Tervetuloa uusi vuosikymmen

Vuoden 2009 viimeisiä hetkiä viedään. Aloitetaan ihan tästä päivästä kun pennuilla ikää 3vkoa.

Nimien pähkäily jatkuu. Olen saanut oikein hyviä ideoita kaikilta ihanista Facebook:ssa kommentoineilta. Kiitos niistä! Kommentteja saa edelleen laittaa tänne ja naamakirjaan. Ne ovat oikein toivottuja.

Pennut tänään siis tasan 3 vkoa! Leikit lisääntyy ja koordinaatiokyky kasvaa. Ne pääsevät mm. kiipeämään takaisin laatikkoon ihan itse. Räminäpurkki ilmaantui laatikkoon eilen. Jotkut sitä hieman ihmettelevät mutta tänään olen nähnyt ainakin isomman pojan käyvän sitä tuuppimassa, häntä terhakkaasti suorana. Jahka pennut alkavat touhuta enemmän, alan myös paiskoa sitä enemmän. Ja pentujen ulottuville aletaan lisätä muuta rompetta, kuten esim jälkiruokalusikkaa jne.

Kaverit majailevat edelleen työ-/vierashuoneessamme. Tarkoitus olisi muuttaa heidän pian (huomenna?) tuohon "kirjastovälikköön", jossa ne ovat ihan kaiken toiminnan keskipisteenä ja läpikulkupaikassa. Haluaisin aidata alueen, vaikka ne eivät vielä pääse kiipeämään tuota yhtä olkkariin johtavaa porrasta. Meillä on käytössä vain kompostiverkkoa, ja sen silmät ovat noille kyllä vielä liian suuret. Mietin josko päälystäisin aidan alaosat pahvilla, etteivät kaverit saisi päitään jumiin.

Tänään kaikki ovat syöneet ensimmäistä kertaa jauhelihamössöä (jatkettuna emonmaidonvastikkeella) suoraan lautaselta. Hyvin putosi! Ainoa jolla oli muita menoja oli pienempi poika. Sitä ei paljoa napannut. Toisaalta ko. pentu on myös se joka lähtee kauimmaksi laatikosta, hyvin reippaana jätkänä.

"Valtasuhteet" ovat parin päivän aikana muuttuneet, elopainoissa näet. Isompi tyttö on tällä hetkellä pentueen suurin. Tosin vain muutaman gramman erolla. Olen alkanut harventamaan punnituksia ja tuo ero painoissa oli kyllä hienoinen yllätys. Isompi poika näet näyttää edelleen paksuimmalta. Ehkä isomman tytön piiiitkä olemus hämää. Sillä on ehdottomasti tällä hetkellä pisin runko ja kaula. Nam. :-)

Vertailun vuoksi jälleen pentueiden kolmiviikkoispainot:

Ensi -pennut
Arttu 814
Hippi 892

Tosi -pennut
Enzo 1090
Nuu 1055
Tiuku 1170

Elementti -pennut
Blitz 700
Zen 630
Tipi 770
Tuima 620

Hymyn -pennut
Isompi poika 664
Pienempi tyttö 471
Isompi tyttö 669
Pienempi poika 625

Nämä sopulit ovat ottaneet viimeisen viikon aikana selvästi kiinni Elementti -pentueen painoja. Edelleen tuo pienempi narttu on minusta PIENI mutta silti se on oikein tyytyväisen oloinen ja touhuaa samoja juttuja kuin muutkin.

Olen tänään yrittänyt hieman miettiä kulunutta vuotta. Paljon on tapahtunut ja toisaalta sitten taas ei. Olen henk.koht syistä elänyt hiljaiseloa koiraharrastusrintamalla, se tuntuu nyt vähän oudolta ja paljon surulliselta, koska se on ollut minulle jo vuosia niin kovin tärkeää. Agilityssä on startattu vain (muistaakseni) kuusi kertaa, kaikki Millin kanssa. Saaliina kolme hyllyä *nolo*, kaksi kertaa "jotain" virheitä ja yksi nollavoitto. Nuo kaksi suoritusta virheillä oikeuttivat kuitenkin palkintosijoihin. Yhteen toko-kokeeseen oli ilmoittauduttu mutta Millin juoksu alkoi ja osallistuminen jäi väliin.

Ihanat kasvattien omistajat ovat olleet sitäkin aktiivisempia ja ahkerampia... Tässä jotain pähkinän kuoressa.

Hipille (N.Ensi-Ilta) agilityvalion arvo, TK2, Shelttien tokomestaruus, Shelttien agilitymestaruus 2. sija, koiratanssin Pohjoismaidenmestaruus joukkuekisassa, valiokello käyntiin hyppyvaliotittelin metsästyksessä, ja ihan satavarmaan unohdin jotain... Kaikki tämä keisarileikkaukseen päätyneen epäonnistuneen pennutuksen jälkeisen kuntoutuksen jälkeen. Onnea Nadja ja Hippi! Nöyrimmät kiitokseni!

Arttu (N. Kivijalka) taasen raivaa tietä kuulokoiraoppilaana! Hienosti on heillä toistaiseksi mennyt. Olen niin kovin onnellinen sekä Artun että sen omistajan puolesta!

Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ovat kirmanneet agilityradoilla. Tiuku kisaa medi 1 -luokassa ja Enzolla kaksi nollavoittoa medikakkosista. Hienoa työtä Kajsa, Tuomas ja vikkelät mustat! Tiuku ja Enzo myös kuvattiin luustoltaan terveiksi. Hieno juttu!

Nuu (N. Tosi Ystävä) on ollut siskoni Annen tosi ystävänä nyt vuoden verran. Nuu on Annen kanssa niiiiin onnellinen ja jatkaa synnyinkotinsa laumassa aina kyläillessään siitä mihin viimeksi jäätiin. Ihana Juu-Juu.

Keväällä syntyi kolmas pentueemme, sekä minun että mikä tärkeämpää, Kitin. Ihanat Elementti -pennut saivat aivan loistavat, aktiiviset, rakastavat kodit! Kiitos Hanna, Atte, Satu, Petri, Anna, Kajsa ja Tero! Pennut ovat pyörähtäneet pentunäytelmissä muutaman kerran aivan upein tuloksin! Aktiivisuutta on muissakin hommissa ollut. Teistä kuullaan vielä ;-).

Syyskuussa sain kunnian matkata Millin kasvattajan Jennin kanssa Millin astutusreissulle eteläiseen Saksaan. Perillä odotti ihana Steiner:n perhe ja matkan pääkohde Spot (Rising Sun Spot At Narrow-Lane). Voi elämän kevät mikä uros! Tuhannet kiitokset Jennille tästä keikasta ja Minni-Peetun heenoista peetuista!

Joulukuussa syntyivät ihastuttavan sijoitusnarttuni Hymyn (Firabellen Hymy) ja Särön (JV -08 Trickteam Roger Rabbit) neljä soopelipentua. Näiden elämää tässä lähiaikoina seuraillaan hyvinkin tiiviisti vielä ensi vuoden puolelle. Paljon kiitoksia hedelmällisestä ja antoisasta yhteistyöstä Päiville ja Miiralle!

Mahtavia juttuja koirarintamalla ovat myös olleet ystävieni menestykset milloin missäkin lajissa ja puuhassa, kaikkien oman arvostuksen mukaan, sekä Waden (ensimmäiseni <3) jälkeläisten hienojen terveys- ja harrastustulosten saavuttamiset! Näihin luetaan myös ne tärkeät hetket vaikkapa kotona, joita ei kilpailukirjoihin tai arvostelulomakkeisiin merkitä.

Yksi vaatimaton juttu mikä minua kovasti on tämän vuoden aikana ilahduttanut on ensimmäinen suorittamani kurssi Helsingin Yliopistossa. Vaikka kurssi on avoimen puolella on se ihan "normaali" yliopiston kurssi. Tästä se kuulkaa lähtee.

Ihanaa on myös se, että ihanat ystäväni ovat olleet olemassa, vaikka olenkin ollut "vähän" vaisu tänä vuonna! Se etten ole pitänyt yhtä aktiivisesti yhteyttä tai osallistunut "kaikkeen" ei tarkoita sitä etten ajattelisi teitä. <3

Tahdon toivottaa kaikille oikein ihanaa, antoisaa ja kokemusrikasta vuotta 2010!

Nimien pähkäilyä ja leekaamista

Olen tässä alkanut enemmälti miettiä nimiä pennuille. Tein hetki sitten päätöksen, että pupuja noista ei tule. Sorry guys! Kiitos Riikka henkisestä tuesta! Melkeinpä jo päädyin orkideoihin mutta Jari ei oikein lämmennyt sille. Ehdotti StarWars:a. Ehkä nukun yön yli tämän asian kanssa, ja eipä tässä nyt kiire olekaan. Pystytetään gallup. Mielipiteitä?

Pentuset leikkivät jo :-D. Pientä tassun paiskaamista, leikkiasentoa, murinaa, haukkumisen alkeita, puremista ilman hampaita ym asiaan kuuluvaa on ohjelmassa. Isompi poika jopa heilutti mulle tänään häntää kun tulin töistä <3. Kaikki "kävelevät" reippaina laatikon ulkopuolella lattialla ja sitten nukahtavat pareittain tai kaikki yhdessä läjässä. Tällä hetkellä kehittynein on selvästi isompi poika. Tänään Kiti vähän niin kuin leikitti pentuja. Se on niistä kovin onnellinen. Eikä Hymyä haittaa se pätkääkään. Edelleen toki Kiti katselee milloin Hymylle sopii, että se osallistuu. Ja vain ja ainoastaan kun Jari tai minä olemme paikalla.

Eilen leikkasin pennuilta kynnet toisen kerran. Suoritin toimenpiteen nukkuville pennuille. Ainoa joka laittoi hanttiin, rimpuilemalla ja vähän äksyilemällä oli isompi tyttö. Muut köllöttivät selällään sylissäni puoliunessa.

Päivi, Riikka ja Marko olivat sunnuntaina pentuja katsomassa. Olipa mukavaa! Tänään Riikka tuli toistamiseen. Pennut olivat kehittyneet jo tuon kahden päivän aikana. Riikan läsnäollessa maisteltiin myös ensimmäiset nokareet jauhelihaa. Kaikille upposi hyvin ja sormet nuoltiin tarkkaan.

Sunnuntaina pennuista otettiin myös muutama kuva Ikää kuvaushetkellä 2vkoa ja 3pvää. Jei! Ehkä osasin tehdä linkin oikein.

Vitsit miten mahtavaa oli olla Millin pennuja katsomassa. Hurrrjan reippaita ja kivoja lollellollien alkuja! Luulen että olen tänään alustavasti tehnyt päätökseni kuka pennuista on tuleva Inkoon rinsessa. Siihen vaikuttaa "enää" Jennin sana, se ei tosin ole vähän se :-D. Siksi en uskalla fiilistäni ääneen sanoa :-D. Saa sitäkin toki arvailla...

Rinsessa (jonka nimeksi ei tosin tule rinsessa) tulee kotiin äitinsä kanssa näillä näkymin sunnuntaina 10.1., jonka jälkeen ei tässä huushollissa hetkeen ole rauhallista. Ei tartte tämän Alasen varmaan paljoa netissä roikkua. Hymyn pennut kun ovat täällä yhtä aikaa pari-kolme viikkoa. Jii-haa!

Silmät sirrillään

kaikilla pennuilla. Itseasiassa ensimmäinen valonpilkahdus luomien raosta näkyi isommalla pojalla 22.pvä eli toissapäivänä. Nyt on kaikilla jo luomet jonkin verran raollaan. Eniten isommalla pojalla ja pienemmällä tytöllä. Ikää nyt maaginen 14vrk eli huimat 2 viikkoa.

Kovasti kaikki yrittävät kävellä. Tänään jopa viileällä, liukkaalla muovimatolla. Muutenkin oli kiva huomata, että kun ne siihen nostin, kukaan ei jähmettynyt täysin paikoilleen tai alkanut piipata. Olivat toki kaikki siinä vielä vierekkäin. Kävely tuossa liukkaalla epäonnistui mutta yritystä kuitenkin oli. Tuntuu, että nuo kehittyvät hieman hitaammin kuin aikaisemmat pentueeni. Tai sitten minusta vain tuntuu siltä ja aika on kullannut muistot. Tänään minua lipaistiin ensimmäistä kertaa naamasta (pienempi tyttö ja pienempi poika). Ei sitä nuolemiseksi voi sanoa mutta jotakin sinne päin. Painot nousevat edelleen tahtia 20-30g/vrk, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hitaimmin painoaan nostaa pienempi tyttö. Tai en prosentuaalisia nousuja ole laskenut mutta grammoissa vähiten/vrk. Silti sekin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.

Tässä taasen hieman painojen vertailuja pentueittain; syntymäpaino/paino 2 viikkoisena:

Alku -pentue
Arttu 176/678
Hippi 146/688

Tosi -pentue
Enzo 217/780
Nuu 232/780
Tiuku 202/833

Elementti -pentue
Blitz 156/570
Zen 210/530
Tipi 176/630
Tuima 158/520

Pupu -pentue
pienempi tyttö 110/323
isompi tyttö 136/428
isompi poika 180/470
pienempi poika 140/417

Pieniähän nuo ovat muihin pentueisiin verrattuna. Toisaalta otanta on pieni ja pennut ovat tyytyväisen oloisia.

Kiti on hyvin kiinnostunut pennuista. Wade ei enää niinkään. Kiti käy vipattamassa häntäänsä ja katselemassa pentusia ihaillen. Hymy antaa sen olla kunhan ei liian lähelle tule, pääsee kyllä jo ihan laatikon ulkopuolelle ja jopa pussaamaan pentuja kun niitä esim punnitaan. Sininen uskoo oikein hyvin ihan pelkkää muutosta Hymyn katseessa. Kertaakaan Hymy ei ole joutunut sanomaan kovemmin. Enkä halua tilannetta siihen päästääkään. Sanomattakin lienee selvää, että tämä kaikki on tapahtunut tiukasti minun tai Jarin valvovien silmien alla.

Huomenna aamulla starttaan kohti Vaasaa! Jee! Ihanaa nähdä Milliä ja sen pentusia, ja tietysti Jenniä ja Markoa. Jännää mitä Milli mahtaa tuumata minut nähdessään. Pentujen 2 viikkoiskuvien ottaminen lykkääntynee reissuni takia ainakin sunnuntaille.

Kiitos muuten Nadjalle ja Jennille ohjeista linkitykseen! Noloa... Olishan mun nyt toi pitänyt tajuta :-/. Puusilmä mikä puusilmä.

Oikein ihanaa, rauhaisaa Joulun jatkoa kaikille!

Kuvia

ois nyt tuolla linkin takana.



Toivottavasti linkittäminen tällä kertaa onnistui. Koskaan aiemmin näin ei ole tapahtunut :-(. En tajua miten voin olla niin käsi tän blogin kanssa.

Eli ei futaa... Klikkaan tuosta linkki-painikkeesta, liitän siihen http:n mutta silti ko. kohta tekstissä jää vain tyhjäksi. Kele. Osaisko joku antaa vinkkejä miten saisin mokoman pelittämään? Pliiiiis.

Tässä nyt kaikista maistiaiseksi yksi kuva.


Isompi poika


Pienempi tyttö


Pienempi poika


Isompi tyttö

Lisää kuvia on osoitteessa http://picasaweb.google.fi/Jarialanen/20091219HymynPennut9vrk191209?authkey=Gv1sRgCO2msbWnheDtGg#

Painot nousevat

nääpiöillä tasaiseen tahtiin. Nehän saivat torstaina mittariinsa kokonaisen viikon. Edelleen ovat pienempiä kuin aikaisemmat pentuni mutta painojen kehitys vuorokaudessa on grammoissa aikalailla samoissa kuin muilla pentueilla.

Tässä kaikkien pentujen syntymäpainot/painot 7vrk:n iässä:

Alku-pentue (Kiti x Wade)
Arttu 176/372
Hippi 146/400

Tosi-pentue (Kiti x Fico!)
Enzo 217/470
Nuu 232/520
Tiuku 202/510

Elementti-pentue (Kiti x Ido)
Blitz 156/362
Zen 210/366
Tipi 176/410
Tuima 158/323

Pupu-pentue (Hymy x Särö)(nämä lukkeet)
pikkutyttö 110/208
isompi tyttö 136/274
isompi poika 180/316
pikkupoika 140/270

Hymy syö ok ja on edelleen hieman relannut. Viettää kyllä tosi paljon aikaa pentujen kanssa, mikä on tietty hyvä, erityisesti nyt kun ulkona on niin tosi kylmä. Pysyvät pentuset lämpiminä. Molemmilla pojilla on nyt parina päivänä olleet mahat vähän kuralla mutta painot nousee ok eli tuskin niillä hätää on. Tarkkailla tietysti pitää. Ehkä syövät niin paljon, ettei mahat sitä oikein kestä.

Olen käsitellyt pentuja toistaiseksi tosi vähän, kerran kaksi päivässä pitänyt hetken kädessä ja punninnut. Aika räpärit ne välillä siitä saavat. Jostain ihmeen syystä olen saanut pidettyä näppini kurissa ja punninnut pentuset vain kerran päivässä. Jonkun yksittäisen kerran olen joitain pentuja varmuuden vuoksi punninnut useammin, nähdäkseni että painoa varmasti kertyy toivotusti.

Muutamia vieraita meillä on käynyt muuten vaan, ei siis pentuja/Hymyä katsomassa. Hyvin on Hymy sen ottanut. Katsoo tarkkaavaisena mutta ei vaikuta huolestuneelta. Kukaan meidän perhettä lukuunottamatta ei ole pentuihin kuitenkaan koskenut. Kiti ja Wade ovat hyyyyviiiin kiinnostuneita. Kiti vahtii ovella ja piippaa. Kerran pari se on päässyt portista sisään tarkan valvonnan alla, ja nuuskinut ja piipannut kaula pitkänä vähintään noin metrin päässä laatikosta. Hymy tuijottaa takaisin ja Kiti lähtee pois. Wade pääsee vähän lähemmäs ja on sekin hyvin kiinnostunut pennuista. Sen kiinnostus kyllä lakkaa siinä vaiheessa kun pennut lähtevät liikkeelle ja alkavat käyttää hampaitaan. Wade tykkää pennuista niin kauan kun ne ovat todella pieniä tai eivät asu meillä. Meillä asuvia leikkiviä ja touhuavia pentuja se inhoaa. Ei tee niille mitään mutta selvästi olisi mieluummin jossain muualla.

Pikkuhiljaa voisi varmaan pentuja alkaa käydä katsomassa. Tervetuloa siis! Vaikka eipä noissa nyt vielä paljoa näkemistä ole. Vajaan viikon päästä on varmaan kyllä silmät jo auki ja pentuset alkavat touhuta jotain.

Tänään saatiin vihdoin kuvattua pentuja hieman. Jari on lähdössä kemuihin ja on yötä poissa joten en uskalla luvata kuvia välttämättä vielä tänään mutta eiköhän ne huomenissa jo ole julkaisu kunnossa.

Tänään olisi ollut hyvä tilaisuus lähteä katsomaan Jenniä, Markoa, Milliä ja pennu-pennuja Vaasaan Misan kyydillä mutta en saanut Eliakselle hoitopaikkaa. Jostain syystä päiväreissu Inkoosta Vaasaan ei viisivuotiaan kanssa pahemmin houkuta. Joulun pyhinä sitten. Sitten voisin olla reissussa yön/pari ja käydä samalla katsomassa Hymyn pentujen pieniä tätejä ja setää Miiran ja Tonyn luona. Jos huolitaan ;-). Jari jää Elben kanssa kotimieheksi.

Jo kokonaiset 5vrk eloa takana

ja hyvin voivat pennut edelleen (*koputtaa edelleen puuta*). Painot nousevat kaikilla tasaisen varmasti. Maitoa tuntuu riittävän ihan mukavasti.

Syntymäpaino/5vrk (heh, 5½vrk) paino:
Pikkutyttö 110/172
Isotyttö 136/213
Isopoika 180/266
Pikkupoika 140/211

Hymykin alkaa pikkuhiljaa relata roolissaan. Se pyytää ulos, nousee laatikosta juomaan ja syömään ja voi jopa hengailla hetken (IHAN pikku hetken) toisella puolella kämppää. Jari sanoi sen jopa leikkineen (juoksevat eestaas kimpassa) tänään Kitin kanssa pihalla. Ja voi miten riemuissaan se oli tänään, kun tulin töistä kotiin. Liekutti pentuhuoneen portilla :-).

Nyt noille lukkeille alkaa tulla enemmän sävyeroja. Isompi tyttö on tällä hetkellä selvästi syvimmän punainen. Mielenkiintoista seurailla millaisia niistä kasvaa. Tällä hetkellä isompi tyttö on myös se joka saa mahtavimmat kilarit, jos pääsy maitobaarille jostain syystä hidastuu.

Ja niitä lisäkuvia ei ole vieläkään :-/. Jaaariii!

Ihana talvi on tullut myös tänne eteläisimpään Suomeen. Lunta on muutama sentti ja pakkasta yli 10 astetta. Voi sitä valon määrää verrattuna vaikkapa viikon takaiseen. Ihmeitä tekee pienikin määrä lunta. Ulkona on niin kaunista. Kohti talvipäivänseisausta ollaan menossa, ja jo reilun viikon päästä alkaa päivä taas pidetä. Jiihaa!

Pontevat nääpiöt

Pikainen tilannepäivitys tässä ennen lenkkiä. Aivan ihana sää muuten by the way. Pilvistä kyllä mutta pari astetta pakkasta ja häivähdys valkoista pölyä maassa.

Kaikkilla pennuilla painot hienosti nousussa! Syntymäpaino/tämän aamuinen paino 3vrk:n iässä: Iso poika 180/211g, Pikkutyttö 110/126g, Isotyttö 136/160g ja Pikkupoika 140/167g! Kaikki pennut pitävät hienosti puolensa nisillä ja mä olen saanut tyytyä sivustaseuraajan rooliin. Onneksi näin.

Hymy on ihan loistava äiti. Se ottaa homman todella vakavissaan, sen pienikin huumori on täysin kadonnut. Eihän tuo kovin hekottava koira ole muutenkaan, mutta nyt sitä ei kyllä naurata yhtään, liikkis <3. Aivan super hienoa miten se hoitaa pennut niiiin hyvin. Erityisesti tietysti siksikin se on niin tärkeää, kun pennut ovat niin pieniä. Ruoka ja juoma sille on edelleen tarjoiltava laatikkoon ja ulos se on vietävä väkisin. Pihalla se käy vain asioillaan ja juoksee oven taakse kiljumaan. Ihan kummallista nähdä Hymy tuollaisena.

Yritän saada Jarin tänään ottamaan tuoreempia kuvia. Kivempi katsella vähän pulleampia pentuja <3.

Nyt Kopparnäsiin piitkälle lenkuralle! Luksusta Jari lähtee mukaan! Minni-Peetua kyllä kaipailtaisiin myös.

Pentuset maailmassa

Hymyn odotetut pennut syntyivät eilen aamulla. Kantovuorokausia tuolloin 62. Hymy oli tosi pätevä synnyttäjä. Se ei missään vaiheessa ollut hermostunut. Otti Päiviin ja minuun välillä kontaktia mutta ei varsinaisesti tuntunut tarvitsevan meitä. Se ponnisti vähäeleisesti ja aika voimakkaasti, koska kaikki pennut tuntuivat syntyvät ihan parilla ponnistuksella.

Ensimmäiset kaksi pentua olivat maailmassa lähes samalla kellonlyömällä, 4.30. Valitettavasti näistä ei ollut eläjiksi. En punninnut näitä mutta pieniltä vaikuttivat, toinen oli tyttö, molemmat soopeleita, kuten odotetusti koko pentue.

Klo 5.40 syntyi pienin meidän pentulaatikkoon syntynyt pentu, painoa huimat 110g. Apuuva, miten se on pieni. Aiemmin pienin pentuni on ollut Hippi (N.Ensi-Ilta), joka painoi syntyessään 146g. Vähän hirvitti kahden kuolleen jälkeen saada käteen tuollainen pikkuruinen pentu. Mielessä kieltämättä kävi, että mitäköhän tästä synnytyksestä oikein vielä tulee. Pontevasti se kuitenkin lähti liikkeelle. Hetken levättyään tyttö kuitenkin löysi tiensä nisälle ihan itse ja roikkui siellä tiukasti ennen kuin seuraava pentu saatiin maailmaan.

6.56 syntyi seuraava pentu. Koolla ei ollut tämäkään pilattu. Painoa pikkuisella narttupennulla oli syntyessään huimat 136g. Kovin vaikutti sekin pontevalta heti.

Melko pian tämän jälkeen klo 7.14 syntyi ensimmäinen poika, painoa 180g. Kaveri rimpuili hurjasti jo kalvoissa.

Heti perään klo 7.19 syntyi pienempi poika, painoa 140g. Tämän kohdalla jo uskalsin naureskella. Kaveri oli suorastaan "kiukkuinen".

Kaikki löysivät tiensä nisille itse, ja nauttivat maitobaarin antimista hyvillä otteilla. Jo illalla oli suurempien pentujen painot nousseet. Meganääpiö :-D tyttöä auttelin, jossain vaiheessa pitelemällä sitä paikoillaan, etteivät sen mörssärikaverit heivaisi sitä parhailta apajilta.


Hymy ponnisteli vielä muutamia kertoja, jonka vuoksi kävimme vielä tsekkauttamassa sen lääkärissä. Sen käytyä pissalla pulpsahti hangelle (joo, täällä _oli_ eilen ½ senttiä lunta) epämääräinen istukkaa muistuttava klöntti. Koska kaikkien pentujen istukat olivat jo tulleet aiemmin, luulen että tämä oli ehkä joku osittain hajonnut pentu. Ponnistukset loppuivat tähän. Ultrassakaan ei löytynyt mitään huomautettavaa.

Ensimmäinen vuorokausi on nyt kunnialla takana. Kovasti toivon, että pikkuiset jaksavat kasvaa hienosti, mukaviksi, terveiksi shelteiksi. Hymy hoitaa pentujaan hyvin ja oikein tunnollisesti. Se lähtee laatikosta vain äärimmäisessä pissahädässä. Ruoka ja juomat tarjoillaan laatikkoon, koska rouva ei ole vielä valmis pentujaan jättämään.

Tuhannet kiitokset Päiville yhteistyöstä ja avusta kätilöimisessä! Ja tietysti myös Häggblomin mummille ja ukille ;-D kera tuoreen Särö isän!

Vielä täytyy mainita, että Millin pennut ovat kuulemma jo "ihan kamalia"! Kaverit laittaa urakalla hanttiin mm. kynsiä leikatessa jo huimassa 2,5vkon iässä. Ja ihan mielettömän onnellinen olen siitä, että Kelvin muuttaa Tuomaksen, Outin, Siirin, Fico!n ja Enzon luokse! Tuntuu kuin Tuomas ottaisi multa toisen koiran, vaikkei pennut millään muotoa minun kasvatteja olekaan. <3 Suukot koko Haverilan porukalle ja Jennille!

Odotusta

Hymyn massu kasvaa vielä viimeisiä päiviä. Tänään vuorokausia täynnä 60. Vielä ei tapahdu mitään. Hymy on hyvin tyyni ja rauhallinen, ja mietimme Päivinkin kanssa, että se varmaan synnyttääkin hyvin vähäeleisesti, ilman suurta draamaa. Lämmöt olleet toissapäivänä ja tänä aamuna alimmillaan 37,3. Odotus jatkuu.

Jostain syystä olen itse ensimmäistä kertaa edelleen ihan täysin cool. En tiedä vaikuttaako rauhallisuuteeni Hannan viimeiset pari viikkoa jatkuneet kasvattajan kauhun hetket. Tällä hetkellä tuntuu ainakin, että siitä on saanut jotain perspektiiviä pikkuasioista hysterisoimiseen. Kokemus se tuskin on joka minua rauhoittaa, synnytyksiä kun on takana kuitenkin vasta 3 + 1 ikävästi päättynyt sektio-episodi. Peukutamme että kaikki menisi nyt oikein hyvin.

Viime torstaina (55vrk) kävimme Hymyn kanssa röntgenissä kurkistamassa vatsaan. Mulla on kokemusta aiemmin vain yhdestä tiineysröntgenistä, joka ei todellakaan suurta valaistumista pentumäärään tuonut. Tällä kertaa kuvia otettiin neljä, että saatiin jonkinlainen varmuus pentumäärästä. Viisi siellä varmuudella köllötteli. Lekurin (kahden) mukaan 0,5% todennäköisyydellä masussa on myös kuudes asukki. Sen varaan en kuitenkaan laske. Maitoa oli tuolloin torstaina jo hyvin ja vatsa kovin täynnä pentuja. Ei ihme ettei ruoka oikein maistu, kun vatsalaukku ja suolisto ovat puristuneet jonnekin keuhkojen ja sydämen tietämille. Lääkäri arvioi, ettei synnytystä tarvitse kovin kauaa odottaa, johtuen juuri em merkeistä ja siitä, että pennut näyttivät jo hyvän kokoisilta.

Millin vauhdikkaat tyypit ovat jo avanneet silmänsä! Voi että miten odotan, että pääsen näkemään ne. Ovat kuulemma oikein terhakkaita eivätkä lainkaan hötkyile jouduttuaan yksin "vieraisiin" maisemiin, tutkivat vain topakkana paikkoja. Vaikka mitäpä Minni-Peetun ja Spot:n peetuista voi odottaa. Ihan kauhian jännää on myös, kukahan meille mahtaa äitinsä mukana muuttaa. Jarilla on tästä hyvin vankka mielipide ;-). Arvauksia? Eilen siitä pentukuvien ääressä viimeksi keskustelimme, ja yritin mukamas järjen äänenä sopertaa "katsotaan nyt minkä luonteisia ne on". Mut torpedoitiin tyhjentävällä kommentilla "niin kun niissä voi olla joku tosi huonoluonteinen!?", kera ilmeen *nuija*. Hitto. Eihän me edes tiedetä minkä Jenni meille suostuu antamaan ;-D.

Viime lauantaina Zen ja Tipi kävivät viimeisessä pentuluokan näytelmässään. Hienot arvostelut ja esiintymiset, tuomarilta vielä upeat suulliset kommentit. Molemmille KP:t ja sijoitus PN ja PU -luokassa toinen! Onnittelut Hanna ja Satu! Kohti virallisia kehiä.

Sunnuntaina suunnistin Kitin ja Waden kanssa Nurmijärvelle Nappislenkille (;-D). Siellä oli LUNTA! Ihanaa! Olipa mukavaa lenkkeillä hienoissa maastoissa, todella mukavassa seurassa! Kiitos Hanna, Satu, Kajsa, Ilse ja kaikki karvaiset ystävät (öööö, yhteensä 9 shelttiä ja 1 issikka)! Bonuksena sain autooni vielä puhtaat koirat. Vähänkö on juhlaa, ikuisten rapalenkkien välillä.

Ja odotus jatkuu. :-)

Painot nousee

Millin pennuilla siis. Ja mukavasti nouseekin. Vähänkö ihanaa! Kaikki siis sillä rintamalla hyvin *kop kop*. Ikää pirpanoilla on nyt viikko. Kovin ovat kuulemma liikkuvaista sorttia. Sentti on jopa alkanut suukotella Jenniä naamaan, kun sitä sylittelee <3. Voi elämän kevät! Pikkukaveri tietää mistä naruista vetää. Se osaa myös kuulemma köllötellä äitinsä vieressä samalla lailla selällään, ketarat levällään, unia nähden, kuin Milli. Pari vierasta on pentuja käynyt varovasti katsomassa ja Milli ei ole ollut siitä millänsäkään. Tunkee vain vieraiden kainaloon rapsutettavaksi. Tänään oli nukahtanut Katin jalkoihin, kun Kati oli pentuja katsomassa. Suurta on luottamus mammakoiralla.

Zen (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma) ovat taasen kunnostautuneet näytelmähommissa. Tänään ne olivat esiintymässä Turun näyttelyssä, vielä pentuluokassa. Molemmille upeasti KP:t kera oikein mainioiden arvosteluiden ja hyvien esiintymisten. Tipi kruunattiin ROP-pennuksi, Zen:n ollessa VSP! Onnittelurutistukset molemmille, sekä Sadulle ja Hannalle!

Eilen oli mutsin 60v -kemut. Olipa hauskaa! Oli ihanaa nähdä tuttuja, joita on nähnyt viimeksi kaaaauan sitten. Tunnelma oli tosi lämmin ja hauska. Olimme juuri lähdössä kotiin juhlista, kun kasvoiltaan hyvin tutunnäköinen nainen (jonka nimestä ei aavistustakaan) juoksi perääni ja sanoi, että halusi tulla kiittämään minua. Olin tietysti ihan ihmeissäni, että mistähän mahtaa olla kyse. Hän oli kuulemma käynyt meillä mutsin kanssa pikaisesti joskus 2000-luvun alussa. Pelkäsi silloin, omien sanojensa mukaan, aivan hysteerisesti koiria. Mutsi oli juuri ennen meille saapumista sanonut hänelle, että "ai niin, Eralla on koiria". Oli ajatellut, että voi kauheeta. Sanoi, että kun ovi avattiin hän meinasi saada halvauksen, kun eteisessä seisoi VALTAVA koira, meidän 90 senttinen ja 70 kiloinen Arttu tanskandoggi. Oli kuitenkin päässyt kahvipöytään ja koira oli tullut siihen viereen, kääntänyt takapäänsä, vähän nojannut ja jossain vaiheessa oli laittanut päänsä tämän naisen syliin. "Kamalinta" oli, että koira, joka hänelle lapsena oli kammon aiheuttanut oli juuri nimenomaan tanskandoggi. Tämä herttainen nainen halusi kiittää Arttua ja minua koirapelkonsa poistamisesta. Sanoi olevansa tälle jättiläismäiselle, ystävälliselle, viisaalle koiralle ikuisesti kiitollinen. Enhän mä tässä ollut mitään tehnyt mutta voi että miten sydäntä riipaiseva ikävä tuli sydämeltään maaaailman suurinta Arttua. Hän sanoi, että hänellä on menossa melkoinen elämän muutos ja hän on jopa harkinnut ottavansa koiran. <3

Ja sitten taas tähän sunnuntaipäivään :-). Hymyllä menossa tänään vuorokausi numero 51. Massu kasvaa. Tuskainen Hymy ei mielestäni vielä ole, siksikin olen vähän miettinyt ettei pentuja ehkä sittenkään ole seitsemää. Olen alkanut myös varovaisesti harkita röntgenkuvausta, pentujen lukumäärän varmistamiseksi. Lähinnä siis tietääkseni, milloin tulijoita ei enää ole. Toisaalta eipä kai röntgenkuvakaan välttämättä totuutta kerro. Hippihän röntgattiin myös ennen h-hetkeä, eikä tuosta kuvasta tullut hullua hurskaammaksi. Ja turha säteily on turhaa säteilyä. Onhan meillä ennenkin selvitty synnytyksistä tietämättä montako on tuloillansa.

Hihhii, Nuukin (N. Tosi Ystävä) on saapunut elävöittämään laumaamme viikoksi. Toinen on vielä niiiiin pennu, vaikka täyttää kuukauden päästä "jo" kaksi. Vaikka ne on Kitin kanssa niin erilaisia, on ne tavallaan kuin kaksi marjaa. Remmilenkillä menevät topakkana rintarinnan. Siniset edellä ja mustat isä ja tytär perässä. Hassut tyypit. :-D

Pennuja, pennuja

Millin kovasti odotetut pennut syntyivät sunnuntai-iltana. Ja vauhdikkaasti syntyivätkin. Pentuja on kuusi ja kaikki olivat maailmassa tunnin sisällä, ensimmäiset neljä kymmenessä minuutissa. Huh, huh.

Pääsin kuin pääsinkin lähtemään kohti Vaasaa sunnuntaina iltapäivällä puoli viiden maissa. Kyllä pariin kertaan matkan aikana kävi mielessä kuinka mielipuolista touhua tämä on. Ajaa tuhat (?) kilsaa vuorokaudessa, märässä ja pimeässä kelissä, jos pennut eivät nyt synnykään. Noo, näkisinpä ainakin Millin ja on kiva kyläillä Jennin ja Markon luona. Olin ehkä reilun viidenkymmenen kilsan päässä Mustasaaresta, kun Marko soitti, että neljä pentua on syntynyt kymmenen minuutin sisään. Ei juma! Koska mua hyvin usein vedätetään, ajattelin ja sanoinkin, että huijaat. Kaikista uskomattominta näet oli kun Marko sanoi, että yksi pennuista on ruskea. Ei voi olla totta! Niidenhän piti kaikkien olla mustia. Sitten kuulin pennun vinkunaa, kuin todisteeksi. Itkuhan siinä meinasi tulla. Kaikki kuusi pentua olivat ehtineet syntyä kun pääsin perille. Voi sitä näkyä, mun hieno, rakas Minni-Peetuni makasi skarppina laatikossa, kera kuuden sen oman Peetun. Kaikki tyytyväisenä syömässä. Voiko ihanampaa näkyä olla. <3 Kiitos Jenni ja Marko, että sain tulla! Ootte ihania!

Pentuja siis on kuusi, yksi poika ja viisi tyttöä. Yksi tyttö ja poika ovat ruskeita, muut odotusten mukaan mustavalkoisia. Hassua että noita ruskeitakin syntyi. Vaikka niinhän se Jennin uni tiesi kertoa. Ja Miirakin kiven kovaan puhelimessa väitti, että kyllä tulee ruskea pentu, kun ajelin Vaasaa kohti. Kaikki pennut olivat heti syntymästään hyvin pontevia ja hakeutuivat ihan itse nisille syömään. Ja herran jestas miten lujaa ne pääsivät eteenpäin jo noin tunnin ikäisinä!

Yksi Millin aarteista muuttaa meille! Vielä emme tietenkään tiedä kuka se on. Jännää nähdä millaisia suuria persoonia niistä kasvaa. Kiitos Jenni luottamuksesta jälleen kerran!

Vähän on huoltakin ollut, kun pentujen painot eivät oikein tahtoneet nousta ja Millikin alkoi olla eilen levoton. Tänään Jenni käytti sen lääkärissä. Nyt tilanne näyttää paremmalta. Pennut ovat kuitenkin olleet koko ajan hyvinvoivan oloisia. Pidetään edelleen peukkuja, että kaikki menee hyvin!

Edellisessä päivityksessä olleesta linkistä löytää edelleen pentueen ajantasaisimmat kuulumiset, kuvineen.

Ehdin kuin ehdinkin muuten sunnuntaina aamupäivästä upottaa maahan kaikki sadat kukkasipulit. Jei! Kukkaloistoa kevääksi, toivomma.

Hymy on kotiutunut hyvin ja tuntuu, että sen pahoinvointikin alkaa hellittää, koska ruoka tuntuu nyt maistuvan hieman paremmin. Yhtään kertaa se ei ole tainnut jättää kuppiaan koskemattomaksi. Jarin eväät nyt on ihan luku sinänsä. Noilla on muutenkin joku connection. Hymy palvoo Jaria. Saattaa tosin olla että yli 300g:lla raakaa jauhelihaa, kahdella jauhelihapihvillä, paistetulla luomumunalla ja lohennahoilla on osuutta asiaan ;-D. Massu kasvaa ja luulen tunteneeni tänään hienon hienoja liikkeitä. Voivat kyllä olla jotain muutakin. Muuten Hymy on sisällä niin kuin Milli oli kanto-aikanaan, hyvin rauhallinen ja vähän sisäänpäin kääntynyt tai jotenkin omissa maailmoissaan. Ihan tyytyväisen oloinen sinällään kuitenkin. Tänään sillä on vuorokausia täynnä 47kpl. Parisen viikkoa vielä h-hetkeen.

Kitin sisko Ässäkin pyöräytti maanantai-aamuna maailmaan neljä pentua, kolme poikaa ja yhden tytön. Nekin syntyivät nopealla tahdilla. Onnea Kirkkonummelle Hannalle ja Ässälle! Tsemppiä ja hyviä vointeja koko porukalle! Seuraavana on sitten Hymyn Carro-anopin vuoro. Laskettu-aika on viikon sisällä. Jänskää!

Marraskuuta

Kyllä on taasen ollut tapahtumia. Mistähän sitä aloittaisi? Ja etten unohtaisi mainita mitään merkittävää. Yritetään kronologisesti.

Viime lauantaina Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas liitivät agilityn medi 2 -luokassa kahteen voittoon. Toiselta radalta kielto, eli vitonen, ja hieno aika. Toiselta radalta nolla ja huima aika -24 ja jotain! Kyllä on "pojat" vikkeliä. Kiva jos ehtii tehdä radan kahteen kertaan ihanneajassa :-). Tuhannesti onnea Tuomakselle ja Enzolle! Yhtä nollaa uupuu kuninkuusluokasta.

Viime sunnuntaina oli toisen mustan miehen näytelmäpäivän vuoro. Zen (N. Maa) kruunattiin Hannan suosiollisella avustuksella ROP-pennuksi Helsingissä pidetyssä pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tällä kertaa kehäkokemus oli tuomarinkin puolesta Nannelle oikein mieluinen. Huippuhienoa! Mielettömästi onnea ihanalle Zen:lle ja Hannalle!

Milli lähti Jennille pennuhommiin viime lauantaina. Kaikki on mennyt oikein hyvin. Milli on kotiutunut erinomaisesti ja Spookykin on ottanut sen suojelukseensa. Jennin pentublogista voi seurata homman edistymistä reaaliaikaisemmin kuin täältä. Osoite on http://eyewitnesspennut.blogspot.com/ Tänään on Millillä vuorokausia kasassa 60. Vielä antavat tositoimet odottaa itseään. Kyllä jännittää.

Viikon verran täällä elettiin vain kahden koiran kokoonpanolla. Luksusta Kitille ja Wadelle :-). Perjantaina saimme täydennystä laumaan, kun Hymypallo alias Hymy alias Firabellen Hymy saapui tänne meille pennuhommiin. Vielä on laskettuun aikaan tosin lähes kolme viikkoa. Hymyn maha on vuorokausiin nähden melkoinen. Se on ihan yhtä pötköä, alalinja jatkuu rintalastasta suorana jo nyt. Miltä mahtaa raukka näyttää, ja millainen mahtaa olo olla parin viikon päästä. Tuo maha kun ei pienenemään päin ole. Hymy kotiutui heti ongelmitta, kuten aina ennenkin. Vähän ne Kitin kanssa jäykistelivät toisilleen mutta sekin meni nopeasti ohi. Waden kanssa ovat toisilleen ilmaa.

Hymy on syönyt lähes koko kantoajan huonosti. Jari naureskeli minulle ja Päiville eilen, kun Hymy söi hyvällä ruokahalulla kaksi isoa jauhelihapihviä ja paistetun luomumunan. Kananmuna pieninä paloina, ruokapöydästä käsin tarjoiltuna. Just. En ole sen syömättömyydestä älyttömän huolissani, koska ei se ainakaan hirmu laiha ole, jos ei paksukaan.

Vielä pitää mainita, että tänään oli Jyväskylässä KV-näytelmä, tuomarina oli kasvattajatuomari Päivi Eerola. VSP:ksi, kera sertin ja cacib:n kruunattiin Trickteam Thumper elikkäs Xy! Upeeta! Mielettömästi onnea koko taustajoukoille! Xy on Hymyn pentujen isän, Särön sisko, elikäs toivottavasti tuleva täti :-D.

Jännityksessä saadaan elää useamman pentulaatikon reunalla lähiaikoina. Millin synnytys alkaa olla ihan näillä näppäimilla, Kitin siskon Ässän pennut syntyvät alkavan viikon aikana, Carron (Särön äiti) pentujen odotetaan syntyvän ensi viikon lopulla ja meillä on Hymyn pentujen laskettu aika joulukuun toisella viikolla. Tsemppiä kaikille synnytyksiin! Täällä peukutetaan hurjasti, että kaikki menee oikein hyvin!

Täällä on niiiin pimeää ja synkkää. Joka päivä ripsii vähän vettä ja pimeä tulee niin aikaisin. Aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja samoin kotiin tullessa. Tänään oli jopa auringonpaistetta mutta tultuani tentistä menin päiväunille, jotka sitten venähtivät viiteen ja puoleen tuntiin. Teki kyllä terää. Olishan sitä ollut vaikka mitä hommia, jotka olisi pitänyt tehdä. No, Tommi-vainaa sanoi, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Siihen luotamma.

Syksyn loppualeista on tullut hankittua taas kukkasipuli jos toinenkin. Mulla on täysi paperikassillinen sipuleita istuttamatta (mm. 400 krookuksen sipulia). Ne ajattelin kuopata tuonne pihalle huomenna, valoisassa.

Ensimmäistä kasvisryhmää ja muuta

Taudin kourissa on täällä enemmän ja vähemmän maattu viimeinen reilu viikko. Maailmahan ei siksi aikaa pysähdy, joten kertoiltavaakin löytyy. :-D

Millin maha kasvaa. Enää se ei ole tasapaksu pökkelö, vaan kylkiluiden jälkeen tulee pumpsi alaviistoon. Liikuttavaa. Silmät on kontrolloitu ja ne on nyt täysin ok! Rimadylit pois ja tippoja vähennetään asteittain. Tietysti ohjeena myös kiikuttaa koira taas kiireen vilkkaa lääkäriin, mikäli oireet palaa. Samalla keikalla käytiin vaa'alla. Höm, paino 17kg eli 2,5kg enemmän kuin normaalisti. Ja kaksi viikkoa olisi vielä tehokasta mahankasvatusaikaa (yhdyssana?). Hui! Tosi jännää nähdä mitä masusta putkahtaa. Tää NIIIN peukuttaa, että kaikki menis hyvin. Milli matkaa Jennilään lauantaina pesää rakentamaan. Jos hyvä tuuri käy, pääsen synnytystä katsomaan. :)

Hymelius Haavisto tulee Milliä pari viikkoa perässä. Sain Päiviltä eilen viestin, että se on NYT JO tasapaksu pökkelö! Paljonko niitä pennuja oikein on?! Ruoka ei edelleenkään oikein maistu. Toivon että Jari on oikeassa, kun sanoi eilen, että kyllä se pian alkaa maistua, ja sitten sitä meneekin. Hymy tullee meille ensi viikon perjantaina. Pidetään peukkuja, että kaikki menee myös sen osalta hyvin.

Sunnuntaina pääsin kuin pääsinkin taudista huolimatta (luulin sen jo olevan ohi :-/) Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn, jossa siis esiintyivät kaikki ihanat Elementti -pentuni. Super ajattelevaiset omistajat olivat ilmoittaneet myös elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan! Kiitos Satu, Hanna, Kajsa ja Anna!

Zen (N.Maa) ja Tuima (N.Tuli) esiintyivät erinomaisesti mutta Zen:lle tuomarin otteet pöydällä olivat liikaa. Jännä tuo näyttelyissä jännäämisjuttu. En tiedä mistä ihana pippurisilmäinen miehenalku on saanut päähänsä, että tuomari ei välttämättä ole kovinkaan hyvä tyyppi. Muuten kun sitä ei ihmiset, eikä tilanteet hirvitä. Sijoitukset 7-9kk:n ikäisissä pennuissa Tuima 2. + KP ja Zen 3. PU luokassa Tuima kolmanneksi. PU oli Lehtomäen Kristinan Tanskasta tuotu jenkkisukuinen Magnus, joka oli hienosti myös RYP ja BIS 3.

Nartuissa meidän siniset tytöt esiintyivät edukseen. Blitz (N. Vesi) 2. kera KP:n ja Tipi (N. Ilma) 1. & KP. Sijoitukset samat myös PN -luokassa. Lisäksi Tipi oli hienosti VSP-pentu! Onnea Tiipa ja Satu!

Kasvattajaluokassa pääsin/jouduin itsekin kehään. Tuima käyttäytyi niin hienosti ja esiintyi hyvin. Kajsa vielä väittää, ettei se kahta päivää ennen osannut seistä. Nyt osasi! Ihana Tuima, kun oli niin pätevänä. Elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan tuloksena hyvä arvostelu kera KP:n ja ROP-kasvattajaryhmän (olimme ainoita), ja mikä tärkeintä erinomaisen hyvän mielen! Ihanat pentujen omistajat ja ihanat pennut! Ihan juhlaa olla teidän kanssa kehässä!

Muutama Sadun, Kajsan ja Hannan ottama kuva löytyy tuolta

Kiitos ikimuistoisesta päivästä Satu & Tipi, Hanna & Zen, Anna & Blitz ja Kajsa, Tero & Tuima!

Tänään ois elämäni ensimmäinen yliopiston tentti, johtamisen perusteita. Jänskää. Ihan hirmu paljoa en ole taudissani jaksanut lukea. Mähän oon muutenkin aina ollut niin hyvin valmistautunut kaikkiin kokeisiin, or not. Saas nähdä kuin käy. Samallahan on tässä ollut tarkoitus opiskella johdatusta oikeustieteeseen, olen joutunut vaan olemaan luennoilta aika monta kertaa pois tän flunssan takia :(. Saas nähdä hyväksyykö ne mun opintoja. Ja voiko tentistä päästä läpi kahden luentokerran saaliilla... Josko sitä jossain vaiheessa keksisi, mikä minusta tulee isona, joka minusta ei tule. :-D

Pennuja tulossa

toivottavasti. Nuolaista ei saa ennen kuin tipahtaa. Sen on historia jo minullekin opettanut.

Silti mitälie uhmaten "ihan vähän" jo iloitsen Hymyn ultra-uutisista. Hymelius Haavisto (virallisemmin Firabellen Hymy) kävi torstaina ultrassa Päivin ja Riikan suosiollisella avustuksella. Kiitos Päivi ja Riikka! Ja pennujahan siellä näkyi, PALJON. Viimeisen muutaman viikon olen Päivin kertomien perusteella ollut ihan pommin varma, että tiineenä on. Mutta että noi kauhian pal pennuja. Hymy on syönyt huonosti ja ollut samalla lailla herkkiksenä kuin Milli. Maailma kohtelee kaltoin pientä tulevaa äitiä, tuntuvat ne ajattelevan (tämä pieni inhimillistys sallittaneen, kun ei tavaksi tule). Päivillä on ollut kaikenlaisia etiäisiä pentujen määrästä ja siitä kuinka Hymyn vatsassa kasvavat Veli-Kani ja sen kuusi sisarusta. Ultran perusteella ei paljoa pitäisi heittää. Mutta kuten sanottu, ei nuolaista jne. Juu, ja jos joku jäi tuota Veli-Kania miettimään niin Sääppiksen (JV -08 Trickteam Roger Rabbit alias Särö, pentujen tuleva isäpappa) kunniaksi olisi pentujen nimien tarkoitus olla jotain pupu-aiheisia. Ehdotuksia Nappulavaaran esimmäisten _RUSKEIDEN_ pentujen nimiksi saapi esittää!

Vähän meinasi tuskanhiki allekirjoittaneelle tulla tuosta määrästä jo ihan hyvien kotien löytymisenkin kannalta. Mutta toistaiseksi olen jäänyt tunteeni kanssa yksin. Kaikki, joille olen sydäntäni vuodattanut, ovat olleet sitä mieltä, ettei hyvistä kodeista tule olemaan pulaa. Kovasti näin toivon.

Millin silmät näyttävät päälisin puolin olevan kunnossa. Tiistaina piti olla toistaiseksi viimeinen kontrolli mutta minulle nousi korkea kuume ja jouduin perumaan ajan. Jopa täällä ruuhkasuomessa on silmälääkärien ajat kortilla, ja vielä jos sattuu olemaan hmmm valikoiva. Josko ensi viikolla saisin näytettyä Millin silmät, niin Milli pääsisi Vaasaan Jennin huomaan pesää rakentamaan.

Minni-Peetun massu kasvaa ja vauhti hidastuu. Valtava maha ei ainakaan vielä ole mutta vielähän tässä on pari-kolme viikkoa to go. Koko koira on nyt tuollainen pökkelö. Yhtä pötköä koko kroppa. Hassu lollellollie. Vähänkö mä ootan innolla millaisia uusia Eyewitness:laisia sieltä maailmaan saadaan <3.

Kituska-Minuskan ajattelin tässä "välissä", ennen Hymyn pentujen syntymää leikkauttaa (steriloida). Ehtisi varmaan suht hyvin palautua, ennen kuin pennut ovat riiviövaiheessa ja ennen kuin Milli pentunsa kanssa palaa kotiin. Ja Nuu pitäisi käyttää lonkkien ja kyynärien läpivalaisussa sekä polvitsekkauksessa. Siltä haluan myös poistattaa vinksis-vonksis kulmurit.

Tuntuu, että nyt on hirmu paljon sheltinpentuja ja pentuja yleensäkin tulossa. Mm. Kitin sisko Ässä punnertaa pentunsa maailmaan varmaan ihan pian, samoin Hymyn anoppi Carro on ultrattu tiineeksi. Jännää!

Sain Ullalta ihanan sähköpostin heidän ja Artun kuulumisista. Arttu (Nappulavaaran Kivijalka, Wade x Kiti) on edistynyt kuulokoirakoulutuksessa erinomaisesti! Aivan huisin hienoa! Ulla on tehnyt ihanaisen Artun kanssa hienoa työtä! Moon niin ylpeä.

Ihanaa muuten, Waden jälkeläisten aktiiviset omistajat ovat terveystutkituttaneet koiriaan hyvin tuloksin! Onnittelut asianosaisille! Kiitos minunkin puolestani!

Toissapäivänä tuli ensilumi näillekin leveysasteille. Kai se torstaina oli. Mulla on päivät ihan sekaisin tämän taudin jälkeen/takia. Kukkasipuleita olis edelleen istuttamatta höm jonnii verran. Maa ei onneksi ole vielä jäässä. Kaksi puuta (katsura ja tuurenpihlaja) on myös istuttamatta. Tänään kuoppasin muutaman havun ja perennan kompostikasaan talvisuojaan. Ei tässä kunnossa jaksa mitään kunnon istutushommia tehdä. Sen verta vaan, että toivottavasti selviävät talven yli. Ja sit, voi jumankekka, oon osallistunut muutamaan siementen kimppatilaukseen... Yritän esittää järkevää korostamalla sitä, ettei mun listoilla ole kuin ehkä 20 plaatua (toistaiseksi mutta sitä ei kerrota kelleen), kun joillain joilla mopo on karannut (pois se minusta) voi olla vaikka 200 sorttia. Tänään kylvin muutamia kesällä keräämiäni jalavan ja lehtikuusen (ei hajuakaan lajeista) siemeniä ulos purkkeihin. Saavatpahan kylmäkäsittelyn siinä samalla, josko noista jotain keväällä itäisi. Ajattelin olla fiksu ja kylvää muutakin ulos nyt talveksi, ettei olohuone olis kevättalvella taimikasvattamo (Jari jo taannoin kommentoi, että meillä on 200 neliön orkideakaappi). Sitä paitsi mä oo tosi huono noissa kylvöjutuissa. Jumankekka, ei niitä voi kastella sumuttamalla, kun vaikka olis vaan muutama purtilo niin jo kramppaa käsi tai sit ne "idut" menee lakoon paineesta ja delaa siihen :/. Ja se kouliminen sitten, huoh. Joku vois ehkä nyt kysyä, miksi sitten hommaat siemeniä. Älkää kysykö.

Hui! Huomenna on kaapelitehtaan pentunäytelmät, johon osallistuu koko meitin Elementti -pentue! Jos oon aamulla edes jotensakin kunnossa, niin sitä tapahtumaa en voi missata. Ihanaa nähdä kaikki kerralla! Miun pennu-pennut <3.

Syksy saa

Olipas ajan hermolla oleva otsikko. En keksinyt muutakaan. :-)

Hmm. Ei pääse tässä huushollissa tylsistymään. Duunissa toiminnanohjausjärjestelmän vaihtaminen öööö aiheuttaa "vähän" päänvaivaa ja ylimääräistä adrenaliinia veressä (sitä kun mulla ei yleensä ole :-D) sekä väsymystä. Eikä stabiilia ole privaatissakaan.

Aloitetaan alusta. Olin varannut Millille tiineysultraa varten ajan torstaiksi, jo hyvissä ajoin. Kerkesin maanantaina hehkuttamaan naamakirjassakin, kuinka on enää 3 päivää to go. Tiistaina tulin duunista, Jari oli kotiutunut vajaa tunti ennen mua. Milli ja Kiti alkoivat tapansa mukaan vetämään lelua keskenään ja riekkumaan. En kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Istuin pöytään kahvikupin ääreen, jolloin Minni-Peetu tuli Jarin viereen norkoilemaan (se saa Jarilta aina silloin tällöin jotain). Milli siristeli silmiään ja näytti HYVIN surkealta. Aloin tutkia silmiä tarkemmin. Ne olivat punaiset, turvoksissa ja vilkkuluomet selvästi vetäytyneet pitkälle silmän päälle. Selvästi huomasi, että koira on kipeä ja se kesti huonosti valoa. Kuumeen mittaus ja limakalvojen tsekkaus, normaalilta näyttää. Sen verran sanoi maalaisjärki, ettei kyse ole tavis sidekalvon tulehduksesta. Se ei ala noin rajuna, ja tulehduserite puuttuu. Soitto eläinlääkärille, joka sanoi, ettei ole tuollaisesta kuullut, mitään tulehduseritettä kun ei silmistä vuotanut. "Ei sillä varmaan ole mitään hätää, kun syökin normaalisti". Kele.

Soitto Nadjalle (*halaa Nadjaa*) ja paniikkiselitys siitä miten Millillä on varmasti vähintään glaukooma. Kiitos Nadja henkisestä tuesta ja siitä, että kannustit mua edelleen pitämään pääni ja puoleni. Soitto lähistön lääkäriasemalle, jossa silmälääkäri. Puhelimeen vastannut henkilö otti tiedot ylös, sanoin että on ihan oikeesti tilanne päällä. Seuraava vapaa aika ois kuulemma torstaille, kommentoin ettei koira odota niin kauaa ja että tiedän silmälääkärin olevan töissä tälläkin hetkellä. Lupasi ottaa soittopyynnön, "x soittaa sitten kun kaikki potilaat on hoidettu". Fine, mulla (Millillä) ei ole aikaa odottaa sitä.

Nooo, plan B, Malmilla, vajaa 100km:n päässä meiltä on ainakin asema, jossa on toooosi hyvä silmälääkäri. Soitto sinne. Kerroin tilanteen. Kello on tällöin 18.45. "Tulkaa heti, oletko täällä 19.30?" No, en ehdi siiheksi, mitenkään. "Ehditkö 19.45?". Mä yritän *pukee samalla takkia ja kenkiä, ottaa remmiä ja käsilaukkua haltuun ja sanoo Jarille heippa, tää lähtee Malmille*. Koko matka paniikissa, ehditäänkö perille ennen kuin asema menee kiinni (klo 20). Lämä lattiaan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, eikä hirvieläimiä tiellä. Olin Malmilla klo 19.48 :-), kolme minuuttia myöhässä. Silmät peilattiin, tsekattiin paineet, värjättiin haavojen varalta, kurkistettiin vilkkuluomien alle jne. Silmänpohjat ok, paineet laskussa mutta vielä normaalin rajoissa, ei haavoja. Ei glaukoomaa vaan uveiitti. Immunologinen reaktio, todennäköisesti tiineyden laukaisema. Otettava vakavasti, koska voi johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. SHIT. Nooo, "koira on tiine?". Minä: Joo, luulen niin. Ultrataan, että voidaan tehdä päätöksiä lääkityksen suhteen. Ultrassa näkyy siististi ainakin 5-6 pentua. Voi miun Minniä ja Minnin vaaveja, itku meinaa tulla. Sanon, ettei ollut sitten "hukkareissu" Saksaan ja että tärkeintä on kuitenkin pitää Milli kunnossa. Lääkäri konsultoi vielä gurua, ja päädytään lääkitsemään paikallisesti kortisoni- ja antibioottitipoin. "Kontrolli parin päivän päästä, että lääkitys varmasti puree". Toistan että tärkeintä on saada Milli kuntoon, johon eläinlääkäri vastaa, että nyt kun tulehdus saatiin kiinni ajoissa voidaan lähteä siitä, ettei kummallakaan ole hätää, Millillä tai pennuilla. Tsiisus. Ja Minni käyttäytyy koko reissun kuin ajatus. Olen siitä aivan turkasen ylpeä!

Jennin kanssa puidaan hommaa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää matkalla kotiin. Kiitos Jenni, olet super! Lähistön silmälääkäri oli soittanut tällä välin kuusi kertaa. Ennen kuin potilaat oli hoidettu. Hän oli tajunnut siis tilanteen vakavuuden. Nadjalle infosoitto ja tuhannet kiitokset neuvoista ja henkisestä tuesta!
Mutsi pelasti vielä illan, kertomalla mulle tarkemmin tuollaisista vaivoista ja kuinka ne paranee! Luv U my hero!

Milli oli koko loppuviikon mun kanssa töissä, että voisin laittaa tipat neljän tunnin välein ja että näkisin heti jos tila pahenee (piti mennä heti lääkäriin, jos tila huononee).

Perjantaina duunin jälkeen kontrolliin, jossa todettiin, että paineet aikalailla samat kuin ti. Tulehdus helpottanut hyvin, silmät rauhoittuneet, punotus vähentynyt huomattavasti, turvotus laskenut, silmänpohjat täysin ok. Antibiottitippa pois ja jatketaan kortisonitipoin sekä suun kautta tulehduskipulääke. Ei kuulemma tarvitse enää herätä öisin laittamaan tippoja neljän tunnin välein 8). Hyvältä näyttää, ei tarvitse olla huolissaan, edes pennuista. Kontrolli taas tiistaina. Lääkäri oli jopa ottanut yhteyttä johonkuhun guruun jenkeissä, joka oli selvittänyt lääkitystä yliopistolla sikiöiden mm. lääkkeistä johtuvia kehityshäiriöitä tutkineelta tutkijalta, joka sanoi, että tulehduskipulääke on turvallinen. Kiesus mitä paneutumista asiaan! Olen heille ikuisesti kiitollinen!

Perjantaina oli tilaisuus käydä samalla kuikuilemassa "vähän" taimialeja. En uskalla kertoa mitä haaviin jäi. :-D Melkein kaikki on kuitenkin jo maassa, valeistutuksessa tosin mutta kumminkii. Ihanaa, olen saanut tänään kaivella pihalla ihan kaikessa rauhassa. Muutama pussi sipuleitakin on jopa maassa "jo". Huomenna olisi Eliaksen päiväkodin kirppari missä pitäis kai yrittää päästä eroon vanhoista kamoista. Jos jaksan mennä.

Ensi viikolla alkaa Johdatus Oikeustieteeseen -kurssi, johon olen ilmoittautunut. Jee, taas vähän niin kuin yliopisto-opintoja kahdesti viikossa. Uskokaa tai älkää mutta se on ihanaa. Viime viikolla olisi ollut edellisen käymäni kurssin, Jhtamisen perusteet, kirjatentti. Jouduin jäämään pois siitä Millin sairastumisen vuoksi mutta mitä pienistä. Uusintojahan tulee.

Sain tänään hyviä uutisia Hymelius Haavistolta :-). Jos yksi Millin tiineyden merkeistä oli, että se nuolee ruokasäkkiä, niin Hymy on asteen pidemmällä. Se nimittäin käy lipomassa jääkaapin ovea! :-D Nappulavaaran lukkeita odotellessa. Tää täällä peukuttaa.

Nolon pitkä tauko

on kirjuutteluissa ollut :/. Mä en oo jaksanu. On tapahtunu ihan kauheesti kaikkea kivaa ja jännää. Siitä moon ihan intona, omien koirien jutuista ja kasvattien, ja kamujen koirien etc. Enemmän mua väsyttää tää syksy, ja duunissa ollu vähän rankkaa. Ressiä pukkaapi. Ei ehkä pitäis sanoa täällä "ääneen" mutta mutta.

Mistähän sitä alottaisi? Tämä tapahtumien purkaus ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomina.

Vajaa neljä viikkoa sitten tehtiin kaikin puolin ihan super-hyvä keikka Saksaan Jennin kanssa, Millin astutuksen merkeissä. Astutukset meni tosi hyvin, Milli ei käyttäytyi hurjan hyvin (moon siitä niin ylpee) eikä se stressannu lentämistä tai vieraassa paikassa ja laumassa oloa. Spot oli super! Arvostan Jennin silmää tosi paljon, ja luotin siihen, että Jenni on valinnut Millille hienon sulhon mutta silti olin niin onnellinen nähdessäni Spot:n. Uskomaton koira! Voisin hehkuttaa reissusta ja Spot:sta loputtomiin. Miljoonat kiitokset hauskasta, opettavaisesta, ikimuistoisesta reissusta Jenni!

Voisin lyödä vetoa, että Milli on kantava. Se on AHNE ja laama. Kun kaapin ovea raottaa, se syöksyy avoimelle ruokasäkille, mitä se ei normisti tee koskaan. Syö aina hyvin mutta malttaa mielensä tuollaisissa tilanteissa. Milli käy nyt jopa nuoleskelemassa säkkiä ulkopuolelta tai muuten vaan tuijottamassa sitä. Hassu Peetu! Ellen ihan väärin näe, on nisätkin alkaneet punottaa lupaavasti. Ja voe härrekyyd, millainen tuo koira on kotona. Jos se on normisti rauhallinen niin nyt se on vätys. Tuima (N. Tuli) oli meillä hoidossa nyt viikonlopun, eikä Milli edes meinannut leikkiä sen kanssa. Outoa. Enää muutama päivä jännättävänä sillä torstaina on Millin ultra. Hui!

Myös Hymy on astutettu Sääpällä viikko sitten. Hurjan jänskää! Meikän ekat lukkeet pennut (värillä siis ei ole väliä mutta tää on kyl niiiin outoa ;-)) vois syntyä joulukuun puolivälin tienoilla. Toivotaan että tärppäsi. Tuhannet kiitokset Miiralle ja Päiville kaikesta! En ikuna pysty korvaamaan teille tätä kaikkea.

Hipin Suomen agilityvalionarvo on vahvistettu! Mielettömästi onnitteluja taitavaakin taitavammalle parille! Ootte super! Kiitos Nadja! Olet tehnyt Hipin kanssa tosi paljon töitä ja saanut homman näyttämään niin helpolta, että moni luulee sen varmaan tulleen itsestään. Kiitos myös sen onnistumisen ilon jakamisesta, mm. eilisen puhelun muodossa! <3

Enzo on kirmaloinut ensimmäiseen nollavoittoon agilityn kakkosluokassa! Hienoa työtä Enzo ja Tuomas!

Yks juttu mistä olen TODELLA onnellinen on, että tämän Kitin viimeisen pentueen kaikilla pennuilla on oikea purenta! Ei peitsihampaita! Mun rohkea (heh! kuulemma) yhdistelmäni on tuonut toistaiseksi todella paljon hyvää! Pentueen isän synnyinmaasta huolimatta ;-D. Suukot Zenille, Tipille, Tuimalle ja Blii-Blii:lle perheineen! Pennut ovat nyt reilu 6-kuisia ja olen niihin hyvin tyytyväinen. Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikilla elementti-pennuilla on loistavat, aktiiviset kodit ja omistajatkin tuntuvat olevan tyytyväisiä pennu-pennuihin.

Haikeana ajattelen, ettei Minuska-Pituska saa enää pentuja. Vaikka ei sillä, kyllä nuo kolme pentuetta jo riittävät. Olen niin onnellinen siitä mitä mun pieni siniseni on tähän maailmaan saattanut. Kiitos kaikille ihanille sen pentujen omistajille, jotka mua siitä muistutatte!

Kovasti illat pimenee ja pakkasöitäkin on jo ollut. Lehdet tippuu puista ja pensaista ja perennat lakastuu. Vielä olis pari pikku juttua mitä pitäisi pihalla tehdä. Istutus hommoo lähinnä. Yhtään kukkasipulia en ole vielä tänä syksynä maahan työntänyt ja hankittuna niitä jonkin verran on. Ei tosin onneksi yhtä paljoa kuin viime syksynä. Myös muuta istutettavaa olisi enemmän kuin "laki sallii", mm. yli kymmenen ruusupensasta (kuka hitto mut sai niihinkin lankeamaan?). Ja edelleen ne 30 tuijaa *nolo*. Itseasiassa 31, jos mukaan laskee yhden kultatuijan, joka oli ns. pakko saada. Koska millään ei ehdi tehdä kunnon pohjia kaikille, on ne joko haudattava johonkin odottamaan kevättä tai kannettava ne kellariin. Muistuttakaa mua tästä ensi syksynä, kun viimonenkin järjen hiven katoa päästä alelaareilla! Kiesus!

Jatkamma joku toinen päivä. Nyt petiin. Jos lukisi hetken organisaatiokäyttäytymistä ja sit unta kuuppaan.

Millillä neljän kuukauden agilitytauko

toivottavasti. Tämä johtuu siitä, että mokoma meni ja aloitti juoksunsa. Ja siitä, että Milli astutetaan. Jos kaikki menee putkeen ja pennuja tulee, on niiden isänä saksassa asustava, upea (ainakin videoiden ja kuvien perusteella), ruskea-valkoinen (niin kuin värillä olisi väliä) Spot, virallisemmin Rising Sun Spot At Narrow Lane. Itse en ole nähnyt Spot:a kuin videolla ja kuvissa mutta Jenni on käynyt sitä tapaamassa Saksassa. Mun vaikutelma siitä on, että se on juuri sellainen bordercollie, voimakas sekä fyysisesti että henkisesti. Kun katson sitä videolta mulle tulee ihan mahtava fiilis ko. koirasta. Pentuehan menee Millin kasvattajan Jennin nimiin ja pennut myös syntyvät Jennin hoteissa Vaasassa. Vähänkö mahtavaa! Mua jännittää ihan älyttömästi. Pääsen näillä näkymin lähtemään astutusreissuun mukaan. Huisin jännää, hauskaa ja mielenkiintoista! Saatiin vissiin kutsu Sveitsiin katsomaan paimennuskisoja, joihin Spot osallistuu. Joudumme kuitenkin tulemaan siiheksi jo takaisin, koska samana viikonloppuna on myös odotettu Eyewitness-leiri.


Juoksut tulivat tähän saumaan vähän yllättäen. Niitä odotettiin vasta marraskuulle mutta ehkä Kitin vajaa viikko sitten alkanut juoksu sai Millinkin juoksuilemaan. Silmissä oli tällä viikolla alkanut kiilua agilityn kolmosluokka ennen juoksua mutta ehtiihän tuota. Meillä olisi ollut sunnuntaina elämämme ensimmäinen tokokoekin mutta se saa nyt odottaa. Tällä välin siis nyt vaan hömpötetään. Joku vois ystävällisesti valvoa, että treenaan tokoa tässä välillä. Oon huono treenaamaan. Erityisesti jos tiedossa ei ole kokeita. Nadja tai joku!! Agility jää tosiaan nyt tauolle. Olen aika ehdoton sen kanssa, ettei astutetun koiran kanssa tehdä agilityä. Muuten saavat painella sydämensä kyllyydestä mutta ainakin mun koirat ei kyllä ole yhtään "normaaleja" itsejään agilityssä eli en lainkaan usko, että ne tekevät sitä "kohtuudella" kuten ne esim. metsässä hyppivät ja riehuvat. Nimim. on kokemusta siitä miten Kiti kipeänäkin menee sata lasissa. Koska ne eivät rajoita, on mun se tehtävä. Henk.koht ajattelen, että on paskapuhetta, että koiran kuuppa tarttisi agilityä. Voihan sitä nyt herran pieksut duunailla sillä välin jotain muuta.


Taidan alkaa tekemään jotain Minuskan (= yksi Kitin kummallisista, lukuisista lisänimistä) kontakteille. Josko sekin pääsisi liitämään piiiiiitkästä aikaa. Vois jopa kirmata jossain kisoissa. Jostain kumman syystä on alkanut hyppärit viime aikoina kiinnostaa. ;-)


Pihallakin on jotain _vähän_ (oikeasti) duunailtu viime aikoina. Ja Alaska (allekirjoittanut) on käynyt katselemassa taimistojen syysaleja :-D, kuinkas muuten. Jari pyöritteli päätään torstaina, kun kaarsin pihaan Fabialla takapenkit kaadettuina ja pelkääjän penkin selkänoja eteen käännettynä. No hitto. Ihan pakko oli ostaa yksi kaariportti köynnöksille, kun oli -50% alessa. Sit armaassa Fabiassa oli myös samettisumakki 'Tiger Eyes', kuutamohortensia, pesäkuusi, valkoinen punatähkä, Heuchera 'Bronze Beauty' ja pensasruusut 'Maiden's Blush' sekä 'Stanwell Perpetual'. Niin ja viisi säkkiä multaa, jotka siis oli tarkoituskin ostaa. Eilen ostin myös (maksoi vaan 6€, ei saa nauraa) isonietospensaan (Deutzia scabra), jonka talvehtimisesta tosin ei ole takeita. Jos talvehtii niin on kyllä tosi hieno puska. Joo ja sipuleita on hankittuna "muutamia" pussukoita. Paljon vähemmän (toistaiseksi) kuitenkin kuin viime syksynä, jolloin tökin maahan yli 600 sipulia. Eikä yhtään liljaa!

Eilen vaan kiertelin pihalla ja istutin punalehtiruusun. Pällistelin paikkoja hankinnoilleni ja tutkailin tämän kesäisten istutusten kuntoa. Vähän sain jopa leikeltyä kuihtuneita (= ohikukkineita) pois. Tänään ajattelin piipahtaa Elben kanssa Virkkalan MultaSormessa ja ehkä parissa muussa paikkaa. Älkää kysykö miksi!

Mulle on kesän mittaan kertynyt jonnii verran noita pelargoneja. Milloinkohan ne pitäisi nostaa talvehtimaan? Tänne kämppään en niitä tuo, vaan vien tuonne saunarakennukseen. Kukkivat vielä niin hienosti mutta en haluaisi menettää niitä halloihinkaan. Eikä kai noi oikein muutenkaan tykkää viileistä keleistä. Pelakuiden lisäksi aattelin yrittää talvettaa keijunmekon ja riippaverenpisaran. Ja sit jo toista vuotta pasuunakukat sekä dahlian juurakot (viime talvena delasi vain yksi! Tosin nyt niitä on "pari" enemmän kuin viime vuonna.).

Tapahtumarikas viikonloppu

alkaa olla takana.

Perjantaina saimme vieraan kaukaa Ameriikan Yhdysvalloista, kun systerin vaihto-oppilassisko Allison saapui vieraaksemme. Allison on tosin asustellut vuosia Pekingissä ja ympäri ämpäri maapalloamme mutta jenkkilästä hän on aluperin kotoisin. Systeri ja mutsi olivat näyttäneet Stadin nähtävyyksiä hänelle viikolla ja lupasivat tuoda hänet katsomaan myös toisenlaista suomalaista elämää, kuin keskustaasuminen. Perjantaina syötiin paikallisia pöperöitä, sieniä ja tuoretta kalaa från Inga. Toki ohjelmaan kuului myös saunomista. Allisonin kanssa pyörähdettiin myös metsässä. Hän oli aivan ihastunut puhtaaseen ilmaan, sammaleen tolkuttomaan määrään (:-D) ja moneen muuhun sellaiseen asiaan, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Häntä ihastutti myös se kuinka voimme poimia mustikoita noin vain, sieltä sun täältä ja ne vielä maistuvat paaaaljon paremmilta kuin pensasmustikat, joihin hän on rapakon tuolla puolen tottunut. Kieltämättä illallisen kruunasi systerin mulle tuoma punaviinipullo, mun syntymävuodelta -76. Nyt viimeistään tajusin, että on viinejä ja sitten on Viinejä.

Lauantaina mutsi vei Allisonin aamu-uinnille läheiselle rannalle, mereen. Mua lukuunottamatta porukka lähti katselemaan paikallisia nähtävyyksiä, Ingå cityä (:-D onhan meillä tietty sulkku idylli täällä ja IKI-vanha kivikirkko), Tammisaarta, Fagervikin kartanomaisemia, Raaseporin linnan raunioita jne.

Tää starttasi kohti Purinalla pidettyjä agilityn syysskaboja, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ja voin kertoa, ettei ollut helppoa. Aamulla juoksin vessassa MONEEN kertaan. Mua oksetti ja pyörrytti. Meinasin jo jättää menemättä mutta järkeilin *heureka!*, että jos nyt en mene, ensi kerralla se on vielä vaikeampaa. Ihan vähän helpotti kun pääsin perille ja liikkumaan. Psyykkasin itseäni sillä, että tärkeintä on nyt vain kisata, hankkia rutiinia ja tehdä kivaa Millin kanssa yhdessä, tuloksista viis. Mietin myös miten paljon hyvää on (kaikissa) kahdessa treenikerrassa ollut. Että siltä pohjalta. Ihan kamalan paljon lämmitti mieltä nähdä Sonja ja Anna-Stina sekä muita tuttuja. Noooo, ensimmäinen startti tuli. Rataantutustumisessa rata tuntui siltä, että tiedän kyllä mitä teen. Joka oli voitto toki jo sekin. Rata oli Savikon Sepon käsialaa. Tuloksena HYL, varmaan aika monta kertaa. Milli käy kisoissa usein sen verran kuumana, että se irtoaa voimakkaammin kuin treeneissä mutta nyt näin ei käynytkään. Rutiinin puute näkyi ehkä senkin toiminnassa. Itse kuitenkin sain sen aikaan puutteellisella liikkumisella, ja mm. myöhästyneillä valsseilla (kun on jännityksessä paska jäykkänä niin on). Milli nääs tekee jotain, vaikka mä en tekis mitään. Tiettyjä hyviäkin kohtia radalla oli, mm. ei yhtään rimaa, kepit todella jees, ym. Kovasti ilahdutti, että selvisin hengissä ;-D.

Toinen rata oli hollantilaisen herran suunnittelema, aivan ihana rytmirata. Ei helppoa, vaati ohjausta alusta loppuun. Mulle tuli ihan hurjan hyvä fiilis tutustumisessa, vaikka jännitti niin maan.... Ajattelin, että nyt on PAKKO liikkua rohkeasti ja käskyttää, antaa koiran tehdä se mitä se osaa, muuten homma kaatuu alkuunsa. Ja voe venäjä miten me tehtiinkin! Se oli NIIIIIN makeeta! Tää huusi, liikkui ja ohjasi, ja luotti koiraan. JA ME VOITETTIIN NOLLALLA! Melkein tuli itku. Miun Peetu oli niin heeno Peetu ettei paremmasta väliä. Se meni raivona ja me oltiin pari! I-HA-NAA! Enpä olisi tuollaista saldoa uskonut, kun ollaan treenattu kesän jälkeen 2 kertaa, viime keväänä pari kertaa, viimeksi kisattu huhtikuussa ja sitä edellisen kerran viime marraskuussa. Tavoitteena oli vain osallistua ja selvitä hengissä. Saldo meni hieman yli tavoitteen.

Illalla kotiin palattuamme Allison ja muu poppoo kotiutuivat myös turneeltaan. Syötiin vähän ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Kopparnäsiin katsomaan ihanaa Suomen saaristomaisemaa ja sen auringonlaskua. Samalla tuli lenkitettyä Kiti ja Wade. Olipa ihanaa nähdä taas Annea ja mutsia sekä Juu-Juuta (Nuu). Nuu oli niin elementissään meidän lauman kanssa. Heti perjantaina ovesta sisään tultuaan ryntäsi parhaan leikkikaverinsa Millin kurkkuvilloihin kiinni :-). Silti Nuu on niin systerin (ja mutsin) koira nykyisin. Se viihtyy meidän lauman kanssa mutta on jotenkin niin Annen koira. Vaikka se on "on a loan", luulen, että Annen luona on sen koti. Ei ollut epäilystäkään kenen mukaan se Kopparnäsistä lähtee.

Eilen sain ilouutisia myös Joensuun suunnasta. Kitin pentu, kasvattini Enzo (N. Tosi Kiitäjä) oli kirmannut eilen agilityssä kahteen nollavoittoon ja sai samalla menolipun kakkosiin! Te olette ihan hurjan päteviä Enzo ja Tuomas! Myös Kati laittoi viestiä Waden pennun Kyllin (Amorosan Kylli) toisesta nollasta ykkösluokassa. Ihan huippua! Hurrjasti onnea Kati!

Tänään aamulla käänsin Fabian nokan taas kohti Purinaa. Vähän erilaiset oli tunnelmat kuin eilen. Tänään tiesin jopa suurinpiirtein mitä tarvitsen mukaan. Vessassakaan (kaikkiahan kiinnostaa) en juossut ihan niin montaa kertaa. Eilinen nollavoitto toi mukaan ihanaa kihelmöintiä ja esimerkin siitä miten me ihan oikeasti pystytään siihen. Toisaalta minun piti karkottaa ajatus lähestyvästä mahdollisuudesta nousta kolmosiin ja sen mahd. aiheuttamasta paineesta. Mietin asian niin että me osataan tarpeeksi pystyäksemme siihen mutta edelleenkin meillä on tosi vähän treeniä ja kisoja takana. Funtsasin, että teemme omaa juttua niin hyvin kuin pystymme. Kunnon liikettä ja käskytystä minulta. Milli kyllä tekee. Tulokset tulee sitten sen mukaan.

Eka rata oli saman hollantilaisherran kuin eilen. Profiili jees, ei mitään mitä me ei osattaisi mutta välillä pääsi niin pirun lujaa, että mietin miten saan Millin välillä "kiinni". Milli varasti lähdössä, kele. Nousi ja köpsötteli vähän ekan riman taakse. Huomasin tämän niin myöhään etten tajunnut/voinut palauttaa koiraa enää paikoilleen. Mun mustavalkoinen kaverini lähti kuin tykin suusta tule -käskyn kuultuaan. Oli homma sitten kiinni tuosta lähdöstä tai mistä mutta olin kaksi metriä tai sekuntia tai jotain jäljessä koko pirun radan. Samasta rytmistä ei siis voi puhua. Mutta mä taistelin *on kovin ylpeä itsestään*. Mun ongelma on joskus (monesti) ollut, että kun tulee "melkein" virhe, lamaannun ja koirahan toki tekee mitä oli tekemässä, eli menee väärälle esteelle. Mutta mä taistelin koko pirun, vajaa 170m. Se ei ollut kaunista katsottavaa, onneksi tyylipisteitä ei agissa jaeta. Taistelin jopa niin hyvin, että meillä oli nolla, kunnes hätäilin esteen numero 17 riman alas IHAN TURHAAN! Nooo, elämä on. Kun tämä rata vedetään yhteen olin erityisen tyytyväinen taistelemisestani ja siitä, että tein jotain kun meinasi käydä köpelösti, enkä vain katsellut statistina, sekä siitä että Peetu meni miljooooonaaaaa. Tällä törkyradalla sijoitus 3.

Toinen rata oli Laamasen Mian käsialaa. Profiililtaan entisaikojen Eran painajainen eli paaljon pieniä/viistoja kulmia hypyille. Liukas mini (Kiti, kuinkas muuten) olisi liukastellut ties kuinka monen esteen ohi. Vaikka ohjaajan syytähän se sekin on. No, edelleen rataantutustumisessa jännitti ja/mutta tuntui siltä, ettei radassa ole mitään mitä emme osaa mutta pitää olla ajoissa, huolellinen, rohkea jne. Hyyvin teknistä, ja lujaa mennään tälläkin kertaa.

Otin kakkos-esteellä Millin niin tiukasti käteen, ettei se hypännytkään kolmosta, joka sen olisi tullut hypätä minua kohti, vaan tuli pienen pienestä raosta ko. esteiden välissä. Ohjasin koiran rauhassa (mun mittarilla) takaisin kolmoselle, josta meno jatkui. Vitonen oli puomin jälkeinen U-putki, suoraan puomin edessä. Tarkoitus oli mennä sisempään päähän, puomi syötti ulompaan. Sisemmän putken suun "vieressä" oli hyppy, kuinka ollakaan. Olin itse sijoittunut sisäpuolelle. Milli oli tässä eri etevä, saatuaan luvan lähteä puomilta se sinkosi juuri oikeaan päähän putkea. Jes! Tein keppien jälkeen valssin 180 astetta tulosuuntaan. Mun olisi pitänyt reagoida siihen, kun Millin vauhti pujottelussa hidastui, se tarvitsi apua ja vahvistusta. Ennakoin valssia vissiin liikaa ja Milli tuli pois kesken pujottelun ihan siellä lopussa. Otin kepit rauhassa alusta, kokonaan uudelleen. Tämä kerta hyvä. Koko loppuradan koira oli ihan uskomaton, haki ihan nappiin kaikki viistot, pienet hyppykulmat. Ja voi kertoa, että olin niiiiin hapoilla. Onnistuttiin nappiin jopa mulle niin vaikeassa poispäinkäännöksessä. Yhdessä (heh) vaiheessa jäin kuin tikku pas**** ja Milli luki hienosti mun vippaukset jne, tai ainakin haluan uskoa niin. Ennen loppusuoraan muistan ehtineeni ajatella, että mun on pakko jaksaa kiertää vielä tuo yksi siiveke ja tehdä pakkovalssi. Jaksoin ja sen jälkeen päästin koiran loppusuoralle. Ja Peetuhan viipotti menemään. Vähänkö ihanaa katsoa sitä (vaikka kaukaa takaa) kun se todella tietää mitä tehdään. Moon niin onnellinen mun pienestä mustavalkoisesta lollellolliesta! Tulos siis 10, silti aika vielä onneksi miinuksella noiden paljon aikaa vieneiden korjaustenkin jälkeen (voittajalla nollalla aikavirhe 4,94, muistaakseni). Sijoitus 3.

Iltasella vielä lenkki Meikon maastoissa Kirkkonummella Nadjan suosiollisella opastuksella. Mukana Nadja kera shelttein sekä Hanna ja Satu, ja allekirjoittaneelta Kiti ja Wade. Ihania maastoja! Tuhannesti kiitoksia opastuksesta ja seurasta Nadja sekä seurasta ja pennu-pennujen näytille tuomisesta taasen Hanna ja Satu! Vain hirvikärpäset lannistivat ihan vähän tunnelmaa.

Nyt tää alkaa olla sänkyvalmista kamaa. Yks juttu (tai pari) täytyy vielä mainita. Tiettekö, mulle tuli sellainen olo, että me ehkä jopa osataan _jotain_. Erityisen ilahtunut olin myös siitä, että jotkut olivat jopa ilahtuneen näköisiä tavatessaan mut piiitkästä aikaa. Jatkettiin tavallaan siitä mihin on viimeksi jääty. Ja en ollut ihan kauhean kummajainen, vaikka olen ollut niin kauan "piilossa". Vähän harmautta tuottivat ne kommentit "ai te ootte vielä kakkosissa" ja ne ihmiset joiden mukaan vain nollatuloksessa voi olla jotain/mitään hyvää. Mur. Elämä on ja kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaa. Ollaanhan me kakkosissa, kun ei niitä sertejä kukaan kotiinkaan näy kantavan, ihme homma. Tulta (vai tuulta?) päin! Ehkä mä yritän keskittyä mun ja Millin juttuun ja olla välittämästä noista. Peetu on mahtava ja me ollaan radalla kahden. Nih.

Joo, ja ihan mahtavia uutisia myös Vaasan suunnalta. Konna, Space, Gimma ja Hertz pokkasivat tänään joukkuepiirinmestaruus hopeaa! Konna (Millin äiti) uusi viimevuotisen piirinmestaruutensa tänään tulpanollalla! Olette SUPER-taitavia! Hyvä Jenni & co!

Tietoliikenne on ihmeellistä

Eli jostain syystä Sadun viesti lauantailta saapui mulle vasta eilen ja Tipi sai mun blogissani kaksi mätsäritulosta viikonlopulle, kun tosiasiassa niitä oli yksi. Eli Tipi ja Zen olivat esiintyneet taasen edukseen mutta "vain" lauantaina. Eilisen mätsärin voi deletoida historiankirjoista :-). Onnittelut kuitenkin hienoista esiintymisistä!

Eilen kirmatuissa Uudenmaan piirinmestaruuksissa (agility siis kyseessä) miniluokan voiton vei meitin Kitin sisko, ihana Ä eli Ässä (Mutkis Ässä-Hihassa)! Tuhannesti onnea hienosta suorituksesta! Myös joukkueissa Hanna ja Ässä olivat voitokkaita, sillä KKK:n minijoukkue, jossa he myös starttasivat vei piirinmestaruusvoiton! Myös KKK:n maksit voittivat joukkuepiirinmestaruuden! Onnitukset kaikille asianosaisille!

Myös Millin äiti Konna ja Jenni tekivät taas hienoa työtä! Saaliina Suomen hyppyvalion arvo Seinäjoen kisojen hyppyradan voitolla! Hurjan paljon onnea Jenni! Millin täti, Konnan sisko Sitku sai eilen myös nimensä eteen uuden samaisen hyppyvaliotittelin! Onnea Sitku ja Esa! Ootte te vaan niiiiin taitavia!

Eilisen ohjelmaan kuului Millin agilitytreenit. Voe venäjä miten kivaa oli taas. Ensin terapiat Juhan ja Nadjan kanssa lämmittelylenkillä ja sitten laadukasta treeniä. Minni-Peetu oli taasen eri etevä, ja teki hommia täysillä. Mua ei tosin haittaisi jos se olisi vähän tyhmempi. Peetu nimittäin osaa lahjakkaasti ennakoida rataa ja on välillä "joo joo, kyllä mä tiedän paremmin". Treeninä tehtiin ao. linkin http://kotisivukone.fi/files/possulandia.tarinoi.fi/20090801agi3med-b.gif mukainen rata. Halusin leikata takaa kepeillä, mikä oli melko haastavaa, kun ajatellaan sekä "elämää" ennen keppejä että niiden jälkeen. Eka kerta meni reisille mutta jo toisella kerralla (muistaakseni...) homma meni nappiin. Milli tosin tuli kesken keppien pois, koska allekirjoittanut kiekaisi niin hurjat kehut *nolo*. Noooo, ainakin koira tiesi meneensä oikein pujotteluun. Homma lähti rullaamaan, kun leikkasin takana keppejä edeltävää hyppyä ennen. Olen treenannut takaaleikkauksia Millin kanssa toooosi vähän mutta kuvio oli koiralle niin selkeä, että leikatessani se ei kääntänyt edes korviaan. Hätäilyilläni onnistuin saamaan esteen numero 12 riman alas. Ihan turhaan sillä eipä tuossa kohdassa ollut kiire mihinkään. Kivasti Satu kuitenkin kommentoi, että mun eteneminen on hyvää ja rohkeaa, eikä sitä haluta pois pelottelemalla kaikella sillä mitä voi sattua. Kyllähän noita silti täytyy funtsia. Luulen, että juuri tuollaisissa kohdissa näkyy mun treenaamattomuuteni, ei hahmota tuollaisia paikkoja niin hyvin rutiinilla. Vaikka täytyy edetä reippaasti ja olla sopivan rohkea, ei kannata turhaan hätäillä. Muuten meno oli tosi mukavaa, Milli teki hyvin töitä, hyppäsi hyvin, hienot pienet tiet ja pysyi kuulolla mutta sopivan, ihanan tulisena jne. Puomin alastulo oli kyllä pariin kertaan ruma. Otti kyllä kontaktin mutta valui sieltä turhan aikaisin ilman lupaa... Mur. Homma tehtiin sitten kuitenkin kuntoon. Olin kaikkinensa taas TOSI hyvällä fiiliksellä sekä treeneissä että sieltä kotiutuessani. Ja edelleenkin :-D.
Hipin tunnaritreeni agiliitojen päätteeksi ilahdutti myös. Hippi ei tarvinnut tuttia etsiessään oikeaa kapulaa! Se on ottanut väärän kapulan suuhunsa, eikä sillä ole ollut aikomustakaan tuoda sitä Nadjalle, vaan etsinyt se suussa oikeaa kapulaa. Kun oikea on löytynyt se hylkää tutin ja kiiruhtaa oikea suussaan tuomaan sen Nadjalle. Jee!

Mietiskelin eilen myös tuota Hymyn plan B -urosjuttua ja olen tainnut tulla sellaiseen tulokseen (EHKÄ), että jätän plan B:n "hankkimatta". Jos ei natsaa, niin yritetään ensi kerralla uudestaan.

Sunnuntaita

Niin se viikonloppu on taas melkein vierähtänyt.

Pihalla oon saanu eniten aikaan. Purkkien määrä on taas vähentynyt ja siirtojakin on tehty, sekä kitkemistä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain talon edessä (missä mun auto on aina parkissa) olevan "pokkauspenkin" keltaisettomaksi :-D. Siirsin siis kaikki keltakukkaiset pois. Tarha-alpi muutti saunan taakse tulleeseen uuteen penkkiin, sen tilalle Merjalta saamiani haalean vaal.pun pensasruusun juurivesoja, kultapallot (samoin kuin punavärimintut) muutti saunan vieressä olevaan penkkiin, johon ne sopii aikas hyvin. Oikee "perinnekasvien" penkki. Siinä on kultapallojen, punaväriminttujen ja kevätesikoiden lisäksi mm. lehtoakileijaa. Myös keltaisena kukkiva japaninunikko sai häädön. Tilalle törkin purppurapunalatvaa, rantatädykettä, heucheroita ja sen pensasruusun.

Seuraavana prokkiksena olis ehkä työhuoneen ikkunan edessä olevan katajapenkin duunaaminen uuteen uskoon ja uusi havupenkki. Kummastakohan sitä aloittaisi? Sit pitäisi vielä saada maahan muutamia yksittäisiä rehuja, mitä varten ei tartte varsinaisia penkkejä tehdä. Tällaisia on mm. pieni mongolianvaahteran taimi, nuokkusyreeni, punalehtiruusu, keltaheisiangervo ja punainen karviainen. Ai niin, ja ne 30 tuijan tainta... :/ Ahneella on, you know...

Eilen Anna ilahdutti minua käymällä ex tempore kylässä Blitz:n kanssa. Kiitos käynnistä Anna! Oli kiva nähdä ja jutustella!

Satu ja Hanna ovat olleet aktiivisia matsäripuuhissa. Eilen Tipi sai punaisen nauhan ja sijoittui neljänneksi. Tänään sekä Tipi että Zen ovat esiintyneet edukseen punaisten nauhojen verran. Tipille jälleen sijoitus 4.! Olivat saaneet erityiskehuja ikäänsä nähden hienosta esiintymisestä. Erikseen oli vielä kysynyt ovatko sisaruksia ja ihastellut. :-)

Illalla treenaamaan agiliitoa Millin kanssa.

Herätty henkiin?

Minä siis. En ole ihan varma mutta positiivisia merkkejä olis. :-)

Viimeisen viikon aikana on saatu jotain "oikeaakin" aikaan. Jeeee!

Viime sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan agilitytreeneissä, ja kyllä kannatti. Kaikki ei mennyt ihan putkeen (tarviiko?) mutta oli niin mukavaa tehdä "töitä" Millin kanssa. Muutamassa radan ja tuon koiran yhdistelmästä (ja mun "ahneudesta") syntyneessä killerikohdassa tehtiin kyllä huippusuoritukset kun vaan päätin, että me onnistutaan siinä. Meillä on suuri kunnia treenata Hillin Sadun valvovan silmän alla. Hän on tosi hyvä! Riitävästi keskustelua ja analysointia, mielipiteiden vaihtoa ja kommentteja ja sitä oikeaa tekemistä, eri tavoilla. Pidän aina itseäni huonona ohjaajana, enkä oikein syty imartelevasta kehusta. Olin niin iloinen Sadun kommenteista vaikeassa kohdassa, jonka välttämättä halusin tehdä "vaikeimman"/nopeimman kautta, vaikka tuolla koiralla ja mun kintuilla/hoksottimilla tapa suorittaa se oli tosi haastava. JA ME ONNISTUTTIIN, kahdesti! Satu ei tuominnut tuota tapaa, sanoi että ajoitus on tärkeä ja haipakkaa saa pistellä, kun aloin epäröidä, hän sanoi että yritä silti. Lisäksi keskusteltiin vaihtoehtoisista tavoista, joita voisin tuossa kohdassa käyttää. Minni-Peetu haki hienosti kepeille, nopeampaa (ja vaikeampaa) reittiä, jonka olin ensin tehnyt helpomman kautta (turhaan ;-D). Kehuin peetu-peetua kovasti. Oli ihanaa kuulla Sadulta, kuinka kehu oli nk. sydänkehu. Hän myös kommentoi, ettei mun ehkä tarvitsisi kehua kepeillä niin älyttömän paljoa/pitkään -> "tuon koiran kanssa ei radalla ehdi kauheesti hengittää. Yritä käyttää hyväksi ne kohdat jolloin voit." Ja mä kun joskus ajattelen (liukkaan minikoiran jälkeen), että Milli ei välttämättä ole kauhean nopea... Tästä saataisiin taasen aikaan keskustelu siitä miten vaikeaa on ohjata liukasta miniä, joka viettää hypyillä niin vähän aikaa ja kulkee siellä jossain alhaalla.

Tuhannet kiitokset myös meidän ihanille ryhmäläisille! Vaikka oon luuserina ollut pitkään poissa, oli kuin olisi kotiinsa tullut *kumartaa*. Normisti päivällä alkava maanantain lähestymisen aiheuttama sunnuntaistressi (tiettehän?) jäi kokonaan pois! Tiesin taas miksi harrastan agilityä! Lisäksi oli ihan mahtavaa, kun Milli teki täysillä töitä. Olen aina välillä sitä mieltä, että se ei AINA tee ihan potikat kaakossa. Jotenkin sillai bortsumaisesti "tääkin riittää". Ja kun Satu vielä sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Milliä sellaisena, ettei se tekisi täysillä.

Sunnuntai-illan fiilis jatkui vielä maanantainakin. Ilmoitin Millin neljään agilitystarttiin (kisattu viimeksi muistaakseni huhtikuussa) ja elämäni ensimmäiseen TOKO-kokeeseen *aaapuuuuva*. Nadja viime viikolla kyseli milloin meinaan sen tehdä. Kiits Nadja! En kyllä tiedä miten selviän siitä hengissä. Liikkeethän on sort of hanskassa (BH-koekin suoritettiin jo öööö yli 3 vuotta sitten) mutta mun ei tuu treenattua kun ei ole mitään deadlineja.

Maanantaina sain myös ihanan viestin, "kutsun" tiistaina pidettävään mätsäriin Stadiin. Sinne olivat lähdössä koko Elementti -pentue perheineen sekä Nadja kera shelttien. Voi elämän kevät miten sai "kasvattaja"-täti olla ylpeä pennuista ja niiden omistajista! Kaikki väittää ettei niiden kanssa ole treenattu mutta vähänpä tuota eppäilen ;-). Sen näköistä oli kehässä esiintyminen ihan joka iikalla. TipiTii vielä sijoittui sinisissä pennuissa neljänneksi! Onnea Satu ja TiipaTaapa! Tuomari kävi vielä "ihmettelemässä" pentuja aitauksessa, kommentoiden kuinka niistä olisi saanut hienon kasvattajaluokan. Näytelmähommien jälkeen järjestettiin vielä riekkumiset (ihan kuin ne ei olis tehneet sitä aina kun oli luppo-aikaa) ennen kotiin lähtöä. Ikävästi vastuuntunnoton koiranomistaja latisti tunnelmaa mutta onneksi kelleen ei jäänyt mitään pysyviä traumoja. Olipa mukavaa nähdä teidät kaikki! Tuhannet kiitokset seurasta!

Milli oli mukana mätsärissä, ja sitä ennen mulla töissä koko päivän. Peetu on duunissa niin hassu, kun joku tulee mun huoneeseen niin se ehkä juuri ja juuri kääntää korviaan tulijaa kohti. Oon aika ylpeä sen käytöksestä ja siitä ettei siitä varmana ole häiriötä kellekään (tosiasiassa suurin osa porukasta ei edes huomaa että se on paikalla). Bonuksena se toimii verenpainelääkkeenä sekä mulle, että myös joillekin muille silittelijöille. Peetu ei osallistunut mätsäriin mutta treenattiin hieman tokoa häiriössä, paikallaoloa ym. Ihan mukavasti meni. Se oli muutenkin tosi siivosti sielläkin. <3 Ai niin. Maanantaina ilmoittauduin myös Avoimen yliopiston kurssille (7op valtiotieteitä). KÄÄK! Kävin kirjastossa hakemassa yhden kurssiin liittyvän kirjan ke ja ahmaisin sitä iltasaduksi reilut sata sivua keskiviikko- ja torstai-iltoina. Jumankekka miten mielenkiintoista tekstiä. Loppuviikko onkin sitten mennyt normaaleissa touhuissa ja kukkapenkkejä tuunatessa. Eilen vietin pari tuntia omaa laatuaikaa kiertelemässä taimialeissa, kuinkas muuten. Hommasin pari haaveilemaani puskaa (keltaheisiangervo 'Dart´s Gold':n, siinä on mahtava ruska ja yhden uuden kirjavalehtisen, vpun.kukkaisen Weigelan), kaksi kpl mulle uuden sorttista Heucheraa (ne on aina yhtä ihania lehtiperennoja) ja sitten muutamia heräteostoksia (jalokärhöt 'Mrs Chalmondeley':n, joka on ihana vaaleansininen ja 'Niobe':n, joka on tumma, samettinen punainen), 30(!!!!!) tuijan aitatainta (maksoivat 5€/10kpl) ja kaksi kääpiövuorimäntyä. Toisaalta ehkä noi kaikki voisi laskea heräteostoksiksi... Paitsi tuijat, joista on puhuttu jo vaikka ja kuinka kauan. Kukahan noi kaikki tuijat kaivaisi maahan? Ai niin, kävinhän viime lauantainakin taimialekierroksella. Vantaan Backas lopetetaan, joten siellä piti käydä jäähyväispyörähdyksellä (NAM mitä Heucheroita) ja samalla tietty "parissa" muussa paikassa. Jari ei onneksi ollut kotona katsomassa, kun purin takakontin sisällön. To iltana sain duunattua saunan takana olevan uuden, lähes murheenkryyniksi (..tun peltovalvatit, voikukat ja juolavehnät) muodostuneen penkin lähes valmiiksi. Tää ei oikein tyksi keltaisista kukista ja vähän harmittaa, että siellä on nyt samassa penkissä mm. keltaista ja vaaleanpunaista *yöks*. Täytyy "toivoa" ettei ne ihan kauheesti kuki samaan aikaan. Ja ainahan sitä voi siirtojuoksutella... Purkkiarmeija siis pieneni merkittävästi. Vaikka onhan noita vielä. *nolo* Ja tää vielä ajatteli soittavansa Virkkalan MultaSormeen, josko siellä olisi ale... Haluis vielä 'Black Beauty' mustaseljan (se on ihana lähes mustalehtinen selja, joka kukkii alkukesästä ihan haalean vaaleapunaisin kukin, jotka ovat isoissa tertuissa) ja 'Tiger Eye's' samettisumakin. Ja onhan niillä siellä jotain kivoja ruusupensaita, havuja ja perennojakin...

Koira-asiaakin vielä. Tarkoitus on astuttaa Hymy (Firabellen Hymy), Haaviston perheessä asustava sijoitusnarttuni sen seuraavasta juoksusta. Uros on valittu jo "kauan" sitten (eeeehana JV -08 Trickteam Roger Rabbit, Särö, häbäbäbä-mies) mutta mulla on ollut tapana (just, pentueitahan on tosi paljon...) valita myös plan-B -uros, jos jokin menee mönkään. Ja kuten tavallista, mikään ei kelpaa. Täydellistähän ei olekaan, ei narttuja eikä uroksia. Oon sen suhteen nyt ihan umpikujassa. Hyviä ehdotuksia saapi esittää! Josko mulla ei ole tullut joku mieleen, mikä on hyvinkin mahdollista. Ja juoksuthan voi tulla milloin vain.

Kaverit kerkiää

Jotkut ne on uskomattoman aikaansaavia...

Hippi nääs voitti eilen julkkisagilityn Suomen mestaruuden! ;-D Tämä tästä vielä puuttui. Huippuhienoa Hippi! Ja Nadja! Vaikket tällä kertaa itse ohjannutkaan niin kunnia kuuluu silti sulle!

Hanna ja Zen olivat olleet taasen kauneuskilpailuissa. Mätsärin tuloksena tällä kertaa pentujen neljäs sija! Huippua Hanna ja kaunis (vai pitäisikö sanoa komea?) Zembalo!

Ei riittänyt että Hippi ja Nadja

olivat taitavia lauantaina, vaan eilenkin pukkasi vielä upeita suorituksia. Ihmekös tuo. Taitaviahan he ovat.

Oulussa järkättiin shelttien tokomestaruuksien lisäksi myös agilitymestaruudet. Agilityn vuoro oli eilen. Hippi ja Nadja nappasivat kahdelta viralliselta radalta nollat, sijoituksin 2. ja 3.! 2. sijan kruunasi vielä hyppyserti! Kirsikkana kakussa oli vielä finaalirata, jonka tuloksena he sijoittuivat shelttien agilitymestaruuksissa sijalle 3!

Aivan mielettömän hienoa työtä! Eipä ollut turha Oulun keikka. Tuhannesti onnea vielä kertaalleen!

Onnittelut myös muille shelttimestaruuksissa menestyneille!

Ihana lauantai!

Aamulla sain nukkua pitkään. Jari tuli herättelemään mua puoli kymmeneltä ja patistelemaan Tampesterinreissuun. Pääsin jopa kohtuullisen pikaisesti liikenteeseen. Jenni oli Katin kanssa kisaamassa Tampereella ja sain haettua Millin siis "hieman" lähempää kuin Vaasasta. Olin etukäteen stressannu, että mitä jos Milli ei ilahtuisikaan mun näkemisestä (tiedetään, olen huonoitsetuntoinen nuija...). No, onneksi pelkoni oli turha. Minni-Peetu tuli autosta ja kiehnäsi ja "kiljui" (haukkui). Ei kovin hyvää käytöstä mutta ilahdutti minua. Hetken aikaa höpötettiin kuulumisia ja sitten suuntasin takaisin kotia kohti.

Jo menomatkalla sain ensimmäisen kovin ilahduttavan puhelun. Hanna soitti kuinka heillä oli tänään ollut Zen:n (Nappulavaaran Maa) oma päivä. Olivat suunnanneet juuri rokotuksensa saaneen pikkumiehen kanssa Vihtiin mätsäriin. Äijä oli esiintynyt kuulemma aivan super-hienosti! Vaikka muut pennut olivat riekkuneet ja tulleet hännän alle, ei poitsu edes kääntynyt katsomaan vaan teki sillä hetkellä sille osoitettua "työtä" eli seisoi hievahtamatta ja tuijotti namia :-D. Suloinen, tomera, pieni mies! Tuloksena pentujen viides sija. Onnittelut Hanna ja Zen!

Kisapaikalla ollessani oli puhelimeeni ilmaantunut mahtava viesti. Hippi (TK1, agi Piirm 3 Nappulavaaran Ensi-Ilta) oli tokoillut Nadjan kanssa avoimessa luokassa ykköstuloksen ja luokkavoiton! Kisa oli samalla shelttien tokomestaruus, jonka he voittivat! Hippi sai myös tittelin TK2 ja "pakollisen" siirron voittajaluokkaan! Jumankekka miten pätevä pari!

Iltapäivällä pari työskenteli vielä yhden agilityradan verran. Tuloksena 0 ja sijoitus 2. Mahtava päivä teillä! Tsempit huomisille radoille!

Seuraavana sain puhelun Tuomakselta. Tuomas ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) olivat ansainneet ensimmäisen merkinnän agilityn kilpailukirjaan; 0-voitto! Aikakin oli hulppea, toiseksi tullutta yli 20sek nopeampi! Onnea, onnea Tuomas ja Enzo! Ihanaa, että olette niin hyvä pari ja Enzo tekee agilityä niin mielellään!

Tässä iltasella kuulin vielä, että meidän papan, Waden (Springrotin Gibson) ja Kiran (ch Sunsweet Blues Baby) jälkeläinen, Pilvimarjan -kennelin kasvatti P. Kiwa Kundi alias Luka, oli osoittanut kykyjään hienosti paimennushommissa! Onnittelut hienosta työstä Tiina ja Luka! Onnittelut myös kasvattaja Sirpalle!

Kaiken kaikkiaan hieno päivä!

Millillä oli reissussa vähän "pissa noussut päähän"... Se purjehti ovesta sisään ja kun Kiti ja Wade tulivat sitä tervehtimään se nosti hännän ja korvat ja alkoi murista. Jumankekka! Lopetti kyllä heti, kun sanoin sille etten moista menoa suvaitse. Sittemmin on ollut ihan siivosti. Katselee shelttejä "halveksuen". Jotenkin Millin poissaollessa, ja nyt sen palattua, huomaan entistäkin selvemmin miten se on meidän koirista se arvoasteikossa ylinnä oleva. Kivaa että lauma on taasen kasassa!

No niin

jatketaan.

Olipa ihanaa nähdä Jenniä ja Markoa laumoineen piiiiiitkästä aikaa. Oli niin antoisaa jutskata naamatusten. Jahka kahvit oli juotu ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettu (ja Milli tuntui olevan ok), jatkoin matkaa kohti Seinäjokea. Sain Miiralta ja Tonylta jälleen vieraanvaraisen vastaanoton. Koirat olivat myös ihania kuten aina. Sääppä jopa heilutti mulle häntää. Ja aamulla nuoli mun naamaa!! Kiitos saunasta, sapuskasta ja hyvästä seurasta! Kyllä maailma on taasen parempi paikka!

Sain heti tiistai-iltana Jenniltä viestin, että hyvin menee. Se lämmitti kovasti mieltä. Jenni oli laittanut kuviakin Facebookiin, tippahan siinä tuli silmään kun katsoi Minni-Peetua netin kautta.

Paluumatka sujui samoissa pysähtymisien merkeissä kuin menokin. Väsymys tosin alkoi jo painaa.

Torstaina oli Madonnan keikan vuoro. Kyllä on popin kuningatar kondiksessa. Madonnan vanhat biisit on enemmän mun makuun kuin uudet mutta jostain kumman syystä sitä osasi jopa sanoja jonkin verran. Ja olihan se hieno show. Mun positiiviseksi yllätyksekseni järjestelyt toimivat ERINOMAISESTI. Jo mennessä ahdisti se loputon jonottaminen ja tungos mutta sitä ei juuri ollut, vaikka kentälle ahtautui 85 tuhatta ihmistä. Ainoa paikka johon sai varsinaisesti jonottaa oli anniskelualue ;-).

Systeri tarjosi mulle yösijan. Oli luksusta köpsötellä Jätkänsaaresta Lönkalle petiin! Tuhannet kiitokset Anne! Jutut jäi kyllä kesken.

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt normien touhujen (Eliaksen, Kitin ja Waden kanssa hömpöttelyt) lisäksi pihalla kaivuuhommissa. Yksi uusi penkki on syntynyt (yllättävän rivakasti...), talon ja saunan välissä olevan "katajapenkin" laajennuksena. Tänään sain maahan jo ruusuorapihlajan, 'Margaret Hunt' -kärhön sen juurelle, kellokuusaman ja saksankärhön, sekä siirsin yhden kookkaan Hostan. Rivistössä kuopankaivajaa odottavat vielä 'Schneewitchen' -köynnösruusu (valkoinen), 'Eriostemon' -kellokärhö, 'Comtesse de Bauchaud' -jalokärhö, helmipensas, 'Mme Plantier' sekä 'Rosa Mundi' -pensasruusut. Sit tarttee taas pysähtyä miettimään mitä seuraavaksi. Saanpahan purkkiarmeijaa vähemmäksi(!!). Tosin homma vaatii vähän vanhojen siirtojuoksutteluja samalla. Olemassa oleva "katajapenkki" ei allekirjoittanutta tyydytä. Kaikki kyllä rehottaa eli sikäli ok. Kasvien sijoittelut ja sitä kautta visuaalinen ilme ei vaan oikein natsaa. Olis kiva nähdäkin suurin osa rehuista. Ei samasta suunnasta mutta edes jostain. Vähän hankaluutta tekee penkin vuorokauden aikoina voimakkaasti vaihtelevat valo-olosuhteet ja kohtuullisen kuiva maa (on itsessään ihan hiekkaa).

Melkoinen järkytys oli kun kasvilistaa päivittäessäni huomasin sen sisältävän yli 680 lajiketta :-O. Se ei ole moneen verrattuna paljoa... Yhdelläkin fylli-"tutulla" on pelkkiä alppiruusuja oli 10 000 lajiketta. Mulle se on kuitenkin aika paljon. Sisältää siis kaikki, puuvartiset ja perennat sekä suurimman osan orkideoista ja muista sisärehuista. Joitain yksittäisiä puuttuu, samoin kuin suurin osa tällä tontilla luonnonvaraisesti kasvavista.

Riittää jo jauhanta rehuista. Annoin Jennille luvan treenata Millin kanssa (olen yleensä huono "lainailemaan" koiriani). Jenni tuntee bortsut hyvin ja osaa varmasti toimia Millin kanssa (tuhannesti paremmin kuin mä!!). Treenaaminen kertoo myös koiran luonteesta enemmän kuin pelkkä oleilu. Ja ajattelin Jennin voivan myös ottaa kantaa siihen, kun musta joskus tuntuu ettei Milli aina tee täysillä, onko paras lääke käskytys vai kannustus. Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä ensimmäisen treenin antiin ja sanoi treeneissä kuoriutuneen "sen oikean" Millin. :-) Mielenkiinnolla odotan lisäraporttia.

On täällä vaan tyhjää, kun on vain kaksi koiraa. Wade on niin älyttömän rauhallinen kotioloissa ja Kitikin ottaa iisimmin Millin poissaollessa. Kukaan ei lähde mukaan Kitin "sinkoiluun". Toisaalta ne on vielä enemmän iholla, kun "kuningatar" on poissa. Mun pienet murut!

Onhan ollut viimeinen kokonainen lomaviikko

Aika paljon on ehtinyt tapahtua.

Tiistaina tosiaan starttasin kohti Vaasaa ja Jenniä ja Markoa. Milli meni siis reiluksi viikoksi tutustumaan paikkoihin. Ajelin sillai "lomameiningillä". Olin ollut kolme tuntia reissussa, kun pääsin jatkamaan matkaa Forssasta (menin Porin kautta "vaihteluksi"). Pysähdyin muutamassa taimikaupassa ;-D. Oon yleensä aika reipas kuski eli matkan hidastelut ei johtuneet nysväämisestä. Hyvin vähissä oli kuitenkin shoppailut sillä koko matkan saldona oli viisi (!) perennan tainta. Takaisin tullessa en edes pysähtynyt Idea Parkissa uhkailuistani huolimatta.

Enivei, Milli oli hassu kun päästiin perille. Se piti melkein käskeä ulos autosta. Kävi kuitenkin heti lipsuttamassa Jennin ja Markon. Ensin päästettiin Loox tulokasta katsomaan. Milli murisi sille niskakarvat pystyssä. Outoa. Lopetti kyllä kun käskettiin, eikä kyllä tehnyt elettäkään että olisi tehnyt Looxorioukselle mitään. Pörisi vain. Loox tuli mua liekuttamaan Millin sijaan. Käskin M:n pois, ettei sen ole tarve "suojella" mua ;-). Hertz sai aavistuksen lievemmän kohtelun. Sille vain huomautettiin kevyesti jos se alkoi liian tungettelevaiseksi. Mutta oksat pois, kun grand old Lady Spooky tuli paikalle! Milli ryömi sen edessä vaikkei Spooky milläänlailla aktiivisesti osoittanut olevansa kuningatar. Vähänkö taitava Minni-Peetu! Milli heittäytyi selälleen ja seistessäänkin oli häntä koipien välissä. En ole koskaan ennen nähnyt sen alistuvan kellekään noin. Vain yhdelle koiralle se on aiemmin aktiivisesti alistunut, dogo canario Timon:lle. Silloinkaan se ei heittäytynyt selälleen.

Tää jatkais tarinointia myöhemmin... Poika vaatii palvelua.

Ikävä Milliä

on jo, vaikka se tuossa jaloissa makaakin. Ei sen vakavampaa, Milli lähtee iiihanalle Jenni -kasvattajalleen reiluksi viikoksi kyläilemään ja tottumaan talon tapoihin. Jopa Jarikin sanoi, kuinka me voidaan olla ilman sitä ;-D! Jarin tuntevat tietävät mitä edistystä tuo kommentti tarkoittaa...

Enivei. Reissun tarkoituksena on, että Jenni vähän näkee Milliä lähemmin (eikä luottaisi mun pinkkeihin juttuihin) ja, että se todella tottuisi taloon. Milli astutettaneen seuraavasta juoksusta ja (hyvin odotetut) pennut syntyvät ja kasvavat Eyewitness -porukan hellässä huomassa. Ikävä meitin mustavalkoista peetua tulee silti.

Positiivista on, että saan turinoida Jennin kanssa piiiiitkästä aikaa ihan naamatusten ja näen heidän ihanan laumansa ja "uuden" kotinsa. Yökylään pääsen Miira ja Tony murujen luokse Seinikselle. Tulee mukava Suomen turnee tässä samalla. Saattaisinpa jopa poiketa jossain tuntemattomassa taimimyymälässä matkan varrella. Ja koska Jari ei lähde mukaan, saatanpa pysähtyä vaikka Idea Park:ssa...

Tänään on sitten tuota lollellollieta puunattu. On harjattu pohjia myöden ja korvakarvatkin trimmattu todelliseen karjalankarhukoira -lookiin.

Taas on takana työntäyteinen

lomapäivä. Ihan omasta tahdosta tosin.

Aamulla suunnistettiin Merjan kanssa Virkkalan MultaSormeen oksasaha ja viikateostoksille. Ja sen jälkeen "herkuttelemaan" siihen naapurin Taimiteutari -taimistoon. Ilmaisena mainoksena todettakoon, että kyllä on loistava putiikki! Taimet on kunnoltaan huippu luokkaa ja siellä todella tiedetään mitä myydään. Osaavat myös OIKEASTI antaa neuvoja. Monessa muussa nimeltä mainitsemattomassa paikassa kysymyksille vain pyöritellään päätä. Juuri taannoin törmäsin tilanteeseen, jossa asiakas kysyi saako kartiotuijaa leikata, TAIMImyymälän myyjä ei tiennyt vastausta edes siihen. No enivei, Taimiteutariin olen hyvin tyytyväinen. Menimme sinne ale-huhun saattelemana mutta eihän siellä mitään alea ollut. Taimet ovat by the way ihan edullisia normihintaan. Mukaan tarttui kuolaamani koreanpihta sekä valkokirjokanukka. Hyvien neuvojen saattelemana toki.

Kotona jatkui "raivokas" varjopenkin viimeistely. Olen bygannut lehtomaista penkkiä varjokasveille. Sen reunoille oli tarkoitus istuttaa, suojaisaan paikkaan hieman arempia koristepensaita, joiden ,ja joidenkin olemassa olevien puiden, varjossa tuollaiset perennat viihtyisivät. Elias oli minua auttamassa ;-D. Penkki saatiinkin istutuskuntoon ja maahan neljä pensasta (valkokirjokanukka, kameliajasmike, Weigela florida 'Korea' sekä ruusumanteli) ja läjä perennoja. Perennojen istutus jatkuu huomenissa. Niiden mallaamiseen meni vähän aikaa... Jarikin oli tyytyväinen kun purkkiarmeija väheni radikaalisti...

Jarin ja Irenen oli tarkoitus kuvata joutsenia Kopparnäsissä mutta Jarin saapuessa paikalle katsoivat joutsenet tarpeelliseksi häipyä. Mukavaa kun Irene kuitenkin tuli teelle! Saatiin taasen parannettua maailmaa. Kiiton avartavasta juttutuokiosta! Kun "pariskunta" uppoutui valokuvien maailmaan minä häippäsin Millin kanssa lenkille. Suunnistimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen uimarannan metsään. Haaveena oli ettei rannalla olisi ketään, jotta Millikin pääsisi uimaan. Turha toivo. Porukkaa oli kuin pipoa. Nooo, meillä oli muuten oikein mukavaa. Tuliaisiksi löytyi pussillinen kanttarellejakin. Minni-peetu on mualiman paras sienimetsäkaveri, vaikken ole sitä sienikoiraksi opettanut. Se touhuaa lähistöllä omiaan kun tää poimii sieniä, tai raahaa puunrunkoja mulle esiteltäväksi. Miun ehana peesee. <3