Näytölle ei kaikesta halukkuudesta huolimatta tunnu ilmaantuvan mitään järkevää sanottavaa.
Voi että miten kaipaan sitä pientä sinistä (järisyttävän äänekästä) varjoani! En oikein tiedä toivunko sen menetyksestä koskaan, ehkä jollain tavalla, niin kuin ehkä kuuluu. En kai olisi minä ilman kokemuksia sen kanssa ja sen menetystä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, paitsi ehkä niille, jotka ovat joskus kokeneet jotain vastaavaa. Kaikesta surusta ja kaipauksesta huolimatta olen niin kovin kiitollinen siitä, että Kiti oli täällä, mun kanssani sen vajaa 10 vuotta!
Hanna kävi tänään ja oli ihana nähdä Nanea (N. Maa) (tietysti muitakin!). Niin se Kiti vaan jollain tapaa elää jälkeläisissään. Edelleen ottaa tosi koville, haikealla tavalla, ettei niistä ole onnistunut tulemaan jatkoa. Eikä pelkästään mun tunteiden vuoksi, vaan ihan ominaisuuksien.
Myöskin Kitin lapsi; Tiuku (N. Tosi Nopee) on pistänyt tänään tossua toisen eteen Lohjalla kolmosten agilitykisoissa. Teron kanssa taituroivat TRIPLANOLLAN! Sijoitukset 5., 2. ja 2.! Suuren suuret onnittelut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti