Uusi vuosi käynnistynyt

Ihan ekana laitetaan ylös vuoden eka agilitytulos. Loppiaisviikonloppuna kisattiin Eckerössä, jossa mukana geimeissä olivat Blitz (N. Vesi) ja Petri. Hyppyradalla pari suoriutui upeasti nollavoiton arvoisesti! Tuomarina oli Saviojan Anne, joten vielä ei Bliistä tullut AVA-H:ta, johon tulos sinällään olisi oikeuttanut. Paljon onnea!

Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.

Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.

Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!

Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.

Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.

Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.

No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.

Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!

Uusi S AVA!

Viime viikonloppuna Kajsa ja Tero reissasivat Ruotsiin kisaamaan Tuiman (N. Tuli) ja Tiukun (N. Tosi Nopee) kanssa. Tiukulle ja Terolle nopsakoita, kivoja ratoja mutta tällä kertaa ei merkintöjä kisakirjoihin. Tuima ja Kajsa ottivat potin kotiin voittamalla sekä agility- että hyppyradan. Näistä suorituksista palkintoina myös agility- ja hyppySERTit! Tuima on nyt siis myös Ruotsin agilityvalio, FI & S AVA N. Tuli! Hyppyserti jää odottamaan viimeistä samanmoista Suomesta, jonka jälkeen Tuimis kruunataan myös Ruotsin hyppyvalioksi. Huikeeta Kajsa ja Tuima! Paljon paljon onnea!

Samaten viime viikonloppuna Tuiman sisko Tipi (N. Ilma) ja Satu kisasivat minikakkosissa tehden agilityradalla nollan ja voittaen luokan. Pian luokkanousun jälkeen plakkariin parin ensimmäinen LUVA-nolla kakkosista! Onnea!

Huurrekin (N. Huurre) on korkannut kisaradat mediykkösissä Susannan kanssa. Vielä ei merkintöjä kisakirjaan mutta kyllä niitä sieltä tulee. :)

Waden tytär Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa) nousi pari viikkoa sitten medikolmosiin ja heti ekan kolmosten kisapäivän saldona oli kaksi nollaa ja agiSERT! Paljon onnea!

Ink:stä lupailin kuvia, joita Jari otti jo reilu viikko sitten. Kiirettä on kuvaajalla pitänyt eikä niitä ole vielä netissä, mutta tässä maistiainen.

Myös Priimasta räpsästiin samalla muutama kuva, joissa tukka on äitikoiralla täysin laittamatta ja siistimättä ;)

Pentuset ovat jo reilun 3 vkon ikäisiä. Ne ovat saaneet ensimmäiset madotuksensa ja lihaa on myös maisteltu. Liha (tällä kertaa hevosta) uppoaa mainiosti, kaikille yhtä mainiosti. Hampaat puhkesivat kaikilla 3vkoisena. Pennut ovat edelleen todella tasaisen oloisia luonteeltaan. Kaikki kiipeilevät syliin ja hännät vipattavat, kolme pentua on mennyt "kiinni" heiluttelemaani räminäpurkkiin eivätkä muutkaan säpsy sitä. Pennut muuttivat keskelle kämppää aitaukseen, kun ne olivat 2vkoa ja 5pvää vanhoja. Kaikki liikkuivat tosi reippaasti heti liukkaalla lattialla eikä kukaan "lamaantunut" makaamaan tai huutamaan. Ekana iltana toki jonkin verran piippausta, joka loppui hyvin nopeasti.

Kolmeviikkoispainoissa alkoi olla jo jonkin verran eroja, vaikka noin keskinmäärin ovat minusta kovin tasaisia. Jotain veikkauksia voisin tehdä, vaikkei kolmeviikkoispainot nyt mitään ennustakaan...

Pennut taas syntymäjärjestyksessä. Suluissa syntymäpaino ja sen jälkeen kolmeviikkoispaino.

1. poika (191)/ 625g
1. tyttö (195)/ 542g
2. tyttö (183)/ 628g
2. poika (202)/ 607g
3. poika (190)/ 575g

Jälleen kerran on fiilis, että jotain jää päivittämättä... Orientoivat opinnot yliopistolla alkoivat tiistaina ja tuntuu kyllä tosi hyvältä, vaikka rankkaakin vähän on. Hurjan monta rautaa tulessa yhtä aikaa.

Ai niin! Jarin raakaruokaa myyvällä yrityksellä Taikamuonalla on nyt kotisivut! Sivut ovat vielä keskeneräiset muotoiluiltaan jne mutta oleellisin tieto on jo löydettävissä. Tervemenoa sivuille ja tervetuloa ostoksille!

Aamun aksaa ja vähän ruokamainosta

Aamu (N. Aamu Aurinko) ja Jenni ovat tehneet jälleen hienoa tulosta agilityn parissa. Moelv:n kisoissa, jossa paikalla oli Norjan minien parhaimmisto, he voittivat kaksi kolmosluokan hyppyrataa nollatuloksin ja saivat molemmista SERT:n! Paljon onnea Aamu ja Jenni! Parilla nyt neljästä kolmosluokan hyppyradan startista kolme sertiä! Ja allekirjoittanut on aivan pihalla Norjan säännöistä... :D

Tässä video parin suorituksiin.

Mieheni Jari on laajentanut yrityksensä Taikakuvan toimintaa myös koirien (ja toki kissojenkin) raakaruokiin, nimellä Taikamuona. Hinnaston edullisesta valikoimasta saat laittamalla meiliä osoitteeseen taikamuona (@) gmail.com tai soittamalla 041-45 45 145. Myös kaikki tiedustelut ovat tervetulleita ko. sähköpostiin tai puhelimitse. Lihoja, luita jne on saatavilla joustavin aukioloajoin ja myös pienemmissä pakkauksissa. Sinun ei siis tarvitse ostaa kokonaisia laatikoita.