamäärät on edelleen _tosi_ pienet, mutta ahneesti se aina ruokaan käy käsiksi. Paino sillä on nyt sama kuin Priiman pikkutytöllä samassa iässä. Tämä vaan on ehkä vieläkin matalampi. Se ei näytä vielä 5vkoiselta, joka sekin hämää. Kehitys on nyt kuitenkin aika huimaa. Ehkä aika ja tämä lauma myös hiovat terävimpiä särmiä. Saattaa siitä ihan koira tulla. :)

Pääsin itse maanantaina Moolin kanssa jopa treenaamaan, pitkästä aikaa juoksujen ja muiden härdellien jälkeen. Millin kanssa olisi tarkoitus päästä tänään. Lauantaina on onneksi aika Kotin Tanjalle. Milli on varmasti jumissa ja lihaksistoa kehnosti, ja se on paksukin... Sinällään ehkä hyväkin ettei sitä ole agilityllä viime aikoina kuormitettu. Uuteen nousuun.

Muoks. Sain Marialta Jesperin strategiset mitat 9 viikon kohdalta. Painoa 2435g eli 290g nousua edellisviikosta. Säkäkorkeutta on max 24cm.

torstai 4. lokakuuta 2012

Hurlumhei menoa

Mitäpä muuta voi odottaa, kun talossa on 12 koiraa, joiden joukossa 5 8vkoista täystuhopentua, koosta huolimatta. Normaali kävely on enimmäkseen mahdotonta puntissa roikkuvien sopulien vuoksi. Reilu nelikuinen Ink ei varsinaisesti vähennä härdelliä. Blitz:n pentu on vielä niin pieni ja "vaiheessa", että se on pidettävä erillään tästä porukasta.

Viime viikon keskiviikkona suunnattiin taas suurella jännityksellä Leinosen Janitalle Turun suuntaan pentutestin merkeissä. Onneksi Irene oli auttamassa tuon lauman kanssa. Ihan turha oli taas paniikki. Pennut ovat olleet tosi reippaita sekä kotona että pihalla ja eläinlääkärissäkin, mutta silti mä aina jännitän tuota pentutestiä. Aika vähän on ikinä mitään ylläreitä testissä tullut, suhteessa siihen mitä itse olen ajatellut eikä kovin suuria ylläreitä tullut tälläkään kertaa. Ehkä se jo melko vakio, että on silmät suurina siitä kuinka noin pienet voi selvitä tuollaista kauheuksista noin hyvin. Pentutesti on kuitenkin tuollaiselle pienelle melko kuormittava(ksi tarkoitettu) kokemus. Janitaa mukaellen; ehkä hirveintä mitä koiralle koskaan kerralla tapahtuu. Monta kuormitettavaksi tarkoitettua asiaa peräjälkeen, täysin vieraassa paikassa, täysin vieraan ihmisen kanssa, 1½ tunnin ajomatkan jälkeen. Pikkutyypit selvisivät oikein hienosti! Neljä viidestä säilytti täysin toimintakykynsä, kuormittumatta ja se yksikin istahti hetkeksi vasta viimeisessä, sateenvarjo-osiossa. Yksi vain paransi loppua kohden, kun oli alkuun vielä uninen. Kukaan viidestä ei kuormittunut räminäpurkista ja kaikki olivat toimintakykyisiä, liikkuen pöydällä hyvin jne. Tosi pätevä pikkujengi! Vaikka niin on niiden emä ja isäkin, mutta eipä pennuista koskaan tiedä. Se oliskin "helppoa" jos 1+1 olisi 2.

Sunnuntaina ns ykköspoika eli N. Kimpale Kultaa lähti omaan kotiinsa Jyväskylään, Marian ja Joonaksen sekä kolmen shelttipojan iloksi. Se sai nimekseen Jesper :) Priima -äiti lähti Jesperin kanssa samalla kyydillä. Maanantaina uuteen kotiinsa Vantaalle, muutti ns. kolmospoika eli N. Kullankaivaja. Nykyisin Dippinä tunnettu, kovasti taistelutahtoinen pikkumies puree Suvin varpaita, seuranaan pari mitteliä :) Ihanat kodit pikkumiehillä! Linkit pikkujätkien perheiden blogeihin lisätty tuohon sivupalkin listaan.

Tulevana perjantaina ns kakkostyttö eli N. Kultakuume lähtee - yllätys yllätys - Muurameen! :D Jos Hymy (Firabellen Hymy) lasketaan mukaan, on Jyväskylän seudulla sitten kuusi kasvattiani. Kaamos saakin Myystä melkoisen hengästyttävän leikkikaverin, joka oli pentutestissä kuin huvipuistossa... Kakkospojan (N. Kullanhuuhtoja) ja ykköstytön (N. Kultahuuma) kohdalla homma on erinäisistä hmmm asioista johtuen vielä hieman auki. Lisätietoja saapi soitella tai meilailla!

Porukan 8vkoispainot olivat seuraavat (8vkois/ nousu 7vkoisesta):
1. poika 2145/ 320g
1. tyttö 1670/ 210g
2. tyttö 1975/ 315g
2. poika 2840/ 495g
3. poika 1950/ 310g

Tyypit ovat suht pieniä, paitsi kakkospoika, joka on samaa kokoluokkaa tähän saakka kuin Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) Kitin tokasta pentueesta. Ne ovat aikuisena n. 37 ja 38 senttiset. Tietysti sheltin kyseessä ollen on aika mahdoton arvioida mitä niistä tulee. Luustoa kakkospojalla on ihanasti ja sen on mun makuun kivan rakenteinen, liikkuu tosi kauniisti. Ykköstyttö jää varmaan pieneksi. Jesper on nyt saman kokoinen kuin äitinsä Priima oli tuon ikäisenä ja Dippi sekä Myy samaa kokoluokkaa kuin Pena (N. Yön Ritari) ja Vauhti (N. Ilta-Villi), eli näiden pentujen enot sekä esim Hippi (N. Ensi-Ilta).

Kuviakin on otettu mutta J:n työkoneen kovalevy hajosi eilen... Kuvat ovat tallessa mutta työkalu niiden käsittelyyn jne on siis poissa pelistä tuntemattoman ajan.

Bliin poikapentu saavutti sunnuntaina neljän viikon iän. Se on kehittynyt haastavasta alusta johtuen hieman erikoisesti, mutta toivotaan että siitä tulee terve pieni shelttipoika ja myöhemmin -mies. :) Kokoa pikkuprinssillä oli neliviikkoisena 720g, nousua edellisviikosta 170g. Ruokaa menee hyvin pieniä määriä kerrallaan, mutta sitä tarjoillaan usein. Pentu on matkustanut täällä kotona jonkin verran mun vyötärölle sidotussa pipossa ja reippaasti se seikkailee pitkin lattioitakin. Mooli on sen kanssa ihan huippu! Makailisi laatikossa vaikka ja kuinka ja vähän jo "leikkivätkin" keskenään. Jatketaan ihmettelyä.