Nappulavaaran touhuja

Huono tuuri jatkuu

2012-01-28T10:48:00.000+02:00

Meillä on ollut viime kesästä/syksystä lähtien aivan uskomattoman huonoa tuuria. Suurimpina asioina tietysti mun mummon, Kitin ja Waden kuolemat. Näiden lisäksi sairastelua, haavereita, tavaroiden hajoamisia ym ym ym. You name it. Sarjassamme esimerkki pikkujutuista; Tuulilasit hajoavat molemmista autoista peräkkäisinä päivinä ja kun olen saanut omani tuulilasin vaihdosta, ehtii auto olla mulla 23 tuntia ja matkalla huoltoon, siihen tulee särö.

Reilu viikko sitten tiistaina olimme normaalisti metsässä lenkillä Millin, Moolin ja Hallan (N. Halla) kanssa. Tällä kertaa onneksi Jarikin oli mukana. Koirat juoksentelivat tavalliseen tapaan ja tulivat yhtä kallioista rinnettä alas, Halla bortsujen perässä. Kaikki kävi niin nopeasti etten ehtinyt nähdä tarkalleen mitä tapahtui, ehkä Hallalla meni hetkeksi tasapaino ja se tuli hieman hallitsemattomasti rinteen alas. Mätkähdyksen jälkeen ei pieneen hetkeen kuulunut mitään. Lähdin juoksemaan paikalle ja mielessä ehti käydä tuon sekunnin aikana yhtä sun toista. Halla kuitenkin nousi notkelmasta vinkuen, ennen kuin ehdin paikalle. Lähes kymmenen metrin päästä näki jo että vasen etujalka jalka on pahasti poikki, rannenivelen yläpuolelta, sekä kyynär- että värttinäluu. Koira syliin ja Jari neuvokkaasti sitoi jalan kepillä ja t-paidanriekaleella, ettei se heiluisi kannettaessa niin kivuliaasti. Matkaa lähimmälle tielle oli ehkä kolmisen kilometriä. Päälisin puolin Halla näytti etujalan katkeamista lukuunottamatta vahingoittumattomana. Tietysti alkuun mielessä kävi myös kintereet, mutta ne olivat täysin ok.

Halla lakkasi hyvin pian vinkumastakin ja sylikyydissä katseli rauhallisena maisemia ja Millin ja Moolin touhuja. Se ei edes tärissyt kuin hetkittäin. Uskomaton tyyppi. Ajateltiin että on varmaankin shokissa kun on niiiin cool (vaikka hermot tuolla tyypillä on kyllä erinomaiset muutenkin). Kävelymatkalla heti soittoa eläinlääkäriin, meidän 'omalle' tähän lähelle. Tajusin itsekin että jalka on varmasti leikattava, johon tämä ell tuskin ryhtyy, mutta voisi antaa ensiapua. Koska onnettomuus sattui iltapäivällä puoli neljän maissa, pahoin pelkäsin ettei sitä enää tämän illan aikana leikkauspöydälle saataisi. Lääkäri lupasi heti soittaa ortopedikaverilleen ja kysyä, josko Halla pääsisi sinne. Samalle illalle ei onnistunut mutta he sopivat Hallalle leikkausajan heti aamuksi. Omalääkärimme otti meidät vastaan ylimääräisenä suoraan metsästä, jonne meidät lähimmältä tieltä kävi hakemassa kovin ystävällinen poikamme koulukaverin isä. Hallan jalka kuvattiin, se sai kipulääkkeitä (mm kipulaastarin) ja jalka lastoitettiin. Se ei lääkärin mukaan ollut shokissa ja lääkärikin hämmästeli kylmähermoista koiraa. Halla oli ihan pöllyssä koko illan ja yön.

Aamulla suunnattiin leikkaukseen. Jalkaan asennettiin metallilevy sekä kuusi ruuvia, jotka tullaan kaikki poistamaan kahdessa myöhemmin suoritettavassa leikkauksessa. Viikon päästä ensimmäisestä leikkauksesta oli tikkien poisto. Olemme hoitaneet jalkaa Bemerillä säännöllisesti kahdesti päivässä ja se on varmasti auttanut toipumiseen paljon (kipulääkkeet poissa jo siinä vaiheessa monta monta päivää) myös lääkärin mielestä, joka hämmästeli Hallan toipumista. Kontrollikuvat jalasta otetaan kuusi viikkoa onnettomuuden sattumisesta. Tapaturmapäivänä otetuissa kuvissa näytti siltä, että molemmat luut olisivat katkenneet erittäin 'siististi'. Jotain pientä säröä oli kuitenkin ennen leikkausta muodostunut, mutta leikanneen lääkärin mukaan se ei haittaa, vaan itseasiassa luutumispinta on parempi, kun pinta ei ole ihan tasainen. Järkeenkäypää. En ollut tiennyt, että näiden pienempien koirien etujalkojen luut eivät ole nk putkiluita vaan ihan umpiluuta. Ne kuulemma katkeavat helpommin kuin putkiluut. Oppia ikä kaikki. Ennuste on kuulemma todella hyvä. Varovaiseen ennustekysymykseeni oli vastaus "Siitä tulee urheilukoira", vaikka en viitannut kysymykselläni mihinkään harrastuksiin. Toivotaan nyt että kaikki menee hyvin eikä tapapakkeja tule. Nyt on puolisentoista viikkoa aitauslepoa takana ja ulkoilu vain tarpeiden tekoa. Halla olisi omasta mielestään valmis varmaankin metsälenkille... Huoh. Onneksi se ei ole mikään elohiiri silloin kun mitään ei tapahdu, mutta alkaa silläkin olla elbailua mitta täysi. Ulkoilu tapahtuu taluttimessa kunnes toisin määrätään. Lienee pitkään. Jos jotain positiivista niin tuo koira on kyllä edelleen paljastanut olevansa ihan huippu pääkopastaan.

Vakuutukset on muuten pop, vaikkeivät ne tässä tapauksessa olisi riittäneet kaikkea korvaamaankaan. Edes osan kuitenkin. Halla on toistaiseksi ainoa koiramme, jolla ei ole vakuutusta. Kyllä meinasi hymy hyytyä, kun ensimmäisen vuorokauden aikana kertyi hinnaksi liki 1400€. Tähän vielä kaksi leikkausta, kuvaukset + kuntoutus. Taidan olla toistaiseksi lokakuun puolivälistä maksanut eläinläärärilaskuja lähes 4000€ euroa. Ei kauheesti naurata tässä tilanteessa, vaikka onkin "vain" rahaa (jota sitäkin vaan valitettavasti tarvitaan elämiseen, halusi tai ei). Mutta tämä kaikki muu epäonni ei ole ehkä tämän blogin aihepiiriä.

Sitten vähän muuta juttua.
Priima (N. Päivän Säde) kävi Päivi Eerolan kehässä Lahden näyttelyssä nyt tammikuussa. Tuloksena hienosti ERI. Päivi oli erikseen maininnut harjoitusarvostelijalle, kuinka tässä on nyt juuri oikealla tavalla liikkuva koira. :) Lisään arvostelun jahka saan sen. Kiitos Riikka jälleen yhdestä näytelmäkeikasta!

Priiman velipoika Vauhti (N. Ilta Villi) on nyt myöskin kuvattu ja tutkittu virallisesti. Vauhtihan välikuvattiin 9-10kk:n ikäisenä ja oli silloin priimaa. Sama hieno tulos saatiin edelleen. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0! Nyt on koko Vuorokausi -pentue kuvattu terveeksi! Jippiiiii! Aamu on kuvattu asuinmaassaan Norjassa, joten sen tulokset eivät ainakaan vielä näy KoiraNet:ssä.

Nyt, yhtä lukuunottamatta, kaikki yli vuoden ikäiset kasvattini on virallisesti luustotutkittu. Kaikki ovat myös terveitä (lonkat: 11x A, 1x B, kyynärät ja polvet kaikilla 0)! Kiitos kaikki ihanat kasvattien omistajat erittäin aktiivisesta tutkituttamisesta!

Vuoden eka tulos

2012-01-08T22:15:00.000+02:00

Vuoden ensimmäisen Nappulavaaran virallisen tuloksen takana ovat Blitz (N. Vesi) ja ekaa kertaa Blitz:n kanssa agissa startannut Anna. Eckeröstä, minikolmosista, tänään hienosti nolla! Sijoitus oli neljäs. Onnea!

Mulla ei ole ollut voimia kirjoittaa mitään yhteenvetoa viime vuodesta tai suunnitelmia/tavoitteita alkaneelle vuodelle (mikä ei kerro niiden olemattomuudesta). Ehkä ymmärrettävästi. Oon pyöritellyt ja pyöritellyt mielessäni jotain avautumista fiiliksistä, arvoista ynnä muusta 'syvällisestä', mutta jokin nyt blokkaa. Jahkailen myös 'palautanko' tämän blogin kertomaan ihan yleisesti enemmän kuin lähinnä tuloksia. Eli jahkailua jahkailun perään! :D

Tosi -pentue täytti eilen neljä vuotta

2011-12-29T21:02:00.000+02:00

Enzo (Fi AVA N. Tosi Kiitäjä), Nuu (N. Tosi Ystävä) ja Tiuku (N. Tosi Nopee), Kitin ja Fico!:n 'lapset' täyttivät eilen neljä vuotta! Paljon onnea ihanille vielä tätäkin kautta ja isot halit kaikkien kotiväelle!

Olisin kovasti halunnut liittää tähän kuvan sisarusparvesta niiden ollessa pentuja, mutta toinen koneemme sanoi eilen sopimuksen irti eikä se onnistukaan. Kuvat ovat onneksi kyllä tallessa, en vain saa niitä tähän hätään.

Waden vuoro tuli lähteä

2011-12-22T21:04:00.000+02:00

Iki-ihanan, niin kovin viisaan, hyvin hyvin Rakkaan kumppanini Waden vuoro tuli lähteä luotamme eilen aamulla. En enää tiedä mitä sanoisin tai kirjoittaisin. Tuska ja suunnaton ikävä ovat päälimmäisinä mielessä. Mä niin kovin rakastin ja rakastan Höppöä. Wade oli ensimmäinen shelttini, jonka kanssa yhdessä nähtiin, koettiin ja opittiin kovin paljon. Olen suunnattoman kiitollinen että sain tutustua niin viisaaseen ja kultaiseen koiraan ja pitää Mane My Man:n luonani 13 vuotta.

Kitin poismenostahan ei ole ihan vielä kahta kuukautta ja nyt jo jouduin luopumaan toisesta elämäni suuresta rakkaudesta. Tavallaan iän vuoksi tämä on helpompi hyväksyä kuin Kitin tapauksessa muttei se totisesti surua vähäisemmäksi tee.

Onneksi Wade tavallaan elää myös jälkeläisissään. Kitin kuoltua jotkut sanoivat, että ehkä Hallan oli siksi tarkoitus jäädä. Itse sanoin sen ensimmäistä kertaa eilen. Aikaisemmin jopa vastustin ajatusta. Wade oli Hallan isoisä.

Vajaa 2 kk sitten vielä otettiin läjä labroja ym ja sekä eläinlääkäri että hieroja sanoivat Waden olevan erinomaisessa kunnossa. Se jaksoi loppuun saakka reilut metsälenkit. Loppu tuli niin kovin äkkiä. Toisaalta jos Ystävän on lähdettävä, se on parasta juuri "saappaat jalassa". Onneksi vietin viimeisen yön sen kanssa kaksin, jostain vain osasin pelätä.

Voi Höp! Mä niiiin kaipaan ja rakastan! Waden kuuluisi tulla nytkin kun itken, niin se aina teki, mutta näin ei enää ole. En halua olla ilman sinua.

Suurkiitos myötäeläneille. :'(

Kaikesta huolimatta Rauhaisaa Joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle! Pitäkää huolta toisistanne ja viettäkää aikaa niiden rakkaimpien kanssa!

Blitz:lle ensimmäinen hyppyserti!

2011-12-17T20:12:00.001+02:00

Blitzus (N. Vesi) ja Petri kisasivat tänään kolmen radan verran Hyvinkäällä. Ensimmäinen rata oli agilityrata, jolta nollavoitto! Toiselta agilityradalta vitonen. Kolmannelta, päivän viimeiseltä radalta, joka oli hyppäri, jälleen nollavoitto! Tällä hyppyradan nollavoitolla pari kuittasi myös ensimmäisen hyppysertinsä! Suuren suuret onnittelut pienelle vikkelälle siniselle kera ohjaajansa!

Hihittelyä ASB:n vikkelyystilastosta

2011-12-12T09:24:00.001+02:00

Uusimmassa Agility Sport Bulletin -lehdessä on kuluneen vuoden (1.1.-20.11.-11) nopeustilasto säkäluokittain. Eihän se mikään absoluuttinen totuus ole todellakaan, mutta jonkinlaista suuntaa varmaankin antaa. Hihitystä ja typerää hymyilyä allekirjoittaneessa kuitenkin aiheutti heureka! -välähdys kun tajusin, että kaikki minikolmosissa kisaavat kasvattini ovat 31 vikkelimmän parin joukossa. Blitz (N. Vesi) on tämän tilaston mukaan neljänneksi nopein, Hippi (N. Ensi-Ilta) yhdestoista ja Tuima (N. Tuli) sijalla 31. Huippua Petri, Nadja ja Kajsa!

Vuorokausi-pennut jo 2v ynnä muuta ajankohtaista

2011-12-11T19:02:00.003+02:00

Tosiaan. 'Meikäläisen' toistaiseksi ainoat soopelilapset täyttivät eilen kokonaista kaksi vuotta. Paljon paljon onnea Aamu (N. Aamu Aurinko), Pena (N. Yön Ritari), Priima (N. Päivän Säde) ja Vauhti (N. Ilta Villi)! Suurkiitokset lukkeiden hyvästä hoidosta ja kaikesta yhteydenpidosta omistajille!

Pikkumustat puolisisarukset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Tuima (N. Tuli) ohjaajineen ovat jälleen tehneet vakuuttavaa tulosta agilityssä. Hipille viime viikonlopulta Porvoosta tuplanolla sijoituksin 3. ja 2. Onnea Nadja ja Hippi! Ko. parilla on nyt kasassa osallistumisoikeus SM-kilpailuihin.

Tuima on tehnyt nollia sijoitusten kera sekä Teron että Kajsan kanssa. Teron kassa Purinalta tuplanolla sijoituksin 3. ja 4. (agi + hyppy) Pätevää! Kajsalle ja Tuimalle Liedosta hyppynolla (sij. 2.) ja tänään Hyvinkäältä agilityradan nollavoitto! Paljon onnea Lampén - Liljeblom -taloudelle hienoista tuloksista! Tämän päiväisen nollan myötä Tuimalla ja Kajsalla on myös osallistumisoikeus ensi kesän SM-kisoihin.

Priima (N. Päivän Säde) misseili Voittaja -11 -näyttelyssä messukeskuksessa. Tällä kertaa kasvattajatuomari Marion Ten Cate:n (NED) kehästä EH. Muuten Priima onkin saanut pelkkää ERI:ä, mutta Messarista nuo EH:t.

Messarin arvostelu kuuluu näin:
"Correct size, strong bone. Could be more feminine expression. Wedge shaped head, flat skull. Enough rounded muzzle. Rather hard expression -> due to medium brown eyes.
Ears could be higher set. Well angulated both ends. Flat in croup. Moves with drive."

Tipi (N. Ilma) saapui tänään viikoksi kyläilemään tulevaisuutta (pennutusta) varten, että nurkat ja muu lauma pysyvät tuttuina. Hetkittäin se muistuttaa niin kovin paljon äitiään :'/. Ihana Piipanen!

Aamulle nollavoitto

2011-11-26T17:25:00.001+02:00

Aamu (N. Aamu Aurinko) ja Jenni jatkoivat Suomen kisaturneetaan tänään Liedossa. Minikakkosista agilityradalta hienosti nollavoitto! Paljon onnea!

Elämä jatkuu? Ehkä. Kai. Koska ei ole vaihtoehtoja.

2011-11-19T18:08:00.004+02:00

Tuntuu kummalliselle ja jotenkin raskaalle päivittää yhtään mitään Kitin poismenon jälkeen. Mä kaipaan kultaista Ystävääni niin että sattuu. Välillä on edelleen niin vaikea käsittää, että yhteinen aikamme on oikeasti päättynyt. Jotenkin on vaan pakko räpistellä eteenpäin. Tuhannet kiitokset kaikille osaa-ottaneille ja myötäeläneille! Vaikka tämä suru on kovin henkilökohtainen ja mun itse surtava, on monen tuki ja läsnäolo (viesteillä ja puhelimessakin) auttanut.

"Entä jos..". Risto Reipas sanoi, eikä katsonut Puhia silmiin, "huomispäivänä emme olisikaan yhdessä?"
"Mitä tarkoittaa ei yhdessä?" Puh kysyi.
"Se tarkoittaa, että minä olen aina sinun kanssasi, mutta minä en ehkä aina ole täällä."

Jospa vaikka tuloksia päivittelisin. Toivon ettei mikään jää nyt epähuomiossa pois. Kovasti olen iloinen kaikista tän surun keskelläkin. Hyvä te ja suur-kiitokset kaikille aktiivisuudesta ja yhteydenpidosta!

Siskokset Blitz (N. Vesi) ja Tipi (N. Ilma) pyörähtivät näyttelyssä Seinäjoella. Molemmille EH Karin Hedberg:ltä (SWE).

Blitz tuli ohjaajansa Petrin kanssa myös valituksi Agilityliiton 'valmennusryhmään' Top Team:iin. Hienoa työtä!

Tipi ja Satu tekivät ensimmäisen nollansa mini ykkösissä 6.11. Tämä nolla oikeutti myös toiseen sijaan. Onnea!

Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja ovat kisanneet agilityssä hienoin tuloksin. Viime viikonloppuna Turusta tuomisina upea nollavoitto isossa luokassa (yli 60 koirakkoa) ja toiseltakin radalta nopein suoritusaika, vitosella. Tänään Lohjalta parille plakkariin myöskin nollavoitto. Huippua!

Aamu (N. Aamu Aurinko) ja Jenni ovat tämän viikonlopun Suomessa ja tänään he kisasivat Hyvinkäällä mini ykkösissä upeasti tuomisina nollavoitto kera SERT:n ja näin tämä pari kisaa tästä lähtien kakkosissa myös Suomessa. Hienoa Aamu ja Jenni!

Aamun Priima -sisko (N. Päivän Säde) pyörähti tänään Jyväskylän KV-näyttelyssä kasvattajatuomari Mark Houston-McMillanin (CAN) kehässä ERI4 'arvoisesti'. Hienoa jälleen kerran! Tosi tasainen on Priiman näytelmätulosrivi.

Tässä Priiman arvostelu Jyväskylän KV:stä:
"Good flat topskull. Would prefer more finish of underjaw. Good body balance, good shoulder angulation. Moves soundly front and rear."

Pentuhaaveet jäivät tältä talvelta täyttymättä mutta sen verran tässä on herätty henkiin, että jotain suunnitelmia on kuitenkin alettu elvyttää. Saas nähdä kuinka niiden käy.

Rakkaista rakkain, Kiti on poissa

2011-11-03T08:50:00.002+02:00

Lottovoittoni, pieni siniseni, paras Ystäväni, nimensä veroinen (M. Yxiylitsemuiden), kultainen Kiti on poissa. Aivan liian aikaisin. Kiti teki kaiken aina niin täysillä; rakasti, vihasi, juoksi, söi. Niin se tavallaan lähtikin, kaikki tapahtui niin nopeasti, viikko ja yksi päivä kasvaimen toteamisesta (tai oikeammin näytteen ottamisesta).

Se oli jotenkin spesiaali mulle ihan pikkuisesta saakka. Kiti oli mun kanssa ihan aina kun se oli mahdollista, lähellä. Enää ei ole Meitä, mua ja Minuskaa. Kurkkua kuristaa ja henki salpautuu. Niin pieni koira, mutta silti niin suuri. Täällä on niin tyhjää ja hiljaista. Jotenkin ironista, että kaipaan sen haukkuakin niin kovin. Kuinka niin pieni koira voi viedä tästä talosta niin suuren tilan, mun sydämestä puhumattakaan.

Tää teksti on nyt sekavaa, mutta mitkään sanat ei riitä kiittämään yhteisestä ajasta ja kaikesta Kitin kanssa koetusta eivätkä kertomaan kuinka paljon sitä rakastin ja nyt ikävöin. Toivon että Kiti tiesi ja tietää.

Hei hei rakas! Iso osa minua lähti mukaasi.

Tuiman tuore aksatulos

2011-10-22T20:59:00.002+03:00

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa suoriutuivat tänään hienosti mini3-luokan hyppyradasta. Tulos nolla ja sijoitus toinen. Onnea Kajsa ja Tuimis!

Myös Waden lapsoset ovat tehneet hienoja tuloksia agilityssä. Tänään Klaaralle (Amorosan Klaara) ja Merjalle Hyvinkäällä medi3:sta nolla ja sij 3. Viikko sitten Myra (Pilvimarjan Unelma) ja Heini tekivät ensimmäisen nollansa mini1:ssä. Pari myös voitti ko. kilpailun. Onnittelut molemmille pareille!

Erkkaria ja lisäys edelliseen päivitykseen

2011-10-06T12:16:00.001+03:00

Jospa aloitettaisiin edellisestä päivityksestä puuttuneesta tuloksesta. Oon kirjannut kyllä Nanen näytelmätuloksia "etelän reissulta" mutta yksi on jäänyt välistä pois, tietysti se paras :D. Muutenkin jos huomaatte, että olleellisia asioita on jäänyt laittamatta, vinkatkaa ihmeessä, niin korjataan asia.

Nane siis Pärnussa kesäkuussa, Ingrid Hein:n (Viro) kehästä hieno tulos AVO ERI1 PU2 VA-CACIB, seuraavanlaisella arvostelulla:
"Keskikokoinen uros. Hyvä luusto. Erittäin hyvät korvat ja linjakas pää. Hyvä korvien asento. Riittävä kaulanpituus. Hyvä selkälinja. Hyvät kulmaukset ja rintakehä. Hyvä luonne. Liikkuu vapaasti."

Shelttiyhdistyksen sivuerkkari oli tosiaan viime lauantaina Lohjalla ja ilahduttavan monta "meikäläistä" oli paikalla.
Ensin 7-9kk urospennuissa kehässä olivat Talvi-pentueen lapsoset Huurre (N. Huurre) ja Kaamos (N. Kaamos). Tuomarina kovasti arvostamani Päivi Eerola.

Huurre oli upeasti PEK2 kera KP:n. Arvostelu kuului seuraavasti:
"Kookas, näyttävä edukseen esiintyvä urospentu. Voisi olla hieman voimakkaammin kulmautunut edestä takaosaansa nähden. Tässä kehitysvaiheessa reilu kuono-osan pituus. Voisi olla täyteläisempi silmien alta. Silmät saisivat olla vinoasentoisemmat. Reilu korvien koko. Lupaava karvapeite. Riittävä askelpituus. Esitetään edukseen. hyvä leveä reisi."

Kuva: Satu Tuominen
Kaamos ei sijoittunut. Se on vielä melkoisen keskeneräinen, etu- ja takapää eri vaiheessa. Pyrin saamaan arvostelun ja lisäämään sen sitten.
Tässä arvostelu:
"Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä uros, joka saisi olla rakenteeltaan tasapainoisempi. Aivan liian kapeat takaliikkeet. Etuasentoinen etuosa. Laineikas karvapeite lyhentää kaulan pituutta. Leveä syvä pään kiila. Sopiva luusto. Lyhyt häntä. Mallikelpoinen esiintyminen."

Kuva: Satu Tuominen

Myöskin Halla (N. Halla) oli ensimmäistä kertaa kehässä Eerolan silmän alla. Luokkana narttupennut 7-9kk. Hallalle ei sijoitusta. Arvostelu kuului näin:
"Suuri narttu. Tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet. Oikea olemus, vakaa käytös. Pitkä, puhdas pään kiila. Suuret korvat. Kauttaaltaan vielä kapea. Väri voisi olla enemmän jakautunut. Hyvässä kunnossa. Kauniisti esitetty. Liian suuri jo nyt."

Olen melkoisen tyytyväinen arvosteluun. Erityisen hienoa on tietty kuulla Eerolan suusta, että H:lla on tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet. Toi kokojuttu on hassu. H mitattiin ja se meni ihan reippaasti alle säädetyn max(?) mitan. Kotonakin se näyttää Kitistä kauempana ollessaan reilun kokoiselta, mutta kun ne ovat vierekkäin se on ehkä ~2 senttiä Kitiä korkeampi. Kiti on 34,5cm... Halla ei ole kasvanut enää hetkeen, onneksi. :)

Hallan kuvasi Satu Tuominen.

Urosten avoimeen luokkaan osallistui puolestaan Nane (N. Maa). Tulos hienosti ERI brittituomarilta, joka käytti harvinaisesti koko skaalaa EVA/HYL:stä ERIin. Tuomarina siis Jenny Martin, jonka antama arvio kuuluu näin:
"Nice sized tricolour dog. Nice shape. Well arched neck. Good sweap over the loin. His head is well proportioned but I'd prefer more underjaw. Moved and showed well."

Kuva: Sirpa Saari

Tipi (N. Ilma) puolestaan esiintyi avoimissa nartuissa, handlerinaan Riikka. Kiitos avusta Riikka! Narttujen tuomarina Mary Bathurst (GB), joka katsoi Tipin EH:n arvoiseksi. Arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Nice type. Good size. Well balanced. Head is a clean wedge but lacks stop. Eyes too round. Good ears. Good forehand and rear construction. Moved freely." Hassua ettei väristä ole mainintaa. Muutoin arvostelu on kyllä mielestäni todella Tipin näköinen (halusi ehkä enemmän stoppia kuin kuvittelisi).

Tipin kuvasi Sirpa Saari.

Iltapäivällä pääsin nautiskelemaan ihanasta sinisestä "mummukoirastani" Kitistä, vaikkei se kuvissa siltä näytä :D; handleri jännittää ja poti hyvin alhaista verensokeria. Rajaheimon Leila tosin pelasti verensokeritasoni. Kiitos!

Kituska osallistui siis veteraaniluokkaan. Tuomarina Mary Bathurst. Luokkaan oli ilmoitettu 12 yli 8 vuotiasta narttua, mutta vain kuusi ilmaantui paikalle. Jänskää oli ettei tuomari ollut eriautomaatti edes veteraaneissa. Kuudesta koirasta kolme sai ERI:n. Kiti oli yksi näistä ja tuomari sijoitti Kitin toiseksi ja antoi kaupan päälle SA:n. Vetskunarttujen voittaja oli Nadjan ihana Kirppu (Wärttinän Anda), jolla on ikää jo 13,5v. Tosi hienossa kunnossa on punainen mummokoira!

Kitin arvostelu:
"Typical bitch. Correct size. Well balanced. Balanced head with good stop. Good underjaw. Eyes a little full. Good ears. Good front and rear. Moved freely, just a bit close behind." ERI2, SA

Yo kuvat Kitistä: Satu Tuominen

Tää pitää vielä lisätä. Ihana tilannekuva by Sirpa Saari. :)

Kylläpäs aika rientää

2011-09-30T09:53:00.000+03:00

On bloginkin päivittäminen jäänyt aivan liian pitkäksi aikaa. Ihan varmasti jää siis jotain tärkeitäkin tapauksia kirjoittamatta...

Aloitetaan Aamun (N. Aamu Aurinko) hienoista terveystuloksista. Aamulta kuvattiin lonkat, kyynärät, olkanivelet, ranteet sekä selkä + tutkittiin polvet ja kaikki on priimaa (lonkat A/A, kyynärät 0/0), nyt voi todellakin harrastaa luuston puolesta huoletta. Paljon kiitoksia Jennille ja Jan Egil:lle tutkituttamisesta ja pikkukoiran hyvästä hoidosta!

Tietääköhän joku muuten saako noita tuloksia jotenkin KoiraNet:iin, kun kuvaus on tehty koiran kotimaassa Norjassa?

Aamun veli Vauhti (N. Ilta Villi) kävi silmäpeilauksessa, josta edelleen terveen paperit yhtä ylimääräistä karvaa lukuunottamatta. Hienoa ja kiitos peilauttamisesta Johanna!

Myös Kiti (Fi mva & ava Mutkis Yxiylitsemuiden) peilattiin edelleen terveeksi. Tällä kertaa silläkin tosin yksi ylimääräinen karva/silmä. Ikää peilaushetkellä lähes 9v 8kk. Samalla käynnillä peilattiin myös tyttärensä Blitz (N. Vesi), jolla oli aikaisemmin vielä crd näkyvissä. Enää sitä ei näkynyt, mutta sai distichiasis - lievä lausunnon. Silmissä oli 2-3 ylimääräistä karvaa, jotka nämäkään eivät onneksi ole vaivanneet koiraa. Blitz:llä ikää n. 2,5v.

Vauhti ja Johanna ovat tehneet hienoa työtä agilityssä! Pari nousi nopeassa tahdissa kakkosiin! Vaikeuksien kautta voittoon. Vauhti ei todellakaan ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. Olen tosi iloinen sun puolesta Johanna!
Ko. pari oli myös mukana voittamassa Lappeenrannassa heinäkuussa järjestetyn Agirodun
medialo-joukkuekisaa. Onnittelut!

Aamu ja Jenni ovat tehneet ison kasan nollia agility- ja hyppyradoilla eri maissa reissatessaan! Onnea päteville!

Nane (N. Maa) on ollut näytelmissä sekä Suomessa että Virossa.
Kesäkuussa Pärnussa seuraavin tuloksin ja arvosteluin:
"2 years young male. Beautiful outline. Correct size. Masculine long head. Nice eyes. Nicely filled muzzle. Bit wideset ears of correct size. Correct bite. Strong neck. Needs better angulations in front. Lovely forechest & feet. Strong loin. Bit highset tail. Beautiful coat & colour. Easy movement. Enough reach & drive. Bit happytail, nice & enough elegant when standing. Lovely temperament."
AVO EH1, Tuomarina Saija Juutilainen Suomesta

"Rodunomainen uros. Hyvä pää. Hyvät korvat. Hieman lyhyt kaula. Takakulmaukset saisivat olla paremmat. Hyvä luusto. Hyvä luonne."
AVO EH2, Tuomarina Raschikhmarova Venäjältä

Helsingissä, kasvattajatuomari Gwen Beaden:n (GB) kehästä tuloksena AVO ERI4, seuraavanlaisella arvostelulla:
"2 year old tri. Ideal size with good bone and substance.Well angulated with good depth of chest and good rib. Well bend stifle and low set hock. Balanced head with dark eye. Sweet expression. Strong underjaw. Moved with drive."

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa ovat tehneet upeita agilitytuloksia syyskuun aikana. Ensin parin ensimmäinen hyppyserti ja heti seuraavana viikonloppuna triplanollavoitto, josta mukaan myös toinen hyppyserti! Voe elämä mitä menoa! Paljon onnea! Piirinmestaruuksissakin pari oli sijalla 6!
Tuimasta on myös tulossa isä. Pentujen odotetaan syntyvän ihan lähipäivinä Sheldream's kenneliin.

Tipi (N. Ilma) on näytellyt ja käynyt ensimmäiset agilitykisansa. Hyvä Satu ja Piipa!
Heinäkuisessa Karjaan näyttelyssä tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, jonka antama arvostelu kuului seuraavasti:
"Hyvä koko ja mittasuhteet. Riittävä luusto. Hyvä pään kiila. Riittävä kuonon pyöreys. Hyvät korvat ja silmät. Riittävä rungon syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Lyhyt sivuliike. Sivuliikkeessä selkä köyristyy. Liikkeessä kovin ryhditön. Hyvä karvanlaatu. Rungossa musta väri saisi olla kirkkaampi."
EH
Heinäkuussa Tipi oli kehässä myös Porvoossa. Tuomarina Dina Korna Virosta (kennel Scandyline). Tulos EH.
"Correct size, good bones. Little bit short croup otherwise correct topline. Correct angulations in front and behind. Correct lines and proportions of head. Underjaw could be stronger. Coat is not good today. Black patches are rusty. Could move with more drive."

Elokuun puolella oli vuorossa Helsingin ryhmänäyttely, johon oli tuomariksi saapunut kasvattajatuomari Gwen Beaden, GB. Tulos hienosti ERI2.
"Two year old blue, still needs to clear in colour. Balanced head with flatt skull. Well filled foreface with good underjaw. Good reach of neck and level topline. Moves freely and with drive."

Hurjan hienosti muuten kolmella Nappulavaaralaisella oli osallistumisoikeus agilityn SM-kisoihin. Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ei päässyt Tuomaksen työkiireiden vuoksi paikalle mutta pikkumustat Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Tuima kirmasivat mineissä. Hyvä te! Myös agilityn MM-karsintoihin oli osallistumisoikeus sekä Hipillä että Enzolla.

Hippi ja Nadja sijoittuivat Agirodussa järjestettävän AvoSM-kilpailun karsintaradalla 116:sta koiran joukosta upeasti toiselle sijalle! Finaalista hyl. Sitä on agility. :)

Hipin puolisisko (Wade isänä) Goa kera omistajansa Sannin voittivat medien AvoSM-kilpailun! Huikeaa! Onnea! Goa ja Sanni ovat muutenkin tehtailleet nollia ja sertejä.

Elokuussa Hippi ja Nadja näyttivät osaamistaan koiratanssikilpailuissa Janakkalassa. Freestyle -ohjelmallaan he voittivat avoimen luokan!

Syyskuun alussa ko. pari tokoili voittajaluokasta hienon kakkostuloksen 233p. Tän parin työskentely on jotain liikuttavan ihanaa! Siitä lie todisteena parin saama kymppi kokonaisvaikutuksesta. Video

Huomenna on ohjelmassa shelttien sivuerkkari, jonne ovat tulossa Tipi ja Nane avoimeen luokkaan, äitinsä Kiti vetskuihin sekä Talvi-pentueen sisarukset Halla, Kaamos sekä Huurre isompiin pentuihin. Myös Priima oli ilmoitettu, mutta se on niiiiiin karvaton ettei sitä kyllä kehässä nähdä. Onneksi neiti tulee kuitenkin reissuun mukaan ja saan Riikan sekä Kaamoksen ja Katin meille kyläilemään. Ihanaa nähdä taas kaikkia pitkästä aikaa! Vähän jänskääkin, kun en ole nähnyt Kaamosta sitten luovutuksen.

Sisarukset Blitz ja Tipi ovat kyläilleet ilokseni meillä vuoroin. Ensin Blii oli täällä viikon (tälle visiitille toivotaan tulosta loppusyksylle) ja nyt Tipi pari päivää. Tosi arvokasta, että niiden kanssa saa viettää tällai aikaa!

Blii aksassa ja Priima näytelmissä

2011-06-11T20:32:00.001+03:00

Blitz (N. Vesi) ja Petri kisasivat tänään Riihimäellä hienosti agilityradan voittoon. Hyppäriltä ilmeisesti pienen keppivirheen myötä hyl. Melkoista haipakkaa painellaan, kun niin usein tulee voitto nollan myötä. Onnea Petri!

Priima (N. Päivän Säde) pyörähti näytelmissä Riikan kanssa Pieksämäellä. Ja hienosti pyörähtivätkin! Elena Ruskovaaran kehästä ERI, NUO1 ja SA! Heeno neiti.
Muoks. arvostelua pukkaa:
"Vahvarunkoinen, sopivaluustoinen, hyvin linjakas narttu. Sopiva sukupuolileima. Pitkälinjainen pää. Keskivoimakkaasti kulmautunut. Hyvin tyypillinen ylälinja. Hyvin kaunis, etenevä askel. Miellyttävä käytös ja esiintyminen."

TiuTau (Millin lapsi) ja Jenni tekivät tänään tuplanollavoiton maksiykkösissä Vaasassa ja nousivat sitä myöten kakkosiin! Jei! Mun piti olla itsekin kisaamassa ja kyläilemässä Vaasassa, mutta valitettavasti en päässytkään paikalle. Olis ollu niin kiva olla näkemässä.

Tipillä alkoi muuten juoksu. 11kk noin suurin piirtein on aikaa kulunut edellisestä. Tästä juoksusta ei vielä astuteta, mutta josko seuraavasta. Kovasti ainakin toivoisin, että natsaisi.

Janakkalaa ja Stadia

2011-06-03T08:45:00.001+03:00

Eilen kirmailtiin taas agilitykisoissa sekä Janakkalassa että Helsingin Kivikossa.

Janakkalassa Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimissa minikolmosissa hienoa duunia tekivät Hippi ja Nadja sekä Tuima ja Kajsa. Hipille ja Nadjalle tosi hieno vitska (vika rima tippui) sekä nollavoitto! Tuimikselle ja Kajsalle tuplanolla sijoilla 2 ja 3! Upeeta pikkumustat ja taitavat ohjaajat! Aika makeeta, kun puolisisarukset siellä vierekkäin palkintopallilla ;). Ei olis kellään kuvaa?

Tuimalla on nyt tämän vuoden SM-nollat kasassa ja vain yhtä uupuu karsinoista. 'Melko' hienoa noin pian kolmosiin nousun jälkeen.

Janakkalan medikolmosissa Tiuku ja Terokin tekivät hienoa rataa. Ekalta radalta vitska (ekan riman ali) ja nolla, jolla sijoitus neljäs! Niiin siistiä Tero ja Tiuku!

Kivikossa kisailtiin myöskin kolmosia, Luomalan Henkan tuomaroimana. Blitz:lle ja Petrille nollavoitto! Onnea, onnea!

Myös allekirjoittanut jatkoi rutiininmetsästystään Millin kanssa Kivikossa. Ekalta radalta nolla. Ei ihan parasta meitä, mutta se toi yllättäen silti mukanaan Millin ensimmäisen A-SERT:n. Melko mukavaa :). Tokalla radalla ohjaajalta typerä radanlukuvirhe ihan alussa, jossa sain koiran jaloilleni ja kaaduin osin sen päälle/ylle, onneksi en kovin pahasti. Jatkoin rataa, koska koira vaikutti fyysisesti vahingoittumattomalta (ja on sitä edelleen, mulla kämmenet ja polvet auki). Parempi sille henkisesti, etten tuollaisessa tilanteessa lopeta. Alkuun en meinannut saada oikein hommaa hanskaan, mutta ehkä esteeltä 7 rata oli oikeestaan parempi kuin eka. Sattuneesta syystä ei jännittänyt enää ;D.

Viikonlopun aksatuloksia

2011-05-30T20:18:00.000+03:00

Lauantaina ja sunnuntaina kisailtiin Stadi Games:n merkeissä Purinan kentällä.

Lauantaina Nadja ja Hippi voittivat Herralan Ritvan tuomaroiman agilityradan aivan hulppealla suorituksella!

Allekirjoittaneen tavoite oli vain kerryttää kisarutiinia ja ohjata vain jokaiselle esteelle, kun muutama vuosi on mennyt niin epäsäännöllisesti kisaten. Kumma juttu, kun ei rutiinia tule kuin kisaamalla ;D. Millille aksaradalta nolla, ei nyt mikään super hieno, mutta aivan sama kun tavoite täyttyi, ohjasin jokaisen esteen ja oli kivaa. Mukava bonus tuo nolla. Sijoitusta en edes muista. Hyppäriltä virheitä mutta sekin oli rataprofiili huomioiden yllättävänkin rullaavaa menoa. Kivaa!

Sunnuntaina starttasin Millin kanssa jälleen kaksi kisaa. Tavoite sama kuin la eli rutiinin kerryttäminen ja kaikkien esteiden ohjaaminen. Hyppäri oli siistiä menoa. Kepeillä hätäilin ja vedin Millin liian aikaisin pois. En korjannut virhettä, joten siitä hyl. Muuten jees. Olin kuulemma tosi rauhallinen :D. Agilityrata oli profiililtaan just sellainen missä jouduin ihan liikaa ajattelemaan jokaista ohjausta eikä rytmi tule näissä ollenkaan selkärangasta. Tästä hyl (väärä rata, ei onneksi kielloista) ja joku rima (ainakin eka + kepeille kakkosväliin). Torstaina keräämään lisää kokemusta. :)

Tiuku ja Tero sen sijaan tekivät hyppärillä, parin tokassa kolmosen startissa, nollan! Agilityrata myös hienoa menoa.

Oli ihanaa nähdä "lapsosia" (Tuima, Tiuku, Hippi, Blitz ja Vallu) kisapaikalla!

Millin pentu TiuTau ja Jenni kisasivat ekaa kertaa virallisissa ja heti plakkariin nolla!

Päivitykset laaaahaaaaa

2011-05-26T20:50:00.000+03:00

vaikka tuloksia on taas kerrottavaksi.

Tuli tässä samalla mieleen, että musta on tullut tosi huono pulisemaan täällä muuta. Varovainen tai jotain. Joskus tekis mieli vaikka suoltaa ajatuksia shelteistä ja ehkäpä niiden jalostuksestakin, mutta jätetäänpä se odottamaan hamaan tulevaisuuteen.

Mutta niihin tuloksiin.
Päälimmäisenä on mielessä Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero, jotka ovat tehneet aivan upeaa työtä. Toissa viikonloppuna Kirkkonummella pari teki upean nollan hyppärillä ja voitti kisan. Myös agilityrata oli tosi hienoa menoa. Viime viikonloppuna meno jatkui Purinalla, jossa he ansaitsivat suorituksillaan kaksi nollaa, molemmat voittoja. Näin Tiukusta tuli kolmosluokkalainen! Paljon paljon onnea Tiukulle, Terolle ja Kajsalle! Tämän "pikku-bc:n" aivoitusten ynnä muiden juttujen kanssa on tehty tosi kova työ! Nyt se kantaa ansaittua hedelmää.

Tuimalle (N. Tuli) ja Kajsalle nollavoitto minikolmosista Purinalta viime viikonloppuna! Huisia!

Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja taituroivat tuplanollavoiton Kirkkonummella toissa viikonloppuna! Siistiä!

Tipi ja Zen ovat hoitaneet näytelmäpuolen kera Sadun ja Hannan :).
Lauantaina 14.5. Äänekoskella urosten tuomarina oli Cees Beenen, Alankomaista ja narttujen Pirjo Aaltonen. Sunnuntaina 15.5. Viitasaarella tuomarina Alar Müürisepp (oikeinkirjoitus?) Virosta. Zen:lle la ERI ja su EH. Tipille molemmilta päiviltä EH.

Täytyy kertoa vähän kivoja uutisia Millinkin lapsista, Moolin sisaruksista. Sentti (EW Extra Terrestrial) ja Marjukka tokoilivat ekassa kokeessaan huimat 198p! Tuuma (EW Expect The Unexpected) ja Misa korkkasivat agilitykisat heti nollavoitolla Jyväskylässä! Hyvä te!

Halla kasvaa. Välillä tuntui että aika paljonkin, mutta ehkäpä tyyppi on nuorena venähtävää sorttia, koska on kyllä nyt jo melkoisen ruma. Se on juuri siinä kasvuvaiheessa nyt 13 viikkoisena, että sen voisi piilottaa ja ottaa esille sitten kuukauden kuluuttua :D. Tiedättehän? On se selvästi esim Kitiä matalampi, mutta nyt kyllä juurikin siinä kamalassa jalkavaiheessa. Tarkasta säkäkorkeudesta ei harmainta hajuakaan. Painoa 13 viikkoisena (+ 2pvää) 3,9kg. Tämä tekee viisi viikkoisesta kasvua 300g/vko eli ihan hirmu sopivasti. Levy on jäänyt päälle, mutta on kyllä niin jänskää nähdä mitä siitä tulee.

Tosi reipas se on ja leikkii hirmu hyvin. Ei mielistele oikein ketään ihmisiä. Tuntuu vähän välinpitämättömältä eikä häsää. Varovasti jo toivon että on perinyt äitinsä hermorakenteen. Taistellaan ja tehdään hommia täpöllä mutta ihan koko ajan ei oo kuppi nurin. On vieraiden koirien kanssa tosi fiksusti, mikä nyt ei yllätä.

Pikaista tulospäivitystä kiireen keskellä

2011-05-09T22:26:00.000+03:00

On tyypit olleet taas pätevinä. :)

Blitz (N. Vesi) ja Petri kisasivat toista kisapäiväänsä lauantaina Lohjalla eikä tyhjin käsin tarvinnut sieltäkään poistua. Ekalta agilityradalta jälleen nollavoitto kera A-SERT:n, tokalta radalta vitska ja hyppäriltä nolla, sijoitus 3. Tuomarina Anne Savioja. Ihan mieletöntä menoa! Ja siistiä että sain agilityratojen osalta olla todistamassa tapahtunutta!

Tuima (N. Tuli) kirmasi lainakartturi Teron kanssa myöskin nollan kolmosissa (sij. 4.) Järvenpäässä(?). Upeeta Tero ja Tuimis!

Vauhti (N. Ilta Villi) kävi näytelmissä Tampereen KV:ssä, erikoistuomari Helge Lie:n arvioitavana. Hienosti EH plakkariin! Mikä parasta, Vauhti oli käyttäytynyt "ihmisiksi". :D

Myöskin Waden mustat tyttölapset ovat tehneet huisin hienoja tuloksia agilitykentillä. Budi ja Anu tekivät viikonloppuna ties kuinka monta nollaa ja saivat A-SERT:n! Goa ja Sanni starttasivat ekaa kertaa kolmosissa ja heti kilahti valiokello käyntiin nollavoiton myötä!

Oma aika menee suht tehokkaasti pääsykokeeseen valmistautumisessa. Aikansa kutakin. Molemmat bortsut ovat olleet juuri juoksussa, joten treenitaukoa kertyi taas muutama viikko. Mooli on ehtinyt treenaamaan hallilla juoksun jälkeen kahteen otteeseen. Hallakin on nyt ollut "treenaamassa" pari kertaa. Ollaan lähinnä leikitty hallissa, menty pari kertaa putkea ja kahta hyppyä suoraan rimat maassa (hyppyjen väli ehkä metri). Pihalla treenit on olleet lähinnä leikkimistä, muutamia nenäkosketuksia rappusissa, pikkuisen jotain ohjauksia tasamaalla lelun perässä ja verkotettuja keppejä. Siisti ipana!

Milli pääsee treenaamaan huomenna ekaa kertaa juoksun jälkeen ja viikonloppuna onkin neljä kisastarttia. Jänskää!

Blitz:n ja Petrin ekat kolmosten startit

2011-05-05T20:34:00.000+03:00

Tänään Blitz (N. Vesi) ja Petri starttasivat ekaa kertaa kolmosissa. P-Hau:n kisoissa tarjolla kaksi starttia. Heti toisesta startista parin ensimmäinen kolmosten NOLLA ja VOITTO kera A-SERT:n! Kylmää kyytiä! Paljon, paljon onnea! Tuomarina ko. kisassa oli Esa Muotka ja kisaajia kisakirjeen mukaan 45 paria.

Huikeat tulokset Pääsiäiseltä

2011-04-25T20:20:00.000+03:00

Ihan mielettömiä tuloksia on Kitin lapsoset omistajineen Pääsiäisen aikana tehneet.

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tekivät jälleen huipputulosta lauantaina Joensuussa järjestetyissä agilitykisoissa. Tälle parille tuplanollavoitto ja A-SERT, jonka myötä saamme juhlia Enzon valioitumista! Ihan super-upeeta! Enzo on Kitin toinen valiojälkeläinen. Saas nähdä koska napsahtaa plakkariin vimppa hyppyserti. Vuosi ekasta tulee täyteen toukokuun lopulla.

Lauantaina Zen (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma) pääsivät näytelmiin etelänaapuriimme Viroon. Zen upeasti VSP kera sertin! Ja Tipille hieno PN3 sijoitus! Sadun soopelinarttu Sani oli hienosti ROP kera sertin. Paljon onnea Hanna ja Satu! Tuomarina kyseisessä Narvan näyttelyssä oli venäläinen(?) Olga Sinko Kuprianova.

Eilen sunnuntaina Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja osallistuivat sekä koiratanssin avoimiin SM-kilpailuihin että agilitykisoihin. Tämä pari on kyllä ihan uskomaton... Tuloksina koiratanssin avo-SM pronssia ja nollavoitto agilitykisoista! Huippua!

Wadenkin lapset ovat kirmailleen hienoja aksatuloksia. Lauantaina Kyllille (Amorosan Kylli) ja Katille nollatulos medikolmosissa! Myöskin lauantaina Goa (Pilvimarjan Vadelma) ja Sanni taituroivat sertin medikakkosissa! Tästä lähtien ko pari nähdään siis kolmosluokassa! Onnea Kati ja Sanni!

Täällä on lähinnä lepäilty ja nautittu Pääsiäisen loistavista keleistä ulkoillen sekä vähän tiirailtu pääsykoekirjaa. Pariin kertaan on aksailtukin. Torstaina Milli pääsi Sporttikoirahallille Kroatialaisen Zeljko Goran treeneihin ja tänään oli Moolin vuoro vähän aksailla omalla hallilla. Kepit on saatu pihassa vihdoinkin kaivettua lumesta. Niitäkin nyt siis ohjelmistossa. Myös Halla oli tänään mukana hömpöttämässä; leikkimässä ja maailmaa katselemassa. Pääsi se myös putkeen ;). Hassu, reipas pentu. Keskittyy hirmu hyvin, mikään ei haittaa ja ihan fiiliksissä taistelee hallillakin, Anunkin kanssa :D.

Ihanaa keväistä viikkoa kaikille karvaisten seurassa!

Tuimiksen ja Kajsan hurja alku kolmosissa

2011-04-22T21:05:00.001+03:00

Tuima (N. Tuli) nousi minikolmosiin kaksi viikkoa sitten. Viime viikonloppuna Tuima osallistui ekaa kertaa kolmosiin, ohjaajanaan Tero ja heti pukkasi nollaa ja A-SERTiä. Tänään Tuima kisasi kolmosissa ekaa kertaa Kajsan kanssa kahden kisan verran. Tulokset ihan huikeat; tuplanolla (sij. 1. ja 2.!!) ja jo toinen A-SERT! Osallistujia luokissa 45 ja 40 kpl. Ihan huikeaa menoa!

Talvisisaruksilla on mennyt uusissa kodeissaan oikein mainiosti, puolin ja toisin ovat olleet tyytyväisiä. Halla oli eilen mukanani Zeljkon koulutuksessa ja matkalla kävimme K:nummen Mustissa ja Mirrissä. Mikään tuota ei tunnu hätkäyttävän. Ei ostoskärryletkat (sopivasti kärrypojat olivat kärräämässä piiiiitkää letkaa ostoskärryjä ulkona), kuorma-autot eivätkä niiden rämisevät tai paiskottavat ovet, ihmiset, koirat. Ainoa juttu joka on ollut ikävä, on autopahoinvointi. Halla on nyt oksentanut ainakin kahdesti autoon. Kenelläkään pennuista sitä ei niiden yhdessä ollessa ilmennyt, yhtä Hallan kuolaamiskertaa lukuunottamatta. Nyt kolme pennuista on voinut pahoin autossa. Toivotaan että tottuvat nyt pian ja moinen inhotusvaiva loppuu.

Elementit elementissään

2011-04-17T19:33:00.000+03:00

Blitzus (N. Vesi) ja Petri jatkoivat tänään huimaa nollaputkea. Tänään kaksi nollavoittoa minikakkosissa Kirkkonummella ja sitä myöden SERT sekä menolippu kolmosiin! Huimaa menoa! Paljon onnea vielä näinkin!

Viikko ehti vierähtää Tuiman (N. Tuli) noususta kolmosiin ja taas mentiin. Tänään Tuima starttasi ekaa kertaa minikolmosissa, kartturinaan Tero. Tuloksena nolla, toinen sija ja A-SERT! Valiokello käyntiin heti ekana kolmosten kisapäivänä! Tämä oli ko. parin ensimmäinen yhteinen kisarata! Aivan super-hienoa! Paljo, paljon onnea koko teidän perheelle!

Veljet läks

2011-04-16T23:47:00.000+03:00

Voi haikeus. Eilen lähtivät mustat poitsut Kaamos ja Routa sekä Hymy Kaamoksen kanssa samalla kyydillä. Tänään aamupäivällä oli Huurteen vuoro suunnata uuteen kotiin. Melko rauhallista täällä on vaikkapa torstaihin verrattuna, vaikka Halla täällä vielä muriseekin "vanhan" lauman lisäksi.

Mulla on ihan hirmu hyvä mieli pentujen uusista kodeista ja kovasti toivon että pentuset täyttävät uusien omistajiensa toiveet. Kaamos lähti siis Muurameen, Kuhmosten perheen arkea järjestelemään. Muuramessa onkin nyt kokonaista kolme kpl Hymyn pentuja sekä niiden äiti Hymelius. Routa matkasi aika naapuriin, Espooseen, Hannelen perheen ja terrierityttöjen iloksi ;D. Huurre taas muutti myöskin suht lähelle, Saloon, Susannan, Villen, Idan sekä sheltti- ja colliepoikien "riesaksi" :). Kaikkien pennujen saapumiset uusiin koteihin ovat sujuneet oikein mainiosti. Kiitos kaikille hyvien, rakastavien kotien antamisesta pikku-riiviöille! Ja Päiville jälleen mahtavasta yhteistyöstä ja Hymelius Haaviston lainasta!

Halla pääsi heti veljien lähdettyä sosiaalistamiskäynnille Kirkkonummen agilitykisoihin. Eipä tuo mitään yllätyksiä tuottanut ja kovin iloinen sain olla sen olemisesta. Halla oli tosi reipas. Leikki parvella Sonjan hanskalla, tutustui vieraisiin turvallisiin koiriin hyvin fiksusti, nuoli ihmisten naamoja, oli häntä pystyssä menossa Aamu -puolisiskon taisteluleikkiin mukaan ja oli muutenkin kivan cool. Pihalla saatiin kehiteltyä hienot repimisleikkisessiotkin. Eniten taisi ällöttää remmi... Hienoinen tärinäkin johtui ilmeisesti vain tottumattomalle vähän viileästä kelistä. Ajattelin ensin että se saattaisi olla pikkuisen epävarma, mutta tuo ajatus haihtui, kun laskin pennun sylistä. Ei epävarmuuttaan tärisevä pentu käyttäydy niin :D. Tyyppi oli pentutestissä niin laumaviettinen, mutta kyllä siistimmät tapahtumat ja hajut vievät voiton passiivisesta "mamista", jopa agilitykisojen tuoksinnassa, saati omalla pihalla.

Hallille mentiin pää-asiassa treffaamaan Aamua kotiväkineen. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa! It was so nice to see you all after such a long time!

Eilen punnitsin nk. 8-vkoispunnituksen ja tulokset ovat seuraavat (nousu ed. vkosta suluissa):
Kaamos 2530g (400g)
Halla 2350g (300g)
Routa 2590g (360g)
Huurre 2430g (300g)
Nyt oli suurimman ja pienimmän pennun painoero 240g. 5-8 vkoisina viikkonousut ovat olleet keskinmäärin 330g(Halla), 336g(Huurre), 370g(Routa) ja 375g(Kaamos). Säkäkorkeudet mitattiin viikko sitten HYVIN kotikutoisin menetelmin ja tulokseksi saatiin kaikille 21cm. Olivat kyllä silmäänkin kovin saman kokoisia. Halla antaa ehkä jalkavimman vaikutelman, liekö pienin tukka syynä tähän.

Ovat 8-viikkoisina aikalailla samankokoisia kuin Nuu & co (Tosi -pentue, aikuiskoot ~34, 37 ja 38,5cm), sekä Zen (aikuisena 37cm) elementeistä. Hurjan vaikea arvioida mitään tulevia kokoja. Vaikuttavat vahvaluustoisilta, mutta tassut, nivelet ja päät eivät vaikuta mielestäni (+ muutaman kokeneemman mielestä) siltä että odottaisin niistä hurjan suuria. Jänskää nähdä!

Aksatuloksiakin on viikonlopulta kirjattavaksi. Blitz (N. Vesi) ja Petri voittivat eilisen TehisCup:n (HSKH:n epävirallinen agilitykilpailu) osakilpailun kilpailevat minit hienosti nollalla! Tänään samainen pari teki muutaman kuukauden kisatauon jälkeen nollavoiton minikakkosissa Lohjalla! Paljon onnea Petri ja Blitz!

Waden mustat lapsoset Sopuriinasta ovat myös kunnostautuneet kisakentillä tänäänkin. Pepsi (Sopuriinan Bertil) starttasi tänään ekaa kertaa virallisissa kisoissa omistaja/ohjaajansa Jarnon kanssa. Muutama pikku virhe, mutta jokaisella radalla palkintopallilla! Onnea Jarno ja Pepsi!

Pepsin sisko Bodil starttasi Anun kanssa tänään ekaa kertaa medikolmosissa ja heti nolla! Onnea Anu ja Budi!

Pikkumustien upeita aksatuloksia

2011-04-09T18:07:00.000+03:00

Sillä välin kun mä täällä lällyttelen pentuja, muut tekee upeita tuloksia agilitykisoissa.

Heti aamusta tuli kisaraporttia Turusta, kahteen otteeseen. Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero olivat tehneet hienon nollavoiton medikakkosissa! Tämä oli parin ensimmäinen yhteinen nolla. Olen niiin onnellinen teidän puolesta! Hienoa työtä Tero ja Kajsa!

Seuraavan radan jälkeen Kajsa soitti jälleen. Tällä kertaa Tuima (N. Tuli) oli tehnyt nollavoiton Kajsan ohjaamana. Tämä pari sai täten sertin ja menolipun minikolmosiin! Aivan supermahtavaa! Onnea, onnea!

Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja kisasivat minikolmosissa Riihimäellä. Tuloksena hienosti nolla ja toinen sija kookkaassa 52:n koiran miniluokassa. Tämä oli myös parin viimeinen tarvittava karsintanolla. Kovasti paljon onnea!

Myös Jyväskylästä (olihan se Jyväskylässä? ;)) kantautui hienoja agility-uutisia Anun toimittamana. Budi (Sopuriinan Bodil, Waden ja Riinan tytär) ja Anu olivat voittaneet medikakkoset nollalla ja saaneet sertin! Myös tämä pari nähdään siis jatkossa kolmosissa. Onnea Anu ja Budi!

Vimppa kokonainen viikko yhdessä

2011-04-09T09:46:00.000+03:00

Ensi viikon lopulla ne jo lähtevät. Perjantaina ainakin Kaamos ja alustavasti Hymy (lähtenee Kaamoksen matkaseuraksi), lauantaina Huurre. Koditkin olen nyt siis kaikille päättänyt. Aina yhtä vaikeaa. Ihan kamala ikävä näitä tulee. Ovat kovasti olleet mieleeni. Reippaita, kontaktinhakuisia pikkutyyppejä ja niiiin kovin rakkaita.

Eilen käytiin Janitalla pentutestissä. Olen testauttanut nyt jokaisen pentueen, aina Janitalla. Teen tämän lähinnä itseäni varten, vahvistamaan omia käsityksiäni pentujen luonteista ja siten (ehkä) helpottamaan kotien valintaa ts. kullekin kodille sopivimman pennun valintaa. Testissä ei yleensä ole tullut suuria yllätyksiä. Eikä tälläkään kertaa.

Testi meni kaikkien pentujen osalta hyvin. Ne olivat vieraan käsittelyssä rentoja, liikkuivat huoneessa rohkeasti, taistelivat hyvin, palautuivat kuormituksista hyvin jne. Myöskään metalliritilällä ja tasapainolaudalla kävely ei aiheuttanut ongelmia. Se mikä testissä on oikeastaan ikävintä (mikä ei siis oikeastaan ole testin puute), on että ihmiset tuppaavat ottamaan sen jonkinlaisena _absoluuttisena totuutena_. Testi ei myöskään ole kilpailu, jossa eniten pisteitä saanut on paras. Erilaiset koirat ovat sopivia erilaisille omistajille eikä vajaa 7 viikkoinen pentu ole edes luonteeltaan valmis (Heureka!). Joskus tuntuu, että testautan edelleen, mutta todellakin vain omaksi infokseni, kertoen uusille omistajille mitä asioita kannattaa huomioida. Tämä siis siitäkin huolimatta, että pennut ovat aina (yhtä poikkeusta lukuunottamatta ;D, terveisiä vaan nollakoneelle ja sen omistajalle <3) saaneet todella hyvät pisteet. Alan olla suht kyllästynyt pistevertailusouviin.

No niin, se siitä purkautumisesta. Pennut saivat tänään 7vkois"synttäreiden" kunniaksi manikyyrin ja matolääkkeet. Mun täytynee pestä ne vielä uudestaan ennen pesästä lähtöä. Ainakin Huurteen pimpulat vaikuttaisivat olevan nyt paikoillaan.

Pennut menevät täällä laumassa täysin kivuttomasti. En tiedä mikä Wadeakin vaivaa, koska olen nähnyt sen jopa heiluttavan häntää jollekulle laspista. Mooli on edelleen hoitotäti ja leikittäjä nro 1. Se itseasiassa ei antaisi Hymyn ja Kitin kouluttaa niitä. Kitin kanssa eletään kurissa ja herran nuhteessa :D. Siistiä kun pennut osaavat niin hienosti olla monen erilailla käyttäytyvän koiran kanssa. Muutamat kylässä käyneet vieraatkaan koirat eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia.

Tänään hoidettiin asiaan kuuluva 7vkoispunnitus myös pois alta. Tasaisia on nousut, ja pienemmät kuin ed. vkolla. Nousut viikossa suluissa painojen perässä. Suurimman ja pienimmän pennun painoero on nyt 180g. Tasaista sakkia.

Routa 2230g (330g)
Huurre 2130g (320g)
Kaamos 2130g (300g)
Halla 2050g (280g)

Viiden ja seitsemän viikon välissä keskinmääräinen painonnousu viikossa on ollut 345g (Halla)-375g (Routa).

Talvityypit terveystarkissa

2011-04-06T07:37:00.000+03:00

Eilen koitti se päivä kun suunnistettiin pentujen kanssa terveystarkkeihin. Jännitin peilausta enemmän kuin koskaan ennen. Aamupalan sain syödyksi, mutta sitten mentiinkin vedellä. Onneksi Irene lähti avuksi ja henkiseksi tueksi.

Pennut eivät olleet olleet autossa aikaisemmin. Kuljetusboksi oli toki ollut lattialla jo jonkin aikaa, joten se sentään oli tuttu. Kavereiden unirytmi osui reissun suhteen mukavasti ja ne olivat riehuneet noin tunnin ennen lähtöä. Silti ensimmäinen autokyyti on aina mielenkiintoinen etappi. Ensin boksissa meinasi tulla hieman kränää, mutta autoon päästyään ei tyypit enää ärsyttäneet toisiaan niin paljoa. Suurimman äläkän alkumatkasta nosti Halla, joka nyt ei sinällään yllättänyt. Hieman Siuntion jälkeen alkoi meno hiljentyä ja sitä ennenkin oltiin välillä hiljaa. Rauhallisesti ne nukkuivat boksissaan. Autossaoloa ehti kertyä puolisentoista tuntia ennen saapumistamme Pakilaan.

Tippojen laitto sujui ongelmitta ja pennut olivat rentoja. Halla oli ainoana kuolannut hieman. Mua jännitti aivan hirvittävästi. Sydän hakkasi varmasti enemmän kuin pennuilla. Ensin taisi peilaukseen päästä Kaamos, puhdasta näyttää. Seuraavana Huurre, tulos samoin ok. Kolmantena Halla. Lääkärin kommentti: "Täällä pupillit supistuu vielä. Lisää tippoja.". Lisää siis jännitystä... Väliin Routa, joka sekin tervesilmäinen. Tässä välissä hoidettiin sirutukset ja yleiset terveystarkit. Ei huomauttamista sydämissä tai muussakaan. Jeeeee! Poikien pallit ei vielä perillä (ikä 6vkoa). Pennut olivat myös koko tarkin ajan rentoja ja reippaita, vasyneitä toki. Ei mitään ylimääräisiä piippailuja. Yksi pentu vinkaisi sirua laitettaessa, mutta sekin unohtui yhtä nopeasti kuin tulikin.

Vihdoinkin koitti Hallan peilauksen vuoro ja voi kauhistus mikä helpotus, ettei siltäkään löytynyt mitään ylimääräistä eikä mitään puuttunut. Molemmat Hymyn pentueethan on cea-kantaja urosten kanssa ja tuloksena yhteensä 8 pentupeilauksissa silmätervettä pentua. Jos vetoja lyötäisiin, voisin varovaisesti veikata Hymyn olevan cea:n suhteen geneettisesti terve. Sen sisko on, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, että Hymy olisi. Ja toki on mahdollista, että on ollut vain niin käsittämättömän hyvä tuuri. Irenen sanoin "lotossa kahdeksan oikein". :D

Tämän poppoon kanssa nyt siis yksi etappi on takana, hyvillä mielin.

Uusia kuvia

2011-04-04T08:38:00.001+03:00

Eilen pystytettiin studio. Käytössä melkoinen arsenaali studiosalamoita, taustat ja systeemit. Teknisesti kuvat on hienot, vaikka tällä kertaa porukka ei ollut ihan yhtä yhteystyökykyistä poseeraamisen suhteen. Tuskanhiki tuli pintaan erityisesti typyn seisotusyrityksissä. Hauskaakin meillä oli. Sekaan on jätetty todistusaineistoa pentujen kuvaamisen realiteetista, ei oo ihan niin helppoa saada neljää, väsynyttäkään pentua istumaan skarppeina, siivosti koreissa. Korikuvista en olisi kyllä selvinnyt yksin. Onneksi Irene oli auttamassa.

Nimetkin saatiin vihdoinkin päätettyä. Kajsalta ja Terolta tuli ihanat ehdotukset, jotka sitten "menivät läpi". Vain yhden muutin. Kiitos avusta! Aiheena siis talvi. Nämä pennut kun syntyivät tosi kovien pakkasten aikaan.

Nappulavaaran Halla

Nappulavaaran Routa

Nappulavaaran Kaamos

Nappulavaaran Huurre

Kaikki kuvat löytyvät täältä. Copyright: Taikakuva. Mukana läjä pantakuvia. Pitihän pennut ikuistaa myös Irenen niille tekemien pentupantojen kanssa.

Elementit 2v

2011-04-02T21:41:00.000+03:00

Aamusella tasan kaksi vuotta sitten Kiti pyöräytti maailmaan neljä odotettua, pontavaa shelttivaavaa. Kaksi tri-poikaa ja kaksi blm-narttua. Pennut saivat viralliset nimensä peruselementtien mukaan ja niistä tuli Nappulavaaran Tuli, Vesi, Ilma ja Maa. Oikeassa elämässä niitä alettiin kutsua Tuimaksi, Blitz:ksi, Tipiksi ja Zen:ksi. Tänään muruset siis täyttävät kokonaiset kaksi vuotta. Onnea!

Pennut kuvissa reilun 4vkon iässä.

Vas. -> oik. Tuima, Blitz, Tipi ja Zen

Tipi & Zen

Tuima & Blitz

Tällä hetkellä meillä majailevat pennut sen sijaan ovat nyt kuusi viikkoa vanhoja. Mulla on suuria vaikeuksia päättää virallisia nimiä ja deadline (rekisteröinti ja terveystarkki) painaa päälle. Huoh.

Kuusiviikkoispunnituksen tulokset ovat seuraavat:
2. tri-uros 1830
tyttö 1770
1. tri-uros 1900
blm-uros 1810

Edelleen painoerot ovat erittäin pienet, vain 130g suurimman ja pienimmän välillä. Nousu on nyt kuluneen viikon aikana ollut hieman suurempaa (390-425g).

Huomenna olisi tarkoitus ottaa uudet kuvat.

Kiti erkkarissa ja pennut kasvaa

2011-03-31T21:41:00.004+03:00

Muoks muoks. Miksi ihmeessä kappalejaot ei mee niin kuin ne on laitettu? Esim tuo erkkarilöpinä pitäis kyl olla ihan omassa kappaleessaan. Tietääkö joku Bloggeria paremmin tunteva?

Aika kulkee kuin iltamissa. Eipä oo liian tiheään tullut päivityksiä. :)

Pennut kuitenkin tulivat huimaan viiden viikon ikään viime lauantaina.

Painot (syntymä/5 vkois g):
2. tri-poika 224/1405
tyttö 210/1360
1. tri-poika 197/1480
blm-poika 210/1420

Käsittämättömän tasaista sakkia ovat kooltaan. Edelleen suurimman ja pienimmän ero on vain 120g. Mun silmään kyllä myös ulkonäöltään, kun huomioidaan, että kyseessä on käytännössä ihan ulkosiitospentue. Säkäkorkeuksia en ole mitannut (ei kyl oo mittaakaan). Neljän ja viiden viikon punnitusten välillä painot ovat nousseet 255-295g. Hyvältä näyttää siltä osin. Saas nähdä kuinka tasaisina nousut pysyvät lähiviikkoina. Vaikuttavat vankoilta mutta eivät suurilta.

Viisiviikkoismadotukset hoidettiin asianmukaisesti eikä tapahtumassa ollut mitään ihmeitä. Myös kynsienleikkuut sujuvat ongelmitta. Ovat kyllä kaikkinensa tosi kivoja käsitellä. Taistelutahtoa ja ruutia tuntuu löytyvän kaikilta, mutta pideltäessä ovat rentoja ja melko rauhallisia.

Ahnetta sakkia. Kaikki raakaa lohta lukuunottamatta uppoaa. Syövät samasta kupista eikä mitään kähinöitä ole kupilla ollut, mutta kilpailua kyllä. Pennut saivat vajaa viikko sitten ensimmäiset oikeat luut, oikein lihaisat possun kylkiluut. Voe härrekyyd mikä vipinä! Sääli ettei ko tapahtumasta ole kuvia. Niitä vartioitiin, tapporavisteltiin ja lihaa revittiin kuin oikeat koirat ikään. Otin luut heti pois, kun olivat saaneet lihat ym "siivottua", vaikka eivätpä nuo taida vielä pahemmin itse luista mitään irti saadakaan.

Ovat edelleen hiljaisia, jos ei oteta lukuun kovaäänistä murinaa. "Osaavat" haukkua, mutta sitä harvemmin kuulee. Muutama "oikea" tappelukin on saatu aikaan, joka kerta toisena osapuolena on ollut merlepoika. Vastapuoli vaihtelee. Vajaa viikko sitten tuntui, että merlepoika olisi myös eniten ihmisen perään ja äänekkäimmin vaatimassa huomiota, mutta tämä on nyt tasoittunut (kun niitä seuraa laumana). Tummempi trikki on nyt parin päivän aikana ollut ehkä rauhallisimman oloinen. Ne on niin liikkiksiä, kun naksutan suutani, kaverit jättävät lähes poikkeuksetta kaiken toiminnan kesken ja tulevat kovalla vauhdilla luokse.

Kaikki ovat olleet nyt pariin kertaan ulkona pikku hetken, yksittäin. Kovasti käyttäytyvät samanoloisesti. Olen nostanut pennut avoinaiselle paikalle, silittänyt kyljistä ja kävellyt reilun metrin verran niiden eteen, josta näkevät minut. Ensimmäisellä kerralla tummempi trikki oli ainoa joka jäi istumaan pikkuruiseksi hetkeksi (ehkä 3sek), sen jälkeen sekin lähti liikkeelle, kaikki aavistuksen matalana, hännät ei koipien välissä. Mustat tulivat ihan himpun nopeammin luokse. Liekö laumaviettiä vai pienempää rohkeutta. Eikä nyt yhden kerran ero kovin radikaalia kai kerro, ja kun ero ei todellakaan ollut huomattava. Toisella kerralla kulkivat reippaasti perässäni hännät jo paljon ylempänä, vipattaen.

Pennut ovat tosi paljon vapaana muun lauman kanssa, valvotusti. Ihan hirmu hyvin on mennyt. Jopa Wade sietää niitä yllättävän hyvin. Tuntui että Hymy jätti kasvatusvastuun jossain vaiheessa Kitille, mutta on nyt taas osallistunut puremisenestokoulutukseen. Moolilla on hoito- ja leikkitädin virka. Se hakeutuu nukkuvienkin pentujen viereen <3. Mooli the Sikapentu on aivan uskomattoman ihana noiden kanssa.Räminäpurkki ei aiheuta reaktioita. Sen saa pentujen syödessä tiputtaa pääni korkeudelta lankkulattiaan, eikä yksikään pää nouse kupista. Vähän pennut jopa leikkivät purkilla, erityisesti ykköstrikki.Kiti osallistui piiiitkästä aikaa näytelmiin, kun olin ilmoittanut sen viime sunnuntaina järjestettyyn erikoisnäyttelyyn. Edellinen esiintyminen näytelmäkehässä oli niinkin tuore kuin syyskuulta vuodelta 2006... Olin ihan varma, että rouva Sininen laittaa haisemaan ja lähinnä hyppii, haukkuu ja puree remmiä tai keksii jotain muuta 9 vuotiaalle valiolle yhtä sopivaa käytöstä. Lisäksi olin parhaan "taitoni" mukaan pilannut sen ulkomuodon pesemällä ja trimmaamalla (voe kauhistus mikä korvatrimmi) sen edellisenä iltana. Olimme myös harjoitelleet seisomista ja siististi ravaamista ehkä kokonaisen kahden minuutin ajan, kahdessa erässä, kuluneen viikon aikana.

Toisin kuitenkin kävi. Minuska käyttäytyi aivan upeasti kasvattajatuomari Irene Beaden:n (GB) kehässä. Joitakin haukahduksia toki pääsi, mutta ne eivät tulleet sen ollessa esiintymisvuorossa. Sen kanssa oli aivan ihanaa olla taas geimeissä! Täytynee käydä toistekin, nyt kun se on tukassa. Kiti oli ilmoitettu veteraaniluokkaan. Luokkaan oli ilmoitettu 15 vet-narttua ja se oli erittäin korkeatasoinen. Kiti patsasteli ja liikkui upeasti ERI:n arvoisesti, sijoittui luokassa kolmanneksi ja sai vieläpä SA:n! Meinasi itku päästä ilosta ja arvostelukin oli mielestäni niin kovin hieno.

Arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Blue merle of ideal size. Well balanced head, eye and expression. Neat ears. Good reach of neck. Good front and hindangulation. Super wellrounded bone. Level topline. Full dentition. Moved very soundly front and rear. Colour darkened due to age but well broken. Stands and shows off her many charms."

Kitin kuvat: Sirpa Saari

Myös Kitin lapset Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) olivat kehäketkuilemassa. Tipille Irene Beaden:lta Nuo EH ja Zen:lle Diane Bartholomew:lta (GB) Nuo ERI.

Zen:n arvostelu kuuluu näin:
"Balanced head with nicely shaped eye, neat ears. Good underjaw. Good length of neck. Nicely angulated. Good depth of chest & bend of stifle. Nice, long tail. Level topline. Good substance & bones. Moved ok. One section of the movement he paced. In good coat of correct texture. Nice overall dog."

Tipin arvostelun lisään jahka sen käsiini saan. :)

Pakolliset neliviikkoisräpsyt

2011-03-21T22:51:00.001+02:00

otettiin eilen. Ikää taas kokonainen päivä yli 4vkoa.

Kuvat

Kyllä nää poseerausyrityskuvat kysyy kärsivällisyyttä sekä assarilta että kuvaajalta. Ja aina jää sitä kuuluisaa toivomisen varaa... :D Mukavia muistoja nää nyt ainakin on, elleivät tuo ratkaisua syväluotaavaan rakenne-analyysiin (ehkä joku osaa neliviikkoisista vetoja jo lyödä... ;D). Alkupään kuvat otettu ilman salamaa, laskevan auringon valossa, joka tietysti vääristää värejä.

Merlepoika

Kakkostrikki

Merletyttö

Ykköstrikki

Viikonlopun tuloksia

2011-03-20T21:33:00.000+02:00

Agilityä kisattiin tänään kakkosluokissa Kirkkonummella ja Hyvinkäällä.

Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero voittivat medikakkoset hienolla vitosella. Kielto kepeiltä, muuten oikein hienoa menoa.

Samoissa Kirkkiksen kisoissa, mutta toisessa medi2-luokan startissa voiton, hienolla nollalla, veivät Anu ja Bodil Wadentytär (Sopuriinan Bodil). Yhtä luvaa vaille kolmosissa. :)

Goa (Pilvimarjan Vadelma, myöskin Waden tytär) ja Sanni starttasivat Hyvinkäällä samoin medikakkosissa. Heille nolla ja ensimmäinen luva!

Eilen Shetlanninlammaskoirat ry:n vuosikokouksessa julkistettiin mm. vuoden 2010 tokokoirat. Kisan kolmanneksi tuli Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa, Waden poika)! Hieno saavutus Mikaela ja Tao!

Paljon onnea kaikille hienoista suorituksista!

4 viikkoa mittarissa + rallytokotulos

2011-03-19T22:21:00.001+02:00

Pentuset tänään neliviikkoisia. Ne kehittyvät nyt hurjaa vauhtia. Murina ja riekkuminen lisääntyy ja vauhti kovenee. Ottavat päivä päivältä enemmän kontaktia ihmiseen. Painot nousevat asiallista tahtia. Viikon sisällä painot ovat nousseet 260-337g.

Painot (syntymä/4vkoa):
2. tri (tummempi) 224/1110
blm-tyttö 210/1090
1. tri 197/1210
blm-poika 210/1165

Ruoka maistuu ihan hirmu hyvin. Kaikki tulevat syömään aina heti, kun menen lautasen kanssa aitaukseen niitä kutsuen. Olen kutsunut niitä pennuina ja suuta naksutellen. Reagoivat tuohon todella mukavasti. Tarjolla on ollut nauta-sika -jauhelihaa, kermaviiliä ja broiskun jauhelihaa. Kaikki uppoaa yhtä hyvin. Olen alkanut naksutella niiden syödessä. Tavoitteena, että pennut on käytännössä ehdollistettu naksuun niiden muuttaessa uusiin koteihin. Naksun ääneen sinällään eivät reagoi, vaikka naksutan useita kertoja ihan pentujen vieressä, vaan syövät kuin mitään ylimääräistä ääntä ei olisi.

Ensimmäinen madotus hoidettiin Canex:lla eikä sen antamisessa ollut mitään erityistä. Suu auki ja matolääkkeet pyyhkäisy sormella suupielen sisäpuolelle. Kaikki puistelivat päätään, lääkkeen selvästi ällöttäen niitä. Pentujen välillä ei reagoinnissa ollut eroja.

Pentuset ovat olleet yksitellen ruokailutilan/keittiön puolella, erilaisella lattialla, avarammassa tilassa, isojen koirien läsnäollessa. Nopeimmin ja korkeimmalla ryhdillä lähtee edelleen liikkeelle merletyttö. Se lähtee liikkeelle käytännössä heti eikä sitä haittaa mm. Millin päin naamaa huiskahtanut häntä. Se on ehkä muutenkin kaikkein sähäkin juuri tällä hetkellä. Liekö tällä hetkellä kehityksessä pisimmällä. Muutkaan eivät kauaa aikaile ja niiden välillä on vain hyvin hienoisia eroja, joka ehkä selittyy enemmän erilaisella vireellä, kuin todellisella luonne-erolla. Tulevat kivasti ihmisen luokse.

Merlepoika on _tällä hetkellä_ pennuista kaikkein äänekkäin. Se tuntuu vaativan asioita "kiljumalla/piippaamalla". Hyvin vähän ne haukkuvat. Muutamia yksittäisiä haukahduksia on kuulunut, mutta jonkun haukahdus ei aiheuta mitään kuoroa. Enimmäkseen äänet ovat murinaa, taistelusellaista.

Leluillakin leikitään jonkin verran, enemmän leikkikaluina ovat toki pentuesisarukset. Ykköstrikki lähti eilen heiluttamani ja "heittämäni" (matka ehkä 20cm... :D) perään ja raahasi lelua pitkiä matkoja ja kauan. Eilen koettiin myös ensimmäiset farkunlahkeen tapporavistukset kera murinan (by kakkostrikki).

Saas nähdä koska aitauksen madalluskohtaan (kohta josta Hymy pääsee hyppäämään aitaukseen) täytyy laittaa ylimääräinen korotus, koska pennut hakeutuvat ko. kohtaan kun tulen paikalle ja juttelen niille. Tänään oli jo melko tehokkaan oloisia kiipeämisyrityksiä...

Wade ottaa ritolat pentujen lähestyessä. Kiti tutkii niitä häntä vipattaen ja alkaa selvästi kertoa niille mikä on sallittua ja mikä ei. Milli on melko välinpitämätön. Se käy positiivisesti katsomassa niitä välillä, mutta kertoo kyllä pennuille asialliseen sävyyn milloin on parempi pysyä hieman kauempana. Mooli taasen on paljon parempi pentujen kanssa kuin olin kuvitellut. Sen olemus muuttuu ihan täysin. Menee makaamaan pennun viereen ja tökkii sitä varovasti kuonollaan ja yrittää vihjailla leikistä. Se pyrkisi omimaan niitä myös Hymyltä... Pennut saavat kiipeillä sen päällä ja maistaa nisiä, tassuja sekä tukkaa. Mooli istuu pitkiä aikoja portin takana katsomassa pentujen touhua aitauksessa. Sanomattakin lie selvää että keskenään en pentuja jätä aikuisten kanssa yhtään.

Zen ja Hanna korkkasivat tänään rallytokossa virallisen alo-luokan saaden heti merkinnän kilpailukirjaan. Tuloksena hienosti 90/100p. Onnea Hanna ja Nane!

Uusia pentukuvia ja muuta lätinää

2011-03-14T21:21:00.000+02:00

Eilen räpsittiin uusimmat otokset karvalapsista. Kuvaushetkellä ikää 3vkoa ja 1pvä. Kuvat löytyvät täältä.

Tänään oli tarkoitus _maistella_ ensimmäiset kiinteät pöperöt raa'an lihan muodossa. Mulla on ollut tapana pitää pentua sylissä ja syöttää ensin pieni nokare maistiaisiksi, vaikka yhtään nirsoa pentua en tiedä meillä olleen. Eka pentu syliin ja lihaa sormiin, hyvin upposi. Ympärille alkoi kertyä uteliaita. Lautanen lattialle ja pennut olivat heti sen kimpussa. Lautanen nuoltiin puhtaaksi eikä muruakaan jäänyt. Ne mitkä tippuivat ohi, Hymy siivosi. Melkoisen määrän mättivät (toivottavasti eivät liikaa), vaikka olivat juuri ennen tätä herkutelleet maitobaarissa. Mustempi tri-poika kävi vieläpä äitinsä kuivamuonakipolla nuoleskelemassa nappuloita ja kuppia. Sai nappuloita suuhunsa, muttei onneksi yrittänyt niellä niitä, vaan tippuivat kupin viereen. Pakastimeen on tulevia maistiaisia varten hankittu siipiä sekä erilaisia lihoja.

Kaikki ovat tänään kivunneet laatikon melko korkean reunan yli ja koko porukka sai muuttaa keskelle kämppää aitaukseen. Ei niin mitään ongelmaa. Heti alkoi leikki ja touhu. Kovasti ovat kiinnostuneita aidan takana käväisseistä isoista koirista. Kiti pääsi jopa aitaukseen ja voi hellan lumala millainen se pennuille oli ja pennut vipattivat sille häntiään. Nyt eletään juurikin niitä aikoja kun Wadea alkaa äl-löt-tää.

Tällä hetkellä merletyttö tuntuu olevan rohkein tai ehkä uteliain. Se kävi jo ennen muuttoa huoneen ulkopuolella tutkimusmatkalla ja poistui pehmeältä alustalta liukkaalle aina ekana. Tokikin kunkin pennun kehitysvaihe voi varmaan vaikuttaa tähän. Näin luulen. Pällisteltävää noiden touhuissa ja kehityksessä riittää.

Tänään laatikkoon muutti myös muutamia uusia leluja. Eilen pennut saivat "kaverikseen" parin teräksisiä teelusikoita (joita ei vielä kanneta, mutta kilahdukset eivät aiheuta reaktioita) ja huomenna on räminäpurkin vuoro. Nyt laatikossa asustaa pennujen lisäksi kaksi köysilelua, vinkupallo, sellainen vähän pallon muotoinen kankaalla päällystetty lelu, jossa kangasulokkeita sekä jo mainitut lusikat. Sen pallomeren tahtoisin. Kävisköhän siihen tennispallot?

Pennuset 3 vkoa ja hieno aksatulos Norjasta

2011-03-13T16:15:00.000+02:00

Pennut eilen kolmeviikkoisia. Koko poppoo voi hyvin ja kasvaa tasaisen hienosti. Hampaat ovat kaikilla osin puhjenneet. Vielä en ole antanut niille lainkaan extraruokaa, koska maitoa tulee niin hyvin. Huomenissa lienee eka maistiaskierros lihaa. Pentumäärä tuntuu tosi hyvältä, niillä on toisistaan tarpeeksi vastusta esim syödessä. Vielä kun kaikki ovat niin saman kokoisia ei kukaan jää kovasti alakynteen eikä kukaan toisaalta ole elopainollaan ylivoimainen ja sitä kautta laiskanpulskea. Ykköstrikki vaikuttaa tähän mennessä hätäisimmältä ruoan suhteen, se oli sitä myös syntyessään, muttei kuitenkaan millään lailla jyrää muita.

Painot (syntymä/3 vkois g):
1. tri: 197/873
Blm-poika: 210/844
2. tri: 224/850
Blm-tyttö: 210/790

Tällä hetkellä kakkostrikki (se tummempi) ja merlenarttu ovat aktiivisimmat ja eniten mielissään (uteliaimpia) ihmisen läsnäolosta. Pennut ovat edelleen melko hiljaisia, ainakin verrattuna Kitin pentuihin. Niinhän se oli viimeksikin. Vuorokausipennut olivat myös hiljaista sakkia tällä iällä.

Eka kynsienleikkuu sujui taistelun merkeissä. Kaikki pennut nukkuivat tai olivat hyvin unisia tapahtuman alkaessa. Kolmelta pennuista sain yksin leikattua vain yhden-kaksi tassua (kynnet ;D) selällään. Suurin osa oli ok ekan tassun kohdalla, mutta sitten selällään makaaminen riitti. Ne sekä piippasivat että rimpuilivat. Merlepoika oli ainoa joka luovutti suht pian, ja leikkasin sen kaikki kynnet sen ollessa selällään. Toisaalta se oli ainoa, joka oli heti leikkuun jälkeen pystyssä täysin rento. Saas nähdä miten homma tästä etenee.

Laatikon reunat kiinnostavat kovasti. Aitaukseen, vapaasti liikkumaan en ole niitä voinut vielä laittaa, koska pelkään että saavat päänsä vielä kompostiverkon reikiin. Ovat lähteneet laatikon ulkopuolella suht kivasti liikkeelle.

Hymy on nyt vieraiden läsnäollessa tosi ok. Makailee rauhassa laatikossa, sen lähellä tai jopa kauempana näkemättä mitä tapahtuu. Sallii vieraiden nostaa pentuja laatikosta. Wade saa olla huoneessa, kunhan ei lähesty Hymyn ruokakuppia. Kiti pääsee ovelle. Bortsut olen pitänyt edelleen poissa Hymyn läsnäollessa.

Pennut painivat, purevat toisiaan ja Hymyä ja hyökkivät. Myös sormia jäystetään. Ja syliinkin on jo vähän kiivetty.

Uusia kuvia otetaan tod. näk. tänään tai huomenissa.

Itse olin kisaamassa eilen Millin kanssa ekaa kertaa seitsemään kuukauteen. Hui kauhistus miten jännittikin. Tuloksista ei jää jälkipolville kerrottavaa, mutta toka rata oli paikoin jo agilityä ja siitä jäi kiva fiilis (mikä on tietty tärkeintä). Kisarutiinia ei tule kuin kisaamalla, joten seuraavia startteja katsellaan. Tentit ja muut jutut hieman rajoittaa joitain viikonloppuja.

Sain eilen upeita ylläri-uutisia Norjasta. En tiennyt että Norjassa virallisiin kisoihin voi osallistua jo 12 kuisena. Jenni ja Aamu (N. Aamu Aurinko) olivat startanneet miniykkösissä harkatakseen vieraassa paikassa, vierailla esteillä. Heti ekasta kisasta kuitenkin hienosti nolla ja voitto! Paljon, paljon onnea Jenni ja Aamu!

Pennut 2vkoa

2011-03-05T21:02:00.000+02:00

Pennuille tuli tänään mittariin kaksi viikkoa. Kaikki on mennyt erinomaisen hyvin.

Käsiteltäessä ne ovat kaikki suht rauhallisia. Selälleen kääntäminen on nyt parin päivän aikana saanut aikaan rimpuilua, joka ei jää lainkaan päälle, kun asento palautuu oikein päin. Mustat pojat nuolevat edelleen herkimmin naamaa (ja käsiä) kun ne nostaa kasvoja vasten. Ikäänsä nähden ne ovat edelleen kovin jänteviä ja ovat tehneet kunnon kävelyharjoituksia. En muista että olisivat ennen kävelleet niin aikaisin, kun eivät vielä näe eivätkä kuule.

Hiljaisia nuo ovat. Olen edelleen nukkunut laatikon vieressä yöni ja hyvin saa nukuttua. Tänään päivällä oli kuultavissa jotain murinaharjoittelua.

Silmät ovat alkaneet raottua eilen ja jotain ne kuulevatkin jo. Siihen varmaan tuo murinakin liittyy(?). Saa nähdä koska hännät alkavat heilua. :)

Kaksiviikkoispunnituksen tulokset ovat seuraavat (syntymä-/2 vkoispaino):
Blm-uros 210/621g
1. tri-uros 197/656g
2. tri-uros, se mustempi 224/646g
Blm-tyttö 210/547g

Hymy alkaa selvästi kaivata muutakin puuhaa, vihdoinkin. Nyt se on jo ihan intona lähdössä lenkille ja hyvin jaksaa tunnin kirmaamiset metsässä. Onneksi pakkasetkin lauhtui. Lienee nisätulehduksen riski pienempi näillä keleillä. ToppaPompassa saa Hymy silti nyt pienillä plussakeleilläkin lenkkeillä.

Muutama kuva pentusista

2011-02-28T23:34:00.000+02:00

Ikää 9vrk.

Merle-tyttö

Tummempi tri-poika

Blm-poika

1. tri-poika

Kaikki yhdes koos

Täältä löytyypi lisää kuvia.

Hamstereista marsuiksi

2011-02-26T19:09:00.000+02:00

Viikon iän kunniaksi pennut alkavat muistuttaa päivä päivältä enemmän marsuja hamsteriolemuksen sijaan. Pulleat masut ja paksuuntuvat tukat, voi miten sulkkua. Pigmenttiä alkaa neniinkin tulla. Hännät "heiluen" ne syövät pontevasti rivissä. Mustat pojat ovat pari päivää "nuolleet" naamaa, kun ne nostaa kasvoja vasten.

Tämän ekan viikon perusteella vaikuttavat aika hiljaiselta ja päättäväiseltä sakilta. Ei mitään kitinöitä, vaikka joutuisivat vähän kauemmas Hymystä tai esim sen selkäpuolelle. Kirsu kohti maidon tuoksua ja päättäväisesti menoksi.

Hymy hoitaa pentuja erinomaisesti, sille sopivalla vakavuudella. Ei poistu pentuhuoneesta kuin käydäkseen ulkona ja piipahtaakseen keittiössä Jarin herkutettavana. Tulee muuten jo vähän laatikosta ja köllöttelee sen välittömässä läheisyydessä tai oven luona vähän viileämmässä. Salli eilen illalla yhden tuttavamme päästää sen takaisin pentuhuoneeseen, mutta jäi ovelle varmistamaan, että tämä vieras sulkee oven perässään :D. Vieraita ei ole pentujen luokse päästetty. Jos vanhat merkit pitävät, Hymy on tarkka pennuista näin ensialkuun, mutta niiden liikkuessa enemmän itse, kun silmät ovat avautuneet, on vieraiden läsnäolo täysin ok.

1 vkoispunnituksen tulokset (syntymäpaino/1vkoispaino):
Blm-poika: 210/370g
1. tri-poika: 197/385g
2. tri-poika (mustempi): 224/406g
Blm-tyttö: 210/334g

Pennuja ja aksatuloskimara

2011-02-22T19:15:00.000+02:00

Hymy (Firabellen Hymy) pyöräytti lauantaina aamusella maailmaan neljä pontevaa pentua. Pentujen isä on blm-uros JMV -10, HJV -10 Blomlane's True Blue. Kokoonpano on kolme urosta (2x tri, 1x blm) ja yksi narttu (blm). Kaikki olivat heti hyvin jänteviä ja elinvoimaisen oloisia, mm. söivät heti ihan itse. Syntymäpainot 197-224g.

Kaikki on sujunut oikein hyvin, pennuilla painot nousevat ja Hymy hoitaa jälkikasvuaan erinomaisen hyvin ja tunnollisesti, kuten edellisellä kerrallakin.

Päiville suurkiitos tilaisuudesta saada toinen pentue Hymeliukselle!

Lisää kuvia löytyy täältä.

Jos viikonloppu oli aktiivinen pentulaatikon äärellä, se oli sitä myös agilitykentillä.

Lauantaina kisattiin JATtilassa kolmosluokissa. Enzo:lle (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomakselle upea tuplanolla voitolla ja toisella sijalla! Hyppyradalta H-SERT.

Samoissa karkeloissa Waden tytär Kylli (Amorosan Kylli) teki omistajansa Katin kanssa nollan hyppyradalla, sijoitus 2. ja H-SERT!

Sunnuntaina kisattiin epiksissä Lahdessa ja viralliset kakkos- ja ykkösluokat Kirkkonummella.

Tipi (N. Ilma) ja Satu tekivät ensimmäisissä epiksissään heti nollan ja voittivat minimölliluokan!

Myös Zen (N. Maa) ja Hanna tekivät nollan medimölleissä!

Tuima ja Kajsa tekivät toisena kakkosluokan kisapäivänään upeaa työtä. Toiselta radalta aivan upea nollavoitto! Yksihän ko. parilla oli jo plakkarissa.

Myös Tuiku ja Tero näyttivät hienoa yhteistyötään ensimmäistä kertaa medikakkosluokassa. Harmillinen kurkistus väärään putkeen toi hyl:n, mutta rata oli muuten todella hieno.

Waden tytär Goa (Pilvimarjan Vadelma), kera omistajansa Sannin tekivät nollan ja saivat sertin! Tästä lähtien ko. pari nähdään kakkosluokassa.

Paljon onnea kaikille hienoista suorituksista!

Hippi ja Arttu 5v!

2011-02-18T21:54:00.004+02:00

Ihan ensimmäiset kasvattini, pikkumustat Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) täyttävät tänään viisi vuotta! Hui miten aika rientää! Pennut saivat kumpainenkin niille täydelliset kodit. On ollut ihanaa seurata heidän yhteistä elämäänsä. Kiitos Ulla, Rami ja Nadja! Paljon, paljon onnea ensimmäisilleni!

Arttu 6vkoisena

Hippi samoin 6vkoisena

Zen Etelä-Suomen Sheltit ry:n aktiivisheltti vuosimallia 2010

2011-02-17T19:12:00.001+02:00

Zen palkittiin Etelä-Suomen Sheltit ry:n vuoden 2010 aktiivishelttinä. Zen jakoi ensimmäisen sijan Tao:n (Pilvimarjan Pikku Kiwa, meidän Waden pentu) kanssa. Paljon onnea Hanna ja Nane sekä Mikaela ja Tao! Tao palkittiin myös vuoden tottelevaisuusshelttinä!

Hippi ja Nadja korkkasivat viikonloppuna koiratanssin HTM:n avoimen luokan tuloksella 159,33 pistettä. Kumasta jäi puuttumaan vai 0,67p. Kovasti rangaistaan haukkumisesta. Mun mielestä esitys oli tietty ihan super-hieno! Tuon parin työskentelyn katsominen saa mulle aina kyyneleet silmiin ilosta.

Meille odotellaan uusia nappulavaaralaisia syntyväksi alkuviikosta. Pitkäänpä maltoinkin olla kirjoittamatta siitä ;D. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin. Jänskät paikat!

Aksatuloksia

2011-02-12T19:36:00.000+02:00

Kajsa ja Tuima (N. Tuli) ovat ihan liekeissä. Tänään pari kisasi ensimmäistä kertaa kakkosluokassa ja heti tokalta radalta napsahti ylivoimainen nollavoitto! Paljon, paljon onnea!

Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna voittivat tänään epiksissä rimattoman putkiluokan! Onnea Johanna ja Vauhti!

Bodil (Sopuriinan Bodil) wadenjariinantytär :D ja Anu starttasivat tänään saadun sertin myötä viimeistä kertaa agilityn ykkösluokassa! Onnea taitavat!

Tiuku kakkosiin!

2011-02-06T13:01:00.000+02:00

Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Kajsa kisasivat tänään viimeisen kerran medi1:ssä, Purinalla ansaitun nollatuloksen (sij. 2.) myötä sert ja nousu kakkosiin! Tiuku ei ole todellakaan ollut helppo ohjattava ja töitä on saanut tehdä. Paljon onnea Tiuku ja Kajsa! Myös Tero on mielestäni ansainnut onnitukset, onhan hänkin tehnyt Tiukun kanssa hommia. Onnea siis koko teidän poppoo!

Zen rallytokoilemassa

2011-02-05T19:36:00.000+02:00

Zen ja Hanna rallytokoilivat tänään Kirkkonummella järjestettyjen kisojen mölliluokassa hienon tuloksen 96p! Komea tulos oikeutti viidenteen sijaan 38 osallistujan joukosta.

Paljon onnea Hanna ja Nane!

Hippi EO-joukkueeseen!

2011-01-28T19:57:00.000+02:00

Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja valittiin toistamiseen edustamaan Suomea agilityn Euroopan Open -kisoihin! Kisat käydään tänä vuonna Itävallassa 29.-31.7. Paljon, paljon onnea upealle parille!

Lisään tähän myös Zen:n Turun näyttelyn arvostelun, joka kuului seuraavasti:
Ett gott helhelts. Fina propotioner. Vackert huvud. Korrekta öron och fin rygglinje. Mycket god bakställ. Bra dubbelpäls. Effektiva rörelser.
Tuomarina toimi Anita Whitmarsh Ruotsista ja tuloshan oli ERI3.

Tuimis kakkosiin!

2011-01-23T19:35:00.000+02:00

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa kirmasivat tänään Hyvinkäällä hienosti nollavoittoon mini1-luokassa! Tällä nollatuloksella pari ansaitsi sertin ja nousun minikakkosiin! Huisia! Paljon, paljon onnea Kajsa ja Tuimis!

Tuiman velipoika Zen (N. Maa) korkkasi tämän vuoden näyttelykehät tänään Turussa hienolla NUO ERI3 sijoituksella! Onnea Hanna ja Nane!

Waden ja Merrin tytär Myra (Pilvimarjan Unelma) on luustoltaan tutkittu ja terveeksi todettu. Lonkat A/B ja kyynärät 0/0. Paljon onnea Heini ja kasvattaja Sirpa!

Priiman ja Penan hienot terveystulokset

2011-01-17T23:18:00.000+02:00

Vuorokausi -pentueen, Priima (N. Päivän Säde, sijoitusnarttuni) ja Pena (N. Yön Ritari) ovat nyt luustoltaan terveeksi tutkitut. Tänään saatiin lonkkien ja kyynärien osalta viralliset lausunnot Kennelliitosta, molemmilla upeasti A/A ja 0/0! Polvet ovat 0/0 ja selätkin kuvaamalla priimaksi todetut.

Blitz kakkosiin!

2011-01-08T15:39:00.000+02:00

Tänään Ahvenanmaalla Eckerössä järjestetyissä agilitykilpailuissa Blitz (N. Vesi) ja Petri tekivät nollan, voittaen samalla luokkansa. Tämä oli parin viimeinen tarvittava luva-tulos ykkösluokassa, joten tästä lähtien pari nähdään minikakkosissa. Paljon onnea hienolle parille!

Myös Bliin velipoika Tuima (N. Tuli) ja Kajsa ovat tänään kisanneet kahden radan verran. Se viimeinen luva-nolla on kyllä niiiiiin lähellä. Onnittelut palkintopallisijoituksesta ja hienoista radoista!

Blitz:n ja Tuiman sisko Tipi (N. Ilma) mitattiin tänään miniluokkaan kuten kuuluikin. Nyt on kilpailukirjakin siis varmennettu. Kisat ovat yhtä pykälää lähempänä. :)

Waden ja Riinan tytär, Budi (Sopuriinan Bodil) kisasi tänään myös agilityssä kasvattaja/omistaja/ohjaaja Anun kanssa ja hienosti kisasikin. Tuloksena nollavoitto ja parin ensimmäinen luva! Paljon onnea Anu ja Bodil!

Tuimalle nolla!

2011-01-01T16:30:00.000+02:00

Vuoden ensimmäinen agilitykisa on kisattu ja Tuima kera ohjaajansa Kajsan saivat heti merkinnän kilpailukirjaan. Hyvinkäällä kisatussa mini1-luokan kisassa nolla ja toinen sija. Tämä on parin toinen luva-tulos.

Paljon onnea Tuima ja Kajsa!

Menneen vuoden saldo

2011-01-01T16:28:00.001+02:00

on ollut melkoinen.

Ihan ensinnä alkuvuodesta (helmikuun alussa) oli Vuorokausi -pentujen luovutus. Kaikki saivat erinomaisen ihanat ja sopivat kodit. Kiitos pentueen emän Hymyn omistajalle Päiville yhteistyöstä ja ystävyydestä sekä Miiralle ja Tonylle Särön "lainasta"! Kiitos Päivi, Riikka, Jenni, Jan-Egil ja Johanna huippuhyvistä kodeista Hymyn hiilille!

Elementit (N. Maa, Ilma, Tuli ja Vesi), Zen, Tipi, Tuima ja Blitz, sekä Nuu (N. Tosi Ystävä) kuvattiin toukokuun alkupuolella ja kaikin puolin terveiksi todettiin! Kaikki A:ta ja 0:llaa sekä polvien että kyynärien osalta. Osalta kuvattiin myös selät ja kuunneltiin sydämet, niissäkään ei huomautettavaa.

Hippi (N. Ensi-Ilta) teki Nadjan kanssa mielettömän hienoa työtä TOKO:ssa, koiratanssissa ja agilityssä. Agilityssä Suomen agilityvalion arvon perään sai lisätä tittelit EE AVA sekä FI H-AVA (vahvistamatta)! Agilitystä plakkariin myös CACIAG ja hieno osallistuminen Euroopan Openeihin sekä lukuisia nollavoittoja! TOKO:ssa pari korkkasi voittajaluokan hienolla kakkostuloksella. Koiratanssin SM-kisoissa Hippi ja Nadja sijoittuivat upeasti neljännelle tilalle sekä Suomen ensimmäisissä virallisissa koiratanssikisoissa alokasluokan voitto kunniamaininnalla!

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tehtailivat agilityn nollavoittoja! Keväällä voidaan toivottavasti odotella sitä viimeistä valionarvoon vaadittavaa sertiä.

Tiuku teki Kajsa ohjaajanaan kaksi hienoa nollavoittoa mediykkösissä!

Elementeistä Blitz ja Tuima ovat korkanneet agilitykisat mineissä. Blitz:llä Petrin kanssa kaksi nollaa (molemmat voittoja) ja Tuimalla ja Kajsalla yksi.

Zen kera omistaja/ohjaajansa Hannan on osallistunut kolmesti rallytokokisan mölliluokkaan hienoin tuloksin!

Myös Tipi korkkasi rallytokokisat mölliluokassa Sadun kanssa. Heillekin hieno tulos!

Shetlanninlammaskoirat ry:n näyttely-ykkösruusukkeen on ansainnut tänä vuonna neljä kasvattiani. Onnittelut hienoista tuloksista myös missikisoissa Zen, Tuima, Tipi ja Priima (N. Päivän Säde)!

Mikä kuitenkin kaikkein tärkeintä, kaikki 13 kasvattiani ovat olleet omille ihmisilleen tärkeitä ja rakkaita perheenjäseniä. Kiitos jälleen kuluneesta vuodesta, koirien hyvästä hoidosta ja yhteydenpidosta! Olette kaikki aarteita!

Waden jälkeläisiä on tutkittu kuluneen vuoden aikana luuston osalta ihailtavan paljon. Kaikki ovat vieläpä saaneet terveen paperit (A tai B ja 0). Waden jälkeläisten omistajat ovat olleet ihastuttavan aktiivisia myös harrastuksissa. Onnittelut ja kiitokset kaikille aktiivisille kasvattajille ja koirien omistajille!

Wade pääsi loppukesän aikana muutaman kerran veteraanikehiin (ikää tuli syyskuussa plakkariin 12 vuotta) ja saikin oikein hienoja arvosteluja mm. kahdelta erikoistuomarilta. Nämä lämmittivät kovasti sydäntä. Kovin kovin tärkeä pappa! <3 Kunpa sen kanssa olisi edessä vielä useampi terve ja antoisa vuosi.Kiti on ollut poissa virallisista karkeloista. Kesällä startattiin Elementeistä koostuvassa Agirotu-joukkueessa varalta, Tipin juoksun vuoksi. Olipa huisin hauskaa! Kiti steriloitiin keväällä ja tässä katsellaan, josko uuden tukan myötä lähtisi johonkin näytelmiin.

Ihan tässä omassa arjessa vuoden 2010 mullistavin koira-asia on ollut Moolin tulo tähän laumaan. Moolihan on meidän Millin narttupentu, joka kantaa äitinsä kanssa Eyewitness -kennelnimeä. Moolin (Eyewitness Eat My Dust) kanssa on lähinnä opeteltu arkielämän juttuja ja (hyvin) vähän agilityä. Ilokseni Mooli kuvattiin joulukuun alussa luustoltaan täysin terveeksi (lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä ok, olkanivelet ok ja polvet 0/0).

Mieltä kovasti ilahduttaa Millin (BH Eyewitness Cosmic Girl) nousu agilityn ylimpään luokkaan, nollavoitolla, Juhannus-kisoissa Tuorlassa.

Haluan toivottaa kaikille terveyttä, onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle!

Toivon oman alkavan koiravuoteni olevan agilityn ja muiden harrastusten osalta aktiivisempi kuin edellisen. En laittaisi pahakseni vaikka meillä olisi lopputalvesta myös pieniä ja pörröisiä talviyllätyksiä ;D.

2010-12-24T22:50:00.000+02:00

Tämän Millin ja Moolin tonttulakkikuvan myötä haluan toivottaa hyvää ja rauhaisaa Joulua!

Hipistä Fi H-AVA ja muuta syksyn tulossatoa

2010-12-17T08:55:00.002+02:00

Hippi ja Nadja starttasivat agilitykisat tauon jälkeen huimin tuloksin! Porvoon (5.12.) hyppyradalta 0-voitto ja viimeinen hyppyvalionarvoon oikeuttava sert! Samoissa karkeloissa taitava pari teki nollan myös agilityradalla, joka oikeutti toiseen sijaan. Hipillä on nyt ensi vuoden arvokisoihin tarvittavat tulokset kasassa. Paljon, paljon onnea!
Melkoinen vuosi on tällä parilla ollut; kolme AVA-arvoa, CACIAG, osallistuminen Euroopan Open:iin, eka virallinen koiratanssikisa voittoineen, jne. Hurjan hienoa työtä!

Marraskuun lopussa Enzo ja Tuomas taituroivat Jyväskylässä jälleen nollavoiton! Onnea taitaville miehille!

Elementeistä Tuima kera Kajsan ja Blitz kera Petrin ovat kisanneet miniykkösissä. Hienoa jälkeä on syntynyt. Tuimalla ja Kajsalla on plakkarissa yksi 0, Blitz:llä ja Petrillä kaksi, molemmat voitoilla. Hyvä te!

Jyväskylän seudulla asustava sijoitusnarttuni Priima (N. Päivän Säde) on piipahtanut näytelmissä kolmesti, yhteensä Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusukkeen arvoisesti :).

Ensimmäinen koitos oli Seinäjoella, kasvattajatuomari Carin Åkessonin kehässä.
"En tilltalande junior av bra modell. Kilformat (?) huvud, mörka ögon, välplacerade öron. Utm. hals, mycket bra förbröst for åldern. Välvinklad. Rör sig utm. runtom. Päls av bra kvalitet."
JUN ERI/3

Toinen keikka oli marraskuussa Jyväskylässä. Tuomarina Göran Bodegård, Ruotsi.
"Feminin. Bra proportioner. Tilltalande huvud. Vackert uttryck. Bra hals och överlinje. Välkonstruerad fram och bak. Rör sig bra, bra päls."
JUN ERI (ja kilpailuluokasta viimeisenä ulos)

Vuoden viimeinen kehäkeikka oli Messarissa Voittaja-näyttelyssä viime viikonloppuna. Tuomarina jälleen kasvattajatuomari, tällä kertaa Gro Svandalsflona, Norjasta.
"Sable bitch with a well-shaped head. Eye is a bit big and round. Ears a bit big. Good length of neck. Would prefer richer angulation in front. Needs to be deeper in chest. Very good mover from side, needs to be firmer in front. Good coat. Lovely temperament."
JUN EH
Kiitos Mätön Lauralle handlauksesta!

Myös Vauhti osallistui näytelmiin Messarissa. Tulos H. Ainakin Vauhdilla oli kivaa! ;D

Tipi on käynyt näytelmäkehässä vielä Seinäjoella ja Lahdessa.

Seinäjoella siis kasvattajatuomari Carin Åkesson Ruotsista.
"Tik av utmärkt storlek och mycket bar proportioners. Feminin huvud. Välplacerad öron. Utmärkt hals. Tyvärr är hon tunn och grund i bröstkorgen. Utmärkä vinklar. Rör sig med vägvinnande steg. Merle-färgen är alltför mörk." NUO H
Lainaan tähän pätkän Sadun blogikirjoituksesta, tuomarin kommentista: "Tuomari tuli selittämään nauhaa antaessaan, että Tipi on erittäin hieno koira, joka seistessä ja liikkeessä on todella kaunis, mutta vielä rintakehältään kovin kapea. Väri myös liian tumma. Sanoi, että kunhan saa ikää ja rintakehä kehittyy niin Tipistä tulee jätte hieno:D"

Lahdessa tuomarina Mette Tufte, Norjasta.
God typ. Feminint välutvecklat huvud. Bra stop. Önskar mer förbröst. God kroppslängd. Rör sig med tillräcklig steg. Önskar ngt klarare färg. Tillräcklig mångd av päls.
NUO H

Myös Zen vieraili Seinäjoen näyttelyssä lokakuun lopussa.
"En hane med utmärkt propotioner. Kilformat huvud som har bra underkäke o välplacerade öron. Tillräcklig hals. Bra förbröst. Utmärkt vinklar. Rör sig med bra staglängd. I dag inte i bästa päls. Bär svansen stundtals lite högt i rörelse."
NUO ERI 1

Shelttiyhdistyksen näyttely-ykkösruusukkeet ovat ansainneet tänä vuonna Priima, Zen, Tipi ja Tuima. Onnittelut kaikille!

Waden tytär Kylli (Amorosan Kylli) on noussut agilityn kolmosluokkaan ja ehtinyt tehdä siellä ensimmäisen nollan omistaja-ohjaaja Katin kanssa! Paljon onnea!

Myöskin Waden tytär Goa (Pilvimarjan Vadelma) on tehnyt omistaja-ohjaajansa Sannin kanssa kaksi nollaa (sij. 1 & 3) medi-ykkösissä. Huippua!

Pilvimarjan Iwana Kiwa alias Miina (Waden ja Kiran tytär) on ansainnut Shetlanninlammaskoirat ry:n näyttely-ykkösruusukkeet! Onnea!

Miinan veljen Taon lonkat ja kyynärät saivat Kennelliitossa kelpo arviot A/A ja 0/0! Onnea Mikaela ja kasvattaja Sirpa!

Sopuriinan Bodil:n (Riina x Wade) alias Bodil:n lonkat ja kyynärät tulivat K-liitosta B/A:na ja 0/0:na. Onnittelut terveluustoisesta koirasta Anu!

Meillä oli syksyn aikana kennelyskä riesanamme. Kun neljä koiraa sairastaa sen vuorotellen, saa aika pitkään olla pois ihmisten ilmoilta :(. Milli teki siihen perään vielä juoksunsa. Toivotaan että saataisiin nyt pysyä kaikki terveinä.

Ei pentuja meille tänä talvena

2010-10-11T09:32:00.003+03:00

Hippiäisen juoksut menivät mönkään eli tältä talvelta on pennusuunnitelmat holdissa. Vois sanoa, että harmittaa, mutta luonto ja elämä nyt vaan on. Ettepäin, sanoi mummo lumessa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suunnitelmia/toiveitahan aina on.

Tiuku ja Kajsa urakoivat taannoin toisenkin nollavoiton medi1:ssä! Makeeta!

Tiuku kävi myös näytelmissä Hyvinkäällä, tuloksena ERI! Huippua! Tuomarina Davor Javor (Kroatiasta).

Hyvinkäällä kehäketkuilivat myös Zen ja Tipi, tuomarina Beata Petkevica Latviasta.
Nanen arvostelu kuului näin:
"17 months. Exc.pigmentation. Correct lenght of head. Good stop. Nice expression. Dark eyes. Correct shape of ears. Correct bones. A little bit short in neck. Good lenght of body. Correct topline. Medium angulations in front. Enough deep chest for age. Correct angulations from behind, but i would like to see more drive from be. Correct texture of coat coat. Correct lenght of stride. Good work of handle."
JUN ERI3

Sisko Tipi tulkittiin EH:n arvoiseksi seuraavanlaisella arvostelulla:
"Medium bones. Good pigmentation. Correct stop. A little bit deep in skull. Correct ears. Medium neck. A little bit slopping in topline. Enough deep chest for age. Very well angulated from behind. Correct lenght of tail. Coat today is not in best condition but correct texture. I would like to see more clear colour. Good temperament. Good work of handle. Correct lenght of stride."
EH

Sisarukset Tipi ja Nane kävivät Kristina Purens:n (SWE) kehässä Karkkilassa, vihoviimestä kertaa jun-luokassa. Arvostelut kuuluivat seuraavasti:
Zen
"Junior hane med god könspräge. Välformat huvud, aningen brettställda öron. Stark hals och rygg. Tillräckligt bakanlagt skuldra. Kort förbröst. Bra bröstkorg. Passande benstommer. Bra pälskvalitet. Rör sig med kort steg."
JUN EH2
Tuomarin suusta vielä lisäys "Excellent dog with very excellent chest for his age, but his tail... he should keep it more down." :D

Tipi
"Junior tik med bra proportioner. Feminint huvud. Bra hals och rygg. Skuldra borde vara mer tillbakalagt. Bra bröstkorg. Bra pälskvalitet. Rör sig med bra steg."
EH

Elementit ovat nyt saavutaneet agilityn kannalta jänskän 1½ vuoden iän. Tuima ja Blitz ehtivät viikonloppuna jo korkata ensimmäiset kisatkin Riksussa, molemmat mini-luokassa. Tällä kertaa ei vielä merkintöjä kilpailukirjoihin, mutta kisakokemusta saivat kylläkin. Eikä ne huonosti menneet, todellakaan! Pikkuiset salamat!

Waden ja Riinan (Fi AVA Snowglow´s Now Or Never) tytär Budi (Sopuriinan Bodil) kävi virallisessa terveystarkissa. Polvet 0/0 eikä sivuääniä. Myös kyynärät ja lonkat näyttivät kuvanneen lääkärin mukaan erinomaisilta, virallisia lausuntoja odotellaan. Velipoika Pepsihän oli jo terveeksi syynätty (A/A, 0/0 ja 0/0).

Waden ja Kiran (EE MVA LV MVA LT MVA BY MVA RU JMVA RO MVA BALT MVA EE JMVA Sunsweet Blues Baby) "lapset" Tao ja Miinakin ovat käyneet terveystutkimuksissa. Tao on syynätty sydämen ja polvien osalta. Ei sivuääniä ja polvet 0/0. Miinalla lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Polvet oli tulkittu jo aikaisemmin, 0/0. Hienoa!

Waden ja Merrin (Fi AVA Meu Amor´s Dulcet Duet) tytär Goa on saanut luuston ja sydämen osalta terveen paperit. Ei sivuääniä, lonkat A/A, polvet ja kyynärät 0/0.

Aikaista juoksua

2010-09-07T19:49:00.002+03:00

pukkasi Hippi. Hippi on juoksuillut tähän mennessä kerran vuoteen. Juoksut ovat ajoittuneet hyvin tarkkaan joulukuun alkuun, paitsi tällä kertaa. Kaveri päätti aloittaa juoksunsa yli kolme kuukautta odotettua aikaisemmin! No, eipä tämä sinällään mitään suuria suunnitelmia sotke. Hippi siis astutetaan tästä juoksusta. Nyt vaan peukut pystyyn, että astutus onnistuu ja kaikki siitä eteen päin.

Hippiäinen osallistui Nadjan kanssa ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn viralliseen koiratanssikilpailuun. Tuo pari on kyllä niin hieno lajissa kuin lajissa. Tällä kertaa alokasluokan voitto kunniamaininnalla (ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa laatuaan Suomessa) ja menolippu avoimeen luokkaan! Onnea vielä kertaalleen! Video on katsottavissa täällä.

Mahtavan työvoiton teki Kajsa Tiukun (N. Tosi Nopee) kanssa viime lauantaina Hattulassa. He kirmasivat medi 1-luokan nollavoittoon! Kaikkien hankaluuksien jälkeen saatte olla todella ylpeitä itsestänne! Tiuku ei ole todellakaan ollut ohjauksellisesti sheltti sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Onnea, onnea, onnea!

Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa), Kiran ja Waden poika tokoili ohjaajansa Mikaelan kanssa avoimen luokan I-tuloksen ja sen oltua kolmas laatuaan, saa Tao tästä lähtien lisätä nimensä eteen tittelin TK2! Onnea Mikaela ja Tao!

Zen on kehäketkuillut jälleen kerran hienosti. Tällä kertaa Tuomarinkylän KV:ssa viime lauantaina. Tuomarina oli hyvin tiukka kasvattajatuomari Eva Eriksson Ruotsista. Jaossa oli kaikkea ERI:stä T:n. Nanen tuloksena hieno EH2.
Arvostelu kuului näin:
17 mån. Junior hane. Maskulint huvud. Stopet kunde vara bättre markerat. Ngt brett ansatta öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Bra vinklar bak. Ngt "solbränd" i färgen över ryggen. Svansen kunde bäras snyggare. Bra päls. Rör sig bra.

Millin kanssa ollaan kisatauolla, jälleen kerran. Tällä kertaa tosin ei minun takiani, vaan siksi että haluan treenata tietyt asiat kuntoon ennen kuin lähdemme kisaradoille. Saa nähdä kuinka kauan tauko kestää. Onneksi Posse Melior -ryhmämme treenaa nyt kahdesti viikossa. Muutoinkin treeniseuraa otetaan ilolla vastaan! Olen juuri ollut flunssassa, mutta toivotaan, että pysytään molemmat kunnossa ja päästään treeneihin säännöllisesti.

Pikkiriikkisen on taasen toko kaihertanut mieltä, positiivisessa mielessä. Taitaa olla parasta katsella (ja ilmoittautua...) kokeeseen. Treenaamisesta ei muuten tunnu tulevan mitään. Viime keväinen treeniryhmämme kun on laitettu pakettiin, kouluttajamme hyvin ymmärrettävistä logistisista syistä johtuen. Eli jos seura kelpaa, niin mielelläni tulen treenailemaan myös tokoa!

Päivittelyä

2010-08-20T10:09:00.003+03:00

Lupailin niitä Tipin arvosteluita SawoShow-keikalta. Tässä tulee. Kajsa, laitaks mulle Tuimiksen, niin voisin nekin sujauttaa tänne muistiin?

Perjantai, erikoistuomari Ulla Bergh-Persson, SWE:
"Utmärkt storlek och typ. (ekasta sanasta ei oikeen saa selvää, ehkä mycket?) vackert huvud och uttryck. Fina örön och ögon. Härlig hals och vesing. Välvinklad som visar sig i hennes fina rörelser. Hennes blå färg behöver klarna, allför morrig, men trots detta får hon exelent idag" ERI
Tuomari kävi vielä sanomassa, miten hän pitää Tipistä, muttei sen väristä.

Lauantai, tiukka Alan Bradshaw, NZ:
"Very nice type of bitch with pretty head and expression. Good ears. Would like a little more layback of shoulder. Very close behind going away. Little loose in front. Displays a balanced side gait. Very nice type." EH

Sunnuntai, Keith Nathan, GB:
"Very impressive neck, topline, size and proportions. Lovely feminine head with correct eye shape & good ears. Beautifully made in front with correct forechest. Correct rib. Level topline. Beautiful tail. Excellent rear. A little out of coat. Very free moving & sound front & back." ERI

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen Tipin arvosteluihin. Rakenne ja sitä kautta liikkeet nyt on heenot, mutta väristä ja ajoittain myös tukan määrästä ymmärrettävästi rokotetaan.

Viime viikonloppuna Etelä-Suomen Sheltit järjestivät nk. ShelttiShow:n, epävirallisen näyttelyn shetlanninlammaskoirille. Tuomarina kasvattajakonkari Malcom Hart (kennel Hartmere). Nappiksista ketkuilemassa olivat Tipi (jonka arvostelu lisätään myöhemmin) ja Zen.

Zen:n arvostelu kuului seuraavasti:
"Correct size tricolour who has left his coat home. Refined head. Beautifully positioned ears. Level topline. Very correct hind angulations. Tail long enough. Nice mover." Tulos NUO2 KP Tässä näyttelyssä oli siis vain kilpailuluokka, jossa Zen sijoittui erinomaisesti toiseksi, kera kunniapalkinnon! Hyvä Nane ja Hanna! Kaverit tuntuu saavan hyviä arvosteluja ja sijoittuvan ihan jatkuvasti! Hyvä te!

Viime lauantaina oli Kirkkonummella kolme kisaa kolmosluokille. Nadja ja Hippi ovat tajuttomassa vedossa! Kaikista kolmesta kisasta nollavoitot heille!! Yksi oli hyppäri, ja oli kokonaista kolme päivää liian aikaista saavuttaa tuolla voitolla hyppyvalio -titteli. Tuskin siitä tarvitsee tuolla menolla kovin kauaa haaveilla. :)

Hienoa työtä tekivät sunnuntain ykkösluokassa myös Tuula ja Waden sekä Mupen poika Dali (Firabellen Hirmu). Plakkariin nollavoitto, sitä myöten sert ja nousu kakkosiin! Onnittelut!

Kisasin Millin kanssa lauantaina kaksi kisaa. Olin itse tosi huonossa hapessa. Siihen nähde ensimmäinen rata (hyppäri) oli loistava! Meille vaativalla Virran Raunon radalla (ahtaita paikkoja, yhtään haparoivalla ohjauksella miinoja olisi ollut runsaasti). En tiedä olinko myöhässä, vai rintamasuunta jotenkin kenkku, mutta Milli lipsahti väärään päähän putkea, ei niin vaikeassa kohdassa. Toisesta radasta ei juuri jälkipolville kerrottavaa. Taisin olla melko löysä, koska Milli haki hyvin itsenäisesti kaukana (sivusuunnassakin) olevia esteitä. :/ Uuteen nousuun.

Keskiviikkona alkoivat syksyn ohjatut treenit meidän osaltamme. Ryhmällämme on uusi uljas nimi Posse Melior, joka on latinaa, ja tarkoittaa pystyt parempaan. :) Treenit menivät kivasti! Tehtiin lyhyttä tekniikkapätkää. Hyvät kontaktit ja saatiin aikaan ehkäpä rytmillisesti (sekä myös Millin hyppylinja jne) täydellisesti tehty takaakierto-twisti (termit hukassa... :/). Parannettavaa toki jäi, mutta hienointa oli hyvä fiilis ja että saatiin onnistumisiakin.

Näytelmähommoo

2010-08-12T07:56:00.007+03:00

Varsinainen näytelmäputki on nyt takana. Noin kuukauden aikana tuli plakkariin kuusi näyttelyä, joista viisi viikon sisään. Se on enemmän kuin käyn yleensä koko vuonna (tai kahtena...).

Laitetaan tähän alkuun pari Mikko Koskisen ottamaa kuvaa bortsujen erkkarista.

Mooli isompien vauvojen kehässä. Tässä ei esitetä liikkeitä :-)

Äippäkoira elämänsä ensimmäistä kertaa kehässä.

Bortsujen erkkarin jälkeen oli vuorossa shelttien erkkari Tampesterissa. Saimme Waden kanssa matkaseuraksi Sadun ja Hannan kera Dean, Elviksen ja Zen:n. Dealla oli juoksut ja tärpit jo kovin lähellä, joten oli pojilla ohjelmaa. Pyörähdin kehässä ensin Dean kanssa (taisi olla mulle eka kerta "vieraan" koiran kanssa), tuloksena ERI.

Nane (N. Maa) sai ERI:n, hyvällä arvostelulla. Tuomari pahoitteli kovasti Nanen "tyttöantennia" eli häntä nousi turhan paljon. Zen:n arvostelu:
"15 months old tricolour who presents a very attractive outline with good reach of neck, level topline and correct sweep over the loin. He is well angulated and moves with drive behind and extension in front. His head is balanced with good underjaw and neat ears and a charming expression. Just with this dog would keep his tail down on the move."
JUN ERI

Zen; kuva: Satu Tuominen

Wade pääsi vetsku-uroksiin, joita olikin tällä kertaa useampi. Kuudesta ilmoitetusta vet-uroksesta oli paikalle tullut viisi. Wadelle ERI ja sijoitus kolmas.
Gwen Beaden, Iso-Britanniasta saneli oheisen arvostelun:
"Tri who is almost 12y old but doesn´t look like it. He moves freely and covers the ground easily. He has a dark well placed eye, giving a very sweet expression. Still has good dentition and good underjaw. His coat is still black and he is a credit to his owner."

Waden kuvat: Satu Tuominen

Onnistunut ja mukava päivä kaiken kaikkiaan. Kiitokset seurasta Sadulle ja Hannalle!

Torstaina startattiin taas kohti näytelmiä. Tällä kertaa suuntana oli Suomen Savo ja Kuopion SawoShow, jossa oli viikonlopun aikana kolme näyttelyä. Nappasin Kajsan ja Tuiman kyytin Viikistä. Olimme vuokranneet erinomaisesti tarkoitukseen sopivan mökin Tahkolta. Porukka oli tosi kiva ja koiratkin tulivat mainiosti juttuun. Mukavaa kun sheltit ovat niin sopuisia! Moolikin oli matkassa turistin ominaisuudessa.

Perjantai alkoi aamusta ruotsalaisen kasvattajatuomari Ulla Bergh-Perssonin kehällä.

Zen ja Tuima osallistuivat jun-uroksiin. Toivottavasti saan vielä Tuiman arvostelun tänne jossain vaiheessa. Tässä Zen:n arvostelu:
"Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen ar notig vilket i viss män stör uttrycket. Bra bett, mörka ögön. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg."
JUN ERI2
Tuimalle H, olisi halunnut enemmän koiraa.

Wade osallistui taasen vetskuihin. Arvostelu kuului seuraavasti:
"12 årig veteran in synnerligen god condition. Fint huvud. Bra ögon. Ena örat ngt lätt för dagen. Bra hals och resning. Bra kropp och benstomme. Rör sig med spänstig steg trots sin höga ålder. Bra päls och färg." EH1
Tuomarilla oli hieno tapa käydä kertomassa esittäjälle miksi tuomio oli mikä oli. Wadesta hän tuli sanomaan miten hän todella, pitää koirasta ja kuinka se on hieno, mutta hän ei pidä sen toisesta korvasta, joka on lähes pysty. :)

Tipille ERI junnunartuista. Toivottavasti saan Tipinkin arvostelun tänne.

Wade sai pe-iltana kummallisen poissaolokohtauksen. Se oli vaan yht'äkkiä hetken ihan muissa maailmoissa, ja ikenet olivat aivan valkoiset. Pulssi oli kuitenkin normaali, samoin hengitys. Se palautui kuitenkin pian ja oli la-aamuna täysin normaalin oloinen. Liekö reissu vähän turhan rankka, ja kun kuumuuskin oli melkoinen (vaikkei Wade tuntunut nlypaikalla ollenkaan tuskaiselta). Kyllä säikäytti ja muistutti siitä kuinka se ei ole enää nuori poika. Ihan kamalan surullista ja haikeaa.

Lauantaina oli tuomaroimisvuorossa Alan Bradshaw Uusi-Seelannista. Mietin kovasti menekö kehään, mutta päätin mennä, koska Wade vaikutti täysin normaalilta (oli jo myöhemmin illalla).
En tiedä oliko tuomari kovakourainen vai mistä johtui mutta hyvin moni koira sätkyi pöydällä, ja osa vielä maassakin. Wadekin istahti tuomarin kopeloidessa takapäätä. Mun varovainen tuntumani on, että useimmat tuomarit päästävät puutteellisia luonteita läpi kommentoimatta. Tällä kertaa tuomari kyllä kommentoi ja yksi koira sai jopa EVA:n. Muuten tuomari oli kohtuullisen kiltti, jakaen enimmäkseen ERI:ä ja EH:ta.

Zen:n arvostelu kuului seuraavasti:
"A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body is harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type."
JUN EH4

Tuimalle EH. Tällä kertaa koko oli hyvä. :)

Wadelle ERI2, seuraavalla arvostelulla:
"A very nice 12 year old dog, who could give some of the yougsters a lesson in soundness (♥ ♥!!!!). He has a nice head and expression and for his age the body condition is good. He is balanced in angulations. Still has a good quality coat for his age. He is a credit to his owner."
Tuomari halusi kunnioittaa veteraaniuroksia käskemällä yleisön "taputtaa näille upeille herrasmiehille". Sniif.

Tipille Jun ERI.

Vähän katsastettiin myös miehiä sillä silmällä, erityisesti Tipiä ajatellen. Vaikka meillähän on tässä aikaa vaikka ja kuinka paljon. Onneksi.

Viimeinen näyttelypäivä vietettiin tuomari Keith Nathan:n (GB) kehässä.

Zen:lle jun EH kera sijoituksen kolmanneksi (ellen väärin muista kahdella ekalla taisi olla ERI:t)."Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move."

Myös Tuimalle EH.

Waden arvostelu kuului seuraavasti:
"Good size & correctly balanced. Handsome head, lovely eyeshape, colour & expression. Just slightly upward shoulder, holding himself a little roached (pöydällä). Good tail lenght. Nicely angulated rear. Good coat. Sound both ways on the move." Tuloksena EH3. Tämä tuomari ei kysynyt ikää, mikä on veteraaneissa mielenkiintoista, mutta eipä tuolla väliä.

Olipahan rankka, mutta niin mukava reissu! Kiitos seurasta Kajsa, Hanna, Satu ja Marilla sekä kaikki karvaiset!

Äiti ja tytär erkkarissa

2010-07-31T21:33:00.004+03:00

Tänään oli se "suuri" päivä kun Milli osallistui näytelmään ensimmäistä kertaa elämässään. Vaikken paljoa näyttelyissä käykään, niin kovin pitkään Milli silti moiselta touhulta säästyi. Aamulla jänskätti. Onneksi Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry:n juhlaerikoinäyttely järjestettiin Helsingin Tuomarinkylässä, eli selvisimme mukavan lyhyellä reissulla.

Perillä bongasin heti Ninan (Millin isän omistaja), Mikon ja Marin, ja jännitys vähän laukesi. Mustavalkoiset käyttäytyivät hyvin.

Ensin oli Moolin vuoro esiintyä isommissa pennuissa (7-9kk), tiukaksi tunnetun, arvostetun Päivi Eerolan kehässä. Katelin "huolestuneena" pienempien pentujen kehiä; moni vauva kun oli jo niin jäntevä ja kovin valmiin oloinen. Olivat tosin himpun eri tyyppisiä kuin Mooli, lyhyempirunkoisia ja vankempia. Meidän KiiKoo on 8 kk:n iässä vasta ihan vauva. Sellainen elastinen luikero. Mun silmääni kuitenkin ihastuttavan tasapainoisesti kulmautunut ja rungon pituudeltaan just passeli (korkeuttaan pidempi siis). Se tarvitsee vielä aikaa! En tod ole ajatellut mennä sen kanssa heti junnuihin. Mooli miellytti myös Päivin silmää, sijoittuen viidestä isommasta tyttöpennusta kolmanneksi ja saaden KP:n (ei ihan itsestään selvää)!
Arvostelu kuului seuraavasti:
Lupaavat mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen ylälinja liikkeessä. Hyvin narttumainen, ilmeikäs pää. Raajaluusto saisi olla hieman voimakkaampi. Kovin kapeat takaliikkeet. Rintakehä tarvitsee aikaa. Esitetään edukseen. Miellyttävä käytös.
Mooli esiintyi tosi kivasti ts. käyttäytyi ihan hirmu hyvin. Soon niin sulkku kun tohkeissaan ravaa piiitkänä pää ihan suoraan rungon jatkona. <3

Äippäkoira Milli osallistui avoimeen luokkaan. Koiria taisi olla yhteensä parisen kymmentä. Tuomarina toimi Helen Broadhurst (kennel Thistlemist), Iso-Britanniasta. Milli sai ERIn kera hyvän arvostelun. Se liikkui kivasti, mutta meillä on kyllä tuossa näyttelyseisomisessa hieman petrattavaa :-D.
Millin arvostelu kuului näin:
Well balanced. Broad flat skull. Good cheek and tapered muzzle. Oval eyes. Ears well set apart. Moderate lenght of neck. Correct bite. Correct forearm. Well sprung rib. Broad hindquarters. Correct turn of stifle. Correct hocks. Oval feet. Correct croup and tail lenght. Excellent movement. Good temperament.

Ehkä me uskalletaan toistekin! :D

Huomenna aamusta starttaan Waden kanssa kohti shelttien erkkaria, joka pidetään Tampereella. Toivottavasti keli on jees. Toivottavasti kiva päivä hyvässä seurassa, shelttejä katsellen.

Muisti palailee pätkittäin

2010-07-27T22:03:00.003+03:00

Eli lisäillään näitä megalomaanisen päivitystauon aikana tapahtuneita asioita vaikka näin tipoittain.

Enzo piipahti toukokuun aikana kahdesti "pakollisissa" näytelmäkehissä Joensuussa. Molemmilla keikoilla tulos H (jota Tuomas lähti "hakemaankin"). Enzon toinen korva tavoittelee taivasta kohti, arvostelut muuten kivat. Ensimmäinen näytelmä oli KV, jossa tuomarina Diogo Ramalho (Portugalista?). Toinen esiintyminen tapahtui kaikkien rotujen näyttelyssä Harry Tast:n kehässä. Olisin kuvitellut hänen puuttuvat korvaan enemmänkin. Tuomari oli kuulemma tykännyt ja vielä erikseen huudellut perään miten erinomaiset paimenkoiran liikkeet poitsulla on. Enemmän olisi kuulemma pitänyt kehässä esiintymistä treenata ;-D.

Jos ihanaiset huomaatte mun päivityksessä puutteita, niin ilmoitelkaa toki. Tulee asia sitten korjattua.

Priima (N. Päivän Säde) muuten visiteerasi vieraanamme muutamien päivien ajan, olikohan se nyt toissaviikolla. Voi vitsit miten on mahtava pentu, kaikin puolin! Jari ei olisi millään antanut sitä takaisin Riikalle ja Sampolle, vaan tyrkytti tällä hetkellä riehakkaampaa Moolia vaihtariksi. <3 Hurjan hienosti sopulilapsonen laumaan sopeutui ja näytti kaiken muun päälle vielä niin nätiltäkin! Ihan on objektiivinen arvio juu... :-D

Elementtien juoksuista piti kirjoittamani itselleni muistiksi. Suhteellisen hitaasti lämpenevää (kehittyvää) sakkia tuntuvat olevan :D, mikä nyt oli tiedossa ulkoisestikin. Blitz aloitti juoksunsa kutakuinkin reilun 12kk:n iässä Tipin ollessa jo mainitun 15 kk:n ikäinen. Vertailuna: Hippi oli juoksun alkaessa 14kk "vanha", äiti Kiti 10kk, samoin kuin Kitin sisko Ässä. Nuun ja Tiukun juoksujenalkamisikää en tarkkaan muista, mutta Tiukulla alkoi aikaisemmin kuin Nuulla. Nuu taisi olla noin 12kk tai vähän yli.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) on nyt myös lonkkakuvattu. Tuloksena hieno A/A! Onnittelut Merja sekä kasvattajat Asta ja Arja! Nyt on koko Lempin ja Waden pentue lonkkakuvattu, kaikkien ollessa terveitä (4x A/A ja 1x B/B).

Waden ja Kiran poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) kävi 10.7.2010 luonnetestissä, seuraavin arvioin:
Tuomareina Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukaskokematon

Loppupisteet +105

Palautui kuulemma testistä erittäin hyvin. Tao oli kuulemma sellainen kuin Mikaela oli odottanutkin.

Maailman huonoin blogin pitäjä täällä pitkästä aikaa, hei!

2010-07-26T17:31:00.002+03:00

Oikeesti. En ole saanut aikaiseksi, mitä erilaisimmista syistä johtuen, päivittää tätä näköjään yli kolmeen kuukauteen...

Se ettei päivityksiä ole tullut, ei tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut. Tämä päivitys ei tee oikeutta teille ihanaisille kasvateilleni kera niiden omistajien, sillä ihan varmasti jää tärkeitä asioita kirjuuttamatta.

Elementti -pentue + Nuu (N. Tosi Ystävä) kokoontuivat toukokuun puolivälissä pienimuotoiseen joukkotarkastukseen Mevettiin. Tulokset eivät olisi voineet luuston ja sydänten osalta paremmat olla! Nuun, Tuiman, Zen:n, Tipin ja Blitz:n lonkat ja kyynärät kuvattiin ja polvet tutkittiin, tuloksina, myös virallisesti kaikille A/A ja 0/0. Elementeiltä kuvattiin selät ja kuunneltiin sydämet virallisesti, nämäkin ok. Myös silmät peilattiin; Blitz:llä edelleen crd ja molemmilla tytöillä myös joku ylimääräinen ripsi (eivät ole onneksi vaivanneet). Aivan mahtava keikka ja tulokset! Kiitokset teille kaikille aktiivisuudesta!

Vuorokausi -pentue (Aamua lukuunottamatta) + Mooli sen sijaan kokoontuivat myös toukokuun puolivälissä pentunäytelmiin Tampereelle. Hurjan hienosti menikin. Vauhti (N. Ilta Villi) PEK1 KP, PU, VSP, Pena (N. Yön Ritari) PEK2, KP ja Priima PEK2, KP! Mooli kilpaili siskonsa Sentin kanssa bortsujen pikkunarttujen kehässä ollen PEK1, KP, ROP. Kiitos kaikille tosi kivasta kevätpäivästä!

Enzo kera Tuomaksen ja Hippi kera Nadjan ovat tehneet upeita tuloksia agilitykentillä. Molemmilla pareilla 0-voittoja ja sijoituksia sekä sertejä kuninkuusluokassa. Molemmat parit ovat saaneet kevään/kesän aikana plakkariinsa myös CACIAG:n! Nadjalle ja Hipille myös EE AVA -titteli! Jumankekka miten ootte päteviä! Enzohan nousi vasta keväällä kolmosluokkaan ja kuitenkin vain yksi 0 jäi uupumaan pääsystä kesän SM- ja maajoukkueen karsintakilpailuihin. Hippi kisasi karsinnoissa finaaliin saakka! Hienoa työtä!

Hippi pääsi Nadjan kanssa myös Suomen agilityn Euroopan Open -joukkueeseen ja siellä finaaliin. Kisat järjestettiin tänä vuonna Tsekissä. Erinomaisen arvokasta kokemusta maailmalla kisaamisesta, reissuineen.

Tosi aktiivisia ovat olleet elementit omine ihmisineen. Kaikki ovat treenanneet mm. agilityä (Tuimalla startti HAU Openissa). Tipi ja Zen ovat kunnostautuneet myös rallytokossa. Hyvä te!

Kesäkuussa teimme Jarin ja koirien kanssa parin viikon reissun asunto-autolla, päämääränä Kilpisjärvi. Kyllä kannatti! Jotain kuvia löytyypi täältä. Reissun päätteeksi kurvasimme Tuorlaan, jossa vietettiin Juhannusta agilityn merkeissä. Eritoten mieleen tietysti jäi meidän (Milli & allekirjoittanut) ensimmäinen starttimme ko kisoissa. Tuloksena NOLLAVOITTO JA SERT!! Me tehtiin se! Mieleen tulee aina, että vihdoinkin mutta toisaalta jos kisa- ja treenimääriä ajattelee, niin eipä kai tässä kannata kamalasti ryhtyä itseä ruoskimaan. Enivei, Milli on niin jees! Ja nyt kun on muutama kolmosten kisa takana, on nälkä kasvanut syödessä ja tietää vähän mitä pitää treenata. Muutenkin oli tosi kiva Jussi hyvässä seurassa!

Elementeistä saatiin ihan oma joukkue tämän vuoden Agirotuun, joka järjestettiin Ylöjärvellä. Surkuhupaisaa oli, että Tipi aloitti juoksunsa (15kk:n iässä :-)) perjantai-iltana, kisan ollessa sunnuntaina. Olin jo ehtinyt lähteä matkaan Millin kanssa, joten varakoirana ollut Kiti oli jäänyt kotiin. Satu ihanana ihmisenä ajoi Nurmijärveltä meille, poimimaan äippäkoiran heille yökylään, joten mammakin pääsi kirmaamaan lapsukaistensa kanssa. Olipa mahtavaa mennä Kitin kanssa! <3 Muutamat kyselivät radan jälkeen miksi en kisaa Kitin kanssa. Vastaus: ei harmainta aavistusta! Se oli niiiiin siistiä! Tosin olihan ratakin Kitille tietysti helppo, kun aloissa mentiin, mutta silti. Ja jos agilityradoille mielii, on kontakteille todellakin tehtävä jotain. Tai jos kävisi vain hyppäreillä? Enivei; miljuunat kiitokset kaikille kivasta päivästä ja osallistumisesta! Ensi vuonna uusiksi! Toivon tosin, että silloin sisarukset saavat mennä omana joukkueenaan.

Agirodun lisäbonuksena meillä oli pienimuotoiset pentutreffit myös Hymyn ja sen pentujen sekä heidän ihmistensä kanssa! Aamukin saapui Norjasta Suomen kamaralle. Oli aivan ihanaa nähdä teidät kaikki! Kiitos Vauhti ja Johanna (myös majoituksesta! pelastava enkeli), Aamu, Jenni ja Jan Egil, Hymy, Pena ja Päivi sekä Priima ja Riikka!

Waden kanssa vietettiin heinäkuun alussa laatuaikaa näytelmien merkeissä Karjaalla. En yleisesti pidä näyttelyitä harrastuksena koiran kanssa, vaan lähinnä ihmisten harrastuksena, mutta Mane My Man osasi todella arvostaa laatuaikaa mamman kanssa kaksin. Vielä kun mukana oli Nadja kera hyvin käyttäytyvien shelttineitien, ei olisi seura paljon pappaa miellyttävämpää olla. Wade tulee 12v nyt syyskuussa, joten senkin puolesta oli jännää kuulla mitä tuomari siitä kommentoi. Vetsku uroksissa oli meidän lisäksi yksi kilpailija.
Arvostelu kuului seuraavasti:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, hyväkuntoinen 12 vuotias. Hyvä pään kiila, silmät ja korvat. Hyvä kaula, hyvä runko, sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvapeite ja väritys. Erinomaiset liikkeet.
VEK ERI1, PU4, VSP-vet Wohooo!
Tuomarina oli Hilkka Salohalla + harjoitusarvostelija.
Sert meni PU2:lle. Melkeimpä huvittavaa (no ainakin liikuttavaa), miten pappa on noin lähellä sertiä vielä tuossa iässä. Tosin tuloksista viis; tärkeintä on että se on vielä kunnossa ja meillä oli helteestä huolimatta niiiin mukavaa yhdessä. Samalla keikalla katsastettiin vähän Hipin mahdollista tulevaa sulhoa. ;-)

Kiti on tehnyt (jo nyt) kovasti tukkaa steriloinnin jälkeen. Tuntuu että se tippuu silti nyt, joten en uskalla ilmoittaa sitä mihinkään näytelmään. Mutta josko Minuska Pituskankin vielä johonkin veisi näytille. Uusi villa on selvästi pehmeämpää kuin aikaisempi, ja tuntuu kyllä että useammin sen kanssa täytyy harjaan tarttua. Ennen kun tuota koiraa ei ole tarvinnut harjata "koskaan", vain kun karvaa lähtee, ehkäistäkseen sen nurkkiin irtoamista.

Näin se homma etenee. :)

Kuinkas mä nyt muistan mainita kaiken tapahtuneen?

2010-04-17T21:22:00.006+03:00

On edellisestä päivityksestä taasen tovi vierähtänyt.

Elementti -pennut saavuttivat 2.4. jo huiman vuoden iän. Miljuunat onnittelut koko ihanaiselle katraalle! Tällaisena hetkenä sitä tulee erityisesti ajateltua miten hassuja sattumuksia ko. pentueen kotien löytymisessä oli. Mulla on sellainen fiilis, että kaikki ovat olleet kovin tyytyväisiä hurjimuksiinsa. Kiitos Hanna ja Atte, Satu, Kajsa ja Tero sekä Anna ja Petri!

Yo. kuvassa Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) reilu neliviikkoisina.

Tässä kuvassa taasen Tuima (N. Tuli) ja Blitz (N. Vesi). Ikä myös reilu 4 vkoa.

Hippi (N. Ensi-Ilta) kävi harjoituskappaleena ERG-tutkimuksessa, jossa sen silmänpohjat todettiin terveiksi! Huisin hienoa!

Hippi ja Nadja osallistuivat myös koiratanssin SM-kilpailuihin, sijoittuen ko karkeloissa neljänneksi! Ihan mahtavaa! Sydämelliset onnittelut!

Hipille on myös EHKÄ löytynyt sulho. Kiinnostavin vaihtoehto pitkiin aikoihin. Vielä tosin on taustatyötä tehtävänä. Hippi siis EHKÄ astutetaan seuraavasta, ihan loppuvuoteen sijoittuvasta juoksusta.

Zen ja Hanna osallistuivat ensimmäiseen rallitokokilpailuunsa mölliluokassa. Tuloksena mahtavat 91/100p! Onnea, onnea Hanna ja Zen!

Zen, Tuima ja Tipi osallistuivat Juvalla 3.4. järjestettyyn Shelttien erikoisnäyttelyyn. Koko kopla sai oikein hyvät arvostelut tiukoilla tuomareilla. Zen mahtavasti JUN ERI3, Tuimalle ja Tipille EH:t! Hyvä te! Myös Wade oli ilmoitettu veteraaniluokkaan, mutta jouduimme jäämään kotiin allekirjoittaneen kammottavan vatsataudin vuoksi.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) voitti Lappeenrannan Agilityurheilijoiden agilityn vuoden tulokas -kilpailun! Paljon, paljon onnea Merja ja Klaara!

Waden poika, Hymyn veli, Demo (Firabellen Hurma) nousi agilityn kolmosluokkaan! Tällä kertaa "ohjaksissa" oli Janita Leinonen. Onnittelut Demolle taustajoukkoineen!

Päivitystaukoa

2010-03-26T15:28:00.003+02:00

on tässä tullut jo ihan riittämiin. Mä oon kyllä niiiin uskomaton näiden blogihommien kanssa. Perustin nääs uuden blogin henk.kohtaisempia juttuja, lähinnä treenien kirjaamista varten ja laitoin _sinne_ erilaisen profiilin ts. blogin tarkoituksen kuvauksen. Jumankekka, ko. profiili tuli näkyviin myös tänne, vaikka siinä nimenomaan oli ruksi kohdassa "päivitä vain tähän blogiin" tmv.

Joka tapauksessa tuohon toinen blogi on salasanalla suojattu. Kutsuja saap pyydellä multa, jos katsoo olevansa kiinnostunut. Siellä ei ole oikeinkirjoitustakuuta, kuten ei täälläkään :D ja juttujen taso ei muutenkaan, jo totutusti, tule olemaan kummoinen. Mietin vielä siirränkö myös noi "kummalliset" puutarhahörhöilylätinät sinne ja keskityn täällä lähinnä _oikeisiin_ Nappulavaaran -juttuihin. Tällä kertaa avautumiseni Millin agilitykisoista on kuitenkin täällä, kohtuullisen lyhyen kaavan mukaan.

Sitten niihin oikeisiin uutisiin. Kiti steriloitiin vihdoin viime viikon torstaina. Leikkaus meni hyvin. "Toivoin" josko moiselta kiljukaulalta oli viety äänihuulet, koska kaveri ei haukkunut kertaakaan kahteen vuorokauteen leikkauksesta. Haava oli kuitenkin asianmukaisesti alavatsassa ja alkoihan sitä ääntäkin tulla. Tikit poistetaan alkuviikosta ja sitten voidaan varmaan pikkuhiljaa aloittaa taasen kunnon kasvatus. Koko ajan on käytössä ollut tuo puhallettava kauluri, eikä se nyt tunnu Kitiä mainittavammin häiritsevän. Se ei ole missään vaiheessa yrittänyt saada sitä pois. Haava on tosi siisti, ja on ollut sitä koko ajan.

Hippi (N. Ensi-Ilta) oli tällä viikolla silmäpeilauksessa ja tervehän tuo on edelleen. Sitä saattoi odottaa, vaikka eipä noista koskaan tiedä. Hieno juttu kuitenkin! Hippi menee ERG-tutkimukseen harjoituskappaleeksi ensi viikolla. Jännä homma!

Hippi ja Nadja tekivät pari hienoa rataa Kirkkonummen agilitykisoissa viime viikonloppuna. Toiselta radalta nolla ja sij. kolmas. Toisella radalla harmittava (sikäli harmittava, että rata oli muuten älyttömän hieno!) riman pudotus.

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas korkkasivat agilityn kolmosluokan viime viikonloppuna. Nämä kaverit ei tulosten suhteen näemmä aikaile. Heti tuplanolla ja vieläpä SERT! Valiokello käyntiin ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa! Hurjaa menoa näiltä miehiltä! Onnea, onnea!

Olin itsekin kisaamassa sunnuntaina Millin kanssa kolmen radan verran. Tuomarina Seppo Savikko. Radat sinällään kohtuullisia haastavuudeltaan (heh, mä kun oon niin paljon kisannut viimeisen kahden vuoden aikana, etten paljon osaa ottaa kantaa tuohon). Tulokset eivät olleet mairittelevia, mutta kokonaisuutena olen meidän ratoihin, tai lähinnä vireeseen, jaksamiseen ja keskittymiseen TODELLA tyytyväinen. Tavoitteena mulla oli pysyä rauhallisena ja olla juoksematta kilpaa Millin kanssa. Kyllä ne tuloksetkin sieltä alkaa tulla.

Ekalta radalta hyl. M meni paskamaisessa paikassa pujottelun kakkosväliin, josta otin sen tietty pois. M on noissa tilanteissa "Kyllä mä tiedän minne mennään". Siinä niitä kieltoja tuli kepeiltä, kun koira oli karkaamassa kepeille vaikka pyysin sen luokseni. Otin sen aina pois, koska tuon otuksen kanssa on luvassa loputon suo, jos annan sen tehdä mun käskyjeni vastaisesti, edes vähän. Vasta sitten kun se tuli tarpeeksi lähelle mua ja annoin käskyn "kepit" se sai mennä. Loppurata jees. Ei mitään sinkoiluja tai kuikuiluja väärille esteille.

Tokalla radalla kaksi rimaa ja takajalat pituuden viimeiselle palikalle, tulos 15. :-/ Onneksi Sonja kommentoi (Kiiitos Sonja!!), että mä jotenkin hätäilen käsieni ja kroppani kanssa tiukoissa paikoissa ja/tai paikoissa joissa tulee kiire. Kele kun unohdin TAAS videokameran kotiin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä viimeiselle radalle niin, että mun ohjaus pysyy, en huido, annan koiran tehdä työn JA olen itse rauhallinen.

Jumankekka! SE oli siistiä! Jostain ihmeen syystä M tiputti ykkös riman, jota en onneksi huomannut(!), sain ohjattua "nollana", jolloin asenne on tietty ihan eri. Yhdelta hypyltä seinää päin tuli kummallinen kielto. Mun mielestä mun ohjaus ja liike oli ok mutta M kielsi. Ehkä olisi tarvinnut enemmän apua/varmuutta tuohon. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen suoritukseen, erityisesti vireen osalta. ***kat tuloksesta. Jos tuo rata ei ollut meidän kaikkien aikojen paras, niin väitän että ainakin top vitosessa.

Lisää tätä! Seuraavat kisat Pääsiäisenä Purinalla.

Hyvät fiilikset

2010-03-11T17:39:00.002+02:00

Oon saanu juttelemalla ja funtsaamalla jotenkin käännettyä edellisen kirjoitukseni fiilikset huomattavasti positiivisemmiksi. Mulla on jopa kavereita, jotka on halukkaita treenaamaan kanssani *hehhehee*. Kiitos Rajaheimon Anu, Heiskan Hanna ja muut ihanat! Hannan kanssa jutteleminen tästä mun iän ikuisesta suorittamisesta ja tehokkuudestakin jeesasi. Nykersin eilen ex-tempore pikkuisen listan muutamasta kivasta asiasta. Se pitäis tehdä useammin! Mietin esim vähän väliä, etten ole lukenut pääsykokeisiin tarpeeksi tehokkaasti ja paljon mutta luvut on kokeneempien mielestä hyvässä vaiheessa. Pitäisi iloita vaikka vaan siitä miten kerrankin elämässä ei tarvitse puurtaa veitsi kurkulla. Harvinaista herkkua. Pitäisi oppia tekemään asioita niin ettei aina vaatisi itseltään ihan älyttömän paljon. Monesti kun mä sitten teen niin, että jos on pienikin riski etten ole heti täydellinen, en tee ollenkaan.

Eilen oli Millin tokot. Tästä kirjoittamisesta on muuten siinä paaaljon hyötyä, vaikken paljoa kirjoittele ja treenejäkään ei pahemmin ole takana. Jotenkin kirjoittamalla tulee niitä juttuja ehkä mietittyä jotenkin syvällisemmin. Enivei. Pohdin tuota piippausta treeneihin mennessä. Otin Millin tuttuun tapaan heti autosta. Odotusaika oli lyhyt eikä piippaamista ollut juuri lainkaan. Huomautin kyllä nätisti, etten siitä oikein tyksi. Tehtiin paikallamakuu suurinpiirtein kokeenomaisesti, luoksepäästävyyksineen ym. Makuun jälkeen vein Millin takaisin autoon eli sille ei tullut "turhaa" hengailua. Muutenkin koin, että tämä oli hyvä ratkaisu.

Tuota treenirutiiniakin tuli mietittyä taannoin. Tein nyt niin, että ottaessani koiran autosta kerroin sille, että tiedossa on tokohommia, jonka teen aina. Mentiin kentälle/sen luokse. Pyysin M:ltä kontaktia tule -sanalla, jolla tuli perusasentoon. Kehuin (Minnillä on kivaa!). En pyydä sitä varsinaisesti sivulle, koska vire voi tuossa vaiheessa olla sellainen (ja onkin), että se suuremmalla todennäköisyydellä tekee huonomman perusasennon kuin minkä se oikeasti osaa. Tästä sitten otin ehkä askeleen johonkin suuntaan ja pyysin M:n perusasentoon. Sekä vire että suoritus itsessään JEEEES! Kehu ja palkka. Siirtyminen "tuomarin" luokse luoksepäästävyyteen ja riviin makuuseen. M piti kivasti kontaktin rivissä. En myöskään tässä pyytänyt sitä sivulle. En halunnut että se joutuu odottamaan pitkään käskyn alla. Jessica kun hiplasi koirat vielä rivissä ja meidän vuoro oli viimeisenä. Tämäkin meni hyvin, Milli _melkein_ nousi istumasta Jessicaa vastaan (positiivisesti) mutta yskäsin tai jotain, jolloin palasi hyvin paikoilleen.

Paikalla makuu itsessään meni hyvin. Kävin välillä palkkaamassa, muistaakseni 2 kertaa. Milli oli tosi rauhallinen. Pidin katseen Jennin (Kiitos!) ohjeen mukaan hieman alaviistossa. Ei namien kaivelua taskusta koiran luokse mennessä (kuvitelkaa, sitäkin oon tehnyt...). Ihan vähän M haisteli maata etujalkojensa ympäriltä. Tätä se on tehnyt ennenkin mutta enemmän. Oisko vire ollut sopiva? Jäisikö kokemuksen myötä pois, kun aikuisten oikeasti tietää mikä homman nimi on? Kun haisteli, yskäisin ihan vähän ja kun lopetti kehuin raaauhallisesti. Heeno peetu! En pyytänyt perusasentoon lopussa vaan palkkasin ja vapautin makuulta. Peetu kun tuppaa ennakoimaan yhtä sun toista.

Tässä välissä siis taasen autoon. Hain M:n hetki ennen meidän suoritusvuoroa ja tein samat rutiinit kuin edellä. Hyvin meni. Sitten leikittiin hieman kaukoja ja tein pari seuraamisen aloitusta. Ja lelun irrotusta... Siinä on tullut nyt edistystä mutta kun vire nousee on lelusta vaikeampi irrottaa, luonnollista. Tätä treeniä jatketaan. Varsinaisessa treenissä aloitettiin parilla kaukojen asennon vaihdolla, ettei joka kerta tehtäisi alkuun samaa seuraamisen aloitusta. Vaihdot vain asennoissa istu-maahan ja etäisyys koiraan alle ½ metriä. Ihan tosi kivasti meni! Vire hyvä, peetu edisti yhdessä maahanmenossa ihan tosi vähän, vaihdot nopeat. Noissakin se tuppaa ennakoimaan mutta huomautan sille nyt. Tosi nopeasti se hiffaa, ottaa palautteen vastaan hyvin (en mä sille pahasti sanokaan mutta silti) ja korjaa hienosti toimintaansa kun tietää mitä haluan.

Sitten tehtiin taasen muutamia seuraamisen aloituksia. Älyttömän hyvä vire, hieno paikka ja koiralla korvat päässä! Mahtavaa! Jopa allekirjoittanut oli kuulemma petrannut ja sain oikein kehujakin! Ryhti (ja kropan suunta) oli parempi, samoin kuin rytmi liikkeelle lähdöissä JA mä hanskasin taluttimen! Pieniä juttuja mutta NIIN siistiä! Moollaan edistytty! Jei! Milli luovutti palkan myös Jessican mukaan paremmin kuin ed kerralla.

Kiesus miten kivaa toko voi olla! Meillä on kyllä käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, että ollaan päästy Jessican ryhmään! Ja se on myös tärkeää, että muut ryhmäläiset on motivoituneita ja tavoitteellisia.

Mooli oli myös mukana kun ei ollut niin kylmä. Ei mitään ylläreitä minkään suhteen. Mä vaan oon niin onnellinen KiiKoosta! Piti älyttömän kivasti kontaktia hallissa ja pihalla. Keskittyi hienosti perusasentoihin ja siivekkeiden kiertämisiin, mitä tehtiin, aivan mahtavassa vireessä edelleen. Mooli on kerran aikaisemmin käynyt hallilla mutta silloin siellä ei ollut muita. En oo raaskinu ottaa sitä treeneihin autoon odottamaan, kun on ollut niin kylmä. Nyt oli halli täynnä porukkaa. Ihmiset on ihania. Se on hassu, liekuttaa ihmisiä kohtuu matalana ja kiipeää syliin muttei mun mielestä mielistele. Kovin monen koiran luona ei käynyt mutta kenenkään edessä ei kumarreltu. Äitinsä tyttö.

Mietin taannoin, ettei me Moolinkaan kanssa edistytä missään hommassa. Vois ehkä tosiaan madaltaa joskus _omaa_ kriteeriään... Ollaan tehty nose touch:a matkalaukun päällä ja kerran rappusella. Se jo selvästi tietää homman juonen ja pystyn itse olemaan jonkin matkan päässä. Pidemmällekin voisin mennä mutta oon toistaiseksi palkannut sitä nakkaamalla maahan, sen jalkoihin, namin. Ja tämä ei kovin kaukaa onnistu. Luulen että tässä vaiheessa voisi ottaa kuvioihin myös edessä odottavan palkan. Tähän saakka olen palkannut sen jessillä (vapautus) kädestä, metrin-parin päässä laukusta. Moolin ohjelmassa on ollut tietty myös perusasentoa, josta käsi on aika pitkälle häivytetty. Palkan voisin pikkuhiljaa siirtää myös pois kädestä. Ollaan tehty seiso-maahan asennon vaihtoa ym ja ilman muuta kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa opettelua, leikitty ja pussailtu. Lilleri Lalleri on kyl selvästi jo MUN <3. Mä oon niin älyttömän mielikuvitukseton. Ehkä näitä kirjaamalla ja taasen puhumalla ihmisten kanssa keksin enemmän pikku puuhasteluita.

Nappis-treenit Juvanmalmilla jatkuu, olikos se nyt huhtikuun loppuun mutta päivä muuttuu sunnuntaille. Tänään Hanna ystävällisesti tarjosi jaettua vuoroa kanssaan Sporttikoirahallilla keskiviikkoisin. Siistiä! Siitä se lähtee kun avaa suunsa eikä murjota itsekseen kotona ja ajattele olevansa maaaailman huonoin.

Alkaa ajoittain mennä sen verta syvällisiksi (ja noloiksi) nämä jutut, että funtsin laittaisinko tämän blogin salasanasuojatuksi. Kokemuksia?

Agilityn kuninkuusluokkalaiset Enzo ja Tuomas!

2010-03-08T09:24:00.005+02:00

Kasvitäti täällä onnittelee taitavaa paria! Pari nousi kolmosiin viime lauantaina. Enzo on virallisemmin N. Tosi Kiitäjä, yhdistelmästä Kiti ja Fico!. Hienoa työtä Tuomas!

Ihan kauhee treenihimo olisi mutta jotenkin olen ihan lamaantunut. Voisin hyvin käydä esim aamupäivisin hallilla mutta yksin on vähän kurjaa. Treenattavaa olis ihan älyttömän paljon, sekin ehkä jotenkin turhauttaa. En tiedä miksi. Jostainhan se olis aloitettava. Tuntuu etten osaa nyt yhtään suunnitella mitään pätevää treeniä. Tuntuu että kaikki muut vaan osaa ja tekee paljon kaikkea mutta musta ei oo mihinkään :(. Enkä mä yleensäkään mielestäni tee muita varten vaan koiria ja itseäni. En ainakaan tiedosta sitä. Ja treenaaminen on sitäpaitsi älyttömän kivaa. Babysteps, babysteps. Niin kai sitä pitäisi ajatella. Ja treeniseuraa kyllä kaipaisin kovasti! Sekä agilityyn että tokoon. Huolisko joku mut mukaan?

Tulipas tästä nyt tunteenpurkaus. :(

Äsken sain sentään laitettua Janitalle meiliä ja tilattua sen Pennusta mestariksi DVD:n. Kiitos tarjouksesta Kristiina! ;-) Ja juuri ilmoittauduin _seitsemään_ kakkosluokan starttiin! :-) Lisäksi tuli klikkailtua ilmomuistutuksia piitkälle toukokuulle. Josko sitä kävisi Vappukisoissa vaikkapa Seinämäjoella. Jennii, Miiraa?

Selvästi huomaan, että kun aurinko on enemmän esillä alan kuikuilla enemmän noita rehujuttujakin.
Perjantaina ja eilen olen kylvänyt sisälle muutamia plaatuja siemeniä.
Osa pussukasta:
- Anemone barbulata (joku vuokko, Plant World Seeds)
- Anemone narcissiflora (narsissivuokko, Chiltern Seeds)
- Aquilegia 'Woodside Mix' (akileija, kirjavalehtiset, Plant World Seeds)
- Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis' (pyreneidenkurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Hypericum 'Gladis Brabazon' (kuisma, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Penstemon digitalis 'Husker Red' (täpläpipo, punalehtinen, Plant World Seeds)

Koko pussi:
- Aquilegia 'Apple Blossom' (akileija, v.pun, Plant World Seeds)
- Aquilegia 'Clematiflora Mix' (akileija, sek., Plant World Seeds)
- Campanula trachelium 'Faichem Lilac' (varsankello, valk-lila, Plant World Seeds)
- Carex comans 'Frosted Curls' (sara, Plant World Seeds)
- Geranium caffrum (kurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Geranium thunbergii 'Jester's Jacket' (metsäkurjenpolvi, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Geranium macrorrhizum 'Czakor' (tuoksukurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Lavatera arborea 'Variegata' (malvikki?, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Meconopsis betonicifolia 'Alba' (sinivaleunikko, valkokukkainen, Plant World Seeds)
- Primula alpicola (tiibetinesikko, Plant World Seeds)
- Primula flaccida (esikko, Chiltern Seeds)
- Primula mooreana (syysesikko, Chiltern Seeds)
- Rhododendron ferrugineum (ruostealppiruusu, Itävallan tuliaisia kesältä -09) Nyt kun kaivelin tietoja niin tämä vaatii kylmäkäsittelyn. Täytyy muistaa viedä pihalle kunhan on hetken (1-2vkoa) köllötellyt lämpimässä. En kylvänyt tästä koko satsia, koska siemeniä paljon. Ovat tosin ihan pölyn hienoa...

Lauantaina kävin paikallisessa ihanaisessa kukkakaupassa (miljöö on ihan paras, soon vanhan navetan kivijalassa), kun piti kyläpaikkaan joku tuliaskukka shoppailla *seliseli*. Olen pitkään haaveillut amatsoninliljasta ja siellä sattui olemaan sopivasti pari kipaletta sellaista, joka ei tuoksu kauhean voimakkaalle (en tyksi voimakkaasti tuoksuvista, ja saatan olla niille allerginenkin). Koska kukkia ei enää ollut montaa, sain vähän rabattiakin. Ostin siis _vain_ toisen niistä. Soon niiiin kaunis. Ja sitten bongasin ohikukkineita Cattleya-hybrideitä, joista yksi tuli mukaan myös. Toivottavasti saan sen joskus kukkimaan uudelleen, niin värin arvoituskin sitten ratkeaisi.

Orkideayhdistyksen kimppatilauskin on ajankohtainen nyt maaliskuussa. Listaa on selattu ahkerasti. Tällä kertaa päätin, että mopo ei karkaa käsistä mutta jos sitä nyt pari tilaisi... Ainakin 1-2(-3) Cattleyaa/Laeliaa, 1 Ascocenda, 1 Phaius tankervillea. Ja siinä ne sais ollakin. ;-)

N. Yön Ritari alias Pena, ikää 12 viikkoa, kyläili Carro-mummon, Särö-isän ja Myrtti-tädin luona Seiniksellä. Tässä pari Miiran ottamaa kuvaa. Sori Miira tekijänoikeuksien törkeästä rikkomisesta!

Tässä Pena (vas) tätinsä Myrtin kanssa.

Ja Pena kera Sääppä-iskän <3. On miehissä samaa näköä. Selvästi Penan pää on enemmän isänsä kuin äitinsä. Ja silmät. :-)!

Sitten organisaatioteorioiden kimppuun. :-)

TOKOa

2010-03-04T08:42:00.002+02:00

Eilen pääsin kuin pääsinkin tokotreeneihin Millin kanssa. Ohjelmassa oli ensin keskustelua treenien/kokeen aloittamisen rutiineista, vihjesanoista, koiran tekemisistä liikkeiden välillä vs mitä ohjaaja toivoisi koiran tekevän, viretilasta, palkkauksesta sekä treenin lopettamisesta. Avartavaa. Tuli mieleen, että voisi oikeasti tehdä jonkun ihan rutiini rituaalin treenien alkuun. Mähän kerron kyllä Millille aina milloin treeneihin ollaan menossa ja milloin treeni alkaa sekä aloitan treenin AINA perusasennosta. Mietintää, mietintää.

Yks juttu mikä mua himpun vaivaa, on että nyt kun ollaan käyty huimat 2 kertaa ohjatuissa treeneissä Milli on aina alkuun piipannut kun odotellaan ja keskustellaan. Vähän mutta silti. En tiedä johtuuko se siitä, että ollaan hallin pihalla, jossa normisti tehdään agilityä, joka tietty nostaa sen virettä huimasti. Se ei ole lainkaan tottunut seisoskelemaan siellä. Koira ei siis ole käskyn alla tuota tehdessään vaan ihan vapaalla. Saattanee siis jäädä pois ihan itsestään kun tietää mikä homman nimi on. Kun tehdään liikkeitä tai muuten on ohjelmaa, se ei piippaa.

Varsinaisena treeninä tehtiin taasen seuraamista. Yksittäisiä askeleita, enimmäkseen eteen ja taakse. Tarkoituksena siis ettei se singahda liikkeelle "seuraa" -sanasta vaan KATSOO minne minä lähden. Milli oli aika hyvässä vireessä, ja mielestäni kuunteli ihan oikeasti. MUTTA mä olin todella surkea! Ensinnäkin on aivan toivotonta olla kurkkimatta koiraa untuvatakin takaa. Ryhti, rintamasuunta whatevö ihan sieltä. Ja palkka... Kuuntelen mitä Jessica sanoo ja varon palkkaamasta muuten kuin silloin kun hän katsoo, että menee hyvin (kun mä en piru vie noiden romppeiden kanssa näe). Tästä aiheutuu väistämättä (mulla) se, että palkka on myö-häs-sä. Ja remmi. Miksi ihmeessä kokematon tokoilija treenaa seuraamista taluttimessa. Helvata. Koirassa, itsessä ja palkassa on ihan riittävän monta liikkuvaa osaa blondille. Ja sit pitäis hanskata vielä talutin. Mutta periksi en anna! Tää tahtois hyväksi!

Sitten tehtiin luoksetuloa ihan vaan sillai, että Jessica pitää koiraa ja tää kutsuu ("sivu"). Palkkasin tästä tulosuunnasta poispäin, liikkumalla myös itse poispäin koirasta. Palkka lensi vasta kun koira oli mun luona/takana mutta liike tuli jo ehkä 5 metriä ennen kuin Milli oli mut saavuttanut. Vauhti peetulla oli tosi hyvä alusta saakka! Tässähän on joskus ollut sitä, että Milli vähän himmaa. Vauhti on kuulemma riittävä ja hyvä mutta mä itse haluan, että se tulee lujempaa. Ja joskus alkuun huomasin, että jos katson koiraa, se alkaa aijata mua ja hidastaa siinä tietysti. Sen verta mäkin oon tajunnu, että katson aina koiran yli/sivuun.

Ai niin. Ihan kauhean noloa mutta liikkeiden välillä, kun palkkasin Milliä lelulla, se irrotti huonosti. Tarvii vissiin panostaa taas tuohonkin. Palkka, "kiitos", lelu irti (pidettävä huoli, että en vedä lelua... *nuija*) ja heti uudestaan palkka. JA kun olen ottanut lelun pois, Milli EI saa hyppiä ja riekkua. Muttakunagilityssäseonniinsiistiä. Kuinka palikka voi ihminen olla?

Tästä tulikin mieleeni, että sanokaa hyvät ihmiset, jos näette meitä treenaamassa, KUN teen jotain urpoa! Palkkaan epäloogisesti (tai muuten huonosti), vaikeutan epäloogisesti tai ihan mitä tahansa vastaavaa. Oppimassa täällä ollaan, eikä siitä ettei kukaan korjaa, hyödy yhtään kukaan. Pahinta mielestäni on, että aikuisten oikeasti se on koira joka siitä kaikesta korjaamattomuudesta kärsii. Ja tuhannen paljon nopeammin se koirakin oppii, kun homma hoidetaan hyvin. Mä kyllä kestän asiallisen palautteen, vaikka sitten nieleskellen. Ja vaikka olis hyvä perustekin tehdä jotain jotenkin, siitä oppii eniten kun osaa asiansa muillekin perustella. Ja kyyyyllä, mulla on traumoja "asiattoman" treenaamisen katsomisesta :(. SANOKAA!

LilleriLallerin (soon KiiKoon eli Moolin yks miljuunasta lisänimestä :-D) huomiset "agility"treenit peruttu, koska Agimestassa on Trkmanin koulutusta. Ensi viikolla sitten vasta. Tai saatanpa polkaista tässä K:nummen hallille päivänä jonain, kun ei tuota pakkasta nyt niin paljoa ole.

Hei soon kevät ny! Kattokaa vaikka... kalenteria. :-D Maanantaina tein kuin teinkin ekat kylvöt. Purkkeihin ja taimimultaan vähän vermikuliittia sekaan, sitoo ehkä kosteutta(?), sienemet vähän peitellen sekaan, kaivoin lumet pois, purkit maahan ja lumet takaisin päälle. Kylvämistäni siemenistä ainakin suurin osa on kylmäkäsittelyä vaativia tai siitä hyötyviä, en tiedä teinkö kylvön siinä suhteessa liian myöhään ts riittääkö viileä aika itämisen varmistamiseen. No jos ei, niin ehkä ne sit ensi keväänä...

Seuraavat plaadut kyseessä:
Näitä koko pussit:
Helleborus 'Pacific Frost' (kirjavalehtinen jouluruusu, Plant World Seeds)
Corydalis solida 'George Baker' (pystykiurunkannus, v.pun.kukkainen, Chiltern Seeds)
Primula farinosa (jauhoesikko, Chiltern Seeds)
Anemone rivularis 'Glacier' (himalajanvuokko, English Garden)
Helleborus purpurescens (punajouluruusu, English Garden)

Näitä osa siemenistä (osan kylvän varmaan normisti ilman kylmäkäsittelyä):
Aconitum 'Stainless Steel' (ukonhattu, Chiltern Seeds)
Sorbus cashmiriana (kashmirinpihlaja, Plant World Seeds)
Acer cirsinatum (viinivaahtera, Chiltern Seeds)

Noista, joita kylvin osan, liikenis kyllä jollekin vielä. Olisko halukkaita? Sorbusta on moonta siementä, ukonhattua kymmenkunta ja Acer:a muutamia. Neuvoja niiden suhteen en osaa antaa mutta myötätuntoa yrityksiin löytyy. :-)

Viikko vierähtänyt

2010-02-28T18:47:00.002+02:00

taasen on. Arki on mennyt alkuviikon osalta pääasiassa Eliaksen kanssa kotona lorvaillessa. Elbe nääs on hiihtolomalla. Samalla on meikäläisen luvut jääneet vähiin. Toisaalta mieltä on painanut sen verran, ettei lukemiseen ole oikein muutenkaan ollut paukkuja. Kiitos juttuseurasta teille ihanille! Tiedätte kyllä itse keitä olette.

Keskiviikon tokoilut jäi taasen väliin. Liikaa pakkasta ja Jari kuvaamassa.

Torjantaina suuntaisin illalla Agimestaan Nappistreeneihin. Kiitos seurasta Hanna ja Satu sekä Zen ja Tipi. PiiPoon kanssa tehtiin aikalailla samoja juttuja kuin edellisellä kerralla. "Hyppyjä" vähän samoilla systeemeillä kuin ed kerralla, takaakiertoja ja kääntymistreeniä. Huomasin että uraudun ihan älyttömän helposti tekemään yhtä ja samaa juttua, kun kukaan ei ole ideoimassa ja potkimassa mua. Sekä takaakierrot että normaalit hypyt päättyivät lähes aina valssiin, jolla tehostan pennun kääntymistä. Ja se palkka tulee joka ikinen kerta kädestä. Lisäksi voisin hyvin ottaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa etäisyyttä esteeseen *jupinaa*. Jonkun hyppysuoran tyyppisen otin, jossa Satu piti KiiKoota ja suoran päässä oli namikuppi. Tähän ei liittynyt mun ohjausta tai liikettä käytännössä lainkaan. Myös sylkkärit ja poispäinkäännökset ilman estettä olivat ohjelmassa. Toki tehtiin myös putkea, hyvin tummaakin ja kaarella toki. Hyvin Mooli muisti! Pennu on niin cool! Se köllöttelikin välillä hallissa. Sen häntä vipattaa ja vire ei mielestäni voisi uuden opetteluun parempi olla.

Pitäis laittaa tilaus Janitan "Pennusta mestariksi" DVD:stä vetämään. Siitä sais varmaan paljon ideoita, mitä kaikkea voisin suunnitelmallisesti Moolin kanssa agilityyn liittyen puuhastella.

Muutenkin mietin, että voitaisiin tehdä nuo Nappistreenit huomattavasti suunnitelmallisemmiksi. Jopa mäkin osaisin ehkä tehdä jonkun pätkän, jota treenata *heh heh*. Vaikka kaikki haluavat keskittyä siihen omaan koiraan, voisi hyvin katsella hetken kun joku muu menee, ja kommentoida. En silti missään tapauksessa tarkoita, että joku meistä uhraisi oman treeniaikansa muiden treenaamiseen. Ja vaikka meillä saattaa erilaiset tavoitteet ollakin, tuskin neuvoista ja korjauksista mitään haittaa ole kenellekään. Kunhan tässä nyt itsekseni pohdiskelen. Täytynee keskustella asiasta.

Tänään jäi sekä Millin treenit että kisat väliin. Olen ollut kuumeessa perjantaista lähtien :(. Ihme homma. Viimeksi sama juttu kuukausi sitten. Ei flunssaa, vain kuumetta.

Aivan huippu-uutisiakin on; Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja on valittu joukkueeseen edustamaan Suomea tulevan kesän European Open agilitykisoihin Tsekkiin! Hurrrjan paljon onnea Nadja ja Hippi!

Vuorokausi-pennut ovat jatkaneet maailman (omien ihmistensä) valloitusta ;-D edelleen hienosti. Painot pojilla 11 viikkoisina: Pena 2700g ja Vauhti 2800g. Aamu kasvaa hienosti omaa käyräänsä, painoa 2170g ja korkeutta 22,5cm.

Viikon puuhasteluita

2010-02-21T22:21:00.003+02:00

Viime sunnuntain kisat siis jäivät väliin. Vahinko otettiin osittain takaisin treeneissä. Olis pitänyt heti kirjata tunnelmat. Luulen että siitä olisi ollut kovastikin hyötyä jatkoa ajatellen, sillä niitä todellakin oli. Tunnelmia nääs.

Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...

Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.

Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.

Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.

Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.

Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!

Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!

Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.

Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!

Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.

Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!

Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!

Kaikki pennut omissa kodeissaan

2010-02-12T17:59:00.002+02:00

Tyhjältä tuntuu. Aamu (pikkutytön ihka-oikea kutsumanimi) oli silmäteränämme viimeisen viikon ja lähti tänään reippaana kohti uusia tuulia. Sniif. Thank you Jan Egil and Jenni for giving her such a caring home!

Kivasti Aamulla nousi painokin 8 ja 9 viikon välillä. Tänään paino 1560g, 230g nousua viime viikosta.

Maanantaina oli Waden ja Millin hierontapäivä Timolla. Mane My Man sai ihan oman BOT:nkin. Nyt uskaltaa Millinkin kanssa treenata jo "kunnolla".

Keskiviikkona oli niin kova pakkanen, että toko-treenit oli peruttu. Eilen sain kuitenkin tilaisuuden päästä treenaamaan agilityä lämpimään halliin. Kiitos Anu! Kivaa ja hyödyllistä! On kyllä niin luksusta treenata lämpimässä, mattopohjaisessa hallissa! Tehtiin pieniä kuvioita, tekniikkaa; välistävetoja, takaavientejä, pakkovalsseja, päällejuoksuja ym. Milli oli tosi kivasti kuulolla ja tykkäsin muutenkin sen "otteesta" tosi paljon. Lähinnähän se olen minä joka tuota treeniä tarvitsee. Rutiinin puute näkyy rankasti. Tästä se taas lähtee.

Illalla olisi ollut mahdollisuus treenata vielä Nappis-porukalla mutta oli mentävä Jarin mummin 90 vuotis kahveille. Ensi viikolla sitten. Samasta syystä jää sunnuntain kisat väliin. Harvemmin sitä kuitenkaan kutsua ysikymppisille tulee.

Nyt lyö niin tyhjää, että paree klikata "Julkaise teksti".

Laatikossa enää kolme Hymyn hiiltä

2010-02-04T15:43:00.002+02:00

Priima lähti juuri. Sniif. Ei sillä, se sai SUPER-kodin. Kiitos Riikka! Sampokin lienee kiitokset ansainnut ;-D. Priima asustaa tästä lähtien sijoituskodissaan Jyväskylän seudulla.

Haikeaa tämä pentujen lähtö on, vaikka toisaalta olen niin onnellinen siitä miten ne on kunnialla saatu siihen ikään, että voivat lähteä valloittamaan (vaatimattomasti ;-D) maailmaa omien, ihanien ihmistensä kanssa. Ja meidän sirkuksessa helpottaa, kun saadaan normaali arki pyörimään. Haiku kuitenkin on. Pennut ovat olleet hyvin suuri osa meidän elämää tuon kahdeksan viikon ajan ja kovin ovat olleet rakastettuja. Tämä viimeisin tosin ei muutu, vaikka ne muihin maisemiin lähtevätkin.

Huomenissa on Mikki-Hiilen vuoro matkata Tampereelle ja lauantaina suuntaavat Hymy poikansa Penan kanssa Palokan suuntaan. Kirppu jää vielä viikoksi. Pehmeä lasku meillekin siis.

Tänään Priima pääsi suuren muuttopäivän kunniaksi pesulle. Vaahtokylvyt posliiniammeessa (shampoota lavuaarissa) ja päälle lämminilmahoito (föönaus). Hyvin meni! Lisäksi koko poppoo sai manikyyrin, asianmukaisen punnituksen ja Flubenol-pastaa. Priiman korvat tuunattiin myös. Muulla porukalla sekä korvien tuunaus että vaahtokylpy lienee edessä huomenissa. Pesu ja föönaus sujuu yksin mutta korvien laitto vaatii parin auttavia käsiä.

Kunhan pentu kerrallaan saatiin pysymään vaa'alla oli kasvistäti tyytyväinen tuloksiin, kivat viikkonousut kaikilla.
Jälleen kerran sikermä kasiviikkoisten pentujen elopainoja pentueittain:

Alku-pentue:
Hippi 1980g
Arttu 1640g

Tosi-pentue:
Enzo 2400g
Nuu 2500-2600g
Tiuku 2850-2900g

Elementti-pentue:
Zen 2500g
Tuima 1830g
Blitz ja Tipi jo uusissa kodeissa.

Vuorokausi-pentue (nousu viikossa):
Pena (ex-isopoika) 1880g (280)
Pikkutyttö 1330g (215)
Priima (isompi tyttö) 2100g (340)
Ex-pikkupoika 1970g (320)

Muun lauman kanssa on myös jotakin touhuiltu. Millin kanssa en uskaltanut lähteä kisoihin sunnuntaina. Illalla sen sijaan olimme agilitytreeneissä. Mukavasti meni. Milli on tosi hyvin kuulolla, ihastuttavaa. Vaikka tietysti rutiinin puute näkyy suorituksissa, ohjaajan osalta, ei aina niin hienoina suorituksina niin olin moniin yksittäisiin asioihin oikeinkin tyytyväinen. Erityisesti kun ottaa juuri huomioon treenaamattomuuden. Takaakierto-päällejuoksut radan alussa, SIISTIÄ! Hyvä M-P! Tässä näkyi meikäläisen kohdalla ehkä se, että koska en ole treenannut, en osannut pelätä mitään tiettyjä epäonnistumisia. "Huiskaisin" koiran hypyn taakse ja liikuin jo seuraavaan paikkaan, ja Minni osasi! Kiljaisi vaan syöksyessään putkeen tiukasta mutkasta <3. Se etten osaa pelätä mokia näkyy myös esim kepeillä. Yhtään pujotteluvirhettä ei ole tauon jälkeen (kylläkin vain kolme treenikertaa) tullut, vaikka on tehty mun mittapuulla aika vaikeita kulmia, avo- ja kiertokulmia kovassa vauhdissa sekä muuten hankalampia paikkoja, esim aika suora lähestyminen mutta joudun tilanpuutteen vuoksi jäädä itse seisomaan paikoilleen, eli en pysty liikkeellä ohjaamaan koiraa yhtään. Tästä leikkaus takana... Hyvin meni. Ei ehkä muuten suuri saavutus mutta olen iloinen tuosta, koska mulla on niin pitkä keppikammohistoria :-D.

Maanantaina menin myös hallille. Ihanaa päästä päiväsaikaan treenaamaan ja lenkille! Ihan luksusta! Tehtiin muutamaa pätkää sunnuntain treenistä, kontakteja ja keppejä. Kontakteilla vahvistin lähinnä vapautuskäskyä ja sitä, että Millin katse on varmasti eteen- eikä minuun päin.

KilliKoolikin :-D pääsi halliin. Lähinnä se oli katselemassa (oli Millin treenin ajan autossa) maailman menoa, juoksenteli mun perässä hallissa. Tehtiin muutamia toistoja pituuden kulmakepin kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä namin perässä sekä perusasentoja. Mooli keskittyi erinomaisesti. Ei sinällään yllättävää. Kovin mielellään se ei tosin lähde kauemmas minusta, esim kohteen kiertoon, mutta tässä ei eroa kotona tai hallilla.

Keskiviikkona oli ohjelmassa TOKO-treenit! Huh huh. Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittanut on moiseen ohjattuun toimintaan osallistunut. Harmi. Olen tosi iloinen, että kävi moinen tuuri ryhmän kanssa. Meillä on pieni ryhmä, jota vetää Ristimäen Jessica. Olipa kivaa, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Eilen Jessica lähinnä tsekkaili meidän perusasentoja, seuraamista ja jääviä liikkeitä, ja antoi niihin parannusehdotuksiaan. Riikka A. kommentoi, ettei tältä tieltä ole paluuta, toivokaamme näin. Ainakin nyt olen ihan intona. Uskaltaisin silti väittää, että agility olkoon se ykkösjuttu.

Mooli esittää päivä päivältä enemmän äitinsä kaltaisia otteita (Millihän siis elää kyllä kurissa ja herran nuhteessa mutta potentiaalia on). Se on kuulkaas aikamoinen bitch. Mutta NIIIN makee. Tarkkana tuon kanssa tosin on oltava. Eilen Jari oli kyykyssä ja Mooli puoliksi syliin kiivenneenä, rapsutettavana. Kiti tulee viereen, Mooli ihan pokkana irvistää Kitille! Ei murinaa, vain hampaat. KilliKooli sai kyllä poistua paikalta. Tuollaista menoa ei täällä hyvällä katsota. Pieni, kaunis, suloinen ja AH niin RÖYHKEÄ. Suurinta osaa vieraista se vie kuin pässiä teuraalle, juuri kuin äitinsä. Tiedän että levy on juuttunut samaan biisiin mutta voi svidu miten siitä tyksin. KilliKooli <3

Waden poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) tokoili ohjaaja-omistajansa Mikaelan kanssa upeasti avoimen luokan ykköstuloksen 179p! Onnea Mikaela ja taitava Tao!

Olisi ihanaa kuulla enemmänkin Waden jälkeläisten kuulumisia. Muutenkin kuin virallisista kisoista/kokeista, jotka toki nekin ilahduttavat suuresti. Monta Waden pentua on minulle täysin tietymättömissä. Jos tämä jotain kautta Waden jälkeläisten omistajia saavuttaa, ilmoitelkaa toki itsestänne ja koiristanne.

Ai niin, kommenteista

2010-01-31T09:25:00.002+02:00

Ihanaa kun olette tuohon edelliseen postaukseeni kommentoineet! Kiitokset! Jostain syystä en pääse sinne itse kirjoittamaan. Johtuneeko jostain tietoturva-asetuksista? Anyway, tosi kivaa kuulla ketkä tätä käy lukemassa! Kiitos myös Pialle Päkän painotiedoista.

Mennyt viikko täynnä tapahtumia

2010-01-31T07:56:00.004+02:00

Uskomattoman paljon on lähes päätöksessään olevan viikon aikana tapahtunut.

Viime sunnuntaina jätin kisat väliin. Pakkasta oli 20 asteen tienoilla ja kisat Purinalla. Yhtälö jota en halunnut Millin kanssa käyttää. Illan treenit myös pakkasen vuoksi peruttu. Tälle päivälle olen ilmoittanut Millin kisoihin Hyvinkäälle. Saas nähdä lähdenkö ajamaan. Melkoinen lumipyry on. Pakkasta onneksi alle 10 astetta. Toisaalta vois olla ihan hyvä mennä "vaan" treenaamaan illalla.

Maanantaina oli kauan, _jännityksellä_ odotettu pentutesti Janitalla Littoisissa. Duunin jälkeen kiireellä himaan, pennut autoon ja nokka kohti Suomen Turkua. Kyllä jänskätti miten penskat testistä selviytyvät. Onhan ne olleet reippaita, taistelutahtoisia ja saalisviettisiä täällä kotinurkissa mutta aina tuo testi on kuitenkin erilainen tilanne, vieraan ihmisen, paikan ja kaiken muunkin suhteen. On aina jännää nähdä kuinka ne noissa olosuhteissa pelittävät kuormituksessa. Aikaisemmat pentueeni on testattu täällä kotona, kylläkin huoneessa (ja kerroksessa), jossa ne eivät ole koskaan aikaisemmin käyneet. Pennut ovat olleet autossa ihan coolisti mutta sekin toi oman lisänsä tähän kun köröteltiin ei niin mukavassa talvikelissä Littoisiin lähes kaksi tuntia. Loppumatkasta kavereilla alkoi olla mitta täynnä boksissa kököttämistä. Protesti-ääniä kuului. Ei mitään pelkopiippausta vaan selkeästi alkoi ottaa pattiin.

Päästiin perille ja saman tien ensimmäinen pentu estradille. Mun jännitystä sai olla rikkomassa ekana tuleva Priima, tuo suurempi tyttö. Priima onneksi lupasi hyvää, kaveri käveli testin läpi hienosti! Kertakaikkisen reipas ja kiva pentu! Vähänkö helpotti allekirjoittaneen fiiliksiä. Priima otti hyvin kontaktia ihmiseen, taisteli hyvin, myös passiivisesta lelusta(!), ryntäsi heitettävän lelun perään ja toi sen takaisin, palautui välittömästi dominanssikokeesta, ihan kuin olisi sanonut "Jee täti! Mitä siistiä me seuraavaksi tehdään?". Se pystyi toimimaan räminäpurkkiosiossa, liikkui kohtuullisen rohkeasti pöydällä, kiehnäsi peiliä ja laumavietti oli oikein hieno. Reipas, tasapainoinen, laumaviettinen pennu. Ja häntä, se heilui lähes taukoamatta. :-)

Seuraavana oli vuorossa pikkusintti. Vielä mua jännitti aikalailla, vaikka Priiman osalta kaikki olikin mennyt paremmin kuin hyvin. Mutta kirppupa olikin hassu pikku sähikäinen! Se oli alkuun sylissä hyvin rentoutunut, liikkui hieman matalana mutta ei jäänyt yhtään istuskelemaan paikoilleen, Janitan luokse tultuaan se otti kohtuullisen hyvin kontaktia, se taisteli TODELLA sähäkästi, myös passiivisesta lelusta (roikkui Janitan kädessä olevassa lelussa, kun hän kirjasi tuloksia paperiin), ryntäsi heitetyn lelun perään ja toi sen takaisin, koulutettavuusosiossa se seurasi namia ja teki keskittyneesti jatkuvalla mielenkiinnolla. Kirppu myös palautui dominanssitestistä välittömästi, häntä ylhäällä. Ihan kuin ne olisivat pitäneet Janitaa vain hauskempana mitä pidemmälle testi eteni :-D. Myös ääniosiossa sintin toimintakyky säilyi. Pöydällä se ei jäänyt paikoilleen istumaan, vaan liikkui fiksusti hieman matalana. Peiliä se lähestyi muttei kiehnännyt eikä jäänyt jumittamaan sen luokse. Laumaviettiosio oli hupaisaa katsottavaa. Suunnattoman pieni sheltin alku seuraa ihmistä AIVAN herkeämättä ja yrittää syöksyä eteen. Se jouduttiin huijaamaan namilla pois, että sitä pystyttiin säikyttämään, kahdesti :-D. Sintti oli siis testissä todella taistelutahtoinen ja laumaviettinen, sen toimintakyky säilyi ja se osoitti olevansa silti hieman harkitseva pentu, ei syöksynyt kummallisiin tilanteisiin suin päin.

Tässä vaiheessa huokasin jo helpotuksesta. 50% kavereista kävellyt testin kunnialla läpi, ihan omin pikku jaloin.

Seuraavana vuoron sai "Pena", ex-isopoika. Pena oli sylissä melko rentoutunut, se liikkui huoneessa myös koko ajan mutta hieman matalana, otti Janitan luokse päästyään kohtuullisen hyvin kontaktia. Se taisteli mutta kevyemmin kuin tytöt. Tässä oli selvästi kohta, joka tuli ilmi kuormituksessa, vieraassa paikassa. Penahan taistelee hienosti tutuissa nurkissa, murrrrrinalla säestettynä. Tällainen tieto on minusta juuri arvokasta testin antia. Lähti heitetyn lelun perään mutta ei ota sitä suuhun. Se tuli namin perässä välillä keskittyneesti ja välillä touhusi muuta. Dominanssi-osiosta myös Pena palautui melko nopeasti. Äänitestissä toimintakyky säilyy ja pöydällä myös tämä pentu liikkuu kuten muut, ei jää paikoilleen istuskelemaan tmv. Pena kiehnäsi peiliä ja seurasi vaihtelevasti. Se kuormittui hieman testin edetessä mutta selvisi kuitenkin hyvin. Hieman piippausta oli havaittavissa testin loppupuolella.

Vimppana vuorossa oli ex-pikkupoika aka ex-mikkihiili. Kaveri oli huvipuistossa! Sylissä hvyin rentoutunut, liikkui huoneessa rohkeasti, häntä alhaalla, otti hyvin kontaktia, taisteli hyvin, kera passiivisen vedon, ryntäsi lentävän lelun perään ja tuoden sen takaisin. Namin kanssa teki sähäkästi, jatkuvalla mielenkiinnolla. Palautuu dominanssiosiosta kuten muut. Äänitestissä menee itse purkin luokse. Liikkuu pöydällä kuten muut. Peilin kanssa toiminta kuten pikkusintillä, käy katsomassa muttei jää seurustelemaan. Pennu seuraa Janitaa jatkuvasti, häntä ylhäällä.

Olin TODELLA tyytyväinen siihen mitä näistä testissä näin! Erityisesti vaikutuksen teki se kuinka ne toimivat pöydällä sekä passiiviset taistelut. Kukaan ei jumittanut pöydällä paikoilleen. Rankka oli reissu mutta kyllä kannatti! Vahvisti myös fiilistä oikeista kodeista kullekin. Kiitos taas Janita! Kiitokset myös Jaakolle kommenteista ja kuvaamisesta! Ja ex-pikkupojan mahdollisen uuden kodin löytämisestä.

Tiistaina oli vähän erilaista kyytiä. Aamupäivällä sai 7,5 vuotta kestänyt "urani" työpaikassani päätöksensä. Elämä on. Kohti uusia haasteita. :-)

Ikimuistoisen duunipäivän jälkeen saimme vieraita Jyväskylästä, kun Riikka ja Päivi tulivat pennusia katsomaan. Kiitos seurasta ja "silmistä"! Enää vajaa viikko niin saatte Priiman, Penan ja Hymyn kotiin!

Torjantaina tuli pennuille 7 viikkoa mittariin. Punnitseminen oli tällä kertaa erityisen jänskä homma, sintin viikontakaisen minimaalisen nousun vuoksi. Pariin kertaan piti kaveri vaakaan asettaa, että lukemat uskoin. Nousua viikossa 320g!! Uskomatonta mutta totta.

Tässä taasen 7 viikkoispainoja, ja vertailun vuoksi myös muut pentueet:

Alku:
Hippi 1738g
Arttu 1504g

Tosi:
Enzo 2150g
Nuu 2200g
Tiuku 2500g

Elementti:
Zen 2080g
Tuima 1560g
Blitz 1700g
Tipi 2140g

Vuorokausi (nämä Hymeliuksen):
Ex-isopoika 1600g (nousu viikossa 370g)
Pikkutyttö 1150g (nousu viikossa 320g)
Isotyttö 1760g (nousu viikossa 410g)
Ex-pikkupoika 1690g (nousu viikossa 440g)
Aikaisempina viikkoina viikkonousut olleet max ~200g:n luokkaa, pikkytytöllä vähemmän.

Perjantaina koitti eläinlääkärintarkastuksen vuoro. Jos oli jännitetty pentutestiä, niin jännitettiin tätäkin. KAIKKI PENNUT KUNNOSSA! Silmät kaikilla terveet! Vähänkö siistiä!

Niin, ja sainhan vihdoinkin (!) päätettyä kavereiden viralliset nimetkin. Oon miettinyt kaikkia juttuja mitä on neljä. Yhdessä vaiheessa kuvioissa oli ne ilmansuunnat. Tiistaina sain päähäni vuorokaudenajat. Mietittiin josko laitettaisiin vain Aamu, Päivä, Ilta ja Yö, vai kera lisähöpötysten. Tällaiseen lopputulokseen pääsin (huomatkaa yhdyssanavirheet, niissä on se juttu. ;-D Terkut Jennille!):
N. Aamu Aurinko = pikkutyttö, syntyi ekana jne
N. Päivän Säde (siis EI tarkoita _päivänsäde_ttä) = isotyttö
N. Ilta Villi = ex-pikkupoika
N. Yön Ritari = ex-isopoika

Eilen oli taasen vieraita. Kiitos Tuula, Mervi, Meri ja Johanna! Pikkupoika ei alustavasti enää etsi uutta kotia.

2010-01-23T20:38:00.002+02:00

Plokkasin blogiin uuden taustan. Ei ehkä kaikken sopivin valinta. Kivaa kumminkii kun on vähän vaihtelua. Tarttis joskus elämässä saada edes ne omien koirien kuvat jne tuohon "palkkiin" oikealle. Saatan tarvita jeesiä siihen...

Miira tai joku muu jolla on myös käytössä Cutest Blog On The Blog -sivuston taustat; Miten ihmeessä saan tuon bannerin paikkaa vaihdettua? Se on nyt toodella ikävästi tuossa uusimman postauksen otsikon päällä. Ehkä vastauksen tähän tietää joku muukin, joka ymmärtäis näistä blogihommista vähän enemmän kuin minä. Auttakee taas hölmöä!

Pennut kasvaa, enemmänkin saisivat tosin. Olen ollut jopa huolissani tuosta pienemmästä tytöstä, koska se on edelleen ihan kirppu. 6 viikkoisena painoa vain 830g! Viikkonousu 60 grammaa. Muiden painot on ihan mukavat 1230-1350g. Eilen ja tänään on käynyt vieraita, jotka ovat saaneet minut taasen lähes vakuuttumaan siitä, ettei sitä mikään vaivaa. Kiitokset Milla ja Miira! Käyttäytyy ihan kuin muutkin, ei väsähdä yhtään ennen sisaruksiaan tai muutakaan outoa, joka viittaisi esim sydänongelmiin. Pieni vain on hän. Reteesti roikkuu mun sukissa muristen, hassu pieni hentoinen tytsy.

Ensi viikolla on ohjelmassa pentutestausta ja pentutarkkia, jännittää jo nyt. Erityisesti tuo ensin mainittu. Ja torstainahan noille tulee ikää jo 7 viikkoa.

Toinen pojista on nyt siis kuitenkin vapaana. Tällä hetkellä se on se riehakkaampi ja kontaktinhakuisempi. En uskalla sitä kauheesti "mainostaa" missään, puskaradio on yleensä ollut mainio tapa löytää ne juuri oikeat kodit. En tosin edes tiedä lukeeko tätä blogia kukaan :-D. Jos käyt linjoilla, niin jätä joskus joku puumerkki niin tiedän keitä täällä vierailee.

Korvatkin saatiin tänään liimattua Miiran suosiollisella avustuksella. Liimattiin samaan syssyyn kaikilta. Noilla on nätit pienet korvat mutta ne näyttävät myös uhmaavan painovoimaa kohtuullisen lahjakkaasti. Onhan se tietty kiva, että ne on pienet, sievät ja kivasti pään päälle sijoittuneet. :-D

Moolille on ilmaantunut jo kasa lisänimiä. Tämän hetkinen suosikkini on Killi-Kooli (You know MilliMooli etc). Olen NIIN onnellinen tuosta pienestä, järkevästä, fiksusta, vilmaattisesta ja iloisesta lollellolliesta. <3 Ja uskokaa tai älkää, Jarikin tykkää siitä tosi paljon! Mooli on rauhallinen, tarkoitan ettei se siis jatkuvasti sinkoile paikasta toiseen päättömästi. Se jopa kävelee tai ravaa :-D. Keskittyy kaikkeen tekemiseen uskomattoman hienosti, jopa niin, että muiden koirien nenät on siinä samassa touhussa mukana. Olen tehnyt sen kanssa perusasentoja niin että olen itse polviseisonnassa, ja ohjaan pennun namilla oikeaan paikkaan. Ja muutaman toiston jälkeen se ei liiku siitä enää naminkaan perässä mihinkään. :-O Uudenlainen "ongelma". Se selvästi tietää olevansa paikassa johon sen haluan. Mitä sitä turhia namin perässä heittää rundin tullakseen tismalleen samalle paikalle. Nuija muija *puhuu itsestään*.

Sääli että viimeaikoina on ollut niin kovat pakkaset, ettei kunnon ulkoilua ole voitu harrastaa. Mukisematta Mooli silti tulee AINA ulos asioilleen. Viime viikonloppuna käytiin katsastamassa agilitykisat Kirkkonummella. Oli vierasta koiraa ja ihmistä, meteliä (kuulutukset, haukuntaa). Mikä nyt hetkauttaisi Moolia? :-) Ei sitten niin mikään.

Millikin pääsi kirmaloimaan treeneihin sunnuntaina. Paljon paremmin meni kuin olisin voinut kuvitella. Viimeksi on agilitya tehty sen kanssa syyskuun alkupuolella. Vaikka Milli on toipunut pennuistaan todella hyvin pidettiin rimat maksimissaan medi-korkeudella. Ihan varmuuden vuoksi. Hienosti meni putkesta kovasta vauhdista kepit 90-asteen avokulmaan, mun samalla leikatessa takaa! Minni-Peetu oli pätevä! Olin ilmoittanut sen kisoihin huomiselle mutta ne karkelot jätetään väliin. Liian kylmää, erityisesti kun otetaan huomioon pennut jne. Treeneihin mennään kuitenkin, ellei pakkasraja ylity. Hyvinkäälle ollaan menossa kisaamaan 31.1. *haaveilee vimpasta nousunollasta* josko sekin tässä jossain kohtuullisen lähitulevaisuudessa tulisi. Ihme homma kun noita sertejä ja koulutustunnuksia ei kanneta kotiin...

Lukkee poikapennu vailla omaa kotia

2010-01-21T19:40:00.003+02:00

Elämä heittelee ja sitä rataa eli nyt on niin, että tuo Hymyn pikkupoika, joka siis on tällä hetkellä isompi poika, on nyt kuitenkin vailla omaa ihmistä.

Korvat on tällä hetkellä tanakasti pystyssä mutta ne liimataan pian :-D. Pentu saalistaa ja taistelee, ainakin omissa nurkissa, tuttujen ihmisten kanssa. Ei ole ainakaan tähän mennessä reagoinut erilailla tuttuihin ja vieraisiin ihmisiin, avoin kaveri. Pentue testataan Janitalla ensi tai sitä seuraavalla viikolla.

Yhteistyökykyiseen, aktiiviseen/harrastavaan kotiin (ei urheiluvälineeksi ;-)).

Yhteydenotot puhelimitse 040-557 3088 tai sähköpostitse era.alanen ÄT kolumbus.fi

Jatketaan turinaa

2010-01-17T09:45:00.003+02:00

Mooli on siis ollut toodella reipas. Shelteistä se menee varmaankin auktoriteettimielessä aika pian ohi. Se saattaa nyt jo pöristä niille takaisin esim tilanteissa joissa laitan niille ruokaa. Hymyä se selvästi kunnioittaa kaikkein vähiten. Waden kanssa on mennyt hienosti. Mooli ei käy härkkimässä Wadea oikeastaan lainkaan, niin ei Wadenkaan tarvitse sille huomautella. Milliä Mooli tietysti kumartaa. Hauskaa kun Milli on alkanut leikkiä Moolin kanssa. Ne kitamiekkailee ja välillä Mooli tapporavistaa äitiään kurkkuvilloista. Ihmisen sanomisia se ei (vielä) ole kyseenalaistanut. Murinat menee hyvin perille ja niistä saa palkaksi liekutuksen :-). Toisaalta olen vähän havaitsevinani, että tuon kanssa pitää olla tarkkana. Siinä saattais olla äitinsä kiipijäpiirteitä. Ylläri.

Jotain ihan pikkujuttuja ollaan Moolin kanssa tehty. Ihan normaaleja kodin sääntöjä, mitkä nyt tulee itsestään, ruoan syömistä luvan kanssa, yhdessä leikkimistä (repimistä), syliin rauhoittumista, luoksetuloa (ihanaa miten se palkkautuu iloisesta mammasta!), naksuun ehdollistumisen vahvistamista, sylkkäreitä, perusasentoa, istumista. Tosi hienosti keskittyvä pennu! Pihallakin ollaan tehty muutama sylkkäri (siis Mooli kulkee namin/mun käden perässä), eikä keskittymisessä tuntunut olevan mitään eroa sisällä, rauhassa tehtyyn. Tänään aamulla kierrettiin muutaman kerran viskipulloa olkkarin lattialla :-D. Matka oli huima ~30 senttiä/suunta mutta siitä se lähtee. Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Kirkkonummella agilitykisojen ihmeellistä maailmaa pällistelemässä. Jänskää!

Shelliäiset kasvaa. Niillä on ikää nyt 5 viikkoa ja risat. Tosi pieniä ne on musta edelleen, ovat kyllä nyt ottaneet selvästi kiinni Kitin pentueiden pentujen painoja. Mutta reippaan oloisia ja terhakoita, taistelevat ja vähän jo saalistavatkin. Räminäpurkin voi pentujen syödessä tiputtaa mun hartioiden korkeudelta, alle metrin päässä pennuista, vailla minkäänlaista reaktiota. Hännät vipattaa enemmän kuin vaikkapa viikko sitten. Suurin ero aikaisempiin pentueisiin (värin lisäksi ;-D) on niiden ahneus, tai lähinnä sen puute. Kitin pennut ovat olleet huomattavasti ahneempia.

Vertailun vuoksi tässä taas kaikkien pentueiden 5 vkoispainot:

Alku-pentue:
Arttu 1156
Hippi 1298

Tosi-pentue:
Enzo 1630
Nuu 1585
Tiuku 1700

Elementti-pentue:
Zen 1320
Tuima 1120
Blitz 1210
Tipi 1440

Hymyn pennut:
"Isompi" poika 1080
Pienempi tyttö 770
Isompi tyttö 1130
"Pienempi" poika 1090

Tervetuloa niitä katsomaan ja sosiaalistamaan!

Vähän kuviakin otettiin torstaina, pentujen 5 viikkoispäivänä. Seisomakuvat oli JÄRKYTTÄVIÄ! Niitä ei siis ole. Täältä löytyy vähän muita otoksia. Samaan linkkiin on sujahtanut myös talvisia maisemakuvia.

Kiirettä pitää

2010-01-15T09:43:00.002+02:00

nääs kun talossa on 9 koiraa, joista viisi pentuja. Huh huh.

Ihan liian kauan on päivityksestä mennyt. Toivottavasti nyt muistan tässä vähän ydinkohtia kertoilla.

Viime viikonloppuna pääsin Vaasaan lollellollieiden noutomatkalle. Tällä kertaa jo perille päästyäni Milli selvästi tiesi, että se pääsee mun mukana kotiin. Inhimillistämistä tai ei mutta se käyttäytyi ihan eri lailla kuin aikaisemmilla visiiteilläni. Se oli suorastaan reimukas Milliksi ja aina kun menin ulko-ovelle, se tuli perässä. Matkaan lähti myös odotettu Millin pennu, pentukutsumanimeltään Aste. Ihanaisen bortsulapsen virallinen nimi on Eyewitness Eat My Dust, ja kotioloissa kutsumme sitä Mooliksi :-). Tässähän nyt katkesi meidän traditio antaa koirille StarWars:sta juonnettuja nimiä mutta kun Mooli kuulosti niin hyvältä ja on kivasti synkassa Millin nimen kanssa. Kunniaa en nimen keksimisestä itselleni ota. Idean sai Millin "mummi" Nina, joka omistaa Millin isän Rion. Kiitos Nina hienosta nimestä!

Mooli on ollut oikein reipas pentunen. Muuta en tosin odottanutkaan. Kotimatka meni mukavasti boksissa etupenkillä. Mitä nyt "pientä" protestointia oli havaittavissa. Tämä "pieni" protestointi oli kurkku suorana huutamista Jalasjärveltä Hämeenkyröön. :-D Mun piti vaan välillä nieleskellä kun tuppasi korva menemään lukkoon. Annoin kaverin vaan huutaa, välillä höpöttelin jotain mutta vaikka kuinka on suloinen (kaveri tapitti mua silmiin huutaessaan) en jumankekka anna nääpiölle periksi. Riski, että pennu on fiksu kuin äitinsä on liian suuri otettavaksi. Moolia ei selvästikään pelottanut yhtään tai mitään sellaista, vaan sitä ihan rehellisesti sanottuna **tutti. Pissalla pysähdyttiin matkan aikana kolmesti ja hienosti osasi tuo lapsinero asiansa tehdä. Mikään ei ihmetyttänyt tai pelottanut, hiekoittavat traktorit ja "vierestä" lähteneet moottorikelkat eivät hetkauttaneet yhtään.

Vähän allekirjoittanutta hirvitti kun kotona meitä vastassa oli oikein kunnon komitea. Omat koirat (+ Hymy ja pennut) ja oma kotiväki sekä öö viisi ihmisvierasta ja kaksi koiraa (cairni- ja kääpiöpilsneriurokset Niki ja Saku). Moolia ei haitannut tippaakaan! Se heilutti tyytyväisenä häntää ihmisille, kiipeili syliin ja purjehti koirien ohi. :-) Söi heti reippaasti ja repi Teemun kanssa vähän lelua.

Tää jatkais myöhemmin lisää turinointia. Hetkonen siis.

Tervetuloa uusi vuosikymmen

2009-12-31T22:23:00.002+02:00

Vuoden 2009 viimeisiä hetkiä viedään. Aloitetaan ihan tästä päivästä kun pennuilla ikää 3vkoa.

Nimien pähkäily jatkuu. Olen saanut oikein hyviä ideoita kaikilta ihanista Facebook:ssa kommentoineilta. Kiitos niistä! Kommentteja saa edelleen laittaa tänne ja naamakirjaan. Ne ovat oikein toivottuja.

Pennut tänään siis tasan 3 vkoa! Leikit lisääntyy ja koordinaatiokyky kasvaa. Ne pääsevät mm. kiipeämään takaisin laatikkoon ihan itse. Räminäpurkki ilmaantui laatikkoon eilen. Jotkut sitä hieman ihmettelevät mutta tänään olen nähnyt ainakin isomman pojan käyvän sitä tuuppimassa, häntä terhakkaasti suorana. Jahka pennut alkavat touhuta enemmän, alan myös paiskoa sitä enemmän. Ja pentujen ulottuville aletaan lisätä muuta rompetta, kuten esim jälkiruokalusikkaa jne.

Kaverit majailevat edelleen työ-/vierashuoneessamme. Tarkoitus olisi muuttaa heidän pian (huomenna?) tuohon "kirjastovälikköön", jossa ne ovat ihan kaiken toiminnan keskipisteenä ja läpikulkupaikassa. Haluaisin aidata alueen, vaikka ne eivät vielä pääse kiipeämään tuota yhtä olkkariin johtavaa porrasta. Meillä on käytössä vain kompostiverkkoa, ja sen silmät ovat noille kyllä vielä liian suuret. Mietin josko päälystäisin aidan alaosat pahvilla, etteivät kaverit saisi päitään jumiin.

Tänään kaikki ovat syöneet ensimmäistä kertaa jauhelihamössöä (jatkettuna emonmaidonvastikkeella) suoraan lautaselta. Hyvin putosi! Ainoa jolla oli muita menoja oli pienempi poika. Sitä ei paljoa napannut. Toisaalta ko. pentu on myös se joka lähtee kauimmaksi laatikosta, hyvin reippaana jätkänä.

"Valtasuhteet" ovat parin päivän aikana muuttuneet, elopainoissa näet. Isompi tyttö on tällä hetkellä pentueen suurin. Tosin vain muutaman gramman erolla. Olen alkanut harventamaan punnituksia ja tuo ero painoissa oli kyllä hienoinen yllätys. Isompi poika näet näyttää edelleen paksuimmalta. Ehkä isomman tytön piiiitkä olemus hämää. Sillä on ehdottomasti tällä hetkellä pisin runko ja kaula. Nam. :-)

Vertailun vuoksi jälleen pentueiden kolmiviikkoispainot:

Ensi -pennut
Arttu 814
Hippi 892

Tosi -pennut
Enzo 1090
Nuu 1055
Tiuku 1170

Elementti -pennut
Blitz 700
Zen 630
Tipi 770
Tuima 620

Hymyn -pennut
Isompi poika 664
Pienempi tyttö 471
Isompi tyttö 669
Pienempi poika 625

Nämä sopulit ovat ottaneet viimeisen viikon aikana selvästi kiinni Elementti -pentueen painoja. Edelleen tuo pienempi narttu on minusta PIENI mutta silti se on oikein tyytyväisen oloinen ja touhuaa samoja juttuja kuin muutkin.

Olen tänään yrittänyt hieman miettiä kulunutta vuotta. Paljon on tapahtunut ja toisaalta sitten taas ei. Olen henk.koht syistä elänyt hiljaiseloa koiraharrastusrintamalla, se tuntuu nyt vähän oudolta ja paljon surulliselta, koska se on ollut minulle jo vuosia niin kovin tärkeää. Agilityssä on startattu vain (muistaakseni) kuusi kertaa, kaikki Millin kanssa. Saaliina kolme hyllyä *nolo*, kaksi kertaa "jotain" virheitä ja yksi nollavoitto. Nuo kaksi suoritusta virheillä oikeuttivat kuitenkin palkintosijoihin. Yhteen toko-kokeeseen oli ilmoittauduttu mutta Millin juoksu alkoi ja osallistuminen jäi väliin.

Ihanat kasvattien omistajat ovat olleet sitäkin aktiivisempia ja ahkerampia... Tässä jotain pähkinän kuoressa.

Hipille (N.Ensi-Ilta) agilityvalion arvo, TK2, Shelttien tokomestaruus, Shelttien agilitymestaruus 2. sija, koiratanssin Pohjoismaidenmestaruus joukkuekisassa, valiokello käyntiin hyppyvaliotittelin metsästyksessä, ja ihan satavarmaan unohdin jotain... Kaikki tämä keisarileikkaukseen päätyneen epäonnistuneen pennutuksen jälkeisen kuntoutuksen jälkeen. Onnea Nadja ja Hippi! Nöyrimmät kiitokseni!

Arttu (N. Kivijalka) taasen raivaa tietä kuulokoiraoppilaana! Hienosti on heillä toistaiseksi mennyt. Olen niin kovin onnellinen sekä Artun että sen omistajan puolesta!

Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ovat kirmanneet agilityradoilla. Tiuku kisaa medi 1 -luokassa ja Enzolla kaksi nollavoittoa medikakkosista. Hienoa työtä Kajsa, Tuomas ja vikkelät mustat! Tiuku ja Enzo myös kuvattiin luustoltaan terveiksi. Hieno juttu!

Nuu (N. Tosi Ystävä) on ollut siskoni Annen tosi ystävänä nyt vuoden verran. Nuu on Annen kanssa niiiiin onnellinen ja jatkaa synnyinkotinsa laumassa aina kyläillessään siitä mihin viimeksi jäätiin. Ihana Juu-Juu.

Keväällä syntyi kolmas pentueemme, sekä minun että mikä tärkeämpää, Kitin. Ihanat Elementti -pennut saivat aivan loistavat, aktiiviset, rakastavat kodit! Kiitos Hanna, Atte, Satu, Petri, Anna, Kajsa ja Tero! Pennut ovat pyörähtäneet pentunäytelmissä muutaman kerran aivan upein tuloksin! Aktiivisuutta on muissakin hommissa ollut. Teistä kuullaan vielä ;-).

Syyskuussa sain kunnian matkata Millin kasvattajan Jennin kanssa Millin astutusreissulle eteläiseen Saksaan. Perillä odotti ihana Steiner:n perhe ja matkan pääkohde Spot (Rising Sun Spot At Narrow-Lane). Voi elämän kevät mikä uros! Tuhannet kiitokset Jennille tästä keikasta ja Minni-Peetun heenoista peetuista!

Joulukuussa syntyivät ihastuttavan sijoitusnarttuni Hymyn (Firabellen Hymy) ja Särön (JV -08 Trickteam Roger Rabbit) neljä soopelipentua. Näiden elämää tässä lähiaikoina seuraillaan hyvinkin tiiviisti vielä ensi vuoden puolelle. Paljon kiitoksia hedelmällisestä ja antoisasta yhteistyöstä Päiville ja Miiralle!

Mahtavia juttuja koirarintamalla ovat myös olleet ystävieni menestykset milloin missäkin lajissa ja puuhassa, kaikkien oman arvostuksen mukaan, sekä Waden (ensimmäiseni <3) jälkeläisten hienojen terveys- ja harrastustulosten saavuttamiset! Näihin luetaan myös ne tärkeät hetket vaikkapa kotona, joita ei kilpailukirjoihin tai arvostelulomakkeisiin merkitä.

Yksi vaatimaton juttu mikä minua kovasti on tämän vuoden aikana ilahduttanut on ensimmäinen suorittamani kurssi Helsingin Yliopistossa. Vaikka kurssi on avoimen puolella on se ihan "normaali" yliopiston kurssi. Tästä se kuulkaa lähtee.

Ihanaa on myös se, että ihanat ystäväni ovat olleet olemassa, vaikka olenkin ollut "vähän" vaisu tänä vuonna! Se etten ole pitänyt yhtä aktiivisesti yhteyttä tai osallistunut "kaikkeen" ei tarkoita sitä etten ajattelisi teitä. <3

Tahdon toivottaa kaikille oikein ihanaa, antoisaa ja kokemusrikasta vuotta 2010!

Nimien pähkäilyä ja leekaamista

2009-12-29T21:10:00.002+02:00

Olen tässä alkanut enemmälti miettiä nimiä pennuille. Tein hetki sitten päätöksen, että pupuja noista ei tule. Sorry guys! Kiitos Riikka henkisestä tuesta! Melkeinpä jo päädyin orkideoihin mutta Jari ei oikein lämmennyt sille. Ehdotti StarWars:a. Ehkä nukun yön yli tämän asian kanssa, ja eipä tässä nyt kiire olekaan. Pystytetään gallup. Mielipiteitä?

Pentuset leikkivät jo :-D. Pientä tassun paiskaamista, leikkiasentoa, murinaa, haukkumisen alkeita, puremista ilman hampaita ym asiaan kuuluvaa on ohjelmassa. Isompi poika jopa heilutti mulle tänään häntää kun tulin töistä <3. Kaikki "kävelevät" reippaina laatikon ulkopuolella lattialla ja sitten nukahtavat pareittain tai kaikki yhdessä läjässä. Tällä hetkellä kehittynein on selvästi isompi poika. Tänään Kiti vähän niin kuin leikitti pentuja. Se on niistä kovin onnellinen. Eikä Hymyä haittaa se pätkääkään. Edelleen toki Kiti katselee milloin Hymylle sopii, että se osallistuu. Ja vain ja ainoastaan kun Jari tai minä olemme paikalla.

Eilen leikkasin pennuilta kynnet toisen kerran. Suoritin toimenpiteen nukkuville pennuille. Ainoa joka laittoi hanttiin, rimpuilemalla ja vähän äksyilemällä oli isompi tyttö. Muut köllöttivät selällään sylissäni puoliunessa.

Päivi, Riikka ja Marko olivat sunnuntaina pentuja katsomassa. Olipa mukavaa! Tänään Riikka tuli toistamiseen. Pennut olivat kehittyneet jo tuon kahden päivän aikana. Riikan läsnäollessa maisteltiin myös ensimmäiset nokareet jauhelihaa. Kaikille upposi hyvin ja sormet nuoltiin tarkkaan.

Sunnuntaina pennuista otettiin myös muutama kuva Ikää kuvaushetkellä 2vkoa ja 3pvää. Jei! Ehkä osasin tehdä linkin oikein.

Vitsit miten mahtavaa oli olla Millin pennuja katsomassa. Hurrrjan reippaita ja kivoja lollellollien alkuja! Luulen että olen tänään alustavasti tehnyt päätökseni kuka pennuista on tuleva Inkoon rinsessa. Siihen vaikuttaa "enää" Jennin sana, se ei tosin ole vähän se :-D. Siksi en uskalla fiilistäni ääneen sanoa :-D. Saa sitäkin toki arvailla...

Rinsessa (jonka nimeksi ei tosin tule rinsessa) tulee kotiin äitinsä kanssa näillä näkymin sunnuntaina 10.1., jonka jälkeen ei tässä huushollissa hetkeen ole rauhallista. Ei tartte tämän Alasen varmaan paljoa netissä roikkua. Hymyn pennut kun ovat täällä yhtä aikaa pari-kolme viikkoa. Jii-haa!

Silmät sirrillään

2009-12-24T21:21:00.002+02:00

kaikilla pennuilla. Itseasiassa ensimmäinen valonpilkahdus luomien raosta näkyi isommalla pojalla 22.pvä eli toissapäivänä. Nyt on kaikilla jo luomet jonkin verran raollaan. Eniten isommalla pojalla ja pienemmällä tytöllä. Ikää nyt maaginen 14vrk eli huimat 2 viikkoa.

Kovasti kaikki yrittävät kävellä. Tänään jopa viileällä, liukkaalla muovimatolla. Muutenkin oli kiva huomata, että kun ne siihen nostin, kukaan ei jähmettynyt täysin paikoilleen tai alkanut piipata. Olivat toki kaikki siinä vielä vierekkäin. Kävely tuossa liukkaalla epäonnistui mutta yritystä kuitenkin oli. Tuntuu, että nuo kehittyvät hieman hitaammin kuin aikaisemmat pentueeni. Tai sitten minusta vain tuntuu siltä ja aika on kullannut muistot. Tänään minua lipaistiin ensimmäistä kertaa naamasta (pienempi tyttö ja pienempi poika). Ei sitä nuolemiseksi voi sanoa mutta jotakin sinne päin. Painot nousevat edelleen tahtia 20-30g/vrk, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hitaimmin painoaan nostaa pienempi tyttö. Tai en prosentuaalisia nousuja ole laskenut mutta grammoissa vähiten/vrk. Silti sekin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.

Tässä taasen hieman painojen vertailuja pentueittain; syntymäpaino/paino 2 viikkoisena:

Alku -pentue
Arttu 176/678
Hippi 146/688

Tosi -pentue
Enzo 217/780
Nuu 232/780
Tiuku 202/833

Elementti -pentue
Blitz 156/570
Zen 210/530
Tipi 176/630
Tuima 158/520

Pupu -pentue
pienempi tyttö 110/323
isompi tyttö 136/428
isompi poika 180/470
pienempi poika 140/417

Pieniähän nuo ovat muihin pentueisiin verrattuna. Toisaalta otanta on pieni ja pennut ovat tyytyväisen oloisia.

Kiti on hyvin kiinnostunut pennuista. Wade ei enää niinkään. Kiti käy vipattamassa häntäänsä ja katselemassa pentusia ihaillen. Hymy antaa sen olla kunhan ei liian lähelle tule, pääsee kyllä jo ihan laatikon ulkopuolelle ja jopa pussaamaan pentuja kun niitä esim punnitaan. Sininen uskoo oikein hyvin ihan pelkkää muutosta Hymyn katseessa. Kertaakaan Hymy ei ole joutunut sanomaan kovemmin. Enkä halua tilannetta siihen päästääkään. Sanomattakin lienee selvää, että tämä kaikki on tapahtunut tiukasti minun tai Jarin valvovien silmien alla.

Huomenna aamulla starttaan kohti Vaasaa! Jee! Ihanaa nähdä Milliä ja sen pentusia, ja tietysti Jenniä ja Markoa. Jännää mitä Milli mahtaa tuumata minut nähdessään. Pentujen 2 viikkoiskuvien ottaminen lykkääntynee reissuni takia ainakin sunnuntaille.

Kiitos muuten Nadjalle ja Jennille ohjeista linkitykseen! Noloa... Olishan mun nyt toi pitänyt tajuta :-/. Puusilmä mikä puusilmä.

Oikein ihanaa, rauhaisaa Joulun jatkoa kaikille!

Kuvia

2009-12-19T19:47:00.004+02:00

ois nyt tuolla linkin takana.

Toivottavasti linkittäminen tällä kertaa onnistui. Koskaan aiemmin näin ei ole tapahtunut :-(. En tajua miten voin olla niin käsi tän blogin kanssa.

Eli ei futaa... Klikkaan tuosta linkki-painikkeesta, liitän siihen http:n mutta silti ko. kohta tekstissä jää vain tyhjäksi. Kele. Osaisko joku antaa vinkkejä miten saisin mokoman pelittämään? Pliiiiis.

Tässä nyt kaikista maistiaiseksi yksi kuva.

Isompi poika

Pienempi tyttö

Pienempi poika

Isompi tyttö

Lisää kuvia on osoitteessa http://picasaweb.google.fi/Jarialanen/20091219HymynPennut9vrk191209?authkey=Gv1sRgCO2msbWnheDtGg#

Painot nousevat

2009-12-19T12:01:00.002+02:00

nääpiöillä tasaiseen tahtiin. Nehän saivat torstaina mittariinsa kokonaisen viikon. Edelleen ovat pienempiä kuin aikaisemmat pentuni mutta painojen kehitys vuorokaudessa on grammoissa aikalailla samoissa kuin muilla pentueilla.

Tässä kaikkien pentujen syntymäpainot/painot 7vrk:n iässä:

Alku-pentue (Kiti x Wade)
Arttu 176/372
Hippi 146/400

Tosi-pentue (Kiti x Fico!)
Enzo 217/470
Nuu 232/520
Tiuku 202/510

Elementti-pentue (Kiti x Ido)
Blitz 156/362
Zen 210/366
Tipi 176/410
Tuima 158/323

Pupu-pentue (Hymy x Särö)(nämä lukkeet)
pikkutyttö 110/208
isompi tyttö 136/274
isompi poika 180/316
pikkupoika 140/270

Hymy syö ok ja on edelleen hieman relannut. Viettää kyllä tosi paljon aikaa pentujen kanssa, mikä on tietty hyvä, erityisesti nyt kun ulkona on niin tosi kylmä. Pysyvät pentuset lämpiminä. Molemmilla pojilla on nyt parina päivänä olleet mahat vähän kuralla mutta painot nousee ok eli tuskin niillä hätää on. Tarkkailla tietysti pitää. Ehkä syövät niin paljon, ettei mahat sitä oikein kestä.

Olen käsitellyt pentuja toistaiseksi tosi vähän, kerran kaksi päivässä pitänyt hetken kädessä ja punninnut. Aika räpärit ne välillä siitä saavat. Jostain ihmeen syystä olen saanut pidettyä näppini kurissa ja punninnut pentuset vain kerran päivässä. Jonkun yksittäisen kerran olen joitain pentuja varmuuden vuoksi punninnut useammin, nähdäkseni että painoa varmasti kertyy toivotusti.

Muutamia vieraita meillä on käynyt muuten vaan, ei siis pentuja/Hymyä katsomassa. Hyvin on Hymy sen ottanut. Katsoo tarkkaavaisena mutta ei vaikuta huolestuneelta. Kukaan meidän perhettä lukuunottamatta ei ole pentuihin kuitenkaan koskenut. Kiti ja Wade ovat hyyyyviiiin kiinnostuneita. Kiti vahtii ovella ja piippaa. Kerran pari se on päässyt portista sisään tarkan valvonnan alla, ja nuuskinut ja piipannut kaula pitkänä vähintään noin metrin päässä laatikosta. Hymy tuijottaa takaisin ja Kiti lähtee pois. Wade pääsee vähän lähemmäs ja on sekin hyvin kiinnostunut pennuista. Sen kiinnostus kyllä lakkaa siinä vaiheessa kun pennut lähtevät liikkeelle ja alkavat käyttää hampaitaan. Wade tykkää pennuista niin kauan kun ne ovat todella pieniä tai eivät asu meillä. Meillä asuvia leikkiviä ja touhuavia pentuja se inhoaa. Ei tee niille mitään mutta selvästi olisi mieluummin jossain muualla.

Pikkuhiljaa voisi varmaan pentuja alkaa käydä katsomassa. Tervetuloa siis! Vaikka eipä noissa nyt vielä paljoa näkemistä ole. Vajaan viikon päästä on varmaan kyllä silmät jo auki ja pentuset alkavat touhuta jotain.

Tänään saatiin vihdoin kuvattua pentuja hieman. Jari on lähdössä kemuihin ja on yötä poissa joten en uskalla luvata kuvia välttämättä vielä tänään mutta eiköhän ne huomenissa jo ole julkaisu kunnossa.

Tänään olisi ollut hyvä tilaisuus lähteä katsomaan Jenniä, Markoa, Milliä ja pennu-pennuja Vaasaan Misan kyydillä mutta en saanut Eliakselle hoitopaikkaa. Jostain syystä päiväreissu Inkoosta Vaasaan ei viisivuotiaan kanssa pahemmin houkuta. Joulun pyhinä sitten. Sitten voisin olla reissussa yön/pari ja käydä samalla katsomassa Hymyn pentujen pieniä tätejä ja setää Miiran ja Tonyn luona. Jos huolitaan ;-). Jari jää Elben kanssa kotimieheksi.

Jo kokonaiset 5vrk eloa takana

2009-12-15T20:38:00.002+02:00

ja hyvin voivat pennut edelleen (*koputtaa edelleen puuta*). Painot nousevat kaikilla tasaisen varmasti. Maitoa tuntuu riittävän ihan mukavasti.

Syntymäpaino/5vrk (heh, 5½vrk) paino:
Pikkutyttö 110/172
Isotyttö 136/213
Isopoika 180/266
Pikkupoika 140/211

Hymykin alkaa pikkuhiljaa relata roolissaan. Se pyytää ulos, nousee laatikosta juomaan ja syömään ja voi jopa hengailla hetken (IHAN pikku hetken) toisella puolella kämppää. Jari sanoi sen jopa leikkineen (juoksevat eestaas kimpassa) tänään Kitin kanssa pihalla. Ja voi miten riemuissaan se oli tänään, kun tulin töistä kotiin. Liekutti pentuhuoneen portilla :-).

Nyt noille lukkeille alkaa tulla enemmän sävyeroja. Isompi tyttö on tällä hetkellä selvästi syvimmän punainen. Mielenkiintoista seurailla millaisia niistä kasvaa. Tällä hetkellä isompi tyttö on myös se joka saa mahtavimmat kilarit, jos pääsy maitobaarille jostain syystä hidastuu.

Ja niitä lisäkuvia ei ole vieläkään :-/. Jaaariii!

Ihana talvi on tullut myös tänne eteläisimpään Suomeen. Lunta on muutama sentti ja pakkasta yli 10 astetta. Voi sitä valon määrää verrattuna vaikkapa viikon takaiseen. Ihmeitä tekee pienikin määrä lunta. Ulkona on niin kaunista. Kohti talvipäivänseisausta ollaan menossa, ja jo reilun viikon päästä alkaa päivä taas pidetä. Jiihaa!

Pontevat nääpiöt

2009-12-13T11:19:00.002+02:00

Pikainen tilannepäivitys tässä ennen lenkkiä. Aivan ihana sää muuten by the way. Pilvistä kyllä mutta pari astetta pakkasta ja häivähdys valkoista pölyä maassa.

Kaikkilla pennuilla painot hienosti nousussa! Syntymäpaino/tämän aamuinen paino 3vrk:n iässä: Iso poika 180/211g, Pikkutyttö 110/126g, Isotyttö 136/160g ja Pikkupoika 140/167g! Kaikki pennut pitävät hienosti puolensa nisillä ja mä olen saanut tyytyä sivustaseuraajan rooliin. Onneksi näin.

Hymy on ihan loistava äiti. Se ottaa homman todella vakavissaan, sen pienikin huumori on täysin kadonnut. Eihän tuo kovin hekottava koira ole muutenkaan, mutta nyt sitä ei kyllä naurata yhtään, liikkis <3. Aivan super hienoa miten se hoitaa pennut niiiin hyvin. Erityisesti tietysti siksikin se on niin tärkeää, kun pennut ovat niin pieniä. Ruoka ja juoma sille on edelleen tarjoiltava laatikkoon ja ulos se on vietävä väkisin. Pihalla se käy vain asioillaan ja juoksee oven taakse kiljumaan. Ihan kummallista nähdä Hymy tuollaisena.

Yritän saada Jarin tänään ottamaan tuoreempia kuvia. Kivempi katsella vähän pulleampia pentuja <3.

Nyt Kopparnäsiin piitkälle lenkuralle! Luksusta Jari lähtee mukaan! Minni-Peetua kyllä kaipailtaisiin myös.

Pentuset maailmassa

2009-12-11T09:29:00.004+02:00

Hymyn odotetut pennut syntyivät eilen aamulla. Kantovuorokausia tuolloin 62. Hymy oli tosi pätevä synnyttäjä. Se ei missään vaiheessa ollut hermostunut. Otti Päiviin ja minuun välillä kontaktia mutta ei varsinaisesti tuntunut tarvitsevan meitä. Se ponnisti vähäeleisesti ja aika voimakkaasti, koska kaikki pennut tuntuivat syntyvät ihan parilla ponnistuksella.

Ensimmäiset kaksi pentua olivat maailmassa lähes samalla kellonlyömällä, 4.30. Valitettavasti näistä ei ollut eläjiksi. En punninnut näitä mutta pieniltä vaikuttivat, toinen oli tyttö, molemmat soopeleita, kuten odotetusti koko pentue.

Klo 5.40 syntyi pienin meidän pentulaatikkoon syntynyt pentu, painoa huimat 110g. Apuuva, miten se on pieni. Aiemmin pienin pentuni on ollut Hippi (N.Ensi-Ilta), joka painoi syntyessään 146g. Vähän hirvitti kahden kuolleen jälkeen saada käteen tuollainen pikkuruinen pentu. Mielessä kieltämättä kävi, että mitäköhän tästä synnytyksestä oikein vielä tulee. Pontevasti se kuitenkin lähti liikkeelle. Hetken levättyään tyttö kuitenkin löysi tiensä nisälle ihan itse ja roikkui siellä tiukasti ennen kuin seuraava pentu saatiin maailmaan.

6.56 syntyi seuraava pentu. Koolla ei ollut tämäkään pilattu. Painoa pikkuisella narttupennulla oli syntyessään huimat 136g. Kovin vaikutti sekin pontevalta heti.

Melko pian tämän jälkeen klo 7.14 syntyi ensimmäinen poika, painoa 180g. Kaveri rimpuili hurjasti jo kalvoissa.

Heti perään klo 7.19 syntyi pienempi poika, painoa 140g. Tämän kohdalla jo uskalsin naureskella. Kaveri oli suorastaan "kiukkuinen".

Kaikki löysivät tiensä nisille itse, ja nauttivat maitobaarin antimista hyvillä otteilla. Jo illalla oli suurempien pentujen painot nousseet. Meganääpiö :-D tyttöä auttelin, jossain vaiheessa pitelemällä sitä paikoillaan, etteivät sen mörssärikaverit heivaisi sitä parhailta apajilta.

Hymy ponnisteli vielä muutamia kertoja, jonka vuoksi kävimme vielä tsekkauttamassa sen lääkärissä. Sen käytyä pissalla pulpsahti hangelle (joo, täällä _oli_ eilen ½ senttiä lunta) epämääräinen istukkaa muistuttava klöntti. Koska kaikkien pentujen istukat olivat jo tulleet aiemmin, luulen että tämä oli ehkä joku osittain hajonnut pentu. Ponnistukset loppuivat tähän. Ultrassakaan ei löytynyt mitään huomautettavaa.

Ensimmäinen vuorokausi on nyt kunnialla takana. Kovasti toivon, että pikkuiset jaksavat kasvaa hienosti, mukaviksi, terveiksi shelteiksi. Hymy hoitaa pentujaan hyvin ja oikein tunnollisesti. Se lähtee laatikosta vain äärimmäisessä pissahädässä. Ruoka ja juomat tarjoillaan laatikkoon, koska rouva ei ole vielä valmis pentujaan jättämään.

Tuhannet kiitokset Päiville yhteistyöstä ja avusta kätilöimisessä! Ja tietysti myös Häggblomin mummille ja ukille ;-D kera tuoreen Särö isän!

Vielä täytyy mainita, että Millin pennut ovat kuulemma jo "ihan kamalia"! Kaverit laittaa urakalla hanttiin mm. kynsiä leikatessa jo huimassa 2,5vkon iässä. Ja ihan mielettömän onnellinen olen siitä, että Kelvin muuttaa Tuomaksen, Outin, Siirin, Fico!n ja Enzon luokse! Tuntuu kuin Tuomas ottaisi multa toisen koiran, vaikkei pennut millään muotoa minun kasvatteja olekaan. <3 Suukot koko Haverilan porukalle ja Jennille!

Odotusta

2009-12-08T07:24:00.002+02:00

Hymyn massu kasvaa vielä viimeisiä päiviä. Tänään vuorokausia täynnä 60. Vielä ei tapahdu mitään. Hymy on hyvin tyyni ja rauhallinen, ja mietimme Päivinkin kanssa, että se varmaan synnyttääkin hyvin vähäeleisesti, ilman suurta draamaa. Lämmöt olleet toissapäivänä ja tänä aamuna alimmillaan 37,3. Odotus jatkuu.

Jostain syystä olen itse ensimmäistä kertaa edelleen ihan täysin cool. En tiedä vaikuttaako rauhallisuuteeni Hannan viimeiset pari viikkoa jatkuneet kasvattajan kauhun hetket. Tällä hetkellä tuntuu ainakin, että siitä on saanut jotain perspektiiviä pikkuasioista hysterisoimiseen. Kokemus se tuskin on joka minua rauhoittaa, synnytyksiä kun on takana kuitenkin vasta 3 + 1 ikävästi päättynyt sektio-episodi. Peukutamme että kaikki menisi nyt oikein hyvin.

Viime torstaina (55vrk) kävimme Hymyn kanssa röntgenissä kurkistamassa vatsaan. Mulla on kokemusta aiemmin vain yhdestä tiineysröntgenistä, joka ei todellakaan suurta valaistumista pentumäärään tuonut. Tällä kertaa kuvia otettiin neljä, että saatiin jonkinlainen varmuus pentumäärästä. Viisi siellä varmuudella köllötteli. Lekurin (kahden) mukaan 0,5% todennäköisyydellä masussa on myös kuudes asukki. Sen varaan en kuitenkaan laske. Maitoa oli tuolloin torstaina jo hyvin ja vatsa kovin täynnä pentuja. Ei ihme ettei ruoka oikein maistu, kun vatsalaukku ja suolisto ovat puristuneet jonnekin keuhkojen ja sydämen tietämille. Lääkäri arvioi, ettei synnytystä tarvitse kovin kauaa odottaa, johtuen juuri em merkeistä ja siitä, että pennut näyttivät jo hyvän kokoisilta.

Millin vauhdikkaat tyypit ovat jo avanneet silmänsä! Voi että miten odotan, että pääsen näkemään ne. Ovat kuulemma oikein terhakkaita eivätkä lainkaan hötkyile jouduttuaan yksin "vieraisiin" maisemiin, tutkivat vain topakkana paikkoja. Vaikka mitäpä Minni-Peetun ja Spot:n peetuista voi odottaa. Ihan kauhian jännää on myös, kukahan meille mahtaa äitinsä mukana muuttaa. Jarilla on tästä hyvin vankka mielipide ;-). Arvauksia? Eilen siitä pentukuvien ääressä viimeksi keskustelimme, ja yritin mukamas järjen äänenä sopertaa "katsotaan nyt minkä luonteisia ne on". Mut torpedoitiin tyhjentävällä kommentilla "niin kun niissä voi olla joku tosi huonoluonteinen!?", kera ilmeen *nuija*. Hitto. Eihän me edes tiedetä minkä Jenni meille suostuu antamaan ;-D.

Viime lauantaina Zen ja Tipi kävivät viimeisessä pentuluokan näytelmässään. Hienot arvostelut ja esiintymiset, tuomarilta vielä upeat suulliset kommentit. Molemmille KP:t ja sijoitus PN ja PU -luokassa toinen! Onnittelut Hanna ja Satu! Kohti virallisia kehiä.

Sunnuntaina suunnistin Kitin ja Waden kanssa Nurmijärvelle Nappislenkille (;-D). Siellä oli LUNTA! Ihanaa! Olipa mukavaa lenkkeillä hienoissa maastoissa, todella mukavassa seurassa! Kiitos Hanna, Satu, Kajsa, Ilse ja kaikki karvaiset ystävät (öööö, yhteensä 9 shelttiä ja 1 issikka)! Bonuksena sain autooni vielä puhtaat koirat. Vähänkö on juhlaa, ikuisten rapalenkkien välillä.

Ja odotus jatkuu. :-)

Painot nousee

2009-11-29T20:01:00.003+02:00

Millin pennuilla siis. Ja mukavasti nouseekin. Vähänkö ihanaa! Kaikki siis sillä rintamalla hyvin *kop kop*. Ikää pirpanoilla on nyt viikko. Kovin ovat kuulemma liikkuvaista sorttia. Sentti on jopa alkanut suukotella Jenniä naamaan, kun sitä sylittelee <3. Voi elämän kevät! Pikkukaveri tietää mistä naruista vetää. Se osaa myös kuulemma köllötellä äitinsä vieressä samalla lailla selällään, ketarat levällään, unia nähden, kuin Milli. Pari vierasta on pentuja käynyt varovasti katsomassa ja Milli ei ole ollut siitä millänsäkään. Tunkee vain vieraiden kainaloon rapsutettavaksi. Tänään oli nukahtanut Katin jalkoihin, kun Kati oli pentuja katsomassa. Suurta on luottamus mammakoiralla.

Zen (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma) ovat taasen kunnostautuneet näytelmähommissa. Tänään ne olivat esiintymässä Turun näyttelyssä, vielä pentuluokassa. Molemmille upeasti KP:t kera oikein mainioiden arvosteluiden ja hyvien esiintymisten. Tipi kruunattiin ROP-pennuksi, Zen:n ollessa VSP! Onnittelurutistukset molemmille, sekä Sadulle ja Hannalle!

Eilen oli mutsin 60v -kemut. Olipa hauskaa! Oli ihanaa nähdä tuttuja, joita on nähnyt viimeksi kaaaauan sitten. Tunnelma oli tosi lämmin ja hauska. Olimme juuri lähdössä kotiin juhlista, kun kasvoiltaan hyvin tutunnäköinen nainen (jonka nimestä ei aavistustakaan) juoksi perääni ja sanoi, että halusi tulla kiittämään minua. Olin tietysti ihan ihmeissäni, että mistähän mahtaa olla kyse. Hän oli kuulemma käynyt meillä mutsin kanssa pikaisesti joskus 2000-luvun alussa. Pelkäsi silloin, omien sanojensa mukaan, aivan hysteerisesti koiria. Mutsi oli juuri ennen meille saapumista sanonut hänelle, että "ai niin, Eralla on koiria". Oli ajatellut, että voi kauheeta. Sanoi, että kun ovi avattiin hän meinasi saada halvauksen, kun eteisessä seisoi VALTAVA koira, meidän 90 senttinen ja 70 kiloinen Arttu tanskandoggi. Oli kuitenkin päässyt kahvipöytään ja koira oli tullut siihen viereen, kääntänyt takapäänsä, vähän nojannut ja jossain vaiheessa oli laittanut päänsä tämän naisen syliin. "Kamalinta" oli, että koira, joka hänelle lapsena oli kammon aiheuttanut oli juuri nimenomaan tanskandoggi. Tämä herttainen nainen halusi kiittää Arttua ja minua koirapelkonsa poistamisesta. Sanoi olevansa tälle jättiläismäiselle, ystävälliselle, viisaalle koiralle ikuisesti kiitollinen. Enhän mä tässä ollut mitään tehnyt mutta voi että miten sydäntä riipaiseva ikävä tuli sydämeltään maaaailman suurinta Arttua. Hän sanoi, että hänellä on menossa melkoinen elämän muutos ja hän on jopa harkinnut ottavansa koiran. <3

Ja sitten taas tähän sunnuntaipäivään :-). Hymyllä menossa tänään vuorokausi numero 51. Massu kasvaa. Tuskainen Hymy ei mielestäni vielä ole, siksikin olen vähän miettinyt ettei pentuja ehkä sittenkään ole seitsemää. Olen alkanut myös varovaisesti harkita röntgenkuvausta, pentujen lukumäärän varmistamiseksi. Lähinnä siis tietääkseni, milloin tulijoita ei enää ole. Toisaalta eipä kai röntgenkuvakaan välttämättä totuutta kerro. Hippihän röntgattiin myös ennen h-hetkeä, eikä tuosta kuvasta tullut hullua hurskaammaksi. Ja turha säteily on turhaa säteilyä. Onhan meillä ennenkin selvitty synnytyksistä tietämättä montako on tuloillansa.

Hihhii, Nuukin (N. Tosi Ystävä) on saapunut elävöittämään laumaamme viikoksi. Toinen on vielä niiiiin pennu, vaikka täyttää kuukauden päästä "jo" kaksi. Vaikka ne on Kitin kanssa niin erilaisia, on ne tavallaan kuin kaksi marjaa. Remmilenkillä menevät topakkana rintarinnan. Siniset edellä ja mustat isä ja tytär perässä. Hassut tyypit. :-D

Pennuja, pennuja

2009-11-25T20:17:00.002+02:00

Millin kovasti odotetut pennut syntyivät sunnuntai-iltana. Ja vauhdikkaasti syntyivätkin. Pentuja on kuusi ja kaikki olivat maailmassa tunnin sisällä, ensimmäiset neljä kymmenessä minuutissa. Huh, huh.

Pääsin kuin pääsinkin lähtemään kohti Vaasaa sunnuntaina iltapäivällä puoli viiden maissa. Kyllä pariin kertaan matkan aikana kävi mielessä kuinka mielipuolista touhua tämä on. Ajaa tuhat (?) kilsaa vuorokaudessa, märässä ja pimeässä kelissä, jos pennut eivät nyt synnykään. Noo, näkisinpä ainakin Millin ja on kiva kyläillä Jennin ja Markon luona. Olin ehkä reilun viidenkymmenen kilsan päässä Mustasaaresta, kun Marko soitti, että neljä pentua on syntynyt kymmenen minuutin sisään. Ei juma! Koska mua hyvin usein vedätetään, ajattelin ja sanoinkin, että huijaat. Kaikista uskomattominta näet oli kun Marko sanoi, että yksi pennuista on ruskea. Ei voi olla totta! Niidenhän piti kaikkien olla mustia. Sitten kuulin pennun vinkunaa, kuin todisteeksi. Itkuhan siinä meinasi tulla. Kaikki kuusi pentua olivat ehtineet syntyä kun pääsin perille. Voi sitä näkyä, mun hieno, rakas Minni-Peetuni makasi skarppina laatikossa, kera kuuden sen oman Peetun. Kaikki tyytyväisenä syömässä. Voiko ihanampaa näkyä olla. <3 Kiitos Jenni ja Marko, että sain tulla! Ootte ihania!

Pentuja siis on kuusi, yksi poika ja viisi tyttöä. Yksi tyttö ja poika ovat ruskeita, muut odotusten mukaan mustavalkoisia. Hassua että noita ruskeitakin syntyi. Vaikka niinhän se Jennin uni tiesi kertoa. Ja Miirakin kiven kovaan puhelimessa väitti, että kyllä tulee ruskea pentu, kun ajelin Vaasaa kohti. Kaikki pennut olivat heti syntymästään hyvin pontevia ja hakeutuivat ihan itse nisille syömään. Ja herran jestas miten lujaa ne pääsivät eteenpäin jo noin tunnin ikäisinä!

Yksi Millin aarteista muuttaa meille! Vielä emme tietenkään tiedä kuka se on. Jännää nähdä millaisia suuria persoonia niistä kasvaa. Kiitos Jenni luottamuksesta jälleen kerran!

Vähän on huoltakin ollut, kun pentujen painot eivät oikein tahtoneet nousta ja Millikin alkoi olla eilen levoton. Tänään Jenni käytti sen lääkärissä. Nyt tilanne näyttää paremmalta. Pennut ovat kuitenkin olleet koko ajan hyvinvoivan oloisia. Pidetään edelleen peukkuja, että kaikki menee hyvin!

Edellisessä päivityksessä olleesta linkistä löytää edelleen pentueen ajantasaisimmat kuulumiset, kuvineen.

Ehdin kuin ehdinkin muuten sunnuntaina aamupäivästä upottaa maahan kaikki sadat kukkasipulit. Jei! Kukkaloistoa kevääksi, toivomma.

Hymy on kotiutunut hyvin ja tuntuu, että sen pahoinvointikin alkaa hellittää, koska ruoka tuntuu nyt maistuvan hieman paremmin. Yhtään kertaa se ei ole tainnut jättää kuppiaan koskemattomaksi. Jarin eväät nyt on ihan luku sinänsä. Noilla on muutenkin joku connection. Hymy palvoo Jaria. Saattaa tosin olla että yli 300g:lla raakaa jauhelihaa, kahdella jauhelihapihvillä, paistetulla luomumunalla ja lohennahoilla on osuutta asiaan ;-D. Massu kasvaa ja luulen tunteneeni tänään hienon hienoja liikkeitä. Voivat kyllä olla jotain muutakin. Muuten Hymy on sisällä niin kuin Milli oli kanto-aikanaan, hyvin rauhallinen ja vähän sisäänpäin kääntynyt tai jotenkin omissa maailmoissaan. Ihan tyytyväisen oloinen sinällään kuitenkin. Tänään sillä on vuorokausia täynnä 47kpl. Parisen viikkoa vielä h-hetkeen.

Kitin sisko Ässäkin pyöräytti maanantai-aamuna maailmaan neljä pentua, kolme poikaa ja yhden tytön. Nekin syntyivät nopealla tahdilla. Onnea Kirkkonummelle Hannalle ja Ässälle! Tsemppiä ja hyviä vointeja koko porukalle! Seuraavana on sitten Hymyn Carro-anopin vuoro. Laskettu-aika on viikon sisällä. Jänskää!

Marraskuuta

2009-11-21T19:08:00.002+02:00

Kyllä on taasen ollut tapahtumia. Mistähän sitä aloittaisi? Ja etten unohtaisi mainita mitään merkittävää. Yritetään kronologisesti.

Viime lauantaina Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas liitivät agilityn medi 2 -luokassa kahteen voittoon. Toiselta radalta kielto, eli vitonen, ja hieno aika. Toiselta radalta nolla ja huima aika -24 ja jotain! Kyllä on "pojat" vikkeliä. Kiva jos ehtii tehdä radan kahteen kertaan ihanneajassa :-). Tuhannesti onnea Tuomakselle ja Enzolle! Yhtä nollaa uupuu kuninkuusluokasta.

Viime sunnuntaina oli toisen mustan miehen näytelmäpäivän vuoro. Zen (N. Maa) kruunattiin Hannan suosiollisella avustuksella ROP-pennuksi Helsingissä pidetyssä pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tällä kertaa kehäkokemus oli tuomarinkin puolesta Nannelle oikein mieluinen. Huippuhienoa! Mielettömästi onnea ihanalle Zen:lle ja Hannalle!

Milli lähti Jennille pennuhommiin viime lauantaina. Kaikki on mennyt oikein hyvin. Milli on kotiutunut erinomaisesti ja Spookykin on ottanut sen suojelukseensa. Jennin pentublogista voi seurata homman edistymistä reaaliaikaisemmin kuin täältä. Osoite on http://eyewitnesspennut.blogspot.com/ Tänään on Millillä vuorokausia kasassa 60. Vielä antavat tositoimet odottaa itseään. Kyllä jännittää.

Viikon verran täällä elettiin vain kahden koiran kokoonpanolla. Luksusta Kitille ja Wadelle :-). Perjantaina saimme täydennystä laumaan, kun Hymypallo alias Hymy alias Firabellen Hymy saapui tänne meille pennuhommiin. Vielä on laskettuun aikaan tosin lähes kolme viikkoa. Hymyn maha on vuorokausiin nähden melkoinen. Se on ihan yhtä pötköä, alalinja jatkuu rintalastasta suorana jo nyt. Miltä mahtaa raukka näyttää, ja millainen mahtaa olo olla parin viikon päästä. Tuo maha kun ei pienenemään päin ole. Hymy kotiutui heti ongelmitta, kuten aina ennenkin. Vähän ne Kitin kanssa jäykistelivät toisilleen mutta sekin meni nopeasti ohi. Waden kanssa ovat toisilleen ilmaa.

Hymy on syönyt lähes koko kantoajan huonosti. Jari naureskeli minulle ja Päiville eilen, kun Hymy söi hyvällä ruokahalulla kaksi isoa jauhelihapihviä ja paistetun luomumunan. Kananmuna pieninä paloina, ruokapöydästä käsin tarjoiltuna. Just. En ole sen syömättömyydestä älyttömän huolissani, koska ei se ainakaan hirmu laiha ole, jos ei paksukaan.

Vielä pitää mainita, että tänään oli Jyväskylässä KV-näytelmä, tuomarina oli kasvattajatuomari Päivi Eerola. VSP:ksi, kera sertin ja cacib:n kruunattiin Trickteam Thumper elikkäs Xy! Upeeta! Mielettömästi onnea koko taustajoukoille! Xy on Hymyn pentujen isän, Särön sisko, elikäs toivottavasti tuleva täti :-D.

Jännityksessä saadaan elää useamman pentulaatikon reunalla lähiaikoina. Millin synnytys alkaa olla ihan näillä näppäimilla, Kitin siskon Ässän pennut syntyvät alkavan viikon aikana, Carron (Särön äiti) pentujen odotetaan syntyvän ensi viikon lopulla ja meillä on Hymyn pentujen laskettu aika joulukuun toisella viikolla. Tsemppiä kaikille synnytyksiin! Täällä peukutetaan hurjasti, että kaikki menee oikein hyvin!

Täällä on niiiin pimeää ja synkkää. Joka päivä ripsii vähän vettä ja pimeä tulee niin aikaisin. Aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja samoin kotiin tullessa. Tänään oli jopa auringonpaistetta mutta tultuani tentistä menin päiväunille, jotka sitten venähtivät viiteen ja puoleen tuntiin. Teki kyllä terää. Olishan sitä ollut vaikka mitä hommia, jotka olisi pitänyt tehdä. No, Tommi-vainaa sanoi, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Siihen luotamma.

Syksyn loppualeista on tullut hankittua taas kukkasipuli jos toinenkin. Mulla on täysi paperikassillinen sipuleita istuttamatta (mm. 400 krookuksen sipulia). Ne ajattelin kuopata tuonne pihalle huomenna, valoisassa.

Ensimmäistä kasvisryhmää ja muuta

2009-11-11T08:24:00.002+02:00

Taudin kourissa on täällä enemmän ja vähemmän maattu viimeinen reilu viikko. Maailmahan ei siksi aikaa pysähdy, joten kertoiltavaakin löytyy. :-D

Millin maha kasvaa. Enää se ei ole tasapaksu pökkelö, vaan kylkiluiden jälkeen tulee pumpsi alaviistoon. Liikuttavaa. Silmät on kontrolloitu ja ne on nyt täysin ok! Rimadylit pois ja tippoja vähennetään asteittain. Tietysti ohjeena myös kiikuttaa koira taas kiireen vilkkaa lääkäriin, mikäli oireet palaa. Samalla keikalla käytiin vaa'alla. Höm, paino 17kg eli 2,5kg enemmän kuin normaalisti. Ja kaksi viikkoa olisi vielä tehokasta mahankasvatusaikaa (yhdyssana?). Hui! Tosi jännää nähdä mitä masusta putkahtaa. Tää NIIIN peukuttaa, että kaikki menis hyvin. Milli matkaa Jennilään lauantaina pesää rakentamaan. Jos hyvä tuuri käy, pääsen synnytystä katsomaan. :)

Hymelius Haavisto tulee Milliä pari viikkoa perässä. Sain Päiviltä eilen viestin, että se on NYT JO tasapaksu pökkelö! Paljonko niitä pennuja oikein on?! Ruoka ei edelleenkään oikein maistu. Toivon että Jari on oikeassa, kun sanoi eilen, että kyllä se pian alkaa maistua, ja sitten sitä meneekin. Hymy tullee meille ensi viikon perjantaina. Pidetään peukkuja, että kaikki menee myös sen osalta hyvin.

Sunnuntaina pääsin kuin pääsinkin taudista huolimatta (luulin sen jo olevan ohi :-/) Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn, jossa siis esiintyivät kaikki ihanat Elementti -pentuni. Super ajattelevaiset omistajat olivat ilmoittaneet myös elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan! Kiitos Satu, Hanna, Kajsa ja Anna!

Zen (N.Maa) ja Tuima (N.Tuli) esiintyivät erinomaisesti mutta Zen:lle tuomarin otteet pöydällä olivat liikaa. Jännä tuo näyttelyissä jännäämisjuttu. En tiedä mistä ihana pippurisilmäinen miehenalku on saanut päähänsä, että tuomari ei välttämättä ole kovinkaan hyvä tyyppi. Muuten kun sitä ei ihmiset, eikä tilanteet hirvitä. Sijoitukset 7-9kk:n ikäisissä pennuissa Tuima 2. + KP ja Zen 3. PU luokassa Tuima kolmanneksi. PU oli Lehtomäen Kristinan Tanskasta tuotu jenkkisukuinen Magnus, joka oli hienosti myös RYP ja BIS 3.

Nartuissa meidän siniset tytöt esiintyivät edukseen. Blitz (N. Vesi) 2. kera KP:n ja Tipi (N. Ilma) 1. & KP. Sijoitukset samat myös PN -luokassa. Lisäksi Tipi oli hienosti VSP-pentu! Onnea Tiipa ja Satu!

Kasvattajaluokassa pääsin/jouduin itsekin kehään. Tuima käyttäytyi niin hienosti ja esiintyi hyvin. Kajsa vielä väittää, ettei se kahta päivää ennen osannut seistä. Nyt osasi! Ihana Tuima, kun oli niin pätevänä. Elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan tuloksena hyvä arvostelu kera KP:n ja ROP-kasvattajaryhmän (olimme ainoita), ja mikä tärkeintä erinomaisen hyvän mielen! Ihanat pentujen omistajat ja ihanat pennut! Ihan juhlaa olla teidän kanssa kehässä!

Muutama Sadun, Kajsan ja Hannan ottama kuva löytyy tuolta

Kiitos ikimuistoisesta päivästä Satu & Tipi, Hanna & Zen, Anna & Blitz ja Kajsa, Tero & Tuima!

Tänään ois elämäni ensimmäinen yliopiston tentti, johtamisen perusteita. Jänskää. Ihan hirmu paljoa en ole taudissani jaksanut lukea. Mähän oon muutenkin aina ollut niin hyvin valmistautunut kaikkiin kokeisiin, or not. Saas nähdä kuin käy. Samallahan on tässä ollut tarkoitus opiskella johdatusta oikeustieteeseen, olen joutunut vaan olemaan luennoilta aika monta kertaa pois tän flunssan takia :(. Saas nähdä hyväksyykö ne mun opintoja. Ja voiko tentistä päästä läpi kahden luentokerran saaliilla... Josko sitä jossain vaiheessa keksisi, mikä minusta tulee isona, joka minusta ei tule. :-D

Pennuja tulossa

2009-11-07T19:45:00.004+02:00

toivottavasti. Nuolaista ei saa ennen kuin tipahtaa. Sen on historia jo minullekin opettanut.

Silti mitälie uhmaten "ihan vähän" jo iloitsen Hymyn ultra-uutisista. Hymelius Haavisto (virallisemmin Firabellen Hymy) kävi torstaina ultrassa Päivin ja Riikan suosiollisella avustuksella. Kiitos Päivi ja Riikka! Ja pennujahan siellä näkyi, PALJON. Viimeisen muutaman viikon olen Päivin kertomien perusteella ollut ihan pommin varma, että tiineenä on. Mutta että noi kauhian pal pennuja. Hymy on syönyt huonosti ja ollut samalla lailla herkkiksenä kuin Milli. Maailma kohtelee kaltoin pientä tulevaa äitiä, tuntuvat ne ajattelevan (tämä pieni inhimillistys sallittaneen, kun ei tavaksi tule). Päivillä on ollut kaikenlaisia etiäisiä pentujen määrästä ja siitä kuinka Hymyn vatsassa kasvavat Veli-Kani ja sen kuusi sisarusta. Ultran perusteella ei paljoa pitäisi heittää. Mutta kuten sanottu, ei nuolaista jne. Juu, ja jos joku jäi tuota Veli-Kania miettimään niin Sääppiksen (JV -08 Trickteam Roger Rabbit alias Särö, pentujen tuleva isäpappa) kunniaksi olisi pentujen nimien tarkoitus olla jotain pupu-aiheisia. Ehdotuksia Nappulavaaran esimmäisten _RUSKEIDEN_ pentujen nimiksi saapi esittää!

Vähän meinasi tuskanhiki allekirjoittaneelle tulla tuosta määrästä jo ihan hyvien kotien löytymisenkin kannalta. Mutta toistaiseksi olen jäänyt tunteeni kanssa yksin. Kaikki, joille olen sydäntäni vuodattanut, ovat olleet sitä mieltä, ettei hyvistä kodeista tule olemaan pulaa. Kovasti näin toivon.

Millin silmät näyttävät päälisin puolin olevan kunnossa. Tiistaina piti olla toistaiseksi viimeinen kontrolli mutta minulle nousi korkea kuume ja jouduin perumaan ajan. Jopa täällä ruuhkasuomessa on silmälääkärien ajat kortilla, ja vielä jos sattuu olemaan hmmm valikoiva. Josko ensi viikolla saisin näytettyä Millin silmät, niin Milli pääsisi Vaasaan Jennin huomaan pesää rakentamaan.

Minni-Peetun massu kasvaa ja vauhti hidastuu. Valtava maha ei ainakaan vielä ole mutta vielähän tässä on pari-kolme viikkoa to go. Koko koira on nyt tuollainen pökkelö. Yhtä pötköä koko kroppa. Hassu lollellollie. Vähänkö mä ootan innolla millaisia uusia Eyewitness:laisia sieltä maailmaan saadaan <3.

Kituska-Minuskan ajattelin tässä "välissä", ennen Hymyn pentujen syntymää leikkauttaa (steriloida). Ehtisi varmaan suht hyvin palautua, ennen kuin pennut ovat riiviövaiheessa ja ennen kuin Milli pentunsa kanssa palaa kotiin. Ja Nuu pitäisi käyttää lonkkien ja kyynärien läpivalaisussa sekä polvitsekkauksessa. Siltä haluan myös poistattaa vinksis-vonksis kulmurit.

Tuntuu, että nyt on hirmu paljon sheltinpentuja ja pentuja yleensäkin tulossa. Mm. Kitin sisko Ässä punnertaa pentunsa maailmaan varmaan ihan pian, samoin Hymyn anoppi Carro on ultrattu tiineeksi. Jännää!

Sain Ullalta ihanan sähköpostin heidän ja Artun kuulumisista. Arttu (Nappulavaaran Kivijalka, Wade x Kiti) on edistynyt kuulokoirakoulutuksessa erinomaisesti! Aivan huisin hienoa! Ulla on tehnyt ihanaisen Artun kanssa hienoa työtä! Moon niin ylpeä.

Ihanaa muuten, Waden jälkeläisten aktiiviset omistajat ovat terveystutkituttaneet koiriaan hyvin tuloksin! Onnittelut asianosaisille! Kiitos minunkin puolestani!

Toissapäivänä tuli ensilumi näillekin leveysasteille. Kai se torstaina oli. Mulla on päivät ihan sekaisin tämän taudin jälkeen/takia. Kukkasipuleita olis edelleen istuttamatta höm jonnii verran. Maa ei onneksi ole vielä jäässä. Kaksi puuta (katsura ja tuurenpihlaja) on myös istuttamatta. Tänään kuoppasin muutaman havun ja perennan kompostikasaan talvisuojaan. Ei tässä kunnossa jaksa mitään kunnon istutushommia tehdä. Sen verta vaan, että toivottavasti selviävät talven yli. Ja sit, voi jumankekka, oon osallistunut muutamaan siementen kimppatilaukseen... Yritän esittää järkevää korostamalla sitä, ettei mun listoilla ole kuin ehkä 20 plaatua (toistaiseksi mutta sitä ei kerrota kelleen), kun joillain joilla mopo on karannut (pois se minusta) voi olla vaikka 200 sorttia. Tänään kylvin muutamia kesällä keräämiäni jalavan ja lehtikuusen (ei hajuakaan lajeista) siemeniä ulos purkkeihin. Saavatpahan kylmäkäsittelyn siinä samalla, josko noista jotain keväällä itäisi. Ajattelin olla fiksu ja kylvää muutakin ulos nyt talveksi, ettei olohuone olis kevättalvella taimikasvattamo (Jari jo taannoin kommentoi, että meillä on 200 neliön orkideakaappi). Sitä paitsi mä oo tosi huono noissa kylvöjutuissa. Jumankekka, ei niitä voi kastella sumuttamalla, kun vaikka olis vaan muutama purtilo niin jo kramppaa käsi tai sit ne "idut" menee lakoon paineesta ja delaa siihen :/. Ja se kouliminen sitten, huoh. Joku vois ehkä nyt kysyä, miksi sitten hommaat siemeniä. Älkää kysykö.

Hui! Huomenna on kaapelitehtaan pentunäytelmät, johon osallistuu koko meitin Elementti -pentue! Jos oon aamulla edes jotensakin kunnossa, niin sitä tapahtumaa en voi missata. Ihanaa nähdä kaikki kerralla! Miun pennu-pennut <3.

Syksy saa

2009-10-24T20:17:00.002+03:00

Olipas ajan hermolla oleva otsikko. En keksinyt muutakaan. :-)

Hmm. Ei pääse tässä huushollissa tylsistymään. Duunissa toiminnanohjausjärjestelmän vaihtaminen öööö aiheuttaa "vähän" päänvaivaa ja ylimääräistä adrenaliinia veressä (sitä kun mulla ei yleensä ole :-D) sekä väsymystä. Eikä stabiilia ole privaatissakaan.

Aloitetaan alusta. Olin varannut Millille tiineysultraa varten ajan torstaiksi, jo hyvissä ajoin. Kerkesin maanantaina hehkuttamaan naamakirjassakin, kuinka on enää 3 päivää to go. Tiistaina tulin duunista, Jari oli kotiutunut vajaa tunti ennen mua. Milli ja Kiti alkoivat tapansa mukaan vetämään lelua keskenään ja riekkumaan. En kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Istuin pöytään kahvikupin ääreen, jolloin Minni-Peetu tuli Jarin viereen norkoilemaan (se saa Jarilta aina silloin tällöin jotain). Milli siristeli silmiään ja näytti HYVIN surkealta. Aloin tutkia silmiä tarkemmin. Ne olivat punaiset, turvoksissa ja vilkkuluomet selvästi vetäytyneet pitkälle silmän päälle. Selvästi huomasi, että koira on kipeä ja se kesti huonosti valoa. Kuumeen mittaus ja limakalvojen tsekkaus, normaalilta näyttää. Sen verran sanoi maalaisjärki, ettei kyse ole tavis sidekalvon tulehduksesta. Se ei ala noin rajuna, ja tulehduserite puuttuu. Soitto eläinlääkärille, joka sanoi, ettei ole tuollaisesta kuullut, mitään tulehduseritettä kun ei silmistä vuotanut. "Ei sillä varmaan ole mitään hätää, kun syökin normaalisti". Kele.

Soitto Nadjalle (*halaa Nadjaa*) ja paniikkiselitys siitä miten Millillä on varmasti vähintään glaukooma. Kiitos Nadja henkisestä tuesta ja siitä, että kannustit mua edelleen pitämään pääni ja puoleni. Soitto lähistön lääkäriasemalle, jossa silmälääkäri. Puhelimeen vastannut henkilö otti tiedot ylös, sanoin että on ihan oikeesti tilanne päällä. Seuraava vapaa aika ois kuulemma torstaille, kommentoin ettei koira odota niin kauaa ja että tiedän silmälääkärin olevan töissä tälläkin hetkellä. Lupasi ottaa soittopyynnön, "x soittaa sitten kun kaikki potilaat on hoidettu". Fine, mulla (Millillä) ei ole aikaa odottaa sitä.

Nooo, plan B, Malmilla, vajaa 100km:n päässä meiltä on ainakin asema, jossa on toooosi hyvä silmälääkäri. Soitto sinne. Kerroin tilanteen. Kello on tällöin 18.45. "Tulkaa heti, oletko täällä 19.30?" No, en ehdi siiheksi, mitenkään. "Ehditkö 19.45?". Mä yritän *pukee samalla takkia ja kenkiä, ottaa remmiä ja käsilaukkua haltuun ja sanoo Jarille heippa, tää lähtee Malmille*. Koko matka paniikissa, ehditäänkö perille ennen kuin asema menee kiinni (klo 20). Lämä lattiaan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, eikä hirvieläimiä tiellä. Olin Malmilla klo 19.48 :-), kolme minuuttia myöhässä. Silmät peilattiin, tsekattiin paineet, värjättiin haavojen varalta, kurkistettiin vilkkuluomien alle jne. Silmänpohjat ok, paineet laskussa mutta vielä normaalin rajoissa, ei haavoja. Ei glaukoomaa vaan uveiitti. Immunologinen reaktio, todennäköisesti tiineyden laukaisema. Otettava vakavasti, koska voi johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. SHIT. Nooo, "koira on tiine?". Minä: Joo, luulen niin. Ultrataan, että voidaan tehdä päätöksiä lääkityksen suhteen. Ultrassa näkyy siististi ainakin 5-6 pentua. Voi miun Minniä ja Minnin vaaveja, itku meinaa tulla. Sanon, ettei ollut sitten "hukkareissu" Saksaan ja että tärkeintä on kuitenkin pitää Milli kunnossa. Lääkäri konsultoi vielä gurua, ja päädytään lääkitsemään paikallisesti kortisoni- ja antibioottitipoin. "Kontrolli parin päivän päästä, että lääkitys varmasti puree". Toistan että tärkeintä on saada Milli kuntoon, johon eläinlääkäri vastaa, että nyt kun tulehdus saatiin kiinni ajoissa voidaan lähteä siitä, ettei kummallakaan ole hätää, Millillä tai pennuilla. Tsiisus. Ja Minni käyttäytyy koko reissun kuin ajatus. Olen siitä aivan turkasen ylpeä!

Jennin kanssa puidaan hommaa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää matkalla kotiin. Kiitos Jenni, olet super! Lähistön silmälääkäri oli soittanut tällä välin kuusi kertaa. Ennen kuin potilaat oli hoidettu. Hän oli tajunnut siis tilanteen vakavuuden. Nadjalle infosoitto ja tuhannet kiitokset neuvoista ja henkisestä tuesta!
Mutsi pelasti vielä illan, kertomalla mulle tarkemmin tuollaisista vaivoista ja kuinka ne paranee! Luv U my hero!

Milli oli koko loppuviikon mun kanssa töissä, että voisin laittaa tipat neljän tunnin välein ja että näkisin heti jos tila pahenee (piti mennä heti lääkäriin, jos tila huononee).

Perjantaina duunin jälkeen kontrolliin, jossa todettiin, että paineet aikalailla samat kuin ti. Tulehdus helpottanut hyvin, silmät rauhoittuneet, punotus vähentynyt huomattavasti, turvotus laskenut, silmänpohjat täysin ok. Antibiottitippa pois ja jatketaan kortisonitipoin sekä suun kautta tulehduskipulääke. Ei kuulemma tarvitse enää herätä öisin laittamaan tippoja neljän tunnin välein 8). Hyvältä näyttää, ei tarvitse olla huolissaan, edes pennuista. Kontrolli taas tiistaina. Lääkäri oli jopa ottanut yhteyttä johonkuhun guruun jenkeissä, joka oli selvittänyt lääkitystä yliopistolla sikiöiden mm. lääkkeistä johtuvia kehityshäiriöitä tutkineelta tutkijalta, joka sanoi, että tulehduskipulääke on turvallinen. Kiesus mitä paneutumista asiaan! Olen heille ikuisesti kiitollinen!

Perjantaina oli tilaisuus käydä samalla kuikuilemassa "vähän" taimialeja. En uskalla kertoa mitä haaviin jäi. :-D Melkein kaikki on kuitenkin jo maassa, valeistutuksessa tosin mutta kumminkii. Ihanaa, olen saanut tänään kaivella pihalla ihan kaikessa rauhassa. Muutama pussi sipuleitakin on jopa maassa "jo". Huomenna olisi Eliaksen päiväkodin kirppari missä pitäis kai yrittää päästä eroon vanhoista kamoista. Jos jaksan mennä.

Ensi viikolla alkaa Johdatus Oikeustieteeseen -kurssi, johon olen ilmoittautunut. Jee, taas vähän niin kuin yliopisto-opintoja kahdesti viikossa. Uskokaa tai älkää mutta se on ihanaa. Viime viikolla olisi ollut edellisen käymäni kurssin, Jhtamisen perusteet, kirjatentti. Jouduin jäämään pois siitä Millin sairastumisen vuoksi mutta mitä pienistä. Uusintojahan tulee.

Sain tänään hyviä uutisia Hymelius Haavistolta :-). Jos yksi Millin tiineyden merkeistä oli, että se nuolee ruokasäkkiä, niin Hymy on asteen pidemmällä. Se nimittäin käy lipomassa jääkaapin ovea! :-D Nappulavaaran lukkeita odotellessa. Tää täällä peukuttaa.

Nolon pitkä tauko

2009-10-18T19:54:00.003+03:00

on kirjuutteluissa ollut :/. Mä en oo jaksanu. On tapahtunu ihan kauheesti kaikkea kivaa ja jännää. Siitä moon ihan intona, omien koirien jutuista ja kasvattien, ja kamujen koirien etc. Enemmän mua väsyttää tää syksy, ja duunissa ollu vähän rankkaa. Ressiä pukkaapi. Ei ehkä pitäis sanoa täällä "ääneen" mutta mutta.

Mistähän sitä alottaisi? Tämä tapahtumien purkaus ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomina.

Vajaa neljä viikkoa sitten tehtiin kaikin puolin ihan super-hyvä keikka Saksaan Jennin kanssa, Millin astutuksen merkeissä. Astutukset meni tosi hyvin, Milli ei käyttäytyi hurjan hyvin (moon siitä niin ylpee) eikä se stressannu lentämistä tai vieraassa paikassa ja laumassa oloa. Spot oli super! Arvostan Jennin silmää tosi paljon, ja luotin siihen, että Jenni on valinnut Millille hienon sulhon mutta silti olin niin onnellinen nähdessäni Spot:n. Uskomaton koira! Voisin hehkuttaa reissusta ja Spot:sta loputtomiin. Miljoonat kiitokset hauskasta, opettavaisesta, ikimuistoisesta reissusta Jenni!

Voisin lyödä vetoa, että Milli on kantava. Se on AHNE ja laama. Kun kaapin ovea raottaa, se syöksyy avoimelle ruokasäkille, mitä se ei normisti tee koskaan. Syö aina hyvin mutta malttaa mielensä tuollaisissa tilanteissa. Milli käy nyt jopa nuoleskelemassa säkkiä ulkopuolelta tai muuten vaan tuijottamassa sitä. Hassu Peetu! Ellen ihan väärin näe, on nisätkin alkaneet punottaa lupaavasti. Ja voe härrekyyd, millainen tuo koira on kotona. Jos se on normisti rauhallinen niin nyt se on vätys. Tuima (N. Tuli) oli meillä hoidossa nyt viikonlopun, eikä Milli edes meinannut leikkiä sen kanssa. Outoa. Enää muutama päivä jännättävänä sillä torstaina on Millin ultra. Hui!

Myös Hymy on astutettu Sääpällä viikko sitten. Hurjan jänskää! Meikän ekat lukkeet pennut (värillä siis ei ole väliä mutta tää on kyl niiiin outoa ;-)) vois syntyä joulukuun puolivälin tienoilla. Toivotaan että tärppäsi. Tuhannet kiitokset Miiralle ja Päiville kaikesta! En ikuna pysty korvaamaan teille tätä kaikkea.

Hipin Suomen agilityvalionarvo on vahvistettu! Mielettömästi onnitteluja taitavaakin taitavammalle parille! Ootte super! Kiitos Nadja! Olet tehnyt Hipin kanssa tosi paljon töitä ja saanut homman näyttämään niin helpolta, että moni luulee sen varmaan tulleen itsestään. Kiitos myös sen onnistumisen ilon jakamisesta, mm. eilisen puhelun muodossa! <3

Enzo on kirmaloinut ensimmäiseen nollavoittoon agilityn kakkosluokassa! Hienoa työtä Enzo ja Tuomas!

Yks juttu mistä olen TODELLA onnellinen on, että tämän Kitin viimeisen pentueen kaikilla pennuilla on oikea purenta! Ei peitsihampaita! Mun rohkea (heh! kuulemma) yhdistelmäni on tuonut toistaiseksi todella paljon hyvää! Pentueen isän synnyinmaasta huolimatta ;-D. Suukot Zenille, Tipille, Tuimalle ja Blii-Blii:lle perheineen! Pennut ovat nyt reilu 6-kuisia ja olen niihin hyvin tyytyväinen. Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikilla elementti-pennuilla on loistavat, aktiiviset kodit ja omistajatkin tuntuvat olevan tyytyväisiä pennu-pennuihin.

Haikeana ajattelen, ettei Minuska-Pituska saa enää pentuja. Vaikka ei sillä, kyllä nuo kolme pentuetta jo riittävät. Olen niin onnellinen siitä mitä mun pieni siniseni on tähän maailmaan saattanut. Kiitos kaikille ihanille sen pentujen omistajille, jotka mua siitä muistutatte!

Kovasti illat pimenee ja pakkasöitäkin on jo ollut. Lehdet tippuu puista ja pensaista ja perennat lakastuu. Vielä olis pari pikku juttua mitä pitäisi pihalla tehdä. Istutus hommoo lähinnä. Yhtään kukkasipulia en ole vielä tänä syksynä maahan työntänyt ja hankittuna niitä jonkin verran on. Ei tosin onneksi yhtä paljoa kuin viime syksynä. Myös muuta istutettavaa olisi enemmän kuin "laki sallii", mm. yli kymmenen ruusupensasta (kuka hitto mut sai niihinkin lankeamaan?). Ja edelleen ne 30 tuijaa *nolo*. Itseasiassa 31, jos mukaan laskee yhden kultatuijan, joka oli ns. pakko saada. Koska millään ei ehdi tehdä kunnon pohjia kaikille, on ne joko haudattava johonkin odottamaan kevättä tai kannettava ne kellariin. Muistuttakaa mua tästä ensi syksynä, kun viimonenkin järjen hiven katoa päästä alelaareilla! Kiesus!

Jatkamma joku toinen päivä. Nyt petiin. Jos lukisi hetken organisaatiokäyttäytymistä ja sit unta kuuppaan.

Millillä neljän kuukauden agilitytauko

2009-09-12T06:42:00.002+03:00

toivottavasti. Tämä johtuu siitä, että mokoma meni ja aloitti juoksunsa. Ja siitä, että Milli astutetaan. Jos kaikki menee putkeen ja pennuja tulee, on niiden isänä saksassa asustava, upea (ainakin videoiden ja kuvien perusteella), ruskea-valkoinen (niin kuin värillä olisi väliä) Spot, virallisemmin Rising Sun Spot At Narrow Lane. Itse en ole nähnyt Spot:a kuin videolla ja kuvissa mutta Jenni on käynyt sitä tapaamassa Saksassa. Mun vaikutelma siitä on, että se on juuri sellainen bordercollie, voimakas sekä fyysisesti että henkisesti. Kun katson sitä videolta mulle tulee ihan mahtava fiilis ko. koirasta. Pentuehan menee Millin kasvattajan Jennin nimiin ja pennut myös syntyvät Jennin hoteissa Vaasassa. Vähänkö mahtavaa! Mua jännittää ihan älyttömästi. Pääsen näillä näkymin lähtemään astutusreissuun mukaan. Huisin jännää, hauskaa ja mielenkiintoista! Saatiin vissiin kutsu Sveitsiin katsomaan paimennuskisoja, joihin Spot osallistuu. Joudumme kuitenkin tulemaan siiheksi jo takaisin, koska samana viikonloppuna on myös odotettu Eyewitness-leiri.

Juoksut tulivat tähän saumaan vähän yllättäen. Niitä odotettiin vasta marraskuulle mutta ehkä Kitin vajaa viikko sitten alkanut juoksu sai Millinkin juoksuilemaan. Silmissä oli tällä viikolla alkanut kiilua agilityn kolmosluokka ennen juoksua mutta ehtiihän tuota. Meillä olisi ollut sunnuntaina elämämme ensimmäinen tokokoekin mutta se saa nyt odottaa. Tällä välin siis nyt vaan hömpötetään. Joku vois ystävällisesti valvoa, että treenaan tokoa tässä välillä. Oon huono treenaamaan. Erityisesti jos tiedossa ei ole kokeita. Nadja tai joku!! Agility jää tosiaan nyt tauolle. Olen aika ehdoton sen kanssa, ettei astutetun koiran kanssa tehdä agilityä. Muuten saavat painella sydämensä kyllyydestä mutta ainakin mun koirat ei kyllä ole yhtään "normaaleja" itsejään agilityssä eli en lainkaan usko, että ne tekevät sitä "kohtuudella" kuten ne esim. metsässä hyppivät ja riehuvat. Nimim. on kokemusta siitä miten Kiti kipeänäkin menee sata lasissa. Koska ne eivät rajoita, on mun se tehtävä. Henk.koht ajattelen, että on paskapuhetta, että koiran kuuppa tarttisi agilityä. Voihan sitä nyt herran pieksut duunailla sillä välin jotain muuta.

Taidan alkaa tekemään jotain Minuskan (= yksi Kitin kummallisista, lukuisista lisänimistä) kontakteille. Josko sekin pääsisi liitämään piiiiiitkästä aikaa. Vois jopa kirmata jossain kisoissa. Jostain kumman syystä on alkanut hyppärit viime aikoina kiinnostaa. ;-)

Pihallakin on jotain _vähän_ (oikeasti) duunailtu viime aikoina. Ja Alaska (allekirjoittanut) on käynyt katselemassa taimistojen syysaleja :-D, kuinkas muuten. Jari pyöritteli päätään torstaina, kun kaarsin pihaan Fabialla takapenkit kaadettuina ja pelkääjän penkin selkänoja eteen käännettynä. No hitto. Ihan pakko oli ostaa yksi kaariportti köynnöksille, kun oli -50% alessa. Sit armaassa Fabiassa oli myös samettisumakki 'Tiger Eyes', kuutamohortensia, pesäkuusi, valkoinen punatähkä, Heuchera 'Bronze Beauty' ja pensasruusut 'Maiden's Blush' sekä 'Stanwell Perpetual'. Niin ja viisi säkkiä multaa, jotka siis oli tarkoituskin ostaa. Eilen ostin myös (maksoi vaan 6€, ei saa nauraa) isonietospensaan (Deutzia scabra), jonka talvehtimisesta tosin ei ole takeita. Jos talvehtii niin on kyllä tosi hieno puska. Joo ja sipuleita on hankittuna "muutamia" pussukoita. Paljon vähemmän (toistaiseksi) kuitenkin kuin viime syksynä, jolloin tökin maahan yli 600 sipulia. Eikä yhtään liljaa!

Eilen vaan kiertelin pihalla ja istutin punalehtiruusun. Pällistelin paikkoja hankinnoilleni ja tutkailin tämän kesäisten istutusten kuntoa. Vähän sain jopa leikeltyä kuihtuneita (= ohikukkineita) pois. Tänään ajattelin piipahtaa Elben kanssa Virkkalan MultaSormessa ja ehkä parissa muussa paikkaa. Älkää kysykö miksi!

Mulle on kesän mittaan kertynyt jonnii verran noita pelargoneja. Milloinkohan ne pitäisi nostaa talvehtimaan? Tänne kämppään en niitä tuo, vaan vien tuonne saunarakennukseen. Kukkivat vielä niin hienosti mutta en haluaisi menettää niitä halloihinkaan. Eikä kai noi oikein muutenkaan tykkää viileistä keleistä. Pelakuiden lisäksi aattelin yrittää talvettaa keijunmekon ja riippaverenpisaran. Ja sit jo toista vuotta pasuunakukat sekä dahlian juurakot (viime talvena delasi vain yksi! Tosin nyt niitä on "pari" enemmän kuin viime vuonna.).

Tapahtumarikas viikonloppu

2009-09-06T19:52:00.002+03:00

alkaa olla takana.

Perjantaina saimme vieraan kaukaa Ameriikan Yhdysvalloista, kun systerin vaihto-oppilassisko Allison saapui vieraaksemme. Allison on tosin asustellut vuosia Pekingissä ja ympäri ämpäri maapalloamme mutta jenkkilästä hän on aluperin kotoisin. Systeri ja mutsi olivat näyttäneet Stadin nähtävyyksiä hänelle viikolla ja lupasivat tuoda hänet katsomaan myös toisenlaista suomalaista elämää, kuin keskustaasuminen. Perjantaina syötiin paikallisia pöperöitä, sieniä ja tuoretta kalaa från Inga. Toki ohjelmaan kuului myös saunomista. Allisonin kanssa pyörähdettiin myös metsässä. Hän oli aivan ihastunut puhtaaseen ilmaan, sammaleen tolkuttomaan määrään (:-D) ja moneen muuhun sellaiseen asiaan, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Häntä ihastutti myös se kuinka voimme poimia mustikoita noin vain, sieltä sun täältä ja ne vielä maistuvat paaaaljon paremmilta kuin pensasmustikat, joihin hän on rapakon tuolla puolen tottunut. Kieltämättä illallisen kruunasi systerin mulle tuoma punaviinipullo, mun syntymävuodelta -76. Nyt viimeistään tajusin, että on viinejä ja sitten on Viinejä.

Lauantaina mutsi vei Allisonin aamu-uinnille läheiselle rannalle, mereen. Mua lukuunottamatta porukka lähti katselemaan paikallisia nähtävyyksiä, Ingå cityä (:-D onhan meillä tietty sulkku idylli täällä ja IKI-vanha kivikirkko), Tammisaarta, Fagervikin kartanomaisemia, Raaseporin linnan raunioita jne.

Tää starttasi kohti Purinalla pidettyjä agilityn syysskaboja, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ja voin kertoa, ettei ollut helppoa. Aamulla juoksin vessassa MONEEN kertaan. Mua oksetti ja pyörrytti. Meinasin jo jättää menemättä mutta järkeilin *heureka!*, että jos nyt en mene, ensi kerralla se on vielä vaikeampaa. Ihan vähän helpotti kun pääsin perille ja liikkumaan. Psyykkasin itseäni sillä, että tärkeintä on nyt vain kisata, hankkia rutiinia ja tehdä kivaa Millin kanssa yhdessä, tuloksista viis. Mietin myös miten paljon hyvää on (kaikissa) kahdessa treenikerrassa ollut. Että siltä pohjalta. Ihan kamalan paljon lämmitti mieltä nähdä Sonja ja Anna-Stina sekä muita tuttuja. Noooo, ensimmäinen startti tuli. Rataantutustumisessa rata tuntui siltä, että tiedän kyllä mitä teen. Joka oli voitto toki jo sekin. Rata oli Savikon Sepon käsialaa. Tuloksena HYL, varmaan aika monta kertaa. Milli käy kisoissa usein sen verran kuumana, että se irtoaa voimakkaammin kuin treeneissä mutta nyt näin ei käynytkään. Rutiinin puute näkyi ehkä senkin toiminnassa. Itse kuitenkin sain sen aikaan puutteellisella liikkumisella, ja mm. myöhästyneillä valsseilla (kun on jännityksessä paska jäykkänä niin on). Milli nääs tekee jotain, vaikka mä en tekis mitään. Tiettyjä hyviäkin kohtia radalla oli, mm. ei yhtään rimaa, kepit todella jees, ym. Kovasti ilahdutti, että selvisin hengissä ;-D.

Toinen rata oli hollantilaisen herran suunnittelema, aivan ihana rytmirata. Ei helppoa, vaati ohjausta alusta loppuun. Mulle tuli ihan hurjan hyvä fiilis tutustumisessa, vaikka jännitti niin maan.... Ajattelin, että nyt on PAKKO liikkua rohkeasti ja käskyttää, antaa koiran tehdä se mitä se osaa, muuten homma kaatuu alkuunsa. Ja voe venäjä miten me tehtiinkin! Se oli NIIIIIN makeeta! Tää huusi, liikkui ja ohjasi, ja luotti koiraan. JA ME VOITETTIIN NOLLALLA! Melkein tuli itku. Miun Peetu oli niin heeno Peetu ettei paremmasta väliä. Se meni raivona ja me oltiin pari! I-HA-NAA! Enpä olisi tuollaista saldoa uskonut, kun ollaan treenattu kesän jälkeen 2 kertaa, viime keväänä pari kertaa, viimeksi kisattu huhtikuussa ja sitä edellisen kerran viime marraskuussa. Tavoitteena oli vain osallistua ja selvitä hengissä. Saldo meni hieman yli tavoitteen.

Illalla kotiin palattuamme Allison ja muu poppoo kotiutuivat myös turneeltaan. Syötiin vähän ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Kopparnäsiin katsomaan ihanaa Suomen saaristomaisemaa ja sen auringonlaskua. Samalla tuli lenkitettyä Kiti ja Wade. Olipa ihanaa nähdä taas Annea ja mutsia sekä Juu-Juuta (Nuu). Nuu oli niin elementissään meidän lauman kanssa. Heti perjantaina ovesta sisään tultuaan ryntäsi parhaan leikkikaverinsa Millin kurkkuvilloihin kiinni :-). Silti Nuu on niin systerin (ja mutsin) koira nykyisin. Se viihtyy meidän lauman kanssa mutta on jotenkin niin Annen koira. Vaikka se on "on a loan", luulen, että Annen luona on sen koti. Ei ollut epäilystäkään kenen mukaan se Kopparnäsistä lähtee.

Eilen sain ilouutisia myös Joensuun suunnasta. Kitin pentu, kasvattini Enzo (N. Tosi Kiitäjä) oli kirmannut eilen agilityssä kahteen nollavoittoon ja sai samalla menolipun kakkosiin! Te olette ihan hurjan päteviä Enzo ja Tuomas! Myös Kati laittoi viestiä Waden pennun Kyllin (Amorosan Kylli) toisesta nollasta ykkösluokassa. Ihan huippua! Hurrjasti onnea Kati!

Tänään aamulla käänsin Fabian nokan taas kohti Purinaa. Vähän erilaiset oli tunnelmat kuin eilen. Tänään tiesin jopa suurinpiirtein mitä tarvitsen mukaan. Vessassakaan (kaikkiahan kiinnostaa) en juossut ihan niin montaa kertaa. Eilinen nollavoitto toi mukaan ihanaa kihelmöintiä ja esimerkin siitä miten me ihan oikeasti pystytään siihen. Toisaalta minun piti karkottaa ajatus lähestyvästä mahdollisuudesta nousta kolmosiin ja sen mahd. aiheuttamasta paineesta. Mietin asian niin että me osataan tarpeeksi pystyäksemme siihen mutta edelleenkin meillä on tosi vähän treeniä ja kisoja takana. Funtsasin, että teemme omaa juttua niin hyvin kuin pystymme. Kunnon liikettä ja käskytystä minulta. Milli kyllä tekee. Tulokset tulee sitten sen mukaan.

Eka rata oli saman hollantilaisherran kuin eilen. Profiili jees, ei mitään mitä me ei osattaisi mutta välillä pääsi niin pirun lujaa, että mietin miten saan Millin välillä "kiinni". Milli varasti lähdössä, kele. Nousi ja köpsötteli vähän ekan riman taakse. Huomasin tämän niin myöhään etten tajunnut/voinut palauttaa koiraa enää paikoilleen. Mun mustavalkoinen kaverini lähti kuin tykin suusta tule -käskyn kuultuaan. Oli homma sitten kiinni tuosta lähdöstä tai mistä mutta olin kaksi metriä tai sekuntia tai jotain jäljessä koko pirun radan. Samasta rytmistä ei siis voi puhua. Mutta mä taistelin *on kovin ylpeä itsestään*. Mun ongelma on joskus (monesti) ollut, että kun tulee "melkein" virhe, lamaannun ja koirahan toki tekee mitä oli tekemässä, eli menee väärälle esteelle. Mutta mä taistelin koko pirun, vajaa 170m. Se ei ollut kaunista katsottavaa, onneksi tyylipisteitä ei agissa jaeta. Taistelin jopa niin hyvin, että meillä oli nolla, kunnes hätäilin esteen numero 17 riman alas IHAN TURHAAN! Nooo, elämä on. Kun tämä rata vedetään yhteen olin erityisen tyytyväinen taistelemisestani ja siitä, että tein jotain kun meinasi käydä köpelösti, enkä vain katsellut statistina, sekä siitä että Peetu meni miljooooonaaaaa. Tällä törkyradalla sijoitus 3.

Toinen rata oli Laamasen Mian käsialaa. Profiililtaan entisaikojen Eran painajainen eli paaljon pieniä/viistoja kulmia hypyille. Liukas mini (Kiti, kuinkas muuten) olisi liukastellut ties kuinka monen esteen ohi. Vaikka ohjaajan syytähän se sekin on. No, edelleen rataantutustumisessa jännitti ja/mutta tuntui siltä, ettei radassa ole mitään mitä emme osaa mutta pitää olla ajoissa, huolellinen, rohkea jne. Hyyvin teknistä, ja lujaa mennään tälläkin kertaa.

Otin kakkos-esteellä Millin niin tiukasti käteen, ettei se hypännytkään kolmosta, joka sen olisi tullut hypätä minua kohti, vaan tuli pienen pienestä raosta ko. esteiden välissä. Ohjasin koiran rauhassa (mun mittarilla) takaisin kolmoselle, josta meno jatkui. Vitonen oli puomin jälkeinen U-putki, suoraan puomin edessä. Tarkoitus oli mennä sisempään päähän, puomi syötti ulompaan. Sisemmän putken suun "vieressä" oli hyppy, kuinka ollakaan. Olin itse sijoittunut sisäpuolelle. Milli oli tässä eri etevä, saatuaan luvan lähteä puomilta se sinkosi juuri oikeaan päähän putkea. Jes! Tein keppien jälkeen valssin 180 astetta tulosuuntaan. Mun olisi pitänyt reagoida siihen, kun Millin vauhti pujottelussa hidastui, se tarvitsi apua ja vahvistusta. Ennakoin valssia vissiin liikaa ja Milli tuli pois kesken pujottelun ihan siellä lopussa. Otin kepit rauhassa alusta, kokonaan uudelleen. Tämä kerta hyvä. Koko loppuradan koira oli ihan uskomaton, haki ihan nappiin kaikki viistot, pienet hyppykulmat. Ja voi kertoa, että olin niiiiin hapoilla. Onnistuttiin nappiin jopa mulle niin vaikeassa poispäinkäännöksessä. Yhdessä (heh) vaiheessa jäin kuin tikku pas**** ja Milli luki hienosti mun vippaukset jne, tai ainakin haluan uskoa niin. Ennen loppusuoraan muistan ehtineeni ajatella, että mun on pakko jaksaa kiertää vielä tuo yksi siiveke ja tehdä pakkovalssi. Jaksoin ja sen jälkeen päästin koiran loppusuoralle. Ja Peetuhan viipotti menemään. Vähänkö ihanaa katsoa sitä (vaikka kaukaa takaa) kun se todella tietää mitä tehdään. Moon niin onnellinen mun pienestä mustavalkoisesta lollellolliesta! Tulos siis 10, silti aika vielä onneksi miinuksella noiden paljon aikaa vieneiden korjaustenkin jälkeen (voittajalla nollalla aikavirhe 4,94, muistaakseni). Sijoitus 3.

Iltasella vielä lenkki Meikon maastoissa Kirkkonummella Nadjan suosiollisella opastuksella. Mukana Nadja kera shelttein sekä Hanna ja Satu, ja allekirjoittaneelta Kiti ja Wade. Ihania maastoja! Tuhannesti kiitoksia opastuksesta ja seurasta Nadja sekä seurasta ja pennu-pennujen näytille tuomisesta taasen Hanna ja Satu! Vain hirvikärpäset lannistivat ihan vähän tunnelmaa.

Nyt tää alkaa olla sänkyvalmista kamaa. Yks juttu (tai pari) täytyy vielä mainita. Tiettekö, mulle tuli sellainen olo, että me ehkä jopa osataan _jotain_. Erityisen ilahtunut olin myös siitä, että jotkut olivat jopa ilahtuneen näköisiä tavatessaan mut piiitkästä aikaa. Jatkettiin tavallaan siitä mihin on viimeksi jääty. Ja en ollut ihan kauhean kummajainen, vaikka olen ollut niin kauan "piilossa". Vähän harmautta tuottivat ne kommentit "ai te ootte vielä kakkosissa" ja ne ihmiset joiden mukaan vain nollatuloksessa voi olla jotain/mitään hyvää. Mur. Elämä on ja kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaa. Ollaanhan me kakkosissa, kun ei niitä sertejä kukaan kotiinkaan näy kantavan, ihme homma. Tulta (vai tuulta?) päin! Ehkä mä yritän keskittyä mun ja Millin juttuun ja olla välittämästä noista. Peetu on mahtava ja me ollaan radalla kahden. Nih.

Joo, ja ihan mahtavia uutisia myös Vaasan suunnalta. Konna, Space, Gimma ja Hertz pokkasivat tänään joukkuepiirinmestaruus hopeaa! Konna (Millin äiti) uusi viimevuotisen piirinmestaruutensa tänään tulpanollalla! Olette SUPER-taitavia! Hyvä Jenni & co!

Tietoliikenne on ihmeellistä

2009-08-31T10:50:00.003+03:00

Eli jostain syystä Sadun viesti lauantailta saapui mulle vasta eilen ja Tipi sai mun blogissani kaksi mätsäritulosta viikonlopulle, kun tosiasiassa niitä oli yksi. Eli Tipi ja Zen olivat esiintyneet taasen edukseen mutta "vain" lauantaina. Eilisen mätsärin voi deletoida historiankirjoista :-). Onnittelut kuitenkin hienoista esiintymisistä!

Eilen kirmatuissa Uudenmaan piirinmestaruuksissa (agility siis kyseessä) miniluokan voiton vei meitin Kitin sisko, ihana Ä eli Ässä (Mutkis Ässä-Hihassa)! Tuhannesti onnea hienosta suorituksesta! Myös joukkueissa Hanna ja Ässä olivat voitokkaita, sillä KKK:n minijoukkue, jossa he myös starttasivat vei piirinmestaruusvoiton! Myös KKK:n maksit voittivat joukkuepiirinmestaruuden! Onnitukset kaikille asianosaisille!

Myös Millin äiti Konna ja Jenni tekivät taas hienoa työtä! Saaliina Suomen hyppyvalion arvo Seinäjoen kisojen hyppyradan voitolla! Hurjan paljon onnea Jenni! Millin täti, Konnan sisko Sitku sai eilen myös nimensä eteen uuden samaisen hyppyvaliotittelin! Onnea Sitku ja Esa! Ootte te vaan niiiiin taitavia!

Eilisen ohjelmaan kuului Millin agilitytreenit. Voe venäjä miten kivaa oli taas. Ensin terapiat Juhan ja Nadjan kanssa lämmittelylenkillä ja sitten laadukasta treeniä. Minni-Peetu oli taasen eri etevä, ja teki hommia täysillä. Mua ei tosin haittaisi jos se olisi vähän tyhmempi. Peetu nimittäin osaa lahjakkaasti ennakoida rataa ja on välillä "joo joo, kyllä mä tiedän paremmin". Treeninä tehtiin ao. linkin http://kotisivukone.fi/files/possulandia.tarinoi.fi/20090801agi3med-b.gif mukainen rata. Halusin leikata takaa kepeillä, mikä oli melko haastavaa, kun ajatellaan sekä "elämää" ennen keppejä että niiden jälkeen. Eka kerta meni reisille mutta jo toisella kerralla (muistaakseni...) homma meni nappiin. Milli tosin tuli kesken keppien pois, koska allekirjoittanut kiekaisi niin hurjat kehut *nolo*. Noooo, ainakin koira tiesi meneensä oikein pujotteluun. Homma lähti rullaamaan, kun leikkasin takana keppejä edeltävää hyppyä ennen. Olen treenannut takaaleikkauksia Millin kanssa toooosi vähän mutta kuvio oli koiralle niin selkeä, että leikatessani se ei kääntänyt edes korviaan. Hätäilyilläni onnistuin saamaan esteen numero 12 riman alas. Ihan turhaan sillä eipä tuossa kohdassa ollut kiire mihinkään. Kivasti Satu kuitenkin kommentoi, että mun eteneminen on hyvää ja rohkeaa, eikä sitä haluta pois pelottelemalla kaikella sillä mitä voi sattua. Kyllähän noita silti täytyy funtsia. Luulen, että juuri tuollaisissa kohdissa näkyy mun treenaamattomuuteni, ei hahmota tuollaisia paikkoja niin hyvin rutiinilla. Vaikka täytyy edetä reippaasti ja olla sopivan rohkea, ei kannata turhaan hätäillä. Muuten meno oli tosi mukavaa, Milli teki hyvin töitä, hyppäsi hyvin, hienot pienet tiet ja pysyi kuulolla mutta sopivan, ihanan tulisena jne. Puomin alastulo oli kyllä pariin kertaan ruma. Otti kyllä kontaktin mutta valui sieltä turhan aikaisin ilman lupaa... Mur. Homma tehtiin sitten kuitenkin kuntoon. Olin kaikkinensa taas TOSI hyvällä fiiliksellä sekä treeneissä että sieltä kotiutuessani. Ja edelleenkin :-D.
Hipin tunnaritreeni agiliitojen päätteeksi ilahdutti myös. Hippi ei tarvinnut tuttia etsiessään oikeaa kapulaa! Se on ottanut väärän kapulan suuhunsa, eikä sillä ole ollut aikomustakaan tuoda sitä Nadjalle, vaan etsinyt se suussa oikeaa kapulaa. Kun oikea on löytynyt se hylkää tutin ja kiiruhtaa oikea suussaan tuomaan sen Nadjalle. Jee!

Mietiskelin eilen myös tuota Hymyn plan B -urosjuttua ja olen tainnut tulla sellaiseen tulokseen (EHKÄ), että jätän plan B:n "hankkimatta". Jos ei natsaa, niin yritetään ensi kerralla uudestaan.

Sunnuntaita

2009-08-30T13:50:00.002+03:00

Niin se viikonloppu on taas melkein vierähtänyt.

Pihalla oon saanu eniten aikaan. Purkkien määrä on taas vähentynyt ja siirtojakin on tehty, sekä kitkemistä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain talon edessä (missä mun auto on aina parkissa) olevan "pokkauspenkin" keltaisettomaksi :-D. Siirsin siis kaikki keltakukkaiset pois. Tarha-alpi muutti saunan taakse tulleeseen uuteen penkkiin, sen tilalle Merjalta saamiani haalean vaal.pun pensasruusun juurivesoja, kultapallot (samoin kuin punavärimintut) muutti saunan vieressä olevaan penkkiin, johon ne sopii aikas hyvin. Oikee "perinnekasvien" penkki. Siinä on kultapallojen, punaväriminttujen ja kevätesikoiden lisäksi mm. lehtoakileijaa. Myös keltaisena kukkiva japaninunikko sai häädön. Tilalle törkin purppurapunalatvaa, rantatädykettä, heucheroita ja sen pensasruusun.

Seuraavana prokkiksena olis ehkä työhuoneen ikkunan edessä olevan katajapenkin duunaaminen uuteen uskoon ja uusi havupenkki. Kummastakohan sitä aloittaisi? Sit pitäisi vielä saada maahan muutamia yksittäisiä rehuja, mitä varten ei tartte varsinaisia penkkejä tehdä. Tällaisia on mm. pieni mongolianvaahteran taimi, nuokkusyreeni, punalehtiruusu, keltaheisiangervo ja punainen karviainen. Ai niin, ja ne 30 tuijan tainta... :/ Ahneella on, you know...

Eilen Anna ilahdutti minua käymällä ex tempore kylässä Blitz:n kanssa. Kiitos käynnistä Anna! Oli kiva nähdä ja jutustella!

Satu ja Hanna ovat olleet aktiivisia matsäripuuhissa. Eilen Tipi sai punaisen nauhan ja sijoittui neljänneksi. Tänään sekä Tipi että Zen ovat esiintyneet edukseen punaisten nauhojen verran. Tipille jälleen sijoitus 4.! Olivat saaneet erityiskehuja ikäänsä nähden hienosta esiintymisestä. Erikseen oli vielä kysynyt ovatko sisaruksia ja ihastellut. :-)

Illalla treenaamaan agiliitoa Millin kanssa.

Herätty henkiin?

2009-08-29T09:10:00.003+03:00

Minä siis. En ole ihan varma mutta positiivisia merkkejä olis. :-)

Viimeisen viikon aikana on saatu jotain "oikeaakin" aikaan. Jeeee!

Viime sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan agilitytreeneissä, ja kyllä kannatti. Kaikki ei mennyt ihan putkeen (tarviiko?) mutta oli niin mukavaa tehdä "töitä" Millin kanssa. Muutamassa radan ja tuon koiran yhdistelmästä (ja mun "ahneudesta") syntyneessä killerikohdassa tehtiin kyllä huippusuoritukset kun vaan päätin, että me onnistutaan siinä. Meillä on suuri kunnia treenata Hillin Sadun valvovan silmän alla. Hän on tosi hyvä! Riitävästi keskustelua ja analysointia, mielipiteiden vaihtoa ja kommentteja ja sitä oikeaa tekemistä, eri tavoilla. Pidän aina itseäni huonona ohjaajana, enkä oikein syty imartelevasta kehusta. Olin niin iloinen Sadun kommenteista vaikeassa kohdassa, jonka välttämättä halusin tehdä "vaikeimman"/nopeimman kautta, vaikka tuolla koiralla ja mun kintuilla/hoksottimilla tapa suorittaa se oli tosi haastava. JA ME ONNISTUTTIIN, kahdesti! Satu ei tuominnut tuota tapaa, sanoi että ajoitus on tärkeä ja haipakkaa saa pistellä, kun aloin epäröidä, hän sanoi että yritä silti. Lisäksi keskusteltiin vaihtoehtoisista tavoista, joita voisin tuossa kohdassa käyttää. Minni-Peetu haki hienosti kepeille, nopeampaa (ja vaikeampaa) reittiä, jonka olin ensin tehnyt helpomman kautta (turhaan ;-D). Kehuin peetu-peetua kovasti. Oli ihanaa kuulla Sadulta, kuinka kehu oli nk. sydänkehu. Hän myös kommentoi, ettei mun ehkä tarvitsisi kehua kepeillä niin älyttömän paljoa/pitkään -> "tuon koiran kanssa ei radalla ehdi kauheesti hengittää. Yritä käyttää hyväksi ne kohdat jolloin voit." Ja mä kun joskus ajattelen (liukkaan minikoiran jälkeen), että Milli ei välttämättä ole kauhean nopea... Tästä saataisiin taasen aikaan keskustelu siitä miten vaikeaa on ohjata liukasta miniä, joka viettää hypyillä niin vähän aikaa ja kulkee siellä jossain alhaalla.

Tuhannet kiitokset myös meidän ihanille ryhmäläisille! Vaikka oon luuserina ollut pitkään poissa, oli kuin olisi kotiinsa tullut *kumartaa*. Normisti päivällä alkava maanantain lähestymisen aiheuttama sunnuntaistressi (tiettehän?) jäi kokonaan pois! Tiesin taas miksi harrastan agilityä! Lisäksi oli ihan mahtavaa, kun Milli teki täysillä töitä. Olen aina välillä sitä mieltä, että se ei AINA tee ihan potikat kaakossa. Jotenkin sillai bortsumaisesti "tääkin riittää". Ja kun Satu vielä sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Milliä sellaisena, ettei se tekisi täysillä.

Sunnuntai-illan fiilis jatkui vielä maanantainakin. Ilmoitin Millin neljään agilitystarttiin (kisattu viimeksi muistaakseni huhtikuussa) ja elämäni ensimmäiseen TOKO-kokeeseen *aaapuuuuva*. Nadja viime viikolla kyseli milloin meinaan sen tehdä. Kiits Nadja! En kyllä tiedä miten selviän siitä hengissä. Liikkeethän on sort of hanskassa (BH-koekin suoritettiin jo öööö yli 3 vuotta sitten) mutta mun ei tuu treenattua kun ei ole mitään deadlineja.

Maanantaina sain myös ihanan viestin, "kutsun" tiistaina pidettävään mätsäriin Stadiin. Sinne olivat lähdössä koko Elementti -pentue perheineen sekä Nadja kera shelttien. Voi elämän kevät miten sai "kasvattaja"-täti olla ylpeä pennuista ja niiden omistajista! Kaikki väittää ettei niiden kanssa ole treenattu mutta vähänpä tuota eppäilen ;-). Sen näköistä oli kehässä esiintyminen ihan joka iikalla. TipiTii vielä sijoittui sinisissä pennuissa neljänneksi! Onnea Satu ja TiipaTaapa! Tuomari kävi vielä "ihmettelemässä" pentuja aitauksessa, kommentoiden kuinka niistä olisi saanut hienon kasvattajaluokan. Näytelmähommien jälkeen järjestettiin vielä riekkumiset (ihan kuin ne ei olis tehneet sitä aina kun oli luppo-aikaa) ennen kotiin lähtöä. Ikävästi vastuuntunnoton koiranomistaja latisti tunnelmaa mutta onneksi kelleen ei jäänyt mitään pysyviä traumoja. Olipa mukavaa nähdä teidät kaikki! Tuhannet kiitokset seurasta!

Milli oli mukana mätsärissä, ja sitä ennen mulla töissä koko päivän. Peetu on duunissa niin hassu, kun joku tulee mun huoneeseen niin se ehkä juuri ja juuri kääntää korviaan tulijaa kohti. Oon aika ylpeä sen käytöksestä ja siitä ettei siitä varmana ole häiriötä kellekään (tosiasiassa suurin osa porukasta ei edes huomaa että se on paikalla). Bonuksena se toimii verenpainelääkkeenä sekä mulle, että myös joillekin muille silittelijöille. Peetu ei osallistunut mätsäriin mutta treenattiin hieman tokoa häiriössä, paikallaoloa ym. Ihan mukavasti meni. Se oli muutenkin tosi siivosti sielläkin. <3 Ai niin. Maanantaina ilmoittauduin myös Avoimen yliopiston kurssille (7op valtiotieteitä). KÄÄK! Kävin kirjastossa hakemassa yhden kurssiin liittyvän kirjan ke ja ahmaisin sitä iltasaduksi reilut sata sivua keskiviikko- ja torstai-iltoina. Jumankekka miten mielenkiintoista tekstiä. Loppuviikko onkin sitten mennyt normaaleissa touhuissa ja kukkapenkkejä tuunatessa. Eilen vietin pari tuntia omaa laatuaikaa kiertelemässä taimialeissa, kuinkas muuten. Hommasin pari haaveilemaani puskaa (keltaheisiangervo 'Dart´s Gold':n, siinä on mahtava ruska ja yhden uuden kirjavalehtisen, vpun.kukkaisen Weigelan), kaksi kpl mulle uuden sorttista Heucheraa (ne on aina yhtä ihania lehtiperennoja) ja sitten muutamia heräteostoksia (jalokärhöt 'Mrs Chalmondeley':n, joka on ihana vaaleansininen ja 'Niobe':n, joka on tumma, samettinen punainen), 30(!!!!!) tuijan aitatainta (maksoivat 5€/10kpl) ja kaksi kääpiövuorimäntyä. Toisaalta ehkä noi kaikki voisi laskea heräteostoksiksi... Paitsi tuijat, joista on puhuttu jo vaikka ja kuinka kauan. Kukahan noi kaikki tuijat kaivaisi maahan? Ai niin, kävinhän viime lauantainakin taimialekierroksella. Vantaan Backas lopetetaan, joten siellä piti käydä jäähyväispyörähdyksellä (NAM mitä Heucheroita) ja samalla tietty "parissa" muussa paikassa. Jari ei onneksi ollut kotona katsomassa, kun purin takakontin sisällön. To iltana sain duunattua saunan takana olevan uuden, lähes murheenkryyniksi (..tun peltovalvatit, voikukat ja juolavehnät) muodostuneen penkin lähes valmiiksi. Tää ei oikein tyksi keltaisista kukista ja vähän harmittaa, että siellä on nyt samassa penkissä mm. keltaista ja vaaleanpunaista *yöks*. Täytyy "toivoa" ettei ne ihan kauheesti kuki samaan aikaan. Ja ainahan sitä voi siirtojuoksutella... Purkkiarmeija siis pieneni merkittävästi. Vaikka onhan noita vielä. *nolo* Ja tää vielä ajatteli soittavansa Virkkalan MultaSormeen, josko siellä olisi ale... Haluis vielä 'Black Beauty' mustaseljan (se on ihana lähes mustalehtinen selja, joka kukkii alkukesästä ihan haalean vaaleapunaisin kukin, jotka ovat isoissa tertuissa) ja 'Tiger Eye's' samettisumakin. Ja onhan niillä siellä jotain kivoja ruusupensaita, havuja ja perennojakin...

Koira-asiaakin vielä. Tarkoitus on astuttaa Hymy (Firabellen Hymy), Haaviston perheessä asustava sijoitusnarttuni sen seuraavasta juoksusta. Uros on valittu jo "kauan" sitten (eeeehana JV -08 Trickteam Roger Rabbit, Särö, häbäbäbä-mies) mutta mulla on ollut tapana (just, pentueitahan on tosi paljon...) valita myös plan-B -uros, jos jokin menee mönkään. Ja kuten tavallista, mikään ei kelpaa. Täydellistähän ei olekaan, ei narttuja eikä uroksia. Oon sen suhteen nyt ihan umpikujassa. Hyviä ehdotuksia saapi esittää! Josko mulla ei ole tullut joku mieleen, mikä on hyvinkin mahdollista. Ja juoksuthan voi tulla milloin vain.

Kaverit kerkiää

2009-08-20T15:22:00.001+03:00

Jotkut ne on uskomattoman aikaansaavia...

Hippi nääs voitti eilen julkkisagilityn Suomen mestaruuden! ;-D Tämä tästä vielä puuttui. Huippuhienoa Hippi! Ja Nadja! Vaikket tällä kertaa itse ohjannutkaan niin kunnia kuuluu silti sulle!

Hanna ja Zen olivat olleet taasen kauneuskilpailuissa. Mätsärin tuloksena tällä kertaa pentujen neljäs sija! Huippua Hanna ja kaunis (vai pitäisikö sanoa komea?) Zembalo!

Ei riittänyt että Hippi ja Nadja

2009-08-17T18:29:00.003+03:00

olivat taitavia lauantaina, vaan eilenkin pukkasi vielä upeita suorituksia. Ihmekös tuo. Taitaviahan he ovat.

Oulussa järkättiin shelttien tokomestaruuksien lisäksi myös agilitymestaruudet. Agilityn vuoro oli eilen. Hippi ja Nadja nappasivat kahdelta viralliselta radalta nollat, sijoituksin 2. ja 3.! 2. sijan kruunasi vielä hyppyserti! Kirsikkana kakussa oli vielä finaalirata, jonka tuloksena he sijoittuivat shelttien agilitymestaruuksissa sijalle 3!

Aivan mielettömän hienoa työtä! Eipä ollut turha Oulun keikka. Tuhannesti onnea vielä kertaalleen!

Onnittelut myös muille shelttimestaruuksissa menestyneille!

Ihana lauantai!

2009-08-15T21:14:00.002+03:00

Aamulla sain nukkua pitkään. Jari tuli herättelemään mua puoli kymmeneltä ja patistelemaan Tampesterinreissuun. Pääsin jopa kohtuullisen pikaisesti liikenteeseen. Jenni oli Katin kanssa kisaamassa Tampereella ja sain haettua Millin siis "hieman" lähempää kuin Vaasasta. Olin etukäteen stressannu, että mitä jos Milli ei ilahtuisikaan mun näkemisestä (tiedetään, olen huonoitsetuntoinen nuija...). No, onneksi pelkoni oli turha. Minni-Peetu tuli autosta ja kiehnäsi ja "kiljui" (haukkui). Ei kovin hyvää käytöstä mutta ilahdutti minua. Hetken aikaa höpötettiin kuulumisia ja sitten suuntasin takaisin kotia kohti.

Jo menomatkalla sain ensimmäisen kovin ilahduttavan puhelun. Hanna soitti kuinka heillä oli tänään ollut Zen:n (Nappulavaaran Maa) oma päivä. Olivat suunnanneet juuri rokotuksensa saaneen pikkumiehen kanssa Vihtiin mätsäriin. Äijä oli esiintynyt kuulemma aivan super-hienosti! Vaikka muut pennut olivat riekkuneet ja tulleet hännän alle, ei poitsu edes kääntynyt katsomaan vaan teki sillä hetkellä sille osoitettua "työtä" eli seisoi hievahtamatta ja tuijotti namia :-D. Suloinen, tomera, pieni mies! Tuloksena pentujen viides sija. Onnittelut Hanna ja Zen!

Kisapaikalla ollessani oli puhelimeeni ilmaantunut mahtava viesti. Hippi (TK1, agi Piirm 3 Nappulavaaran Ensi-Ilta) oli tokoillut Nadjan kanssa avoimessa luokassa ykköstuloksen ja luokkavoiton! Kisa oli samalla shelttien tokomestaruus, jonka he voittivat! Hippi sai myös tittelin TK2 ja "pakollisen" siirron voittajaluokkaan! Jumankekka miten pätevä pari!

Iltapäivällä pari työskenteli vielä yhden agilityradan verran. Tuloksena 0 ja sijoitus 2. Mahtava päivä teillä! Tsempit huomisille radoille!

Seuraavana sain puhelun Tuomakselta. Tuomas ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) olivat ansainneet ensimmäisen merkinnän agilityn kilpailukirjaan; 0-voitto! Aikakin oli hulppea, toiseksi tullutta yli 20sek nopeampi! Onnea, onnea Tuomas ja Enzo! Ihanaa, että olette niin hyvä pari ja Enzo tekee agilityä niin mielellään!

Tässä iltasella kuulin vielä, että meidän papan, Waden (Springrotin Gibson) ja Kiran (ch Sunsweet Blues Baby) jälkeläinen, Pilvimarjan -kennelin kasvatti P. Kiwa Kundi alias Luka, oli osoittanut kykyjään hienosti paimennushommissa! Onnittelut hienosta työstä Tiina ja Luka! Onnittelut myös kasvattaja Sirpalle!

Kaiken kaikkiaan hieno päivä!

Millillä oli reissussa vähän "pissa noussut päähän"... Se purjehti ovesta sisään ja kun Kiti ja Wade tulivat sitä tervehtimään se nosti hännän ja korvat ja alkoi murista. Jumankekka! Lopetti kyllä heti, kun sanoin sille etten moista menoa suvaitse. Sittemmin on ollut ihan siivosti. Katselee shelttejä "halveksuen". Jotenkin Millin poissaollessa, ja nyt sen palattua, huomaan entistäkin selvemmin miten se on meidän koirista se arvoasteikossa ylinnä oleva. Kivaa että lauma on taasen kasassa!

No niin

2009-08-08T21:46:00.002+03:00

jatketaan.

Olipa ihanaa nähdä Jenniä ja Markoa laumoineen piiiiiitkästä aikaa. Oli niin antoisaa jutskata naamatusten. Jahka kahvit oli juotu ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettu (ja Milli tuntui olevan ok), jatkoin matkaa kohti Seinäjokea. Sain Miiralta ja Tonylta jälleen vieraanvaraisen vastaanoton. Koirat olivat myös ihania kuten aina. Sääppä jopa heilutti mulle häntää. Ja aamulla nuoli mun naamaa!! Kiitos saunasta, sapuskasta ja hyvästä seurasta! Kyllä maailma on taasen parempi paikka!

Sain heti tiistai-iltana Jenniltä viestin, että hyvin menee. Se lämmitti kovasti mieltä. Jenni oli laittanut kuviakin Facebookiin, tippahan siinä tuli silmään kun katsoi Minni-Peetua netin kautta.

Paluumatka sujui samoissa pysähtymisien merkeissä kuin menokin. Väsymys tosin alkoi jo painaa.

Torstaina oli Madonnan keikan vuoro. Kyllä on popin kuningatar kondiksessa. Madonnan vanhat biisit on enemmän mun makuun kuin uudet mutta jostain kumman syystä sitä osasi jopa sanoja jonkin verran. Ja olihan se hieno show. Mun positiiviseksi yllätyksekseni järjestelyt toimivat ERINOMAISESTI. Jo mennessä ahdisti se loputon jonottaminen ja tungos mutta sitä ei juuri ollut, vaikka kentälle ahtautui 85 tuhatta ihmistä. Ainoa paikka johon sai varsinaisesti jonottaa oli anniskelualue ;-).

Systeri tarjosi mulle yösijan. Oli luksusta köpsötellä Jätkänsaaresta Lönkalle petiin! Tuhannet kiitokset Anne! Jutut jäi kyllä kesken.

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt normien touhujen (Eliaksen, Kitin ja Waden kanssa hömpöttelyt) lisäksi pihalla kaivuuhommissa. Yksi uusi penkki on syntynyt (yllättävän rivakasti...), talon ja saunan välissä olevan "katajapenkin" laajennuksena. Tänään sain maahan jo ruusuorapihlajan, 'Margaret Hunt' -kärhön sen juurelle, kellokuusaman ja saksankärhön, sekä siirsin yhden kookkaan Hostan. Rivistössä kuopankaivajaa odottavat vielä 'Schneewitchen' -köynnösruusu (valkoinen), 'Eriostemon' -kellokärhö, 'Comtesse de Bauchaud' -jalokärhö, helmipensas, 'Mme Plantier' sekä 'Rosa Mundi' -pensasruusut. Sit tarttee taas pysähtyä miettimään mitä seuraavaksi. Saanpahan purkkiarmeijaa vähemmäksi(!!). Tosin homma vaatii vähän vanhojen siirtojuoksutteluja samalla. Olemassa oleva "katajapenkki" ei allekirjoittanutta tyydytä. Kaikki kyllä rehottaa eli sikäli ok. Kasvien sijoittelut ja sitä kautta visuaalinen ilme ei vaan oikein natsaa. Olis kiva nähdäkin suurin osa rehuista. Ei samasta suunnasta mutta edes jostain. Vähän hankaluutta tekee penkin vuorokauden aikoina voimakkaasti vaihtelevat valo-olosuhteet ja kohtuullisen kuiva maa (on itsessään ihan hiekkaa).

Melkoinen järkytys oli kun kasvilistaa päivittäessäni huomasin sen sisältävän yli 680 lajiketta :-O. Se ei ole moneen verrattuna paljoa... Yhdelläkin fylli-"tutulla" on pelkkiä alppiruusuja oli 10 000 lajiketta. Mulle se on kuitenkin aika paljon. Sisältää siis kaikki, puuvartiset ja perennat sekä suurimman osan orkideoista ja muista sisärehuista. Joitain yksittäisiä puuttuu, samoin kuin suurin osa tällä tontilla luonnonvaraisesti kasvavista.

Riittää jo jauhanta rehuista. Annoin Jennille luvan treenata Millin kanssa (olen yleensä huono "lainailemaan" koiriani). Jenni tuntee bortsut hyvin ja osaa varmasti toimia Millin kanssa (tuhannesti paremmin kuin mä!!). Treenaaminen kertoo myös koiran luonteesta enemmän kuin pelkkä oleilu. Ja ajattelin Jennin voivan myös ottaa kantaa siihen, kun musta joskus tuntuu ettei Milli aina tee täysillä, onko paras lääke käskytys vai kannustus. Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä ensimmäisen treenin antiin ja sanoi treeneissä kuoriutuneen "sen oikean" Millin. :-) Mielenkiinnolla odotan lisäraporttia.

On täällä vaan tyhjää, kun on vain kaksi koiraa. Wade on niin älyttömän rauhallinen kotioloissa ja Kitikin ottaa iisimmin Millin poissaollessa. Kukaan ei lähde mukaan Kitin "sinkoiluun". Toisaalta ne on vielä enemmän iholla, kun "kuningatar" on poissa. Mun pienet murut!

Onhan ollut viimeinen kokonainen lomaviikko

2009-08-08T18:27:00.002+03:00

Aika paljon on ehtinyt tapahtua.

Tiistaina tosiaan starttasin kohti Vaasaa ja Jenniä ja Markoa. Milli meni siis reiluksi viikoksi tutustumaan paikkoihin. Ajelin sillai "lomameiningillä". Olin ollut kolme tuntia reissussa, kun pääsin jatkamaan matkaa Forssasta (menin Porin kautta "vaihteluksi"). Pysähdyin muutamassa taimikaupassa ;-D. Oon yleensä aika reipas kuski eli matkan hidastelut ei johtuneet nysväämisestä. Hyvin vähissä oli kuitenkin shoppailut sillä koko matkan saldona oli viisi (!) perennan tainta. Takaisin tullessa en edes pysähtynyt Idea Parkissa uhkailuistani huolimatta.

Enivei, Milli oli hassu kun päästiin perille. Se piti melkein käskeä ulos autosta. Kävi kuitenkin heti lipsuttamassa Jennin ja Markon. Ensin päästettiin Loox tulokasta katsomaan. Milli murisi sille niskakarvat pystyssä. Outoa. Lopetti kyllä kun käskettiin, eikä kyllä tehnyt elettäkään että olisi tehnyt Looxorioukselle mitään. Pörisi vain. Loox tuli mua liekuttamaan Millin sijaan. Käskin M:n pois, ettei sen ole tarve "suojella" mua ;-). Hertz sai aavistuksen lievemmän kohtelun. Sille vain huomautettiin kevyesti jos se alkoi liian tungettelevaiseksi. Mutta oksat pois, kun grand old Lady Spooky tuli paikalle! Milli ryömi sen edessä vaikkei Spooky milläänlailla aktiivisesti osoittanut olevansa kuningatar. Vähänkö taitava Minni-Peetu! Milli heittäytyi selälleen ja seistessäänkin oli häntä koipien välissä. En ole koskaan ennen nähnyt sen alistuvan kellekään noin. Vain yhdelle koiralle se on aiemmin aktiivisesti alistunut, dogo canario Timon:lle. Silloinkaan se ei heittäytynyt selälleen.

Tää jatkais tarinointia myöhemmin... Poika vaatii palvelua.

Ikävä Milliä

2009-08-03T18:13:00.003+03:00

on jo, vaikka se tuossa jaloissa makaakin. Ei sen vakavampaa, Milli lähtee iiihanalle Jenni -kasvattajalleen reiluksi viikoksi kyläilemään ja tottumaan talon tapoihin. Jopa Jarikin sanoi, kuinka me voidaan olla ilman sitä ;-D! Jarin tuntevat tietävät mitä edistystä tuo kommentti tarkoittaa...

Enivei. Reissun tarkoituksena on, että Jenni vähän näkee Milliä lähemmin (eikä luottaisi mun pinkkeihin juttuihin) ja, että se todella tottuisi taloon. Milli astutettaneen seuraavasta juoksusta ja (hyvin odotetut) pennut syntyvät ja kasvavat Eyewitness -porukan hellässä huomassa. Ikävä meitin mustavalkoista peetua tulee silti.

Positiivista on, että saan turinoida Jennin kanssa piiiiitkästä aikaa ihan naamatusten ja näen heidän ihanan laumansa ja "uuden" kotinsa. Yökylään pääsen Miira ja Tony murujen luokse Seinikselle. Tulee mukava Suomen turnee tässä samalla. Saattaisinpa jopa poiketa jossain tuntemattomassa taimimyymälässä matkan varrella. Ja koska Jari ei lähde mukaan, saatanpa pysähtyä vaikka Idea Park:ssa...

Tänään on sitten tuota lollellollieta puunattu. On harjattu pohjia myöden ja korvakarvatkin trimmattu todelliseen karjalankarhukoira -lookiin.