perjantai 24. joulukuuta 2010

Tämän Millin ja Moolin tonttulakkikuvan myötä haluan toivottaa hyvää ja rauhaisaa Joulua!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Hipistä Fi H-AVA ja muuta syksyn tulossatoa

Hippi ja Nadja starttasivat agilitykisat tauon jälkeen huimin tuloksin! Porvoon (5.12.) hyppyradalta 0-voitto ja viimeinen hyppyvalionarvoon oikeuttava sert! Samoissa karkeloissa taitava pari teki nollan myös agilityradalla, joka oikeutti toiseen sijaan. Hipillä on nyt ensi vuoden arvokisoihin tarvittavat tulokset kasassa. Paljon, paljon onnea!
Melkoinen vuosi on tällä parilla ollut; kolme AVA-arvoa, CACIAG, osallistuminen Euroopan Open:iin, eka virallinen koiratanssikisa voittoineen, jne. Hurjan hienoa työtä!

Marraskuun lopussa Enzo ja Tuomas taituroivat Jyväskylässä jälleen nollavoiton! Onnea taitaville miehille!

Elementeistä Tuima kera Kajsan ja Blitz kera Petrin ovat kisanneet miniykkösissä. Hienoa jälkeä on syntynyt. Tuimalla ja Kajsalla on plakkarissa yksi 0, Blitz:llä ja Petrillä kaksi, molemmat voitoilla. Hyvä te!

Jyväskylän seudulla asustava sijoitusnarttuni Priima (N. Päivän Säde) on piipahtanut näytelmissä kolmesti, yhteensä Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusukkeen arvoisesti :).

Ensimmäinen koitos oli Seinäjoella, kasvattajatuomari Carin Åkessonin kehässä.
"En tilltalande junior av bra modell. Kilformat (?) huvud, mörka ögon, välplacerade öron. Utm. hals, mycket bra förbröst for åldern. Välvinklad. Rör sig utm. runtom. Päls av bra kvalitet."
JUN ERI/3

Toinen keikka oli marraskuussa Jyväskylässä. Tuomarina Göran Bodegård, Ruotsi.
"Feminin. Bra proportioner. Tilltalande huvud. Vackert uttryck. Bra hals och överlinje. Välkonstruerad fram och bak. Rör sig bra, bra päls."
JUN ERI (ja kilpailuluokasta viimeisenä ulos)

Vuoden viimeinen kehäkeikka oli Messarissa Voittaja-näyttelyssä viime viikonloppuna. Tuomarina jälleen kasvattajatuomari, tällä kertaa Gro Svandalsflona, Norjasta.
"Sable bitch with a well-shaped head. Eye is a bit big and round. Ears a bit big. Good length of neck. Would prefer richer angulation in front. Needs to be deeper in chest. Very good mover from side, needs to be firmer in front. Good coat. Lovely temperament."
JUN EH
Kiitos Mätön Lauralle handlauksesta!

Myös Vauhti osallistui näytelmiin Messarissa. Tulos H. Ainakin Vauhdilla oli kivaa! ;D

Tipi on käynyt näytelmäkehässä vielä Seinäjoella ja Lahdessa.

Seinäjoella siis kasvattajatuomari Carin Åkesson Ruotsista.
"Tik av utmärkt storlek och mycket bar proportioners. Feminin huvud. Välplacerad öron. Utmärkt hals. Tyvärr är hon tunn och grund i bröstkorgen. Utmärkä vinklar. Rör sig med vägvinnande steg. Merle-färgen är alltför mörk." NUO H
Lainaan tähän pätkän Sadun blogikirjoituksesta, tuomarin kommentista: "Tuomari tuli selittämään nauhaa antaessaan, että Tipi on erittäin hieno koira, joka seistessä ja liikkeessä on todella kaunis, mutta vielä rintakehältään kovin kapea. Väri myös liian tumma. Sanoi, että kunhan saa ikää ja rintakehä kehittyy niin Tipistä tulee jätte hieno:D"

Lahdessa tuomarina Mette Tufte, Norjasta.
God typ. Feminint välutvecklat huvud. Bra stop. Önskar mer förbröst. God kroppslängd. Rör sig med tillräcklig steg. Önskar ngt klarare färg. Tillräcklig mångd av päls.
NUO H

Myös Zen vieraili Seinäjoen näyttelyssä lokakuun lopussa.
"En hane med utmärkt propotioner. Kilformat huvud som har bra underkäke o välplacerade öron. Tillräcklig hals. Bra förbröst. Utmärkt vinklar. Rör sig med bra staglängd. I dag inte i bästa päls. Bär svansen stundtals lite högt i rörelse."
NUO ERI 1


Shelttiyhdistyksen näyttely-ykkösruusukkeet ovat ansainneet tänä vuonna Priima, Zen, Tipi ja Tuima. Onnittelut kaikille!

Waden tytär Kylli (Amorosan Kylli) on noussut agilityn kolmosluokkaan ja ehtinyt tehdä siellä ensimmäisen nollan omistaja-ohjaaja Katin kanssa! Paljon onnea!

Myöskin Waden tytär Goa (Pilvimarjan Vadelma) on tehnyt omistaja-ohjaajansa Sannin kanssa kaksi nollaa (sij. 1 & 3) medi-ykkösissä. Huippua!

Pilvimarjan Iwana Kiwa alias Miina (Waden ja Kiran tytär) on ansainnut Shetlanninlammaskoirat ry:n näyttely-ykkösruusukkeet! Onnea!

Miinan veljen Taon lonkat ja kyynärät saivat Kennelliitossa kelpo arviot A/A ja 0/0! Onnea Mikaela ja kasvattaja Sirpa!

Sopuriinan Bodil:n (Riina x Wade) alias Bodil:n lonkat ja kyynärät tulivat K-liitosta B/A:na ja 0/0:na. Onnittelut terveluustoisesta koirasta Anu!

Meillä oli syksyn aikana kennelyskä riesanamme. Kun neljä koiraa sairastaa sen vuorotellen, saa aika pitkään olla pois ihmisten ilmoilta :(. Milli teki siihen perään vielä juoksunsa. Toivotaan että saataisiin nyt pysyä kaikki terveinä.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Ei pentuja meille tänä talvena

Hippiäisen juoksut menivät mönkään eli tältä talvelta on pennusuunnitelmat holdissa. Vois sanoa, että harmittaa, mutta luonto ja elämä nyt vaan on. Ettepäin, sanoi mummo lumessa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suunnitelmia/toiveitahan aina on.

Tiuku ja Kajsa urakoivat taannoin toisenkin nollavoiton medi1:ssä! Makeeta!

Tiuku kävi myös näytelmissä Hyvinkäällä, tuloksena ERI! Huippua! Tuomarina Davor Javor (Kroatiasta).

Hyvinkäällä kehäketkuilivat myös Zen ja Tipi, tuomarina Beata Petkevica Latviasta.
Nanen arvostelu kuului näin:
"17 months. Exc.pigmentation. Correct lenght of head. Good stop. Nice expression. Dark eyes. Correct shape of ears. Correct bones. A little bit short in neck. Good lenght of body. Correct topline. Medium angulations in front. Enough deep chest for age. Correct angulations from behind, but i would like to see more drive from be. Correct texture of coat coat. Correct lenght of stride. Good work of handle."
JUN ERI3

Sisko Tipi tulkittiin EH:n arvoiseksi seuraavanlaisella arvostelulla:
"Medium bones. Good pigmentation. Correct stop. A little bit deep in skull. Correct ears. Medium neck. A little bit slopping in topline. Enough deep chest for age. Very well angulated from behind. Correct lenght of tail. Coat today is not in best condition but correct texture. I would like to see more clear colour. Good temperament. Good work of handle. Correct lenght of stride."
EH

Sisarukset Tipi ja Nane kävivät Kristina Purens:n (SWE) kehässä Karkkilassa, vihoviimestä kertaa jun-luokassa. Arvostelut kuuluivat seuraavasti:
Zen
"Junior hane med god könspräge. Välformat huvud, aningen brettställda öron. Stark hals och rygg. Tillräckligt bakanlagt skuldra. Kort förbröst. Bra bröstkorg. Passande benstommer. Bra pälskvalitet. Rör sig med kort steg."
JUN EH2
Tuomarin suusta vielä lisäys "Excellent dog with very excellent chest for his age, but his tail... he should keep it more down." :D

Tipi
"Junior tik med bra proportioner. Feminint huvud. Bra hals och rygg. Skuldra borde vara mer tillbakalagt. Bra bröstkorg. Bra pälskvalitet. Rör sig med bra steg."
EH

Elementit ovat nyt saavutaneet agilityn kannalta jänskän 1½ vuoden iän. Tuima ja Blitz ehtivät viikonloppuna jo korkata ensimmäiset kisatkin Riksussa, molemmat mini-luokassa. Tällä kertaa ei vielä merkintöjä kilpailukirjoihin, mutta kisakokemusta saivat kylläkin. Eikä ne huonosti menneet, todellakaan! Pikkuiset salamat!

Waden ja Riinan (Fi AVA Snowglow´s Now Or Never) tytär Budi (Sopuriinan Bodil) kävi virallisessa terveystarkissa. Polvet 0/0 eikä sivuääniä. Myös kyynärät ja lonkat näyttivät kuvanneen lääkärin mukaan erinomaisilta, virallisia lausuntoja odotellaan. Velipoika Pepsihän oli jo terveeksi syynätty (A/A, 0/0 ja 0/0).

Waden ja Kiran (EE MVA LV MVA LT MVA BY MVA RU JMVA RO MVA BALT MVA EE JMVA Sunsweet Blues Baby) "lapset" Tao ja Miinakin ovat käyneet terveystutkimuksissa. Tao on syynätty sydämen ja polvien osalta. Ei sivuääniä ja polvet 0/0. Miinalla lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Polvet oli tulkittu jo aikaisemmin, 0/0. Hienoa!

Waden ja Merrin (Fi AVA Meu Amor´s Dulcet Duet) tytär Goa on saanut luuston ja sydämen osalta terveen paperit. Ei sivuääniä, lonkat A/A, polvet ja kyynärät 0/0.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Aikaista juoksua

pukkasi Hippi. Hippi on juoksuillut tähän mennessä kerran vuoteen. Juoksut ovat ajoittuneet hyvin tarkkaan joulukuun alkuun, paitsi tällä kertaa. Kaveri päätti aloittaa juoksunsa yli kolme kuukautta odotettua aikaisemmin! No, eipä tämä sinällään mitään suuria suunnitelmia sotke. Hippi siis astutetaan tästä juoksusta. Nyt vaan peukut pystyyn, että astutus onnistuu ja kaikki siitä eteen päin.

Hippiäinen osallistui Nadjan kanssa ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn viralliseen koiratanssikilpailuun. Tuo pari on kyllä niin hieno lajissa kuin lajissa. Tällä kertaa alokasluokan voitto kunniamaininnalla (ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa laatuaan Suomessa) ja menolippu avoimeen luokkaan! Onnea vielä kertaalleen! Video on katsottavissa täällä.

Mahtavan työvoiton teki Kajsa Tiukun (N. Tosi Nopee) kanssa viime lauantaina Hattulassa. He kirmasivat medi 1-luokan nollavoittoon! Kaikkien hankaluuksien jälkeen saatte olla todella ylpeitä itsestänne! Tiuku ei ole todellakaan ollut ohjauksellisesti sheltti sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Onnea, onnea, onnea!

Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa), Kiran ja Waden poika tokoili ohjaajansa Mikaelan kanssa avoimen luokan I-tuloksen ja sen oltua kolmas laatuaan, saa Tao tästä lähtien lisätä nimensä eteen tittelin TK2! Onnea Mikaela ja Tao!

Zen on kehäketkuillut jälleen kerran hienosti. Tällä kertaa Tuomarinkylän KV:ssa viime lauantaina. Tuomarina oli hyvin tiukka kasvattajatuomari Eva Eriksson Ruotsista. Jaossa oli kaikkea ERI:stä T:n. Nanen tuloksena hieno EH2.
Arvostelu kuului näin:
17 mån. Junior hane. Maskulint huvud. Stopet kunde vara bättre markerat. Ngt brett ansatta öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Bra vinklar bak. Ngt "solbränd" i färgen över ryggen. Svansen kunde bäras snyggare. Bra päls. Rör sig bra.

Millin kanssa ollaan kisatauolla, jälleen kerran. Tällä kertaa tosin ei minun takiani, vaan siksi että haluan treenata tietyt asiat kuntoon ennen kuin lähdemme kisaradoille. Saa nähdä kuinka kauan tauko kestää. Onneksi Posse Melior -ryhmämme treenaa nyt kahdesti viikossa. Muutoinkin treeniseuraa otetaan ilolla vastaan! Olen juuri ollut flunssassa, mutta toivotaan, että pysytään molemmat kunnossa ja päästään treeneihin säännöllisesti.

Pikkiriikkisen on taasen toko kaihertanut mieltä, positiivisessa mielessä. Taitaa olla parasta katsella (ja ilmoittautua...) kokeeseen. Treenaamisesta ei muuten tunnu tulevan mitään. Viime keväinen treeniryhmämme kun on laitettu pakettiin, kouluttajamme hyvin ymmärrettävistä logistisista syistä johtuen. Eli jos seura kelpaa, niin mielelläni tulen treenailemaan myös tokoa!

perjantai 20. elokuuta 2010

Päivittelyä

Lupailin niitä Tipin arvosteluita SawoShow-keikalta. Tässä tulee. Kajsa, laitaks mulle Tuimiksen, niin voisin nekin sujauttaa tänne muistiin?

Perjantai, erikoistuomari Ulla Bergh-Persson, SWE:
"Utmärkt storlek och typ. (ekasta sanasta ei oikeen saa selvää, ehkä mycket?) vackert huvud och uttryck. Fina örön och ögon. Härlig hals och vesing. Välvinklad som visar sig i hennes fina rörelser. Hennes blå färg behöver klarna, allför morrig, men trots detta får hon exelent idag" ERI
Tuomari kävi vielä sanomassa, miten hän pitää Tipistä, muttei sen väristä.

Lauantai, tiukka Alan Bradshaw, NZ:
"Very nice type of bitch with pretty head and expression. Good ears. Would like a little more layback of shoulder. Very close behind going away. Little loose in front. Displays a balanced side gait. Very nice type." EH

Sunnuntai, Keith Nathan, GB:
"Very impressive neck, topline, size and proportions. Lovely feminine head with correct eye shape & good ears. Beautifully made in front with correct forechest. Correct rib. Level topline. Beautiful tail. Excellent rear. A little out of coat. Very free moving & sound front & back." ERI

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen Tipin arvosteluihin. Rakenne ja sitä kautta liikkeet nyt on heenot, mutta väristä ja ajoittain myös tukan määrästä ymmärrettävästi rokotetaan.

Viime viikonloppuna Etelä-Suomen Sheltit järjestivät nk. ShelttiShow:n, epävirallisen näyttelyn shetlanninlammaskoirille. Tuomarina kasvattajakonkari Malcom Hart (kennel Hartmere). Nappiksista ketkuilemassa olivat Tipi (jonka arvostelu lisätään myöhemmin) ja Zen.

Zen:n arvostelu kuului seuraavasti:
"Correct size tricolour who has left his coat home. Refined head. Beautifully positioned ears. Level topline. Very correct hind angulations. Tail long enough. Nice mover." Tulos NUO2 KP Tässä näyttelyssä oli siis vain kilpailuluokka, jossa Zen sijoittui erinomaisesti toiseksi, kera kunniapalkinnon! Hyvä Nane ja Hanna! Kaverit tuntuu saavan hyviä arvosteluja ja sijoittuvan ihan jatkuvasti! Hyvä te!

Viime lauantaina oli Kirkkonummella kolme kisaa kolmosluokille. Nadja ja Hippi ovat tajuttomassa vedossa! Kaikista kolmesta kisasta nollavoitot heille!! Yksi oli hyppäri, ja oli kokonaista kolme päivää liian aikaista saavuttaa tuolla voitolla hyppyvalio -titteli. Tuskin siitä tarvitsee tuolla menolla kovin kauaa haaveilla. :)

Hienoa työtä tekivät sunnuntain ykkösluokassa myös Tuula ja Waden sekä Mupen poika Dali (Firabellen Hirmu). Plakkariin nollavoitto, sitä myöten sert ja nousu kakkosiin! Onnittelut!

Kisasin Millin kanssa lauantaina kaksi kisaa. Olin itse tosi huonossa hapessa. Siihen nähde ensimmäinen rata (hyppäri) oli loistava! Meille vaativalla Virran Raunon radalla (ahtaita paikkoja, yhtään haparoivalla ohjauksella miinoja olisi ollut runsaasti). En tiedä olinko myöhässä, vai rintamasuunta jotenkin kenkku, mutta Milli lipsahti väärään päähän putkea, ei niin vaikeassa kohdassa. Toisesta radasta ei juuri jälkipolville kerrottavaa. Taisin olla melko löysä, koska Milli haki hyvin itsenäisesti kaukana (sivusuunnassakin) olevia esteitä. :/ Uuteen nousuun.

Keskiviikkona alkoivat syksyn ohjatut treenit meidän osaltamme. Ryhmällämme on uusi uljas nimi Posse Melior, joka on latinaa, ja tarkoittaa pystyt parempaan. :) Treenit menivät kivasti! Tehtiin lyhyttä tekniikkapätkää. Hyvät kontaktit ja saatiin aikaan ehkäpä rytmillisesti (sekä myös Millin hyppylinja jne) täydellisesti tehty takaakierto-twisti (termit hukassa... :/). Parannettavaa toki jäi, mutta hienointa oli hyvä fiilis ja että saatiin onnistumisiakin.

torstai 12. elokuuta 2010

Näytelmähommoo

Varsinainen näytelmäputki on nyt takana. Noin kuukauden aikana tuli plakkariin kuusi näyttelyä, joista viisi viikon sisään. Se on enemmän kuin käyn yleensä koko vuonna (tai kahtena...).

Laitetaan tähän alkuun pari Mikko Koskisen ottamaa kuvaa bortsujen erkkarista.

Mooli isompien vauvojen kehässä. Tässä ei esitetä liikkeitä :-)



Äippäkoira elämänsä ensimmäistä kertaa kehässä.

Bortsujen erkkarin jälkeen oli vuorossa shelttien erkkari Tampesterissa. Saimme Waden kanssa matkaseuraksi Sadun ja Hannan kera Dean, Elviksen ja Zen:n. Dealla oli juoksut ja tärpit jo kovin lähellä, joten oli pojilla ohjelmaa. Pyörähdin kehässä ensin Dean kanssa (taisi olla mulle eka kerta "vieraan" koiran kanssa), tuloksena ERI.

Nane (N. Maa) sai ERI:n, hyvällä arvostelulla. Tuomari pahoitteli kovasti Nanen "tyttöantennia" eli häntä nousi turhan paljon. Zen:n arvostelu:
"15 months old tricolour who presents a very attractive outline with good reach of neck, level topline and correct sweep over the loin. He is well angulated and moves with drive behind and extension in front. His head is balanced with good underjaw and neat ears and a charming expression. Just with this dog would keep his tail down on the move."
JUN ERI

Zen; kuva: Satu Tuominen

Wade pääsi vetsku-uroksiin, joita olikin tällä kertaa useampi. Kuudesta ilmoitetusta vet-uroksesta oli paikalle tullut viisi. Wadelle ERI ja sijoitus kolmas.
Gwen Beaden, Iso-Britanniasta saneli oheisen arvostelun:
"Tri who is almost 12y old but doesn´t look like it. He moves freely and covers the ground easily. He has a dark well placed eye, giving a very sweet expression. Still has good dentition and good underjaw. His coat is still black and he is a credit to his owner."


Waden kuvat: Satu Tuominen

Onnistunut ja mukava päivä kaiken kaikkiaan. Kiitokset seurasta Sadulle ja Hannalle!

Torstaina startattiin taas kohti näytelmiä. Tällä kertaa suuntana oli Suomen Savo ja Kuopion SawoShow, jossa oli viikonlopun aikana kolme näyttelyä. Nappasin Kajsan ja Tuiman kyytin Viikistä. Olimme vuokranneet erinomaisesti tarkoitukseen sopivan mökin Tahkolta. Porukka oli tosi kiva ja koiratkin tulivat mainiosti juttuun. Mukavaa kun sheltit ovat niin sopuisia! Moolikin oli matkassa turistin ominaisuudessa.

Perjantai alkoi aamusta ruotsalaisen kasvattajatuomari Ulla Bergh-Perssonin kehällä.

Zen ja Tuima osallistuivat jun-uroksiin. Toivottavasti saan vielä Tuiman arvostelun tänne jossain vaiheessa. Tässä Zen:n arvostelu:
"Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen ar notig vilket i viss män stör uttrycket. Bra bett, mörka ögön. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg."
JUN ERI2

Tuimalle H, olisi halunnut enemmän koiraa.

Wade osallistui taasen vetskuihin. Arvostelu kuului seuraavasti:
"12 årig veteran in synnerligen god condition. Fint huvud. Bra ögon. Ena örat ngt lätt för dagen. Bra hals och resning. Bra kropp och benstomme. Rör sig med spänstig steg trots sin höga ålder. Bra päls och färg." EH1
Tuomarilla oli hieno tapa käydä kertomassa esittäjälle miksi tuomio oli mikä oli. Wadesta hän tuli sanomaan miten hän todella, pitää koirasta ja kuinka se on hieno, mutta hän ei pidä sen toisesta korvasta, joka on lähes pysty. :)

Tipille ERI junnunartuista. Toivottavasti saan Tipinkin arvostelun tänne.

Wade sai pe-iltana kummallisen poissaolokohtauksen. Se oli vaan yht'äkkiä hetken ihan muissa maailmoissa, ja ikenet olivat aivan valkoiset. Pulssi oli kuitenkin normaali, samoin hengitys. Se palautui kuitenkin pian ja oli la-aamuna täysin normaalin oloinen. Liekö reissu vähän turhan rankka, ja kun kuumuuskin oli melkoinen (vaikkei Wade tuntunut nlypaikalla ollenkaan tuskaiselta). Kyllä säikäytti ja muistutti siitä kuinka se ei ole enää nuori poika. Ihan kamalan surullista ja haikeaa.

Lauantaina oli tuomaroimisvuorossa Alan Bradshaw Uusi-Seelannista. Mietin kovasti menekö kehään, mutta päätin mennä, koska Wade vaikutti täysin normaalilta (oli jo myöhemmin illalla).
En tiedä oliko tuomari kovakourainen vai mistä johtui mutta hyvin moni koira sätkyi pöydällä, ja osa vielä maassakin. Wadekin istahti tuomarin kopeloidessa takapäätä. Mun varovainen tuntumani on, että useimmat tuomarit päästävät puutteellisia luonteita läpi kommentoimatta. Tällä kertaa tuomari kyllä kommentoi ja yksi koira sai jopa EVA:n. Muuten tuomari oli kohtuullisen kiltti, jakaen enimmäkseen ERI:ä ja EH:ta.

Zen:n arvostelu kuului seuraavasti:
"A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body is harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type."
JUN EH4


Tuimalle EH. Tällä kertaa koko oli hyvä. :)

Wadelle ERI2, seuraavalla arvostelulla:
"A very nice 12 year old dog, who could give some of the yougsters a lesson in soundness (♥ ♥!!!!). He has a nice head and expression and for his age the body condition is good. He is balanced in angulations. Still has a good quality coat for his age. He is a credit to his owner."
Tuomari halusi kunnioittaa veteraaniuroksia käskemällä yleisön "taputtaa näille upeille herrasmiehille". Sniif.

Tipille Jun ERI.

Vähän katsastettiin myös miehiä sillä silmällä, erityisesti Tipiä ajatellen. Vaikka meillähän on tässä aikaa vaikka ja kuinka paljon. Onneksi.

Viimeinen näyttelypäivä vietettiin tuomari Keith Nathan:n (GB) kehässä.

Zen:lle jun EH kera sijoituksen kolmanneksi (ellen väärin muista kahdella ekalla taisi olla ERI:t)."Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move."

Myös Tuimalle EH.

Waden arvostelu kuului seuraavasti:
"Good size & correctly balanced. Handsome head, lovely eyeshape, colour & expression. Just slightly upward shoulder, holding himself a little roached (pöydällä). Good tail lenght. Nicely angulated rear. Good coat. Sound both ways on the move." Tuloksena EH3. Tämä tuomari ei kysynyt ikää, mikä on veteraaneissa mielenkiintoista, mutta eipä tuolla väliä.

Olipahan rankka, mutta niin mukava reissu! Kiitos seurasta Kajsa, Hanna, Satu ja Marilla sekä kaikki karvaiset!

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Äiti ja tytär erkkarissa

Tänään oli se "suuri" päivä kun Milli osallistui näytelmään ensimmäistä kertaa elämässään. Vaikken paljoa näyttelyissä käykään, niin kovin pitkään Milli silti moiselta touhulta säästyi. Aamulla jänskätti. Onneksi Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry:n juhlaerikoinäyttely järjestettiin Helsingin Tuomarinkylässä, eli selvisimme mukavan lyhyellä reissulla.

Perillä bongasin heti Ninan (Millin isän omistaja), Mikon ja Marin, ja jännitys vähän laukesi. Mustavalkoiset käyttäytyivät hyvin.

Ensin oli Moolin vuoro esiintyä isommissa pennuissa (7-9kk), tiukaksi tunnetun, arvostetun Päivi Eerolan kehässä. Katelin "huolestuneena" pienempien pentujen kehiä; moni vauva kun oli jo niin jäntevä ja kovin valmiin oloinen. Olivat tosin himpun eri tyyppisiä kuin Mooli, lyhyempirunkoisia ja vankempia. Meidän KiiKoo on 8 kk:n iässä vasta ihan vauva. Sellainen elastinen luikero. Mun silmääni kuitenkin ihastuttavan tasapainoisesti kulmautunut ja rungon pituudeltaan just passeli (korkeuttaan pidempi siis). Se tarvitsee vielä aikaa! En tod ole ajatellut mennä sen kanssa heti junnuihin. Mooli miellytti myös Päivin silmää, sijoittuen viidestä isommasta tyttöpennusta kolmanneksi ja saaden KP:n (ei ihan itsestään selvää)!
Arvostelu kuului seuraavasti:
Lupaavat mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen ylälinja liikkeessä. Hyvin narttumainen, ilmeikäs pää. Raajaluusto saisi olla hieman voimakkaampi. Kovin kapeat takaliikkeet. Rintakehä tarvitsee aikaa. Esitetään edukseen. Miellyttävä käytös.
Mooli esiintyi tosi kivasti ts. käyttäytyi ihan hirmu hyvin. Soon niin sulkku kun tohkeissaan ravaa piiitkänä pää ihan suoraan rungon jatkona. <3

Äippäkoira Milli osallistui avoimeen luokkaan. Koiria taisi olla yhteensä parisen kymmentä. Tuomarina toimi Helen Broadhurst (kennel Thistlemist), Iso-Britanniasta. Milli sai ERIn kera hyvän arvostelun. Se liikkui kivasti, mutta meillä on kyllä tuossa näyttelyseisomisessa hieman petrattavaa :-D.
Millin arvostelu kuului näin:
Well balanced. Broad flat skull. Good cheek and tapered muzzle. Oval eyes. Ears well set apart. Moderate lenght of neck. Correct bite. Correct forearm. Well sprung rib. Broad hindquarters. Correct turn of stifle. Correct hocks. Oval feet. Correct croup and tail lenght. Excellent movement. Good temperament.

Ehkä me uskalletaan toistekin! :D

Huomenna aamusta starttaan Waden kanssa kohti shelttien erkkaria, joka pidetään Tampereella. Toivottavasti keli on jees. Toivottavasti kiva päivä hyvässä seurassa, shelttejä katsellen.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Muisti palailee pätkittäin

Eli lisäillään näitä megalomaanisen päivitystauon aikana tapahtuneita asioita vaikka näin tipoittain.

Enzo piipahti toukokuun aikana kahdesti "pakollisissa" näytelmäkehissä Joensuussa. Molemmilla keikoilla tulos H (jota Tuomas lähti "hakemaankin"). Enzon toinen korva tavoittelee taivasta kohti, arvostelut muuten kivat. Ensimmäinen näytelmä oli KV, jossa tuomarina Diogo Ramalho (Portugalista?). Toinen esiintyminen tapahtui kaikkien rotujen näyttelyssä Harry Tast:n kehässä. Olisin kuvitellut hänen puuttuvat korvaan enemmänkin. Tuomari oli kuulemma tykännyt ja vielä erikseen huudellut perään miten erinomaiset paimenkoiran liikkeet poitsulla on. Enemmän olisi kuulemma pitänyt kehässä esiintymistä treenata ;-D.

Jos ihanaiset huomaatte mun päivityksessä puutteita, niin ilmoitelkaa toki. Tulee asia sitten korjattua.

Priima (N. Päivän Säde) muuten visiteerasi vieraanamme muutamien päivien ajan, olikohan se nyt toissaviikolla. Voi vitsit miten on mahtava pentu, kaikin puolin! Jari ei olisi millään antanut sitä takaisin Riikalle ja Sampolle, vaan tyrkytti tällä hetkellä riehakkaampaa Moolia vaihtariksi. <3 Hurjan hienosti sopulilapsonen laumaan sopeutui ja näytti kaiken muun päälle vielä niin nätiltäkin! Ihan on objektiivinen arvio juu... :-D

Elementtien juoksuista piti kirjoittamani itselleni muistiksi. Suhteellisen hitaasti lämpenevää (kehittyvää) sakkia tuntuvat olevan :D, mikä nyt oli tiedossa ulkoisestikin. Blitz aloitti juoksunsa kutakuinkin reilun 12kk:n iässä Tipin ollessa jo mainitun 15 kk:n ikäinen. Vertailuna: Hippi oli juoksun alkaessa 14kk "vanha", äiti Kiti 10kk, samoin kuin Kitin sisko Ässä. Nuun ja Tiukun juoksujenalkamisikää en tarkkaan muista, mutta Tiukulla alkoi aikaisemmin kuin Nuulla. Nuu taisi olla noin 12kk tai vähän yli.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) on nyt myös lonkkakuvattu. Tuloksena hieno A/A! Onnittelut Merja sekä kasvattajat Asta ja Arja! Nyt on koko Lempin ja Waden pentue lonkkakuvattu, kaikkien ollessa terveitä (4x A/A ja 1x B/B).

Waden ja Kiran poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) kävi 10.7.2010 luonnetestissä, seuraavin arvioin:
Tuomareina Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukaskokematon

Loppupisteet +105

Palautui kuulemma testistä erittäin hyvin. Tao oli kuulemma sellainen kuin Mikaela oli odottanutkin.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Maailman huonoin blogin pitäjä täällä pitkästä aikaa, hei!

Oikeesti. En ole saanut aikaiseksi, mitä erilaisimmista syistä johtuen, päivittää tätä näköjään yli kolmeen kuukauteen...

Se ettei päivityksiä ole tullut, ei tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut. Tämä päivitys ei tee oikeutta teille ihanaisille kasvateilleni kera niiden omistajien, sillä ihan varmasti jää tärkeitä asioita kirjuuttamatta.

Elementti -pentue + Nuu (N. Tosi Ystävä) kokoontuivat toukokuun puolivälissä pienimuotoiseen joukkotarkastukseen Mevettiin. Tulokset eivät olisi voineet luuston ja sydänten osalta paremmat olla! Nuun, Tuiman, Zen:n, Tipin ja Blitz:n lonkat ja kyynärät kuvattiin ja polvet tutkittiin, tuloksina, myös virallisesti kaikille A/A ja 0/0. Elementeiltä kuvattiin selät ja kuunneltiin sydämet virallisesti, nämäkin ok. Myös silmät peilattiin; Blitz:llä edelleen crd ja molemmilla tytöillä myös joku ylimääräinen ripsi (eivät ole onneksi vaivanneet). Aivan mahtava keikka ja tulokset! Kiitokset teille kaikille aktiivisuudesta!

Vuorokausi -pentue (Aamua lukuunottamatta) + Mooli sen sijaan kokoontuivat myös toukokuun puolivälissä pentunäytelmiin Tampereelle. Hurjan hienosti menikin. Vauhti (N. Ilta Villi) PEK1 KP, PU, VSP, Pena (N. Yön Ritari) PEK2, KP ja Priima PEK2, KP! Mooli kilpaili siskonsa Sentin kanssa bortsujen pikkunarttujen kehässä ollen PEK1, KP, ROP. Kiitos kaikille tosi kivasta kevätpäivästä!

Enzo kera Tuomaksen ja Hippi kera Nadjan ovat tehneet upeita tuloksia agilitykentillä. Molemmilla pareilla 0-voittoja ja sijoituksia sekä sertejä kuninkuusluokassa. Molemmat parit ovat saaneet kevään/kesän aikana plakkariinsa myös CACIAG:n! Nadjalle ja Hipille myös EE AVA -titteli! Jumankekka miten ootte päteviä! Enzohan nousi vasta keväällä kolmosluokkaan ja kuitenkin vain yksi 0 jäi uupumaan pääsystä kesän SM- ja maajoukkueen karsintakilpailuihin. Hippi kisasi karsinnoissa finaaliin saakka! Hienoa työtä!

Hippi pääsi Nadjan kanssa myös Suomen agilityn Euroopan Open -joukkueeseen ja siellä finaaliin. Kisat järjestettiin tänä vuonna Tsekissä. Erinomaisen arvokasta kokemusta maailmalla kisaamisesta, reissuineen.

Tosi aktiivisia ovat olleet elementit omine ihmisineen. Kaikki ovat treenanneet mm. agilityä (Tuimalla startti HAU Openissa). Tipi ja Zen ovat kunnostautuneet myös rallytokossa. Hyvä te!

Kesäkuussa teimme Jarin ja koirien kanssa parin viikon reissun asunto-autolla, päämääränä Kilpisjärvi. Kyllä kannatti! Jotain kuvia löytyypi täältä. Reissun päätteeksi kurvasimme Tuorlaan, jossa vietettiin Juhannusta agilityn merkeissä. Eritoten mieleen tietysti jäi meidän (Milli & allekirjoittanut) ensimmäinen starttimme ko kisoissa. Tuloksena NOLLAVOITTO JA SERT!! Me tehtiin se! Mieleen tulee aina, että vihdoinkin mutta toisaalta jos kisa- ja treenimääriä ajattelee, niin eipä kai tässä kannata kamalasti ryhtyä itseä ruoskimaan. Enivei, Milli on niin jees! Ja nyt kun on muutama kolmosten kisa takana, on nälkä kasvanut syödessä ja tietää vähän mitä pitää treenata. Muutenkin oli tosi kiva Jussi hyvässä seurassa!

Elementeistä saatiin ihan oma joukkue tämän vuoden Agirotuun, joka järjestettiin Ylöjärvellä. Surkuhupaisaa oli, että Tipi aloitti juoksunsa (15kk:n iässä :-)) perjantai-iltana, kisan ollessa sunnuntaina. Olin jo ehtinyt lähteä matkaan Millin kanssa, joten varakoirana ollut Kiti oli jäänyt kotiin. Satu ihanana ihmisenä ajoi Nurmijärveltä meille, poimimaan äippäkoiran heille yökylään, joten mammakin pääsi kirmaamaan lapsukaistensa kanssa. Olipa mahtavaa mennä Kitin kanssa! <3 Muutamat kyselivät radan jälkeen miksi en kisaa Kitin kanssa. Vastaus: ei harmainta aavistusta! Se oli niiiiin siistiä! Tosin olihan ratakin Kitille tietysti helppo, kun aloissa mentiin, mutta silti. Ja jos agilityradoille mielii, on kontakteille todellakin tehtävä jotain. Tai jos kävisi vain hyppäreillä? Enivei; miljuunat kiitokset kaikille kivasta päivästä ja osallistumisesta! Ensi vuonna uusiksi! Toivon tosin, että silloin sisarukset saavat mennä omana joukkueenaan.

Agirodun lisäbonuksena meillä oli pienimuotoiset pentutreffit myös Hymyn ja sen pentujen sekä heidän ihmistensä kanssa! Aamukin saapui Norjasta Suomen kamaralle. Oli aivan ihanaa nähdä teidät kaikki! Kiitos Vauhti ja Johanna (myös majoituksesta! pelastava enkeli), Aamu, Jenni ja Jan Egil, Hymy, Pena ja Päivi sekä Priima ja Riikka!

Waden kanssa vietettiin heinäkuun alussa laatuaikaa näytelmien merkeissä Karjaalla. En yleisesti pidä näyttelyitä harrastuksena koiran kanssa, vaan lähinnä ihmisten harrastuksena, mutta Mane My Man osasi todella arvostaa laatuaikaa mamman kanssa kaksin. Vielä kun mukana oli Nadja kera hyvin käyttäytyvien shelttineitien, ei olisi seura paljon pappaa miellyttävämpää olla. Wade tulee 12v nyt syyskuussa, joten senkin puolesta oli jännää kuulla mitä tuomari siitä kommentoi. Vetsku uroksissa oli meidän lisäksi yksi kilpailija.
Arvostelu kuului seuraavasti:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, hyväkuntoinen 12 vuotias. Hyvä pään kiila, silmät ja korvat. Hyvä kaula, hyvä runko, sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvapeite ja väritys. Erinomaiset liikkeet.
VEK ERI1, PU4, VSP-vet Wohooo!
Tuomarina oli Hilkka Salohalla + harjoitusarvostelija.
Sert meni PU2:lle. Melkeimpä huvittavaa (no ainakin liikuttavaa), miten pappa on noin lähellä sertiä vielä tuossa iässä. Tosin tuloksista viis; tärkeintä on että se on vielä kunnossa ja meillä oli helteestä huolimatta niiiin mukavaa yhdessä. Samalla keikalla katsastettiin vähän Hipin mahdollista tulevaa sulhoa. ;-)

Kiti on tehnyt (jo nyt) kovasti tukkaa steriloinnin jälkeen. Tuntuu että se tippuu silti nyt, joten en uskalla ilmoittaa sitä mihinkään näytelmään. Mutta josko Minuska Pituskankin vielä johonkin veisi näytille. Uusi villa on selvästi pehmeämpää kuin aikaisempi, ja tuntuu kyllä että useammin sen kanssa täytyy harjaan tarttua. Ennen kun tuota koiraa ei ole tarvinnut harjata "koskaan", vain kun karvaa lähtee, ehkäistäkseen sen nurkkiin irtoamista.

Näin se homma etenee. :)

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Kuinkas mä nyt muistan mainita kaiken tapahtuneen?

On edellisestä päivityksestä taasen tovi vierähtänyt.

Elementti -pennut saavuttivat 2.4. jo huiman vuoden iän. Miljuunat onnittelut koko ihanaiselle katraalle! Tällaisena hetkenä sitä tulee erityisesti ajateltua miten hassuja sattumuksia ko. pentueen kotien löytymisessä oli. Mulla on sellainen fiilis, että kaikki ovat olleet kovin tyytyväisiä hurjimuksiinsa. Kiitos Hanna ja Atte, Satu, Kajsa ja Tero sekä Anna ja Petri!


Yo. kuvassa Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) reilu neliviikkoisina.


Tässä kuvassa taasen Tuima (N. Tuli) ja Blitz (N. Vesi). Ikä myös reilu 4 vkoa.

Hippi (N. Ensi-Ilta) kävi harjoituskappaleena ERG-tutkimuksessa, jossa sen silmänpohjat todettiin terveiksi! Huisin hienoa!

Hippi ja Nadja osallistuivat myös koiratanssin SM-kilpailuihin, sijoittuen ko karkeloissa neljänneksi! Ihan mahtavaa! Sydämelliset onnittelut!

Hipille on myös EHKÄ löytynyt sulho. Kiinnostavin vaihtoehto pitkiin aikoihin. Vielä tosin on taustatyötä tehtävänä. Hippi siis EHKÄ astutetaan seuraavasta, ihan loppuvuoteen sijoittuvasta juoksusta.

Zen ja Hanna osallistuivat ensimmäiseen rallitokokilpailuunsa mölliluokassa. Tuloksena mahtavat 91/100p! Onnea, onnea Hanna ja Zen!

Zen, Tuima ja Tipi osallistuivat Juvalla 3.4. järjestettyyn Shelttien erikoisnäyttelyyn. Koko kopla sai oikein hyvät arvostelut tiukoilla tuomareilla. Zen mahtavasti JUN ERI3, Tuimalle ja Tipille EH:t! Hyvä te! Myös Wade oli ilmoitettu veteraaniluokkaan, mutta jouduimme jäämään kotiin allekirjoittaneen kammottavan vatsataudin vuoksi.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) voitti Lappeenrannan Agilityurheilijoiden agilityn vuoden tulokas -kilpailun! Paljon, paljon onnea Merja ja Klaara!

Waden poika, Hymyn veli, Demo (Firabellen Hurma) nousi agilityn kolmosluokkaan! Tällä kertaa "ohjaksissa" oli Janita Leinonen. Onnittelut Demolle taustajoukkoineen!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Päivitystaukoa

on tässä tullut jo ihan riittämiin. Mä oon kyllä niiiin uskomaton näiden blogihommien kanssa. Perustin nääs uuden blogin henk.kohtaisempia juttuja, lähinnä treenien kirjaamista varten ja laitoin _sinne_ erilaisen profiilin ts. blogin tarkoituksen kuvauksen. Jumankekka, ko. profiili tuli näkyviin myös tänne, vaikka siinä nimenomaan oli ruksi kohdassa "päivitä vain tähän blogiin" tmv.

Joka tapauksessa tuohon toinen blogi on salasanalla suojattu. Kutsuja saap pyydellä multa, jos katsoo olevansa kiinnostunut. Siellä ei ole oikeinkirjoitustakuuta, kuten ei täälläkään :D ja juttujen taso ei muutenkaan, jo totutusti, tule olemaan kummoinen. Mietin vielä siirränkö myös noi "kummalliset" puutarhahörhöilylätinät sinne ja keskityn täällä lähinnä _oikeisiin_ Nappulavaaran -juttuihin. Tällä kertaa avautumiseni Millin agilitykisoista on kuitenkin täällä, kohtuullisen lyhyen kaavan mukaan.

Sitten niihin oikeisiin uutisiin. Kiti steriloitiin vihdoin viime viikon torstaina. Leikkaus meni hyvin. "Toivoin" josko moiselta kiljukaulalta oli viety äänihuulet, koska kaveri ei haukkunut kertaakaan kahteen vuorokauteen leikkauksesta. Haava oli kuitenkin asianmukaisesti alavatsassa ja alkoihan sitä ääntäkin tulla. Tikit poistetaan alkuviikosta ja sitten voidaan varmaan pikkuhiljaa aloittaa taasen kunnon kasvatus. Koko ajan on käytössä ollut tuo puhallettava kauluri, eikä se nyt tunnu Kitiä mainittavammin häiritsevän. Se ei ole missään vaiheessa yrittänyt saada sitä pois. Haava on tosi siisti, ja on ollut sitä koko ajan.

Hippi (N. Ensi-Ilta) oli tällä viikolla silmäpeilauksessa ja tervehän tuo on edelleen. Sitä saattoi odottaa, vaikka eipä noista koskaan tiedä. Hieno juttu kuitenkin! Hippi menee ERG-tutkimukseen harjoituskappaleeksi ensi viikolla. Jännä homma!

Hippi ja Nadja tekivät pari hienoa rataa Kirkkonummen agilitykisoissa viime viikonloppuna. Toiselta radalta nolla ja sij. kolmas. Toisella radalla harmittava (sikäli harmittava, että rata oli muuten älyttömän hieno!) riman pudotus.

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas korkkasivat agilityn kolmosluokan viime viikonloppuna. Nämä kaverit ei tulosten suhteen näemmä aikaile. Heti tuplanolla ja vieläpä SERT! Valiokello käyntiin ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa! Hurjaa menoa näiltä miehiltä! Onnea, onnea!

Olin itsekin kisaamassa sunnuntaina Millin kanssa kolmen radan verran. Tuomarina Seppo Savikko. Radat sinällään kohtuullisia haastavuudeltaan (heh, mä kun oon niin paljon kisannut viimeisen kahden vuoden aikana, etten paljon osaa ottaa kantaa tuohon). Tulokset eivät olleet mairittelevia, mutta kokonaisuutena olen meidän ratoihin, tai lähinnä vireeseen, jaksamiseen ja keskittymiseen TODELLA tyytyväinen. Tavoitteena mulla oli pysyä rauhallisena ja olla juoksematta kilpaa Millin kanssa. Kyllä ne tuloksetkin sieltä alkaa tulla.

Ekalta radalta hyl. M meni paskamaisessa paikassa pujottelun kakkosväliin, josta otin sen tietty pois. M on noissa tilanteissa "Kyllä mä tiedän minne mennään". Siinä niitä kieltoja tuli kepeiltä, kun koira oli karkaamassa kepeille vaikka pyysin sen luokseni. Otin sen aina pois, koska tuon otuksen kanssa on luvassa loputon suo, jos annan sen tehdä mun käskyjeni vastaisesti, edes vähän. Vasta sitten kun se tuli tarpeeksi lähelle mua ja annoin käskyn "kepit" se sai mennä. Loppurata jees. Ei mitään sinkoiluja tai kuikuiluja väärille esteille.

Tokalla radalla kaksi rimaa ja takajalat pituuden viimeiselle palikalle, tulos 15. :-/ Onneksi Sonja kommentoi (Kiiitos Sonja!!), että mä jotenkin hätäilen käsieni ja kroppani kanssa tiukoissa paikoissa ja/tai paikoissa joissa tulee kiire. Kele kun unohdin TAAS videokameran kotiin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä viimeiselle radalle niin, että mun ohjaus pysyy, en huido, annan koiran tehdä työn JA olen itse rauhallinen.

Jumankekka! SE oli siistiä! Jostain ihmeen syystä M tiputti ykkös riman, jota en onneksi huomannut(!), sain ohjattua "nollana", jolloin asenne on tietty ihan eri. Yhdelta hypyltä seinää päin tuli kummallinen kielto. Mun mielestä mun ohjaus ja liike oli ok mutta M kielsi. Ehkä olisi tarvinnut enemmän apua/varmuutta tuohon. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen suoritukseen, erityisesti vireen osalta. ***kat tuloksesta. Jos tuo rata ei ollut meidän kaikkien aikojen paras, niin väitän että ainakin top vitosessa.

Lisää tätä! Seuraavat kisat Pääsiäisenä Purinalla.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Hyvät fiilikset

Oon saanu juttelemalla ja funtsaamalla jotenkin käännettyä edellisen kirjoitukseni fiilikset huomattavasti positiivisemmiksi. Mulla on jopa kavereita, jotka on halukkaita treenaamaan kanssani *hehhehee*. Kiitos Rajaheimon Anu, Heiskan Hanna ja muut ihanat! Hannan kanssa jutteleminen tästä mun iän ikuisesta suorittamisesta ja tehokkuudestakin jeesasi. Nykersin eilen ex-tempore pikkuisen listan muutamasta kivasta asiasta. Se pitäis tehdä useammin! Mietin esim vähän väliä, etten ole lukenut pääsykokeisiin tarpeeksi tehokkaasti ja paljon mutta luvut on kokeneempien mielestä hyvässä vaiheessa. Pitäisi iloita vaikka vaan siitä miten kerrankin elämässä ei tarvitse puurtaa veitsi kurkulla. Harvinaista herkkua. Pitäisi oppia tekemään asioita niin ettei aina vaatisi itseltään ihan älyttömän paljon. Monesti kun mä sitten teen niin, että jos on pienikin riski etten ole heti täydellinen, en tee ollenkaan.

Eilen oli Millin tokot. Tästä kirjoittamisesta on muuten siinä paaaljon hyötyä, vaikken paljoa kirjoittele ja treenejäkään ei pahemmin ole takana. Jotenkin kirjoittamalla tulee niitä juttuja ehkä mietittyä jotenkin syvällisemmin. Enivei. Pohdin tuota piippausta treeneihin mennessä. Otin Millin tuttuun tapaan heti autosta. Odotusaika oli lyhyt eikä piippaamista ollut juuri lainkaan. Huomautin kyllä nätisti, etten siitä oikein tyksi. Tehtiin paikallamakuu suurinpiirtein kokeenomaisesti, luoksepäästävyyksineen ym. Makuun jälkeen vein Millin takaisin autoon eli sille ei tullut "turhaa" hengailua. Muutenkin koin, että tämä oli hyvä ratkaisu.

Tuota treenirutiiniakin tuli mietittyä taannoin. Tein nyt niin, että ottaessani koiran autosta kerroin sille, että tiedossa on tokohommia, jonka teen aina. Mentiin kentälle/sen luokse. Pyysin M:ltä kontaktia tule -sanalla, jolla tuli perusasentoon. Kehuin (Minnillä on kivaa!). En pyydä sitä varsinaisesti sivulle, koska vire voi tuossa vaiheessa olla sellainen (ja onkin), että se suuremmalla todennäköisyydellä tekee huonomman perusasennon kuin minkä se oikeasti osaa. Tästä sitten otin ehkä askeleen johonkin suuntaan ja pyysin M:n perusasentoon. Sekä vire että suoritus itsessään JEEEES! Kehu ja palkka. Siirtyminen "tuomarin" luokse luoksepäästävyyteen ja riviin makuuseen. M piti kivasti kontaktin rivissä. En myöskään tässä pyytänyt sitä sivulle. En halunnut että se joutuu odottamaan pitkään käskyn alla. Jessica kun hiplasi koirat vielä rivissä ja meidän vuoro oli viimeisenä. Tämäkin meni hyvin, Milli _melkein_ nousi istumasta Jessicaa vastaan (positiivisesti) mutta yskäsin tai jotain, jolloin palasi hyvin paikoilleen.

Paikalla makuu itsessään meni hyvin. Kävin välillä palkkaamassa, muistaakseni 2 kertaa. Milli oli tosi rauhallinen. Pidin katseen Jennin (Kiitos!) ohjeen mukaan hieman alaviistossa. Ei namien kaivelua taskusta koiran luokse mennessä (kuvitelkaa, sitäkin oon tehnyt...). Ihan vähän M haisteli maata etujalkojensa ympäriltä. Tätä se on tehnyt ennenkin mutta enemmän. Oisko vire ollut sopiva? Jäisikö kokemuksen myötä pois, kun aikuisten oikeasti tietää mikä homman nimi on? Kun haisteli, yskäisin ihan vähän ja kun lopetti kehuin raaauhallisesti. Heeno peetu! En pyytänyt perusasentoon lopussa vaan palkkasin ja vapautin makuulta. Peetu kun tuppaa ennakoimaan yhtä sun toista.

Tässä välissä siis taasen autoon. Hain M:n hetki ennen meidän suoritusvuoroa ja tein samat rutiinit kuin edellä. Hyvin meni. Sitten leikittiin hieman kaukoja ja tein pari seuraamisen aloitusta. Ja lelun irrotusta... Siinä on tullut nyt edistystä mutta kun vire nousee on lelusta vaikeampi irrottaa, luonnollista. Tätä treeniä jatketaan. Varsinaisessa treenissä aloitettiin parilla kaukojen asennon vaihdolla, ettei joka kerta tehtäisi alkuun samaa seuraamisen aloitusta. Vaihdot vain asennoissa istu-maahan ja etäisyys koiraan alle ½ metriä. Ihan tosi kivasti meni! Vire hyvä, peetu edisti yhdessä maahanmenossa ihan tosi vähän, vaihdot nopeat. Noissakin se tuppaa ennakoimaan mutta huomautan sille nyt. Tosi nopeasti se hiffaa, ottaa palautteen vastaan hyvin (en mä sille pahasti sanokaan mutta silti) ja korjaa hienosti toimintaansa kun tietää mitä haluan.

Sitten tehtiin taasen muutamia seuraamisen aloituksia. Älyttömän hyvä vire, hieno paikka ja koiralla korvat päässä! Mahtavaa! Jopa allekirjoittanut oli kuulemma petrannut ja sain oikein kehujakin! Ryhti (ja kropan suunta) oli parempi, samoin kuin rytmi liikkeelle lähdöissä JA mä hanskasin taluttimen! Pieniä juttuja mutta NIIN siistiä! Moollaan edistytty! Jei! Milli luovutti palkan myös Jessican mukaan paremmin kuin ed kerralla.

Kiesus miten kivaa toko voi olla! Meillä on kyllä käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, että ollaan päästy Jessican ryhmään! Ja se on myös tärkeää, että muut ryhmäläiset on motivoituneita ja tavoitteellisia.

Mooli oli myös mukana kun ei ollut niin kylmä. Ei mitään ylläreitä minkään suhteen. Mä vaan oon niin onnellinen KiiKoosta! Piti älyttömän kivasti kontaktia hallissa ja pihalla. Keskittyi hienosti perusasentoihin ja siivekkeiden kiertämisiin, mitä tehtiin, aivan mahtavassa vireessä edelleen. Mooli on kerran aikaisemmin käynyt hallilla mutta silloin siellä ei ollut muita. En oo raaskinu ottaa sitä treeneihin autoon odottamaan, kun on ollut niin kylmä. Nyt oli halli täynnä porukkaa. Ihmiset on ihania. Se on hassu, liekuttaa ihmisiä kohtuu matalana ja kiipeää syliin muttei mun mielestä mielistele. Kovin monen koiran luona ei käynyt mutta kenenkään edessä ei kumarreltu. Äitinsä tyttö.

Mietin taannoin, ettei me Moolinkaan kanssa edistytä missään hommassa. Vois ehkä tosiaan madaltaa joskus _omaa_ kriteeriään... Ollaan tehty nose touch:a matkalaukun päällä ja kerran rappusella. Se jo selvästi tietää homman juonen ja pystyn itse olemaan jonkin matkan päässä. Pidemmällekin voisin mennä mutta oon toistaiseksi palkannut sitä nakkaamalla maahan, sen jalkoihin, namin. Ja tämä ei kovin kaukaa onnistu. Luulen että tässä vaiheessa voisi ottaa kuvioihin myös edessä odottavan palkan. Tähän saakka olen palkannut sen jessillä (vapautus) kädestä, metrin-parin päässä laukusta. Moolin ohjelmassa on ollut tietty myös perusasentoa, josta käsi on aika pitkälle häivytetty. Palkan voisin pikkuhiljaa siirtää myös pois kädestä. Ollaan tehty seiso-maahan asennon vaihtoa ym ja ilman muuta kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa opettelua, leikitty ja pussailtu. Lilleri Lalleri on kyl selvästi jo MUN <3. Mä oon niin älyttömän mielikuvitukseton. Ehkä näitä kirjaamalla ja taasen puhumalla ihmisten kanssa keksin enemmän pikku puuhasteluita.

Nappis-treenit Juvanmalmilla jatkuu, olikos se nyt huhtikuun loppuun mutta päivä muuttuu sunnuntaille. Tänään Hanna ystävällisesti tarjosi jaettua vuoroa kanssaan Sporttikoirahallilla keskiviikkoisin. Siistiä! Siitä se lähtee kun avaa suunsa eikä murjota itsekseen kotona ja ajattele olevansa maaaailman huonoin.

Alkaa ajoittain mennä sen verta syvällisiksi (ja noloiksi) nämä jutut, että funtsin laittaisinko tämän blogin salasanasuojatuksi. Kokemuksia?

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Agilityn kuninkuusluokkalaiset Enzo ja Tuomas!

Kasvitäti täällä onnittelee taitavaa paria! Pari nousi kolmosiin viime lauantaina. Enzo on virallisemmin N. Tosi Kiitäjä, yhdistelmästä Kiti ja Fico!. Hienoa työtä Tuomas!

Ihan kauhee treenihimo olisi mutta jotenkin olen ihan lamaantunut. Voisin hyvin käydä esim aamupäivisin hallilla mutta yksin on vähän kurjaa. Treenattavaa olis ihan älyttömän paljon, sekin ehkä jotenkin turhauttaa. En tiedä miksi. Jostainhan se olis aloitettava. Tuntuu etten osaa nyt yhtään suunnitella mitään pätevää treeniä. Tuntuu että kaikki muut vaan osaa ja tekee paljon kaikkea mutta musta ei oo mihinkään :(. Enkä mä yleensäkään mielestäni tee muita varten vaan koiria ja itseäni. En ainakaan tiedosta sitä. Ja treenaaminen on sitäpaitsi älyttömän kivaa. Babysteps, babysteps. Niin kai sitä pitäisi ajatella. Ja treeniseuraa kyllä kaipaisin kovasti! Sekä agilityyn että tokoon. Huolisko joku mut mukaan?

Tulipas tästä nyt tunteenpurkaus. :(

Äsken sain sentään laitettua Janitalle meiliä ja tilattua sen Pennusta mestariksi DVD:n. Kiitos tarjouksesta Kristiina! ;-) Ja juuri ilmoittauduin _seitsemään_ kakkosluokan starttiin! :-) Lisäksi tuli klikkailtua ilmomuistutuksia piitkälle toukokuulle. Josko sitä kävisi Vappukisoissa vaikkapa Seinämäjoella. Jennii, Miiraa?

Selvästi huomaan, että kun aurinko on enemmän esillä alan kuikuilla enemmän noita rehujuttujakin.
Perjantaina ja eilen olen kylvänyt sisälle muutamia plaatuja siemeniä.
Osa pussukasta:
- Anemone barbulata (joku vuokko, Plant World Seeds)
- Anemone narcissiflora (narsissivuokko, Chiltern Seeds)
- Aquilegia 'Woodside Mix' (akileija, kirjavalehtiset, Plant World Seeds)
- Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis' (pyreneidenkurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Hypericum 'Gladis Brabazon' (kuisma, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Penstemon digitalis 'Husker Red' (täpläpipo, punalehtinen, Plant World Seeds)

Koko pussi:
- Aquilegia 'Apple Blossom' (akileija, v.pun, Plant World Seeds)
- Aquilegia 'Clematiflora Mix' (akileija, sek., Plant World Seeds)
- Campanula trachelium 'Faichem Lilac' (varsankello, valk-lila, Plant World Seeds)
- Carex comans 'Frosted Curls' (sara, Plant World Seeds)
- Geranium caffrum (kurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Geranium thunbergii 'Jester's Jacket' (metsäkurjenpolvi, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Geranium macrorrhizum 'Czakor' (tuoksukurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Lavatera arborea 'Variegata' (malvikki?, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Meconopsis betonicifolia 'Alba' (sinivaleunikko, valkokukkainen, Plant World Seeds)
- Primula alpicola (tiibetinesikko, Plant World Seeds)
- Primula flaccida (esikko, Chiltern Seeds)
- Primula mooreana (syysesikko, Chiltern Seeds)
- Rhododendron ferrugineum (ruostealppiruusu, Itävallan tuliaisia kesältä -09) Nyt kun kaivelin tietoja niin tämä vaatii kylmäkäsittelyn. Täytyy muistaa viedä pihalle kunhan on hetken (1-2vkoa) köllötellyt lämpimässä. En kylvänyt tästä koko satsia, koska siemeniä paljon. Ovat tosin ihan pölyn hienoa...

Lauantaina kävin paikallisessa ihanaisessa kukkakaupassa (miljöö on ihan paras, soon vanhan navetan kivijalassa), kun piti kyläpaikkaan joku tuliaskukka shoppailla *seliseli*. Olen pitkään haaveillut amatsoninliljasta ja siellä sattui olemaan sopivasti pari kipaletta sellaista, joka ei tuoksu kauhean voimakkaalle (en tyksi voimakkaasti tuoksuvista, ja saatan olla niille allerginenkin). Koska kukkia ei enää ollut montaa, sain vähän rabattiakin. Ostin siis _vain_ toisen niistä. Soon niiiin kaunis. Ja sitten bongasin ohikukkineita Cattleya-hybrideitä, joista yksi tuli mukaan myös. Toivottavasti saan sen joskus kukkimaan uudelleen, niin värin arvoituskin sitten ratkeaisi.

Orkideayhdistyksen kimppatilauskin on ajankohtainen nyt maaliskuussa. Listaa on selattu ahkerasti. Tällä kertaa päätin, että mopo ei karkaa käsistä mutta jos sitä nyt pari tilaisi... Ainakin 1-2(-3) Cattleyaa/Laeliaa, 1 Ascocenda, 1 Phaius tankervillea. Ja siinä ne sais ollakin. ;-)

N. Yön Ritari alias Pena, ikää 12 viikkoa, kyläili Carro-mummon, Särö-isän ja Myrtti-tädin luona Seiniksellä. Tässä pari Miiran ottamaa kuvaa. Sori Miira tekijänoikeuksien törkeästä rikkomisesta!

Tässä Pena (vas) tätinsä Myrtin kanssa.




Ja Pena kera Sääppä-iskän <3. On miehissä samaa näköä. Selvästi Penan pää on enemmän isänsä kuin äitinsä. Ja silmät. :-)!

Sitten organisaatioteorioiden kimppuun. :-)

torstai 4. maaliskuuta 2010

TOKOa

Eilen pääsin kuin pääsinkin tokotreeneihin Millin kanssa. Ohjelmassa oli ensin keskustelua treenien/kokeen aloittamisen rutiineista, vihjesanoista, koiran tekemisistä liikkeiden välillä vs mitä ohjaaja toivoisi koiran tekevän, viretilasta, palkkauksesta sekä treenin lopettamisesta. Avartavaa. Tuli mieleen, että voisi oikeasti tehdä jonkun ihan rutiini rituaalin treenien alkuun. Mähän kerron kyllä Millille aina milloin treeneihin ollaan menossa ja milloin treeni alkaa sekä aloitan treenin AINA perusasennosta. Mietintää, mietintää.

Yks juttu mikä mua himpun vaivaa, on että nyt kun ollaan käyty huimat 2 kertaa ohjatuissa treeneissä Milli on aina alkuun piipannut kun odotellaan ja keskustellaan. Vähän mutta silti. En tiedä johtuuko se siitä, että ollaan hallin pihalla, jossa normisti tehdään agilityä, joka tietty nostaa sen virettä huimasti. Se ei ole lainkaan tottunut seisoskelemaan siellä. Koira ei siis ole käskyn alla tuota tehdessään vaan ihan vapaalla. Saattanee siis jäädä pois ihan itsestään kun tietää mikä homman nimi on. Kun tehdään liikkeitä tai muuten on ohjelmaa, se ei piippaa.

Varsinaisena treeninä tehtiin taasen seuraamista. Yksittäisiä askeleita, enimmäkseen eteen ja taakse. Tarkoituksena siis ettei se singahda liikkeelle "seuraa" -sanasta vaan KATSOO minne minä lähden. Milli oli aika hyvässä vireessä, ja mielestäni kuunteli ihan oikeasti. MUTTA mä olin todella surkea! Ensinnäkin on aivan toivotonta olla kurkkimatta koiraa untuvatakin takaa. Ryhti, rintamasuunta whatevö ihan sieltä. Ja palkka... Kuuntelen mitä Jessica sanoo ja varon palkkaamasta muuten kuin silloin kun hän katsoo, että menee hyvin (kun mä en piru vie noiden romppeiden kanssa näe). Tästä aiheutuu väistämättä (mulla) se, että palkka on myö-häs-sä. Ja remmi. Miksi ihmeessä kokematon tokoilija treenaa seuraamista taluttimessa. Helvata. Koirassa, itsessä ja palkassa on ihan riittävän monta liikkuvaa osaa blondille. Ja sit pitäis hanskata vielä talutin. Mutta periksi en anna! Tää tahtois hyväksi!

Sitten tehtiin luoksetuloa ihan vaan sillai, että Jessica pitää koiraa ja tää kutsuu ("sivu"). Palkkasin tästä tulosuunnasta poispäin, liikkumalla myös itse poispäin koirasta. Palkka lensi vasta kun koira oli mun luona/takana mutta liike tuli jo ehkä 5 metriä ennen kuin Milli oli mut saavuttanut. Vauhti peetulla oli tosi hyvä alusta saakka! Tässähän on joskus ollut sitä, että Milli vähän himmaa. Vauhti on kuulemma riittävä ja hyvä mutta mä itse haluan, että se tulee lujempaa. Ja joskus alkuun huomasin, että jos katson koiraa, se alkaa aijata mua ja hidastaa siinä tietysti. Sen verta mäkin oon tajunnu, että katson aina koiran yli/sivuun.

Ai niin. Ihan kauhean noloa mutta liikkeiden välillä, kun palkkasin Milliä lelulla, se irrotti huonosti. Tarvii vissiin panostaa taas tuohonkin. Palkka, "kiitos", lelu irti (pidettävä huoli, että en vedä lelua... *nuija*) ja heti uudestaan palkka. JA kun olen ottanut lelun pois, Milli EI saa hyppiä ja riekkua. Muttakunagilityssäseonniinsiistiä. Kuinka palikka voi ihminen olla?

Tästä tulikin mieleeni, että sanokaa hyvät ihmiset, jos näette meitä treenaamassa, KUN teen jotain urpoa! Palkkaan epäloogisesti (tai muuten huonosti), vaikeutan epäloogisesti tai ihan mitä tahansa vastaavaa. Oppimassa täällä ollaan, eikä siitä ettei kukaan korjaa, hyödy yhtään kukaan. Pahinta mielestäni on, että aikuisten oikeasti se on koira joka siitä kaikesta korjaamattomuudesta kärsii. Ja tuhannen paljon nopeammin se koirakin oppii, kun homma hoidetaan hyvin. Mä kyllä kestän asiallisen palautteen, vaikka sitten nieleskellen. Ja vaikka olis hyvä perustekin tehdä jotain jotenkin, siitä oppii eniten kun osaa asiansa muillekin perustella. Ja kyyyyllä, mulla on traumoja "asiattoman" treenaamisen katsomisesta :(. SANOKAA!

LilleriLallerin (soon KiiKoon eli Moolin yks miljuunasta lisänimestä :-D) huomiset "agility"treenit peruttu, koska Agimestassa on Trkmanin koulutusta. Ensi viikolla sitten vasta. Tai saatanpa polkaista tässä K:nummen hallille päivänä jonain, kun ei tuota pakkasta nyt niin paljoa ole.

Hei soon kevät ny! Kattokaa vaikka... kalenteria. :-D Maanantaina tein kuin teinkin ekat kylvöt. Purkkeihin ja taimimultaan vähän vermikuliittia sekaan, sitoo ehkä kosteutta(?), sienemet vähän peitellen sekaan, kaivoin lumet pois, purkit maahan ja lumet takaisin päälle. Kylvämistäni siemenistä ainakin suurin osa on kylmäkäsittelyä vaativia tai siitä hyötyviä, en tiedä teinkö kylvön siinä suhteessa liian myöhään ts riittääkö viileä aika itämisen varmistamiseen. No jos ei, niin ehkä ne sit ensi keväänä...

Seuraavat plaadut kyseessä:
Näitä koko pussit:
Helleborus 'Pacific Frost' (kirjavalehtinen jouluruusu, Plant World Seeds)
Corydalis solida 'George Baker' (pystykiurunkannus, v.pun.kukkainen, Chiltern Seeds)
Primula farinosa (jauhoesikko, Chiltern Seeds)
Anemone rivularis 'Glacier' (himalajanvuokko, English Garden)
Helleborus purpurescens (punajouluruusu, English Garden)

Näitä osa siemenistä (osan kylvän varmaan normisti ilman kylmäkäsittelyä):
Aconitum 'Stainless Steel' (ukonhattu, Chiltern Seeds)
Sorbus cashmiriana (kashmirinpihlaja, Plant World Seeds)
Acer cirsinatum (viinivaahtera, Chiltern Seeds)

Noista, joita kylvin osan, liikenis kyllä jollekin vielä. Olisko halukkaita? Sorbusta on moonta siementä, ukonhattua kymmenkunta ja Acer:a muutamia. Neuvoja niiden suhteen en osaa antaa mutta myötätuntoa yrityksiin löytyy. :-)

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Viikko vierähtänyt

taasen on. Arki on mennyt alkuviikon osalta pääasiassa Eliaksen kanssa kotona lorvaillessa. Elbe nääs on hiihtolomalla. Samalla on meikäläisen luvut jääneet vähiin. Toisaalta mieltä on painanut sen verran, ettei lukemiseen ole oikein muutenkaan ollut paukkuja. Kiitos juttuseurasta teille ihanille! Tiedätte kyllä itse keitä olette.

Keskiviikon tokoilut jäi taasen väliin. Liikaa pakkasta ja Jari kuvaamassa.

Torjantaina suuntaisin illalla Agimestaan Nappistreeneihin. Kiitos seurasta Hanna ja Satu sekä Zen ja Tipi. PiiPoon kanssa tehtiin aikalailla samoja juttuja kuin edellisellä kerralla. "Hyppyjä" vähän samoilla systeemeillä kuin ed kerralla, takaakiertoja ja kääntymistreeniä. Huomasin että uraudun ihan älyttömän helposti tekemään yhtä ja samaa juttua, kun kukaan ei ole ideoimassa ja potkimassa mua. Sekä takaakierrot että normaalit hypyt päättyivät lähes aina valssiin, jolla tehostan pennun kääntymistä. Ja se palkka tulee joka ikinen kerta kädestä. Lisäksi voisin hyvin ottaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa etäisyyttä esteeseen *jupinaa*. Jonkun hyppysuoran tyyppisen otin, jossa Satu piti KiiKoota ja suoran päässä oli namikuppi. Tähän ei liittynyt mun ohjausta tai liikettä käytännössä lainkaan. Myös sylkkärit ja poispäinkäännökset ilman estettä olivat ohjelmassa. Toki tehtiin myös putkea, hyvin tummaakin ja kaarella toki. Hyvin Mooli muisti! Pennu on niin cool! Se köllöttelikin välillä hallissa. Sen häntä vipattaa ja vire ei mielestäni voisi uuden opetteluun parempi olla.

Pitäis laittaa tilaus Janitan "Pennusta mestariksi" DVD:stä vetämään. Siitä sais varmaan paljon ideoita, mitä kaikkea voisin suunnitelmallisesti Moolin kanssa agilityyn liittyen puuhastella.

Muutenkin mietin, että voitaisiin tehdä nuo Nappistreenit huomattavasti suunnitelmallisemmiksi. Jopa mäkin osaisin ehkä tehdä jonkun pätkän, jota treenata *heh heh*. Vaikka kaikki haluavat keskittyä siihen omaan koiraan, voisi hyvin katsella hetken kun joku muu menee, ja kommentoida. En silti missään tapauksessa tarkoita, että joku meistä uhraisi oman treeniaikansa muiden treenaamiseen. Ja vaikka meillä saattaa erilaiset tavoitteet ollakin, tuskin neuvoista ja korjauksista mitään haittaa ole kenellekään. Kunhan tässä nyt itsekseni pohdiskelen. Täytynee keskustella asiasta.

Tänään jäi sekä Millin treenit että kisat väliin. Olen ollut kuumeessa perjantaista lähtien :(. Ihme homma. Viimeksi sama juttu kuukausi sitten. Ei flunssaa, vain kuumetta.

Aivan huippu-uutisiakin on; Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja on valittu joukkueeseen edustamaan Suomea tulevan kesän European Open agilitykisoihin Tsekkiin! Hurrrjan paljon onnea Nadja ja Hippi!

Vuorokausi-pennut ovat jatkaneet maailman (omien ihmistensä) valloitusta ;-D edelleen hienosti. Painot pojilla 11 viikkoisina: Pena 2700g ja Vauhti 2800g. Aamu kasvaa hienosti omaa käyräänsä, painoa 2170g ja korkeutta 22,5cm.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Viikon puuhasteluita

Viime sunnuntain kisat siis jäivät väliin. Vahinko otettiin osittain takaisin treeneissä. Olis pitänyt heti kirjata tunnelmat. Luulen että siitä olisi ollut kovastikin hyötyä jatkoa ajatellen, sillä niitä todellakin oli. Tunnelmia nääs.

Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...

Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.

Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.

Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.

Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.

Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!

Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!

Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.

Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!

Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.

Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!

Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Kaikki pennut omissa kodeissaan

Tyhjältä tuntuu. Aamu (pikkutytön ihka-oikea kutsumanimi) oli silmäteränämme viimeisen viikon ja lähti tänään reippaana kohti uusia tuulia. Sniif. Thank you Jan Egil and Jenni for giving her such a caring home!

Kivasti Aamulla nousi painokin 8 ja 9 viikon välillä. Tänään paino 1560g, 230g nousua viime viikosta.

Maanantaina oli Waden ja Millin hierontapäivä Timolla. Mane My Man sai ihan oman BOT:nkin. Nyt uskaltaa Millinkin kanssa treenata jo "kunnolla".

Keskiviikkona oli niin kova pakkanen, että toko-treenit oli peruttu. Eilen sain kuitenkin tilaisuuden päästä treenaamaan agilityä lämpimään halliin. Kiitos Anu! Kivaa ja hyödyllistä! On kyllä niin luksusta treenata lämpimässä, mattopohjaisessa hallissa! Tehtiin pieniä kuvioita, tekniikkaa; välistävetoja, takaavientejä, pakkovalsseja, päällejuoksuja ym. Milli oli tosi kivasti kuulolla ja tykkäsin muutenkin sen "otteesta" tosi paljon. Lähinnähän se olen minä joka tuota treeniä tarvitsee. Rutiinin puute näkyy rankasti. Tästä se taas lähtee.

Illalla olisi ollut mahdollisuus treenata vielä Nappis-porukalla mutta oli mentävä Jarin mummin 90 vuotis kahveille. Ensi viikolla sitten. Samasta syystä jää sunnuntain kisat väliin. Harvemmin sitä kuitenkaan kutsua ysikymppisille tulee.

Nyt lyö niin tyhjää, että paree klikata "Julkaise teksti".

torstai 4. helmikuuta 2010

Laatikossa enää kolme Hymyn hiiltä

Priima lähti juuri. Sniif. Ei sillä, se sai SUPER-kodin. Kiitos Riikka! Sampokin lienee kiitokset ansainnut ;-D. Priima asustaa tästä lähtien sijoituskodissaan Jyväskylän seudulla.

Haikeaa tämä pentujen lähtö on, vaikka toisaalta olen niin onnellinen siitä miten ne on kunnialla saatu siihen ikään, että voivat lähteä valloittamaan (vaatimattomasti ;-D) maailmaa omien, ihanien ihmistensä kanssa. Ja meidän sirkuksessa helpottaa, kun saadaan normaali arki pyörimään. Haiku kuitenkin on. Pennut ovat olleet hyvin suuri osa meidän elämää tuon kahdeksan viikon ajan ja kovin ovat olleet rakastettuja. Tämä viimeisin tosin ei muutu, vaikka ne muihin maisemiin lähtevätkin.

Huomenissa on Mikki-Hiilen vuoro matkata Tampereelle ja lauantaina suuntaavat Hymy poikansa Penan kanssa Palokan suuntaan. Kirppu jää vielä viikoksi. Pehmeä lasku meillekin siis.

Tänään Priima pääsi suuren muuttopäivän kunniaksi pesulle. Vaahtokylvyt posliiniammeessa (shampoota lavuaarissa) ja päälle lämminilmahoito (föönaus). Hyvin meni! Lisäksi koko poppoo sai manikyyrin, asianmukaisen punnituksen ja Flubenol-pastaa. Priiman korvat tuunattiin myös. Muulla porukalla sekä korvien tuunaus että vaahtokylpy lienee edessä huomenissa. Pesu ja föönaus sujuu yksin mutta korvien laitto vaatii parin auttavia käsiä.

Kunhan pentu kerrallaan saatiin pysymään vaa'alla oli kasvistäti tyytyväinen tuloksiin, kivat viikkonousut kaikilla.
Jälleen kerran sikermä kasiviikkoisten pentujen elopainoja pentueittain:

Alku-pentue:
Hippi 1980g
Arttu 1640g

Tosi-pentue:
Enzo 2400g
Nuu 2500-2600g
Tiuku 2850-2900g

Elementti-pentue:
Zen 2500g
Tuima 1830g
Blitz ja Tipi jo uusissa kodeissa.

Vuorokausi-pentue (nousu viikossa):
Pena (ex-isopoika) 1880g (280)
Pikkutyttö 1330g (215)
Priima (isompi tyttö) 2100g (340)
Ex-pikkupoika 1970g (320)

Muun lauman kanssa on myös jotakin touhuiltu. Millin kanssa en uskaltanut lähteä kisoihin sunnuntaina. Illalla sen sijaan olimme agilitytreeneissä. Mukavasti meni. Milli on tosi hyvin kuulolla, ihastuttavaa. Vaikka tietysti rutiinin puute näkyy suorituksissa, ohjaajan osalta, ei aina niin hienoina suorituksina niin olin moniin yksittäisiin asioihin oikeinkin tyytyväinen. Erityisesti kun ottaa juuri huomioon treenaamattomuuden. Takaakierto-päällejuoksut radan alussa, SIISTIÄ! Hyvä M-P! Tässä näkyi meikäläisen kohdalla ehkä se, että koska en ole treenannut, en osannut pelätä mitään tiettyjä epäonnistumisia. "Huiskaisin" koiran hypyn taakse ja liikuin jo seuraavaan paikkaan, ja Minni osasi! Kiljaisi vaan syöksyessään putkeen tiukasta mutkasta <3. Se etten osaa pelätä mokia näkyy myös esim kepeillä. Yhtään pujotteluvirhettä ei ole tauon jälkeen (kylläkin vain kolme treenikertaa) tullut, vaikka on tehty mun mittapuulla aika vaikeita kulmia, avo- ja kiertokulmia kovassa vauhdissa sekä muuten hankalampia paikkoja, esim aika suora lähestyminen mutta joudun tilanpuutteen vuoksi jäädä itse seisomaan paikoilleen, eli en pysty liikkeellä ohjaamaan koiraa yhtään. Tästä leikkaus takana... Hyvin meni. Ei ehkä muuten suuri saavutus mutta olen iloinen tuosta, koska mulla on niin pitkä keppikammohistoria :-D.

Maanantaina menin myös hallille. Ihanaa päästä päiväsaikaan treenaamaan ja lenkille! Ihan luksusta! Tehtiin muutamaa pätkää sunnuntain treenistä, kontakteja ja keppejä. Kontakteilla vahvistin lähinnä vapautuskäskyä ja sitä, että Millin katse on varmasti eteen- eikä minuun päin.

KilliKoolikin :-D pääsi halliin. Lähinnä se oli katselemassa (oli Millin treenin ajan autossa) maailman menoa, juoksenteli mun perässä hallissa. Tehtiin muutamia toistoja pituuden kulmakepin kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä namin perässä sekä perusasentoja. Mooli keskittyi erinomaisesti. Ei sinällään yllättävää. Kovin mielellään se ei tosin lähde kauemmas minusta, esim kohteen kiertoon, mutta tässä ei eroa kotona tai hallilla.

Keskiviikkona oli ohjelmassa TOKO-treenit! Huh huh. Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittanut on moiseen ohjattuun toimintaan osallistunut. Harmi. Olen tosi iloinen, että kävi moinen tuuri ryhmän kanssa. Meillä on pieni ryhmä, jota vetää Ristimäen Jessica. Olipa kivaa, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Eilen Jessica lähinnä tsekkaili meidän perusasentoja, seuraamista ja jääviä liikkeitä, ja antoi niihin parannusehdotuksiaan. Riikka A. kommentoi, ettei tältä tieltä ole paluuta, toivokaamme näin. Ainakin nyt olen ihan intona. Uskaltaisin silti väittää, että agility olkoon se ykkösjuttu.

Mooli esittää päivä päivältä enemmän äitinsä kaltaisia otteita (Millihän siis elää kyllä kurissa ja herran nuhteessa mutta potentiaalia on). Se on kuulkaas aikamoinen bitch. Mutta NIIIN makee. Tarkkana tuon kanssa tosin on oltava. Eilen Jari oli kyykyssä ja Mooli puoliksi syliin kiivenneenä, rapsutettavana. Kiti tulee viereen, Mooli ihan pokkana irvistää Kitille! Ei murinaa, vain hampaat. KilliKooli sai kyllä poistua paikalta. Tuollaista menoa ei täällä hyvällä katsota. Pieni, kaunis, suloinen ja AH niin RÖYHKEÄ. Suurinta osaa vieraista se vie kuin pässiä teuraalle, juuri kuin äitinsä. Tiedän että levy on juuttunut samaan biisiin mutta voi svidu miten siitä tyksin. KilliKooli <3

Waden poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) tokoili ohjaaja-omistajansa Mikaelan kanssa upeasti avoimen luokan ykköstuloksen 179p! Onnea Mikaela ja taitava Tao!

Olisi ihanaa kuulla enemmänkin Waden jälkeläisten kuulumisia. Muutenkin kuin virallisista kisoista/kokeista, jotka toki nekin ilahduttavat suuresti. Monta Waden pentua on minulle täysin tietymättömissä. Jos tämä jotain kautta Waden jälkeläisten omistajia saavuttaa, ilmoitelkaa toki itsestänne ja koiristanne.

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Ai niin, kommenteista

Ihanaa kun olette tuohon edelliseen postaukseeni kommentoineet! Kiitokset! Jostain syystä en pääse sinne itse kirjoittamaan. Johtuneeko jostain tietoturva-asetuksista? Anyway, tosi kivaa kuulla ketkä tätä käy lukemassa! Kiitos myös Pialle Päkän painotiedoista.

Mennyt viikko täynnä tapahtumia

Uskomattoman paljon on lähes päätöksessään olevan viikon aikana tapahtunut.

Viime sunnuntaina jätin kisat väliin. Pakkasta oli 20 asteen tienoilla ja kisat Purinalla. Yhtälö jota en halunnut Millin kanssa käyttää. Illan treenit myös pakkasen vuoksi peruttu. Tälle päivälle olen ilmoittanut Millin kisoihin Hyvinkäälle. Saas nähdä lähdenkö ajamaan. Melkoinen lumipyry on. Pakkasta onneksi alle 10 astetta. Toisaalta vois olla ihan hyvä mennä "vaan" treenaamaan illalla.

Maanantaina oli kauan, _jännityksellä_ odotettu pentutesti Janitalla Littoisissa. Duunin jälkeen kiireellä himaan, pennut autoon ja nokka kohti Suomen Turkua. Kyllä jänskätti miten penskat testistä selviytyvät. Onhan ne olleet reippaita, taistelutahtoisia ja saalisviettisiä täällä kotinurkissa mutta aina tuo testi on kuitenkin erilainen tilanne, vieraan ihmisen, paikan ja kaiken muunkin suhteen. On aina jännää nähdä kuinka ne noissa olosuhteissa pelittävät kuormituksessa. Aikaisemmat pentueeni on testattu täällä kotona, kylläkin huoneessa (ja kerroksessa), jossa ne eivät ole koskaan aikaisemmin käyneet. Pennut ovat olleet autossa ihan coolisti mutta sekin toi oman lisänsä tähän kun köröteltiin ei niin mukavassa talvikelissä Littoisiin lähes kaksi tuntia. Loppumatkasta kavereilla alkoi olla mitta täynnä boksissa kököttämistä. Protesti-ääniä kuului. Ei mitään pelkopiippausta vaan selkeästi alkoi ottaa pattiin.

Päästiin perille ja saman tien ensimmäinen pentu estradille. Mun jännitystä sai olla rikkomassa ekana tuleva Priima, tuo suurempi tyttö. Priima onneksi lupasi hyvää, kaveri käveli testin läpi hienosti! Kertakaikkisen reipas ja kiva pentu! Vähänkö helpotti allekirjoittaneen fiiliksiä. Priima otti hyvin kontaktia ihmiseen, taisteli hyvin, myös passiivisesta lelusta(!), ryntäsi heitettävän lelun perään ja toi sen takaisin, palautui välittömästi dominanssikokeesta, ihan kuin olisi sanonut "Jee täti! Mitä siistiä me seuraavaksi tehdään?". Se pystyi toimimaan räminäpurkkiosiossa, liikkui kohtuullisen rohkeasti pöydällä, kiehnäsi peiliä ja laumavietti oli oikein hieno. Reipas, tasapainoinen, laumaviettinen pennu. Ja häntä, se heilui lähes taukoamatta. :-)

Seuraavana oli vuorossa pikkusintti. Vielä mua jännitti aikalailla, vaikka Priiman osalta kaikki olikin mennyt paremmin kuin hyvin. Mutta kirppupa olikin hassu pikku sähikäinen! Se oli alkuun sylissä hyvin rentoutunut, liikkui hieman matalana mutta ei jäänyt yhtään istuskelemaan paikoilleen, Janitan luokse tultuaan se otti kohtuullisen hyvin kontaktia, se taisteli TODELLA sähäkästi, myös passiivisesta lelusta (roikkui Janitan kädessä olevassa lelussa, kun hän kirjasi tuloksia paperiin), ryntäsi heitetyn lelun perään ja toi sen takaisin, koulutettavuusosiossa se seurasi namia ja teki keskittyneesti jatkuvalla mielenkiinnolla. Kirppu myös palautui dominanssitestistä välittömästi, häntä ylhäällä. Ihan kuin ne olisivat pitäneet Janitaa vain hauskempana mitä pidemmälle testi eteni :-D. Myös ääniosiossa sintin toimintakyky säilyi. Pöydällä se ei jäänyt paikoilleen istumaan, vaan liikkui fiksusti hieman matalana. Peiliä se lähestyi muttei kiehnännyt eikä jäänyt jumittamaan sen luokse. Laumaviettiosio oli hupaisaa katsottavaa. Suunnattoman pieni sheltin alku seuraa ihmistä AIVAN herkeämättä ja yrittää syöksyä eteen. Se jouduttiin huijaamaan namilla pois, että sitä pystyttiin säikyttämään, kahdesti :-D. Sintti oli siis testissä todella taistelutahtoinen ja laumaviettinen, sen toimintakyky säilyi ja se osoitti olevansa silti hieman harkitseva pentu, ei syöksynyt kummallisiin tilanteisiin suin päin.

Tässä vaiheessa huokasin jo helpotuksesta. 50% kavereista kävellyt testin kunnialla läpi, ihan omin pikku jaloin.

Seuraavana vuoron sai "Pena", ex-isopoika. Pena oli sylissä melko rentoutunut, se liikkui huoneessa myös koko ajan mutta hieman matalana, otti Janitan luokse päästyään kohtuullisen hyvin kontaktia. Se taisteli mutta kevyemmin kuin tytöt. Tässä oli selvästi kohta, joka tuli ilmi kuormituksessa, vieraassa paikassa. Penahan taistelee hienosti tutuissa nurkissa, murrrrrinalla säestettynä. Tällainen tieto on minusta juuri arvokasta testin antia. Lähti heitetyn lelun perään mutta ei ota sitä suuhun. Se tuli namin perässä välillä keskittyneesti ja välillä touhusi muuta. Dominanssi-osiosta myös Pena palautui melko nopeasti. Äänitestissä toimintakyky säilyy ja pöydällä myös tämä pentu liikkuu kuten muut, ei jää paikoilleen istuskelemaan tmv. Pena kiehnäsi peiliä ja seurasi vaihtelevasti. Se kuormittui hieman testin edetessä mutta selvisi kuitenkin hyvin. Hieman piippausta oli havaittavissa testin loppupuolella.

Vimppana vuorossa oli ex-pikkupoika aka ex-mikkihiili. Kaveri oli huvipuistossa! Sylissä hvyin rentoutunut, liikkui huoneessa rohkeasti, häntä alhaalla, otti hyvin kontaktia, taisteli hyvin, kera passiivisen vedon, ryntäsi lentävän lelun perään ja tuoden sen takaisin. Namin kanssa teki sähäkästi, jatkuvalla mielenkiinnolla. Palautuu dominanssiosiosta kuten muut. Äänitestissä menee itse purkin luokse. Liikkuu pöydällä kuten muut. Peilin kanssa toiminta kuten pikkusintillä, käy katsomassa muttei jää seurustelemaan. Pennu seuraa Janitaa jatkuvasti, häntä ylhäällä.

Olin TODELLA tyytyväinen siihen mitä näistä testissä näin! Erityisesti vaikutuksen teki se kuinka ne toimivat pöydällä sekä passiiviset taistelut. Kukaan ei jumittanut pöydällä paikoilleen. Rankka oli reissu mutta kyllä kannatti! Vahvisti myös fiilistä oikeista kodeista kullekin. Kiitos taas Janita! Kiitokset myös Jaakolle kommenteista ja kuvaamisesta! Ja ex-pikkupojan mahdollisen uuden kodin löytämisestä.

Tiistaina oli vähän erilaista kyytiä. Aamupäivällä sai 7,5 vuotta kestänyt "urani" työpaikassani päätöksensä. Elämä on. Kohti uusia haasteita. :-)

Ikimuistoisen duunipäivän jälkeen saimme vieraita Jyväskylästä, kun Riikka ja Päivi tulivat pennusia katsomaan. Kiitos seurasta ja "silmistä"! Enää vajaa viikko niin saatte Priiman, Penan ja Hymyn kotiin!

Torjantaina tuli pennuille 7 viikkoa mittariin. Punnitseminen oli tällä kertaa erityisen jänskä homma, sintin viikontakaisen minimaalisen nousun vuoksi. Pariin kertaan piti kaveri vaakaan asettaa, että lukemat uskoin. Nousua viikossa 320g!! Uskomatonta mutta totta.

Tässä taasen 7 viikkoispainoja, ja vertailun vuoksi myös muut pentueet:

Alku:
Hippi 1738g
Arttu 1504g

Tosi:
Enzo 2150g
Nuu 2200g
Tiuku 2500g

Elementti:
Zen 2080g
Tuima 1560g
Blitz 1700g
Tipi 2140g

Vuorokausi (nämä Hymeliuksen):
Ex-isopoika 1600g (nousu viikossa 370g)
Pikkutyttö 1150g (nousu viikossa 320g)
Isotyttö 1760g (nousu viikossa 410g)
Ex-pikkupoika 1690g (nousu viikossa 440g)
Aikaisempina viikkoina viikkonousut olleet max ~200g:n luokkaa, pikkytytöllä vähemmän.

Perjantaina koitti eläinlääkärintarkastuksen vuoro. Jos oli jännitetty pentutestiä, niin jännitettiin tätäkin. KAIKKI PENNUT KUNNOSSA! Silmät kaikilla terveet! Vähänkö siistiä!

Niin, ja sainhan vihdoinkin (!) päätettyä kavereiden viralliset nimetkin. Oon miettinyt kaikkia juttuja mitä on neljä. Yhdessä vaiheessa kuvioissa oli ne ilmansuunnat. Tiistaina sain päähäni vuorokaudenajat. Mietittiin josko laitettaisiin vain Aamu, Päivä, Ilta ja Yö, vai kera lisähöpötysten. Tällaiseen lopputulokseen pääsin (huomatkaa yhdyssanavirheet, niissä on se juttu. ;-D Terkut Jennille!):
N. Aamu Aurinko = pikkutyttö, syntyi ekana jne
N. Päivän Säde (siis EI tarkoita _päivänsäde_ttä) = isotyttö
N. Ilta Villi = ex-pikkupoika
N. Yön Ritari = ex-isopoika

Eilen oli taasen vieraita. Kiitos Tuula, Mervi, Meri ja Johanna! Pikkupoika ei alustavasti enää etsi uutta kotia.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Plokkasin blogiin uuden taustan. Ei ehkä kaikken sopivin valinta. Kivaa kumminkii kun on vähän vaihtelua. Tarttis joskus elämässä saada edes ne omien koirien kuvat jne tuohon "palkkiin" oikealle. Saatan tarvita jeesiä siihen...

Miira tai joku muu jolla on myös käytössä Cutest Blog On The Blog -sivuston taustat; Miten ihmeessä saan tuon bannerin paikkaa vaihdettua? Se on nyt toodella ikävästi tuossa uusimman postauksen otsikon päällä. Ehkä vastauksen tähän tietää joku muukin, joka ymmärtäis näistä blogihommista vähän enemmän kuin minä. Auttakee taas hölmöä!

Pennut kasvaa, enemmänkin saisivat tosin. Olen ollut jopa huolissani tuosta pienemmästä tytöstä, koska se on edelleen ihan kirppu. 6 viikkoisena painoa vain 830g! Viikkonousu 60 grammaa. Muiden painot on ihan mukavat 1230-1350g. Eilen ja tänään on käynyt vieraita, jotka ovat saaneet minut taasen lähes vakuuttumaan siitä, ettei sitä mikään vaivaa. Kiitokset Milla ja Miira! Käyttäytyy ihan kuin muutkin, ei väsähdä yhtään ennen sisaruksiaan tai muutakaan outoa, joka viittaisi esim sydänongelmiin. Pieni vain on hän. Reteesti roikkuu mun sukissa muristen, hassu pieni hentoinen tytsy.

Ensi viikolla on ohjelmassa pentutestausta ja pentutarkkia, jännittää jo nyt. Erityisesti tuo ensin mainittu. Ja torstainahan noille tulee ikää jo 7 viikkoa.

Toinen pojista on nyt siis kuitenkin vapaana. Tällä hetkellä se on se riehakkaampi ja kontaktinhakuisempi. En uskalla sitä kauheesti "mainostaa" missään, puskaradio on yleensä ollut mainio tapa löytää ne juuri oikeat kodit. En tosin edes tiedä lukeeko tätä blogia kukaan :-D. Jos käyt linjoilla, niin jätä joskus joku puumerkki niin tiedän keitä täällä vierailee.

Korvatkin saatiin tänään liimattua Miiran suosiollisella avustuksella. Liimattiin samaan syssyyn kaikilta. Noilla on nätit pienet korvat mutta ne näyttävät myös uhmaavan painovoimaa kohtuullisen lahjakkaasti. Onhan se tietty kiva, että ne on pienet, sievät ja kivasti pään päälle sijoittuneet. :-D

Moolille on ilmaantunut jo kasa lisänimiä. Tämän hetkinen suosikkini on Killi-Kooli (You know MilliMooli etc). Olen NIIN onnellinen tuosta pienestä, järkevästä, fiksusta, vilmaattisesta ja iloisesta lollellolliesta. <3 Ja uskokaa tai älkää, Jarikin tykkää siitä tosi paljon! Mooli on rauhallinen, tarkoitan ettei se siis jatkuvasti sinkoile paikasta toiseen päättömästi. Se jopa kävelee tai ravaa :-D. Keskittyy kaikkeen tekemiseen uskomattoman hienosti, jopa niin, että muiden koirien nenät on siinä samassa touhussa mukana. Olen tehnyt sen kanssa perusasentoja niin että olen itse polviseisonnassa, ja ohjaan pennun namilla oikeaan paikkaan. Ja muutaman toiston jälkeen se ei liiku siitä enää naminkaan perässä mihinkään. :-O Uudenlainen "ongelma". Se selvästi tietää olevansa paikassa johon sen haluan. Mitä sitä turhia namin perässä heittää rundin tullakseen tismalleen samalle paikalle. Nuija muija *puhuu itsestään*.

Sääli että viimeaikoina on ollut niin kovat pakkaset, ettei kunnon ulkoilua ole voitu harrastaa. Mukisematta Mooli silti tulee AINA ulos asioilleen. Viime viikonloppuna käytiin katsastamassa agilitykisat Kirkkonummella. Oli vierasta koiraa ja ihmistä, meteliä (kuulutukset, haukuntaa). Mikä nyt hetkauttaisi Moolia? :-) Ei sitten niin mikään.

Millikin pääsi kirmaloimaan treeneihin sunnuntaina. Paljon paremmin meni kuin olisin voinut kuvitella. Viimeksi on agilitya tehty sen kanssa syyskuun alkupuolella. Vaikka Milli on toipunut pennuistaan todella hyvin pidettiin rimat maksimissaan medi-korkeudella. Ihan varmuuden vuoksi. Hienosti meni putkesta kovasta vauhdista kepit 90-asteen avokulmaan, mun samalla leikatessa takaa! Minni-Peetu oli pätevä! Olin ilmoittanut sen kisoihin huomiselle mutta ne karkelot jätetään väliin. Liian kylmää, erityisesti kun otetaan huomioon pennut jne. Treeneihin mennään kuitenkin, ellei pakkasraja ylity. Hyvinkäälle ollaan menossa kisaamaan 31.1. *haaveilee vimpasta nousunollasta* josko sekin tässä jossain kohtuullisen lähitulevaisuudessa tulisi. Ihme homma kun noita sertejä ja koulutustunnuksia ei kanneta kotiin...

torstai 21. tammikuuta 2010

Lukkee poikapennu vailla omaa kotia

Elämä heittelee ja sitä rataa eli nyt on niin, että tuo Hymyn pikkupoika, joka siis on tällä hetkellä isompi poika, on nyt kuitenkin vailla omaa ihmistä.

Korvat on tällä hetkellä tanakasti pystyssä mutta ne liimataan pian :-D. Pentu saalistaa ja taistelee, ainakin omissa nurkissa, tuttujen ihmisten kanssa. Ei ole ainakaan tähän mennessä reagoinut erilailla tuttuihin ja vieraisiin ihmisiin, avoin kaveri. Pentue testataan Janitalla ensi tai sitä seuraavalla viikolla.

Yhteistyökykyiseen, aktiiviseen/harrastavaan kotiin (ei urheiluvälineeksi ;-)).

Yhteydenotot puhelimitse 040-557 3088 tai sähköpostitse era.alanen ÄT kolumbus.fi

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Jatketaan turinaa

Mooli on siis ollut toodella reipas. Shelteistä se menee varmaankin auktoriteettimielessä aika pian ohi. Se saattaa nyt jo pöristä niille takaisin esim tilanteissa joissa laitan niille ruokaa. Hymyä se selvästi kunnioittaa kaikkein vähiten. Waden kanssa on mennyt hienosti. Mooli ei käy härkkimässä Wadea oikeastaan lainkaan, niin ei Wadenkaan tarvitse sille huomautella. Milliä Mooli tietysti kumartaa. Hauskaa kun Milli on alkanut leikkiä Moolin kanssa. Ne kitamiekkailee ja välillä Mooli tapporavistaa äitiään kurkkuvilloista. Ihmisen sanomisia se ei (vielä) ole kyseenalaistanut. Murinat menee hyvin perille ja niistä saa palkaksi liekutuksen :-). Toisaalta olen vähän havaitsevinani, että tuon kanssa pitää olla tarkkana. Siinä saattais olla äitinsä kiipijäpiirteitä. Ylläri.

Jotain ihan pikkujuttuja ollaan Moolin kanssa tehty. Ihan normaaleja kodin sääntöjä, mitkä nyt tulee itsestään, ruoan syömistä luvan kanssa, yhdessä leikkimistä (repimistä), syliin rauhoittumista, luoksetuloa (ihanaa miten se palkkautuu iloisesta mammasta!), naksuun ehdollistumisen vahvistamista, sylkkäreitä, perusasentoa, istumista. Tosi hienosti keskittyvä pennu! Pihallakin ollaan tehty muutama sylkkäri (siis Mooli kulkee namin/mun käden perässä), eikä keskittymisessä tuntunut olevan mitään eroa sisällä, rauhassa tehtyyn. Tänään aamulla kierrettiin muutaman kerran viskipulloa olkkarin lattialla :-D. Matka oli huima ~30 senttiä/suunta mutta siitä se lähtee. Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Kirkkonummella agilitykisojen ihmeellistä maailmaa pällistelemässä. Jänskää!

Shelliäiset kasvaa. Niillä on ikää nyt 5 viikkoa ja risat. Tosi pieniä ne on musta edelleen, ovat kyllä nyt ottaneet selvästi kiinni Kitin pentueiden pentujen painoja. Mutta reippaan oloisia ja terhakoita, taistelevat ja vähän jo saalistavatkin. Räminäpurkin voi pentujen syödessä tiputtaa mun hartioiden korkeudelta, alle metrin päässä pennuista, vailla minkäänlaista reaktiota. Hännät vipattaa enemmän kuin vaikkapa viikko sitten. Suurin ero aikaisempiin pentueisiin (värin lisäksi ;-D) on niiden ahneus, tai lähinnä sen puute. Kitin pennut ovat olleet huomattavasti ahneempia.

Vertailun vuoksi tässä taas kaikkien pentueiden 5 vkoispainot:

Alku-pentue:
Arttu 1156
Hippi 1298

Tosi-pentue:
Enzo 1630
Nuu 1585
Tiuku 1700

Elementti-pentue:
Zen 1320
Tuima 1120
Blitz 1210
Tipi 1440

Hymyn pennut:
"Isompi" poika 1080
Pienempi tyttö 770
Isompi tyttö 1130
"Pienempi" poika 1090

Tervetuloa niitä katsomaan ja sosiaalistamaan!

Vähän kuviakin otettiin torstaina, pentujen 5 viikkoispäivänä. Seisomakuvat oli JÄRKYTTÄVIÄ! Niitä ei siis ole. Täältä löytyy vähän muita otoksia. Samaan linkkiin on sujahtanut myös talvisia maisemakuvia.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Kiirettä pitää

nääs kun talossa on 9 koiraa, joista viisi pentuja. Huh huh.

Ihan liian kauan on päivityksestä mennyt. Toivottavasti nyt muistan tässä vähän ydinkohtia kertoilla.

Viime viikonloppuna pääsin Vaasaan lollellollieiden noutomatkalle. Tällä kertaa jo perille päästyäni Milli selvästi tiesi, että se pääsee mun mukana kotiin. Inhimillistämistä tai ei mutta se käyttäytyi ihan eri lailla kuin aikaisemmilla visiiteilläni. Se oli suorastaan reimukas Milliksi ja aina kun menin ulko-ovelle, se tuli perässä. Matkaan lähti myös odotettu Millin pennu, pentukutsumanimeltään Aste. Ihanaisen bortsulapsen virallinen nimi on Eyewitness Eat My Dust, ja kotioloissa kutsumme sitä Mooliksi :-). Tässähän nyt katkesi meidän traditio antaa koirille StarWars:sta juonnettuja nimiä mutta kun Mooli kuulosti niin hyvältä ja on kivasti synkassa Millin nimen kanssa. Kunniaa en nimen keksimisestä itselleni ota. Idean sai Millin "mummi" Nina, joka omistaa Millin isän Rion. Kiitos Nina hienosta nimestä!

Mooli on ollut oikein reipas pentunen. Muuta en tosin odottanutkaan. Kotimatka meni mukavasti boksissa etupenkillä. Mitä nyt "pientä" protestointia oli havaittavissa. Tämä "pieni" protestointi oli kurkku suorana huutamista Jalasjärveltä Hämeenkyröön. :-D Mun piti vaan välillä nieleskellä kun tuppasi korva menemään lukkoon. Annoin kaverin vaan huutaa, välillä höpöttelin jotain mutta vaikka kuinka on suloinen (kaveri tapitti mua silmiin huutaessaan) en jumankekka anna nääpiölle periksi. Riski, että pennu on fiksu kuin äitinsä on liian suuri otettavaksi. Moolia ei selvästikään pelottanut yhtään tai mitään sellaista, vaan sitä ihan rehellisesti sanottuna **tutti. Pissalla pysähdyttiin matkan aikana kolmesti ja hienosti osasi tuo lapsinero asiansa tehdä. Mikään ei ihmetyttänyt tai pelottanut, hiekoittavat traktorit ja "vierestä" lähteneet moottorikelkat eivät hetkauttaneet yhtään.

Vähän allekirjoittanutta hirvitti kun kotona meitä vastassa oli oikein kunnon komitea. Omat koirat (+ Hymy ja pennut) ja oma kotiväki sekä öö viisi ihmisvierasta ja kaksi koiraa (cairni- ja kääpiöpilsneriurokset Niki ja Saku). Moolia ei haitannut tippaakaan! Se heilutti tyytyväisenä häntää ihmisille, kiipeili syliin ja purjehti koirien ohi. :-) Söi heti reippaasti ja repi Teemun kanssa vähän lelua.

Tää jatkais myöhemmin lisää turinointia. Hetkonen siis.