Waden vuoro tuli lähteä

Iki-ihanan, niin kovin viisaan, hyvin hyvin Rakkaan kumppanini Waden vuoro tuli lähteä luotamme eilen aamulla. En enää tiedä mitä sanoisin tai kirjoittaisin. Tuska ja suunnaton ikävä ovat päälimmäisinä mielessä. Mä niin kovin rakastin ja rakastan Höppöä. Wade oli ensimmäinen shelttini, jonka kanssa yhdessä nähtiin, koettiin ja opittiin kovin paljon. Olen suunnattoman kiitollinen että sain tutustua niin viisaaseen ja kultaiseen koiraan ja pitää Mane My Man:n luonani 13 vuotta.

Kitin poismenostahan ei ole ihan vielä kahta kuukautta ja nyt jo jouduin luopumaan toisesta elämäni suuresta rakkaudesta. Tavallaan iän vuoksi tämä on helpompi hyväksyä kuin Kitin tapauksessa muttei se totisesti surua vähäisemmäksi tee.

Onneksi Wade tavallaan elää myös jälkeläisissään. Kitin kuoltua jotkut sanoivat, että ehkä Hallan oli siksi tarkoitus jäädä. Itse sanoin sen ensimmäistä kertaa eilen. Aikaisemmin jopa vastustin ajatusta. Wade oli Hallan isoisä.

Vajaa 2 kk sitten vielä otettiin läjä labroja ym ja sekä eläinlääkäri että hieroja sanoivat Waden olevan erinomaisessa kunnossa. Se jaksoi loppuun saakka reilut metsälenkit. Loppu tuli niin kovin äkkiä. Toisaalta jos Ystävän on lähdettävä, se on parasta juuri "saappaat jalassa". Onneksi vietin viimeisen yön sen kanssa kaksin, jostain vain osasin pelätä.

Voi Höp! Mä niiiin kaipaan ja rakastan! Waden kuuluisi tulla nytkin kun itken, niin se aina teki, mutta näin ei enää ole. En halua olla ilman sinua.

Suurkiitos myötäeläneille. :'(

Kaikesta huolimatta Rauhaisaa Joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle! Pitäkää huolta toisistanne ja viettäkää aikaa niiden rakkaimpien kanssa!