sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Ai niin, kommenteista
Ihanaa kun olette tuohon edelliseen postaukseeni kommentoineet! Kiitokset! Jostain syystä en pääse sinne itse kirjoittamaan. Johtuneeko jostain tietoturva-asetuksista? Anyway, tosi kivaa kuulla ketkä tätä käy lukemassa! Kiitos myös Pialle Päkän painotiedoista.
Mennyt viikko täynnä tapahtumia
Uskomattoman paljon on lähes päätöksessään olevan viikon aikana tapahtunut.
Viime sunnuntaina jätin kisat väliin. Pakkasta oli 20 asteen tienoilla ja kisat Purinalla. Yhtälö jota en halunnut Millin kanssa käyttää. Illan treenit myös pakkasen vuoksi peruttu. Tälle päivälle olen ilmoittanut Millin kisoihin Hyvinkäälle. Saas nähdä lähdenkö ajamaan. Melkoinen lumipyry on. Pakkasta onneksi alle 10 astetta. Toisaalta vois olla ihan hyvä mennä "vaan" treenaamaan illalla.
Maanantaina oli kauan, _jännityksellä_ odotettu pentutesti Janitalla Littoisissa. Duunin jälkeen kiireellä himaan, pennut autoon ja nokka kohti Suomen Turkua. Kyllä jänskätti miten penskat testistä selviytyvät. Onhan ne olleet reippaita, taistelutahtoisia ja saalisviettisiä täällä kotinurkissa mutta aina tuo testi on kuitenkin erilainen tilanne, vieraan ihmisen, paikan ja kaiken muunkin suhteen. On aina jännää nähdä kuinka ne noissa olosuhteissa pelittävät kuormituksessa. Aikaisemmat pentueeni on testattu täällä kotona, kylläkin huoneessa (ja kerroksessa), jossa ne eivät ole koskaan aikaisemmin käyneet. Pennut ovat olleet autossa ihan coolisti mutta sekin toi oman lisänsä tähän kun köröteltiin ei niin mukavassa talvikelissä Littoisiin lähes kaksi tuntia. Loppumatkasta kavereilla alkoi olla mitta täynnä boksissa kököttämistä. Protesti-ääniä kuului. Ei mitään pelkopiippausta vaan selkeästi alkoi ottaa pattiin.
Päästiin perille ja saman tien ensimmäinen pentu estradille. Mun jännitystä sai olla rikkomassa ekana tuleva Priima, tuo suurempi tyttö. Priima onneksi lupasi hyvää, kaveri käveli testin läpi hienosti! Kertakaikkisen reipas ja kiva pentu! Vähänkö helpotti allekirjoittaneen fiiliksiä. Priima otti hyvin kontaktia ihmiseen, taisteli hyvin, myös passiivisesta lelusta(!), ryntäsi heitettävän lelun perään ja toi sen takaisin, palautui välittömästi dominanssikokeesta, ihan kuin olisi sanonut "Jee täti! Mitä siistiä me seuraavaksi tehdään?". Se pystyi toimimaan räminäpurkkiosiossa, liikkui kohtuullisen rohkeasti pöydällä, kiehnäsi peiliä ja laumavietti oli oikein hieno. Reipas, tasapainoinen, laumaviettinen pennu. Ja häntä, se heilui lähes taukoamatta. :-)
Seuraavana oli vuorossa pikkusintti. Vielä mua jännitti aikalailla, vaikka Priiman osalta kaikki olikin mennyt paremmin kuin hyvin. Mutta kirppupa olikin hassu pikku sähikäinen! Se oli alkuun sylissä hyvin rentoutunut, liikkui hieman matalana mutta ei jäänyt yhtään istuskelemaan paikoilleen, Janitan luokse tultuaan se otti kohtuullisen hyvin kontaktia, se taisteli TODELLA sähäkästi, myös passiivisesta lelusta (roikkui Janitan kädessä olevassa lelussa, kun hän kirjasi tuloksia paperiin), ryntäsi heitetyn lelun perään ja toi sen takaisin, koulutettavuusosiossa se seurasi namia ja teki keskittyneesti jatkuvalla mielenkiinnolla. Kirppu myös palautui dominanssitestistä välittömästi, häntä ylhäällä. Ihan kuin ne olisivat pitäneet Janitaa vain hauskempana mitä pidemmälle testi eteni :-D. Myös ääniosiossa sintin toimintakyky säilyi. Pöydällä se ei jäänyt paikoilleen istumaan, vaan liikkui fiksusti hieman matalana. Peiliä se lähestyi muttei kiehnännyt eikä jäänyt jumittamaan sen luokse. Laumaviettiosio oli hupaisaa katsottavaa. Suunnattoman pieni sheltin alku seuraa ihmistä AIVAN herkeämättä ja yrittää syöksyä eteen. Se jouduttiin huijaamaan namilla pois, että sitä pystyttiin säikyttämään, kahdesti :-D. Sintti oli siis testissä todella taistelutahtoinen ja laumaviettinen, sen toimintakyky säilyi ja se osoitti olevansa silti hieman harkitseva pentu, ei syöksynyt kummallisiin tilanteisiin suin päin.
Tässä vaiheessa huokasin jo helpotuksesta. 50% kavereista kävellyt testin kunnialla läpi, ihan omin pikku jaloin.
Seuraavana vuoron sai "Pena", ex-isopoika. Pena oli sylissä melko rentoutunut, se liikkui huoneessa myös koko ajan mutta hieman matalana, otti Janitan luokse päästyään kohtuullisen hyvin kontaktia. Se taisteli mutta kevyemmin kuin tytöt. Tässä oli selvästi kohta, joka tuli ilmi kuormituksessa, vieraassa paikassa. Penahan taistelee hienosti tutuissa nurkissa, murrrrrinalla säestettynä. Tällainen tieto on minusta juuri arvokasta testin antia. Lähti heitetyn lelun perään mutta ei ota sitä suuhun. Se tuli namin perässä välillä keskittyneesti ja välillä touhusi muuta. Dominanssi-osiosta myös Pena palautui melko nopeasti. Äänitestissä toimintakyky säilyy ja pöydällä myös tämä pentu liikkuu kuten muut, ei jää paikoilleen istuskelemaan tmv. Pena kiehnäsi peiliä ja seurasi vaihtelevasti. Se kuormittui hieman testin edetessä mutta selvisi kuitenkin hyvin. Hieman piippausta oli havaittavissa testin loppupuolella.
Vimppana vuorossa oli ex-pikkupoika aka ex-mikkihiili. Kaveri oli huvipuistossa! Sylissä hvyin rentoutunut, liikkui huoneessa rohkeasti, häntä alhaalla, otti hyvin kontaktia, taisteli hyvin, kera passiivisen vedon, ryntäsi lentävän lelun perään ja tuoden sen takaisin. Namin kanssa teki sähäkästi, jatkuvalla mielenkiinnolla. Palautuu dominanssiosiosta kuten muut. Äänitestissä menee itse purkin luokse. Liikkuu pöydällä kuten muut. Peilin kanssa toiminta kuten pikkusintillä, käy katsomassa muttei jää seurustelemaan. Pennu seuraa Janitaa jatkuvasti, häntä ylhäällä.
Olin TODELLA tyytyväinen siihen mitä näistä testissä näin! Erityisesti vaikutuksen teki se kuinka ne toimivat pöydällä sekä passiiviset taistelut. Kukaan ei jumittanut pöydällä paikoilleen. Rankka oli reissu mutta kyllä kannatti! Vahvisti myös fiilistä oikeista kodeista kullekin. Kiitos taas Janita! Kiitokset myös Jaakolle kommenteista ja kuvaamisesta! Ja ex-pikkupojan mahdollisen uuden kodin löytämisestä.
Tiistaina oli vähän erilaista kyytiä. Aamupäivällä sai 7,5 vuotta kestänyt "urani" työpaikassani päätöksensä. Elämä on. Kohti uusia haasteita. :-)
Ikimuistoisen duunipäivän jälkeen saimme vieraita Jyväskylästä, kun Riikka ja Päivi tulivat pennusia katsomaan. Kiitos seurasta ja "silmistä"! Enää vajaa viikko niin saatte Priiman, Penan ja Hymyn kotiin!
Torjantaina tuli pennuille 7 viikkoa mittariin. Punnitseminen oli tällä kertaa erityisen jänskä homma, sintin viikontakaisen minimaalisen nousun vuoksi. Pariin kertaan piti kaveri vaakaan asettaa, että lukemat uskoin. Nousua viikossa 320g!! Uskomatonta mutta totta.
Tässä taasen 7 viikkoispainoja, ja vertailun vuoksi myös muut pentueet:
Alku:
Hippi 1738g
Arttu 1504g
Tosi:
Enzo 2150g
Nuu 2200g
Tiuku 2500g
Elementti:
Zen 2080g
Tuima 1560g
Blitz 1700g
Tipi 2140g
Vuorokausi (nämä Hymeliuksen):
Ex-isopoika 1600g (nousu viikossa 370g)
Pikkutyttö 1150g (nousu viikossa 320g)
Isotyttö 1760g (nousu viikossa 410g)
Ex-pikkupoika 1690g (nousu viikossa 440g)
Aikaisempina viikkoina viikkonousut olleet max ~200g:n luokkaa, pikkytytöllä vähemmän.
Perjantaina koitti eläinlääkärintarkastuksen vuoro. Jos oli jännitetty pentutestiä, niin jännitettiin tätäkin. KAIKKI PENNUT KUNNOSSA! Silmät kaikilla terveet! Vähänkö siistiä!
Niin, ja sainhan vihdoinkin (!) päätettyä kavereiden viralliset nimetkin. Oon miettinyt kaikkia juttuja mitä on neljä. Yhdessä vaiheessa kuvioissa oli ne ilmansuunnat. Tiistaina sain päähäni vuorokaudenajat. Mietittiin josko laitettaisiin vain Aamu, Päivä, Ilta ja Yö, vai kera lisähöpötysten. Tällaiseen lopputulokseen pääsin (huomatkaa yhdyssanavirheet, niissä on se juttu. ;-D Terkut Jennille!):
N. Aamu Aurinko = pikkutyttö, syntyi ekana jne
N. Päivän Säde (siis EI tarkoita _päivänsäde_ttä) = isotyttö
N. Ilta Villi = ex-pikkupoika
N. Yön Ritari = ex-isopoika
Eilen oli taasen vieraita. Kiitos Tuula, Mervi, Meri ja Johanna! Pikkupoika ei alustavasti enää etsi uutta kotia.
Viime sunnuntaina jätin kisat väliin. Pakkasta oli 20 asteen tienoilla ja kisat Purinalla. Yhtälö jota en halunnut Millin kanssa käyttää. Illan treenit myös pakkasen vuoksi peruttu. Tälle päivälle olen ilmoittanut Millin kisoihin Hyvinkäälle. Saas nähdä lähdenkö ajamaan. Melkoinen lumipyry on. Pakkasta onneksi alle 10 astetta. Toisaalta vois olla ihan hyvä mennä "vaan" treenaamaan illalla.
Maanantaina oli kauan, _jännityksellä_ odotettu pentutesti Janitalla Littoisissa. Duunin jälkeen kiireellä himaan, pennut autoon ja nokka kohti Suomen Turkua. Kyllä jänskätti miten penskat testistä selviytyvät. Onhan ne olleet reippaita, taistelutahtoisia ja saalisviettisiä täällä kotinurkissa mutta aina tuo testi on kuitenkin erilainen tilanne, vieraan ihmisen, paikan ja kaiken muunkin suhteen. On aina jännää nähdä kuinka ne noissa olosuhteissa pelittävät kuormituksessa. Aikaisemmat pentueeni on testattu täällä kotona, kylläkin huoneessa (ja kerroksessa), jossa ne eivät ole koskaan aikaisemmin käyneet. Pennut ovat olleet autossa ihan coolisti mutta sekin toi oman lisänsä tähän kun köröteltiin ei niin mukavassa talvikelissä Littoisiin lähes kaksi tuntia. Loppumatkasta kavereilla alkoi olla mitta täynnä boksissa kököttämistä. Protesti-ääniä kuului. Ei mitään pelkopiippausta vaan selkeästi alkoi ottaa pattiin.
Päästiin perille ja saman tien ensimmäinen pentu estradille. Mun jännitystä sai olla rikkomassa ekana tuleva Priima, tuo suurempi tyttö. Priima onneksi lupasi hyvää, kaveri käveli testin läpi hienosti! Kertakaikkisen reipas ja kiva pentu! Vähänkö helpotti allekirjoittaneen fiiliksiä. Priima otti hyvin kontaktia ihmiseen, taisteli hyvin, myös passiivisesta lelusta(!), ryntäsi heitettävän lelun perään ja toi sen takaisin, palautui välittömästi dominanssikokeesta, ihan kuin olisi sanonut "Jee täti! Mitä siistiä me seuraavaksi tehdään?". Se pystyi toimimaan räminäpurkkiosiossa, liikkui kohtuullisen rohkeasti pöydällä, kiehnäsi peiliä ja laumavietti oli oikein hieno. Reipas, tasapainoinen, laumaviettinen pennu. Ja häntä, se heilui lähes taukoamatta. :-)
Seuraavana oli vuorossa pikkusintti. Vielä mua jännitti aikalailla, vaikka Priiman osalta kaikki olikin mennyt paremmin kuin hyvin. Mutta kirppupa olikin hassu pikku sähikäinen! Se oli alkuun sylissä hyvin rentoutunut, liikkui hieman matalana mutta ei jäänyt yhtään istuskelemaan paikoilleen, Janitan luokse tultuaan se otti kohtuullisen hyvin kontaktia, se taisteli TODELLA sähäkästi, myös passiivisesta lelusta (roikkui Janitan kädessä olevassa lelussa, kun hän kirjasi tuloksia paperiin), ryntäsi heitetyn lelun perään ja toi sen takaisin, koulutettavuusosiossa se seurasi namia ja teki keskittyneesti jatkuvalla mielenkiinnolla. Kirppu myös palautui dominanssitestistä välittömästi, häntä ylhäällä. Ihan kuin ne olisivat pitäneet Janitaa vain hauskempana mitä pidemmälle testi eteni :-D. Myös ääniosiossa sintin toimintakyky säilyi. Pöydällä se ei jäänyt paikoilleen istumaan, vaan liikkui fiksusti hieman matalana. Peiliä se lähestyi muttei kiehnännyt eikä jäänyt jumittamaan sen luokse. Laumaviettiosio oli hupaisaa katsottavaa. Suunnattoman pieni sheltin alku seuraa ihmistä AIVAN herkeämättä ja yrittää syöksyä eteen. Se jouduttiin huijaamaan namilla pois, että sitä pystyttiin säikyttämään, kahdesti :-D. Sintti oli siis testissä todella taistelutahtoinen ja laumaviettinen, sen toimintakyky säilyi ja se osoitti olevansa silti hieman harkitseva pentu, ei syöksynyt kummallisiin tilanteisiin suin päin.
Tässä vaiheessa huokasin jo helpotuksesta. 50% kavereista kävellyt testin kunnialla läpi, ihan omin pikku jaloin.
Seuraavana vuoron sai "Pena", ex-isopoika. Pena oli sylissä melko rentoutunut, se liikkui huoneessa myös koko ajan mutta hieman matalana, otti Janitan luokse päästyään kohtuullisen hyvin kontaktia. Se taisteli mutta kevyemmin kuin tytöt. Tässä oli selvästi kohta, joka tuli ilmi kuormituksessa, vieraassa paikassa. Penahan taistelee hienosti tutuissa nurkissa, murrrrrinalla säestettynä. Tällainen tieto on minusta juuri arvokasta testin antia. Lähti heitetyn lelun perään mutta ei ota sitä suuhun. Se tuli namin perässä välillä keskittyneesti ja välillä touhusi muuta. Dominanssi-osiosta myös Pena palautui melko nopeasti. Äänitestissä toimintakyky säilyy ja pöydällä myös tämä pentu liikkuu kuten muut, ei jää paikoilleen istuskelemaan tmv. Pena kiehnäsi peiliä ja seurasi vaihtelevasti. Se kuormittui hieman testin edetessä mutta selvisi kuitenkin hyvin. Hieman piippausta oli havaittavissa testin loppupuolella.
Vimppana vuorossa oli ex-pikkupoika aka ex-mikkihiili. Kaveri oli huvipuistossa! Sylissä hvyin rentoutunut, liikkui huoneessa rohkeasti, häntä alhaalla, otti hyvin kontaktia, taisteli hyvin, kera passiivisen vedon, ryntäsi lentävän lelun perään ja tuoden sen takaisin. Namin kanssa teki sähäkästi, jatkuvalla mielenkiinnolla. Palautuu dominanssiosiosta kuten muut. Äänitestissä menee itse purkin luokse. Liikkuu pöydällä kuten muut. Peilin kanssa toiminta kuten pikkusintillä, käy katsomassa muttei jää seurustelemaan. Pennu seuraa Janitaa jatkuvasti, häntä ylhäällä.
Olin TODELLA tyytyväinen siihen mitä näistä testissä näin! Erityisesti vaikutuksen teki se kuinka ne toimivat pöydällä sekä passiiviset taistelut. Kukaan ei jumittanut pöydällä paikoilleen. Rankka oli reissu mutta kyllä kannatti! Vahvisti myös fiilistä oikeista kodeista kullekin. Kiitos taas Janita! Kiitokset myös Jaakolle kommenteista ja kuvaamisesta! Ja ex-pikkupojan mahdollisen uuden kodin löytämisestä.
Tiistaina oli vähän erilaista kyytiä. Aamupäivällä sai 7,5 vuotta kestänyt "urani" työpaikassani päätöksensä. Elämä on. Kohti uusia haasteita. :-)
Ikimuistoisen duunipäivän jälkeen saimme vieraita Jyväskylästä, kun Riikka ja Päivi tulivat pennusia katsomaan. Kiitos seurasta ja "silmistä"! Enää vajaa viikko niin saatte Priiman, Penan ja Hymyn kotiin!
Torjantaina tuli pennuille 7 viikkoa mittariin. Punnitseminen oli tällä kertaa erityisen jänskä homma, sintin viikontakaisen minimaalisen nousun vuoksi. Pariin kertaan piti kaveri vaakaan asettaa, että lukemat uskoin. Nousua viikossa 320g!! Uskomatonta mutta totta.
Tässä taasen 7 viikkoispainoja, ja vertailun vuoksi myös muut pentueet:
Alku:
Hippi 1738g
Arttu 1504g
Tosi:
Enzo 2150g
Nuu 2200g
Tiuku 2500g
Elementti:
Zen 2080g
Tuima 1560g
Blitz 1700g
Tipi 2140g
Vuorokausi (nämä Hymeliuksen):
Ex-isopoika 1600g (nousu viikossa 370g)
Pikkutyttö 1150g (nousu viikossa 320g)
Isotyttö 1760g (nousu viikossa 410g)
Ex-pikkupoika 1690g (nousu viikossa 440g)
Aikaisempina viikkoina viikkonousut olleet max ~200g:n luokkaa, pikkytytöllä vähemmän.
Perjantaina koitti eläinlääkärintarkastuksen vuoro. Jos oli jännitetty pentutestiä, niin jännitettiin tätäkin. KAIKKI PENNUT KUNNOSSA! Silmät kaikilla terveet! Vähänkö siistiä!
Niin, ja sainhan vihdoinkin (!) päätettyä kavereiden viralliset nimetkin. Oon miettinyt kaikkia juttuja mitä on neljä. Yhdessä vaiheessa kuvioissa oli ne ilmansuunnat. Tiistaina sain päähäni vuorokaudenajat. Mietittiin josko laitettaisiin vain Aamu, Päivä, Ilta ja Yö, vai kera lisähöpötysten. Tällaiseen lopputulokseen pääsin (huomatkaa yhdyssanavirheet, niissä on se juttu. ;-D Terkut Jennille!):
N. Aamu Aurinko = pikkutyttö, syntyi ekana jne
N. Päivän Säde (siis EI tarkoita _päivänsäde_ttä) = isotyttö
N. Ilta Villi = ex-pikkupoika
N. Yön Ritari = ex-isopoika
Eilen oli taasen vieraita. Kiitos Tuula, Mervi, Meri ja Johanna! Pikkupoika ei alustavasti enää etsi uutta kotia.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Plokkasin blogiin uuden taustan. Ei ehkä kaikken sopivin valinta. Kivaa kumminkii kun on vähän vaihtelua. Tarttis joskus elämässä saada edes ne omien koirien kuvat jne tuohon "palkkiin" oikealle. Saatan tarvita jeesiä siihen...
Miira tai joku muu jolla on myös käytössä Cutest Blog On The Blog -sivuston taustat; Miten ihmeessä saan tuon bannerin paikkaa vaihdettua? Se on nyt toodella ikävästi tuossa uusimman postauksen otsikon päällä. Ehkä vastauksen tähän tietää joku muukin, joka ymmärtäis näistä blogihommista vähän enemmän kuin minä. Auttakee taas hölmöä!
Pennut kasvaa, enemmänkin saisivat tosin. Olen ollut jopa huolissani tuosta pienemmästä tytöstä, koska se on edelleen ihan kirppu. 6 viikkoisena painoa vain 830g! Viikkonousu 60 grammaa. Muiden painot on ihan mukavat 1230-1350g. Eilen ja tänään on käynyt vieraita, jotka ovat saaneet minut taasen lähes vakuuttumaan siitä, ettei sitä mikään vaivaa. Kiitokset Milla ja Miira! Käyttäytyy ihan kuin muutkin, ei väsähdä yhtään ennen sisaruksiaan tai muutakaan outoa, joka viittaisi esim sydänongelmiin. Pieni vain on hän. Reteesti roikkuu mun sukissa muristen, hassu pieni hentoinen tytsy.
Ensi viikolla on ohjelmassa pentutestausta ja pentutarkkia, jännittää jo nyt. Erityisesti tuo ensin mainittu. Ja torstainahan noille tulee ikää jo 7 viikkoa.
Toinen pojista on nyt siis kuitenkin vapaana. Tällä hetkellä se on se riehakkaampi ja kontaktinhakuisempi. En uskalla sitä kauheesti "mainostaa" missään, puskaradio on yleensä ollut mainio tapa löytää ne juuri oikeat kodit. En tosin edes tiedä lukeeko tätä blogia kukaan :-D. Jos käyt linjoilla, niin jätä joskus joku puumerkki niin tiedän keitä täällä vierailee.
Korvatkin saatiin tänään liimattua Miiran suosiollisella avustuksella. Liimattiin samaan syssyyn kaikilta. Noilla on nätit pienet korvat mutta ne näyttävät myös uhmaavan painovoimaa kohtuullisen lahjakkaasti. Onhan se tietty kiva, että ne on pienet, sievät ja kivasti pään päälle sijoittuneet. :-D
Moolille on ilmaantunut jo kasa lisänimiä. Tämän hetkinen suosikkini on Killi-Kooli (You know MilliMooli etc). Olen NIIN onnellinen tuosta pienestä, järkevästä, fiksusta, vilmaattisesta ja iloisesta lollellolliesta. <3 Ja uskokaa tai älkää, Jarikin tykkää siitä tosi paljon! Mooli on rauhallinen, tarkoitan ettei se siis jatkuvasti sinkoile paikasta toiseen päättömästi. Se jopa kävelee tai ravaa :-D. Keskittyy kaikkeen tekemiseen uskomattoman hienosti, jopa niin, että muiden koirien nenät on siinä samassa touhussa mukana. Olen tehnyt sen kanssa perusasentoja niin että olen itse polviseisonnassa, ja ohjaan pennun namilla oikeaan paikkaan. Ja muutaman toiston jälkeen se ei liiku siitä enää naminkaan perässä mihinkään. :-O Uudenlainen "ongelma". Se selvästi tietää olevansa paikassa johon sen haluan. Mitä sitä turhia namin perässä heittää rundin tullakseen tismalleen samalle paikalle. Nuija muija *puhuu itsestään*.
Sääli että viimeaikoina on ollut niin kovat pakkaset, ettei kunnon ulkoilua ole voitu harrastaa. Mukisematta Mooli silti tulee AINA ulos asioilleen. Viime viikonloppuna käytiin katsastamassa agilitykisat Kirkkonummella. Oli vierasta koiraa ja ihmistä, meteliä (kuulutukset, haukuntaa). Mikä nyt hetkauttaisi Moolia? :-) Ei sitten niin mikään.
Millikin pääsi kirmaloimaan treeneihin sunnuntaina. Paljon paremmin meni kuin olisin voinut kuvitella. Viimeksi on agilitya tehty sen kanssa syyskuun alkupuolella. Vaikka Milli on toipunut pennuistaan todella hyvin pidettiin rimat maksimissaan medi-korkeudella. Ihan varmuuden vuoksi. Hienosti meni putkesta kovasta vauhdista kepit 90-asteen avokulmaan, mun samalla leikatessa takaa! Minni-Peetu oli pätevä! Olin ilmoittanut sen kisoihin huomiselle mutta ne karkelot jätetään väliin. Liian kylmää, erityisesti kun otetaan huomioon pennut jne. Treeneihin mennään kuitenkin, ellei pakkasraja ylity. Hyvinkäälle ollaan menossa kisaamaan 31.1. *haaveilee vimpasta nousunollasta* josko sekin tässä jossain kohtuullisen lähitulevaisuudessa tulisi. Ihme homma kun noita sertejä ja koulutustunnuksia ei kanneta kotiin...
Miira tai joku muu jolla on myös käytössä Cutest Blog On The Blog -sivuston taustat; Miten ihmeessä saan tuon bannerin paikkaa vaihdettua? Se on nyt toodella ikävästi tuossa uusimman postauksen otsikon päällä. Ehkä vastauksen tähän tietää joku muukin, joka ymmärtäis näistä blogihommista vähän enemmän kuin minä. Auttakee taas hölmöä!
Pennut kasvaa, enemmänkin saisivat tosin. Olen ollut jopa huolissani tuosta pienemmästä tytöstä, koska se on edelleen ihan kirppu. 6 viikkoisena painoa vain 830g! Viikkonousu 60 grammaa. Muiden painot on ihan mukavat 1230-1350g. Eilen ja tänään on käynyt vieraita, jotka ovat saaneet minut taasen lähes vakuuttumaan siitä, ettei sitä mikään vaivaa. Kiitokset Milla ja Miira! Käyttäytyy ihan kuin muutkin, ei väsähdä yhtään ennen sisaruksiaan tai muutakaan outoa, joka viittaisi esim sydänongelmiin. Pieni vain on hän. Reteesti roikkuu mun sukissa muristen, hassu pieni hentoinen tytsy.
Ensi viikolla on ohjelmassa pentutestausta ja pentutarkkia, jännittää jo nyt. Erityisesti tuo ensin mainittu. Ja torstainahan noille tulee ikää jo 7 viikkoa.
Toinen pojista on nyt siis kuitenkin vapaana. Tällä hetkellä se on se riehakkaampi ja kontaktinhakuisempi. En uskalla sitä kauheesti "mainostaa" missään, puskaradio on yleensä ollut mainio tapa löytää ne juuri oikeat kodit. En tosin edes tiedä lukeeko tätä blogia kukaan :-D. Jos käyt linjoilla, niin jätä joskus joku puumerkki niin tiedän keitä täällä vierailee.
Korvatkin saatiin tänään liimattua Miiran suosiollisella avustuksella. Liimattiin samaan syssyyn kaikilta. Noilla on nätit pienet korvat mutta ne näyttävät myös uhmaavan painovoimaa kohtuullisen lahjakkaasti. Onhan se tietty kiva, että ne on pienet, sievät ja kivasti pään päälle sijoittuneet. :-D
Moolille on ilmaantunut jo kasa lisänimiä. Tämän hetkinen suosikkini on Killi-Kooli (You know MilliMooli etc). Olen NIIN onnellinen tuosta pienestä, järkevästä, fiksusta, vilmaattisesta ja iloisesta lollellolliesta. <3 Ja uskokaa tai älkää, Jarikin tykkää siitä tosi paljon! Mooli on rauhallinen, tarkoitan ettei se siis jatkuvasti sinkoile paikasta toiseen päättömästi. Se jopa kävelee tai ravaa :-D. Keskittyy kaikkeen tekemiseen uskomattoman hienosti, jopa niin, että muiden koirien nenät on siinä samassa touhussa mukana. Olen tehnyt sen kanssa perusasentoja niin että olen itse polviseisonnassa, ja ohjaan pennun namilla oikeaan paikkaan. Ja muutaman toiston jälkeen se ei liiku siitä enää naminkaan perässä mihinkään. :-O Uudenlainen "ongelma". Se selvästi tietää olevansa paikassa johon sen haluan. Mitä sitä turhia namin perässä heittää rundin tullakseen tismalleen samalle paikalle. Nuija muija *puhuu itsestään*.
Sääli että viimeaikoina on ollut niin kovat pakkaset, ettei kunnon ulkoilua ole voitu harrastaa. Mukisematta Mooli silti tulee AINA ulos asioilleen. Viime viikonloppuna käytiin katsastamassa agilitykisat Kirkkonummella. Oli vierasta koiraa ja ihmistä, meteliä (kuulutukset, haukuntaa). Mikä nyt hetkauttaisi Moolia? :-) Ei sitten niin mikään.
Millikin pääsi kirmaloimaan treeneihin sunnuntaina. Paljon paremmin meni kuin olisin voinut kuvitella. Viimeksi on agilitya tehty sen kanssa syyskuun alkupuolella. Vaikka Milli on toipunut pennuistaan todella hyvin pidettiin rimat maksimissaan medi-korkeudella. Ihan varmuuden vuoksi. Hienosti meni putkesta kovasta vauhdista kepit 90-asteen avokulmaan, mun samalla leikatessa takaa! Minni-Peetu oli pätevä! Olin ilmoittanut sen kisoihin huomiselle mutta ne karkelot jätetään väliin. Liian kylmää, erityisesti kun otetaan huomioon pennut jne. Treeneihin mennään kuitenkin, ellei pakkasraja ylity. Hyvinkäälle ollaan menossa kisaamaan 31.1. *haaveilee vimpasta nousunollasta* josko sekin tässä jossain kohtuullisen lähitulevaisuudessa tulisi. Ihme homma kun noita sertejä ja koulutustunnuksia ei kanneta kotiin...
torstai 21. tammikuuta 2010
Lukkee poikapennu vailla omaa kotia
Elämä heittelee ja sitä rataa eli nyt on niin, että tuo Hymyn pikkupoika, joka siis on tällä hetkellä isompi poika, on nyt kuitenkin vailla omaa ihmistä.
Korvat on tällä hetkellä tanakasti pystyssä mutta ne liimataan pian :-D. Pentu saalistaa ja taistelee, ainakin omissa nurkissa, tuttujen ihmisten kanssa. Ei ole ainakaan tähän mennessä reagoinut erilailla tuttuihin ja vieraisiin ihmisiin, avoin kaveri. Pentue testataan Janitalla ensi tai sitä seuraavalla viikolla.
Yhteistyökykyiseen, aktiiviseen/harrastavaan kotiin (ei urheiluvälineeksi ;-)).
Yhteydenotot puhelimitse 040-557 3088 tai sähköpostitse era.alanen ÄT kolumbus.fi
Korvat on tällä hetkellä tanakasti pystyssä mutta ne liimataan pian :-D. Pentu saalistaa ja taistelee, ainakin omissa nurkissa, tuttujen ihmisten kanssa. Ei ole ainakaan tähän mennessä reagoinut erilailla tuttuihin ja vieraisiin ihmisiin, avoin kaveri. Pentue testataan Janitalla ensi tai sitä seuraavalla viikolla.
Yhteistyökykyiseen, aktiiviseen/harrastavaan kotiin (ei urheiluvälineeksi ;-)).
Yhteydenotot puhelimitse 040-557 3088 tai sähköpostitse era.alanen ÄT kolumbus.fi
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Jatketaan turinaa
Mooli on siis ollut toodella reipas. Shelteistä se menee varmaankin auktoriteettimielessä aika pian ohi. Se saattaa nyt jo pöristä niille takaisin esim tilanteissa joissa laitan niille ruokaa. Hymyä se selvästi kunnioittaa kaikkein vähiten. Waden kanssa on mennyt hienosti. Mooli ei käy härkkimässä Wadea oikeastaan lainkaan, niin ei Wadenkaan tarvitse sille huomautella. Milliä Mooli tietysti kumartaa. Hauskaa kun Milli on alkanut leikkiä Moolin kanssa. Ne kitamiekkailee ja välillä Mooli tapporavistaa äitiään kurkkuvilloista. Ihmisen sanomisia se ei (vielä) ole kyseenalaistanut. Murinat menee hyvin perille ja niistä saa palkaksi liekutuksen :-). Toisaalta olen vähän havaitsevinani, että tuon kanssa pitää olla tarkkana. Siinä saattais olla äitinsä kiipijäpiirteitä. Ylläri.
Jotain ihan pikkujuttuja ollaan Moolin kanssa tehty. Ihan normaaleja kodin sääntöjä, mitkä nyt tulee itsestään, ruoan syömistä luvan kanssa, yhdessä leikkimistä (repimistä), syliin rauhoittumista, luoksetuloa (ihanaa miten se palkkautuu iloisesta mammasta!), naksuun ehdollistumisen vahvistamista, sylkkäreitä, perusasentoa, istumista. Tosi hienosti keskittyvä pennu! Pihallakin ollaan tehty muutama sylkkäri (siis Mooli kulkee namin/mun käden perässä), eikä keskittymisessä tuntunut olevan mitään eroa sisällä, rauhassa tehtyyn. Tänään aamulla kierrettiin muutaman kerran viskipulloa olkkarin lattialla :-D. Matka oli huima ~30 senttiä/suunta mutta siitä se lähtee. Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Kirkkonummella agilitykisojen ihmeellistä maailmaa pällistelemässä. Jänskää!
Shelliäiset kasvaa. Niillä on ikää nyt 5 viikkoa ja risat. Tosi pieniä ne on musta edelleen, ovat kyllä nyt ottaneet selvästi kiinni Kitin pentueiden pentujen painoja. Mutta reippaan oloisia ja terhakoita, taistelevat ja vähän jo saalistavatkin. Räminäpurkin voi pentujen syödessä tiputtaa mun hartioiden korkeudelta, alle metrin päässä pennuista, vailla minkäänlaista reaktiota. Hännät vipattaa enemmän kuin vaikkapa viikko sitten. Suurin ero aikaisempiin pentueisiin (värin lisäksi ;-D) on niiden ahneus, tai lähinnä sen puute. Kitin pennut ovat olleet huomattavasti ahneempia.
Vertailun vuoksi tässä taas kaikkien pentueiden 5 vkoispainot:
Alku-pentue:
Arttu 1156
Hippi 1298
Tosi-pentue:
Enzo 1630
Nuu 1585
Tiuku 1700
Elementti-pentue:
Zen 1320
Tuima 1120
Blitz 1210
Tipi 1440
Hymyn pennut:
"Isompi" poika 1080
Pienempi tyttö 770
Isompi tyttö 1130
"Pienempi" poika 1090
Tervetuloa niitä katsomaan ja sosiaalistamaan!
Vähän kuviakin otettiin torstaina, pentujen 5 viikkoispäivänä. Seisomakuvat oli JÄRKYTTÄVIÄ! Niitä ei siis ole. Täältä löytyy vähän muita otoksia. Samaan linkkiin on sujahtanut myös talvisia maisemakuvia.
Jotain ihan pikkujuttuja ollaan Moolin kanssa tehty. Ihan normaaleja kodin sääntöjä, mitkä nyt tulee itsestään, ruoan syömistä luvan kanssa, yhdessä leikkimistä (repimistä), syliin rauhoittumista, luoksetuloa (ihanaa miten se palkkautuu iloisesta mammasta!), naksuun ehdollistumisen vahvistamista, sylkkäreitä, perusasentoa, istumista. Tosi hienosti keskittyvä pennu! Pihallakin ollaan tehty muutama sylkkäri (siis Mooli kulkee namin/mun käden perässä), eikä keskittymisessä tuntunut olevan mitään eroa sisällä, rauhassa tehtyyn. Tänään aamulla kierrettiin muutaman kerran viskipulloa olkkarin lattialla :-D. Matka oli huima ~30 senttiä/suunta mutta siitä se lähtee. Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Kirkkonummella agilitykisojen ihmeellistä maailmaa pällistelemässä. Jänskää!
Shelliäiset kasvaa. Niillä on ikää nyt 5 viikkoa ja risat. Tosi pieniä ne on musta edelleen, ovat kyllä nyt ottaneet selvästi kiinni Kitin pentueiden pentujen painoja. Mutta reippaan oloisia ja terhakoita, taistelevat ja vähän jo saalistavatkin. Räminäpurkin voi pentujen syödessä tiputtaa mun hartioiden korkeudelta, alle metrin päässä pennuista, vailla minkäänlaista reaktiota. Hännät vipattaa enemmän kuin vaikkapa viikko sitten. Suurin ero aikaisempiin pentueisiin (värin lisäksi ;-D) on niiden ahneus, tai lähinnä sen puute. Kitin pennut ovat olleet huomattavasti ahneempia.
Vertailun vuoksi tässä taas kaikkien pentueiden 5 vkoispainot:
Alku-pentue:
Arttu 1156
Hippi 1298
Tosi-pentue:
Enzo 1630
Nuu 1585
Tiuku 1700
Elementti-pentue:
Zen 1320
Tuima 1120
Blitz 1210
Tipi 1440
Hymyn pennut:
"Isompi" poika 1080
Pienempi tyttö 770
Isompi tyttö 1130
"Pienempi" poika 1090
Tervetuloa niitä katsomaan ja sosiaalistamaan!
Vähän kuviakin otettiin torstaina, pentujen 5 viikkoispäivänä. Seisomakuvat oli JÄRKYTTÄVIÄ! Niitä ei siis ole. Täältä löytyy vähän muita otoksia. Samaan linkkiin on sujahtanut myös talvisia maisemakuvia.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Kiirettä pitää
nääs kun talossa on 9 koiraa, joista viisi pentuja. Huh huh.
Ihan liian kauan on päivityksestä mennyt. Toivottavasti nyt muistan tässä vähän ydinkohtia kertoilla.
Viime viikonloppuna pääsin Vaasaan lollellollieiden noutomatkalle. Tällä kertaa jo perille päästyäni Milli selvästi tiesi, että se pääsee mun mukana kotiin. Inhimillistämistä tai ei mutta se käyttäytyi ihan eri lailla kuin aikaisemmilla visiiteilläni. Se oli suorastaan reimukas Milliksi ja aina kun menin ulko-ovelle, se tuli perässä. Matkaan lähti myös odotettu Millin pennu, pentukutsumanimeltään Aste. Ihanaisen bortsulapsen virallinen nimi on Eyewitness Eat My Dust, ja kotioloissa kutsumme sitä Mooliksi :-). Tässähän nyt katkesi meidän traditio antaa koirille StarWars:sta juonnettuja nimiä mutta kun Mooli kuulosti niin hyvältä ja on kivasti synkassa Millin nimen kanssa. Kunniaa en nimen keksimisestä itselleni ota. Idean sai Millin "mummi" Nina, joka omistaa Millin isän Rion. Kiitos Nina hienosta nimestä!
Mooli on ollut oikein reipas pentunen. Muuta en tosin odottanutkaan. Kotimatka meni mukavasti boksissa etupenkillä. Mitä nyt "pientä" protestointia oli havaittavissa. Tämä "pieni" protestointi oli kurkku suorana huutamista Jalasjärveltä Hämeenkyröön. :-D Mun piti vaan välillä nieleskellä kun tuppasi korva menemään lukkoon. Annoin kaverin vaan huutaa, välillä höpöttelin jotain mutta vaikka kuinka on suloinen (kaveri tapitti mua silmiin huutaessaan) en jumankekka anna nääpiölle periksi. Riski, että pennu on fiksu kuin äitinsä on liian suuri otettavaksi. Moolia ei selvästikään pelottanut yhtään tai mitään sellaista, vaan sitä ihan rehellisesti sanottuna **tutti. Pissalla pysähdyttiin matkan aikana kolmesti ja hienosti osasi tuo lapsinero asiansa tehdä. Mikään ei ihmetyttänyt tai pelottanut, hiekoittavat traktorit ja "vierestä" lähteneet moottorikelkat eivät hetkauttaneet yhtään.
Vähän allekirjoittanutta hirvitti kun kotona meitä vastassa oli oikein kunnon komitea. Omat koirat (+ Hymy ja pennut) ja oma kotiväki sekä öö viisi ihmisvierasta ja kaksi koiraa (cairni- ja kääpiöpilsneriurokset Niki ja Saku). Moolia ei haitannut tippaakaan! Se heilutti tyytyväisenä häntää ihmisille, kiipeili syliin ja purjehti koirien ohi. :-) Söi heti reippaasti ja repi Teemun kanssa vähän lelua.
Tää jatkais myöhemmin lisää turinointia. Hetkonen siis.
Ihan liian kauan on päivityksestä mennyt. Toivottavasti nyt muistan tässä vähän ydinkohtia kertoilla.
Viime viikonloppuna pääsin Vaasaan lollellollieiden noutomatkalle. Tällä kertaa jo perille päästyäni Milli selvästi tiesi, että se pääsee mun mukana kotiin. Inhimillistämistä tai ei mutta se käyttäytyi ihan eri lailla kuin aikaisemmilla visiiteilläni. Se oli suorastaan reimukas Milliksi ja aina kun menin ulko-ovelle, se tuli perässä. Matkaan lähti myös odotettu Millin pennu, pentukutsumanimeltään Aste. Ihanaisen bortsulapsen virallinen nimi on Eyewitness Eat My Dust, ja kotioloissa kutsumme sitä Mooliksi :-). Tässähän nyt katkesi meidän traditio antaa koirille StarWars:sta juonnettuja nimiä mutta kun Mooli kuulosti niin hyvältä ja on kivasti synkassa Millin nimen kanssa. Kunniaa en nimen keksimisestä itselleni ota. Idean sai Millin "mummi" Nina, joka omistaa Millin isän Rion. Kiitos Nina hienosta nimestä!
Mooli on ollut oikein reipas pentunen. Muuta en tosin odottanutkaan. Kotimatka meni mukavasti boksissa etupenkillä. Mitä nyt "pientä" protestointia oli havaittavissa. Tämä "pieni" protestointi oli kurkku suorana huutamista Jalasjärveltä Hämeenkyröön. :-D Mun piti vaan välillä nieleskellä kun tuppasi korva menemään lukkoon. Annoin kaverin vaan huutaa, välillä höpöttelin jotain mutta vaikka kuinka on suloinen (kaveri tapitti mua silmiin huutaessaan) en jumankekka anna nääpiölle periksi. Riski, että pennu on fiksu kuin äitinsä on liian suuri otettavaksi. Moolia ei selvästikään pelottanut yhtään tai mitään sellaista, vaan sitä ihan rehellisesti sanottuna **tutti. Pissalla pysähdyttiin matkan aikana kolmesti ja hienosti osasi tuo lapsinero asiansa tehdä. Mikään ei ihmetyttänyt tai pelottanut, hiekoittavat traktorit ja "vierestä" lähteneet moottorikelkat eivät hetkauttaneet yhtään.
Vähän allekirjoittanutta hirvitti kun kotona meitä vastassa oli oikein kunnon komitea. Omat koirat (+ Hymy ja pennut) ja oma kotiväki sekä öö viisi ihmisvierasta ja kaksi koiraa (cairni- ja kääpiöpilsneriurokset Niki ja Saku). Moolia ei haitannut tippaakaan! Se heilutti tyytyväisenä häntää ihmisille, kiipeili syliin ja purjehti koirien ohi. :-) Söi heti reippaasti ja repi Teemun kanssa vähän lelua.
Tää jatkais myöhemmin lisää turinointia. Hetkonen siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)