Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna kisasivat eilen YlöKK:n kisoissa pitkän tauon jälkeen. Upeasti heti tuplanolla plakkariin! Paljon, paljon onnea Johanna!
Tipi (N. Ilma) ja Satu osallistuivat ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseensa. Paikallamakuun he jättivät väliin. Paikallamakuun pisteiden puuttuessa heidän saamansa 154p ja kakkostulos, on tosi hieno tulos! Onnittelut!
Halla (N. Halla) tuntuisi olevan tukevasti tiine. Syömättömyyttä/ ruoan närppimistä oli viikon verran ja hyvää merkkiä, limavuotoa on ollut reilu 10 pvää. Nyt kun vuorokausia astutuksesta on päälle 30, on vyötärökin jo hävinnyt. Enpä ole moista ennen nähnyt. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin, ja saataisiin terveitä, elinvoimaisia pentusia maailmaan. Ei pidä nuolaista jne. :)
Arttu (N. Kivijalka) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) kävivät tänään kylässä kera Ullan ja Ramin. Voi elämä miten ihana oli nähdä poikia parin kuukauden tauon jälkeen! Rakkaudet <3 Eetu oli ehkä ihan skidisti kasvanut sitten viime näkemän, jolloin mittasin sen säkäkorkeudeksi 40,5cm. Olisko tuo 41-42 senttinen, IHANA-liikeinen nuorimies.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eetu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eetu. Näytä kaikki tekstit
maanantai 26. elokuuta 2013
maanantai 6. toukokuuta 2013
Toukokuu jo
Aina sama virsi ajankulusta :D
Varmasti jotain oleellista jääpi uupumaan. Suokaa anteeksi ja korjatakin saapi!
Kultaisilla ja Hitsillä menee hyvin! Ikää Kulta-pennuilla on nyt jo 9kk ja Hitsiuksella 8kk. Maj (N. Kultahuuma) on kultaisista pienin ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) suurin, kuten olettaa saattoi. Maj 33,5-34 senttinen ja Eetun mittasin tässä jossain kohtaa (laitoin päivän ja mitan muistiin johonkin 'varmaan paikkaan'...) ja tulos erittäin tarkalla seinämitalla (:D) 40,5cm. Muut siltä väliltä, Jesper (N. Kimpale Kultaa) ja Dippi (N. Kullankaivaja) lienee 37cm:n huitteilla ja Myy (N. Kultakuume) silmämääräisesti arvioiden 35-36cm, oikein mua miellyttävän kokoisia. Hitsi (N. Se Yksi Ja Ainoa) on pienempi kuin Maj. Josko sille vielä vähän kokoa tulisi.
Maj ja Myy osallistuivat jättisuuren erkkarin isompien tyttöpentujen luokkaan, jossa yhteensä 17 pentua ja tuomarina Nina Janger (FI). Molemmille asialliset arvostelut ja Maj:lle hienosti sijoitus 4. kera KP:n. Myy on tällä hetkellä enemmän vaiheessa kasvunsa kanssa.
Maj:n arvostelu:
"Hyvin narttumainen kokonaisuus. Kauniit ääriviivat. Sievä nartun pää. Hyvä purenta. Alaleuka saa voimistua. Kaunis ylälinja. Hieman pitkä lanne-osa. Kokoon sopiva luusto. Kaunis häntä. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman kapeasti takaa. Tasapainoisesti kulmautunut. Esitetään erinomaisesti"
Ja Myy:n:
"Mittasuhteiltaan oikea narttupentu. Miellyttävä ilmeinen nartun pää. Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Toivoisin hieman lisää luustoa tähän kokoon. Vahva runko. Pitkä häntä. Voisi olla hieman paremmin kulmautunut edestä, aavistuksen korkea kinner. Askelpituutta saisi olla takana enemmän. On vielä varsin kapea liikkeissään. Vaudikas reipas olemus."
Myös Nane (N. Maa) ja Halla (N. Halla) olivat paikalla. Nanelle avo EH ja Hallalle avo H.
Nanen arvostelu:
"Tri of excellent intense black. Head balanced & proportioned. Flat skull. Prefer more definition of stop. Eyeshape a little full, prefer better placement but is dark. Rounded foreface with good underjaw. Lacking neck. Good forechest. Adeq. upperarm & shoulder. Well proportioned squarell off. Tailset correct. Tail little short. Adeq. stifle & hock. Very masculine expression. Tense to pace on a move. Carries tail high. Happy boy."
Jos tuomari oikein dikannut Hallaa niin voi pojat miten mä olen aina vaan niin ylpeä sen olemisesta ihan missä tahansa. Tyyppi on ollut ahtaassa, hälyisessä näyttelyhallissa viimeksi pentuna ja se on kyllä silti ihan yhtä cool siellä kuin ihan missä tahansa muuallakin. Heiluttaa vaan häntää rennosti ja touhuaa kun touhutaan, tuuppimisesta ja riekuttamisesta tulee heti murinat, mutta tulee alas kierroksilta välittömästi, kun lopetetaan. Muutaman minuutin nlypaikalla olon jälkeen tyyppi vetää sikeitä, oikosenaan, umpiunessa, peittelemättömässä metallihäkissä, keskessä hässäkkää.
Viikko erkkarin jälkeen Maj ja Nane olivat näyttelyssä Hyvinkäällä, Tarja Löfman:n kehässä. Maj:lle 1.KP ja ROP-pentu, ainoana pentuluokan osallistujana.
Arvostelu:
"Feminiininen narttupentu. Hyvä purenta. Tummat silmät. Hyvät korvat. Tyypilliset pään linjat. Vielä kevyt runko. Toivoisin enemmän kulmauksia eteen ja taakse. Liikkuu hyvällä askelpituudella, kapeasti takaa. Erinomainen hännän asento. Kaunis karvapeite."
Nanelle H(!) :), arvostelulla joka kuului näin:
"4-vuotias hieman raskaan vaikutelman antava uros. Puhdaspiirteinen pää. Kauniit silmät ja hyvät korvat. Lyhyt kaula ja niukat etukulmaukset. Hyvä syvä rintakehä. Liikkuu lyhyellä askeleella. Ajoittain korkea häntä."
Maaliskuun lopussa Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekivät nollan agilityssä ja tällä tuloksella pari lunasti paikkansa kesän SM-kisoihin! Ihan mahtavaa!
Tiukun velipoika Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas taituroivat nollavoiton maaliskuun lopussa! Huippua! Tälläkin parilla on osallistumisoikeus SM-kisoihin, sekä myös karsintoihin.
Edellisten puolisisko Blitz (N. Vesi) ja Petri kisasivat pitkän tauon jälkeen kaksi starttia huhtikuun lopussa. Molemmista kisoista nollavoitot! Huisia!
Ja edelleen edellisten puolisisko Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja ovat tehneet nollia piiiitkän tauon jälkeen. Turussa maaliskuun lopussa nolla ja toinen sija isossa 51 koiran luokassa. Myös Kirkkonummelta nolla ja toinen sija huhtikuun lopulta. Hyvä te! On kyllä ihan parasta, että Hippi on toipunut niin hyvin!
Samaan puolisisarusparveen kuuluva Tuima (N. Tuli) ja Kajsa ovat 'tehtailleet' nollia agilityssä. Viime lauantaina Purinalla isossa luokassa (49 koiraa) nollavoitto! Heti perään sunnuntaina kahdelta radalta nollavoitot! Tyypit on ihan liekeissä!
Muistiin vielä tännekin, että Milli ja Mooli juoksivat huhtikuussa. Inksu ja Halla eivät lähteneet siihen vielä mukaan. Jännityksellä odotellaan, pitääkö Halla saman pitkän juoksuvälinsä. Ihan vielä ei tarttis juosta, kun ei ole päätöksiä vielä tehty...
Ensi viikonloppuna leireillään Eyewitness- ja Nappulavaaran -porukalla yhdessä! Jippiajee!
Varmasti jotain oleellista jääpi uupumaan. Suokaa anteeksi ja korjatakin saapi!
Kultaisilla ja Hitsillä menee hyvin! Ikää Kulta-pennuilla on nyt jo 9kk ja Hitsiuksella 8kk. Maj (N. Kultahuuma) on kultaisista pienin ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) suurin, kuten olettaa saattoi. Maj 33,5-34 senttinen ja Eetun mittasin tässä jossain kohtaa (laitoin päivän ja mitan muistiin johonkin 'varmaan paikkaan'...) ja tulos erittäin tarkalla seinämitalla (:D) 40,5cm. Muut siltä väliltä, Jesper (N. Kimpale Kultaa) ja Dippi (N. Kullankaivaja) lienee 37cm:n huitteilla ja Myy (N. Kultakuume) silmämääräisesti arvioiden 35-36cm, oikein mua miellyttävän kokoisia. Hitsi (N. Se Yksi Ja Ainoa) on pienempi kuin Maj. Josko sille vielä vähän kokoa tulisi.
Maj ja Myy osallistuivat jättisuuren erkkarin isompien tyttöpentujen luokkaan, jossa yhteensä 17 pentua ja tuomarina Nina Janger (FI). Molemmille asialliset arvostelut ja Maj:lle hienosti sijoitus 4. kera KP:n. Myy on tällä hetkellä enemmän vaiheessa kasvunsa kanssa.
Maj:n arvostelu:
"Hyvin narttumainen kokonaisuus. Kauniit ääriviivat. Sievä nartun pää. Hyvä purenta. Alaleuka saa voimistua. Kaunis ylälinja. Hieman pitkä lanne-osa. Kokoon sopiva luusto. Kaunis häntä. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman kapeasti takaa. Tasapainoisesti kulmautunut. Esitetään erinomaisesti"
Ja Myy:n:
"Mittasuhteiltaan oikea narttupentu. Miellyttävä ilmeinen nartun pää. Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Toivoisin hieman lisää luustoa tähän kokoon. Vahva runko. Pitkä häntä. Voisi olla hieman paremmin kulmautunut edestä, aavistuksen korkea kinner. Askelpituutta saisi olla takana enemmän. On vielä varsin kapea liikkeissään. Vaudikas reipas olemus."
Myös Nane (N. Maa) ja Halla (N. Halla) olivat paikalla. Nanelle avo EH ja Hallalle avo H.
Nanen arvostelu:
"Tri of excellent intense black. Head balanced & proportioned. Flat skull. Prefer more definition of stop. Eyeshape a little full, prefer better placement but is dark. Rounded foreface with good underjaw. Lacking neck. Good forechest. Adeq. upperarm & shoulder. Well proportioned squarell off. Tailset correct. Tail little short. Adeq. stifle & hock. Very masculine expression. Tense to pace on a move. Carries tail high. Happy boy."
Jos tuomari oikein dikannut Hallaa niin voi pojat miten mä olen aina vaan niin ylpeä sen olemisesta ihan missä tahansa. Tyyppi on ollut ahtaassa, hälyisessä näyttelyhallissa viimeksi pentuna ja se on kyllä silti ihan yhtä cool siellä kuin ihan missä tahansa muuallakin. Heiluttaa vaan häntää rennosti ja touhuaa kun touhutaan, tuuppimisesta ja riekuttamisesta tulee heti murinat, mutta tulee alas kierroksilta välittömästi, kun lopetetaan. Muutaman minuutin nlypaikalla olon jälkeen tyyppi vetää sikeitä, oikosenaan, umpiunessa, peittelemättömässä metallihäkissä, keskessä hässäkkää.
Viikko erkkarin jälkeen Maj ja Nane olivat näyttelyssä Hyvinkäällä, Tarja Löfman:n kehässä. Maj:lle 1.KP ja ROP-pentu, ainoana pentuluokan osallistujana.
Arvostelu:
"Feminiininen narttupentu. Hyvä purenta. Tummat silmät. Hyvät korvat. Tyypilliset pään linjat. Vielä kevyt runko. Toivoisin enemmän kulmauksia eteen ja taakse. Liikkuu hyvällä askelpituudella, kapeasti takaa. Erinomainen hännän asento. Kaunis karvapeite."
Nanelle H(!) :), arvostelulla joka kuului näin:
"4-vuotias hieman raskaan vaikutelman antava uros. Puhdaspiirteinen pää. Kauniit silmät ja hyvät korvat. Lyhyt kaula ja niukat etukulmaukset. Hyvä syvä rintakehä. Liikkuu lyhyellä askeleella. Ajoittain korkea häntä."
Maaliskuun lopussa Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekivät nollan agilityssä ja tällä tuloksella pari lunasti paikkansa kesän SM-kisoihin! Ihan mahtavaa!
Tiukun velipoika Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas taituroivat nollavoiton maaliskuun lopussa! Huippua! Tälläkin parilla on osallistumisoikeus SM-kisoihin, sekä myös karsintoihin.
Edellisten puolisisko Blitz (N. Vesi) ja Petri kisasivat pitkän tauon jälkeen kaksi starttia huhtikuun lopussa. Molemmista kisoista nollavoitot! Huisia!
Ja edelleen edellisten puolisisko Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja ovat tehneet nollia piiiitkän tauon jälkeen. Turussa maaliskuun lopussa nolla ja toinen sija isossa 51 koiran luokassa. Myös Kirkkonummelta nolla ja toinen sija huhtikuun lopulta. Hyvä te! On kyllä ihan parasta, että Hippi on toipunut niin hyvin!
Samaan puolisisarusparveen kuuluva Tuima (N. Tuli) ja Kajsa ovat 'tehtailleet' nollia agilityssä. Viime lauantaina Purinalla isossa luokassa (49 koiraa) nollavoitto! Heti perään sunnuntaina kahdelta radalta nollavoitot! Tyypit on ihan liekeissä!
Muistiin vielä tännekin, että Milli ja Mooli juoksivat huhtikuussa. Inksu ja Halla eivät lähteneet siihen vielä mukaan. Jännityksellä odotellaan, pitääkö Halla saman pitkän juoksuvälinsä. Ihan vielä ei tarttis juosta, kun ei ole päätöksiä vielä tehty...
Ensi viikonloppuna leireillään Eyewitness- ja Nappulavaaran -porukalla yhdessä! Jippiajee!
torstai 17. tammikuuta 2013
Uusi vuosi käynnistynyt
Ihan ekana laitetaan ylös vuoden eka agilitytulos. Loppiaisviikonloppuna kisattiin Eckerössä, jossa mukana geimeissä olivat Blitz (N. Vesi) ja Petri. Hyppyradalla pari suoriutui upeasti nollavoiton arvoisesti! Tuomarina oli Saviojan Anne, joten vielä ei Bliistä tullut AVA-H:ta, johon tulos sinällään olisi oikeuttanut. Paljon onnea!
Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.
Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.
Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!
Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.
Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.
Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.
No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.
Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!
Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.
Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.
Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!
Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.
Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.
Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.
No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.
Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!
maanantai 12. marraskuuta 2012
FI & S AVA, FI & S AVA-H Nappulavaaran Tuli
Tuima ja Kajsa ovat kyllä ihan liekeissä! Lauantaina heidän oman seuransa JAU:n kisoista ensin agilityradalta nolla (sij. 2.), joka oli parin seitsemäs nolla putkeen(!) ja vimpalta, hyppyradalta, nollavoitto, joka oikeutti KAHTEEN uuteen valiotitteliin! Tuima on nyt siis Suomen ja Ruotsin agilityvalio sekä Suomen ja Ruotsin hyppyvalio! Megalomaanisen suuret onnittelut pikkumustalle ja sen taitavalle, Tuimalle juuri oikealle omistaja-ohjaajalle!
Tuimiksen velipoika Nane (N. Maa) ja Hanna ovat reissanneet jälleen näytelmissä, tällä kertaa Tartossa.
Lauantaina sheltit tuomaroi Marie-Josee Melhior, Luxemburgista ja saneli Nanelle seuraavanlaisen arvostelun:
"3,5-vuotias. Kaunis, hyvänkokoinen. Hyvät ylöskiinnittyneet korvat. Hyvä turkinlaatu. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvät kulmaukset. Tiiviit tassut. Ystävällinen luonne. Hyvä esittäminen. Hyvät liikkeet. Hyvä hännänkanto."
AVO ERI1 PU3
Sunnuntaiksi tuomariksi vaihtui Jean Lawless Irlannista. Nanen arvostelu kuului näin:
"3½ years. Good size & bone. Good bite & underjaw. Good headtype. Dark eye, a bit round. Ears could be higher set. Enough neck. Good topline. Slopping croup? (ei saa selvää kunnolla) Enoug angulated. Excellent chest. Stands weak on pasterns. Good side-gate. Looses topline. Carries tail high."
AVO EH1
Hamsu (Blitz:n pentu, N. Se Yksi Ja Ainoa), joka tuskin pennun kutsumanimeksi jää..., on kasvanut mukavasti. Eilen 10vkoisena se painoi 2030g eli nousua viikontakaisesta on 330g, tämän pennun enkat. Säkäkorkeuden mittasin torstaina eli 9vkon ja 4pvän ikäisenä, se oli seinäävastenlyijykynällä :D mitattuna kokonaista 22cm. Se on tässä laumassa ihan hurjan reipas. Olen tosi ylpeä siitä millaisia, kärsivällisiä ja opettavaisia, meidän aikuiset koirat sen kanssa ovat ja Inksukin on tuon ikäiseksi bordercollieksi aivan huipputaitava tuollaisen huLjan nääpiön kanssa.
Kulta-pennut ovat olleet myös huLjia. Niiden uudet nimitykset Rymy-Eetu, Villi-Maj ja Kimpale Riesaa antanevat osviittaa... :D Jippiajee!
Tyypit ovat kasvaneet oikein mukavan kuuloisesti. Ne ovat nyt 14 viikkoisia. Jesperin (N. Kimpale Kultaa) säkä oli 10 vkoisena 25cm ja paino 2750g, 11vkoisena edelleen 25cm, paino 3050g, 12 vkoisena 26-27cm ja paino 3,3kg, 13vkoisena 28cm ja paino 3,6kg. Erittäin hyvältä kuulostaa!
Maj (N. Kultahuuma) painoi 10vkoisena 2340g, 11 vkoisena 2500g, 12 vkoisena sen säkä oli 24cm, 13 vkoisena säkä 25,5cm ja paino 3kg. Villi-Maj Pesonen muutti sijoitukseen Hannan ja Aten sekä Dean ja Nanen luokse Nurmijärvelle. Olen tästä kovasti onnellinen!
Myyllä (N. Kultakuume) oli 10vkoisena riekkumismassaa 2,4kg ja 12 vkoisena 3,1kg.
Rymy-Eetu (N. Kullanhuuhtoja) kävi kylässa Arttu-murun (N. Kivijalka) ja Ullan ja Ramin kanssa. Olipa ihana nähdä! Voi elämä miten hienosti Eetu oli pitänyt kulmauksensa ja mittasuhteensa tuon ikäiseksi pennuksi. Se painoi 10vkon ja 3pvän ikäisenä 3,7kg ja 13vkon ja 3pvän ikäisenä 4,65kg. Säkää sillä oli 13½vkon iässä 30,5cm. Eetulla oli heti ovelta hurja meininki päällä Hamsun kanssa :D, sai Arttu välillä vähän huilia. Muisti se onneksi välissä käydä liekuttamassa villisti Jaria, Eliasta ja mua. Artulla ja Eetulla on mennyt todella hyvin. Tosin U & R veikkailivat, että Eetu mennee 'yli' Artusta melko pian, ainakin ajoittaista yritystä jo on.
Dippi (N. Kullankaivaja) painoi 10vkoisena 2,4kg ja 12 vkoisena 3,1kg eli menee tosi samoissa mitoissa Myyn kanssa, ainakin painonsa suhteen.
Inksun mörköiästä ei ole tällä hetkellä tietoakaan... Se kesti 2pvää. Saa nähdä palaako vielä. :)
Vaikka kasvattajana oleminen on näinkin pienimuotoisestikin kasvattavalle välillä tosi rankkaa, varsinkin henkisesti, niin jokin vaan saa menemään kohti uusia iloja ja pettymyksiä. Pentue on ensi vuodellekin suunnitteilla. Saas nähdä kuinka käy. Mikään kun ei ole itsestään selvää. :)
Tuimiksen velipoika Nane (N. Maa) ja Hanna ovat reissanneet jälleen näytelmissä, tällä kertaa Tartossa.
Lauantaina sheltit tuomaroi Marie-Josee Melhior, Luxemburgista ja saneli Nanelle seuraavanlaisen arvostelun:
"3,5-vuotias. Kaunis, hyvänkokoinen. Hyvät ylöskiinnittyneet korvat. Hyvä turkinlaatu. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvät kulmaukset. Tiiviit tassut. Ystävällinen luonne. Hyvä esittäminen. Hyvät liikkeet. Hyvä hännänkanto."
AVO ERI1 PU3
Sunnuntaiksi tuomariksi vaihtui Jean Lawless Irlannista. Nanen arvostelu kuului näin:
"3½ years. Good size & bone. Good bite & underjaw. Good headtype. Dark eye, a bit round. Ears could be higher set. Enough neck. Good topline. Slopping croup? (ei saa selvää kunnolla) Enoug angulated. Excellent chest. Stands weak on pasterns. Good side-gate. Looses topline. Carries tail high."
AVO EH1
Hamsu (Blitz:n pentu, N. Se Yksi Ja Ainoa), joka tuskin pennun kutsumanimeksi jää..., on kasvanut mukavasti. Eilen 10vkoisena se painoi 2030g eli nousua viikontakaisesta on 330g, tämän pennun enkat. Säkäkorkeuden mittasin torstaina eli 9vkon ja 4pvän ikäisenä, se oli seinäävastenlyijykynällä :D mitattuna kokonaista 22cm. Se on tässä laumassa ihan hurjan reipas. Olen tosi ylpeä siitä millaisia, kärsivällisiä ja opettavaisia, meidän aikuiset koirat sen kanssa ovat ja Inksukin on tuon ikäiseksi bordercollieksi aivan huipputaitava tuollaisen huLjan nääpiön kanssa.
Kulta-pennut ovat olleet myös huLjia. Niiden uudet nimitykset Rymy-Eetu, Villi-Maj ja Kimpale Riesaa antanevat osviittaa... :D Jippiajee!
Tyypit ovat kasvaneet oikein mukavan kuuloisesti. Ne ovat nyt 14 viikkoisia. Jesperin (N. Kimpale Kultaa) säkä oli 10 vkoisena 25cm ja paino 2750g, 11vkoisena edelleen 25cm, paino 3050g, 12 vkoisena 26-27cm ja paino 3,3kg, 13vkoisena 28cm ja paino 3,6kg. Erittäin hyvältä kuulostaa!
Maj (N. Kultahuuma) painoi 10vkoisena 2340g, 11 vkoisena 2500g, 12 vkoisena sen säkä oli 24cm, 13 vkoisena säkä 25,5cm ja paino 3kg. Villi-Maj Pesonen muutti sijoitukseen Hannan ja Aten sekä Dean ja Nanen luokse Nurmijärvelle. Olen tästä kovasti onnellinen!
Myyllä (N. Kultakuume) oli 10vkoisena riekkumismassaa 2,4kg ja 12 vkoisena 3,1kg.
Rymy-Eetu (N. Kullanhuuhtoja) kävi kylässa Arttu-murun (N. Kivijalka) ja Ullan ja Ramin kanssa. Olipa ihana nähdä! Voi elämä miten hienosti Eetu oli pitänyt kulmauksensa ja mittasuhteensa tuon ikäiseksi pennuksi. Se painoi 10vkon ja 3pvän ikäisenä 3,7kg ja 13vkon ja 3pvän ikäisenä 4,65kg. Säkää sillä oli 13½vkon iässä 30,5cm. Eetulla oli heti ovelta hurja meininki päällä Hamsun kanssa :D, sai Arttu välillä vähän huilia. Muisti se onneksi välissä käydä liekuttamassa villisti Jaria, Eliasta ja mua. Artulla ja Eetulla on mennyt todella hyvin. Tosin U & R veikkailivat, että Eetu mennee 'yli' Artusta melko pian, ainakin ajoittaista yritystä jo on.
Dippi (N. Kullankaivaja) painoi 10vkoisena 2,4kg ja 12 vkoisena 3,1kg eli menee tosi samoissa mitoissa Myyn kanssa, ainakin painonsa suhteen.
Inksun mörköiästä ei ole tällä hetkellä tietoakaan... Se kesti 2pvää. Saa nähdä palaako vielä. :)
Vaikka kasvattajana oleminen on näinkin pienimuotoisestikin kasvattavalle välillä tosi rankkaa, varsinkin henkisesti, niin jokin vaan saa menemään kohti uusia iloja ja pettymyksiä. Pentue on ensi vuodellekin suunnitteilla. Saas nähdä kuinka käy. Mikään kun ei ole itsestään selvää. :)
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Viikot vierii
Väki vähenee, hitaasti mutta varmasti. Sunnuntaina Kulta -pentueen viimeinen "helmoissani" asustellut poika muutti uuteen kotiinsa, ja aivan ihanaan kotiin muuttikin. N. Kullanhuuhtoja, tästä lähtien Eetu:na tunnettu 'kakkospoika' muutti Ullalle ja Ramille Kauniaisiin/Etelä-Karjalaan, samaan 'laumaan' ekan pentueeni uroksen Artun kanssa. Eetu tulee seurakoira - lenkkikaveri -virkansa lisäksi treenaamaan mahdollisesti kuulokoirajuttuja, kuten isoenonsa. :)
Eetu painoi päivän vajaa 9vkoispunnituksessa 3330g, jossa oli nousua kasiviikkoisesta 490g. Edelleen mennään samoissa painoissa Tiukun kanssa, joka tosiaan on nyt aikuisena vahvaluustoinen, n. 37 senttinen narttu. Tykkään Eetun rakenteesta ja luustosta tosi kovin. Joko siitä tulee ihanan voimakas normaalikokoinen poika, tai se venähtää liian suureksi. On näiden shelttien kanssa niiiiiin hankalaa arvioida noita tulevia mittoja.
Pikkutypy, N. Kultahuuma, sen sijaan painoi samaisessa punnituksessa 1910g, jossa nousua ed. viikosta 240g. Siitä ei voi tulla iso. Kuono, raajat jne antaa kyllä odottaa ehkä jopa turhankin pientä kokoa. Saas nähdä miten käy. Tykkään sen takaosasta (kuvat ko. pennusta huonot), sillä on mielestäni kaunis lantio ja pitkä häntä. Se on pyöreärunkoinen ja melko matalaraajainen. Ja 'tärkeinpänä', huLja pikkuoLava! Pitäisin sen itse jos pystyisin.
Pikkutyyppi myös on kiitettävästi auttanut meitä Blitz:n pikkujätkän kanssa. Yritettiin pitää niitä samassa aitauksessa, tilanteissa jolloin emme pysty vahtimaan niitä esim öisin jne, mutta B:n pentu on pitänyt sellaiset tunninkin kerrallaan kestävät "päästäkää mut ****lavita ulos täältä" -konsertit (jonka jälkeen vetää hetken henkeä ja jatkaa uudelleen) ettei tässä talossa nuku KUKAAN. Niinpä pikkuhyypiö saa olla omassa kopassaan muualla. Sinne se muutenkin suuntaa toisesta päästä kämppääkin ja könyää unille. Mukavasti menee koko porukan kanssa, vaikka vahtimatta en niitä tietenkään yhdessä pidä. Jopa Ink on sen kansas kärsivällinen ja antaa pennun äristä ja purista sekä astua vähän turhankin paljon (se on pitbull:n pentu, ei sheltin... pikkusen on toi kehitys erilainen...). Mooli sen sijaan on alkanut vähän kouluttaa sitä, vaikka edelleen on kärsivällinen ja makailee pennun kanssa.
B:n pentu painoi 5vkoispunnituksessa 890g eli viikossa nousua 170g, taas. Kerrallaan uppoavat ruokamäärät on edelleen _tosi_ pienet, mutta ahneesti se aina ruokaan käy käsiksi. Paino sillä on nyt sama kuin Priiman pikkutytöllä samassa iässä. Tämä vaan on ehkä vieläkin matalampi. Se ei näytä vielä 5vkoiselta, joka sekin hämää. Kehitys on nyt kuitenkin aika huimaa. Ehkä aika ja tämä lauma myös hiovat terävimpiä särmiä. Saattaa siitä ihan koira tulla. :)
Pääsin itse maanantaina Moolin kanssa jopa treenaamaan, pitkästä aikaa juoksujen ja muiden härdellien jälkeen. Millin kanssa olisi tarkoitus päästä tänään. Lauantaina on onneksi aika Kotin Tanjalle. Milli on varmasti jumissa ja lihaksistoa kehnosti, ja se on paksukin... Sinällään ehkä hyväkin ettei sitä ole agilityllä viime aikoina kuormitettu. Uuteen nousuun.
Muoks. Sain Marialta Jesperin strategiset mitat 9 viikon kohdalta. Painoa 2435g eli 290g nousua edellisviikosta. Säkäkorkeutta on max 24cm.
Eetu painoi päivän vajaa 9vkoispunnituksessa 3330g, jossa oli nousua kasiviikkoisesta 490g. Edelleen mennään samoissa painoissa Tiukun kanssa, joka tosiaan on nyt aikuisena vahvaluustoinen, n. 37 senttinen narttu. Tykkään Eetun rakenteesta ja luustosta tosi kovin. Joko siitä tulee ihanan voimakas normaalikokoinen poika, tai se venähtää liian suureksi. On näiden shelttien kanssa niiiiiin hankalaa arvioida noita tulevia mittoja.
Pikkutypy, N. Kultahuuma, sen sijaan painoi samaisessa punnituksessa 1910g, jossa nousua ed. viikosta 240g. Siitä ei voi tulla iso. Kuono, raajat jne antaa kyllä odottaa ehkä jopa turhankin pientä kokoa. Saas nähdä miten käy. Tykkään sen takaosasta (kuvat ko. pennusta huonot), sillä on mielestäni kaunis lantio ja pitkä häntä. Se on pyöreärunkoinen ja melko matalaraajainen. Ja 'tärkeinpänä', huLja pikkuoLava! Pitäisin sen itse jos pystyisin.
Pikkutyyppi myös on kiitettävästi auttanut meitä Blitz:n pikkujätkän kanssa. Yritettiin pitää niitä samassa aitauksessa, tilanteissa jolloin emme pysty vahtimaan niitä esim öisin jne, mutta B:n pentu on pitänyt sellaiset tunninkin kerrallaan kestävät "päästäkää mut ****lavita ulos täältä" -konsertit (jonka jälkeen vetää hetken henkeä ja jatkaa uudelleen) ettei tässä talossa nuku KUKAAN. Niinpä pikkuhyypiö saa olla omassa kopassaan muualla. Sinne se muutenkin suuntaa toisesta päästä kämppääkin ja könyää unille. Mukavasti menee koko porukan kanssa, vaikka vahtimatta en niitä tietenkään yhdessä pidä. Jopa Ink on sen kansas kärsivällinen ja antaa pennun äristä ja purista sekä astua vähän turhankin paljon (se on pitbull:n pentu, ei sheltin... pikkusen on toi kehitys erilainen...). Mooli sen sijaan on alkanut vähän kouluttaa sitä, vaikka edelleen on kärsivällinen ja makailee pennun kanssa.
B:n pentu painoi 5vkoispunnituksessa 890g eli viikossa nousua 170g, taas. Kerrallaan uppoavat ruokamäärät on edelleen _tosi_ pienet, mutta ahneesti se aina ruokaan käy käsiksi. Paino sillä on nyt sama kuin Priiman pikkutytöllä samassa iässä. Tämä vaan on ehkä vieläkin matalampi. Se ei näytä vielä 5vkoiselta, joka sekin hämää. Kehitys on nyt kuitenkin aika huimaa. Ehkä aika ja tämä lauma myös hiovat terävimpiä särmiä. Saattaa siitä ihan koira tulla. :)
Pääsin itse maanantaina Moolin kanssa jopa treenaamaan, pitkästä aikaa juoksujen ja muiden härdellien jälkeen. Millin kanssa olisi tarkoitus päästä tänään. Lauantaina on onneksi aika Kotin Tanjalle. Milli on varmasti jumissa ja lihaksistoa kehnosti, ja se on paksukin... Sinällään ehkä hyväkin ettei sitä ole agilityllä viime aikoina kuormitettu. Uuteen nousuun.
Muoks. Sain Marialta Jesperin strategiset mitat 9 viikon kohdalta. Painoa 2435g eli 290g nousua edellisviikosta. Säkäkorkeutta on max 24cm.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)