Äiti ja tytär erkkarissa

Tänään oli se "suuri" päivä kun Milli osallistui näytelmään ensimmäistä kertaa elämässään. Vaikken paljoa näyttelyissä käykään, niin kovin pitkään Milli silti moiselta touhulta säästyi. Aamulla jänskätti. Onneksi Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry:n juhlaerikoinäyttely järjestettiin Helsingin Tuomarinkylässä, eli selvisimme mukavan lyhyellä reissulla.

Perillä bongasin heti Ninan (Millin isän omistaja), Mikon ja Marin, ja jännitys vähän laukesi. Mustavalkoiset käyttäytyivät hyvin.

Ensin oli Moolin vuoro esiintyä isommissa pennuissa (7-9kk), tiukaksi tunnetun, arvostetun Päivi Eerolan kehässä. Katelin "huolestuneena" pienempien pentujen kehiä; moni vauva kun oli jo niin jäntevä ja kovin valmiin oloinen. Olivat tosin himpun eri tyyppisiä kuin Mooli, lyhyempirunkoisia ja vankempia. Meidän KiiKoo on 8 kk:n iässä vasta ihan vauva. Sellainen elastinen luikero. Mun silmääni kuitenkin ihastuttavan tasapainoisesti kulmautunut ja rungon pituudeltaan just passeli (korkeuttaan pidempi siis). Se tarvitsee vielä aikaa! En tod ole ajatellut mennä sen kanssa heti junnuihin. Mooli miellytti myös Päivin silmää, sijoittuen viidestä isommasta tyttöpennusta kolmanneksi ja saaden KP:n (ei ihan itsestään selvää)!
Arvostelu kuului seuraavasti:
Lupaavat mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen ylälinja liikkeessä. Hyvin narttumainen, ilmeikäs pää. Raajaluusto saisi olla hieman voimakkaampi. Kovin kapeat takaliikkeet. Rintakehä tarvitsee aikaa. Esitetään edukseen. Miellyttävä käytös.
Mooli esiintyi tosi kivasti ts. käyttäytyi ihan hirmu hyvin. Soon niin sulkku kun tohkeissaan ravaa piiitkänä pää ihan suoraan rungon jatkona. <3

Äippäkoira Milli osallistui avoimeen luokkaan. Koiria taisi olla yhteensä parisen kymmentä. Tuomarina toimi Helen Broadhurst (kennel Thistlemist), Iso-Britanniasta. Milli sai ERIn kera hyvän arvostelun. Se liikkui kivasti, mutta meillä on kyllä tuossa näyttelyseisomisessa hieman petrattavaa :-D.
Millin arvostelu kuului näin:
Well balanced. Broad flat skull. Good cheek and tapered muzzle. Oval eyes. Ears well set apart. Moderate lenght of neck. Correct bite. Correct forearm. Well sprung rib. Broad hindquarters. Correct turn of stifle. Correct hocks. Oval feet. Correct croup and tail lenght. Excellent movement. Good temperament.

Ehkä me uskalletaan toistekin! :D

Huomenna aamusta starttaan Waden kanssa kohti shelttien erkkaria, joka pidetään Tampereella. Toivottavasti keli on jees. Toivottavasti kiva päivä hyvässä seurassa, shelttejä katsellen.

Muisti palailee pätkittäin

Eli lisäillään näitä megalomaanisen päivitystauon aikana tapahtuneita asioita vaikka näin tipoittain.

Enzo piipahti toukokuun aikana kahdesti "pakollisissa" näytelmäkehissä Joensuussa. Molemmilla keikoilla tulos H (jota Tuomas lähti "hakemaankin"). Enzon toinen korva tavoittelee taivasta kohti, arvostelut muuten kivat. Ensimmäinen näytelmä oli KV, jossa tuomarina Diogo Ramalho (Portugalista?). Toinen esiintyminen tapahtui kaikkien rotujen näyttelyssä Harry Tast:n kehässä. Olisin kuvitellut hänen puuttuvat korvaan enemmänkin. Tuomari oli kuulemma tykännyt ja vielä erikseen huudellut perään miten erinomaiset paimenkoiran liikkeet poitsulla on. Enemmän olisi kuulemma pitänyt kehässä esiintymistä treenata ;-D.

Jos ihanaiset huomaatte mun päivityksessä puutteita, niin ilmoitelkaa toki. Tulee asia sitten korjattua.

Priima (N. Päivän Säde) muuten visiteerasi vieraanamme muutamien päivien ajan, olikohan se nyt toissaviikolla. Voi vitsit miten on mahtava pentu, kaikin puolin! Jari ei olisi millään antanut sitä takaisin Riikalle ja Sampolle, vaan tyrkytti tällä hetkellä riehakkaampaa Moolia vaihtariksi. <3 Hurjan hienosti sopulilapsonen laumaan sopeutui ja näytti kaiken muun päälle vielä niin nätiltäkin! Ihan on objektiivinen arvio juu... :-D

Elementtien juoksuista piti kirjoittamani itselleni muistiksi. Suhteellisen hitaasti lämpenevää (kehittyvää) sakkia tuntuvat olevan :D, mikä nyt oli tiedossa ulkoisestikin. Blitz aloitti juoksunsa kutakuinkin reilun 12kk:n iässä Tipin ollessa jo mainitun 15 kk:n ikäinen. Vertailuna: Hippi oli juoksun alkaessa 14kk "vanha", äiti Kiti 10kk, samoin kuin Kitin sisko Ässä. Nuun ja Tiukun juoksujenalkamisikää en tarkkaan muista, mutta Tiukulla alkoi aikaisemmin kuin Nuulla. Nuu taisi olla noin 12kk tai vähän yli.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) on nyt myös lonkkakuvattu. Tuloksena hieno A/A! Onnittelut Merja sekä kasvattajat Asta ja Arja! Nyt on koko Lempin ja Waden pentue lonkkakuvattu, kaikkien ollessa terveitä (4x A/A ja 1x B/B).

Waden ja Kiran poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) kävi 10.7.2010 luonnetestissä, seuraavin arvioin:
Tuomareina Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukaskokematon

Loppupisteet +105

Palautui kuulemma testistä erittäin hyvin. Tao oli kuulemma sellainen kuin Mikaela oli odottanutkin.

Maailman huonoin blogin pitäjä täällä pitkästä aikaa, hei!

Oikeesti. En ole saanut aikaiseksi, mitä erilaisimmista syistä johtuen, päivittää tätä näköjään yli kolmeen kuukauteen...

Se ettei päivityksiä ole tullut, ei tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut. Tämä päivitys ei tee oikeutta teille ihanaisille kasvateilleni kera niiden omistajien, sillä ihan varmasti jää tärkeitä asioita kirjuuttamatta.

Elementti -pentue + Nuu (N. Tosi Ystävä) kokoontuivat toukokuun puolivälissä pienimuotoiseen joukkotarkastukseen Mevettiin. Tulokset eivät olisi voineet luuston ja sydänten osalta paremmat olla! Nuun, Tuiman, Zen:n, Tipin ja Blitz:n lonkat ja kyynärät kuvattiin ja polvet tutkittiin, tuloksina, myös virallisesti kaikille A/A ja 0/0. Elementeiltä kuvattiin selät ja kuunneltiin sydämet virallisesti, nämäkin ok. Myös silmät peilattiin; Blitz:llä edelleen crd ja molemmilla tytöillä myös joku ylimääräinen ripsi (eivät ole onneksi vaivanneet). Aivan mahtava keikka ja tulokset! Kiitokset teille kaikille aktiivisuudesta!

Vuorokausi -pentue (Aamua lukuunottamatta) + Mooli sen sijaan kokoontuivat myös toukokuun puolivälissä pentunäytelmiin Tampereelle. Hurjan hienosti menikin. Vauhti (N. Ilta Villi) PEK1 KP, PU, VSP, Pena (N. Yön Ritari) PEK2, KP ja Priima PEK2, KP! Mooli kilpaili siskonsa Sentin kanssa bortsujen pikkunarttujen kehässä ollen PEK1, KP, ROP. Kiitos kaikille tosi kivasta kevätpäivästä!

Enzo kera Tuomaksen ja Hippi kera Nadjan ovat tehneet upeita tuloksia agilitykentillä. Molemmilla pareilla 0-voittoja ja sijoituksia sekä sertejä kuninkuusluokassa. Molemmat parit ovat saaneet kevään/kesän aikana plakkariinsa myös CACIAG:n! Nadjalle ja Hipille myös EE AVA -titteli! Jumankekka miten ootte päteviä! Enzohan nousi vasta keväällä kolmosluokkaan ja kuitenkin vain yksi 0 jäi uupumaan pääsystä kesän SM- ja maajoukkueen karsintakilpailuihin. Hippi kisasi karsinnoissa finaaliin saakka! Hienoa työtä!

Hippi pääsi Nadjan kanssa myös Suomen agilityn Euroopan Open -joukkueeseen ja siellä finaaliin. Kisat järjestettiin tänä vuonna Tsekissä. Erinomaisen arvokasta kokemusta maailmalla kisaamisesta, reissuineen.

Tosi aktiivisia ovat olleet elementit omine ihmisineen. Kaikki ovat treenanneet mm. agilityä (Tuimalla startti HAU Openissa). Tipi ja Zen ovat kunnostautuneet myös rallytokossa. Hyvä te!

Kesäkuussa teimme Jarin ja koirien kanssa parin viikon reissun asunto-autolla, päämääränä Kilpisjärvi. Kyllä kannatti! Jotain kuvia löytyypi täältä. Reissun päätteeksi kurvasimme Tuorlaan, jossa vietettiin Juhannusta agilityn merkeissä. Eritoten mieleen tietysti jäi meidän (Milli & allekirjoittanut) ensimmäinen starttimme ko kisoissa. Tuloksena NOLLAVOITTO JA SERT!! Me tehtiin se! Mieleen tulee aina, että vihdoinkin mutta toisaalta jos kisa- ja treenimääriä ajattelee, niin eipä kai tässä kannata kamalasti ryhtyä itseä ruoskimaan. Enivei, Milli on niin jees! Ja nyt kun on muutama kolmosten kisa takana, on nälkä kasvanut syödessä ja tietää vähän mitä pitää treenata. Muutenkin oli tosi kiva Jussi hyvässä seurassa!

Elementeistä saatiin ihan oma joukkue tämän vuoden Agirotuun, joka järjestettiin Ylöjärvellä. Surkuhupaisaa oli, että Tipi aloitti juoksunsa (15kk:n iässä :-)) perjantai-iltana, kisan ollessa sunnuntaina. Olin jo ehtinyt lähteä matkaan Millin kanssa, joten varakoirana ollut Kiti oli jäänyt kotiin. Satu ihanana ihmisenä ajoi Nurmijärveltä meille, poimimaan äippäkoiran heille yökylään, joten mammakin pääsi kirmaamaan lapsukaistensa kanssa. Olipa mahtavaa mennä Kitin kanssa! <3 Muutamat kyselivät radan jälkeen miksi en kisaa Kitin kanssa. Vastaus: ei harmainta aavistusta! Se oli niiiiin siistiä! Tosin olihan ratakin Kitille tietysti helppo, kun aloissa mentiin, mutta silti. Ja jos agilityradoille mielii, on kontakteille todellakin tehtävä jotain. Tai jos kävisi vain hyppäreillä? Enivei; miljuunat kiitokset kaikille kivasta päivästä ja osallistumisesta! Ensi vuonna uusiksi! Toivon tosin, että silloin sisarukset saavat mennä omana joukkueenaan.

Agirodun lisäbonuksena meillä oli pienimuotoiset pentutreffit myös Hymyn ja sen pentujen sekä heidän ihmistensä kanssa! Aamukin saapui Norjasta Suomen kamaralle. Oli aivan ihanaa nähdä teidät kaikki! Kiitos Vauhti ja Johanna (myös majoituksesta! pelastava enkeli), Aamu, Jenni ja Jan Egil, Hymy, Pena ja Päivi sekä Priima ja Riikka!

Waden kanssa vietettiin heinäkuun alussa laatuaikaa näytelmien merkeissä Karjaalla. En yleisesti pidä näyttelyitä harrastuksena koiran kanssa, vaan lähinnä ihmisten harrastuksena, mutta Mane My Man osasi todella arvostaa laatuaikaa mamman kanssa kaksin. Vielä kun mukana oli Nadja kera hyvin käyttäytyvien shelttineitien, ei olisi seura paljon pappaa miellyttävämpää olla. Wade tulee 12v nyt syyskuussa, joten senkin puolesta oli jännää kuulla mitä tuomari siitä kommentoi. Vetsku uroksissa oli meidän lisäksi yksi kilpailija.
Arvostelu kuului seuraavasti:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, hyväkuntoinen 12 vuotias. Hyvä pään kiila, silmät ja korvat. Hyvä kaula, hyvä runko, sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvapeite ja väritys. Erinomaiset liikkeet.
VEK ERI1, PU4, VSP-vet Wohooo!
Tuomarina oli Hilkka Salohalla + harjoitusarvostelija.
Sert meni PU2:lle. Melkeimpä huvittavaa (no ainakin liikuttavaa), miten pappa on noin lähellä sertiä vielä tuossa iässä. Tosin tuloksista viis; tärkeintä on että se on vielä kunnossa ja meillä oli helteestä huolimatta niiiin mukavaa yhdessä. Samalla keikalla katsastettiin vähän Hipin mahdollista tulevaa sulhoa. ;-)

Kiti on tehnyt (jo nyt) kovasti tukkaa steriloinnin jälkeen. Tuntuu että se tippuu silti nyt, joten en uskalla ilmoittaa sitä mihinkään näytelmään. Mutta josko Minuska Pituskankin vielä johonkin veisi näytille. Uusi villa on selvästi pehmeämpää kuin aikaisempi, ja tuntuu kyllä että useammin sen kanssa täytyy harjaan tarttua. Ennen kun tuota koiraa ei ole tarvinnut harjata "koskaan", vain kun karvaa lähtee, ehkäistäkseen sen nurkkiin irtoamista.

Näin se homma etenee. :)

Kuinkas mä nyt muistan mainita kaiken tapahtuneen?

On edellisestä päivityksestä taasen tovi vierähtänyt.

Elementti -pennut saavuttivat 2.4. jo huiman vuoden iän. Miljuunat onnittelut koko ihanaiselle katraalle! Tällaisena hetkenä sitä tulee erityisesti ajateltua miten hassuja sattumuksia ko. pentueen kotien löytymisessä oli. Mulla on sellainen fiilis, että kaikki ovat olleet kovin tyytyväisiä hurjimuksiinsa. Kiitos Hanna ja Atte, Satu, Kajsa ja Tero sekä Anna ja Petri!


Yo. kuvassa Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) reilu neliviikkoisina.


Tässä kuvassa taasen Tuima (N. Tuli) ja Blitz (N. Vesi). Ikä myös reilu 4 vkoa.

Hippi (N. Ensi-Ilta) kävi harjoituskappaleena ERG-tutkimuksessa, jossa sen silmänpohjat todettiin terveiksi! Huisin hienoa!

Hippi ja Nadja osallistuivat myös koiratanssin SM-kilpailuihin, sijoittuen ko karkeloissa neljänneksi! Ihan mahtavaa! Sydämelliset onnittelut!

Hipille on myös EHKÄ löytynyt sulho. Kiinnostavin vaihtoehto pitkiin aikoihin. Vielä tosin on taustatyötä tehtävänä. Hippi siis EHKÄ astutetaan seuraavasta, ihan loppuvuoteen sijoittuvasta juoksusta.

Zen ja Hanna osallistuivat ensimmäiseen rallitokokilpailuunsa mölliluokassa. Tuloksena mahtavat 91/100p! Onnea, onnea Hanna ja Zen!

Zen, Tuima ja Tipi osallistuivat Juvalla 3.4. järjestettyyn Shelttien erikoisnäyttelyyn. Koko kopla sai oikein hyvät arvostelut tiukoilla tuomareilla. Zen mahtavasti JUN ERI3, Tuimalle ja Tipille EH:t! Hyvä te! Myös Wade oli ilmoitettu veteraaniluokkaan, mutta jouduimme jäämään kotiin allekirjoittaneen kammottavan vatsataudin vuoksi.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) voitti Lappeenrannan Agilityurheilijoiden agilityn vuoden tulokas -kilpailun! Paljon, paljon onnea Merja ja Klaara!

Waden poika, Hymyn veli, Demo (Firabellen Hurma) nousi agilityn kolmosluokkaan! Tällä kertaa "ohjaksissa" oli Janita Leinonen. Onnittelut Demolle taustajoukkoineen!

Päivitystaukoa

on tässä tullut jo ihan riittämiin. Mä oon kyllä niiiin uskomaton näiden blogihommien kanssa. Perustin nääs uuden blogin henk.kohtaisempia juttuja, lähinnä treenien kirjaamista varten ja laitoin _sinne_ erilaisen profiilin ts. blogin tarkoituksen kuvauksen. Jumankekka, ko. profiili tuli näkyviin myös tänne, vaikka siinä nimenomaan oli ruksi kohdassa "päivitä vain tähän blogiin" tmv.

Joka tapauksessa tuohon toinen blogi on salasanalla suojattu. Kutsuja saap pyydellä multa, jos katsoo olevansa kiinnostunut. Siellä ei ole oikeinkirjoitustakuuta, kuten ei täälläkään :D ja juttujen taso ei muutenkaan, jo totutusti, tule olemaan kummoinen. Mietin vielä siirränkö myös noi "kummalliset" puutarhahörhöilylätinät sinne ja keskityn täällä lähinnä _oikeisiin_ Nappulavaaran -juttuihin. Tällä kertaa avautumiseni Millin agilitykisoista on kuitenkin täällä, kohtuullisen lyhyen kaavan mukaan.

Sitten niihin oikeisiin uutisiin. Kiti steriloitiin vihdoin viime viikon torstaina. Leikkaus meni hyvin. "Toivoin" josko moiselta kiljukaulalta oli viety äänihuulet, koska kaveri ei haukkunut kertaakaan kahteen vuorokauteen leikkauksesta. Haava oli kuitenkin asianmukaisesti alavatsassa ja alkoihan sitä ääntäkin tulla. Tikit poistetaan alkuviikosta ja sitten voidaan varmaan pikkuhiljaa aloittaa taasen kunnon kasvatus. Koko ajan on käytössä ollut tuo puhallettava kauluri, eikä se nyt tunnu Kitiä mainittavammin häiritsevän. Se ei ole missään vaiheessa yrittänyt saada sitä pois. Haava on tosi siisti, ja on ollut sitä koko ajan.

Hippi (N. Ensi-Ilta) oli tällä viikolla silmäpeilauksessa ja tervehän tuo on edelleen. Sitä saattoi odottaa, vaikka eipä noista koskaan tiedä. Hieno juttu kuitenkin! Hippi menee ERG-tutkimukseen harjoituskappaleeksi ensi viikolla. Jännä homma!

Hippi ja Nadja tekivät pari hienoa rataa Kirkkonummen agilitykisoissa viime viikonloppuna. Toiselta radalta nolla ja sij. kolmas. Toisella radalla harmittava (sikäli harmittava, että rata oli muuten älyttömän hieno!) riman pudotus.

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas korkkasivat agilityn kolmosluokan viime viikonloppuna. Nämä kaverit ei tulosten suhteen näemmä aikaile. Heti tuplanolla ja vieläpä SERT! Valiokello käyntiin ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa! Hurjaa menoa näiltä miehiltä! Onnea, onnea!

Olin itsekin kisaamassa sunnuntaina Millin kanssa kolmen radan verran. Tuomarina Seppo Savikko. Radat sinällään kohtuullisia haastavuudeltaan (heh, mä kun oon niin paljon kisannut viimeisen kahden vuoden aikana, etten paljon osaa ottaa kantaa tuohon). Tulokset eivät olleet mairittelevia, mutta kokonaisuutena olen meidän ratoihin, tai lähinnä vireeseen, jaksamiseen ja keskittymiseen TODELLA tyytyväinen. Tavoitteena mulla oli pysyä rauhallisena ja olla juoksematta kilpaa Millin kanssa. Kyllä ne tuloksetkin sieltä alkaa tulla.

Ekalta radalta hyl. M meni paskamaisessa paikassa pujottelun kakkosväliin, josta otin sen tietty pois. M on noissa tilanteissa "Kyllä mä tiedän minne mennään". Siinä niitä kieltoja tuli kepeiltä, kun koira oli karkaamassa kepeille vaikka pyysin sen luokseni. Otin sen aina pois, koska tuon otuksen kanssa on luvassa loputon suo, jos annan sen tehdä mun käskyjeni vastaisesti, edes vähän. Vasta sitten kun se tuli tarpeeksi lähelle mua ja annoin käskyn "kepit" se sai mennä. Loppurata jees. Ei mitään sinkoiluja tai kuikuiluja väärille esteille.

Tokalla radalla kaksi rimaa ja takajalat pituuden viimeiselle palikalle, tulos 15. :-/ Onneksi Sonja kommentoi (Kiiitos Sonja!!), että mä jotenkin hätäilen käsieni ja kroppani kanssa tiukoissa paikoissa ja/tai paikoissa joissa tulee kiire. Kele kun unohdin TAAS videokameran kotiin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä viimeiselle radalle niin, että mun ohjaus pysyy, en huido, annan koiran tehdä työn JA olen itse rauhallinen.

Jumankekka! SE oli siistiä! Jostain ihmeen syystä M tiputti ykkös riman, jota en onneksi huomannut(!), sain ohjattua "nollana", jolloin asenne on tietty ihan eri. Yhdelta hypyltä seinää päin tuli kummallinen kielto. Mun mielestä mun ohjaus ja liike oli ok mutta M kielsi. Ehkä olisi tarvinnut enemmän apua/varmuutta tuohon. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen suoritukseen, erityisesti vireen osalta. ***kat tuloksesta. Jos tuo rata ei ollut meidän kaikkien aikojen paras, niin väitän että ainakin top vitosessa.

Lisää tätä! Seuraavat kisat Pääsiäisenä Purinalla.

Hyvät fiilikset

Oon saanu juttelemalla ja funtsaamalla jotenkin käännettyä edellisen kirjoitukseni fiilikset huomattavasti positiivisemmiksi. Mulla on jopa kavereita, jotka on halukkaita treenaamaan kanssani *hehhehee*. Kiitos Rajaheimon Anu, Heiskan Hanna ja muut ihanat! Hannan kanssa jutteleminen tästä mun iän ikuisesta suorittamisesta ja tehokkuudestakin jeesasi. Nykersin eilen ex-tempore pikkuisen listan muutamasta kivasta asiasta. Se pitäis tehdä useammin! Mietin esim vähän väliä, etten ole lukenut pääsykokeisiin tarpeeksi tehokkaasti ja paljon mutta luvut on kokeneempien mielestä hyvässä vaiheessa. Pitäisi iloita vaikka vaan siitä miten kerrankin elämässä ei tarvitse puurtaa veitsi kurkulla. Harvinaista herkkua. Pitäisi oppia tekemään asioita niin ettei aina vaatisi itseltään ihan älyttömän paljon. Monesti kun mä sitten teen niin, että jos on pienikin riski etten ole heti täydellinen, en tee ollenkaan.

Eilen oli Millin tokot. Tästä kirjoittamisesta on muuten siinä paaaljon hyötyä, vaikken paljoa kirjoittele ja treenejäkään ei pahemmin ole takana. Jotenkin kirjoittamalla tulee niitä juttuja ehkä mietittyä jotenkin syvällisemmin. Enivei. Pohdin tuota piippausta treeneihin mennessä. Otin Millin tuttuun tapaan heti autosta. Odotusaika oli lyhyt eikä piippaamista ollut juuri lainkaan. Huomautin kyllä nätisti, etten siitä oikein tyksi. Tehtiin paikallamakuu suurinpiirtein kokeenomaisesti, luoksepäästävyyksineen ym. Makuun jälkeen vein Millin takaisin autoon eli sille ei tullut "turhaa" hengailua. Muutenkin koin, että tämä oli hyvä ratkaisu.

Tuota treenirutiiniakin tuli mietittyä taannoin. Tein nyt niin, että ottaessani koiran autosta kerroin sille, että tiedossa on tokohommia, jonka teen aina. Mentiin kentälle/sen luokse. Pyysin M:ltä kontaktia tule -sanalla, jolla tuli perusasentoon. Kehuin (Minnillä on kivaa!). En pyydä sitä varsinaisesti sivulle, koska vire voi tuossa vaiheessa olla sellainen (ja onkin), että se suuremmalla todennäköisyydellä tekee huonomman perusasennon kuin minkä se oikeasti osaa. Tästä sitten otin ehkä askeleen johonkin suuntaan ja pyysin M:n perusasentoon. Sekä vire että suoritus itsessään JEEEES! Kehu ja palkka. Siirtyminen "tuomarin" luokse luoksepäästävyyteen ja riviin makuuseen. M piti kivasti kontaktin rivissä. En myöskään tässä pyytänyt sitä sivulle. En halunnut että se joutuu odottamaan pitkään käskyn alla. Jessica kun hiplasi koirat vielä rivissä ja meidän vuoro oli viimeisenä. Tämäkin meni hyvin, Milli _melkein_ nousi istumasta Jessicaa vastaan (positiivisesti) mutta yskäsin tai jotain, jolloin palasi hyvin paikoilleen.

Paikalla makuu itsessään meni hyvin. Kävin välillä palkkaamassa, muistaakseni 2 kertaa. Milli oli tosi rauhallinen. Pidin katseen Jennin (Kiitos!) ohjeen mukaan hieman alaviistossa. Ei namien kaivelua taskusta koiran luokse mennessä (kuvitelkaa, sitäkin oon tehnyt...). Ihan vähän M haisteli maata etujalkojensa ympäriltä. Tätä se on tehnyt ennenkin mutta enemmän. Oisko vire ollut sopiva? Jäisikö kokemuksen myötä pois, kun aikuisten oikeasti tietää mikä homman nimi on? Kun haisteli, yskäisin ihan vähän ja kun lopetti kehuin raaauhallisesti. Heeno peetu! En pyytänyt perusasentoon lopussa vaan palkkasin ja vapautin makuulta. Peetu kun tuppaa ennakoimaan yhtä sun toista.

Tässä välissä siis taasen autoon. Hain M:n hetki ennen meidän suoritusvuoroa ja tein samat rutiinit kuin edellä. Hyvin meni. Sitten leikittiin hieman kaukoja ja tein pari seuraamisen aloitusta. Ja lelun irrotusta... Siinä on tullut nyt edistystä mutta kun vire nousee on lelusta vaikeampi irrottaa, luonnollista. Tätä treeniä jatketaan. Varsinaisessa treenissä aloitettiin parilla kaukojen asennon vaihdolla, ettei joka kerta tehtäisi alkuun samaa seuraamisen aloitusta. Vaihdot vain asennoissa istu-maahan ja etäisyys koiraan alle ½ metriä. Ihan tosi kivasti meni! Vire hyvä, peetu edisti yhdessä maahanmenossa ihan tosi vähän, vaihdot nopeat. Noissakin se tuppaa ennakoimaan mutta huomautan sille nyt. Tosi nopeasti se hiffaa, ottaa palautteen vastaan hyvin (en mä sille pahasti sanokaan mutta silti) ja korjaa hienosti toimintaansa kun tietää mitä haluan.

Sitten tehtiin taasen muutamia seuraamisen aloituksia. Älyttömän hyvä vire, hieno paikka ja koiralla korvat päässä! Mahtavaa! Jopa allekirjoittanut oli kuulemma petrannut ja sain oikein kehujakin! Ryhti (ja kropan suunta) oli parempi, samoin kuin rytmi liikkeelle lähdöissä JA mä hanskasin taluttimen! Pieniä juttuja mutta NIIN siistiä! Moollaan edistytty! Jei! Milli luovutti palkan myös Jessican mukaan paremmin kuin ed kerralla.

Kiesus miten kivaa toko voi olla! Meillä on kyllä käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, että ollaan päästy Jessican ryhmään! Ja se on myös tärkeää, että muut ryhmäläiset on motivoituneita ja tavoitteellisia.

Mooli oli myös mukana kun ei ollut niin kylmä. Ei mitään ylläreitä minkään suhteen. Mä vaan oon niin onnellinen KiiKoosta! Piti älyttömän kivasti kontaktia hallissa ja pihalla. Keskittyi hienosti perusasentoihin ja siivekkeiden kiertämisiin, mitä tehtiin, aivan mahtavassa vireessä edelleen. Mooli on kerran aikaisemmin käynyt hallilla mutta silloin siellä ei ollut muita. En oo raaskinu ottaa sitä treeneihin autoon odottamaan, kun on ollut niin kylmä. Nyt oli halli täynnä porukkaa. Ihmiset on ihania. Se on hassu, liekuttaa ihmisiä kohtuu matalana ja kiipeää syliin muttei mun mielestä mielistele. Kovin monen koiran luona ei käynyt mutta kenenkään edessä ei kumarreltu. Äitinsä tyttö.

Mietin taannoin, ettei me Moolinkaan kanssa edistytä missään hommassa. Vois ehkä tosiaan madaltaa joskus _omaa_ kriteeriään... Ollaan tehty nose touch:a matkalaukun päällä ja kerran rappusella. Se jo selvästi tietää homman juonen ja pystyn itse olemaan jonkin matkan päässä. Pidemmällekin voisin mennä mutta oon toistaiseksi palkannut sitä nakkaamalla maahan, sen jalkoihin, namin. Ja tämä ei kovin kaukaa onnistu. Luulen että tässä vaiheessa voisi ottaa kuvioihin myös edessä odottavan palkan. Tähän saakka olen palkannut sen jessillä (vapautus) kädestä, metrin-parin päässä laukusta. Moolin ohjelmassa on ollut tietty myös perusasentoa, josta käsi on aika pitkälle häivytetty. Palkan voisin pikkuhiljaa siirtää myös pois kädestä. Ollaan tehty seiso-maahan asennon vaihtoa ym ja ilman muuta kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa opettelua, leikitty ja pussailtu. Lilleri Lalleri on kyl selvästi jo MUN <3. Mä oon niin älyttömän mielikuvitukseton. Ehkä näitä kirjaamalla ja taasen puhumalla ihmisten kanssa keksin enemmän pikku puuhasteluita.

Nappis-treenit Juvanmalmilla jatkuu, olikos se nyt huhtikuun loppuun mutta päivä muuttuu sunnuntaille. Tänään Hanna ystävällisesti tarjosi jaettua vuoroa kanssaan Sporttikoirahallilla keskiviikkoisin. Siistiä! Siitä se lähtee kun avaa suunsa eikä murjota itsekseen kotona ja ajattele olevansa maaaailman huonoin.

Alkaa ajoittain mennä sen verta syvällisiksi (ja noloiksi) nämä jutut, että funtsin laittaisinko tämän blogin salasanasuojatuksi. Kokemuksia?

Agilityn kuninkuusluokkalaiset Enzo ja Tuomas!

Kasvitäti täällä onnittelee taitavaa paria! Pari nousi kolmosiin viime lauantaina. Enzo on virallisemmin N. Tosi Kiitäjä, yhdistelmästä Kiti ja Fico!. Hienoa työtä Tuomas!

Ihan kauhee treenihimo olisi mutta jotenkin olen ihan lamaantunut. Voisin hyvin käydä esim aamupäivisin hallilla mutta yksin on vähän kurjaa. Treenattavaa olis ihan älyttömän paljon, sekin ehkä jotenkin turhauttaa. En tiedä miksi. Jostainhan se olis aloitettava. Tuntuu etten osaa nyt yhtään suunnitella mitään pätevää treeniä. Tuntuu että kaikki muut vaan osaa ja tekee paljon kaikkea mutta musta ei oo mihinkään :(. Enkä mä yleensäkään mielestäni tee muita varten vaan koiria ja itseäni. En ainakaan tiedosta sitä. Ja treenaaminen on sitäpaitsi älyttömän kivaa. Babysteps, babysteps. Niin kai sitä pitäisi ajatella. Ja treeniseuraa kyllä kaipaisin kovasti! Sekä agilityyn että tokoon. Huolisko joku mut mukaan?

Tulipas tästä nyt tunteenpurkaus. :(

Äsken sain sentään laitettua Janitalle meiliä ja tilattua sen Pennusta mestariksi DVD:n. Kiitos tarjouksesta Kristiina! ;-) Ja juuri ilmoittauduin _seitsemään_ kakkosluokan starttiin! :-) Lisäksi tuli klikkailtua ilmomuistutuksia piitkälle toukokuulle. Josko sitä kävisi Vappukisoissa vaikkapa Seinämäjoella. Jennii, Miiraa?

Selvästi huomaan, että kun aurinko on enemmän esillä alan kuikuilla enemmän noita rehujuttujakin.
Perjantaina ja eilen olen kylvänyt sisälle muutamia plaatuja siemeniä.
Osa pussukasta:
- Anemone barbulata (joku vuokko, Plant World Seeds)
- Anemone narcissiflora (narsissivuokko, Chiltern Seeds)
- Aquilegia 'Woodside Mix' (akileija, kirjavalehtiset, Plant World Seeds)
- Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis' (pyreneidenkurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Hypericum 'Gladis Brabazon' (kuisma, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Penstemon digitalis 'Husker Red' (täpläpipo, punalehtinen, Plant World Seeds)

Koko pussi:
- Aquilegia 'Apple Blossom' (akileija, v.pun, Plant World Seeds)
- Aquilegia 'Clematiflora Mix' (akileija, sek., Plant World Seeds)
- Campanula trachelium 'Faichem Lilac' (varsankello, valk-lila, Plant World Seeds)
- Carex comans 'Frosted Curls' (sara, Plant World Seeds)
- Geranium caffrum (kurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Geranium thunbergii 'Jester's Jacket' (metsäkurjenpolvi, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Geranium macrorrhizum 'Czakor' (tuoksukurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Lavatera arborea 'Variegata' (malvikki?, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Meconopsis betonicifolia 'Alba' (sinivaleunikko, valkokukkainen, Plant World Seeds)
- Primula alpicola (tiibetinesikko, Plant World Seeds)
- Primula flaccida (esikko, Chiltern Seeds)
- Primula mooreana (syysesikko, Chiltern Seeds)
- Rhododendron ferrugineum (ruostealppiruusu, Itävallan tuliaisia kesältä -09) Nyt kun kaivelin tietoja niin tämä vaatii kylmäkäsittelyn. Täytyy muistaa viedä pihalle kunhan on hetken (1-2vkoa) köllötellyt lämpimässä. En kylvänyt tästä koko satsia, koska siemeniä paljon. Ovat tosin ihan pölyn hienoa...

Lauantaina kävin paikallisessa ihanaisessa kukkakaupassa (miljöö on ihan paras, soon vanhan navetan kivijalassa), kun piti kyläpaikkaan joku tuliaskukka shoppailla *seliseli*. Olen pitkään haaveillut amatsoninliljasta ja siellä sattui olemaan sopivasti pari kipaletta sellaista, joka ei tuoksu kauhean voimakkaalle (en tyksi voimakkaasti tuoksuvista, ja saatan olla niille allerginenkin). Koska kukkia ei enää ollut montaa, sain vähän rabattiakin. Ostin siis _vain_ toisen niistä. Soon niiiin kaunis. Ja sitten bongasin ohikukkineita Cattleya-hybrideitä, joista yksi tuli mukaan myös. Toivottavasti saan sen joskus kukkimaan uudelleen, niin värin arvoituskin sitten ratkeaisi.

Orkideayhdistyksen kimppatilauskin on ajankohtainen nyt maaliskuussa. Listaa on selattu ahkerasti. Tällä kertaa päätin, että mopo ei karkaa käsistä mutta jos sitä nyt pari tilaisi... Ainakin 1-2(-3) Cattleyaa/Laeliaa, 1 Ascocenda, 1 Phaius tankervillea. Ja siinä ne sais ollakin. ;-)

N. Yön Ritari alias Pena, ikää 12 viikkoa, kyläili Carro-mummon, Särö-isän ja Myrtti-tädin luona Seiniksellä. Tässä pari Miiran ottamaa kuvaa. Sori Miira tekijänoikeuksien törkeästä rikkomisesta!

Tässä Pena (vas) tätinsä Myrtin kanssa.




Ja Pena kera Sääppä-iskän <3. On miehissä samaa näköä. Selvästi Penan pää on enemmän isänsä kuin äitinsä. Ja silmät. :-)!

Sitten organisaatioteorioiden kimppuun. :-)

TOKOa

Eilen pääsin kuin pääsinkin tokotreeneihin Millin kanssa. Ohjelmassa oli ensin keskustelua treenien/kokeen aloittamisen rutiineista, vihjesanoista, koiran tekemisistä liikkeiden välillä vs mitä ohjaaja toivoisi koiran tekevän, viretilasta, palkkauksesta sekä treenin lopettamisesta. Avartavaa. Tuli mieleen, että voisi oikeasti tehdä jonkun ihan rutiini rituaalin treenien alkuun. Mähän kerron kyllä Millille aina milloin treeneihin ollaan menossa ja milloin treeni alkaa sekä aloitan treenin AINA perusasennosta. Mietintää, mietintää.

Yks juttu mikä mua himpun vaivaa, on että nyt kun ollaan käyty huimat 2 kertaa ohjatuissa treeneissä Milli on aina alkuun piipannut kun odotellaan ja keskustellaan. Vähän mutta silti. En tiedä johtuuko se siitä, että ollaan hallin pihalla, jossa normisti tehdään agilityä, joka tietty nostaa sen virettä huimasti. Se ei ole lainkaan tottunut seisoskelemaan siellä. Koira ei siis ole käskyn alla tuota tehdessään vaan ihan vapaalla. Saattanee siis jäädä pois ihan itsestään kun tietää mikä homman nimi on. Kun tehdään liikkeitä tai muuten on ohjelmaa, se ei piippaa.

Varsinaisena treeninä tehtiin taasen seuraamista. Yksittäisiä askeleita, enimmäkseen eteen ja taakse. Tarkoituksena siis ettei se singahda liikkeelle "seuraa" -sanasta vaan KATSOO minne minä lähden. Milli oli aika hyvässä vireessä, ja mielestäni kuunteli ihan oikeasti. MUTTA mä olin todella surkea! Ensinnäkin on aivan toivotonta olla kurkkimatta koiraa untuvatakin takaa. Ryhti, rintamasuunta whatevö ihan sieltä. Ja palkka... Kuuntelen mitä Jessica sanoo ja varon palkkaamasta muuten kuin silloin kun hän katsoo, että menee hyvin (kun mä en piru vie noiden romppeiden kanssa näe). Tästä aiheutuu väistämättä (mulla) se, että palkka on myö-häs-sä. Ja remmi. Miksi ihmeessä kokematon tokoilija treenaa seuraamista taluttimessa. Helvata. Koirassa, itsessä ja palkassa on ihan riittävän monta liikkuvaa osaa blondille. Ja sit pitäis hanskata vielä talutin. Mutta periksi en anna! Tää tahtois hyväksi!

Sitten tehtiin luoksetuloa ihan vaan sillai, että Jessica pitää koiraa ja tää kutsuu ("sivu"). Palkkasin tästä tulosuunnasta poispäin, liikkumalla myös itse poispäin koirasta. Palkka lensi vasta kun koira oli mun luona/takana mutta liike tuli jo ehkä 5 metriä ennen kuin Milli oli mut saavuttanut. Vauhti peetulla oli tosi hyvä alusta saakka! Tässähän on joskus ollut sitä, että Milli vähän himmaa. Vauhti on kuulemma riittävä ja hyvä mutta mä itse haluan, että se tulee lujempaa. Ja joskus alkuun huomasin, että jos katson koiraa, se alkaa aijata mua ja hidastaa siinä tietysti. Sen verta mäkin oon tajunnu, että katson aina koiran yli/sivuun.

Ai niin. Ihan kauhean noloa mutta liikkeiden välillä, kun palkkasin Milliä lelulla, se irrotti huonosti. Tarvii vissiin panostaa taas tuohonkin. Palkka, "kiitos", lelu irti (pidettävä huoli, että en vedä lelua... *nuija*) ja heti uudestaan palkka. JA kun olen ottanut lelun pois, Milli EI saa hyppiä ja riekkua. Muttakunagilityssäseonniinsiistiä. Kuinka palikka voi ihminen olla?

Tästä tulikin mieleeni, että sanokaa hyvät ihmiset, jos näette meitä treenaamassa, KUN teen jotain urpoa! Palkkaan epäloogisesti (tai muuten huonosti), vaikeutan epäloogisesti tai ihan mitä tahansa vastaavaa. Oppimassa täällä ollaan, eikä siitä ettei kukaan korjaa, hyödy yhtään kukaan. Pahinta mielestäni on, että aikuisten oikeasti se on koira joka siitä kaikesta korjaamattomuudesta kärsii. Ja tuhannen paljon nopeammin se koirakin oppii, kun homma hoidetaan hyvin. Mä kyllä kestän asiallisen palautteen, vaikka sitten nieleskellen. Ja vaikka olis hyvä perustekin tehdä jotain jotenkin, siitä oppii eniten kun osaa asiansa muillekin perustella. Ja kyyyyllä, mulla on traumoja "asiattoman" treenaamisen katsomisesta :(. SANOKAA!

LilleriLallerin (soon KiiKoon eli Moolin yks miljuunasta lisänimestä :-D) huomiset "agility"treenit peruttu, koska Agimestassa on Trkmanin koulutusta. Ensi viikolla sitten vasta. Tai saatanpa polkaista tässä K:nummen hallille päivänä jonain, kun ei tuota pakkasta nyt niin paljoa ole.

Hei soon kevät ny! Kattokaa vaikka... kalenteria. :-D Maanantaina tein kuin teinkin ekat kylvöt. Purkkeihin ja taimimultaan vähän vermikuliittia sekaan, sitoo ehkä kosteutta(?), sienemet vähän peitellen sekaan, kaivoin lumet pois, purkit maahan ja lumet takaisin päälle. Kylvämistäni siemenistä ainakin suurin osa on kylmäkäsittelyä vaativia tai siitä hyötyviä, en tiedä teinkö kylvön siinä suhteessa liian myöhään ts riittääkö viileä aika itämisen varmistamiseen. No jos ei, niin ehkä ne sit ensi keväänä...

Seuraavat plaadut kyseessä:
Näitä koko pussit:
Helleborus 'Pacific Frost' (kirjavalehtinen jouluruusu, Plant World Seeds)
Corydalis solida 'George Baker' (pystykiurunkannus, v.pun.kukkainen, Chiltern Seeds)
Primula farinosa (jauhoesikko, Chiltern Seeds)
Anemone rivularis 'Glacier' (himalajanvuokko, English Garden)
Helleborus purpurescens (punajouluruusu, English Garden)

Näitä osa siemenistä (osan kylvän varmaan normisti ilman kylmäkäsittelyä):
Aconitum 'Stainless Steel' (ukonhattu, Chiltern Seeds)
Sorbus cashmiriana (kashmirinpihlaja, Plant World Seeds)
Acer cirsinatum (viinivaahtera, Chiltern Seeds)

Noista, joita kylvin osan, liikenis kyllä jollekin vielä. Olisko halukkaita? Sorbusta on moonta siementä, ukonhattua kymmenkunta ja Acer:a muutamia. Neuvoja niiden suhteen en osaa antaa mutta myötätuntoa yrityksiin löytyy. :-)

Viikko vierähtänyt

taasen on. Arki on mennyt alkuviikon osalta pääasiassa Eliaksen kanssa kotona lorvaillessa. Elbe nääs on hiihtolomalla. Samalla on meikäläisen luvut jääneet vähiin. Toisaalta mieltä on painanut sen verran, ettei lukemiseen ole oikein muutenkaan ollut paukkuja. Kiitos juttuseurasta teille ihanille! Tiedätte kyllä itse keitä olette.

Keskiviikon tokoilut jäi taasen väliin. Liikaa pakkasta ja Jari kuvaamassa.

Torjantaina suuntaisin illalla Agimestaan Nappistreeneihin. Kiitos seurasta Hanna ja Satu sekä Zen ja Tipi. PiiPoon kanssa tehtiin aikalailla samoja juttuja kuin edellisellä kerralla. "Hyppyjä" vähän samoilla systeemeillä kuin ed kerralla, takaakiertoja ja kääntymistreeniä. Huomasin että uraudun ihan älyttömän helposti tekemään yhtä ja samaa juttua, kun kukaan ei ole ideoimassa ja potkimassa mua. Sekä takaakierrot että normaalit hypyt päättyivät lähes aina valssiin, jolla tehostan pennun kääntymistä. Ja se palkka tulee joka ikinen kerta kädestä. Lisäksi voisin hyvin ottaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa etäisyyttä esteeseen *jupinaa*. Jonkun hyppysuoran tyyppisen otin, jossa Satu piti KiiKoota ja suoran päässä oli namikuppi. Tähän ei liittynyt mun ohjausta tai liikettä käytännössä lainkaan. Myös sylkkärit ja poispäinkäännökset ilman estettä olivat ohjelmassa. Toki tehtiin myös putkea, hyvin tummaakin ja kaarella toki. Hyvin Mooli muisti! Pennu on niin cool! Se köllöttelikin välillä hallissa. Sen häntä vipattaa ja vire ei mielestäni voisi uuden opetteluun parempi olla.

Pitäis laittaa tilaus Janitan "Pennusta mestariksi" DVD:stä vetämään. Siitä sais varmaan paljon ideoita, mitä kaikkea voisin suunnitelmallisesti Moolin kanssa agilityyn liittyen puuhastella.

Muutenkin mietin, että voitaisiin tehdä nuo Nappistreenit huomattavasti suunnitelmallisemmiksi. Jopa mäkin osaisin ehkä tehdä jonkun pätkän, jota treenata *heh heh*. Vaikka kaikki haluavat keskittyä siihen omaan koiraan, voisi hyvin katsella hetken kun joku muu menee, ja kommentoida. En silti missään tapauksessa tarkoita, että joku meistä uhraisi oman treeniaikansa muiden treenaamiseen. Ja vaikka meillä saattaa erilaiset tavoitteet ollakin, tuskin neuvoista ja korjauksista mitään haittaa ole kenellekään. Kunhan tässä nyt itsekseni pohdiskelen. Täytynee keskustella asiasta.

Tänään jäi sekä Millin treenit että kisat väliin. Olen ollut kuumeessa perjantaista lähtien :(. Ihme homma. Viimeksi sama juttu kuukausi sitten. Ei flunssaa, vain kuumetta.

Aivan huippu-uutisiakin on; Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja on valittu joukkueeseen edustamaan Suomea tulevan kesän European Open agilitykisoihin Tsekkiin! Hurrrjan paljon onnea Nadja ja Hippi!

Vuorokausi-pennut ovat jatkaneet maailman (omien ihmistensä) valloitusta ;-D edelleen hienosti. Painot pojilla 11 viikkoisina: Pena 2700g ja Vauhti 2800g. Aamu kasvaa hienosti omaa käyräänsä, painoa 2170g ja korkeutta 22,5cm.

Viikon puuhasteluita

Viime sunnuntain kisat siis jäivät väliin. Vahinko otettiin osittain takaisin treeneissä. Olis pitänyt heti kirjata tunnelmat. Luulen että siitä olisi ollut kovastikin hyötyä jatkoa ajatellen, sillä niitä todellakin oli. Tunnelmia nääs.

Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...

Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.

Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.

Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.

Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.

Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!

Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!

Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.

Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!

Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.

Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!

Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!