Syksy saa

Olipas ajan hermolla oleva otsikko. En keksinyt muutakaan. :-)

Hmm. Ei pääse tässä huushollissa tylsistymään. Duunissa toiminnanohjausjärjestelmän vaihtaminen öööö aiheuttaa "vähän" päänvaivaa ja ylimääräistä adrenaliinia veressä (sitä kun mulla ei yleensä ole :-D) sekä väsymystä. Eikä stabiilia ole privaatissakaan.

Aloitetaan alusta. Olin varannut Millille tiineysultraa varten ajan torstaiksi, jo hyvissä ajoin. Kerkesin maanantaina hehkuttamaan naamakirjassakin, kuinka on enää 3 päivää to go. Tiistaina tulin duunista, Jari oli kotiutunut vajaa tunti ennen mua. Milli ja Kiti alkoivat tapansa mukaan vetämään lelua keskenään ja riekkumaan. En kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Istuin pöytään kahvikupin ääreen, jolloin Minni-Peetu tuli Jarin viereen norkoilemaan (se saa Jarilta aina silloin tällöin jotain). Milli siristeli silmiään ja näytti HYVIN surkealta. Aloin tutkia silmiä tarkemmin. Ne olivat punaiset, turvoksissa ja vilkkuluomet selvästi vetäytyneet pitkälle silmän päälle. Selvästi huomasi, että koira on kipeä ja se kesti huonosti valoa. Kuumeen mittaus ja limakalvojen tsekkaus, normaalilta näyttää. Sen verran sanoi maalaisjärki, ettei kyse ole tavis sidekalvon tulehduksesta. Se ei ala noin rajuna, ja tulehduserite puuttuu. Soitto eläinlääkärille, joka sanoi, ettei ole tuollaisesta kuullut, mitään tulehduseritettä kun ei silmistä vuotanut. "Ei sillä varmaan ole mitään hätää, kun syökin normaalisti". Kele.

Soitto Nadjalle (*halaa Nadjaa*) ja paniikkiselitys siitä miten Millillä on varmasti vähintään glaukooma. Kiitos Nadja henkisestä tuesta ja siitä, että kannustit mua edelleen pitämään pääni ja puoleni. Soitto lähistön lääkäriasemalle, jossa silmälääkäri. Puhelimeen vastannut henkilö otti tiedot ylös, sanoin että on ihan oikeesti tilanne päällä. Seuraava vapaa aika ois kuulemma torstaille, kommentoin ettei koira odota niin kauaa ja että tiedän silmälääkärin olevan töissä tälläkin hetkellä. Lupasi ottaa soittopyynnön, "x soittaa sitten kun kaikki potilaat on hoidettu". Fine, mulla (Millillä) ei ole aikaa odottaa sitä.

Nooo, plan B, Malmilla, vajaa 100km:n päässä meiltä on ainakin asema, jossa on toooosi hyvä silmälääkäri. Soitto sinne. Kerroin tilanteen. Kello on tällöin 18.45. "Tulkaa heti, oletko täällä 19.30?" No, en ehdi siiheksi, mitenkään. "Ehditkö 19.45?". Mä yritän *pukee samalla takkia ja kenkiä, ottaa remmiä ja käsilaukkua haltuun ja sanoo Jarille heippa, tää lähtee Malmille*. Koko matka paniikissa, ehditäänkö perille ennen kuin asema menee kiinni (klo 20). Lämä lattiaan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, eikä hirvieläimiä tiellä. Olin Malmilla klo 19.48 :-), kolme minuuttia myöhässä. Silmät peilattiin, tsekattiin paineet, värjättiin haavojen varalta, kurkistettiin vilkkuluomien alle jne. Silmänpohjat ok, paineet laskussa mutta vielä normaalin rajoissa, ei haavoja. Ei glaukoomaa vaan uveiitti. Immunologinen reaktio, todennäköisesti tiineyden laukaisema. Otettava vakavasti, koska voi johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. SHIT. Nooo, "koira on tiine?". Minä: Joo, luulen niin. Ultrataan, että voidaan tehdä päätöksiä lääkityksen suhteen. Ultrassa näkyy siististi ainakin 5-6 pentua. Voi miun Minniä ja Minnin vaaveja, itku meinaa tulla. Sanon, ettei ollut sitten "hukkareissu" Saksaan ja että tärkeintä on kuitenkin pitää Milli kunnossa. Lääkäri konsultoi vielä gurua, ja päädytään lääkitsemään paikallisesti kortisoni- ja antibioottitipoin. "Kontrolli parin päivän päästä, että lääkitys varmasti puree". Toistan että tärkeintä on saada Milli kuntoon, johon eläinlääkäri vastaa, että nyt kun tulehdus saatiin kiinni ajoissa voidaan lähteä siitä, ettei kummallakaan ole hätää, Millillä tai pennuilla. Tsiisus. Ja Minni käyttäytyy koko reissun kuin ajatus. Olen siitä aivan turkasen ylpeä!

Jennin kanssa puidaan hommaa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää matkalla kotiin. Kiitos Jenni, olet super! Lähistön silmälääkäri oli soittanut tällä välin kuusi kertaa. Ennen kuin potilaat oli hoidettu. Hän oli tajunnut siis tilanteen vakavuuden. Nadjalle infosoitto ja tuhannet kiitokset neuvoista ja henkisestä tuesta!
Mutsi pelasti vielä illan, kertomalla mulle tarkemmin tuollaisista vaivoista ja kuinka ne paranee! Luv U my hero!

Milli oli koko loppuviikon mun kanssa töissä, että voisin laittaa tipat neljän tunnin välein ja että näkisin heti jos tila pahenee (piti mennä heti lääkäriin, jos tila huononee).

Perjantaina duunin jälkeen kontrolliin, jossa todettiin, että paineet aikalailla samat kuin ti. Tulehdus helpottanut hyvin, silmät rauhoittuneet, punotus vähentynyt huomattavasti, turvotus laskenut, silmänpohjat täysin ok. Antibiottitippa pois ja jatketaan kortisonitipoin sekä suun kautta tulehduskipulääke. Ei kuulemma tarvitse enää herätä öisin laittamaan tippoja neljän tunnin välein 8). Hyvältä näyttää, ei tarvitse olla huolissaan, edes pennuista. Kontrolli taas tiistaina. Lääkäri oli jopa ottanut yhteyttä johonkuhun guruun jenkeissä, joka oli selvittänyt lääkitystä yliopistolla sikiöiden mm. lääkkeistä johtuvia kehityshäiriöitä tutkineelta tutkijalta, joka sanoi, että tulehduskipulääke on turvallinen. Kiesus mitä paneutumista asiaan! Olen heille ikuisesti kiitollinen!

Perjantaina oli tilaisuus käydä samalla kuikuilemassa "vähän" taimialeja. En uskalla kertoa mitä haaviin jäi. :-D Melkein kaikki on kuitenkin jo maassa, valeistutuksessa tosin mutta kumminkii. Ihanaa, olen saanut tänään kaivella pihalla ihan kaikessa rauhassa. Muutama pussi sipuleitakin on jopa maassa "jo". Huomenna olisi Eliaksen päiväkodin kirppari missä pitäis kai yrittää päästä eroon vanhoista kamoista. Jos jaksan mennä.

Ensi viikolla alkaa Johdatus Oikeustieteeseen -kurssi, johon olen ilmoittautunut. Jee, taas vähän niin kuin yliopisto-opintoja kahdesti viikossa. Uskokaa tai älkää mutta se on ihanaa. Viime viikolla olisi ollut edellisen käymäni kurssin, Jhtamisen perusteet, kirjatentti. Jouduin jäämään pois siitä Millin sairastumisen vuoksi mutta mitä pienistä. Uusintojahan tulee.

Sain tänään hyviä uutisia Hymelius Haavistolta :-). Jos yksi Millin tiineyden merkeistä oli, että se nuolee ruokasäkkiä, niin Hymy on asteen pidemmällä. Se nimittäin käy lipomassa jääkaapin ovea! :-D Nappulavaaran lukkeita odotellessa. Tää täällä peukuttaa.