Laatikossa enää kolme Hymyn hiiltä

Priima lähti juuri. Sniif. Ei sillä, se sai SUPER-kodin. Kiitos Riikka! Sampokin lienee kiitokset ansainnut ;-D. Priima asustaa tästä lähtien sijoituskodissaan Jyväskylän seudulla.

Haikeaa tämä pentujen lähtö on, vaikka toisaalta olen niin onnellinen siitä miten ne on kunnialla saatu siihen ikään, että voivat lähteä valloittamaan (vaatimattomasti ;-D) maailmaa omien, ihanien ihmistensä kanssa. Ja meidän sirkuksessa helpottaa, kun saadaan normaali arki pyörimään. Haiku kuitenkin on. Pennut ovat olleet hyvin suuri osa meidän elämää tuon kahdeksan viikon ajan ja kovin ovat olleet rakastettuja. Tämä viimeisin tosin ei muutu, vaikka ne muihin maisemiin lähtevätkin.

Huomenissa on Mikki-Hiilen vuoro matkata Tampereelle ja lauantaina suuntaavat Hymy poikansa Penan kanssa Palokan suuntaan. Kirppu jää vielä viikoksi. Pehmeä lasku meillekin siis.

Tänään Priima pääsi suuren muuttopäivän kunniaksi pesulle. Vaahtokylvyt posliiniammeessa (shampoota lavuaarissa) ja päälle lämminilmahoito (föönaus). Hyvin meni! Lisäksi koko poppoo sai manikyyrin, asianmukaisen punnituksen ja Flubenol-pastaa. Priiman korvat tuunattiin myös. Muulla porukalla sekä korvien tuunaus että vaahtokylpy lienee edessä huomenissa. Pesu ja föönaus sujuu yksin mutta korvien laitto vaatii parin auttavia käsiä.

Kunhan pentu kerrallaan saatiin pysymään vaa'alla oli kasvistäti tyytyväinen tuloksiin, kivat viikkonousut kaikilla.
Jälleen kerran sikermä kasiviikkoisten pentujen elopainoja pentueittain:

Alku-pentue:
Hippi 1980g
Arttu 1640g

Tosi-pentue:
Enzo 2400g
Nuu 2500-2600g
Tiuku 2850-2900g

Elementti-pentue:
Zen 2500g
Tuima 1830g
Blitz ja Tipi jo uusissa kodeissa.

Vuorokausi-pentue (nousu viikossa):
Pena (ex-isopoika) 1880g (280)
Pikkutyttö 1330g (215)
Priima (isompi tyttö) 2100g (340)
Ex-pikkupoika 1970g (320)

Muun lauman kanssa on myös jotakin touhuiltu. Millin kanssa en uskaltanut lähteä kisoihin sunnuntaina. Illalla sen sijaan olimme agilitytreeneissä. Mukavasti meni. Milli on tosi hyvin kuulolla, ihastuttavaa. Vaikka tietysti rutiinin puute näkyy suorituksissa, ohjaajan osalta, ei aina niin hienoina suorituksina niin olin moniin yksittäisiin asioihin oikeinkin tyytyväinen. Erityisesti kun ottaa juuri huomioon treenaamattomuuden. Takaakierto-päällejuoksut radan alussa, SIISTIÄ! Hyvä M-P! Tässä näkyi meikäläisen kohdalla ehkä se, että koska en ole treenannut, en osannut pelätä mitään tiettyjä epäonnistumisia. "Huiskaisin" koiran hypyn taakse ja liikuin jo seuraavaan paikkaan, ja Minni osasi! Kiljaisi vaan syöksyessään putkeen tiukasta mutkasta <3. Se etten osaa pelätä mokia näkyy myös esim kepeillä. Yhtään pujotteluvirhettä ei ole tauon jälkeen (kylläkin vain kolme treenikertaa) tullut, vaikka on tehty mun mittapuulla aika vaikeita kulmia, avo- ja kiertokulmia kovassa vauhdissa sekä muuten hankalampia paikkoja, esim aika suora lähestyminen mutta joudun tilanpuutteen vuoksi jäädä itse seisomaan paikoilleen, eli en pysty liikkeellä ohjaamaan koiraa yhtään. Tästä leikkaus takana... Hyvin meni. Ei ehkä muuten suuri saavutus mutta olen iloinen tuosta, koska mulla on niin pitkä keppikammohistoria :-D.

Maanantaina menin myös hallille. Ihanaa päästä päiväsaikaan treenaamaan ja lenkille! Ihan luksusta! Tehtiin muutamaa pätkää sunnuntain treenistä, kontakteja ja keppejä. Kontakteilla vahvistin lähinnä vapautuskäskyä ja sitä, että Millin katse on varmasti eteen- eikä minuun päin.

KilliKoolikin :-D pääsi halliin. Lähinnä se oli katselemassa (oli Millin treenin ajan autossa) maailman menoa, juoksenteli mun perässä hallissa. Tehtiin muutamia toistoja pituuden kulmakepin kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä namin perässä sekä perusasentoja. Mooli keskittyi erinomaisesti. Ei sinällään yllättävää. Kovin mielellään se ei tosin lähde kauemmas minusta, esim kohteen kiertoon, mutta tässä ei eroa kotona tai hallilla.

Keskiviikkona oli ohjelmassa TOKO-treenit! Huh huh. Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittanut on moiseen ohjattuun toimintaan osallistunut. Harmi. Olen tosi iloinen, että kävi moinen tuuri ryhmän kanssa. Meillä on pieni ryhmä, jota vetää Ristimäen Jessica. Olipa kivaa, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Eilen Jessica lähinnä tsekkaili meidän perusasentoja, seuraamista ja jääviä liikkeitä, ja antoi niihin parannusehdotuksiaan. Riikka A. kommentoi, ettei tältä tieltä ole paluuta, toivokaamme näin. Ainakin nyt olen ihan intona. Uskaltaisin silti väittää, että agility olkoon se ykkösjuttu.

Mooli esittää päivä päivältä enemmän äitinsä kaltaisia otteita (Millihän siis elää kyllä kurissa ja herran nuhteessa mutta potentiaalia on). Se on kuulkaas aikamoinen bitch. Mutta NIIIN makee. Tarkkana tuon kanssa tosin on oltava. Eilen Jari oli kyykyssä ja Mooli puoliksi syliin kiivenneenä, rapsutettavana. Kiti tulee viereen, Mooli ihan pokkana irvistää Kitille! Ei murinaa, vain hampaat. KilliKooli sai kyllä poistua paikalta. Tuollaista menoa ei täällä hyvällä katsota. Pieni, kaunis, suloinen ja AH niin RÖYHKEÄ. Suurinta osaa vieraista se vie kuin pässiä teuraalle, juuri kuin äitinsä. Tiedän että levy on juuttunut samaan biisiin mutta voi svidu miten siitä tyksin. KilliKooli <3

Waden poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) tokoili ohjaaja-omistajansa Mikaelan kanssa upeasti avoimen luokan ykköstuloksen 179p! Onnea Mikaela ja taitava Tao!

Olisi ihanaa kuulla enemmänkin Waden jälkeläisten kuulumisia. Muutenkin kuin virallisista kisoista/kokeista, jotka toki nekin ilahduttavat suuresti. Monta Waden pentua on minulle täysin tietymättömissä. Jos tämä jotain kautta Waden jälkeläisten omistajia saavuttaa, ilmoitelkaa toki itsestänne ja koiristanne.