Näytölle ei kaikesta halukkuudesta huolimatta tunnu ilmaantuvan mitään järkevää sanottavaa.
Voi että miten kaipaan sitä pientä sinistä (järisyttävän äänekästä) varjoani! En oikein tiedä toivunko sen menetyksestä koskaan, ehkä jollain tavalla, niin kuin ehkä kuuluu. En kai olisi minä ilman kokemuksia sen kanssa ja sen menetystä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, paitsi ehkä niille, jotka ovat joskus kokeneet jotain vastaavaa. Kaikesta surusta ja kaipauksesta huolimatta olen niin kovin kiitollinen siitä, että Kiti oli täällä, mun kanssani sen vajaa 10 vuotta!
Hanna kävi tänään ja oli ihana nähdä Nanea (N. Maa) (tietysti muitakin!). Niin se Kiti vaan jollain tapaa elää jälkeläisissään. Edelleen ottaa tosi koville, haikealla tavalla, ettei niistä ole onnistunut tulemaan jatkoa. Eikä pelkästään mun tunteiden vuoksi, vaan ihan ominaisuuksien.
Myöskin Kitin lapsi; Tiuku (N. Tosi Nopee) on pistänyt tänään tossua toisen eteen Lohjalla kolmosten agilitykisoissa. Teron kanssa taituroivat TRIPLANOLLAN! Sijoitukset 5., 2. ja 2.! Suuren suuret onnittelut!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiti. Näytä kaikki tekstit
lauantai 25. lokakuuta 2014
maanantai 5. toukokuuta 2014
Otsikko
En keksinyt raflaavampaa otsikkoa, joten saa olla otsikko. :)
Aksa-, koiratanssi- ja näyttelytuloksia olisi taasen. Tässä sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Tipi (N. Ilma) kävi Sadun suosiollisella avustuksella Lahden KV:ssä, ruotsalaisen kasvattajatuomari Carin Åkessonin kehässä. Oikein hyvä arvostelu ja EH (värin vuoksi ilmeisesti): "Ideal stor tik. Kilformad huvud med bra nosparti. Runda ögön. Välplacerad ögön. Utmärkt hals. Lite slutande kors. Välformad bröst korg. Goda vinklar fram och bak. Rör sig ngt underställd bak. Merlefärgen är allt för mörkt."
Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja osallistuivat koiratanssikisoissa free style:n AVO-luokkaan Salossa. Pisteitä 165 ja hienosti kolmas sija!
Hippi ja Nadja tekivät Vappuna Kirkkonummella järjestetyissa agilitykisoissa hienon nollan ja sijoittuivat sillä kolmansiksi. Onnea!
Siskopuoli Blitz (N. Vesi) ja Petri kisasivat myöskin Vappuna Kirkkonummella. Saaliina minikolmosten tuplanollavoitto! Paljon onnea!
Tämä pari kilpaili myös HAU:n kisoissa viime viikonloppuna. Plakkariin kaksi nollaa sijoilla 2. ja 1.! Samalla pari sai kasaan osallistumisoikeuden kesän arvokisoihin, SM:n ja maajoukkuekarsintoihin. Onnea Petri!
Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero ovat myös tehneet nollan sekä HAU:n kisoissa lauantaina 3.5. (sij. 4.) että sunnuntaina 4.5. I-HAH:lla (jaettu 3. sija). Onnea Tero!
Waden pentu Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) yhdessä omistaja-ohjaaja Mikaelan kanssa ovat taituroineet hienon ykköstuloksen TOKO:n voittajaluokassa, pistein 303! Paljon onnea Mikaela!
Meille tuli pentu puolisentoista viikkoa sitten. Tämä piiitkään ja hartaasti, maltilla, mentaliteetilla: katsellaan, josko joku sopiva, kiintoisasta suvusta, jostain päin maailmaa, joskus löytyisi, pidetään silmät ja korvat auki, ja ihmetellään vaikka vuosia jäät hatussa, löytyi. Pentu on ihastuttava blm-narttu, viralliselta nimeltään Shadeland Quite Mythical, kutsumanimeltään Mysli. Ensisijaisesti Mysli on meille rakas lemmikki. Katsotaan tuoko tulevaisuus tullessaan muutakin. Olen viimeksi ostanut itselleni kotiin sheltin vuonna 2002, ja se oli Kiti. Aikaa on Kitin tulosta kulunut niin pitkälti etten onneksi vertaa niitä toisiinsa, ja Mysli on ihan omanlaisensa. Mysli tuntui ja tuntuu sopivalta. Ei ehkä huono merkki (ainakaan mulle, itkupillille), kun pennun nähtyään (ei edes koskettuaan), valuvat kyyneleet silmistä. Se on avoin, kovin reipas, hyvänmielen lapsikoira, joka on kovasti taitavakielinen, hyvähermoisen sekä taistelutahtoisen oloinen, ei hyrrävilkas. Olen todella, todella kiitollinen Katjalle, että sain tämän tilaisuuden!
Kuvia tulee, kunhan saan kalustovastaavan hommiin!
Aksa-, koiratanssi- ja näyttelytuloksia olisi taasen. Tässä sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Tipi (N. Ilma) kävi Sadun suosiollisella avustuksella Lahden KV:ssä, ruotsalaisen kasvattajatuomari Carin Åkessonin kehässä. Oikein hyvä arvostelu ja EH (värin vuoksi ilmeisesti): "Ideal stor tik. Kilformad huvud med bra nosparti. Runda ögön. Välplacerad ögön. Utmärkt hals. Lite slutande kors. Välformad bröst korg. Goda vinklar fram och bak. Rör sig ngt underställd bak. Merlefärgen är allt för mörkt."
Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja osallistuivat koiratanssikisoissa free style:n AVO-luokkaan Salossa. Pisteitä 165 ja hienosti kolmas sija!
Hippi ja Nadja tekivät Vappuna Kirkkonummella järjestetyissa agilitykisoissa hienon nollan ja sijoittuivat sillä kolmansiksi. Onnea!
Siskopuoli Blitz (N. Vesi) ja Petri kisasivat myöskin Vappuna Kirkkonummella. Saaliina minikolmosten tuplanollavoitto! Paljon onnea!
Tämä pari kilpaili myös HAU:n kisoissa viime viikonloppuna. Plakkariin kaksi nollaa sijoilla 2. ja 1.! Samalla pari sai kasaan osallistumisoikeuden kesän arvokisoihin, SM:n ja maajoukkuekarsintoihin. Onnea Petri!
Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero ovat myös tehneet nollan sekä HAU:n kisoissa lauantaina 3.5. (sij. 4.) että sunnuntaina 4.5. I-HAH:lla (jaettu 3. sija). Onnea Tero!
Waden pentu Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) yhdessä omistaja-ohjaaja Mikaelan kanssa ovat taituroineet hienon ykköstuloksen TOKO:n voittajaluokassa, pistein 303! Paljon onnea Mikaela!
Meille tuli pentu puolisentoista viikkoa sitten. Tämä piiitkään ja hartaasti, maltilla, mentaliteetilla: katsellaan, josko joku sopiva, kiintoisasta suvusta, jostain päin maailmaa, joskus löytyisi, pidetään silmät ja korvat auki, ja ihmetellään vaikka vuosia jäät hatussa, löytyi. Pentu on ihastuttava blm-narttu, viralliselta nimeltään Shadeland Quite Mythical, kutsumanimeltään Mysli. Ensisijaisesti Mysli on meille rakas lemmikki. Katsotaan tuoko tulevaisuus tullessaan muutakin. Olen viimeksi ostanut itselleni kotiin sheltin vuonna 2002, ja se oli Kiti. Aikaa on Kitin tulosta kulunut niin pitkälti etten onneksi vertaa niitä toisiinsa, ja Mysli on ihan omanlaisensa. Mysli tuntui ja tuntuu sopivalta. Ei ehkä huono merkki (ainakaan mulle, itkupillille), kun pennun nähtyään (ei edes koskettuaan), valuvat kyyneleet silmistä. Se on avoin, kovin reipas, hyvänmielen lapsikoira, joka on kovasti taitavakielinen, hyvähermoisen sekä taistelutahtoisen oloinen, ei hyrrävilkas. Olen todella, todella kiitollinen Katjalle, että sain tämän tilaisuuden!
Kuvia tulee, kunhan saan kalustovastaavan hommiin!
torstai 20. helmikuuta 2014
Synttäreitä ja kinner
Kahdeksan vuotta sitten, iltapäivällä 18.2.2006, näkivät päivänvalon ensimmäiset Nappulavaaralaiset, Kitin ja Waden pennut. Nimensäkin nämä pikkumustat saivat alkua mukaillen. Näillä kahdella sisaruksella, Hipillä (FI AVA FI AVA-H EE AVA DK AVA-H TK2 N. Ensi-Ilta) ja Artulla (N. Kivijalka) on hyvin erityinen paikka sydämessäni. Eipä niistä uskoisi, että ne kuuluisivat nyt näyttelyissä ikänsä puolesta veteraaniluokkaan. Paljon onnea Hippi ja Arttu! Kiitos jälleen kerran Nadjalle sekä Ullalle ja Ramille Hipin ja Artun erinomaisesta hoidosta ja täydellisistä kodeista juuri niille!
19.2. oli vuoro Talvi-pentueen syntymäpäivän! Suuren suuret kolmivuotisonnittelut Huurteelle (N. Huurre), Kaamokselle (N. Kaamos), Vallulle (N. Routa) ja Hallalle (N. Halla)!
Nane (N. Maa) pyörähti Virossa näytelmissä Hannan suosiollisella avustuksella. Tulokset ja arvostelut tässä:
11.1.2014 Tartto, Petr Rehanek, Tsekki
"4-years old. Scissor bite. Ears nice set, neck set. Nice forechest. Back straight. Tail well set. Angulated ok. Regular movement".
AVO ERI2
12.1.2014 Tartto, tuom. Simon Rooney, Irlanti
"Good head, eyes & ears. Good neck & front construction. Good topline & rear angulation. Very nice coat. Movement good both rear & front"
AVO ERI2 SA
Sitten ikävämpiin uutisiin. Kuten aikaisemmin olen kertonut Maj:n (N. Kultahuuma), oikean jalan kinner operoitiin viime syyskuussa varpaan pinnallisen koukistajajänteen "sivusiteen" repeämän vuoksi (kansanomaisemmin akillesjänteen luksaatio/ kinnervika). "Sivuside" korjattiin ompelein, mutta uraa, jossa jänne kulkee, ei tarvinnut syventää, koska se oli normaali. Maj on kuntoutunut tästä erinomaisesti Hannan huolellisella hoidolla. Tällä viikolla myös Maj:n vasemman kintereen "sivuside" (retinaculum) repesi, jolloin jänne pääsi luksoimaan lateraalisesti, ja tämä korjattiin ihan samaan tapaan kuin oikeakin, leikkauksella tiistaina. Toivotaan että kaikki menee yhtä 'hyvin' kuin oikeankin jalan kohdalla ja Maj saa kirmailla kesällä tervein jaloin! Sanomattakin lienee selvää, että olen todella todella pahoillani Maj:n ja Hannan puolesta. Minulle saa ilman muuta soittaa tai viestitellä mikäli tästä on jotain kysyttävää.
19.2. oli vuoro Talvi-pentueen syntymäpäivän! Suuren suuret kolmivuotisonnittelut Huurteelle (N. Huurre), Kaamokselle (N. Kaamos), Vallulle (N. Routa) ja Hallalle (N. Halla)!
Nane (N. Maa) pyörähti Virossa näytelmissä Hannan suosiollisella avustuksella. Tulokset ja arvostelut tässä:
11.1.2014 Tartto, Petr Rehanek, Tsekki
"4-years old. Scissor bite. Ears nice set, neck set. Nice forechest. Back straight. Tail well set. Angulated ok. Regular movement".
AVO ERI2
12.1.2014 Tartto, tuom. Simon Rooney, Irlanti
"Good head, eyes & ears. Good neck & front construction. Good topline & rear angulation. Very nice coat. Movement good both rear & front"
AVO ERI2 SA
Sitten ikävämpiin uutisiin. Kuten aikaisemmin olen kertonut Maj:n (N. Kultahuuma), oikean jalan kinner operoitiin viime syyskuussa varpaan pinnallisen koukistajajänteen "sivusiteen" repeämän vuoksi (kansanomaisemmin akillesjänteen luksaatio/ kinnervika). "Sivuside" korjattiin ompelein, mutta uraa, jossa jänne kulkee, ei tarvinnut syventää, koska se oli normaali. Maj on kuntoutunut tästä erinomaisesti Hannan huolellisella hoidolla. Tällä viikolla myös Maj:n vasemman kintereen "sivuside" (retinaculum) repesi, jolloin jänne pääsi luksoimaan lateraalisesti, ja tämä korjattiin ihan samaan tapaan kuin oikeakin, leikkauksella tiistaina. Toivotaan että kaikki menee yhtä 'hyvin' kuin oikeankin jalan kohdalla ja Maj saa kirmailla kesällä tervein jaloin! Sanomattakin lienee selvää, että olen todella todella pahoillani Maj:n ja Hannan puolesta. Minulle saa ilman muuta soittaa tai viestitellä mikäli tästä on jotain kysyttävää.
perjantai 14. helmikuuta 2014
Hyvää Ystävänpäivää!
Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille kasvattieni omistajille, ystävilleni sekä blogin säännöllisille ja satunnaisille lukijoille!
Kuva on otettu tammikuussa 2011, ja siinä ovat tytär ja äiti, Blitz (N. Vesi) ja Kiti (Mutkis Yxiylitsemuiden).
maanantai 2. joulukuuta 2013
Kaikki pennut lähteneet ja Vauhdille nolla
Niin lähti kuitenkin Mutterikin (N. Valon Valtameri) uuteen, omaan kotiinsa. Pitkään ja hartaasti mietin raaskinko luopua siitä ollenkaan. Tunne ja järki huusivat kumpikin kovaäänisesti omaa kantaansa. Tällä kertaa järjen oli 'pakko' antaa voittaa. Kun sitten sopivan tuntuinen, hyvä koti, riittävän läheltä ilmaantui, päätettiin Mutsku antaa Marin ja Jeren uudeksi ystäväksi. Kiinnyn aina pentuihin tosi kovasti, ihan kaikkiin, vaikka jotkut ovatkin enemmän minulle sopivamman tuntuisia kuin toiset (luonnollisesti). Tässä pennussa oli jotain täysin selittämättömän osuvaa, mitä en ole koskaan ennen kokenut. Ihan kuin siinä olisi aimo annos Kitiä, vaikkei pentu ole liiemmin edes sukua sille. Ehkä se oli sen sähäkkyys ja moottori yhdistettynä uskomattoman suureen kontaktinhakuisuuteen ja siihen kuinka se oli erityisen leimautunut minuun (vaikka rrrrakastaa kaikkia ihmisiä). Hermoja sillä on varmaan enemmän ja vilkkautta Kitiä (joka oli _erittäin_ vilkas) vähemmän. Se vaan kolahti muhun ja kovaa. Ja myös Elias ja Jari pitivät siitä erityisesti. Monet isot itkut itkettiin jo ennen kuin päätöstä oli edes tehty. Olen erittäin tyytyväinen sen uuteen kotiin ja toivon, että se tuottaa Marille ja Jerelle suuren ilon ja pysyy terveenä! Vola, joksi Mutskua nyttemmin kutsutaan, on ollut oikein reipas ja iloinen pieni koira uudessa kodissaan Helsingissä. Ihanaa!
Volan sisaruksilla Helmillä (N. Mielihyvää), Harrilla (N. Potentiaali) ja Ruulla (N. Kiitollisuutta) on myös mennyt todella hyvin uusissa kodeissaan ja kaikki uudet omistajat vaikuttavat oikein tyytyväisiltä uusiin perheenjäseniinsä. Reippaat lapsoset! Mikäs sen mukavampaa. Kiitos teille kaikille kuulumisista ja hyvien kotien tarjoamisesta muruille!
Täytyy sanoa, että vaikka olen aina tiennyt Hallan olevan kovasti täyspäinen ja hyvähermoinen sheltti, on tämä pentu'projekti' opettanut mua arvostamaan sitä yhä enemmän. Hallassa on puutteensa (kuten tietysti kaikissa), mutta sen luonne, toimiminen emänä astutuksesta pentujen maailmalle muuttamiseen saakka on ollut jotain ihan huikeaa. Arvostan tuota koiraa tosi kovasti ja olen toistaiseksi kaikin puolin oikein tyytyväinen siihen, että pentuprojektiin lähdettiin. Toivotaan että pennuista kasvaa terveitä aikuisia koiria ja ne saavat elää pitkän, onnellisen elämän!
Iloinen agilitytuloskin meillä on! Reilu viikko sitten Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna tekivät nollan medi kolmosten hyppärillä Tampereella. Paljon onnea Johanna!
Firabellen H-pentueen syntymästä tuli 27.11. kuluneeksi seitsemän vuotta. Pentueen vanhemmat olivat Wade ja Muppe (Mutkis Unelmien Ulla). Pentueeseen syntyi neljä pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua. Ostin toisen nartuista ja sijoitin sen Päiville Jyväskylään. Sain toisen kantanartun, Hymyn (Firabellen Hymy) ja Päivistä rakkaan ystävän. Hymyn hankinta ja käyttö on näin jälkeen päin ajatellenkin ollut tosi hyvä päätös monessakin mielessä (se on mm periyttänyt lisääntymiseen liittyviä ominaisuuksiaan tyttärilleen Priimalle ja Hallalle). Suuret onnittelut seitsemänvuotiaille Demolle (F. Hurma), Dalille (F. Hirmu), Riemulle (F. Helmi) ja Hymylle (F. Hymy)!
Volan sisaruksilla Helmillä (N. Mielihyvää), Harrilla (N. Potentiaali) ja Ruulla (N. Kiitollisuutta) on myös mennyt todella hyvin uusissa kodeissaan ja kaikki uudet omistajat vaikuttavat oikein tyytyväisiltä uusiin perheenjäseniinsä. Reippaat lapsoset! Mikäs sen mukavampaa. Kiitos teille kaikille kuulumisista ja hyvien kotien tarjoamisesta muruille!
Täytyy sanoa, että vaikka olen aina tiennyt Hallan olevan kovasti täyspäinen ja hyvähermoinen sheltti, on tämä pentu'projekti' opettanut mua arvostamaan sitä yhä enemmän. Hallassa on puutteensa (kuten tietysti kaikissa), mutta sen luonne, toimiminen emänä astutuksesta pentujen maailmalle muuttamiseen saakka on ollut jotain ihan huikeaa. Arvostan tuota koiraa tosi kovasti ja olen toistaiseksi kaikin puolin oikein tyytyväinen siihen, että pentuprojektiin lähdettiin. Toivotaan että pennuista kasvaa terveitä aikuisia koiria ja ne saavat elää pitkän, onnellisen elämän!
Iloinen agilitytuloskin meillä on! Reilu viikko sitten Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna tekivät nollan medi kolmosten hyppärillä Tampereella. Paljon onnea Johanna!
Firabellen H-pentueen syntymästä tuli 27.11. kuluneeksi seitsemän vuotta. Pentueen vanhemmat olivat Wade ja Muppe (Mutkis Unelmien Ulla). Pentueeseen syntyi neljä pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua. Ostin toisen nartuista ja sijoitin sen Päiville Jyväskylään. Sain toisen kantanartun, Hymyn (Firabellen Hymy) ja Päivistä rakkaan ystävän. Hymyn hankinta ja käyttö on näin jälkeen päin ajatellenkin ollut tosi hyvä päätös monessakin mielessä (se on mm periyttänyt lisääntymiseen liittyviä ominaisuuksiaan tyttärilleen Priimalle ja Hallalle). Suuret onnittelut seitsemänvuotiaille Demolle (F. Hurma), Dalille (F. Hirmu), Riemulle (F. Helmi) ja Hymylle (F. Hymy)!
maanantai 11. helmikuuta 2013
Jumitus otsikkoon
Näkyi olevan vaikea keksiä otsikkoa, mutta tällä mennään.
Suurin uutinen on se, että Hippi (N. Ensi-Ilta) oli mucocelen vuoksi sappirakon poistoleikkauksessa YES:llä viime viikon tiistaina. Operaatio kaikkineen meni oikein hyvin ja Hippi on toipunut hurjaa kyytiä. Todella onni että Nadja osasi epäillä jotain käytännössä oireettomasta koirasta ja sappi saatiin ajoissa, 'turvallisesti' pois. Helpotuksen kyyneleet tuli täälläkin muutamaan oteeseen, kun kuuli uutisia homman etenemisestä. Ihan riskitön tuo leikkaus ei ole eli jännittää tosiaan sai täälläkin, Nadjasta puhumattakaan. Pikaista toipumista Hipille ja voimia Nadjalle toimeliaan toipilaan kanssa!
Mulla oli kovasti tunteet pinnassa viime viikolla. Hipin leikkausta seuraavana päivänä oli Kitin syntymäpäivä. Tämä oli sen toinen synttäri sen kuoleman jälkeen. Vieläkin vaan ottaa tosi koville sekä Kitin että Waden poismenot. Päivän kuitenkin pelasti se, että Nadja sai hakea olosuhteisiin nähden hyvävointisen Hipin kotiinsa eläinsairaalasta.
Nuun (N. Tosi Ystävä) peitsikulmuritkin leikattiin pois toissaviikolla. Nuuppakin on toipunut operaatiosta mainiosti.
Niitä iloisempia asioita; Tuima (N. Tuli) ja Kajsa kisasivat eilen minikolmosten hyppärin Ojangossa. Tulos nolla ja sijoitus hieno 2./52. Onnea Kajsa!
Kulta-pennutkin ovat jo puolivuotiaita. Maj:n (N. Kultahuuma) säkä 6-kuisena 33,5cm.
Yo. kuvassa Dippi eli N. Kullankaivaja 6kk:n iässä. Kuva: Suvi Ravi
Shetlanninlammaskoirat ry on julkaissut terveyskyselyn. Kysely löytyy osoitteesta http://www.shetlanninlammaskoirat.fi/jalostus/terveyskysely/ Olisi hienoa saada Suomen shelttien terveystietoja mahdollisimman kattavasti. Hyödyllisintä olisi, jos kaikki ilmoittaisivat tiedot julkisina. Ei kun nettikaavaketta täyttelemään!
Tässä vielä läjä talvisia kaamoskuvia. Nämä on otettu juuri ennen Joulua.
Mooli
Bortsut jonossa...
...ja rivissä
Mooli
<3 Milli (järkyttävät korvakarvat!)
Inksu tarkkana
Milli
Kyyllä se keppi siellä on
Mooli kyttää
Ink
Milli
Hiki HuissiKuissilla
Suurin uutinen on se, että Hippi (N. Ensi-Ilta) oli mucocelen vuoksi sappirakon poistoleikkauksessa YES:llä viime viikon tiistaina. Operaatio kaikkineen meni oikein hyvin ja Hippi on toipunut hurjaa kyytiä. Todella onni että Nadja osasi epäillä jotain käytännössä oireettomasta koirasta ja sappi saatiin ajoissa, 'turvallisesti' pois. Helpotuksen kyyneleet tuli täälläkin muutamaan oteeseen, kun kuuli uutisia homman etenemisestä. Ihan riskitön tuo leikkaus ei ole eli jännittää tosiaan sai täälläkin, Nadjasta puhumattakaan. Pikaista toipumista Hipille ja voimia Nadjalle toimeliaan toipilaan kanssa!
Mulla oli kovasti tunteet pinnassa viime viikolla. Hipin leikkausta seuraavana päivänä oli Kitin syntymäpäivä. Tämä oli sen toinen synttäri sen kuoleman jälkeen. Vieläkin vaan ottaa tosi koville sekä Kitin että Waden poismenot. Päivän kuitenkin pelasti se, että Nadja sai hakea olosuhteisiin nähden hyvävointisen Hipin kotiinsa eläinsairaalasta.
Nuun (N. Tosi Ystävä) peitsikulmuritkin leikattiin pois toissaviikolla. Nuuppakin on toipunut operaatiosta mainiosti.
Niitä iloisempia asioita; Tuima (N. Tuli) ja Kajsa kisasivat eilen minikolmosten hyppärin Ojangossa. Tulos nolla ja sijoitus hieno 2./52. Onnea Kajsa!
Kulta-pennutkin ovat jo puolivuotiaita. Maj:n (N. Kultahuuma) säkä 6-kuisena 33,5cm.
Shetlanninlammaskoirat ry on julkaissut terveyskyselyn. Kysely löytyy osoitteesta http://www.shetlanninlammaskoirat.fi/jalostus/terveyskysely/ Olisi hienoa saada Suomen shelttien terveystietoja mahdollisimman kattavasti. Hyödyllisintä olisi, jos kaikki ilmoittaisivat tiedot julkisina. Ei kun nettikaavaketta täyttelemään!
Tässä vielä läjä talvisia kaamoskuvia. Nämä on otettu juuri ennen Joulua.
torstai 17. tammikuuta 2013
Uusi vuosi käynnistynyt
Ihan ekana laitetaan ylös vuoden eka agilitytulos. Loppiaisviikonloppuna kisattiin Eckerössä, jossa mukana geimeissä olivat Blitz (N. Vesi) ja Petri. Hyppyradalla pari suoriutui upeasti nollavoiton arvoisesti! Tuomarina oli Saviojan Anne, joten vielä ei Bliistä tullut AVA-H:ta, johon tulos sinällään olisi oikeuttanut. Paljon onnea!
Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.
Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.
Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!
Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.
Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.
Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.
No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.
Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!
Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.
Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.
Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!
Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.
Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.
Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.
No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.
Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!
maanantai 19. marraskuuta 2012
Haikeus
Hamsutin (N. Se Yksi Ja Ainoa) muutti omaan, erinomaisen hyvään kotiinsa Ninan luokse Karjaalle. Ihanaa on sekin, että se on lähellä ja näen sitä varmasti usein. Mulla on siitä tosi hyvä mieli, vaikka kovasti oli haikeaa pikkuisesta luopua. Nyt mun (ja koko meidän perheen ja lauman) työni sen kanssa on tavallaan tehty. Olen oppinut hamsun (ei pysyvä nimi) myötä ihan hirmuisen paljon. Kaikista pennuista tulee mulle hyvin tärkeitä, kun niistä aina huolehtii ja viettää niiden kanssa paljon aikaa. Tämä oli silti jotain erityistä. Ainoa pentu, taistelija, pieni pörröinen täplähyeena ja taisteluhamsteri, ja niiiin suloinen, Kitin tyttären poika. Lopulta sen virallisen nimenkin oli pakko olla juuri se mikä siitä tuli, Se Yksi Ja Ainoa. Haikea ja huojentunut mieli. :') Kiitos Nina!
Suurkiitokset myös Heinosille pentuprojektista ja Iidalle mahdollisuudesta käyttää Hunnia!
Ao. kuvissa pentunen ekaa aamua uudessa kodissaan. :)
Kuvat: Nina Lahin
Eiliset 11 viikkoisen strategiset mitat olivat: paino 2220g ja säkäkorkeus ~23,5cm.
Muoks vielä. En viitti tätä varten omaa päivitystä kirjoittaa. Onpahan muuten talossa kummallisen 'rauhallista'. Siis Inksuhan on tullut taloon juuri ennen pentujen syntymää ja touhuaa täällä, mutta silti. Milli, Mooli ja Halla on tosi tasapainoinen kolmikko, ei mitään säätämisiä eikä jännittyneisyyksiä. Ei siis Ink:kään mitään sellaista, mutta se on bordercollien pentu eikä siis vain makaa :D, vaikka tasapainoisen 'rauhallinen' onkin (ei siis mikään 'hermostunut' nonstophyrrä). Mietin yksi päivä, että meillä on ollut useampi hoitokoira (kasvatteja), pentuja ja niiden kaksi emoa täällä vaihtelevalla kokoonpanolla toukokuun lopusta saakka, lähes kuusi kuukautta putkeen! Ei ihme, että välillä tuntui että melkoinen sirkus tää talo on. Tosi tosi hyvin kaikki meni, mutta välillä on kyllä mukavaa olla ihan oman porukan kesken.
Suurkiitokset myös Heinosille pentuprojektista ja Iidalle mahdollisuudesta käyttää Hunnia!
Ao. kuvissa pentunen ekaa aamua uudessa kodissaan. :)
Kuvat: Nina Lahin
Eiliset 11 viikkoisen strategiset mitat olivat: paino 2220g ja säkäkorkeus ~23,5cm.
Muoks vielä. En viitti tätä varten omaa päivitystä kirjoittaa. Onpahan muuten talossa kummallisen 'rauhallista'. Siis Inksuhan on tullut taloon juuri ennen pentujen syntymää ja touhuaa täällä, mutta silti. Milli, Mooli ja Halla on tosi tasapainoinen kolmikko, ei mitään säätämisiä eikä jännittyneisyyksiä. Ei siis Ink:kään mitään sellaista, mutta se on bordercollien pentu eikä siis vain makaa :D, vaikka tasapainoisen 'rauhallinen' onkin (ei siis mikään 'hermostunut' nonstophyrrä). Mietin yksi päivä, että meillä on ollut useampi hoitokoira (kasvatteja), pentuja ja niiden kaksi emoa täällä vaihtelevalla kokoonpanolla toukokuun lopusta saakka, lähes kuusi kuukautta putkeen! Ei ihme, että välillä tuntui että melkoinen sirkus tää talo on. Tosi tosi hyvin kaikki meni, mutta välillä on kyllä mukavaa olla ihan oman porukan kesken.
maanantai 29. lokakuuta 2012
Pyh ja pah
Tapahtumiin nähden taas hurjan pitkä päivitystauko ja se tekee tällaisen kontrollifriikin olon epämukavaksi. Olis niin kiva pitää kaikki data järjestyksessä ja ajantasalla ja ennen kaikkea huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisestikin. En pidä siitä, että tärkeitä asioita jää multa sanomatta/kirjaamatta.
Muoks. Kuulostaapa hassulta tuo että haluan huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisesti. No, ehkä kaikki ymmärtää mitä se tarkoittaa. :D
Rutinoiden jälkeen asiaan :)
Vallu (N. Routa) ja Hanski ovat korkanneet agilitykisauransa virallistenkin puolella, luokkana medi1. Ekana kisapäivänä agilityradoilta pienet lipsahdukset, hyvällä fiiliksella ja hyppäriltä nollavoitto! Onnea Hanski!
Tuima (N. Tuli) ja Kajsa tekivät triplanollan minikolmosissa Ojangossa reilu viikko sitten! Palkintopallisijat (1. ja 3.) ekalta ja kolmannelta radalta! Huisin pätevää!
Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas kisasivat JOA:n hallin avajaisten yhteydessä pidetyissä epävirallisissa seuramestaruuksissa voittoon oikeuttavasti! Ja samalla Enzo kruunattiin seuran nopeimmaksi pujottelijaksi. Hurjaa kyytiä jätkä menee, kun suoritti kepit aikaan 2,79sek!
Nane (N. Maa) ja Hanna vierailivat etelänaapurissamme Virossa, Rakveressa näytelmissä viikko takaperin. Lauantaina tuomarina oli Elena Ruskovaara Suomesta ja arvostelu kuului näin:
"Masculine. Well bones. Typical proportions. Needs more softer expression. Nice body. Long enough neck. Strong coat. Needs more drive & ??? rare in movement. Excellent caracter & presentation."
AVO EH1
Sunnuntaille tuomariksi vaihtui Beata Petkevica Latviasta. Hänen arvioinsa Nanesta oli seuraava:
"3,5years. A bit heavy in head. Dark a bit rounded eyes. Would like to see softer expression. Good ears. A bit short neck. Long body. A bit soft in pasterns. Medium angulations in front. Good spring of ribs. Medium length of upper arm. Good length of tail. Enough drive from back."
AVO EH1
Kaikki Kulta-pennut ovat uusissa kodeissaan ja kovin tyytyväisiltä pikkuisiinsa ovat heidän uudet ihmisensä vaikuttaneet, ja kaikkien jo olemassa olleet 'laumat' ovat ottaneet tulokkaat tosi hyvin vastaan. Kiitos puheluista ja viesteistä! Olette ihania!
Blitz:n (N. Vesi) ja Hunnin (Cardiwe's Absurd Bi Black) ainokaisesta pennusta tuli virallisesti Nappulavaaran Se Yksi Ja Ainoa. Jännityksellä suunnistin sen kanssa pentu- ja silmätarkkiin Päivi Vanhapellolle viime maanantaina. Päivi on tarkka peilaaja ja kerroin koko stoorin pennun alkutaipaleesta, jotta hän osaisi huomioida tämän ja tarkastaa pennun muuten vielä erityisellä huolella, ts jos katsoisi jotain lisätutkimuksia tarpeelliseksi. Pentu on silmäterve! Blitz emällähän on crd, joten olin kyllä valmistautunut siihen, että samainen saattaisi löytyä pennultakin. Sikiöaikaisia, pennun näköön tai tulevaan elämään vaikuttamattomia, merkityksettömiä rihmoja löytyi. Hitaasti tullut näkökyky johtui Päivin mukaan kehittymättömistä sarveiskalvoista eli pentu oli tavallaan avannut silmänsä liian aikaisin, ennen kuin sen silmät olivat siihen valmiit ja on nyt täysin normaali. Sydäntä kuunneltiin pitkään ja hartaasti eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin kaikki muu täysin normaalia. Kiveksetkin paikoillaan, perillä! Sanoi vaan että ihan kuin pentu olisi syntynyt keskosena, vaikka täysaikainen olikin.
Edelliset painot pentusesta olen merkinnyt, kun se oli 5 viikkoinen. 6 vkoisena se painoi 1145g, 7 vkoisena 1240g ja 8 vkoisena 1530g. 7 viikkoisena samaa kokoluokkaa kuin Aamu, nyt paino hujahtanut. Pieni se on, mutta aivan hurjan ponteva edelleen, ruoka maistuu hyvin jne.
Pennu kuvissa 7vkoa ja 2pvää.
Hippi (N. Ensi-Ilta) sai vähän aikaa sitten mucocele -diagnoosin, joka on kansanomaisemmin ilmaistuna käsittääkseni sappirakon limakalvon liikakasvu. Diagnoosissa on tällä hetkellä ilmeisesti pientä epäselvyyttä mutta Nadjan blogiin tulee varmasti enemmälti kirjoitusta siitä. Täällä peukut pystyssä ettei homma vaikuttaisi Hippiksen elämään.
Koko viime viikko meni jotenkin tosi haikean melankolisissa fiiliksissä, pentutarkkia lukuunottamatta. Kitin kuolemasta tuli torstaina kuluneeksi vuosi. Mun pieni sininen varjoni, paras ystäväni. Edelleen kuristaa kurkkua ja sydän pakahtuu. Mulla on sitä niin kamalan kova ikävä. Pystyn 'jo' ajattelemaan sitä ja sen joitain tempauksia hymyssä suinkin mutta aina siihen silti liittyy rintaa puristava ikävä ja itkuparku tulee yhä usein. Olen tosi tosi kiitollinen siitä, että Kiti on ollut mun elämässäni. Alle 2 kuukautta niin on Waden poismenon vuosipäivä, juuri ennen joulua. Näytön taustakuvassa on kultaisen Wade-papan kuva, kun se on mun sylissä. Mä rakastin mun pieniä niin kovin paljon :'(.
Kitin kuolinpäivänä sattui taas haaveri ja joduttiin lääkäriin. Halla ja Ink leikkivät aamulla tapansa mukaan ja Halla sai joko Ink:n kynnestä tai hampaasta reijän silmäänsä. Silmä oli todella kipeä (veti vilkkuluomen kunnolla eteen kun yritin silmää tiipailla), pupilli meni IHAN pieneksi ja silmän väri muuttui hetkessä. Soitin heti taas Vetset:iin ja saatiin onneksi Päiville aika parin tunnin päähän. Silmä ei ole onneksi puhki, mutta siinä on kaksi suht syvää reikää ja tämän trauman aiheuttama uveiitti (eli värikalvon tulehdun, silmänpaineet romahtaneet). Läjä tippoja ja kipulääkkeet, kaulurielämää ja kontrolliaika viikon päähän. Voi hyvää päivää tätä tuuria... Halla on kyllä ihan uskomaton tyyppi. Päivi ihmetteli kuinka tämä koira voi olla tällainen hoidettava ja käyttäytyä näin, niin kivuliaassa vaivassa ja sitä ronkittaessa, mainitsi vielä että erityisesti rotuisekseen. Nähtiinhän se tietysti jo jalkapoikkiepisodissa mutta kyllä se vaan silti aina ihmetyttää ja yllättääkin. Koira on täysin cool, ei tärinöitä, piippauksia, kuolaamista, ei mitään. Puhuteltaessa heiluttaa vaan vaisusti häntää. Huippuhieno Pynnytin-muru! Nyt vaan toivotaan että reijät paranevat hyvin. Halla tosin ei laita pahakseen sitä, että saa nukkua sängyssä ynnä muuta sairastupalaisen onnea.
Muoks. Kuulostaapa hassulta tuo että haluan huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisesti. No, ehkä kaikki ymmärtää mitä se tarkoittaa. :D
Rutinoiden jälkeen asiaan :)
Vallu (N. Routa) ja Hanski ovat korkanneet agilitykisauransa virallistenkin puolella, luokkana medi1. Ekana kisapäivänä agilityradoilta pienet lipsahdukset, hyvällä fiiliksella ja hyppäriltä nollavoitto! Onnea Hanski!
Tuima (N. Tuli) ja Kajsa tekivät triplanollan minikolmosissa Ojangossa reilu viikko sitten! Palkintopallisijat (1. ja 3.) ekalta ja kolmannelta radalta! Huisin pätevää!
Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas kisasivat JOA:n hallin avajaisten yhteydessä pidetyissä epävirallisissa seuramestaruuksissa voittoon oikeuttavasti! Ja samalla Enzo kruunattiin seuran nopeimmaksi pujottelijaksi. Hurjaa kyytiä jätkä menee, kun suoritti kepit aikaan 2,79sek!
Nane (N. Maa) ja Hanna vierailivat etelänaapurissamme Virossa, Rakveressa näytelmissä viikko takaperin. Lauantaina tuomarina oli Elena Ruskovaara Suomesta ja arvostelu kuului näin:
"Masculine. Well bones. Typical proportions. Needs more softer expression. Nice body. Long enough neck. Strong coat. Needs more drive & ??? rare in movement. Excellent caracter & presentation."
AVO EH1
Sunnuntaille tuomariksi vaihtui Beata Petkevica Latviasta. Hänen arvioinsa Nanesta oli seuraava:
"3,5years. A bit heavy in head. Dark a bit rounded eyes. Would like to see softer expression. Good ears. A bit short neck. Long body. A bit soft in pasterns. Medium angulations in front. Good spring of ribs. Medium length of upper arm. Good length of tail. Enough drive from back."
AVO EH1
Kaikki Kulta-pennut ovat uusissa kodeissaan ja kovin tyytyväisiltä pikkuisiinsa ovat heidän uudet ihmisensä vaikuttaneet, ja kaikkien jo olemassa olleet 'laumat' ovat ottaneet tulokkaat tosi hyvin vastaan. Kiitos puheluista ja viesteistä! Olette ihania!
Blitz:n (N. Vesi) ja Hunnin (Cardiwe's Absurd Bi Black) ainokaisesta pennusta tuli virallisesti Nappulavaaran Se Yksi Ja Ainoa. Jännityksellä suunnistin sen kanssa pentu- ja silmätarkkiin Päivi Vanhapellolle viime maanantaina. Päivi on tarkka peilaaja ja kerroin koko stoorin pennun alkutaipaleesta, jotta hän osaisi huomioida tämän ja tarkastaa pennun muuten vielä erityisellä huolella, ts jos katsoisi jotain lisätutkimuksia tarpeelliseksi. Pentu on silmäterve! Blitz emällähän on crd, joten olin kyllä valmistautunut siihen, että samainen saattaisi löytyä pennultakin. Sikiöaikaisia, pennun näköön tai tulevaan elämään vaikuttamattomia, merkityksettömiä rihmoja löytyi. Hitaasti tullut näkökyky johtui Päivin mukaan kehittymättömistä sarveiskalvoista eli pentu oli tavallaan avannut silmänsä liian aikaisin, ennen kuin sen silmät olivat siihen valmiit ja on nyt täysin normaali. Sydäntä kuunneltiin pitkään ja hartaasti eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin kaikki muu täysin normaalia. Kiveksetkin paikoillaan, perillä! Sanoi vaan että ihan kuin pentu olisi syntynyt keskosena, vaikka täysaikainen olikin.
Edelliset painot pentusesta olen merkinnyt, kun se oli 5 viikkoinen. 6 vkoisena se painoi 1145g, 7 vkoisena 1240g ja 8 vkoisena 1530g. 7 viikkoisena samaa kokoluokkaa kuin Aamu, nyt paino hujahtanut. Pieni se on, mutta aivan hurjan ponteva edelleen, ruoka maistuu hyvin jne.
Pennu kuvissa 7vkoa ja 2pvää.
Hippi (N. Ensi-Ilta) sai vähän aikaa sitten mucocele -diagnoosin, joka on kansanomaisemmin ilmaistuna käsittääkseni sappirakon limakalvon liikakasvu. Diagnoosissa on tällä hetkellä ilmeisesti pientä epäselvyyttä mutta Nadjan blogiin tulee varmasti enemmälti kirjoitusta siitä. Täällä peukut pystyssä ettei homma vaikuttaisi Hippiksen elämään.
Koko viime viikko meni jotenkin tosi haikean melankolisissa fiiliksissä, pentutarkkia lukuunottamatta. Kitin kuolemasta tuli torstaina kuluneeksi vuosi. Mun pieni sininen varjoni, paras ystäväni. Edelleen kuristaa kurkkua ja sydän pakahtuu. Mulla on sitä niin kamalan kova ikävä. Pystyn 'jo' ajattelemaan sitä ja sen joitain tempauksia hymyssä suinkin mutta aina siihen silti liittyy rintaa puristava ikävä ja itkuparku tulee yhä usein. Olen tosi tosi kiitollinen siitä, että Kiti on ollut mun elämässäni. Alle 2 kuukautta niin on Waden poismenon vuosipäivä, juuri ennen joulua. Näytön taustakuvassa on kultaisen Wade-papan kuva, kun se on mun sylissä. Mä rakastin mun pieniä niin kovin paljon :'(.
Kitin kuolinpäivänä sattui taas haaveri ja joduttiin lääkäriin. Halla ja Ink leikkivät aamulla tapansa mukaan ja Halla sai joko Ink:n kynnestä tai hampaasta reijän silmäänsä. Silmä oli todella kipeä (veti vilkkuluomen kunnolla eteen kun yritin silmää tiipailla), pupilli meni IHAN pieneksi ja silmän väri muuttui hetkessä. Soitin heti taas Vetset:iin ja saatiin onneksi Päiville aika parin tunnin päähän. Silmä ei ole onneksi puhki, mutta siinä on kaksi suht syvää reikää ja tämän trauman aiheuttama uveiitti (eli värikalvon tulehdun, silmänpaineet romahtaneet). Läjä tippoja ja kipulääkkeet, kaulurielämää ja kontrolliaika viikon päähän. Voi hyvää päivää tätä tuuria... Halla on kyllä ihan uskomaton tyyppi. Päivi ihmetteli kuinka tämä koira voi olla tällainen hoidettava ja käyttäytyä näin, niin kivuliaassa vaivassa ja sitä ronkittaessa, mainitsi vielä että erityisesti rotuisekseen. Nähtiinhän se tietysti jo jalkapoikkiepisodissa mutta kyllä se vaan silti aina ihmetyttää ja yllättääkin. Koira on täysin cool, ei tärinöitä, piippauksia, kuolaamista, ei mitään. Puhuteltaessa heiluttaa vaan vaisusti häntää. Huippuhieno Pynnytin-muru! Nyt vaan toivotaan että reijät paranevat hyvin. Halla tosin ei laita pahakseen sitä, että saa nukkua sängyssä ynnä muuta sairastupalaisen onnea.
torstai 4. lokakuuta 2012
Hurlumhei menoa
Mitäpä muuta voi odottaa, kun talossa on 12 koiraa, joiden joukossa 5 8vkoista täystuhopentua, koosta huolimatta. Normaali kävely on enimmäkseen mahdotonta puntissa roikkuvien sopulien vuoksi. Reilu nelikuinen Ink ei varsinaisesti vähennä härdelliä. Blitz:n pentu on vielä niin pieni ja "vaiheessa", että se on pidettävä erillään tästä porukasta.
Viime viikon keskiviikkona suunnattiin taas suurella jännityksellä Leinosen Janitalle Turun suuntaan pentutestin merkeissä. Onneksi Irene oli auttamassa tuon lauman kanssa. Ihan turha oli taas paniikki. Pennut ovat olleet tosi reippaita sekä kotona että pihalla ja eläinlääkärissäkin, mutta silti mä aina jännitän tuota pentutestiä. Aika vähän on ikinä mitään ylläreitä testissä tullut, suhteessa siihen mitä itse olen ajatellut eikä kovin suuria ylläreitä tullut tälläkään kertaa. Ehkä se jo melko vakio, että on silmät suurina siitä kuinka noin pienet voi selvitä tuollaista kauheuksista noin hyvin. Pentutesti on kuitenkin tuollaiselle pienelle melko kuormittava(ksi tarkoitettu) kokemus. Janitaa mukaellen; ehkä hirveintä mitä koiralle koskaan kerralla tapahtuu. Monta kuormitettavaksi tarkoitettua asiaa peräjälkeen, täysin vieraassa paikassa, täysin vieraan ihmisen kanssa, 1½ tunnin ajomatkan jälkeen. Pikkutyypit selvisivät oikein hienosti! Neljä viidestä säilytti täysin toimintakykynsä, kuormittumatta ja se yksikin istahti hetkeksi vasta viimeisessä, sateenvarjo-osiossa. Yksi vain paransi loppua kohden, kun oli alkuun vielä uninen. Kukaan viidestä ei kuormittunut räminäpurkista ja kaikki olivat toimintakykyisiä, liikkuen pöydällä hyvin jne. Tosi pätevä pikkujengi! Vaikka niin on niiden emä ja isäkin, mutta eipä pennuista koskaan tiedä. Se oliskin "helppoa" jos 1+1 olisi 2.
Sunnuntaina ns ykköspoika eli N. Kimpale Kultaa lähti omaan kotiinsa Jyväskylään, Marian ja Joonaksen sekä kolmen shelttipojan iloksi. Se sai nimekseen Jesper :) Priima -äiti lähti Jesperin kanssa samalla kyydillä. Maanantaina uuteen kotiinsa Vantaalle, muutti ns. kolmospoika eli N. Kullankaivaja. Nykyisin Dippinä tunnettu, kovasti taistelutahtoinen pikkumies puree Suvin varpaita, seuranaan pari mitteliä :) Ihanat kodit pikkumiehillä! Linkit pikkujätkien perheiden blogeihin lisätty tuohon sivupalkin listaan.
Tulevana perjantaina ns kakkostyttö eli N. Kultakuume lähtee - yllätys yllätys - Muurameen! :D Jos Hymy (Firabellen Hymy) lasketaan mukaan, on Jyväskylän seudulla sitten kuusi kasvattiani. Kaamos saakin Myystä melkoisen hengästyttävän leikkikaverin, joka oli pentutestissä kuin huvipuistossa... Kakkospojan (N. Kullanhuuhtoja) ja ykköstytön (N. Kultahuuma) kohdalla homma on erinäisistä hmmm asioista johtuen vielä hieman auki. Lisätietoja saapi soitella tai meilailla!
Porukan 8vkoispainot olivat seuraavat (8vkois/ nousu 7vkoisesta):
1. poika 2145/ 320g
1. tyttö 1670/ 210g
2. tyttö 1975/ 315g
2. poika 2840/ 495g
3. poika 1950/ 310g
Tyypit ovat suht pieniä, paitsi kakkospoika, joka on samaa kokoluokkaa tähän saakka kuin Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) Kitin tokasta pentueesta. Ne ovat aikuisena n. 37 ja 38 senttiset. Tietysti sheltin kyseessä ollen on aika mahdoton arvioida mitä niistä tulee. Luustoa kakkospojalla on ihanasti ja sen on mun makuun kivan rakenteinen, liikkuu tosi kauniisti. Ykköstyttö jää varmaan pieneksi. Jesper on nyt saman kokoinen kuin äitinsä Priima oli tuon ikäisenä ja Dippi sekä Myy samaa kokoluokkaa kuin Pena (N. Yön Ritari) ja Vauhti (N. Ilta-Villi), eli näiden pentujen enot sekä esim Hippi (N. Ensi-Ilta).
Kuviakin on otettu mutta J:n työkoneen kovalevy hajosi eilen... Kuvat ovat tallessa mutta työkalu niiden käsittelyyn jne on siis poissa pelistä tuntemattoman ajan.
Bliin poikapentu saavutti sunnuntaina neljän viikon iän. Se on kehittynyt haastavasta alusta johtuen hieman erikoisesti, mutta toivotaan että siitä tulee terve pieni shelttipoika ja myöhemmin -mies. :) Kokoa pikkuprinssillä oli neliviikkoisena 720g, nousua edellisviikosta 170g. Ruokaa menee hyvin pieniä määriä kerrallaan, mutta sitä tarjoillaan usein. Pentu on matkustanut täällä kotona jonkin verran mun vyötärölle sidotussa pipossa ja reippaasti se seikkailee pitkin lattioitakin. Mooli on sen kanssa ihan huippu! Makailisi laatikossa vaikka ja kuinka ja vähän jo "leikkivätkin" keskenään. Jatketaan ihmettelyä.
Viime viikon keskiviikkona suunnattiin taas suurella jännityksellä Leinosen Janitalle Turun suuntaan pentutestin merkeissä. Onneksi Irene oli auttamassa tuon lauman kanssa. Ihan turha oli taas paniikki. Pennut ovat olleet tosi reippaita sekä kotona että pihalla ja eläinlääkärissäkin, mutta silti mä aina jännitän tuota pentutestiä. Aika vähän on ikinä mitään ylläreitä testissä tullut, suhteessa siihen mitä itse olen ajatellut eikä kovin suuria ylläreitä tullut tälläkään kertaa. Ehkä se jo melko vakio, että on silmät suurina siitä kuinka noin pienet voi selvitä tuollaista kauheuksista noin hyvin. Pentutesti on kuitenkin tuollaiselle pienelle melko kuormittava(ksi tarkoitettu) kokemus. Janitaa mukaellen; ehkä hirveintä mitä koiralle koskaan kerralla tapahtuu. Monta kuormitettavaksi tarkoitettua asiaa peräjälkeen, täysin vieraassa paikassa, täysin vieraan ihmisen kanssa, 1½ tunnin ajomatkan jälkeen. Pikkutyypit selvisivät oikein hienosti! Neljä viidestä säilytti täysin toimintakykynsä, kuormittumatta ja se yksikin istahti hetkeksi vasta viimeisessä, sateenvarjo-osiossa. Yksi vain paransi loppua kohden, kun oli alkuun vielä uninen. Kukaan viidestä ei kuormittunut räminäpurkista ja kaikki olivat toimintakykyisiä, liikkuen pöydällä hyvin jne. Tosi pätevä pikkujengi! Vaikka niin on niiden emä ja isäkin, mutta eipä pennuista koskaan tiedä. Se oliskin "helppoa" jos 1+1 olisi 2.
Sunnuntaina ns ykköspoika eli N. Kimpale Kultaa lähti omaan kotiinsa Jyväskylään, Marian ja Joonaksen sekä kolmen shelttipojan iloksi. Se sai nimekseen Jesper :) Priima -äiti lähti Jesperin kanssa samalla kyydillä. Maanantaina uuteen kotiinsa Vantaalle, muutti ns. kolmospoika eli N. Kullankaivaja. Nykyisin Dippinä tunnettu, kovasti taistelutahtoinen pikkumies puree Suvin varpaita, seuranaan pari mitteliä :) Ihanat kodit pikkumiehillä! Linkit pikkujätkien perheiden blogeihin lisätty tuohon sivupalkin listaan.
Tulevana perjantaina ns kakkostyttö eli N. Kultakuume lähtee - yllätys yllätys - Muurameen! :D Jos Hymy (Firabellen Hymy) lasketaan mukaan, on Jyväskylän seudulla sitten kuusi kasvattiani. Kaamos saakin Myystä melkoisen hengästyttävän leikkikaverin, joka oli pentutestissä kuin huvipuistossa... Kakkospojan (N. Kullanhuuhtoja) ja ykköstytön (N. Kultahuuma) kohdalla homma on erinäisistä hmmm asioista johtuen vielä hieman auki. Lisätietoja saapi soitella tai meilailla!
Porukan 8vkoispainot olivat seuraavat (8vkois/ nousu 7vkoisesta):
1. poika 2145/ 320g
1. tyttö 1670/ 210g
2. tyttö 1975/ 315g
2. poika 2840/ 495g
3. poika 1950/ 310g
Tyypit ovat suht pieniä, paitsi kakkospoika, joka on samaa kokoluokkaa tähän saakka kuin Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) Kitin tokasta pentueesta. Ne ovat aikuisena n. 37 ja 38 senttiset. Tietysti sheltin kyseessä ollen on aika mahdoton arvioida mitä niistä tulee. Luustoa kakkospojalla on ihanasti ja sen on mun makuun kivan rakenteinen, liikkuu tosi kauniisti. Ykköstyttö jää varmaan pieneksi. Jesper on nyt saman kokoinen kuin äitinsä Priima oli tuon ikäisenä ja Dippi sekä Myy samaa kokoluokkaa kuin Pena (N. Yön Ritari) ja Vauhti (N. Ilta-Villi), eli näiden pentujen enot sekä esim Hippi (N. Ensi-Ilta).
Kuviakin on otettu mutta J:n työkoneen kovalevy hajosi eilen... Kuvat ovat tallessa mutta työkalu niiden käsittelyyn jne on siis poissa pelistä tuntemattoman ajan.
Bliin poikapentu saavutti sunnuntaina neljän viikon iän. Se on kehittynyt haastavasta alusta johtuen hieman erikoisesti, mutta toivotaan että siitä tulee terve pieni shelttipoika ja myöhemmin -mies. :) Kokoa pikkuprinssillä oli neliviikkoisena 720g, nousua edellisviikosta 170g. Ruokaa menee hyvin pieniä määriä kerrallaan, mutta sitä tarjoillaan usein. Pentu on matkustanut täällä kotona jonkin verran mun vyötärölle sidotussa pipossa ja reippaasti se seikkailee pitkin lattioitakin. Mooli on sen kanssa ihan huippu! Makailisi laatikossa vaikka ja kuinka ja vähän jo "leikkivätkin" keskenään. Jatketaan ihmettelyä.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Sekavin fiiliksin
Olipa vaikea keksiä otsikkoa. Toi nyt ehkä kuvaa just nyt fiilistä, monestakin syystä. Varmaan taas unohdan monta tärkeää asiaa kirjoittaa, kun on ollut niin pitkä tauko. Ei ole ollut voimia raapustaa mitään.
Niin. Mua yhtään tuntevat ehkä voivat kuvitella edes pikkuriikkisen palan siitä, kuinka Kiti oli mulle tärkeä. Mielestäni se sai aikaan monta eri tavalla hienoa pentuakin, ihan objektiivisinkin mittarein arvioituna (ettei siis vaan ihan mun piNkkien lasien). Myös Kitin pennut ovat mulle _erittäin_ arvokkaita ja rakkaita. En tarkoita rahaa (vaikka sitäkin on palanut, paljon) vaan muuta, ei rahalla mitattavissa olevaa arvoa. Kitillä oli aina selkeät juoksut, se tiinehtyi joka kerta kun yritettiin, sen tiineysajat menivät hyvin, samoin synnytykset, pentueet olivat ok kokoisia eikä pentujen hoitamisessa ollut moittimista. Se oli myös erinomainen opettaessaan pennuille kuinka ollaan koira. Sen siis ei pitänyt 'ilmiasun' perusteella jättää elinvoimattomuutta tai muita lisääntymisongelmia, mutta eipähän noista koskaan tiedä. Tämä tuskin on enää huonoa tuuria, geeneillä on oltava osuutensa tässä hommassa. Hipin stoori, Tipin tyhjäksi jääminen, Bliin tyhjäksi jääminen kertaalleen aiemmin ja nyt tämä. Väitän, että jos uskoisin että kaikki on sattumaa, valehtelisin vain itselleni. Kaikista ei vain ole äidiksi. Mun mielestä elinvoima on ehkä kaikkein tärkeintä. Yksilön kannalta ei välttämättä, mutta rodun kyllä. On aivan sama kuinka lujaa koira menee agilityradalla tai montako sertiä sillä on näyttelystä, jos lisääntyminen on häiriintynyttä ja elinvoimassa puutteita, _rodun_ kannalta.
Blitz (N. Vesi) synnytti reilu kaksi viikkoa sitten kaksi pentua. Mulla oli jo ollut vähän kummallinen olo asiasta etukäteen, mutta pennut liikkuivat vatsassa, vaikka tuntuivatkin kovin pieniltä. Eipä siinä paljon voi tehdä (ts mitään) muuta kuin odottaa. Lämmöt laskivat ja synnytys käynnistyi täysin normaalisti kun tiineysvuorokausia oli kasassa 61. Seuraavana yönä/aamuna, vailla käytännössä mitään ennakkovaroituksia (liiempiä petaamisia, läähätyksiä jne) syntyi ensin aivan superpieni musta tyttöpentu, painoa vain 77g. Selvästi kehittymätön, kuiva jne ja käytännössä ilman sikiövettä. Jonkinlainen istukkaongelma ilmeisesti. Heti perään syntyi pieni, mutta pikkumustan rinnalla jättiläiseltä näyttänyt, 126 grammaa painanut blm-poika, myöskin hieman kuiva, erittäin vähillä sikiövesillä varustettu, jäntevän ja pontevan oloinen. Tämä merle alkoi pian syödä mutta pieni musta jaksoi vain kaksi tuntia. Sillä oli ilmiselvästi kehittymättömät keuhkot.
Alku ei noin muutenkaan ei kuulu kasvattajan upeimpiin aikoihin mutta pentu on kyllä pontevasti pysynyt hengissä ja oli yli tuplannut painonsa viikon ikään mennessä (126/ 270g). Kaksiviikkoisena se painoi 440g. Silmät aukesivat kun ikää oli 11vrk. Sinällään hassua, koska kilpailua ei ole. Tämä on mulle ensimmäinen kerta kun laatikossa on vain yksi pentu, ja sen hieman erilaista kehitystä ja käytöstä on mielenkiintoistakin seurata. Enpä jaksa siitä sen enempää. Jotenkin muutenkin vähän kypsyttää tämä koiramaailman meininki, ehkä se näin väsyneenä korostuukin. Avoimuudesta ja hyväntahtoisuudesta tuppaa saamaan korvilleen, jopa lähempää kuin uskoisi. Nytkin olen varmaan jo kertonut liikaa.
Priiman sopulit kasvaa ja _riehuu_ :D. Niillä on ikää jo kuusi viikkoa, ja nimetkin on päätetty. Jarin mielestä pliisut, ja hän saa kuulemma keksiä Hallan pennuille (jos siihen projektiin ikuna ryhdyn) "kunnon nimet" :D. Makunsa kullakin.
Laitetaan Priiman Kulta-lapsosten painoja muistiin. Aika pieniä nuo olivat viisiviikkoisina suhteessa esim Kitin pentuihin, jotka aikuisina kuitenkin juuri rotumääritelmän kokoisia tai pieniä. Kuusiviikkoisina painot hieman tasaantuneet mutta ovat silti meikäläisellä varmaankin keskivertoa pienempiä. Vertailuna esimerkiksi Hipin 6vkoispaino oli 1500g ja risat ;). Päästä ja sellaisista jo näkee, että ainakin pari varmaankin jää aika pikkuisiksi. Ykköstyttö on vain 40g painavampi kuin tätinsä Aamu. Tuo suurinkin pentu on nyt saman painoinen kuin esim Tipi, joka on noin 34 senttinen. Eipä näistä pirukaan ota selvää.
5 vkoa, 5vkoispaino ja nousu 4vkoisesta:
1. poika 1100/ 248g
1. tyttö 886/ 149g
2. tyttö 1010/ 165g
2. poika 1145/ 264g
3. poika 990/ 180g
6 vkoa, 6vkoispaino ja nousu 5 vkoisesta:
1. poika 1480/ 380g
1. tyttö 1190/ 304g
2. tyttö 1345/ 335g
2. poika 1790/ 645g
3. poika 1360/ 370g
Tokat matolääkkeet annettu, tällä kertaa Canex:a. Kynsienleikkuut sujuu väsyneinä hyvin. Ovat muutenkin ihania käsiteltäviä, vaikka taistelevat hurjasti lelujen (ja lahkeiden ja paljaiden nilkkojenkin) kanssa ja meno on muutenkin jo melkoinen. Ovet kehittyneet nyt vajaassa viikossa aimo harppauksen. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, mutta nää tuntuu keskinmäärin hurjemmilta kuin Halla & co, joilla ei niilläkään ollut pikkuisena kyllä mitään puutteita taistelutahdossa tai reippaudessa, ei tässä kotona eikä pentutestissä. Reippaasti liikutaan ulkonakin ja erilaisilla alustoilla. Kaikki safka uppoaa hienosti ja syövät edelleen samasta kupista. Pian on pentutarkki ja pentutestikin lähestyy.
Joku näistä saattaisi olla vielä vailla omaa kotia. Asialliset yhteydentotot saapi soittaa tai meilata (yhteystiedot sivupalkissa). Vain yhteistyökykyisiin, aktiivisiin koteihin, jossa tärkeää terveystutkituttaa (mm. lonkkakuvaukset) koira, ei urheiluvälineiksi.
Halla meni ystävälleni Anulle kylään noin viikoksi ja on kyllä ollut taas kiva kuulla miten selväpäinen siniseni on ollut huLjan reipas ja heti kuin kotonaan. Se ei paljoa stressaile ja ottaa tilanteet aina vastaan omana positiivisena itsenään. Go Pynnytin!
Ja muistiin vielä sekin, että Milli ja Mooli juoksevat. Het tähän suht treenikauden alkuun lähes kuukauden tauko. No, onhan tässä tietty tätä muutakin projektia.
Hienoja tuloksiakin on taas tullut!
Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekivät nollan Syysskaboissa Purinalla ja sijoittuivat kolmanneksi! Suuresti onnea Tero!
Tuimalle (N. Tuli) ja Kajsalle samaisista kemuista, mutta miniluokasta, nollavoitto melkoisella kolmen sekunnin erolla toiseksi tulleeseen! Onnea pätevät!
*muoks* Tuimis ja Kajsa on valittu Agilityliiton Top Teamiin kaudelle 2012-2013. Onnittelut siitäkin! :)
Tiukun velipoika Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tehtailivat kolme nollavoittoa ja samalla tuplanollan 8.-9.9.! Huippua!
Eipä mennyt kauaa Huurteen (N. Huurre) ja Susannan kisauran aloituksesta, kun pari sai jo plakkariin ensimmäisen nollatuloksen (luva). Sijoitus 2. Paljon onnea Susanna!
Nane (N. Maa) näytteli Tuomarinkylässä 2.9. Maija Heinilä:n (N) kehästä, avoimesta luokasta, seuraavanlaisen arvostelun:
"Erinomainen tyyppi. Urosmainen katse. Korvat hieman etäällä toisistaan. Kohtalaisesti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Erinomainen luusto. Kokoon nähden lantio voisi olla paremmin pyöristynyt. Kantaa häntäänsä hieman korkealla. Liikkuu hyvin ja pitkällä askeleella ja yhdensuuntaisesti. Avoin ja ystävällinen luonne."
ERI2
Phuuh. Ehkä joku muistuttaa/huomattaa jos jotain jäi kirjuuttamatta.
Niin. Mua yhtään tuntevat ehkä voivat kuvitella edes pikkuriikkisen palan siitä, kuinka Kiti oli mulle tärkeä. Mielestäni se sai aikaan monta eri tavalla hienoa pentuakin, ihan objektiivisinkin mittarein arvioituna (ettei siis vaan ihan mun piNkkien lasien). Myös Kitin pennut ovat mulle _erittäin_ arvokkaita ja rakkaita. En tarkoita rahaa (vaikka sitäkin on palanut, paljon) vaan muuta, ei rahalla mitattavissa olevaa arvoa. Kitillä oli aina selkeät juoksut, se tiinehtyi joka kerta kun yritettiin, sen tiineysajat menivät hyvin, samoin synnytykset, pentueet olivat ok kokoisia eikä pentujen hoitamisessa ollut moittimista. Se oli myös erinomainen opettaessaan pennuille kuinka ollaan koira. Sen siis ei pitänyt 'ilmiasun' perusteella jättää elinvoimattomuutta tai muita lisääntymisongelmia, mutta eipähän noista koskaan tiedä. Tämä tuskin on enää huonoa tuuria, geeneillä on oltava osuutensa tässä hommassa. Hipin stoori, Tipin tyhjäksi jääminen, Bliin tyhjäksi jääminen kertaalleen aiemmin ja nyt tämä. Väitän, että jos uskoisin että kaikki on sattumaa, valehtelisin vain itselleni. Kaikista ei vain ole äidiksi. Mun mielestä elinvoima on ehkä kaikkein tärkeintä. Yksilön kannalta ei välttämättä, mutta rodun kyllä. On aivan sama kuinka lujaa koira menee agilityradalla tai montako sertiä sillä on näyttelystä, jos lisääntyminen on häiriintynyttä ja elinvoimassa puutteita, _rodun_ kannalta.
Blitz (N. Vesi) synnytti reilu kaksi viikkoa sitten kaksi pentua. Mulla oli jo ollut vähän kummallinen olo asiasta etukäteen, mutta pennut liikkuivat vatsassa, vaikka tuntuivatkin kovin pieniltä. Eipä siinä paljon voi tehdä (ts mitään) muuta kuin odottaa. Lämmöt laskivat ja synnytys käynnistyi täysin normaalisti kun tiineysvuorokausia oli kasassa 61. Seuraavana yönä/aamuna, vailla käytännössä mitään ennakkovaroituksia (liiempiä petaamisia, läähätyksiä jne) syntyi ensin aivan superpieni musta tyttöpentu, painoa vain 77g. Selvästi kehittymätön, kuiva jne ja käytännössä ilman sikiövettä. Jonkinlainen istukkaongelma ilmeisesti. Heti perään syntyi pieni, mutta pikkumustan rinnalla jättiläiseltä näyttänyt, 126 grammaa painanut blm-poika, myöskin hieman kuiva, erittäin vähillä sikiövesillä varustettu, jäntevän ja pontevan oloinen. Tämä merle alkoi pian syödä mutta pieni musta jaksoi vain kaksi tuntia. Sillä oli ilmiselvästi kehittymättömät keuhkot.
Alku ei noin muutenkaan ei kuulu kasvattajan upeimpiin aikoihin mutta pentu on kyllä pontevasti pysynyt hengissä ja oli yli tuplannut painonsa viikon ikään mennessä (126/ 270g). Kaksiviikkoisena se painoi 440g. Silmät aukesivat kun ikää oli 11vrk. Sinällään hassua, koska kilpailua ei ole. Tämä on mulle ensimmäinen kerta kun laatikossa on vain yksi pentu, ja sen hieman erilaista kehitystä ja käytöstä on mielenkiintoistakin seurata. Enpä jaksa siitä sen enempää. Jotenkin muutenkin vähän kypsyttää tämä koiramaailman meininki, ehkä se näin väsyneenä korostuukin. Avoimuudesta ja hyväntahtoisuudesta tuppaa saamaan korvilleen, jopa lähempää kuin uskoisi. Nytkin olen varmaan jo kertonut liikaa.
Priiman sopulit kasvaa ja _riehuu_ :D. Niillä on ikää jo kuusi viikkoa, ja nimetkin on päätetty. Jarin mielestä pliisut, ja hän saa kuulemma keksiä Hallan pennuille (jos siihen projektiin ikuna ryhdyn) "kunnon nimet" :D. Makunsa kullakin.
Laitetaan Priiman Kulta-lapsosten painoja muistiin. Aika pieniä nuo olivat viisiviikkoisina suhteessa esim Kitin pentuihin, jotka aikuisina kuitenkin juuri rotumääritelmän kokoisia tai pieniä. Kuusiviikkoisina painot hieman tasaantuneet mutta ovat silti meikäläisellä varmaankin keskivertoa pienempiä. Vertailuna esimerkiksi Hipin 6vkoispaino oli 1500g ja risat ;). Päästä ja sellaisista jo näkee, että ainakin pari varmaankin jää aika pikkuisiksi. Ykköstyttö on vain 40g painavampi kuin tätinsä Aamu. Tuo suurinkin pentu on nyt saman painoinen kuin esim Tipi, joka on noin 34 senttinen. Eipä näistä pirukaan ota selvää.
5 vkoa, 5vkoispaino ja nousu 4vkoisesta:
1. poika 1100/ 248g
1. tyttö 886/ 149g
2. tyttö 1010/ 165g
2. poika 1145/ 264g
3. poika 990/ 180g
6 vkoa, 6vkoispaino ja nousu 5 vkoisesta:
1. poika 1480/ 380g
1. tyttö 1190/ 304g
2. tyttö 1345/ 335g
2. poika 1790/ 645g
3. poika 1360/ 370g
Tokat matolääkkeet annettu, tällä kertaa Canex:a. Kynsienleikkuut sujuu väsyneinä hyvin. Ovat muutenkin ihania käsiteltäviä, vaikka taistelevat hurjasti lelujen (ja lahkeiden ja paljaiden nilkkojenkin) kanssa ja meno on muutenkin jo melkoinen. Ovet kehittyneet nyt vajaassa viikossa aimo harppauksen. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, mutta nää tuntuu keskinmäärin hurjemmilta kuin Halla & co, joilla ei niilläkään ollut pikkuisena kyllä mitään puutteita taistelutahdossa tai reippaudessa, ei tässä kotona eikä pentutestissä. Reippaasti liikutaan ulkonakin ja erilaisilla alustoilla. Kaikki safka uppoaa hienosti ja syövät edelleen samasta kupista. Pian on pentutarkki ja pentutestikin lähestyy.
Joku näistä saattaisi olla vielä vailla omaa kotia. Asialliset yhteydentotot saapi soittaa tai meilata (yhteystiedot sivupalkissa). Vain yhteistyökykyisiin, aktiivisiin koteihin, jossa tärkeää terveystutkituttaa (mm. lonkkakuvaukset) koira, ei urheiluvälineiksi.
Halla meni ystävälleni Anulle kylään noin viikoksi ja on kyllä ollut taas kiva kuulla miten selväpäinen siniseni on ollut huLjan reipas ja heti kuin kotonaan. Se ei paljoa stressaile ja ottaa tilanteet aina vastaan omana positiivisena itsenään. Go Pynnytin!
Ja muistiin vielä sekin, että Milli ja Mooli juoksevat. Het tähän suht treenikauden alkuun lähes kuukauden tauko. No, onhan tässä tietty tätä muutakin projektia.
Hienoja tuloksiakin on taas tullut!
Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekivät nollan Syysskaboissa Purinalla ja sijoittuivat kolmanneksi! Suuresti onnea Tero!
Tuimalle (N. Tuli) ja Kajsalle samaisista kemuista, mutta miniluokasta, nollavoitto melkoisella kolmen sekunnin erolla toiseksi tulleeseen! Onnea pätevät!
*muoks* Tuimis ja Kajsa on valittu Agilityliiton Top Teamiin kaudelle 2012-2013. Onnittelut siitäkin! :)
Tiukun velipoika Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tehtailivat kolme nollavoittoa ja samalla tuplanollan 8.-9.9.! Huippua!
Eipä mennyt kauaa Huurteen (N. Huurre) ja Susannan kisauran aloituksesta, kun pari sai jo plakkariin ensimmäisen nollatuloksen (luva). Sijoitus 2. Paljon onnea Susanna!
Nane (N. Maa) näytteli Tuomarinkylässä 2.9. Maija Heinilä:n (N) kehästä, avoimesta luokasta, seuraavanlaisen arvostelun:
"Erinomainen tyyppi. Urosmainen katse. Korvat hieman etäällä toisistaan. Kohtalaisesti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Erinomainen luusto. Kokoon nähden lantio voisi olla paremmin pyöristynyt. Kantaa häntäänsä hieman korkealla. Liikkuu hyvin ja pitkällä askeleella ja yhdensuuntaisesti. Avoin ja ystävällinen luonne."
ERI2
Phuuh. Ehkä joku muistuttaa/huomattaa jos jotain jäi kirjuuttamatta.
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Karsinnat ja näytelmää
Viikonloppuna kisattiin taas Suomen agilitymaajoukkueen karsintakisat Liedossa ATT:n hallilla. Nappulavaaralaisia oli tänä vuonna mukana Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Tuima (N. Tuli). Tuima pääsi lauantailta jatkoon sunnuntaille. Hipille ei tällä kertaa pisteitä lauantailta. Itse en lauantaina päässyt paikalle jännittämään, mutta sunnuntaina kyllä. Ja jännää tosiaankin oli! Tuima sai sunnuntainakin pisteitä kahdelta radalta ja oli ekoissa karsinnoissaan Kajsan kanssa lopputuloksissa sijalla 24. Tosi hienoja ratoja oli kyllä! Hyvä Tuimis ja Kajsa!
Nykyinen karsintasysteemi tuntuu tosi hyvältä ja ainakin mun mielestä Suomi sai tosi hienon maajoukkueen. Erityisesti minijoukkueen kokoonpano lämmittää kovin paljon mieltä. Koko joukkue koostuu shelteistä! Itseasiassa ensimmäinen muunrotuinen koira oli borderterrieri sijalle 7. Karsinnat minien osalta voitti Sonic ja Sini, jotka varmistivat joukkuepaikkansa jo ennen viimeistä rataa. Toiseksi tuli Riina ja Anu. Onnittelut seurakavereille! Meikäläisen silmä kostui taas Sonic:n menoa katsoessa, Sonic on Kitin täysveli. Olipa hienoa olla katsomassa upeita suorituksia koko sunnuntaipäivän, kaikissa kokoluokissa!
Sunnuntaina Mäntsälän näyttelyyn osallistuivat Nane (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma). Tuomarina shelteillä Paula Heikkinen-Lehkonen.
Nane katsottiin ERI:n arvoiseksi ja se sijoittui AVOimessa luokassa neljänneksi. Arvostelu tässä:
"Hyvä koko, tanakka runko. Syvä, tilava rintakehä. Hieman lyhyt kaula. Hyvä pää, silmät ja korvat. Hyvin täyttynyt eturinta. Hyvä selkälinja. Hyvät takakulmaukset. Paksu, tuuhea turkki. Varma, rauhallinen käytös."
Tipi sai EH:n, tällaisella arvostelulla:
"Hieman lyhytrunkoinen ja korkeajalkainen narttu. Hyvä pään profiili, mutta kuono voisi olla täyteläisempi. Hieman lyhyt kaula. Hyvä selkälinja. Tarpeeksi tilava rintakehä, myös eturinnassa hyvin täytettä. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Väri saisi olla puhtaampi, tummissa laikuissa rusehtava sävy. Yhdensuuntaiset liikkeet. Varma, rauhallinen käytös."
Melko käsittämätöntä että Piipasta voidaan sanoa sen olevan lyhytrunkoinen ja korkearaajainen... :D
Nuu (N. Tosi Ystävä) oli hoidossa tässä viikon verran systerin reissun ajan. Hienosti sekin aina sulautuu laumaan. Nuulle tullut iän myötä selvästi itseluottamusta (on ollut laumassa hyvin mukautuvainen), siinä alkaa näkyä terävyyttä eikä sen yli enää kävelläkään. Hauskaa! Meillä on taas tovin noin viiden koiran lauma, yksilöt vaan vähän vaihtuu. Priima (N. Päivän Säde)on ollut jo pari-kolme viikkoa, Nuu lähti sunnuntaina ja Blitz (N. Vesi) tulee huomenna noin viikoksi. Tosi kivasti on mennyt!
Vauhti (N. Ilta Villi) oli ollut Hämeen Shelttien järjestämässä paimennuspäivässä. Näin viikonloppuna videon sen työskentelystä. Tiesin kyllä että äijällä on pokkaa muttei niistä koskaan tiedä millaisia ovat lampailla. Upeasti meni ekakertalaiseksi! Jospa saisin videon jossain vaiheessa linkitettyä. Johannaaaa! :)
Ai niin, näin Vallun (N. Routa) viime viikolla piiiiiitkästä aikaa! Hanski ja Vallu kisasivat KKK:n epiksissä. Tosi hienoa menoa! Hallakin pääsi leikkimään velipojan kanssa!
Nykyinen karsintasysteemi tuntuu tosi hyvältä ja ainakin mun mielestä Suomi sai tosi hienon maajoukkueen. Erityisesti minijoukkueen kokoonpano lämmittää kovin paljon mieltä. Koko joukkue koostuu shelteistä! Itseasiassa ensimmäinen muunrotuinen koira oli borderterrieri sijalle 7. Karsinnat minien osalta voitti Sonic ja Sini, jotka varmistivat joukkuepaikkansa jo ennen viimeistä rataa. Toiseksi tuli Riina ja Anu. Onnittelut seurakavereille! Meikäläisen silmä kostui taas Sonic:n menoa katsoessa, Sonic on Kitin täysveli. Olipa hienoa olla katsomassa upeita suorituksia koko sunnuntaipäivän, kaikissa kokoluokissa!
Sunnuntaina Mäntsälän näyttelyyn osallistuivat Nane (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma). Tuomarina shelteillä Paula Heikkinen-Lehkonen.
Nane katsottiin ERI:n arvoiseksi ja se sijoittui AVOimessa luokassa neljänneksi. Arvostelu tässä:
"Hyvä koko, tanakka runko. Syvä, tilava rintakehä. Hieman lyhyt kaula. Hyvä pää, silmät ja korvat. Hyvin täyttynyt eturinta. Hyvä selkälinja. Hyvät takakulmaukset. Paksu, tuuhea turkki. Varma, rauhallinen käytös."
Tipi sai EH:n, tällaisella arvostelulla:
"Hieman lyhytrunkoinen ja korkeajalkainen narttu. Hyvä pään profiili, mutta kuono voisi olla täyteläisempi. Hieman lyhyt kaula. Hyvä selkälinja. Tarpeeksi tilava rintakehä, myös eturinnassa hyvin täytettä. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Väri saisi olla puhtaampi, tummissa laikuissa rusehtava sävy. Yhdensuuntaiset liikkeet. Varma, rauhallinen käytös."
Melko käsittämätöntä että Piipasta voidaan sanoa sen olevan lyhytrunkoinen ja korkearaajainen... :D
Nuu (N. Tosi Ystävä) oli hoidossa tässä viikon verran systerin reissun ajan. Hienosti sekin aina sulautuu laumaan. Nuulle tullut iän myötä selvästi itseluottamusta (on ollut laumassa hyvin mukautuvainen), siinä alkaa näkyä terävyyttä eikä sen yli enää kävelläkään. Hauskaa! Meillä on taas tovin noin viiden koiran lauma, yksilöt vaan vähän vaihtuu. Priima (N. Päivän Säde)on ollut jo pari-kolme viikkoa, Nuu lähti sunnuntaina ja Blitz (N. Vesi) tulee huomenna noin viikoksi. Tosi kivasti on mennyt!
Vauhti (N. Ilta Villi) oli ollut Hämeen Shelttien järjestämässä paimennuspäivässä. Näin viikonloppuna videon sen työskentelystä. Tiesin kyllä että äijällä on pokkaa muttei niistä koskaan tiedä millaisia ovat lampailla. Upeasti meni ekakertalaiseksi! Jospa saisin videon jossain vaiheessa linkitettyä. Johannaaaa! :)
Ai niin, näin Vallun (N. Routa) viime viikolla piiiiiitkästä aikaa! Hanski ja Vallu kisasivat KKK:n epiksissä. Tosi hienoa menoa! Hallakin pääsi leikkimään velipojan kanssa!
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Lomareissulta palattu
Puolisentoista viikkoa lomailtiin asunto-autolla Jarin, Millin ja Moolin kanssa. Halla meni systerille hoitoon siltä varalta, että tehtäisiin enemmän isompia köpöttelyreissuja. Luultavasti Halla olisi jaksanut ihan hyvin, mutten halunnut rasittaa sitä pitkän levon jälkeen niin. Reissu oli kaikkineen hieno, mitä nyt paikoin hyttyset ja omat jumit otti päähän sekä se kun kamikaze-lentäjä Mooli otti tällin tassuunsa Ruotsissa. Upeat maisemat, aikataulu just niin kuin haluttiin jne. Loma! Millin ja Moolin kanssa on kyllä niiin mukava matkustaa ja ne ovat niin elementissään hankalammassakin maastossa. Kovasti sai olla ylpeä niiden liikkumisesta ja käytöksestä ja Mooli jopa yllätti minut rohkeudellaan Ruotsissa eräällä hurjalla ritiläriippusillalla. Ei yllättänyt siksi, että pitäisin sitä pelkurina, todellakaan, mutta mua hirvitti ihan tosissaan se silta ja jopa Milli meni sitä aavistuksen harkiten, Mooli sen sijaan aivan normaalisti ravaten...
Raakaruokintakin onnistui reissuolosuhteissa mainiosti. Kolmen päivän safkat mukaan kotoa ja matkalta ostettiin ruokakaupoista broiskun siipiä, lihaisia poron selkärankapaloja ja erittäin lihaisia possun luita ynnä muuta. Yhtenä päivänä söivät Ruotsista eläinkaupasta ostettua jotain "parempaa" säilykettä. Söivät reissun aikana kerran päivässä, säilyttämisen vuoksi tämä oli paljon helpompaa.
Reissun ajalta on upeita tuloksia kerrottavana!
Pari viikkoa Norjan ja Suomen agilityvalioarvojen saavuttamisen jälkeen Aamu (N. Aamu Aurinko) ja Jenni tekivät sen taas... Aamu on nyt myös Norjan ja Suomen hyppyvalio! FI & N AVA, FI & N AVA-H Nappulavaaran Aamu Aurinko siis! Lomamme aikana kisattiin myös Norjan maajoukkuekarsinnat. Aamu ja Jenni ovat Norjan minijoukkueen ensimmäisenä varakoirakkona sekä MM- että PM-kilpailuihin! Aivan mielettömän upeaa Jenni ja Aamu!
Kaamos (N. Kaamos) kävi näytelmissä Laukaassa, Andrew H. Brace:n (GB) kehässä ja sai EH:n junnuluokassa (kuten muutkin junnut). Arvostelu kuului näin:
"16 months old tricolour. A little common in head. Up to size. Could have more neck. Has good angulations but short rib & long loin. Coat is not at it´s best. Moves close behind, better in front. Tail carriage is rather high but he covers the ground well in profile."
Uutta kehäkeikkaa on tulossa ;).
Hippi (N. Ensi-Ilta) pyörähti näyttelyssä ekaa kertaa sitten vuoden 2007. Karjaalla pidettiin tänään KV-näyttely, josta Nadja lähti tavoittelemaan Hipille H:ta, siltä varalta että Hippi saisi myöhemmin vielä toisen CACIAG:n... Pippispä ylitti odotukset melkoisesti ollen AVO ERI2 SA! Avoimen luokan narttuja näyttelyssä oli 14. Arvostelu kuului seuraavasti:
"Nice type. Well balanced. Good head. Good earset. Dark eyes. Good bite. Strong neck. Good front. Deep chest. Well rounded ribs. nice level topline. Good hindangulation. Moving freely" Tuomarina Seamus Oates, Irlanti.
Hipille ja Nadjalle Tuorlan Juhannuskisoista nolla ja neljäs sija! Tämä oli jäänyt päivittämättä. Onnittelut jälleen nollasta!
Tänään Halla (N. Halla) tuli kotiin ja Nuu (N. Tosi Ystävä) meille hoitoon puoleksitoista viikoksi systerin reissun vuoksi. Huomenna tulee vielä Priima (N. Päivän Säde)! <3 Jarikin sanoi, että alkaa olla normimeininki (erittäin positiivisesti). Tosin, ihan vähän väliä on järkky ikävä Kitiä ja Wadea. Kukaan ei edes varasta ruokaa...
Yritän lähipäivinä saada aikaan jotain kuvapäivityksen tynkää.
Raakaruokintakin onnistui reissuolosuhteissa mainiosti. Kolmen päivän safkat mukaan kotoa ja matkalta ostettiin ruokakaupoista broiskun siipiä, lihaisia poron selkärankapaloja ja erittäin lihaisia possun luita ynnä muuta. Yhtenä päivänä söivät Ruotsista eläinkaupasta ostettua jotain "parempaa" säilykettä. Söivät reissun aikana kerran päivässä, säilyttämisen vuoksi tämä oli paljon helpompaa.
Reissun ajalta on upeita tuloksia kerrottavana!
Pari viikkoa Norjan ja Suomen agilityvalioarvojen saavuttamisen jälkeen Aamu (N. Aamu Aurinko) ja Jenni tekivät sen taas... Aamu on nyt myös Norjan ja Suomen hyppyvalio! FI & N AVA, FI & N AVA-H Nappulavaaran Aamu Aurinko siis! Lomamme aikana kisattiin myös Norjan maajoukkuekarsinnat. Aamu ja Jenni ovat Norjan minijoukkueen ensimmäisenä varakoirakkona sekä MM- että PM-kilpailuihin! Aivan mielettömän upeaa Jenni ja Aamu!
Kaamos (N. Kaamos) kävi näytelmissä Laukaassa, Andrew H. Brace:n (GB) kehässä ja sai EH:n junnuluokassa (kuten muutkin junnut). Arvostelu kuului näin:
"16 months old tricolour. A little common in head. Up to size. Could have more neck. Has good angulations but short rib & long loin. Coat is not at it´s best. Moves close behind, better in front. Tail carriage is rather high but he covers the ground well in profile."
Uutta kehäkeikkaa on tulossa ;).
Hippi (N. Ensi-Ilta) pyörähti näyttelyssä ekaa kertaa sitten vuoden 2007. Karjaalla pidettiin tänään KV-näyttely, josta Nadja lähti tavoittelemaan Hipille H:ta, siltä varalta että Hippi saisi myöhemmin vielä toisen CACIAG:n... Pippispä ylitti odotukset melkoisesti ollen AVO ERI2 SA! Avoimen luokan narttuja näyttelyssä oli 14. Arvostelu kuului seuraavasti:
"Nice type. Well balanced. Good head. Good earset. Dark eyes. Good bite. Strong neck. Good front. Deep chest. Well rounded ribs. nice level topline. Good hindangulation. Moving freely" Tuomarina Seamus Oates, Irlanti.
Hipille ja Nadjalle Tuorlan Juhannuskisoista nolla ja neljäs sija! Tämä oli jäänyt päivittämättä. Onnittelut jälleen nollasta!
Tänään Halla (N. Halla) tuli kotiin ja Nuu (N. Tosi Ystävä) meille hoitoon puoleksitoista viikoksi systerin reissun vuoksi. Huomenna tulee vielä Priima (N. Päivän Säde)! <3 Jarikin sanoi, että alkaa olla normimeininki (erittäin positiivisesti). Tosin, ihan vähän väliä on järkky ikävä Kitiä ja Wadea. Kukaan ei edes varasta ruokaa...
Yritän lähipäivinä saada aikaan jotain kuvapäivityksen tynkää.
torstai 17. toukokuuta 2012
Huurre kylässä
Aamupäivällä saimme pitkästä aikaa kylään Huurteen (N. Huurre), kera lähes koko perheen! Olipa ihana nähdä! Aina yhtä sykähdyttävää ja liikuttavaa kun ne muistavat <3 Ihan mutkalla oli tämäkin sininen poika.
Tässä muutama kuva tältä päivältä. Ikää pari päivää vajaa 15kk. Kokoa on ehkä noin 38,5cm ja kaikki hampaat suussa.
Tipi (N. Ilma) on nyt ultrattu tyhjäksi kahdesti, viikon välein. Todella, todella harmi. Nämä Kitin pennut käyvät vähiin ja ovat mulle kultaakin kalliimpia. Muttei tässä auta kuin laittaa leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Ajatuksissa on vähän aikaistaa erään sopulin "pään menoksi" tehtyjä suunnitelmia. Kassellaan.
Waden tytär Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa) kera omistaja-ohjaajansa tekivät tänään nollan mediykkösissä ja saivat sertin. Tämä pari nähdään siis jatkossa kakkosluokassa! Paljon onnea!
Tipi (N. Ilma) on nyt ultrattu tyhjäksi kahdesti, viikon välein. Todella, todella harmi. Nämä Kitin pennut käyvät vähiin ja ovat mulle kultaakin kalliimpia. Muttei tässä auta kuin laittaa leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Ajatuksissa on vähän aikaistaa erään sopulin "pään menoksi" tehtyjä suunnitelmia. Kassellaan.
Waden tytär Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa) kera omistaja-ohjaajansa tekivät tänään nollan mediykkösissä ja saivat sertin. Tämä pari nähdään siis jatkossa kakkosluokassa! Paljon onnea!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Kolme uutta valionarvoa viikonlopussa + muita hienoja suorituksia! Huh huh!
Eilen mut päästiin yllättämään Kirkkonummen Prismassa valio-uutisilla, jotka saatuani meinasin ruveta huutamaan suoraa huutoa leluhyllyllä. Sen sain vaivoin hillittyä, mutta tyhmä hymy naamalla piti kaupasta ulos suoriutua. Blitz (N. Vesi) siis valioitui eilen ensimmäisessä mahdollisessa kisassaan, kuten velipoika kaksi viikkoa sitten! Olin muistanut ko.koirakon ekan sertinsaamispäivän aivan väärin, kuukausi sentään oli oikea. Mielettömästi onnea Petri, Anna ja Blii! Kyseisissä IHAH:n kilpailuissa Blitz:lle ja Petrille hyppärin nollavoittokin!
Kuva: Jukka Pätynen/Koirakuvat
Tajusin myöhemmin pähkäillessäni, että Kitin yhdeksästä pennusta neljä on agilityvalioita. Blii on sekä Kitin neljäs AVA-jälkeläinen että minun neljäs AVA-kasvattini.
Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja ovat viikonlopun koiramaisessa reissussa Tanskan Roskildessa. Eilen koiratanssista (freestyle) hienot pisteet 26,27/30! Tänään he taituroivat agilityn hyppyradalta SERT:n ja täten Hipistä tuli entisten valionarvojen lisäksi myös Tanskan hyppyvalio! Huikean hienoa! Onnea, onnea!
Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas kirmasivat tänään Kuopiossa upeasti, nimensä mukaisesti hyppärillä yli 5m/s etenemällä. Tuloksena parin viimeinen hyppySERT ja Enzo kruunattiin uudeksi Suomen hyppyvalioksi! Hurrrjasti onnea Tuomas!
Kolme valionarvoa viikonlopun aikana! Käsittämätöntä! Ootte te vaan eri taitavia ja hienosti tehneet kovan työn!
Kaksi viikkoa sitten valioitunut Tuima (N. Tuli) teki tänään nollan Kajsan kanssa Vihdissä, sij. 3. Eilenkin oli nollat olleet hyvin lähellä. Saman ruokakunnan ja edellisen puolisisko Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekaisivat tänään myöskin nollan, sij. 9. Eilen oli nolla ollut tooosi lähellä, vain viimeinen hyppy siitä erotti. :) Onnea hienoista tuloksista Kajsa ja Tero!
Tiuku eilisissä I-HAH:n kisoissa
Kuva: Jukka Pätynen/Koirakuvat
Myös Waden lapsoset omistajineen Sopuriinan -kennelistä ovat olleet kovin eteviä agilitykentillä tänä viikonloppuna. Bodil:lle ja Anulle kaksi nollaa, sijoilla 1. ja 2. ja edellisen velipojalle Pepsille ja Annelle nolla, sij.3. sekä SERT! Onnittelut!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Upouusi AVA!
Meillä on uusi Suomen Agilityvalio! Tuima (N. Tuli) ja Kajsa kirmasivat tänään nollavoittoon kera sertin jonka myötä Tuimasta tuli AVA heti ensimmäisessä mahdollisessa kilpailussa! Aivan huikean hienoa! Suuren suuren suuret onnittelut ihanalle pikkumustalle ja Kajsalle! Tuima on kolmas agilityvaliokasvattini ja samalla Kitin kolmas AVA-pentu. Jokaisessa sen kolmessa pentueessa on nyt yksi agilityvalio.
Pääsiäisenä Tuimiksen puolisisko Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero olivat tehneet nollan! Hienoa Tiuku ja Tero! Tiuku ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä ja nyt homma oli kulkenut oikein mallikkaasti. Onnea!
Aamu ja Jenni ovat taas tänään tehtailleet kaksi sertiä minikolmosissa Norjassa. Aivan hurjaa on Aamun ja Jennin tahti!
Waden pentu Myra (Pilvimarjan Unelma) ja Heini nousivat tänään minikakkosiin! Onnea!
Myöskin Waden trikkilapsonen, Bodil (Sopuriinan Bodil) ja Anu tekivät eilen triplanollan Kirkkonummen kisoissa!
Pääsiäisenä Tuimiksen puolisisko Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero olivat tehneet nollan! Hienoa Tiuku ja Tero! Tiuku ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä ja nyt homma oli kulkenut oikein mallikkaasti. Onnea!
Aamu ja Jenni ovat taas tänään tehtailleet kaksi sertiä minikolmosissa Norjassa. Aivan hurjaa on Aamun ja Jennin tahti!
Waden pentu Myra (Pilvimarjan Unelma) ja Heini nousivat tänään minikakkosiin! Onnea!
Myöskin Waden trikkilapsonen, Bodil (Sopuriinan Bodil) ja Anu tekivät eilen triplanollan Kirkkonummen kisoissa!
torstai 22. maaliskuuta 2012
Vuoden 2011 sheltti -kisojen tuloksia
Viime sunnuntaina Shetlanninlammaskoirat ry:n vuosikokouksessa julkistettiin viime vuoden menestyneitä shelttejä. Agilitysheltti -kilpailussa neljänneksi sijoittui Blitz (N. Vesi). Hieno saavutus viime huhtikuussa kaksi vuotta täyttäneeltä! Onnea Blii ja Petri! Samainen koira oli agilitytulokas -kisan jaetulla kuudennella (tai merkitsemistavasta riippuen neljännellä) sijalla! Onnea, onnea!
Waden jälkeläinen Bodil (Sopuriinan Bodil) sijoittui ko. kisoissa sijalle 10 (Vuoden agilitysheltti) ja jaetulle 2. sijalle (Vuoden agilitytulokas). Onnea Budi ja Anu!
Täällä muuten vähän hiljaiseloa. Mooli siis juoksee, kuten myös Halla. Millin kynsivamma vaati ab-kuurin ja oli muutaman ensimmäisen päivän melkoisen kipeä, kipulääkkeistä huolimatta ja vaikka tuolla taitaa melkoisen korkea kipukynnys ollakin. Raukka. Vaikkei liikuntarajoitetta periaatteessa ole, niin levossa se on täytynyt ainakin toistaiseksi pitää.
Hallan ruuvit poistetaan ensi torstaina. Jännityksellä odotellaan ja sormet on kyynärpäitä myöden ristissä että kaikki menee hyvin ja toipuminen jatkuu samaan hyvään malliin. Muutama viikko ruuvien poistamisesta on sitten viimeistenkin metalliromujen poiston vuoro.
Surkuhupaisaa ajatella, että vielä lokakuussa minulla oli metsälenkillä parhaimmillaan viisi koiraa. Tällä viikolla vain yksi. No, kai se tästä. Vähän pikkuisen pentukuumettakin pukkaa. Kai se on tervettä. Tavallaan ajattelen, että jos löytäisin (vaikka omasta pentulaatikosta) sellaisen pikku-Kitin. Toisaalta taas tuntuu tietenkin ettei toista Kitiä koskaan tule eikä jollain tavalla saakaan tulla. Mun ikäväni on edelleen niin kova että sattuu. Joinain hetkinä tuntuu että se menee hyökyaaltona yli eikä Kitin ja Waden itkemisestä tule loppua. Silti olen niin onnellinen että joidenkin kanssa on saanut kokea niitä hetkiä, joita koimme. Jokin aika sitten hallille oli kerätty kiertopalkintokirjoja uusia saajia varten. Tunnistin KKK:n agilitytulokas kirjan laatikon pohjalta. Sanoin Anulle, että Kiti on voittanut tuon 2004. Pakkohan se oli sieltä kaivaa. Parku tuli tietenkin enkä meinannut ensin ollenkaan lukea mitä olin kirjoittanut. Siellä luki siitä kuinka olin jo siihen mennessä kiitollinen koiralleni siitä mitä olemme yhdessä kokeneet. :') Hassua. Ja ne kuvat. Mun lottovoittoni ja paras ystäväni, agilityssäkin, mutta ennen kaikkea ihan jokaisena päivänä, tavallisena, erikoisena, huonona ja hyvänä.
Waden jälkeläinen Bodil (Sopuriinan Bodil) sijoittui ko. kisoissa sijalle 10 (Vuoden agilitysheltti) ja jaetulle 2. sijalle (Vuoden agilitytulokas). Onnea Budi ja Anu!
Täällä muuten vähän hiljaiseloa. Mooli siis juoksee, kuten myös Halla. Millin kynsivamma vaati ab-kuurin ja oli muutaman ensimmäisen päivän melkoisen kipeä, kipulääkkeistä huolimatta ja vaikka tuolla taitaa melkoisen korkea kipukynnys ollakin. Raukka. Vaikkei liikuntarajoitetta periaatteessa ole, niin levossa se on täytynyt ainakin toistaiseksi pitää.
Hallan ruuvit poistetaan ensi torstaina. Jännityksellä odotellaan ja sormet on kyynärpäitä myöden ristissä että kaikki menee hyvin ja toipuminen jatkuu samaan hyvään malliin. Muutama viikko ruuvien poistamisesta on sitten viimeistenkin metalliromujen poiston vuoro.
Surkuhupaisaa ajatella, että vielä lokakuussa minulla oli metsälenkillä parhaimmillaan viisi koiraa. Tällä viikolla vain yksi. No, kai se tästä. Vähän pikkuisen pentukuumettakin pukkaa. Kai se on tervettä. Tavallaan ajattelen, että jos löytäisin (vaikka omasta pentulaatikosta) sellaisen pikku-Kitin. Toisaalta taas tuntuu tietenkin ettei toista Kitiä koskaan tule eikä jollain tavalla saakaan tulla. Mun ikäväni on edelleen niin kova että sattuu. Joinain hetkinä tuntuu että se menee hyökyaaltona yli eikä Kitin ja Waden itkemisestä tule loppua. Silti olen niin onnellinen että joidenkin kanssa on saanut kokea niitä hetkiä, joita koimme. Jokin aika sitten hallille oli kerätty kiertopalkintokirjoja uusia saajia varten. Tunnistin KKK:n agilitytulokas kirjan laatikon pohjalta. Sanoin Anulle, että Kiti on voittanut tuon 2004. Pakkohan se oli sieltä kaivaa. Parku tuli tietenkin enkä meinannut ensin ollenkaan lukea mitä olin kirjoittanut. Siellä luki siitä kuinka olin jo siihen mennessä kiitollinen koiralleni siitä mitä olemme yhdessä kokeneet. :') Hassua. Ja ne kuvat. Mun lottovoittoni ja paras ystäväni, agilityssäkin, mutta ennen kaikkea ihan jokaisena päivänä, tavallisena, erikoisena, huonona ja hyvänä.
torstai 3. marraskuuta 2011
Rakkaista rakkain, Kiti on poissa
Lottovoittoni, pieni siniseni, paras Ystäväni, nimensä veroinen (M. Yxiylitsemuiden), kultainen Kiti on poissa. Aivan liian aikaisin. Kiti teki kaiken aina niin täysillä; rakasti, vihasi, juoksi, söi. Niin se tavallaan lähtikin, kaikki tapahtui niin nopeasti, viikko ja yksi päivä kasvaimen toteamisesta (tai oikeammin näytteen ottamisesta).
Se oli jotenkin spesiaali mulle ihan pikkuisesta saakka. Kiti oli mun kanssa ihan aina kun se oli mahdollista, lähellä. Enää ei ole Meitä, mua ja Minuskaa. Kurkkua kuristaa ja henki salpautuu. Niin pieni koira, mutta silti niin suuri. Täällä on niin tyhjää ja hiljaista. Jotenkin ironista, että kaipaan sen haukkuakin niin kovin. Kuinka niin pieni koira voi viedä tästä talosta niin suuren tilan, mun sydämestä puhumattakaan.
Tää teksti on nyt sekavaa, mutta mitkään sanat ei riitä kiittämään yhteisestä ajasta ja kaikesta Kitin kanssa koetusta eivätkä kertomaan kuinka paljon sitä rakastin ja nyt ikävöin. Toivon että Kiti tiesi ja tietää.
Hei hei rakas! Iso osa minua lähti mukaasi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)