Syksy saa

Olipas ajan hermolla oleva otsikko. En keksinyt muutakaan. :-)

Hmm. Ei pääse tässä huushollissa tylsistymään. Duunissa toiminnanohjausjärjestelmän vaihtaminen öööö aiheuttaa "vähän" päänvaivaa ja ylimääräistä adrenaliinia veressä (sitä kun mulla ei yleensä ole :-D) sekä väsymystä. Eikä stabiilia ole privaatissakaan.

Aloitetaan alusta. Olin varannut Millille tiineysultraa varten ajan torstaiksi, jo hyvissä ajoin. Kerkesin maanantaina hehkuttamaan naamakirjassakin, kuinka on enää 3 päivää to go. Tiistaina tulin duunista, Jari oli kotiutunut vajaa tunti ennen mua. Milli ja Kiti alkoivat tapansa mukaan vetämään lelua keskenään ja riekkumaan. En kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Istuin pöytään kahvikupin ääreen, jolloin Minni-Peetu tuli Jarin viereen norkoilemaan (se saa Jarilta aina silloin tällöin jotain). Milli siristeli silmiään ja näytti HYVIN surkealta. Aloin tutkia silmiä tarkemmin. Ne olivat punaiset, turvoksissa ja vilkkuluomet selvästi vetäytyneet pitkälle silmän päälle. Selvästi huomasi, että koira on kipeä ja se kesti huonosti valoa. Kuumeen mittaus ja limakalvojen tsekkaus, normaalilta näyttää. Sen verran sanoi maalaisjärki, ettei kyse ole tavis sidekalvon tulehduksesta. Se ei ala noin rajuna, ja tulehduserite puuttuu. Soitto eläinlääkärille, joka sanoi, ettei ole tuollaisesta kuullut, mitään tulehduseritettä kun ei silmistä vuotanut. "Ei sillä varmaan ole mitään hätää, kun syökin normaalisti". Kele.

Soitto Nadjalle (*halaa Nadjaa*) ja paniikkiselitys siitä miten Millillä on varmasti vähintään glaukooma. Kiitos Nadja henkisestä tuesta ja siitä, että kannustit mua edelleen pitämään pääni ja puoleni. Soitto lähistön lääkäriasemalle, jossa silmälääkäri. Puhelimeen vastannut henkilö otti tiedot ylös, sanoin että on ihan oikeesti tilanne päällä. Seuraava vapaa aika ois kuulemma torstaille, kommentoin ettei koira odota niin kauaa ja että tiedän silmälääkärin olevan töissä tälläkin hetkellä. Lupasi ottaa soittopyynnön, "x soittaa sitten kun kaikki potilaat on hoidettu". Fine, mulla (Millillä) ei ole aikaa odottaa sitä.

Nooo, plan B, Malmilla, vajaa 100km:n päässä meiltä on ainakin asema, jossa on toooosi hyvä silmälääkäri. Soitto sinne. Kerroin tilanteen. Kello on tällöin 18.45. "Tulkaa heti, oletko täällä 19.30?" No, en ehdi siiheksi, mitenkään. "Ehditkö 19.45?". Mä yritän *pukee samalla takkia ja kenkiä, ottaa remmiä ja käsilaukkua haltuun ja sanoo Jarille heippa, tää lähtee Malmille*. Koko matka paniikissa, ehditäänkö perille ennen kuin asema menee kiinni (klo 20). Lämä lattiaan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, eikä hirvieläimiä tiellä. Olin Malmilla klo 19.48 :-), kolme minuuttia myöhässä. Silmät peilattiin, tsekattiin paineet, värjättiin haavojen varalta, kurkistettiin vilkkuluomien alle jne. Silmänpohjat ok, paineet laskussa mutta vielä normaalin rajoissa, ei haavoja. Ei glaukoomaa vaan uveiitti. Immunologinen reaktio, todennäköisesti tiineyden laukaisema. Otettava vakavasti, koska voi johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. SHIT. Nooo, "koira on tiine?". Minä: Joo, luulen niin. Ultrataan, että voidaan tehdä päätöksiä lääkityksen suhteen. Ultrassa näkyy siististi ainakin 5-6 pentua. Voi miun Minniä ja Minnin vaaveja, itku meinaa tulla. Sanon, ettei ollut sitten "hukkareissu" Saksaan ja että tärkeintä on kuitenkin pitää Milli kunnossa. Lääkäri konsultoi vielä gurua, ja päädytään lääkitsemään paikallisesti kortisoni- ja antibioottitipoin. "Kontrolli parin päivän päästä, että lääkitys varmasti puree". Toistan että tärkeintä on saada Milli kuntoon, johon eläinlääkäri vastaa, että nyt kun tulehdus saatiin kiinni ajoissa voidaan lähteä siitä, ettei kummallakaan ole hätää, Millillä tai pennuilla. Tsiisus. Ja Minni käyttäytyy koko reissun kuin ajatus. Olen siitä aivan turkasen ylpeä!

Jennin kanssa puidaan hommaa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää matkalla kotiin. Kiitos Jenni, olet super! Lähistön silmälääkäri oli soittanut tällä välin kuusi kertaa. Ennen kuin potilaat oli hoidettu. Hän oli tajunnut siis tilanteen vakavuuden. Nadjalle infosoitto ja tuhannet kiitokset neuvoista ja henkisestä tuesta!
Mutsi pelasti vielä illan, kertomalla mulle tarkemmin tuollaisista vaivoista ja kuinka ne paranee! Luv U my hero!

Milli oli koko loppuviikon mun kanssa töissä, että voisin laittaa tipat neljän tunnin välein ja että näkisin heti jos tila pahenee (piti mennä heti lääkäriin, jos tila huononee).

Perjantaina duunin jälkeen kontrolliin, jossa todettiin, että paineet aikalailla samat kuin ti. Tulehdus helpottanut hyvin, silmät rauhoittuneet, punotus vähentynyt huomattavasti, turvotus laskenut, silmänpohjat täysin ok. Antibiottitippa pois ja jatketaan kortisonitipoin sekä suun kautta tulehduskipulääke. Ei kuulemma tarvitse enää herätä öisin laittamaan tippoja neljän tunnin välein 8). Hyvältä näyttää, ei tarvitse olla huolissaan, edes pennuista. Kontrolli taas tiistaina. Lääkäri oli jopa ottanut yhteyttä johonkuhun guruun jenkeissä, joka oli selvittänyt lääkitystä yliopistolla sikiöiden mm. lääkkeistä johtuvia kehityshäiriöitä tutkineelta tutkijalta, joka sanoi, että tulehduskipulääke on turvallinen. Kiesus mitä paneutumista asiaan! Olen heille ikuisesti kiitollinen!

Perjantaina oli tilaisuus käydä samalla kuikuilemassa "vähän" taimialeja. En uskalla kertoa mitä haaviin jäi. :-D Melkein kaikki on kuitenkin jo maassa, valeistutuksessa tosin mutta kumminkii. Ihanaa, olen saanut tänään kaivella pihalla ihan kaikessa rauhassa. Muutama pussi sipuleitakin on jopa maassa "jo". Huomenna olisi Eliaksen päiväkodin kirppari missä pitäis kai yrittää päästä eroon vanhoista kamoista. Jos jaksan mennä.

Ensi viikolla alkaa Johdatus Oikeustieteeseen -kurssi, johon olen ilmoittautunut. Jee, taas vähän niin kuin yliopisto-opintoja kahdesti viikossa. Uskokaa tai älkää mutta se on ihanaa. Viime viikolla olisi ollut edellisen käymäni kurssin, Jhtamisen perusteet, kirjatentti. Jouduin jäämään pois siitä Millin sairastumisen vuoksi mutta mitä pienistä. Uusintojahan tulee.

Sain tänään hyviä uutisia Hymelius Haavistolta :-). Jos yksi Millin tiineyden merkeistä oli, että se nuolee ruokasäkkiä, niin Hymy on asteen pidemmällä. Se nimittäin käy lipomassa jääkaapin ovea! :-D Nappulavaaran lukkeita odotellessa. Tää täällä peukuttaa.

Nolon pitkä tauko

on kirjuutteluissa ollut :/. Mä en oo jaksanu. On tapahtunu ihan kauheesti kaikkea kivaa ja jännää. Siitä moon ihan intona, omien koirien jutuista ja kasvattien, ja kamujen koirien etc. Enemmän mua väsyttää tää syksy, ja duunissa ollu vähän rankkaa. Ressiä pukkaapi. Ei ehkä pitäis sanoa täällä "ääneen" mutta mutta.

Mistähän sitä alottaisi? Tämä tapahtumien purkaus ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomina.

Vajaa neljä viikkoa sitten tehtiin kaikin puolin ihan super-hyvä keikka Saksaan Jennin kanssa, Millin astutuksen merkeissä. Astutukset meni tosi hyvin, Milli ei käyttäytyi hurjan hyvin (moon siitä niin ylpee) eikä se stressannu lentämistä tai vieraassa paikassa ja laumassa oloa. Spot oli super! Arvostan Jennin silmää tosi paljon, ja luotin siihen, että Jenni on valinnut Millille hienon sulhon mutta silti olin niin onnellinen nähdessäni Spot:n. Uskomaton koira! Voisin hehkuttaa reissusta ja Spot:sta loputtomiin. Miljoonat kiitokset hauskasta, opettavaisesta, ikimuistoisesta reissusta Jenni!

Voisin lyödä vetoa, että Milli on kantava. Se on AHNE ja laama. Kun kaapin ovea raottaa, se syöksyy avoimelle ruokasäkille, mitä se ei normisti tee koskaan. Syö aina hyvin mutta malttaa mielensä tuollaisissa tilanteissa. Milli käy nyt jopa nuoleskelemassa säkkiä ulkopuolelta tai muuten vaan tuijottamassa sitä. Hassu Peetu! Ellen ihan väärin näe, on nisätkin alkaneet punottaa lupaavasti. Ja voe härrekyyd, millainen tuo koira on kotona. Jos se on normisti rauhallinen niin nyt se on vätys. Tuima (N. Tuli) oli meillä hoidossa nyt viikonlopun, eikä Milli edes meinannut leikkiä sen kanssa. Outoa. Enää muutama päivä jännättävänä sillä torstaina on Millin ultra. Hui!

Myös Hymy on astutettu Sääpällä viikko sitten. Hurjan jänskää! Meikän ekat lukkeet pennut (värillä siis ei ole väliä mutta tää on kyl niiiin outoa ;-)) vois syntyä joulukuun puolivälin tienoilla. Toivotaan että tärppäsi. Tuhannet kiitokset Miiralle ja Päiville kaikesta! En ikuna pysty korvaamaan teille tätä kaikkea.

Hipin Suomen agilityvalionarvo on vahvistettu! Mielettömästi onnitteluja taitavaakin taitavammalle parille! Ootte super! Kiitos Nadja! Olet tehnyt Hipin kanssa tosi paljon töitä ja saanut homman näyttämään niin helpolta, että moni luulee sen varmaan tulleen itsestään. Kiitos myös sen onnistumisen ilon jakamisesta, mm. eilisen puhelun muodossa! <3

Enzo on kirmaloinut ensimmäiseen nollavoittoon agilityn kakkosluokassa! Hienoa työtä Enzo ja Tuomas!

Yks juttu mistä olen TODELLA onnellinen on, että tämän Kitin viimeisen pentueen kaikilla pennuilla on oikea purenta! Ei peitsihampaita! Mun rohkea (heh! kuulemma) yhdistelmäni on tuonut toistaiseksi todella paljon hyvää! Pentueen isän synnyinmaasta huolimatta ;-D. Suukot Zenille, Tipille, Tuimalle ja Blii-Blii:lle perheineen! Pennut ovat nyt reilu 6-kuisia ja olen niihin hyvin tyytyväinen. Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikilla elementti-pennuilla on loistavat, aktiiviset kodit ja omistajatkin tuntuvat olevan tyytyväisiä pennu-pennuihin.

Haikeana ajattelen, ettei Minuska-Pituska saa enää pentuja. Vaikka ei sillä, kyllä nuo kolme pentuetta jo riittävät. Olen niin onnellinen siitä mitä mun pieni siniseni on tähän maailmaan saattanut. Kiitos kaikille ihanille sen pentujen omistajille, jotka mua siitä muistutatte!

Kovasti illat pimenee ja pakkasöitäkin on jo ollut. Lehdet tippuu puista ja pensaista ja perennat lakastuu. Vielä olis pari pikku juttua mitä pitäisi pihalla tehdä. Istutus hommoo lähinnä. Yhtään kukkasipulia en ole vielä tänä syksynä maahan työntänyt ja hankittuna niitä jonkin verran on. Ei tosin onneksi yhtä paljoa kuin viime syksynä. Myös muuta istutettavaa olisi enemmän kuin "laki sallii", mm. yli kymmenen ruusupensasta (kuka hitto mut sai niihinkin lankeamaan?). Ja edelleen ne 30 tuijaa *nolo*. Itseasiassa 31, jos mukaan laskee yhden kultatuijan, joka oli ns. pakko saada. Koska millään ei ehdi tehdä kunnon pohjia kaikille, on ne joko haudattava johonkin odottamaan kevättä tai kannettava ne kellariin. Muistuttakaa mua tästä ensi syksynä, kun viimonenkin järjen hiven katoa päästä alelaareilla! Kiesus!

Jatkamma joku toinen päivä. Nyt petiin. Jos lukisi hetken organisaatiokäyttäytymistä ja sit unta kuuppaan.