Viikon puuhasteluita

Viime sunnuntain kisat siis jäivät väliin. Vahinko otettiin osittain takaisin treeneissä. Olis pitänyt heti kirjata tunnelmat. Luulen että siitä olisi ollut kovastikin hyötyä jatkoa ajatellen, sillä niitä todellakin oli. Tunnelmia nääs.

Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...

Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.

Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.

Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.

Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.

Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!

Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!

Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.

Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!

Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.

Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!

Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!