Päivittelyä

Lupailin niitä Tipin arvosteluita SawoShow-keikalta. Tässä tulee. Kajsa, laitaks mulle Tuimiksen, niin voisin nekin sujauttaa tänne muistiin?

Perjantai, erikoistuomari Ulla Bergh-Persson, SWE:
"Utmärkt storlek och typ. (ekasta sanasta ei oikeen saa selvää, ehkä mycket?) vackert huvud och uttryck. Fina örön och ögon. Härlig hals och vesing. Välvinklad som visar sig i hennes fina rörelser. Hennes blå färg behöver klarna, allför morrig, men trots detta får hon exelent idag" ERI
Tuomari kävi vielä sanomassa, miten hän pitää Tipistä, muttei sen väristä.

Lauantai, tiukka Alan Bradshaw, NZ:
"Very nice type of bitch with pretty head and expression. Good ears. Would like a little more layback of shoulder. Very close behind going away. Little loose in front. Displays a balanced side gait. Very nice type." EH

Sunnuntai, Keith Nathan, GB:
"Very impressive neck, topline, size and proportions. Lovely feminine head with correct eye shape & good ears. Beautifully made in front with correct forechest. Correct rib. Level topline. Beautiful tail. Excellent rear. A little out of coat. Very free moving & sound front & back." ERI

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen Tipin arvosteluihin. Rakenne ja sitä kautta liikkeet nyt on heenot, mutta väristä ja ajoittain myös tukan määrästä ymmärrettävästi rokotetaan.

Viime viikonloppuna Etelä-Suomen Sheltit järjestivät nk. ShelttiShow:n, epävirallisen näyttelyn shetlanninlammaskoirille. Tuomarina kasvattajakonkari Malcom Hart (kennel Hartmere). Nappiksista ketkuilemassa olivat Tipi (jonka arvostelu lisätään myöhemmin) ja Zen.

Zen:n arvostelu kuului seuraavasti:
"Correct size tricolour who has left his coat home. Refined head. Beautifully positioned ears. Level topline. Very correct hind angulations. Tail long enough. Nice mover." Tulos NUO2 KP Tässä näyttelyssä oli siis vain kilpailuluokka, jossa Zen sijoittui erinomaisesti toiseksi, kera kunniapalkinnon! Hyvä Nane ja Hanna! Kaverit tuntuu saavan hyviä arvosteluja ja sijoittuvan ihan jatkuvasti! Hyvä te!

Viime lauantaina oli Kirkkonummella kolme kisaa kolmosluokille. Nadja ja Hippi ovat tajuttomassa vedossa! Kaikista kolmesta kisasta nollavoitot heille!! Yksi oli hyppäri, ja oli kokonaista kolme päivää liian aikaista saavuttaa tuolla voitolla hyppyvalio -titteli. Tuskin siitä tarvitsee tuolla menolla kovin kauaa haaveilla. :)

Hienoa työtä tekivät sunnuntain ykkösluokassa myös Tuula ja Waden sekä Mupen poika Dali (Firabellen Hirmu). Plakkariin nollavoitto, sitä myöten sert ja nousu kakkosiin! Onnittelut!

Kisasin Millin kanssa lauantaina kaksi kisaa. Olin itse tosi huonossa hapessa. Siihen nähde ensimmäinen rata (hyppäri) oli loistava! Meille vaativalla Virran Raunon radalla (ahtaita paikkoja, yhtään haparoivalla ohjauksella miinoja olisi ollut runsaasti). En tiedä olinko myöhässä, vai rintamasuunta jotenkin kenkku, mutta Milli lipsahti väärään päähän putkea, ei niin vaikeassa kohdassa. Toisesta radasta ei juuri jälkipolville kerrottavaa. Taisin olla melko löysä, koska Milli haki hyvin itsenäisesti kaukana (sivusuunnassakin) olevia esteitä. :/ Uuteen nousuun.

Keskiviikkona alkoivat syksyn ohjatut treenit meidän osaltamme. Ryhmällämme on uusi uljas nimi Posse Melior, joka on latinaa, ja tarkoittaa pystyt parempaan. :) Treenit menivät kivasti! Tehtiin lyhyttä tekniikkapätkää. Hyvät kontaktit ja saatiin aikaan ehkäpä rytmillisesti (sekä myös Millin hyppylinja jne) täydellisesti tehty takaakierto-twisti (termit hukassa... :/). Parannettavaa toki jäi, mutta hienointa oli hyvä fiilis ja että saatiin onnistumisiakin.

Näytelmähommoo

Varsinainen näytelmäputki on nyt takana. Noin kuukauden aikana tuli plakkariin kuusi näyttelyä, joista viisi viikon sisään. Se on enemmän kuin käyn yleensä koko vuonna (tai kahtena...).

Laitetaan tähän alkuun pari Mikko Koskisen ottamaa kuvaa bortsujen erkkarista.

Mooli isompien vauvojen kehässä. Tässä ei esitetä liikkeitä :-)



Äippäkoira elämänsä ensimmäistä kertaa kehässä.

Bortsujen erkkarin jälkeen oli vuorossa shelttien erkkari Tampesterissa. Saimme Waden kanssa matkaseuraksi Sadun ja Hannan kera Dean, Elviksen ja Zen:n. Dealla oli juoksut ja tärpit jo kovin lähellä, joten oli pojilla ohjelmaa. Pyörähdin kehässä ensin Dean kanssa (taisi olla mulle eka kerta "vieraan" koiran kanssa), tuloksena ERI.

Nane (N. Maa) sai ERI:n, hyvällä arvostelulla. Tuomari pahoitteli kovasti Nanen "tyttöantennia" eli häntä nousi turhan paljon. Zen:n arvostelu:
"15 months old tricolour who presents a very attractive outline with good reach of neck, level topline and correct sweep over the loin. He is well angulated and moves with drive behind and extension in front. His head is balanced with good underjaw and neat ears and a charming expression. Just with this dog would keep his tail down on the move."
JUN ERI

Zen; kuva: Satu Tuominen

Wade pääsi vetsku-uroksiin, joita olikin tällä kertaa useampi. Kuudesta ilmoitetusta vet-uroksesta oli paikalle tullut viisi. Wadelle ERI ja sijoitus kolmas.
Gwen Beaden, Iso-Britanniasta saneli oheisen arvostelun:
"Tri who is almost 12y old but doesn´t look like it. He moves freely and covers the ground easily. He has a dark well placed eye, giving a very sweet expression. Still has good dentition and good underjaw. His coat is still black and he is a credit to his owner."


Waden kuvat: Satu Tuominen

Onnistunut ja mukava päivä kaiken kaikkiaan. Kiitokset seurasta Sadulle ja Hannalle!

Torstaina startattiin taas kohti näytelmiä. Tällä kertaa suuntana oli Suomen Savo ja Kuopion SawoShow, jossa oli viikonlopun aikana kolme näyttelyä. Nappasin Kajsan ja Tuiman kyytin Viikistä. Olimme vuokranneet erinomaisesti tarkoitukseen sopivan mökin Tahkolta. Porukka oli tosi kiva ja koiratkin tulivat mainiosti juttuun. Mukavaa kun sheltit ovat niin sopuisia! Moolikin oli matkassa turistin ominaisuudessa.

Perjantai alkoi aamusta ruotsalaisen kasvattajatuomari Ulla Bergh-Perssonin kehällä.

Zen ja Tuima osallistuivat jun-uroksiin. Toivottavasti saan vielä Tuiman arvostelun tänne jossain vaiheessa. Tässä Zen:n arvostelu:
"Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen ar notig vilket i viss män stör uttrycket. Bra bett, mörka ögön. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg."
JUN ERI2
Tuimalle H, olisi halunnut enemmän koiraa.

Wade osallistui taasen vetskuihin. Arvostelu kuului seuraavasti:
"12 årig veteran in synnerligen god condition. Fint huvud. Bra ögon. Ena örat ngt lätt för dagen. Bra hals och resning. Bra kropp och benstomme. Rör sig med spänstig steg trots sin höga ålder. Bra päls och färg." EH1
Tuomarilla oli hieno tapa käydä kertomassa esittäjälle miksi tuomio oli mikä oli. Wadesta hän tuli sanomaan miten hän todella, pitää koirasta ja kuinka se on hieno, mutta hän ei pidä sen toisesta korvasta, joka on lähes pysty. :)

Tipille ERI junnunartuista. Toivottavasti saan Tipinkin arvostelun tänne.

Wade sai pe-iltana kummallisen poissaolokohtauksen. Se oli vaan yht'äkkiä hetken ihan muissa maailmoissa, ja ikenet olivat aivan valkoiset. Pulssi oli kuitenkin normaali, samoin hengitys. Se palautui kuitenkin pian ja oli la-aamuna täysin normaalin oloinen. Liekö reissu vähän turhan rankka, ja kun kuumuuskin oli melkoinen (vaikkei Wade tuntunut nlypaikalla ollenkaan tuskaiselta). Kyllä säikäytti ja muistutti siitä kuinka se ei ole enää nuori poika. Ihan kamalan surullista ja haikeaa.

Lauantaina oli tuomaroimisvuorossa Alan Bradshaw Uusi-Seelannista. Mietin kovasti menekö kehään, mutta päätin mennä, koska Wade vaikutti täysin normaalilta (oli jo myöhemmin illalla).
En tiedä oliko tuomari kovakourainen vai mistä johtui mutta hyvin moni koira sätkyi pöydällä, ja osa vielä maassakin. Wadekin istahti tuomarin kopeloidessa takapäätä. Mun varovainen tuntumani on, että useimmat tuomarit päästävät puutteellisia luonteita läpi kommentoimatta. Tällä kertaa tuomari kyllä kommentoi ja yksi koira sai jopa EVA:n. Muuten tuomari oli kohtuullisen kiltti, jakaen enimmäkseen ERI:ä ja EH:ta.

Zen:n arvostelu kuului seuraavasti:
"A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body is harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type."
JUN EH4

Tuimalle EH. Tällä kertaa koko oli hyvä. :)

Wadelle ERI2, seuraavalla arvostelulla:
"A very nice 12 year old dog, who could give some of the yougsters a lesson in soundness (♥ ♥!!!!). He has a nice head and expression and for his age the body condition is good. He is balanced in angulations. Still has a good quality coat for his age. He is a credit to his owner."
Tuomari halusi kunnioittaa veteraaniuroksia käskemällä yleisön "taputtaa näille upeille herrasmiehille". Sniif.

Tipille Jun ERI.

Vähän katsastettiin myös miehiä sillä silmällä, erityisesti Tipiä ajatellen. Vaikka meillähän on tässä aikaa vaikka ja kuinka paljon. Onneksi.

Viimeinen näyttelypäivä vietettiin tuomari Keith Nathan:n (GB) kehässä.

Zen:lle jun EH kera sijoituksen kolmanneksi (ellen väärin muista kahdella ekalla taisi olla ERI:t)."Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move."

Myös Tuimalle EH.

Waden arvostelu kuului seuraavasti:
"Good size & correctly balanced. Handsome head, lovely eyeshape, colour & expression. Just slightly upward shoulder, holding himself a little roached (pöydällä). Good tail lenght. Nicely angulated rear. Good coat. Sound both ways on the move." Tuloksena EH3. Tämä tuomari ei kysynyt ikää, mikä on veteraaneissa mielenkiintoista, mutta eipä tuolla väliä.

Olipahan rankka, mutta niin mukava reissu! Kiitos seurasta Kajsa, Hanna, Satu ja Marilla sekä kaikki karvaiset!

Äiti ja tytär erkkarissa

Tänään oli se "suuri" päivä kun Milli osallistui näytelmään ensimmäistä kertaa elämässään. Vaikken paljoa näyttelyissä käykään, niin kovin pitkään Milli silti moiselta touhulta säästyi. Aamulla jänskätti. Onneksi Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry:n juhlaerikoinäyttely järjestettiin Helsingin Tuomarinkylässä, eli selvisimme mukavan lyhyellä reissulla.

Perillä bongasin heti Ninan (Millin isän omistaja), Mikon ja Marin, ja jännitys vähän laukesi. Mustavalkoiset käyttäytyivät hyvin.

Ensin oli Moolin vuoro esiintyä isommissa pennuissa (7-9kk), tiukaksi tunnetun, arvostetun Päivi Eerolan kehässä. Katelin "huolestuneena" pienempien pentujen kehiä; moni vauva kun oli jo niin jäntevä ja kovin valmiin oloinen. Olivat tosin himpun eri tyyppisiä kuin Mooli, lyhyempirunkoisia ja vankempia. Meidän KiiKoo on 8 kk:n iässä vasta ihan vauva. Sellainen elastinen luikero. Mun silmääni kuitenkin ihastuttavan tasapainoisesti kulmautunut ja rungon pituudeltaan just passeli (korkeuttaan pidempi siis). Se tarvitsee vielä aikaa! En tod ole ajatellut mennä sen kanssa heti junnuihin. Mooli miellytti myös Päivin silmää, sijoittuen viidestä isommasta tyttöpennusta kolmanneksi ja saaden KP:n (ei ihan itsestään selvää)!
Arvostelu kuului seuraavasti:
Lupaavat mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen ylälinja liikkeessä. Hyvin narttumainen, ilmeikäs pää. Raajaluusto saisi olla hieman voimakkaampi. Kovin kapeat takaliikkeet. Rintakehä tarvitsee aikaa. Esitetään edukseen. Miellyttävä käytös.
Mooli esiintyi tosi kivasti ts. käyttäytyi ihan hirmu hyvin. Soon niin sulkku kun tohkeissaan ravaa piiitkänä pää ihan suoraan rungon jatkona. <3

Äippäkoira Milli osallistui avoimeen luokkaan. Koiria taisi olla yhteensä parisen kymmentä. Tuomarina toimi Helen Broadhurst (kennel Thistlemist), Iso-Britanniasta. Milli sai ERIn kera hyvän arvostelun. Se liikkui kivasti, mutta meillä on kyllä tuossa näyttelyseisomisessa hieman petrattavaa :-D.
Millin arvostelu kuului näin:
Well balanced. Broad flat skull. Good cheek and tapered muzzle. Oval eyes. Ears well set apart. Moderate lenght of neck. Correct bite. Correct forearm. Well sprung rib. Broad hindquarters. Correct turn of stifle. Correct hocks. Oval feet. Correct croup and tail lenght. Excellent movement. Good temperament.

Ehkä me uskalletaan toistekin! :D

Huomenna aamusta starttaan Waden kanssa kohti shelttien erkkaria, joka pidetään Tampereella. Toivottavasti keli on jees. Toivottavasti kiva päivä hyvässä seurassa, shelttejä katsellen.

Muisti palailee pätkittäin

Eli lisäillään näitä megalomaanisen päivitystauon aikana tapahtuneita asioita vaikka näin tipoittain.

Enzo piipahti toukokuun aikana kahdesti "pakollisissa" näytelmäkehissä Joensuussa. Molemmilla keikoilla tulos H (jota Tuomas lähti "hakemaankin"). Enzon toinen korva tavoittelee taivasta kohti, arvostelut muuten kivat. Ensimmäinen näytelmä oli KV, jossa tuomarina Diogo Ramalho (Portugalista?). Toinen esiintyminen tapahtui kaikkien rotujen näyttelyssä Harry Tast:n kehässä. Olisin kuvitellut hänen puuttuvat korvaan enemmänkin. Tuomari oli kuulemma tykännyt ja vielä erikseen huudellut perään miten erinomaiset paimenkoiran liikkeet poitsulla on. Enemmän olisi kuulemma pitänyt kehässä esiintymistä treenata ;-D.

Jos ihanaiset huomaatte mun päivityksessä puutteita, niin ilmoitelkaa toki. Tulee asia sitten korjattua.

Priima (N. Päivän Säde) muuten visiteerasi vieraanamme muutamien päivien ajan, olikohan se nyt toissaviikolla. Voi vitsit miten on mahtava pentu, kaikin puolin! Jari ei olisi millään antanut sitä takaisin Riikalle ja Sampolle, vaan tyrkytti tällä hetkellä riehakkaampaa Moolia vaihtariksi. <3 Hurjan hienosti sopulilapsonen laumaan sopeutui ja näytti kaiken muun päälle vielä niin nätiltäkin! Ihan on objektiivinen arvio juu... :-D

Elementtien juoksuista piti kirjoittamani itselleni muistiksi. Suhteellisen hitaasti lämpenevää (kehittyvää) sakkia tuntuvat olevan :D, mikä nyt oli tiedossa ulkoisestikin. Blitz aloitti juoksunsa kutakuinkin reilun 12kk:n iässä Tipin ollessa jo mainitun 15 kk:n ikäinen. Vertailuna: Hippi oli juoksun alkaessa 14kk "vanha", äiti Kiti 10kk, samoin kuin Kitin sisko Ässä. Nuun ja Tiukun juoksujenalkamisikää en tarkkaan muista, mutta Tiukulla alkoi aikaisemmin kuin Nuulla. Nuu taisi olla noin 12kk tai vähän yli.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) on nyt myös lonkkakuvattu. Tuloksena hieno A/A! Onnittelut Merja sekä kasvattajat Asta ja Arja! Nyt on koko Lempin ja Waden pentue lonkkakuvattu, kaikkien ollessa terveitä (4x A/A ja 1x B/B).

Waden ja Kiran poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) kävi 10.7.2010 luonnetestissä, seuraavin arvioin:
Tuomareina Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukaskokematon

Loppupisteet +105

Palautui kuulemma testistä erittäin hyvin. Tao oli kuulemma sellainen kuin Mikaela oli odottanutkin.

Maailman huonoin blogin pitäjä täällä pitkästä aikaa, hei!

Oikeesti. En ole saanut aikaiseksi, mitä erilaisimmista syistä johtuen, päivittää tätä näköjään yli kolmeen kuukauteen...

Se ettei päivityksiä ole tullut, ei tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut. Tämä päivitys ei tee oikeutta teille ihanaisille kasvateilleni kera niiden omistajien, sillä ihan varmasti jää tärkeitä asioita kirjuuttamatta.

Elementti -pentue + Nuu (N. Tosi Ystävä) kokoontuivat toukokuun puolivälissä pienimuotoiseen joukkotarkastukseen Mevettiin. Tulokset eivät olisi voineet luuston ja sydänten osalta paremmat olla! Nuun, Tuiman, Zen:n, Tipin ja Blitz:n lonkat ja kyynärät kuvattiin ja polvet tutkittiin, tuloksina, myös virallisesti kaikille A/A ja 0/0. Elementeiltä kuvattiin selät ja kuunneltiin sydämet virallisesti, nämäkin ok. Myös silmät peilattiin; Blitz:llä edelleen crd ja molemmilla tytöillä myös joku ylimääräinen ripsi (eivät ole onneksi vaivanneet). Aivan mahtava keikka ja tulokset! Kiitokset teille kaikille aktiivisuudesta!

Vuorokausi -pentue (Aamua lukuunottamatta) + Mooli sen sijaan kokoontuivat myös toukokuun puolivälissä pentunäytelmiin Tampereelle. Hurjan hienosti menikin. Vauhti (N. Ilta Villi) PEK1 KP, PU, VSP, Pena (N. Yön Ritari) PEK2, KP ja Priima PEK2, KP! Mooli kilpaili siskonsa Sentin kanssa bortsujen pikkunarttujen kehässä ollen PEK1, KP, ROP. Kiitos kaikille tosi kivasta kevätpäivästä!

Enzo kera Tuomaksen ja Hippi kera Nadjan ovat tehneet upeita tuloksia agilitykentillä. Molemmilla pareilla 0-voittoja ja sijoituksia sekä sertejä kuninkuusluokassa. Molemmat parit ovat saaneet kevään/kesän aikana plakkariinsa myös CACIAG:n! Nadjalle ja Hipille myös EE AVA -titteli! Jumankekka miten ootte päteviä! Enzohan nousi vasta keväällä kolmosluokkaan ja kuitenkin vain yksi 0 jäi uupumaan pääsystä kesän SM- ja maajoukkueen karsintakilpailuihin. Hippi kisasi karsinnoissa finaaliin saakka! Hienoa työtä!

Hippi pääsi Nadjan kanssa myös Suomen agilityn Euroopan Open -joukkueeseen ja siellä finaaliin. Kisat järjestettiin tänä vuonna Tsekissä. Erinomaisen arvokasta kokemusta maailmalla kisaamisesta, reissuineen.

Tosi aktiivisia ovat olleet elementit omine ihmisineen. Kaikki ovat treenanneet mm. agilityä (Tuimalla startti HAU Openissa). Tipi ja Zen ovat kunnostautuneet myös rallytokossa. Hyvä te!

Kesäkuussa teimme Jarin ja koirien kanssa parin viikon reissun asunto-autolla, päämääränä Kilpisjärvi. Kyllä kannatti! Jotain kuvia löytyypi täältä. Reissun päätteeksi kurvasimme Tuorlaan, jossa vietettiin Juhannusta agilityn merkeissä. Eritoten mieleen tietysti jäi meidän (Milli & allekirjoittanut) ensimmäinen starttimme ko kisoissa. Tuloksena NOLLAVOITTO JA SERT!! Me tehtiin se! Mieleen tulee aina, että vihdoinkin mutta toisaalta jos kisa- ja treenimääriä ajattelee, niin eipä kai tässä kannata kamalasti ryhtyä itseä ruoskimaan. Enivei, Milli on niin jees! Ja nyt kun on muutama kolmosten kisa takana, on nälkä kasvanut syödessä ja tietää vähän mitä pitää treenata. Muutenkin oli tosi kiva Jussi hyvässä seurassa!

Elementeistä saatiin ihan oma joukkue tämän vuoden Agirotuun, joka järjestettiin Ylöjärvellä. Surkuhupaisaa oli, että Tipi aloitti juoksunsa (15kk:n iässä :-)) perjantai-iltana, kisan ollessa sunnuntaina. Olin jo ehtinyt lähteä matkaan Millin kanssa, joten varakoirana ollut Kiti oli jäänyt kotiin. Satu ihanana ihmisenä ajoi Nurmijärveltä meille, poimimaan äippäkoiran heille yökylään, joten mammakin pääsi kirmaamaan lapsukaistensa kanssa. Olipa mahtavaa mennä Kitin kanssa! <3 Muutamat kyselivät radan jälkeen miksi en kisaa Kitin kanssa. Vastaus: ei harmainta aavistusta! Se oli niiiiin siistiä! Tosin olihan ratakin Kitille tietysti helppo, kun aloissa mentiin, mutta silti. Ja jos agilityradoille mielii, on kontakteille todellakin tehtävä jotain. Tai jos kävisi vain hyppäreillä? Enivei; miljuunat kiitokset kaikille kivasta päivästä ja osallistumisesta! Ensi vuonna uusiksi! Toivon tosin, että silloin sisarukset saavat mennä omana joukkueenaan.

Agirodun lisäbonuksena meillä oli pienimuotoiset pentutreffit myös Hymyn ja sen pentujen sekä heidän ihmistensä kanssa! Aamukin saapui Norjasta Suomen kamaralle. Oli aivan ihanaa nähdä teidät kaikki! Kiitos Vauhti ja Johanna (myös majoituksesta! pelastava enkeli), Aamu, Jenni ja Jan Egil, Hymy, Pena ja Päivi sekä Priima ja Riikka!

Waden kanssa vietettiin heinäkuun alussa laatuaikaa näytelmien merkeissä Karjaalla. En yleisesti pidä näyttelyitä harrastuksena koiran kanssa, vaan lähinnä ihmisten harrastuksena, mutta Mane My Man osasi todella arvostaa laatuaikaa mamman kanssa kaksin. Vielä kun mukana oli Nadja kera hyvin käyttäytyvien shelttineitien, ei olisi seura paljon pappaa miellyttävämpää olla. Wade tulee 12v nyt syyskuussa, joten senkin puolesta oli jännää kuulla mitä tuomari siitä kommentoi. Vetsku uroksissa oli meidän lisäksi yksi kilpailija.
Arvostelu kuului seuraavasti:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, hyväkuntoinen 12 vuotias. Hyvä pään kiila, silmät ja korvat. Hyvä kaula, hyvä runko, sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvapeite ja väritys. Erinomaiset liikkeet.
VEK ERI1, PU4, VSP-vet Wohooo!
Tuomarina oli Hilkka Salohalla + harjoitusarvostelija.
Sert meni PU2:lle. Melkeimpä huvittavaa (no ainakin liikuttavaa), miten pappa on noin lähellä sertiä vielä tuossa iässä. Tosin tuloksista viis; tärkeintä on että se on vielä kunnossa ja meillä oli helteestä huolimatta niiiin mukavaa yhdessä. Samalla keikalla katsastettiin vähän Hipin mahdollista tulevaa sulhoa. ;-)

Kiti on tehnyt (jo nyt) kovasti tukkaa steriloinnin jälkeen. Tuntuu että se tippuu silti nyt, joten en uskalla ilmoittaa sitä mihinkään näytelmään. Mutta josko Minuska Pituskankin vielä johonkin veisi näytille. Uusi villa on selvästi pehmeämpää kuin aikaisempi, ja tuntuu kyllä että useammin sen kanssa täytyy harjaan tarttua. Ennen kun tuota koiraa ei ole tarvinnut harjata "koskaan", vain kun karvaa lähtee, ehkäistäkseen sen nurkkiin irtoamista.

Näin se homma etenee. :)

Kuinkas mä nyt muistan mainita kaiken tapahtuneen?

On edellisestä päivityksestä taasen tovi vierähtänyt.

Elementti -pennut saavuttivat 2.4. jo huiman vuoden iän. Miljuunat onnittelut koko ihanaiselle katraalle! Tällaisena hetkenä sitä tulee erityisesti ajateltua miten hassuja sattumuksia ko. pentueen kotien löytymisessä oli. Mulla on sellainen fiilis, että kaikki ovat olleet kovin tyytyväisiä hurjimuksiinsa. Kiitos Hanna ja Atte, Satu, Kajsa ja Tero sekä Anna ja Petri!


Yo. kuvassa Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) reilu neliviikkoisina.


Tässä kuvassa taasen Tuima (N. Tuli) ja Blitz (N. Vesi). Ikä myös reilu 4 vkoa.

Hippi (N. Ensi-Ilta) kävi harjoituskappaleena ERG-tutkimuksessa, jossa sen silmänpohjat todettiin terveiksi! Huisin hienoa!

Hippi ja Nadja osallistuivat myös koiratanssin SM-kilpailuihin, sijoittuen ko karkeloissa neljänneksi! Ihan mahtavaa! Sydämelliset onnittelut!

Hipille on myös EHKÄ löytynyt sulho. Kiinnostavin vaihtoehto pitkiin aikoihin. Vielä tosin on taustatyötä tehtävänä. Hippi siis EHKÄ astutetaan seuraavasta, ihan loppuvuoteen sijoittuvasta juoksusta.

Zen ja Hanna osallistuivat ensimmäiseen rallitokokilpailuunsa mölliluokassa. Tuloksena mahtavat 91/100p! Onnea, onnea Hanna ja Zen!

Zen, Tuima ja Tipi osallistuivat Juvalla 3.4. järjestettyyn Shelttien erikoisnäyttelyyn. Koko kopla sai oikein hyvät arvostelut tiukoilla tuomareilla. Zen mahtavasti JUN ERI3, Tuimalle ja Tipille EH:t! Hyvä te! Myös Wade oli ilmoitettu veteraaniluokkaan, mutta jouduimme jäämään kotiin allekirjoittaneen kammottavan vatsataudin vuoksi.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) voitti Lappeenrannan Agilityurheilijoiden agilityn vuoden tulokas -kilpailun! Paljon, paljon onnea Merja ja Klaara!

Waden poika, Hymyn veli, Demo (Firabellen Hurma) nousi agilityn kolmosluokkaan! Tällä kertaa "ohjaksissa" oli Janita Leinonen. Onnittelut Demolle taustajoukkoineen!

Päivitystaukoa

on tässä tullut jo ihan riittämiin. Mä oon kyllä niiiin uskomaton näiden blogihommien kanssa. Perustin nääs uuden blogin henk.kohtaisempia juttuja, lähinnä treenien kirjaamista varten ja laitoin _sinne_ erilaisen profiilin ts. blogin tarkoituksen kuvauksen. Jumankekka, ko. profiili tuli näkyviin myös tänne, vaikka siinä nimenomaan oli ruksi kohdassa "päivitä vain tähän blogiin" tmv.

Joka tapauksessa tuohon toinen blogi on salasanalla suojattu. Kutsuja saap pyydellä multa, jos katsoo olevansa kiinnostunut. Siellä ei ole oikeinkirjoitustakuuta, kuten ei täälläkään :D ja juttujen taso ei muutenkaan, jo totutusti, tule olemaan kummoinen. Mietin vielä siirränkö myös noi "kummalliset" puutarhahörhöilylätinät sinne ja keskityn täällä lähinnä _oikeisiin_ Nappulavaaran -juttuihin. Tällä kertaa avautumiseni Millin agilitykisoista on kuitenkin täällä, kohtuullisen lyhyen kaavan mukaan.

Sitten niihin oikeisiin uutisiin. Kiti steriloitiin vihdoin viime viikon torstaina. Leikkaus meni hyvin. "Toivoin" josko moiselta kiljukaulalta oli viety äänihuulet, koska kaveri ei haukkunut kertaakaan kahteen vuorokauteen leikkauksesta. Haava oli kuitenkin asianmukaisesti alavatsassa ja alkoihan sitä ääntäkin tulla. Tikit poistetaan alkuviikosta ja sitten voidaan varmaan pikkuhiljaa aloittaa taasen kunnon kasvatus. Koko ajan on käytössä ollut tuo puhallettava kauluri, eikä se nyt tunnu Kitiä mainittavammin häiritsevän. Se ei ole missään vaiheessa yrittänyt saada sitä pois. Haava on tosi siisti, ja on ollut sitä koko ajan.

Hippi (N. Ensi-Ilta) oli tällä viikolla silmäpeilauksessa ja tervehän tuo on edelleen. Sitä saattoi odottaa, vaikka eipä noista koskaan tiedä. Hieno juttu kuitenkin! Hippi menee ERG-tutkimukseen harjoituskappaleeksi ensi viikolla. Jännä homma!

Hippi ja Nadja tekivät pari hienoa rataa Kirkkonummen agilitykisoissa viime viikonloppuna. Toiselta radalta nolla ja sij. kolmas. Toisella radalla harmittava (sikäli harmittava, että rata oli muuten älyttömän hieno!) riman pudotus.

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas korkkasivat agilityn kolmosluokan viime viikonloppuna. Nämä kaverit ei tulosten suhteen näemmä aikaile. Heti tuplanolla ja vieläpä SERT! Valiokello käyntiin ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa! Hurjaa menoa näiltä miehiltä! Onnea, onnea!

Olin itsekin kisaamassa sunnuntaina Millin kanssa kolmen radan verran. Tuomarina Seppo Savikko. Radat sinällään kohtuullisia haastavuudeltaan (heh, mä kun oon niin paljon kisannut viimeisen kahden vuoden aikana, etten paljon osaa ottaa kantaa tuohon). Tulokset eivät olleet mairittelevia, mutta kokonaisuutena olen meidän ratoihin, tai lähinnä vireeseen, jaksamiseen ja keskittymiseen TODELLA tyytyväinen. Tavoitteena mulla oli pysyä rauhallisena ja olla juoksematta kilpaa Millin kanssa. Kyllä ne tuloksetkin sieltä alkaa tulla.

Ekalta radalta hyl. M meni paskamaisessa paikassa pujottelun kakkosväliin, josta otin sen tietty pois. M on noissa tilanteissa "Kyllä mä tiedän minne mennään". Siinä niitä kieltoja tuli kepeiltä, kun koira oli karkaamassa kepeille vaikka pyysin sen luokseni. Otin sen aina pois, koska tuon otuksen kanssa on luvassa loputon suo, jos annan sen tehdä mun käskyjeni vastaisesti, edes vähän. Vasta sitten kun se tuli tarpeeksi lähelle mua ja annoin käskyn "kepit" se sai mennä. Loppurata jees. Ei mitään sinkoiluja tai kuikuiluja väärille esteille.

Tokalla radalla kaksi rimaa ja takajalat pituuden viimeiselle palikalle, tulos 15. :-/ Onneksi Sonja kommentoi (Kiiitos Sonja!!), että mä jotenkin hätäilen käsieni ja kroppani kanssa tiukoissa paikoissa ja/tai paikoissa joissa tulee kiire. Kele kun unohdin TAAS videokameran kotiin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä viimeiselle radalle niin, että mun ohjaus pysyy, en huido, annan koiran tehdä työn JA olen itse rauhallinen.

Jumankekka! SE oli siistiä! Jostain ihmeen syystä M tiputti ykkös riman, jota en onneksi huomannut(!), sain ohjattua "nollana", jolloin asenne on tietty ihan eri. Yhdelta hypyltä seinää päin tuli kummallinen kielto. Mun mielestä mun ohjaus ja liike oli ok mutta M kielsi. Ehkä olisi tarvinnut enemmän apua/varmuutta tuohon. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen suoritukseen, erityisesti vireen osalta. ***kat tuloksesta. Jos tuo rata ei ollut meidän kaikkien aikojen paras, niin väitän että ainakin top vitosessa.

Lisää tätä! Seuraavat kisat Pääsiäisenä Purinalla.

Hyvät fiilikset

Oon saanu juttelemalla ja funtsaamalla jotenkin käännettyä edellisen kirjoitukseni fiilikset huomattavasti positiivisemmiksi. Mulla on jopa kavereita, jotka on halukkaita treenaamaan kanssani *hehhehee*. Kiitos Rajaheimon Anu, Heiskan Hanna ja muut ihanat! Hannan kanssa jutteleminen tästä mun iän ikuisesta suorittamisesta ja tehokkuudestakin jeesasi. Nykersin eilen ex-tempore pikkuisen listan muutamasta kivasta asiasta. Se pitäis tehdä useammin! Mietin esim vähän väliä, etten ole lukenut pääsykokeisiin tarpeeksi tehokkaasti ja paljon mutta luvut on kokeneempien mielestä hyvässä vaiheessa. Pitäisi iloita vaikka vaan siitä miten kerrankin elämässä ei tarvitse puurtaa veitsi kurkulla. Harvinaista herkkua. Pitäisi oppia tekemään asioita niin ettei aina vaatisi itseltään ihan älyttömän paljon. Monesti kun mä sitten teen niin, että jos on pienikin riski etten ole heti täydellinen, en tee ollenkaan.

Eilen oli Millin tokot. Tästä kirjoittamisesta on muuten siinä paaaljon hyötyä, vaikken paljoa kirjoittele ja treenejäkään ei pahemmin ole takana. Jotenkin kirjoittamalla tulee niitä juttuja ehkä mietittyä jotenkin syvällisemmin. Enivei. Pohdin tuota piippausta treeneihin mennessä. Otin Millin tuttuun tapaan heti autosta. Odotusaika oli lyhyt eikä piippaamista ollut juuri lainkaan. Huomautin kyllä nätisti, etten siitä oikein tyksi. Tehtiin paikallamakuu suurinpiirtein kokeenomaisesti, luoksepäästävyyksineen ym. Makuun jälkeen vein Millin takaisin autoon eli sille ei tullut "turhaa" hengailua. Muutenkin koin, että tämä oli hyvä ratkaisu.

Tuota treenirutiiniakin tuli mietittyä taannoin. Tein nyt niin, että ottaessani koiran autosta kerroin sille, että tiedossa on tokohommia, jonka teen aina. Mentiin kentälle/sen luokse. Pyysin M:ltä kontaktia tule -sanalla, jolla tuli perusasentoon. Kehuin (Minnillä on kivaa!). En pyydä sitä varsinaisesti sivulle, koska vire voi tuossa vaiheessa olla sellainen (ja onkin), että se suuremmalla todennäköisyydellä tekee huonomman perusasennon kuin minkä se oikeasti osaa. Tästä sitten otin ehkä askeleen johonkin suuntaan ja pyysin M:n perusasentoon. Sekä vire että suoritus itsessään JEEEES! Kehu ja palkka. Siirtyminen "tuomarin" luokse luoksepäästävyyteen ja riviin makuuseen. M piti kivasti kontaktin rivissä. En myöskään tässä pyytänyt sitä sivulle. En halunnut että se joutuu odottamaan pitkään käskyn alla. Jessica kun hiplasi koirat vielä rivissä ja meidän vuoro oli viimeisenä. Tämäkin meni hyvin, Milli _melkein_ nousi istumasta Jessicaa vastaan (positiivisesti) mutta yskäsin tai jotain, jolloin palasi hyvin paikoilleen.

Paikalla makuu itsessään meni hyvin. Kävin välillä palkkaamassa, muistaakseni 2 kertaa. Milli oli tosi rauhallinen. Pidin katseen Jennin (Kiitos!) ohjeen mukaan hieman alaviistossa. Ei namien kaivelua taskusta koiran luokse mennessä (kuvitelkaa, sitäkin oon tehnyt...). Ihan vähän M haisteli maata etujalkojensa ympäriltä. Tätä se on tehnyt ennenkin mutta enemmän. Oisko vire ollut sopiva? Jäisikö kokemuksen myötä pois, kun aikuisten oikeasti tietää mikä homman nimi on? Kun haisteli, yskäisin ihan vähän ja kun lopetti kehuin raaauhallisesti. Heeno peetu! En pyytänyt perusasentoon lopussa vaan palkkasin ja vapautin makuulta. Peetu kun tuppaa ennakoimaan yhtä sun toista.

Tässä välissä siis taasen autoon. Hain M:n hetki ennen meidän suoritusvuoroa ja tein samat rutiinit kuin edellä. Hyvin meni. Sitten leikittiin hieman kaukoja ja tein pari seuraamisen aloitusta. Ja lelun irrotusta... Siinä on tullut nyt edistystä mutta kun vire nousee on lelusta vaikeampi irrottaa, luonnollista. Tätä treeniä jatketaan. Varsinaisessa treenissä aloitettiin parilla kaukojen asennon vaihdolla, ettei joka kerta tehtäisi alkuun samaa seuraamisen aloitusta. Vaihdot vain asennoissa istu-maahan ja etäisyys koiraan alle ½ metriä. Ihan tosi kivasti meni! Vire hyvä, peetu edisti yhdessä maahanmenossa ihan tosi vähän, vaihdot nopeat. Noissakin se tuppaa ennakoimaan mutta huomautan sille nyt. Tosi nopeasti se hiffaa, ottaa palautteen vastaan hyvin (en mä sille pahasti sanokaan mutta silti) ja korjaa hienosti toimintaansa kun tietää mitä haluan.

Sitten tehtiin taasen muutamia seuraamisen aloituksia. Älyttömän hyvä vire, hieno paikka ja koiralla korvat päässä! Mahtavaa! Jopa allekirjoittanut oli kuulemma petrannut ja sain oikein kehujakin! Ryhti (ja kropan suunta) oli parempi, samoin kuin rytmi liikkeelle lähdöissä JA mä hanskasin taluttimen! Pieniä juttuja mutta NIIN siistiä! Moollaan edistytty! Jei! Milli luovutti palkan myös Jessican mukaan paremmin kuin ed kerralla.

Kiesus miten kivaa toko voi olla! Meillä on kyllä käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, että ollaan päästy Jessican ryhmään! Ja se on myös tärkeää, että muut ryhmäläiset on motivoituneita ja tavoitteellisia.

Mooli oli myös mukana kun ei ollut niin kylmä. Ei mitään ylläreitä minkään suhteen. Mä vaan oon niin onnellinen KiiKoosta! Piti älyttömän kivasti kontaktia hallissa ja pihalla. Keskittyi hienosti perusasentoihin ja siivekkeiden kiertämisiin, mitä tehtiin, aivan mahtavassa vireessä edelleen. Mooli on kerran aikaisemmin käynyt hallilla mutta silloin siellä ei ollut muita. En oo raaskinu ottaa sitä treeneihin autoon odottamaan, kun on ollut niin kylmä. Nyt oli halli täynnä porukkaa. Ihmiset on ihania. Se on hassu, liekuttaa ihmisiä kohtuu matalana ja kiipeää syliin muttei mun mielestä mielistele. Kovin monen koiran luona ei käynyt mutta kenenkään edessä ei kumarreltu. Äitinsä tyttö.

Mietin taannoin, ettei me Moolinkaan kanssa edistytä missään hommassa. Vois ehkä tosiaan madaltaa joskus _omaa_ kriteeriään... Ollaan tehty nose touch:a matkalaukun päällä ja kerran rappusella. Se jo selvästi tietää homman juonen ja pystyn itse olemaan jonkin matkan päässä. Pidemmällekin voisin mennä mutta oon toistaiseksi palkannut sitä nakkaamalla maahan, sen jalkoihin, namin. Ja tämä ei kovin kaukaa onnistu. Luulen että tässä vaiheessa voisi ottaa kuvioihin myös edessä odottavan palkan. Tähän saakka olen palkannut sen jessillä (vapautus) kädestä, metrin-parin päässä laukusta. Moolin ohjelmassa on ollut tietty myös perusasentoa, josta käsi on aika pitkälle häivytetty. Palkan voisin pikkuhiljaa siirtää myös pois kädestä. Ollaan tehty seiso-maahan asennon vaihtoa ym ja ilman muuta kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa opettelua, leikitty ja pussailtu. Lilleri Lalleri on kyl selvästi jo MUN <3. Mä oon niin älyttömän mielikuvitukseton. Ehkä näitä kirjaamalla ja taasen puhumalla ihmisten kanssa keksin enemmän pikku puuhasteluita.

Nappis-treenit Juvanmalmilla jatkuu, olikos se nyt huhtikuun loppuun mutta päivä muuttuu sunnuntaille. Tänään Hanna ystävällisesti tarjosi jaettua vuoroa kanssaan Sporttikoirahallilla keskiviikkoisin. Siistiä! Siitä se lähtee kun avaa suunsa eikä murjota itsekseen kotona ja ajattele olevansa maaaailman huonoin.

Alkaa ajoittain mennä sen verta syvällisiksi (ja noloiksi) nämä jutut, että funtsin laittaisinko tämän blogin salasanasuojatuksi. Kokemuksia?

Agilityn kuninkuusluokkalaiset Enzo ja Tuomas!

Kasvitäti täällä onnittelee taitavaa paria! Pari nousi kolmosiin viime lauantaina. Enzo on virallisemmin N. Tosi Kiitäjä, yhdistelmästä Kiti ja Fico!. Hienoa työtä Tuomas!

Ihan kauhee treenihimo olisi mutta jotenkin olen ihan lamaantunut. Voisin hyvin käydä esim aamupäivisin hallilla mutta yksin on vähän kurjaa. Treenattavaa olis ihan älyttömän paljon, sekin ehkä jotenkin turhauttaa. En tiedä miksi. Jostainhan se olis aloitettava. Tuntuu etten osaa nyt yhtään suunnitella mitään pätevää treeniä. Tuntuu että kaikki muut vaan osaa ja tekee paljon kaikkea mutta musta ei oo mihinkään :(. Enkä mä yleensäkään mielestäni tee muita varten vaan koiria ja itseäni. En ainakaan tiedosta sitä. Ja treenaaminen on sitäpaitsi älyttömän kivaa. Babysteps, babysteps. Niin kai sitä pitäisi ajatella. Ja treeniseuraa kyllä kaipaisin kovasti! Sekä agilityyn että tokoon. Huolisko joku mut mukaan?

Tulipas tästä nyt tunteenpurkaus. :(

Äsken sain sentään laitettua Janitalle meiliä ja tilattua sen Pennusta mestariksi DVD:n. Kiitos tarjouksesta Kristiina! ;-) Ja juuri ilmoittauduin _seitsemään_ kakkosluokan starttiin! :-) Lisäksi tuli klikkailtua ilmomuistutuksia piitkälle toukokuulle. Josko sitä kävisi Vappukisoissa vaikkapa Seinämäjoella. Jennii, Miiraa?

Selvästi huomaan, että kun aurinko on enemmän esillä alan kuikuilla enemmän noita rehujuttujakin.
Perjantaina ja eilen olen kylvänyt sisälle muutamia plaatuja siemeniä.
Osa pussukasta:
- Anemone barbulata (joku vuokko, Plant World Seeds)
- Anemone narcissiflora (narsissivuokko, Chiltern Seeds)
- Aquilegia 'Woodside Mix' (akileija, kirjavalehtiset, Plant World Seeds)
- Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis' (pyreneidenkurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Hypericum 'Gladis Brabazon' (kuisma, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Penstemon digitalis 'Husker Red' (täpläpipo, punalehtinen, Plant World Seeds)

Koko pussi:
- Aquilegia 'Apple Blossom' (akileija, v.pun, Plant World Seeds)
- Aquilegia 'Clematiflora Mix' (akileija, sek., Plant World Seeds)
- Campanula trachelium 'Faichem Lilac' (varsankello, valk-lila, Plant World Seeds)
- Carex comans 'Frosted Curls' (sara, Plant World Seeds)
- Geranium caffrum (kurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Geranium thunbergii 'Jester's Jacket' (metsäkurjenpolvi, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Geranium macrorrhizum 'Czakor' (tuoksukurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Lavatera arborea 'Variegata' (malvikki?, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Meconopsis betonicifolia 'Alba' (sinivaleunikko, valkokukkainen, Plant World Seeds)
- Primula alpicola (tiibetinesikko, Plant World Seeds)
- Primula flaccida (esikko, Chiltern Seeds)
- Primula mooreana (syysesikko, Chiltern Seeds)
- Rhododendron ferrugineum (ruostealppiruusu, Itävallan tuliaisia kesältä -09) Nyt kun kaivelin tietoja niin tämä vaatii kylmäkäsittelyn. Täytyy muistaa viedä pihalle kunhan on hetken (1-2vkoa) köllötellyt lämpimässä. En kylvänyt tästä koko satsia, koska siemeniä paljon. Ovat tosin ihan pölyn hienoa...

Lauantaina kävin paikallisessa ihanaisessa kukkakaupassa (miljöö on ihan paras, soon vanhan navetan kivijalassa), kun piti kyläpaikkaan joku tuliaskukka shoppailla *seliseli*. Olen pitkään haaveillut amatsoninliljasta ja siellä sattui olemaan sopivasti pari kipaletta sellaista, joka ei tuoksu kauhean voimakkaalle (en tyksi voimakkaasti tuoksuvista, ja saatan olla niille allerginenkin). Koska kukkia ei enää ollut montaa, sain vähän rabattiakin. Ostin siis _vain_ toisen niistä. Soon niiiin kaunis. Ja sitten bongasin ohikukkineita Cattleya-hybrideitä, joista yksi tuli mukaan myös. Toivottavasti saan sen joskus kukkimaan uudelleen, niin värin arvoituskin sitten ratkeaisi.

Orkideayhdistyksen kimppatilauskin on ajankohtainen nyt maaliskuussa. Listaa on selattu ahkerasti. Tällä kertaa päätin, että mopo ei karkaa käsistä mutta jos sitä nyt pari tilaisi... Ainakin 1-2(-3) Cattleyaa/Laeliaa, 1 Ascocenda, 1 Phaius tankervillea. Ja siinä ne sais ollakin. ;-)

N. Yön Ritari alias Pena, ikää 12 viikkoa, kyläili Carro-mummon, Särö-isän ja Myrtti-tädin luona Seiniksellä. Tässä pari Miiran ottamaa kuvaa. Sori Miira tekijänoikeuksien törkeästä rikkomisesta!

Tässä Pena (vas) tätinsä Myrtin kanssa.




Ja Pena kera Sääppä-iskän <3. On miehissä samaa näköä. Selvästi Penan pää on enemmän isänsä kuin äitinsä. Ja silmät. :-)!

Sitten organisaatioteorioiden kimppuun. :-)

TOKOa

Eilen pääsin kuin pääsinkin tokotreeneihin Millin kanssa. Ohjelmassa oli ensin keskustelua treenien/kokeen aloittamisen rutiineista, vihjesanoista, koiran tekemisistä liikkeiden välillä vs mitä ohjaaja toivoisi koiran tekevän, viretilasta, palkkauksesta sekä treenin lopettamisesta. Avartavaa. Tuli mieleen, että voisi oikeasti tehdä jonkun ihan rutiini rituaalin treenien alkuun. Mähän kerron kyllä Millille aina milloin treeneihin ollaan menossa ja milloin treeni alkaa sekä aloitan treenin AINA perusasennosta. Mietintää, mietintää.

Yks juttu mikä mua himpun vaivaa, on että nyt kun ollaan käyty huimat 2 kertaa ohjatuissa treeneissä Milli on aina alkuun piipannut kun odotellaan ja keskustellaan. Vähän mutta silti. En tiedä johtuuko se siitä, että ollaan hallin pihalla, jossa normisti tehdään agilityä, joka tietty nostaa sen virettä huimasti. Se ei ole lainkaan tottunut seisoskelemaan siellä. Koira ei siis ole käskyn alla tuota tehdessään vaan ihan vapaalla. Saattanee siis jäädä pois ihan itsestään kun tietää mikä homman nimi on. Kun tehdään liikkeitä tai muuten on ohjelmaa, se ei piippaa.

Varsinaisena treeninä tehtiin taasen seuraamista. Yksittäisiä askeleita, enimmäkseen eteen ja taakse. Tarkoituksena siis ettei se singahda liikkeelle "seuraa" -sanasta vaan KATSOO minne minä lähden. Milli oli aika hyvässä vireessä, ja mielestäni kuunteli ihan oikeasti. MUTTA mä olin todella surkea! Ensinnäkin on aivan toivotonta olla kurkkimatta koiraa untuvatakin takaa. Ryhti, rintamasuunta whatevö ihan sieltä. Ja palkka... Kuuntelen mitä Jessica sanoo ja varon palkkaamasta muuten kuin silloin kun hän katsoo, että menee hyvin (kun mä en piru vie noiden romppeiden kanssa näe). Tästä aiheutuu väistämättä (mulla) se, että palkka on myö-häs-sä. Ja remmi. Miksi ihmeessä kokematon tokoilija treenaa seuraamista taluttimessa. Helvata. Koirassa, itsessä ja palkassa on ihan riittävän monta liikkuvaa osaa blondille. Ja sit pitäis hanskata vielä talutin. Mutta periksi en anna! Tää tahtois hyväksi!

Sitten tehtiin luoksetuloa ihan vaan sillai, että Jessica pitää koiraa ja tää kutsuu ("sivu"). Palkkasin tästä tulosuunnasta poispäin, liikkumalla myös itse poispäin koirasta. Palkka lensi vasta kun koira oli mun luona/takana mutta liike tuli jo ehkä 5 metriä ennen kuin Milli oli mut saavuttanut. Vauhti peetulla oli tosi hyvä alusta saakka! Tässähän on joskus ollut sitä, että Milli vähän himmaa. Vauhti on kuulemma riittävä ja hyvä mutta mä itse haluan, että se tulee lujempaa. Ja joskus alkuun huomasin, että jos katson koiraa, se alkaa aijata mua ja hidastaa siinä tietysti. Sen verta mäkin oon tajunnu, että katson aina koiran yli/sivuun.

Ai niin. Ihan kauhean noloa mutta liikkeiden välillä, kun palkkasin Milliä lelulla, se irrotti huonosti. Tarvii vissiin panostaa taas tuohonkin. Palkka, "kiitos", lelu irti (pidettävä huoli, että en vedä lelua... *nuija*) ja heti uudestaan palkka. JA kun olen ottanut lelun pois, Milli EI saa hyppiä ja riekkua. Muttakunagilityssäseonniinsiistiä. Kuinka palikka voi ihminen olla?

Tästä tulikin mieleeni, että sanokaa hyvät ihmiset, jos näette meitä treenaamassa, KUN teen jotain urpoa! Palkkaan epäloogisesti (tai muuten huonosti), vaikeutan epäloogisesti tai ihan mitä tahansa vastaavaa. Oppimassa täällä ollaan, eikä siitä ettei kukaan korjaa, hyödy yhtään kukaan. Pahinta mielestäni on, että aikuisten oikeasti se on koira joka siitä kaikesta korjaamattomuudesta kärsii. Ja tuhannen paljon nopeammin se koirakin oppii, kun homma hoidetaan hyvin. Mä kyllä kestän asiallisen palautteen, vaikka sitten nieleskellen. Ja vaikka olis hyvä perustekin tehdä jotain jotenkin, siitä oppii eniten kun osaa asiansa muillekin perustella. Ja kyyyyllä, mulla on traumoja "asiattoman" treenaamisen katsomisesta :(. SANOKAA!

LilleriLallerin (soon KiiKoon eli Moolin yks miljuunasta lisänimestä :-D) huomiset "agility"treenit peruttu, koska Agimestassa on Trkmanin koulutusta. Ensi viikolla sitten vasta. Tai saatanpa polkaista tässä K:nummen hallille päivänä jonain, kun ei tuota pakkasta nyt niin paljoa ole.

Hei soon kevät ny! Kattokaa vaikka... kalenteria. :-D Maanantaina tein kuin teinkin ekat kylvöt. Purkkeihin ja taimimultaan vähän vermikuliittia sekaan, sitoo ehkä kosteutta(?), sienemet vähän peitellen sekaan, kaivoin lumet pois, purkit maahan ja lumet takaisin päälle. Kylvämistäni siemenistä ainakin suurin osa on kylmäkäsittelyä vaativia tai siitä hyötyviä, en tiedä teinkö kylvön siinä suhteessa liian myöhään ts riittääkö viileä aika itämisen varmistamiseen. No jos ei, niin ehkä ne sit ensi keväänä...

Seuraavat plaadut kyseessä:
Näitä koko pussit:
Helleborus 'Pacific Frost' (kirjavalehtinen jouluruusu, Plant World Seeds)
Corydalis solida 'George Baker' (pystykiurunkannus, v.pun.kukkainen, Chiltern Seeds)
Primula farinosa (jauhoesikko, Chiltern Seeds)
Anemone rivularis 'Glacier' (himalajanvuokko, English Garden)
Helleborus purpurescens (punajouluruusu, English Garden)

Näitä osa siemenistä (osan kylvän varmaan normisti ilman kylmäkäsittelyä):
Aconitum 'Stainless Steel' (ukonhattu, Chiltern Seeds)
Sorbus cashmiriana (kashmirinpihlaja, Plant World Seeds)
Acer cirsinatum (viinivaahtera, Chiltern Seeds)

Noista, joita kylvin osan, liikenis kyllä jollekin vielä. Olisko halukkaita? Sorbusta on moonta siementä, ukonhattua kymmenkunta ja Acer:a muutamia. Neuvoja niiden suhteen en osaa antaa mutta myötätuntoa yrityksiin löytyy. :-)