taasen on. Arki on mennyt alkuviikon osalta pääasiassa Eliaksen kanssa kotona lorvaillessa. Elbe nääs on hiihtolomalla. Samalla on meikäläisen luvut jääneet vähiin. Toisaalta mieltä on painanut sen verran, ettei lukemiseen ole oikein muutenkaan ollut paukkuja. Kiitos juttuseurasta teille ihanille! Tiedätte kyllä itse keitä olette.
Keskiviikon tokoilut jäi taasen väliin. Liikaa pakkasta ja Jari kuvaamassa.
Torjantaina suuntaisin illalla Agimestaan Nappistreeneihin. Kiitos seurasta Hanna ja Satu sekä Zen ja Tipi. PiiPoon kanssa tehtiin aikalailla samoja juttuja kuin edellisellä kerralla. "Hyppyjä" vähän samoilla systeemeillä kuin ed kerralla, takaakiertoja ja kääntymistreeniä. Huomasin että uraudun ihan älyttömän helposti tekemään yhtä ja samaa juttua, kun kukaan ei ole ideoimassa ja potkimassa mua. Sekä takaakierrot että normaalit hypyt päättyivät lähes aina valssiin, jolla tehostan pennun kääntymistä. Ja se palkka tulee joka ikinen kerta kädestä. Lisäksi voisin hyvin ottaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa etäisyyttä esteeseen *jupinaa*. Jonkun hyppysuoran tyyppisen otin, jossa Satu piti KiiKoota ja suoran päässä oli namikuppi. Tähän ei liittynyt mun ohjausta tai liikettä käytännössä lainkaan. Myös sylkkärit ja poispäinkäännökset ilman estettä olivat ohjelmassa. Toki tehtiin myös putkea, hyvin tummaakin ja kaarella toki. Hyvin Mooli muisti! Pennu on niin cool! Se köllöttelikin välillä hallissa. Sen häntä vipattaa ja vire ei mielestäni voisi uuden opetteluun parempi olla.
Pitäis laittaa tilaus Janitan "Pennusta mestariksi" DVD:stä vetämään. Siitä sais varmaan paljon ideoita, mitä kaikkea voisin suunnitelmallisesti Moolin kanssa agilityyn liittyen puuhastella.
Muutenkin mietin, että voitaisiin tehdä nuo Nappistreenit huomattavasti suunnitelmallisemmiksi. Jopa mäkin osaisin ehkä tehdä jonkun pätkän, jota treenata *heh heh*. Vaikka kaikki haluavat keskittyä siihen omaan koiraan, voisi hyvin katsella hetken kun joku muu menee, ja kommentoida. En silti missään tapauksessa tarkoita, että joku meistä uhraisi oman treeniaikansa muiden treenaamiseen. Ja vaikka meillä saattaa erilaiset tavoitteet ollakin, tuskin neuvoista ja korjauksista mitään haittaa ole kenellekään. Kunhan tässä nyt itsekseni pohdiskelen. Täytynee keskustella asiasta.
Tänään jäi sekä Millin treenit että kisat väliin. Olen ollut kuumeessa perjantaista lähtien :(. Ihme homma. Viimeksi sama juttu kuukausi sitten. Ei flunssaa, vain kuumetta.
Aivan huippu-uutisiakin on; Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja on valittu joukkueeseen edustamaan Suomea tulevan kesän European Open agilitykisoihin Tsekkiin! Hurrrjan paljon onnea Nadja ja Hippi!
Vuorokausi-pennut ovat jatkaneet maailman (omien ihmistensä) valloitusta ;-D edelleen hienosti. Painot pojilla 11 viikkoisina: Pena 2700g ja Vauhti 2800g. Aamu kasvaa hienosti omaa käyräänsä, painoa 2170g ja korkeutta 22,5cm.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Viikon puuhasteluita
Viime sunnuntain kisat siis jäivät väliin. Vahinko otettiin osittain takaisin treeneissä. Olis pitänyt heti kirjata tunnelmat. Luulen että siitä olisi ollut kovastikin hyötyä jatkoa ajatellen, sillä niitä todellakin oli. Tunnelmia nääs.
Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...
Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.
Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.
Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.
Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.
Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!
Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!
Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.
Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!
Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.
Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!
Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!
Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...
Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.
Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.
Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.
Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.
Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!
Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!
Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.
Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!
Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.
Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!
Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!
perjantai 12. helmikuuta 2010
Kaikki pennut omissa kodeissaan
Tyhjältä tuntuu. Aamu (pikkutytön ihka-oikea kutsumanimi) oli silmäteränämme viimeisen viikon ja lähti tänään reippaana kohti uusia tuulia. Sniif. Thank you Jan Egil and Jenni for giving her such a caring home!
Kivasti Aamulla nousi painokin 8 ja 9 viikon välillä. Tänään paino 1560g, 230g nousua viime viikosta.
Maanantaina oli Waden ja Millin hierontapäivä Timolla. Mane My Man sai ihan oman BOT:nkin. Nyt uskaltaa Millinkin kanssa treenata jo "kunnolla".
Keskiviikkona oli niin kova pakkanen, että toko-treenit oli peruttu. Eilen sain kuitenkin tilaisuuden päästä treenaamaan agilityä lämpimään halliin. Kiitos Anu! Kivaa ja hyödyllistä! On kyllä niin luksusta treenata lämpimässä, mattopohjaisessa hallissa! Tehtiin pieniä kuvioita, tekniikkaa; välistävetoja, takaavientejä, pakkovalsseja, päällejuoksuja ym. Milli oli tosi kivasti kuulolla ja tykkäsin muutenkin sen "otteesta" tosi paljon. Lähinnähän se olen minä joka tuota treeniä tarvitsee. Rutiinin puute näkyy rankasti. Tästä se taas lähtee.
Illalla olisi ollut mahdollisuus treenata vielä Nappis-porukalla mutta oli mentävä Jarin mummin 90 vuotis kahveille. Ensi viikolla sitten. Samasta syystä jää sunnuntain kisat väliin. Harvemmin sitä kuitenkaan kutsua ysikymppisille tulee.
Nyt lyö niin tyhjää, että paree klikata "Julkaise teksti".
Kivasti Aamulla nousi painokin 8 ja 9 viikon välillä. Tänään paino 1560g, 230g nousua viime viikosta.
Maanantaina oli Waden ja Millin hierontapäivä Timolla. Mane My Man sai ihan oman BOT:nkin. Nyt uskaltaa Millinkin kanssa treenata jo "kunnolla".
Keskiviikkona oli niin kova pakkanen, että toko-treenit oli peruttu. Eilen sain kuitenkin tilaisuuden päästä treenaamaan agilityä lämpimään halliin. Kiitos Anu! Kivaa ja hyödyllistä! On kyllä niin luksusta treenata lämpimässä, mattopohjaisessa hallissa! Tehtiin pieniä kuvioita, tekniikkaa; välistävetoja, takaavientejä, pakkovalsseja, päällejuoksuja ym. Milli oli tosi kivasti kuulolla ja tykkäsin muutenkin sen "otteesta" tosi paljon. Lähinnähän se olen minä joka tuota treeniä tarvitsee. Rutiinin puute näkyy rankasti. Tästä se taas lähtee.
Illalla olisi ollut mahdollisuus treenata vielä Nappis-porukalla mutta oli mentävä Jarin mummin 90 vuotis kahveille. Ensi viikolla sitten. Samasta syystä jää sunnuntain kisat väliin. Harvemmin sitä kuitenkaan kutsua ysikymppisille tulee.
Nyt lyö niin tyhjää, että paree klikata "Julkaise teksti".
torstai 4. helmikuuta 2010
Laatikossa enää kolme Hymyn hiiltä
Priima lähti juuri. Sniif. Ei sillä, se sai SUPER-kodin. Kiitos Riikka! Sampokin lienee kiitokset ansainnut ;-D. Priima asustaa tästä lähtien sijoituskodissaan Jyväskylän seudulla.
Haikeaa tämä pentujen lähtö on, vaikka toisaalta olen niin onnellinen siitä miten ne on kunnialla saatu siihen ikään, että voivat lähteä valloittamaan (vaatimattomasti ;-D) maailmaa omien, ihanien ihmistensä kanssa. Ja meidän sirkuksessa helpottaa, kun saadaan normaali arki pyörimään. Haiku kuitenkin on. Pennut ovat olleet hyvin suuri osa meidän elämää tuon kahdeksan viikon ajan ja kovin ovat olleet rakastettuja. Tämä viimeisin tosin ei muutu, vaikka ne muihin maisemiin lähtevätkin.
Huomenissa on Mikki-Hiilen vuoro matkata Tampereelle ja lauantaina suuntaavat Hymy poikansa Penan kanssa Palokan suuntaan. Kirppu jää vielä viikoksi. Pehmeä lasku meillekin siis.
Tänään Priima pääsi suuren muuttopäivän kunniaksi pesulle. Vaahtokylvyt posliiniammeessa (shampoota lavuaarissa) ja päälle lämminilmahoito (föönaus). Hyvin meni! Lisäksi koko poppoo sai manikyyrin, asianmukaisen punnituksen ja Flubenol-pastaa. Priiman korvat tuunattiin myös. Muulla porukalla sekä korvien tuunaus että vaahtokylpy lienee edessä huomenissa. Pesu ja föönaus sujuu yksin mutta korvien laitto vaatii parin auttavia käsiä.
Kunhan pentu kerrallaan saatiin pysymään vaa'alla oli kasvistäti tyytyväinen tuloksiin, kivat viikkonousut kaikilla.
Jälleen kerran sikermä kasiviikkoisten pentujen elopainoja pentueittain:
Alku-pentue:
Hippi 1980g
Arttu 1640g
Tosi-pentue:
Enzo 2400g
Nuu 2500-2600g
Tiuku 2850-2900g
Elementti-pentue:
Zen 2500g
Tuima 1830g
Blitz ja Tipi jo uusissa kodeissa.
Vuorokausi-pentue (nousu viikossa):
Pena (ex-isopoika) 1880g (280)
Pikkutyttö 1330g (215)
Priima (isompi tyttö) 2100g (340)
Ex-pikkupoika 1970g (320)
Muun lauman kanssa on myös jotakin touhuiltu. Millin kanssa en uskaltanut lähteä kisoihin sunnuntaina. Illalla sen sijaan olimme agilitytreeneissä. Mukavasti meni. Milli on tosi hyvin kuulolla, ihastuttavaa. Vaikka tietysti rutiinin puute näkyy suorituksissa, ohjaajan osalta, ei aina niin hienoina suorituksina niin olin moniin yksittäisiin asioihin oikeinkin tyytyväinen. Erityisesti kun ottaa juuri huomioon treenaamattomuuden. Takaakierto-päällejuoksut radan alussa, SIISTIÄ! Hyvä M-P! Tässä näkyi meikäläisen kohdalla ehkä se, että koska en ole treenannut, en osannut pelätä mitään tiettyjä epäonnistumisia. "Huiskaisin" koiran hypyn taakse ja liikuin jo seuraavaan paikkaan, ja Minni osasi! Kiljaisi vaan syöksyessään putkeen tiukasta mutkasta <3. Se etten osaa pelätä mokia näkyy myös esim kepeillä. Yhtään pujotteluvirhettä ei ole tauon jälkeen (kylläkin vain kolme treenikertaa) tullut, vaikka on tehty mun mittapuulla aika vaikeita kulmia, avo- ja kiertokulmia kovassa vauhdissa sekä muuten hankalampia paikkoja, esim aika suora lähestyminen mutta joudun tilanpuutteen vuoksi jäädä itse seisomaan paikoilleen, eli en pysty liikkeellä ohjaamaan koiraa yhtään. Tästä leikkaus takana... Hyvin meni. Ei ehkä muuten suuri saavutus mutta olen iloinen tuosta, koska mulla on niin pitkä keppikammohistoria :-D.
Maanantaina menin myös hallille. Ihanaa päästä päiväsaikaan treenaamaan ja lenkille! Ihan luksusta! Tehtiin muutamaa pätkää sunnuntain treenistä, kontakteja ja keppejä. Kontakteilla vahvistin lähinnä vapautuskäskyä ja sitä, että Millin katse on varmasti eteen- eikä minuun päin.
KilliKoolikin :-D pääsi halliin. Lähinnä se oli katselemassa (oli Millin treenin ajan autossa) maailman menoa, juoksenteli mun perässä hallissa. Tehtiin muutamia toistoja pituuden kulmakepin kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä namin perässä sekä perusasentoja. Mooli keskittyi erinomaisesti. Ei sinällään yllättävää. Kovin mielellään se ei tosin lähde kauemmas minusta, esim kohteen kiertoon, mutta tässä ei eroa kotona tai hallilla.
Keskiviikkona oli ohjelmassa TOKO-treenit! Huh huh. Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittanut on moiseen ohjattuun toimintaan osallistunut. Harmi. Olen tosi iloinen, että kävi moinen tuuri ryhmän kanssa. Meillä on pieni ryhmä, jota vetää Ristimäen Jessica. Olipa kivaa, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Eilen Jessica lähinnä tsekkaili meidän perusasentoja, seuraamista ja jääviä liikkeitä, ja antoi niihin parannusehdotuksiaan. Riikka A. kommentoi, ettei tältä tieltä ole paluuta, toivokaamme näin. Ainakin nyt olen ihan intona. Uskaltaisin silti väittää, että agility olkoon se ykkösjuttu.
Mooli esittää päivä päivältä enemmän äitinsä kaltaisia otteita (Millihän siis elää kyllä kurissa ja herran nuhteessa mutta potentiaalia on). Se on kuulkaas aikamoinen bitch. Mutta NIIIN makee. Tarkkana tuon kanssa tosin on oltava. Eilen Jari oli kyykyssä ja Mooli puoliksi syliin kiivenneenä, rapsutettavana. Kiti tulee viereen, Mooli ihan pokkana irvistää Kitille! Ei murinaa, vain hampaat. KilliKooli sai kyllä poistua paikalta. Tuollaista menoa ei täällä hyvällä katsota. Pieni, kaunis, suloinen ja AH niin RÖYHKEÄ. Suurinta osaa vieraista se vie kuin pässiä teuraalle, juuri kuin äitinsä. Tiedän että levy on juuttunut samaan biisiin mutta voi svidu miten siitä tyksin. KilliKooli <3
Waden poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) tokoili ohjaaja-omistajansa Mikaelan kanssa upeasti avoimen luokan ykköstuloksen 179p! Onnea Mikaela ja taitava Tao!
Olisi ihanaa kuulla enemmänkin Waden jälkeläisten kuulumisia. Muutenkin kuin virallisista kisoista/kokeista, jotka toki nekin ilahduttavat suuresti. Monta Waden pentua on minulle täysin tietymättömissä. Jos tämä jotain kautta Waden jälkeläisten omistajia saavuttaa, ilmoitelkaa toki itsestänne ja koiristanne.
Haikeaa tämä pentujen lähtö on, vaikka toisaalta olen niin onnellinen siitä miten ne on kunnialla saatu siihen ikään, että voivat lähteä valloittamaan (vaatimattomasti ;-D) maailmaa omien, ihanien ihmistensä kanssa. Ja meidän sirkuksessa helpottaa, kun saadaan normaali arki pyörimään. Haiku kuitenkin on. Pennut ovat olleet hyvin suuri osa meidän elämää tuon kahdeksan viikon ajan ja kovin ovat olleet rakastettuja. Tämä viimeisin tosin ei muutu, vaikka ne muihin maisemiin lähtevätkin.
Huomenissa on Mikki-Hiilen vuoro matkata Tampereelle ja lauantaina suuntaavat Hymy poikansa Penan kanssa Palokan suuntaan. Kirppu jää vielä viikoksi. Pehmeä lasku meillekin siis.
Tänään Priima pääsi suuren muuttopäivän kunniaksi pesulle. Vaahtokylvyt posliiniammeessa (shampoota lavuaarissa) ja päälle lämminilmahoito (föönaus). Hyvin meni! Lisäksi koko poppoo sai manikyyrin, asianmukaisen punnituksen ja Flubenol-pastaa. Priiman korvat tuunattiin myös. Muulla porukalla sekä korvien tuunaus että vaahtokylpy lienee edessä huomenissa. Pesu ja föönaus sujuu yksin mutta korvien laitto vaatii parin auttavia käsiä.
Kunhan pentu kerrallaan saatiin pysymään vaa'alla oli kasvistäti tyytyväinen tuloksiin, kivat viikkonousut kaikilla.
Jälleen kerran sikermä kasiviikkoisten pentujen elopainoja pentueittain:
Alku-pentue:
Hippi 1980g
Arttu 1640g
Tosi-pentue:
Enzo 2400g
Nuu 2500-2600g
Tiuku 2850-2900g
Elementti-pentue:
Zen 2500g
Tuima 1830g
Blitz ja Tipi jo uusissa kodeissa.
Vuorokausi-pentue (nousu viikossa):
Pena (ex-isopoika) 1880g (280)
Pikkutyttö 1330g (215)
Priima (isompi tyttö) 2100g (340)
Ex-pikkupoika 1970g (320)
Muun lauman kanssa on myös jotakin touhuiltu. Millin kanssa en uskaltanut lähteä kisoihin sunnuntaina. Illalla sen sijaan olimme agilitytreeneissä. Mukavasti meni. Milli on tosi hyvin kuulolla, ihastuttavaa. Vaikka tietysti rutiinin puute näkyy suorituksissa, ohjaajan osalta, ei aina niin hienoina suorituksina niin olin moniin yksittäisiin asioihin oikeinkin tyytyväinen. Erityisesti kun ottaa juuri huomioon treenaamattomuuden. Takaakierto-päällejuoksut radan alussa, SIISTIÄ! Hyvä M-P! Tässä näkyi meikäläisen kohdalla ehkä se, että koska en ole treenannut, en osannut pelätä mitään tiettyjä epäonnistumisia. "Huiskaisin" koiran hypyn taakse ja liikuin jo seuraavaan paikkaan, ja Minni osasi! Kiljaisi vaan syöksyessään putkeen tiukasta mutkasta <3. Se etten osaa pelätä mokia näkyy myös esim kepeillä. Yhtään pujotteluvirhettä ei ole tauon jälkeen (kylläkin vain kolme treenikertaa) tullut, vaikka on tehty mun mittapuulla aika vaikeita kulmia, avo- ja kiertokulmia kovassa vauhdissa sekä muuten hankalampia paikkoja, esim aika suora lähestyminen mutta joudun tilanpuutteen vuoksi jäädä itse seisomaan paikoilleen, eli en pysty liikkeellä ohjaamaan koiraa yhtään. Tästä leikkaus takana... Hyvin meni. Ei ehkä muuten suuri saavutus mutta olen iloinen tuosta, koska mulla on niin pitkä keppikammohistoria :-D.
Maanantaina menin myös hallille. Ihanaa päästä päiväsaikaan treenaamaan ja lenkille! Ihan luksusta! Tehtiin muutamaa pätkää sunnuntain treenistä, kontakteja ja keppejä. Kontakteilla vahvistin lähinnä vapautuskäskyä ja sitä, että Millin katse on varmasti eteen- eikä minuun päin.
KilliKoolikin :-D pääsi halliin. Lähinnä se oli katselemassa (oli Millin treenin ajan autossa) maailman menoa, juoksenteli mun perässä hallissa. Tehtiin muutamia toistoja pituuden kulmakepin kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä namin perässä sekä perusasentoja. Mooli keskittyi erinomaisesti. Ei sinällään yllättävää. Kovin mielellään se ei tosin lähde kauemmas minusta, esim kohteen kiertoon, mutta tässä ei eroa kotona tai hallilla.
Keskiviikkona oli ohjelmassa TOKO-treenit! Huh huh. Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittanut on moiseen ohjattuun toimintaan osallistunut. Harmi. Olen tosi iloinen, että kävi moinen tuuri ryhmän kanssa. Meillä on pieni ryhmä, jota vetää Ristimäen Jessica. Olipa kivaa, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Eilen Jessica lähinnä tsekkaili meidän perusasentoja, seuraamista ja jääviä liikkeitä, ja antoi niihin parannusehdotuksiaan. Riikka A. kommentoi, ettei tältä tieltä ole paluuta, toivokaamme näin. Ainakin nyt olen ihan intona. Uskaltaisin silti väittää, että agility olkoon se ykkösjuttu.
Mooli esittää päivä päivältä enemmän äitinsä kaltaisia otteita (Millihän siis elää kyllä kurissa ja herran nuhteessa mutta potentiaalia on). Se on kuulkaas aikamoinen bitch. Mutta NIIIN makee. Tarkkana tuon kanssa tosin on oltava. Eilen Jari oli kyykyssä ja Mooli puoliksi syliin kiivenneenä, rapsutettavana. Kiti tulee viereen, Mooli ihan pokkana irvistää Kitille! Ei murinaa, vain hampaat. KilliKooli sai kyllä poistua paikalta. Tuollaista menoa ei täällä hyvällä katsota. Pieni, kaunis, suloinen ja AH niin RÖYHKEÄ. Suurinta osaa vieraista se vie kuin pässiä teuraalle, juuri kuin äitinsä. Tiedän että levy on juuttunut samaan biisiin mutta voi svidu miten siitä tyksin. KilliKooli <3
Waden poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) tokoili ohjaaja-omistajansa Mikaelan kanssa upeasti avoimen luokan ykköstuloksen 179p! Onnea Mikaela ja taitava Tao!
Olisi ihanaa kuulla enemmänkin Waden jälkeläisten kuulumisia. Muutenkin kuin virallisista kisoista/kokeista, jotka toki nekin ilahduttavat suuresti. Monta Waden pentua on minulle täysin tietymättömissä. Jos tämä jotain kautta Waden jälkeläisten omistajia saavuttaa, ilmoitelkaa toki itsestänne ja koiristanne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)