lauantai 28. tammikuuta 2012

Huono tuuri jatkuu

Meillä on ollut viime kesästä/syksystä lähtien aivan uskomattoman huonoa tuuria. Suurimpina asioina tietysti mun mummon, Kitin ja Waden kuolemat. Näiden lisäksi sairastelua, haavereita, tavaroiden hajoamisia ym ym ym. You name it. Sarjassamme esimerkki pikkujutuista; Tuulilasit hajoavat molemmista autoista peräkkäisinä päivinä ja kun olen saanut omani tuulilasin vaihdosta, ehtii auto olla mulla 23 tuntia ja matkalla huoltoon, siihen tulee särö.

Reilu viikko sitten tiistaina olimme normaalisti metsässä lenkillä Millin, Moolin ja Hallan (N. Halla) kanssa. Tällä kertaa onneksi Jarikin oli mukana. Koirat juoksentelivat tavalliseen tapaan ja tulivat yhtä kallioista rinnettä alas, Halla bortsujen perässä. Kaikki kävi niin nopeasti etten ehtinyt nähdä tarkalleen mitä tapahtui, ehkä Hallalla meni hetkeksi tasapaino ja se tuli hieman hallitsemattomasti rinteen alas. Mätkähdyksen jälkeen ei pieneen hetkeen kuulunut mitään. Lähdin juoksemaan paikalle ja mielessä ehti käydä tuon sekunnin aikana yhtä sun toista. Halla kuitenkin nousi notkelmasta vinkuen, ennen kuin ehdin paikalle. Lähes kymmenen metrin päästä näki jo että vasen etujalka jalka on pahasti poikki, rannenivelen yläpuolelta, sekä kyynär- että värttinäluu. Koira syliin ja Jari neuvokkaasti sitoi jalan kepillä ja t-paidanriekaleella, ettei se heiluisi kannettaessa niin kivuliaasti. Matkaa lähimmälle tielle oli ehkä kolmisen kilometriä. Päälisin puolin Halla näytti etujalan katkeamista lukuunottamatta vahingoittumattomana. Tietysti alkuun mielessä kävi myös kintereet, mutta ne olivat täysin ok.

Halla lakkasi hyvin pian vinkumastakin ja sylikyydissä katseli rauhallisena maisemia ja Millin ja Moolin touhuja. Se ei edes tärissyt kuin hetkittäin. Uskomaton tyyppi. Ajateltiin että on varmaankin shokissa kun on niiiin cool (vaikka hermot tuolla tyypillä on kyllä erinomaiset muutenkin). Kävelymatkalla heti soittoa eläinlääkäriin, meidän 'omalle' tähän lähelle. Tajusin itsekin että jalka on varmasti leikattava, johon tämä ell tuskin ryhtyy, mutta voisi antaa ensiapua. Koska onnettomuus sattui iltapäivällä puoli neljän maissa, pahoin pelkäsin ettei sitä enää tämän illan aikana leikkauspöydälle saataisi. Lääkäri lupasi heti soittaa ortopedikaverilleen ja kysyä, josko Halla pääsisi sinne. Samalle illalle ei onnistunut mutta he sopivat Hallalle leikkausajan heti aamuksi. Omalääkärimme otti meidät vastaan ylimääräisenä suoraan metsästä, jonne meidät lähimmältä tieltä kävi hakemassa kovin ystävällinen poikamme koulukaverin isä. Hallan jalka kuvattiin, se sai kipulääkkeitä (mm kipulaastarin) ja jalka lastoitettiin. Se ei lääkärin mukaan ollut shokissa ja lääkärikin hämmästeli kylmähermoista koiraa. Halla oli ihan pöllyssä koko illan ja yön.

Aamulla suunnattiin leikkaukseen. Jalkaan asennettiin metallilevy sekä kuusi ruuvia, jotka tullaan kaikki poistamaan kahdessa myöhemmin suoritettavassa leikkauksessa. Viikon päästä ensimmäisestä leikkauksesta oli tikkien poisto. Olemme hoitaneet jalkaa Bemerillä säännöllisesti kahdesti päivässä ja se on varmasti auttanut toipumiseen paljon (kipulääkkeet poissa jo siinä vaiheessa monta monta päivää) myös lääkärin mielestä, joka hämmästeli Hallan toipumista. Kontrollikuvat jalasta otetaan kuusi viikkoa onnettomuuden sattumisesta. Tapaturmapäivänä otetuissa kuvissa näytti siltä, että molemmat luut olisivat katkenneet erittäin 'siististi'. Jotain pientä säröä oli kuitenkin ennen leikkausta muodostunut, mutta leikanneen lääkärin mukaan se ei haittaa, vaan itseasiassa luutumispinta on parempi, kun pinta ei ole ihan tasainen. Järkeenkäypää. En ollut tiennyt, että näiden pienempien koirien etujalkojen luut eivät ole nk putkiluita vaan ihan umpiluuta. Ne kuulemma katkeavat helpommin kuin putkiluut. Oppia ikä kaikki. Ennuste on kuulemma todella hyvä. Varovaiseen ennustekysymykseeni oli vastaus "Siitä tulee urheilukoira", vaikka en viitannut kysymykselläni mihinkään harrastuksiin. Toivotaan nyt että kaikki menee hyvin eikä tapapakkeja tule. Nyt on puolisentoista viikkoa aitauslepoa takana ja ulkoilu vain tarpeiden tekoa. Halla olisi omasta mielestään valmis varmaankin metsälenkille... Huoh. Onneksi se ei ole mikään elohiiri silloin kun mitään ei tapahdu, mutta alkaa silläkin olla elbailua mitta täysi. Ulkoilu tapahtuu taluttimessa kunnes toisin määrätään. Lienee pitkään. Jos jotain positiivista niin tuo koira on kyllä edelleen paljastanut olevansa ihan huippu pääkopastaan.

Vakuutukset on muuten pop, vaikkeivät ne tässä tapauksessa olisi riittäneet kaikkea korvaamaankaan. Edes osan kuitenkin. Halla on toistaiseksi ainoa koiramme, jolla ei ole vakuutusta. Kyllä meinasi hymy hyytyä, kun ensimmäisen vuorokauden aikana kertyi hinnaksi liki 1400€. Tähän vielä kaksi leikkausta, kuvaukset + kuntoutus. Taidan olla toistaiseksi lokakuun puolivälistä maksanut eläinläärärilaskuja lähes 4000€ euroa. Ei kauheesti naurata tässä tilanteessa, vaikka onkin "vain" rahaa (jota sitäkin vaan valitettavasti tarvitaan elämiseen, halusi tai ei). Mutta tämä kaikki muu epäonni ei ole ehkä tämän blogin aihepiiriä.

Sitten vähän muuta juttua.
Priima (N. Päivän Säde) kävi Päivi Eerolan kehässä Lahden näyttelyssä nyt tammikuussa. Tuloksena hienosti ERI. Päivi oli erikseen maininnut harjoitusarvostelijalle, kuinka tässä on nyt juuri oikealla tavalla liikkuva koira. :) Lisään arvostelun jahka saan sen. Kiitos Riikka jälleen yhdestä näytelmäkeikasta!

Priiman velipoika Vauhti (N. Ilta Villi) on nyt myöskin kuvattu ja tutkittu virallisesti. Vauhtihan välikuvattiin 9-10kk:n ikäisenä ja oli silloin priimaa. Sama hieno tulos saatiin edelleen. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0! Nyt on koko Vuorokausi -pentue kuvattu terveeksi! Jippiiiii! Aamu on kuvattu asuinmaassaan Norjassa, joten sen tulokset eivät ainakaan vielä näy KoiraNet:ssä.

Nyt, yhtä lukuunottamatta, kaikki yli vuoden ikäiset kasvattini on virallisesti luustotutkittu. Kaikki ovat myös terveitä (lonkat: 11x A, 1x B, kyynärät ja polvet kaikilla 0)! Kiitos kaikki ihanat kasvattien omistajat erittäin aktiivisesta tutkituttamisesta!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Vuoden eka tulos

Vuoden ensimmäisen Nappulavaaran virallisen tuloksen takana ovat Blitz (N. Vesi) ja ekaa kertaa Blitz:n kanssa agissa startannut Anna. Eckeröstä, minikolmosista, tänään hienosti nolla! Sijoitus oli neljäs. Onnea!

Mulla ei ole ollut voimia kirjoittaa mitään yhteenvetoa viime vuodesta tai suunnitelmia/tavoitteita alkaneelle vuodelle (mikä ei kerro niiden olemattomuudesta). Ehkä ymmärrettävästi. Oon pyöritellyt ja pyöritellyt mielessäni jotain avautumista fiiliksistä, arvoista ynnä muusta 'syvällisestä', mutta jokin nyt blokkaa. Jahkailen myös 'palautanko' tämän blogin kertomaan ihan yleisesti enemmän kuin lähinnä tuloksia. Eli jahkailua jahkailun perään! :D