Kahdeksan vuotta sitten, iltapäivällä 18.2.2006, näkivät päivänvalon ensimmäiset Nappulavaaralaiset, Kitin ja Waden pennut. Nimensäkin nämä pikkumustat saivat alkua mukaillen. Näillä kahdella sisaruksella, Hipillä (FI AVA FI AVA-H EE AVA DK AVA-H TK2 N. Ensi-Ilta) ja Artulla (N. Kivijalka) on hyvin erityinen paikka sydämessäni. Eipä niistä uskoisi, että ne kuuluisivat nyt näyttelyissä ikänsä puolesta veteraaniluokkaan. Paljon onnea Hippi ja Arttu! Kiitos jälleen kerran Nadjalle sekä Ullalle ja Ramille Hipin ja Artun erinomaisesta hoidosta ja täydellisistä kodeista juuri niille!
19.2. oli vuoro Talvi-pentueen syntymäpäivän! Suuren suuret kolmivuotisonnittelut Huurteelle (N. Huurre), Kaamokselle (N. Kaamos), Vallulle (N. Routa) ja Hallalle (N. Halla)!
Nane (N. Maa) pyörähti Virossa näytelmissä Hannan suosiollisella avustuksella. Tulokset ja arvostelut tässä:
11.1.2014 Tartto, Petr Rehanek, Tsekki
"4-years old. Scissor bite. Ears nice set, neck set. Nice forechest. Back straight. Tail well set. Angulated ok. Regular movement".
AVO ERI2
12.1.2014 Tartto, tuom. Simon Rooney, Irlanti
"Good head, eyes & ears. Good neck & front construction. Good topline & rear angulation. Very nice coat. Movement good both rear & front"
AVO ERI2 SA
Sitten ikävämpiin uutisiin. Kuten aikaisemmin olen kertonut Maj:n (N. Kultahuuma), oikean jalan kinner operoitiin viime syyskuussa varpaan pinnallisen koukistajajänteen "sivusiteen" repeämän vuoksi (kansanomaisemmin akillesjänteen luksaatio/ kinnervika). "Sivuside" korjattiin ompelein, mutta uraa, jossa jänne kulkee, ei tarvinnut syventää, koska se oli normaali. Maj on kuntoutunut tästä erinomaisesti Hannan huolellisella hoidolla. Tällä viikolla myös Maj:n vasemman kintereen "sivuside" (retinaculum) repesi, jolloin jänne pääsi luksoimaan lateraalisesti, ja tämä korjattiin ihan samaan tapaan kuin oikeakin, leikkauksella tiistaina. Toivotaan että kaikki menee yhtä 'hyvin' kuin oikeankin jalan kohdalla ja Maj saa kirmailla kesällä tervein jaloin! Sanomattakin lienee selvää, että olen todella todella pahoillani Maj:n ja Hannan puolesta. Minulle saa ilman muuta soittaa tai viestitellä mikäli tästä on jotain kysyttävää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Talvi pentue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Talvi pentue. Näytä kaikki tekstit
torstai 20. helmikuuta 2014
torstai 17. tammikuuta 2013
Uusi vuosi käynnistynyt
Ihan ekana laitetaan ylös vuoden eka agilitytulos. Loppiaisviikonloppuna kisattiin Eckerössä, jossa mukana geimeissä olivat Blitz (N. Vesi) ja Petri. Hyppyradalla pari suoriutui upeasti nollavoiton arvoisesti! Tuomarina oli Saviojan Anne, joten vielä ei Bliistä tullut AVA-H:ta, johon tulos sinällään olisi oikeuttanut. Paljon onnea!
Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.
Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.
Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!
Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.
Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.
Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.
No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.
Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!
Kulta-lapsoset kasvaa tosi lupaavan kokoisina, ja olen kyllä niihin tosi tyytyväinen muutenkin, ja mikä tärkeintä, niiden omistajat ja haltijat ovat sitä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Maj (N. Kultahuuma) oli reilu 5kuisena 32cm, Dippi (N. Kullankaivaja) 34cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) 34,5cm (5,9kg) ja Eetu (N. Kullanhuuhtoja) n. 38cm. Eetustakaan tuskin siis mikään ihan jättiläinen tulee, vaikka mistäpä noista tietää. Tärkeintä että Eetu tuntuu olevan napakymppi omistajilleen.
Vuosi 2012 tuli ja meni, ja olihan siinä taas kerrakseen. Oli onnea ja iloa sekä surua ja pettymyksiä, niin kuin elämässä nyt on.
Kasvattien osalta niitä iloja tuotti mm. Talvi-pentueen hienot viralliset terveystutkimustulokset, kymmenen(!) uutta agilityvaliotitteliä (vähänkö olette olleet päteviä!!) ja muut iloiset harrastusuutiset, toistaiseksi nappiin mennyt Kulta-pentue, ihana vaikeuksien kautta voittoon -Hitsi sekä lukuisat muut kivat asiat. Mun ansiotani eivät valionarvot ja kisamenestys ole, mutta olen iloinen puolestanne ja arvostan kovaa työtä saavutustenne takana. Ne tärkeimmät jutut tehdään ja se suhde luodaan kuitenkin muualla enkä halua laittaa koiria tärkeysjärjestykseen virallisten kisatulosten perusteella. Tärkeintä on että koira tuottaa iloa omistajalleen, on omistajalleen sopiva ja toisin päin ja että koiralla on onnellinen, virikkeellinen elämä. Mulle ihaninta on saada se puhelu tai viesti koiraansa tyytyväiseltä ihmiseltä. Joskus se tulee enempien, joskus olemattomien vaikeuksien kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään) ilo ja musta on kiva, jos saan olla osa sitä. Ootte kaikki tärkeitä!
Surua ja pettymyksiäkin siis oli. Kitin ja Waden kuolema toissavuonna varjosti paljon myös tätä mennyttä vuotta. Halla (N.Halla) oli onnettomuudessa heti tammikuussa ja etujalkaa operoitiin kolmesti. Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu ja Halluli kirmaa täysin normaalisti, on saanut terveen paperit lääkäriltä ja esim Piiralta (elämäni ensimmäinen koira, josta _Piira_ sanoo ettei tässä ole mitään :D). Milliltä operoitiin toinenkin kulmuri (kangaslelut yhdistettynä pölynestokäsiteltyyn kivituhkaan EI ole hyvä yhdistelmä), mutta koira on nyt siltä osin täysin kunnossa. Hipillä todettiin loppuvuodesta mucocele, jonka leikkausta tällä hetkellä odotellaan. Tipi jäi tyhjäksi keväällä. Hitsin alku oli aika rankka, mutta kovin opettavainen, jne. Syksyn penturumba opetti kaikkineen paljon, niin pennuista monessa mielessä kuin nartuista ja ihmisistä.
Pettymyksiä oli tosi paljon ja ne on ottaneet tosi koville. Osa ehkä jo muuttunut iloksi tai ainakin osasta olen oppinut. Esim just Hitsin, melko kovan alun saaneen ainoan pennun elämä ja sen seuraaminen opetti tosi paljon. Kovasti sain apua myös kokeneilta siihen liittyen, mikä oli kyllä hienoa. Mulle henk.koht. on ollut todella kova paikka etten saanut Kitin 'linjaa' narttuina enää. Kaikista ei ole äidiksi ja kokeilujen tulokset eivät voi olla enää sattumaa. En vaan enää uskaltaisi riskeerata. Onneksi on kuitenkin niitä poikia.
Koiramaailma on aika kova. Olen pehmo, tiedetään ja jotenkin pitäisi kovettua että kestää. Kasvattaminen ei ole aina herkkua, jalostusvalinnat on tosi vaikeita (oi jospa ei tarttisi tehdä kompromisseja JA tietäisi kaiken kaikkien perimästä...), ainakin mulle (yhteiskuntatieteilijän liian laajalle katsomista? Jaa-a?) ja monessa kohtaa tulee tilanne jossa kaikkia ei voi miellyttää. Se on mun jotenkin tosi vaikea hyväksyä. Mun ystävillä on ollut muutamalla samaan aikaan raskasta vähän samantyyppisten asioiden parissa. Siitä ehkä olen tässä alkuvuonna herännyt miettimään, että mikä ihme motivoi jatkamaan? Mikä muita motivoi? Mietin pari viikkoa ennen kuin mulla oli joku käsitys siitä mikä edes mua itseä motivoi. On paljon kivoja juttuja, ja totta, ehkä ne pienet saa menemään yli niistä pettymyksistäkin. Mietin, että koen jotenkin tekeväni jotain hyvää, laajemmassa skaalassa. HUOM! Mua tuntemattomat, edellinen lause sisältää rekkalastillisen itseironiaa! Adjektiivi hyvä, mitä se sit kenellekin tarkoittaa? Juttelin ihanan Ninan kanssa (Terveisiä! Kiitos!) mm siitä että hyvä on niin kovin subjektiivinen käsite. Karkeasti arvioiden jokainen _ihan itse_ määrittelee hyvänsä. Toki on yleisesti määritelty mitä esim hyvät lonkat tarkoittavat (jonka tänkin saivartelija voi muuttaa vähemmän yksiselitteiseksi eri rotujen suhteen), mutta homma on jo paljon moniulotteisempi kun puhutaan vaikkapa hyvästä terveydestä laajemmin, hyvästä luonteesta puhumattakaan. Tästä hyvästä nyt varmaan saisi vaikka kirjan kirjoitettua... Mua aikuisten oikeasti kiinnostaa mikä teitä muita motivoi! Tilaston mukaan täällä joku (n. 1500 käyntiä kk:ssa) käy lukemassa, joten jos edes jotain kasvattajaa kiinnostaisi vastata, olisi huisia kuulla. Mä olen niin aloittelija vasta, että tosi mielelläni kuuntelen ja opin kokeneemmiltani.
No, mutta jospa ettepäin. Viime vuonna sain vihdoin sen virallisen, kauan kaivatun opiskelupaikan, tai oikeammin kaksi. Ensin pääsin erillisvalinnassa Turun yhteiskuntatieteelliseen ja sitten pääsykokeen kautta ihan ykkösvaihtoehtooni Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen lukemaan valtio-oppia, vielä tarkemmin hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalle. Syksyllä opinnot ei penturumbaan liittyen hirveesti edenneet mutta muutaman opintopisteen sain kuitenkin plakkariin. Nyt sitten ollaan nenä enemmän kirjassa kiinni. Edelleen tuntuu että ihan oikein olen valinnut, vaikka maistelin alaa jo avoimessa ekan vuoden eli 60op:n verran. Meidän arkeen vaikuttava juttu on myös ollut Jarin perustama Taikamuona. J laajensi valokuvauksesta lemmikkien raakaruoan myyntiin, saatuamme sillä omien koirien kautta niin hyviä tuloksia. Mun oma agilityharrastus on ollut edelleen aikalailla lamassa, mikä harmittaa. Omien rankaongelmieni takia on tullut kaikenlaista ja se on rajoittanut harrastamistakin. Tilanne on jo parempi, joten alkaneella vuodella on kyllä tarkoitus olla aktiivisempi silläkin saralla. Meidän rajusti supistunut koiralaumakin suureni kesällä ylläripennulla, kun Karjaalta muutti meille jonkinlainen 'kohtalopentu', pikkuinen bc-narttu Ink. Inksu Pinksu on Millin puolisisko. Niillä on sama isä, suurenmoinen Rio.
Alkaneena vuonna toivon kaikkien kasvattieni tuottavan omistajilleen paljon iloa ja pysyvän terveinä! Samoin toivon meidän ja lauman pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa. Tavoitteena olisi aktivoitua agilityrintamalla kisaamisen suhteen. Syksylle on suunnitelmissa pentue Hallalle. Saas nähdä miten käy.
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ml karvaiset ystävät!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Vuorokausi -pennut 3v!
Kolme vuotta sitten tähän aikaan ihmettelimme ensikertalaista, huikean hienosti pentunsa hoitavaa koira-äitiä, Hymyä (Firabellen Hymy) jolla ensimmäiset meikäläisen kennelnimelle syntyneet soopelipennut. Neljä elinvoimaista, ruskeaa koiralasta oli syntynyt aamun aikana. Nyt nuo neljä ovat "jo" kolmevuotiaita. Paljon onnea Aamu (N. Aamu Aurinko), Pena (N. Yön Ritari), Priima (N. Päivän Säde) sekä Vauhti (N. Ilta Villi)!
Ao. kuvissa sopulilapset 5vkoisina.
Vauhti
Priima
Aamu
Pena
Priiman Kulta-pennutkin ovat jo nelikuisia. Noin 16 viikkoisena, eli parisen viikkoa ennen neljän kuukauden ikää, Maj (N. Kultahuuma) painoi 3,7 kiloa ja säkäkorkeutta oli noin 27,5cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) vastaavana ajankohtana 4,4 kiloa ja 32cm sekä Dippi (N. Kullankaivaja) 4,1 kiloa ja säkää noin 30cm. Huvittaa korviini kantautunut kommentti (selän takaa...), että minulla on tässä pentueessa koko-ongelma. Kommentti ajalta, jolloin pennut olivat noin kuusiviikkoisia. No, nämä ovat shelttejä ja vieläpä ulkosiitosta. :D
Muoks. Maj:n tuoreimmat mitat tältä päivältä 3,9kg ja säkä 29cm.
Perjantaina näin pikaisesti Hitsin. Ihana Hitsin Pimpula! Se oli liikuttava äänirepertuaarissaan kun tavattiin. Sininen on kotiutunut oikein mainiosti ja on reipas shelttilapsi.
Viikonloppuna treffattiin Jesperin sekä tietysti Marian ja Joonaksen kanssa ihan Helsingin keskustassa. Olivat tulleet Jyväskylästä viettämään viikonloppua koirat mukanaan. Ihan hurjan reippaana oli pieni kultainen ihan keskustassa, pahimpaan pikkujouluaikaan! Ja oih, miten tuo pieni mantelisilmäinen kultapoika mun silmäänikin miellytti. Mulla oli Ink mukana, joka oli ensimmäistä kertaa kaupungin vilinässä. Eipä tuo mistään ottanut paiseita, näytti vain ihmettelevän miksi kaikki ihmiset vain kävelevät ohi. Hurjan reipas Inksu Pinksu!
Eilen oltiin Jarin kanssa messarin Voittaja -näyttelyssä pällistelemässä. Etelä-Suomen Sheltit olivat tehneet tosi hienon "rotukopin" ja tunnelma siellä oli oikein kiva! Aurinkoisia ihmisiä kertomassa rodusta sekä vetonaulana myös Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja näyttämässä temppuja! Ykkösryhmän voitti upeasti sheltti, mikä ei tuollaisessa näyttelyssä ole ihan jokapäiväistä herkkua. Voittaja oli blm-uros Blomlane's True Blue "Robin", meidän Talvi-pentujen isä. Hieno saavutus tuollaisessa näyttelyssä.
Ao. kuvissa sopulilapset 5vkoisina.
Priiman Kulta-pennutkin ovat jo nelikuisia. Noin 16 viikkoisena, eli parisen viikkoa ennen neljän kuukauden ikää, Maj (N. Kultahuuma) painoi 3,7 kiloa ja säkäkorkeutta oli noin 27,5cm, Jesper (N. Kimpale Kultaa) vastaavana ajankohtana 4,4 kiloa ja 32cm sekä Dippi (N. Kullankaivaja) 4,1 kiloa ja säkää noin 30cm. Huvittaa korviini kantautunut kommentti (selän takaa...), että minulla on tässä pentueessa koko-ongelma. Kommentti ajalta, jolloin pennut olivat noin kuusiviikkoisia. No, nämä ovat shelttejä ja vieläpä ulkosiitosta. :D
Muoks. Maj:n tuoreimmat mitat tältä päivältä 3,9kg ja säkä 29cm.
Perjantaina näin pikaisesti Hitsin. Ihana Hitsin Pimpula! Se oli liikuttava äänirepertuaarissaan kun tavattiin. Sininen on kotiutunut oikein mainiosti ja on reipas shelttilapsi.
Viikonloppuna treffattiin Jesperin sekä tietysti Marian ja Joonaksen kanssa ihan Helsingin keskustassa. Olivat tulleet Jyväskylästä viettämään viikonloppua koirat mukanaan. Ihan hurjan reippaana oli pieni kultainen ihan keskustassa, pahimpaan pikkujouluaikaan! Ja oih, miten tuo pieni mantelisilmäinen kultapoika mun silmäänikin miellytti. Mulla oli Ink mukana, joka oli ensimmäistä kertaa kaupungin vilinässä. Eipä tuo mistään ottanut paiseita, näytti vain ihmettelevän miksi kaikki ihmiset vain kävelevät ohi. Hurjan reipas Inksu Pinksu!
Eilen oltiin Jarin kanssa messarin Voittaja -näyttelyssä pällistelemässä. Etelä-Suomen Sheltit olivat tehneet tosi hienon "rotukopin" ja tunnelma siellä oli oikein kiva! Aurinkoisia ihmisiä kertomassa rodusta sekä vetonaulana myös Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja näyttämässä temppuja! Ykkösryhmän voitti upeasti sheltti, mikä ei tuollaisessa näyttelyssä ole ihan jokapäiväistä herkkua. Voittaja oli blm-uros Blomlane's True Blue "Robin", meidän Talvi-pentujen isä. Hieno saavutus tuollaisessa näyttelyssä.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Black out
Nyt on kyllä hyvin voimakas tunne jo valmiiksi siitä, että jotain oleellista jää päivittämättä. Noo, ehkä se palautuu mieleen. Yritetään kuitenkin kronologisessa järjestyksessä.
Huurre (N. Huurre) on nyt myös läpivalaistu ja sen polvet on tutkittu. Polvet ovat 0/0 ja lonkat sekä kyynärät näyttivät oikein hyviltä, mutta odotellaan nyt Kennelliiton sanasta asiaan. Kiitos Susanna tutkituttamisesta vielä tätäkin kautta! Tätä myöten koko Hymyn toinenkin pentue on lonkiltaan, polviltaan ja kyynäriltään tutkittu.
Reilu viikko sitten Huurre (N. Huurre) osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä, hieman erikoisella tuloksella mutta tätähän se joskus on. Huurre sai T:n (!! :D) koosta (tuomari mittasi 39,5:ksi ja kirjoitti arvosteluun 40cm) ja hännänkannosta. Huurre pitää kehässä liikkuessa vielä kovasti kontaktia Susannaan, joka vaikuttaa myös liikkeeseen. Tuomarina Salossa oli E. Ruskovaara.
Viime perjantaina saimme vieraiksemme Vilpolan villikot Nanen (N. Maa), Elviksen ja Dean kera emäntänsä. Kiitos Hanna mukavasta päivästä!
Nane (N. Maa) pyörähti näytelmäkehässä viime viikonloppuna Helsingissä, saaden ERI:n. Tuomarina tuore shelttituomari, collieita ja shelttejä kasvattava Piia Enlund.
Arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Keskikokoinen. Hyvä luusto. Hyvä pään tyyppi. Erinomainen alaleuka. Silmät voisivat olla hieman suuremmat. Kauniit korvat. Sopiva kaula. Hyvin kehittynyt runko. Kaunis polvikulmaus. Kevyet ja vaivattomat liikkeet. Erinomainen hännänkanto liikkeessä. Hyvä karvanlaatu. Esitetään erinomaisesti."
Tänään kävin silmäpeilausreissussa hieman normaalia kauempana, Lahdessa, "Pärnäsen korjaamolla" nimittäin. Riikka toi sinne ystävällisesti soopelisisarukset Priiman (N. Päivän Säde) ja Penan (N. Yön Ritari). Molemmilla edelleen terveet silmät lievää distichiasista eli paria ylimääräistä haiventa lukuunottamatta. Onneksi näistä ei ole ko. koirilla ollut mitään oireita.
Ihana Priima lähti pariksi viikoksi mukaani kyläilemään synnyinkotiinsa. Kotiin se palannee, kun allekirjoittanut menee Jyväskylään ihmettelemään agilityn SM-kisoja ja "sukuloimaan" Nappulavaaran Muuramen alajaoston luokse ;D (Muuramessa asuu Hymy ja sen kolme pentua). Priimalla on juoksu ja se on Millin mielestä erittäinkin ihastuttava. Hallan silmät loistivat heti kun Priima käveli ovesta sisään "Jippii! Shelttikaveri!". Moolille Priimaa ei juuri ole olemassa. Saas nähdä millainen hulabaloo tässä mökissä on ensi viikolla, kun Priiman (raikuli)velipoika Vauhti saapuu myöskin viikoksi kyläilemään :D No, on sitä ennenkin ollut tärppinarttu ja uros samassa huushollissa.
Huurre (N. Huurre) on nyt myös läpivalaistu ja sen polvet on tutkittu. Polvet ovat 0/0 ja lonkat sekä kyynärät näyttivät oikein hyviltä, mutta odotellaan nyt Kennelliiton sanasta asiaan. Kiitos Susanna tutkituttamisesta vielä tätäkin kautta! Tätä myöten koko Hymyn toinenkin pentue on lonkiltaan, polviltaan ja kyynäriltään tutkittu.
Reilu viikko sitten Huurre (N. Huurre) osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä, hieman erikoisella tuloksella mutta tätähän se joskus on. Huurre sai T:n (!! :D) koosta (tuomari mittasi 39,5:ksi ja kirjoitti arvosteluun 40cm) ja hännänkannosta. Huurre pitää kehässä liikkuessa vielä kovasti kontaktia Susannaan, joka vaikuttaa myös liikkeeseen. Tuomarina Salossa oli E. Ruskovaara.
Viime perjantaina saimme vieraiksemme Vilpolan villikot Nanen (N. Maa), Elviksen ja Dean kera emäntänsä. Kiitos Hanna mukavasta päivästä!
Nane (N. Maa) pyörähti näytelmäkehässä viime viikonloppuna Helsingissä, saaden ERI:n. Tuomarina tuore shelttituomari, collieita ja shelttejä kasvattava Piia Enlund.
Arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Keskikokoinen. Hyvä luusto. Hyvä pään tyyppi. Erinomainen alaleuka. Silmät voisivat olla hieman suuremmat. Kauniit korvat. Sopiva kaula. Hyvin kehittynyt runko. Kaunis polvikulmaus. Kevyet ja vaivattomat liikkeet. Erinomainen hännänkanto liikkeessä. Hyvä karvanlaatu. Esitetään erinomaisesti."
Tänään kävin silmäpeilausreissussa hieman normaalia kauempana, Lahdessa, "Pärnäsen korjaamolla" nimittäin. Riikka toi sinne ystävällisesti soopelisisarukset Priiman (N. Päivän Säde) ja Penan (N. Yön Ritari). Molemmilla edelleen terveet silmät lievää distichiasista eli paria ylimääräistä haiventa lukuunottamatta. Onneksi näistä ei ole ko. koirilla ollut mitään oireita.
Ihana Priima lähti pariksi viikoksi mukaani kyläilemään synnyinkotiinsa. Kotiin se palannee, kun allekirjoittanut menee Jyväskylään ihmettelemään agilityn SM-kisoja ja "sukuloimaan" Nappulavaaran Muuramen alajaoston luokse ;D (Muuramessa asuu Hymy ja sen kolme pentua). Priimalla on juoksu ja se on Millin mielestä erittäinkin ihastuttava. Hallan silmät loistivat heti kun Priima käveli ovesta sisään "Jippii! Shelttikaveri!". Moolille Priimaa ei juuri ole olemassa. Saas nähdä millainen hulabaloo tässä mökissä on ensi viikolla, kun Priiman (raikuli)velipoika Vauhti saapuu myöskin viikoksi kyläilemään :D No, on sitä ennenkin ollut tärppinarttu ja uros samassa huushollissa.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Kaamoksenkin kuvat lausuttu
Talvi -pentueen kolmannenkin lapsosen Kaamoksen (N. Kaamos) kyynär- ja lonkkakuvat on nyt lausuttu Kennelliitossa. Silläkin upeasti A/A ja 0/0! Ihan huippujuttu! Katille iso kiitos tutkituttamisesta!
Nyt on tosiaan jo kolme neljästä Talvi -pentuelaisesta ja Hymyn (Firabellen Hymy) kaikista kahdeksasta lapsosesta seitsemän kahdeksasta läpivalaistu sekä lonkkien että kyynärien osalta. Ihan kaikki ovat olleet A/A ja 0/0! Kuten muistelen aikaisemmin kirjoittaneeni ei Aamun (N. Aamu Aurinko) tuloksia löydy KoiraNetistä, koska se asuu ulkomailla ja on myös siellä kuvattu. Eilen aloin varmistaa asiaa Kennelliitosta ja näin tosiaan on, että vaikka Norjan Kennelliiton lausunnot heille, tulokset kirjataan KoiraNet:iin vain jos Aamulle rekisteröidään jälkeläisiä Suomessa. Ehkä tähän menettelyyn on jokin hyvä syy. Mielestäni tulosten julkaiseminen olisi hyödyllistä ihan sukulaisten lonkkaindeksien luotettavuuksien lisäämisessä.
Tässä kuitenkin Aamun HD ja ED lausunnot.
Nyt on tosiaan jo kolme neljästä Talvi -pentuelaisesta ja Hymyn (Firabellen Hymy) kaikista kahdeksasta lapsosesta seitsemän kahdeksasta läpivalaistu sekä lonkkien että kyynärien osalta. Ihan kaikki ovat olleet A/A ja 0/0! Kuten muistelen aikaisemmin kirjoittaneeni ei Aamun (N. Aamu Aurinko) tuloksia löydy KoiraNetistä, koska se asuu ulkomailla ja on myös siellä kuvattu. Eilen aloin varmistaa asiaa Kennelliitosta ja näin tosiaan on, että vaikka Norjan Kennelliiton lausunnot heille, tulokset kirjataan KoiraNet:iin vain jos Aamulle rekisteröidään jälkeläisiä Suomessa. Ehkä tähän menettelyyn on jokin hyvä syy. Mielestäni tulosten julkaiseminen olisi hyödyllistä ihan sukulaisten lonkkaindeksien luotettavuuksien lisäämisessä.
Tässä kuitenkin Aamun HD ja ED lausunnot.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Talvi-pennutkin jo 1v!
Tänään tulevat talvipennutkin jo kokonaisen vuoden ikään. Onnea Huurre (N. Huurre), Kaamos (N. Kaamos), Vallu (N. Routa) sekä Halluli Palluli (N. Halla)! Näidenkin pentujen myötä olen saanut ihania uusia ihmistuttavuuksia. Kiitos kaikkien kotiväille hyvistä, aktiivisista kodeista ja yhteydenpidostanne!
Typerää kun ei ole kuvia nyt tähän ja eiliseen päivitykseen. Josko tuolta toiselta koneelta lisäisilin myöhemmin. Talvi -pentue on tuossa otsikon kuvassa kuuden viikon ikäisinä. :)
Kohtahan noiden luustokuvauksiakin saa jo jännittää. Ainakin parille on jo ajatkin varattuina. Hallan kuvauttamista mietin, kantsisko se tehdä samalla, kun näitä jalan fiksausoperaatioita ja tarkastuksia suoritellaan.
Poppoo on noin muuten ollut tosi terve. Yhdellä 'pentuajan' silmätulehdus. Yhdellä pojista kivespuutos. Luonteet reippaat ja työintoiset, hermot hienosti 'paikallaan' (kuten äidillään). Hallakin on kuten äitinsä Hymy (Firabellen Hymy), ehkä aavistuksen nöyrempi ja ainakin sitä naurattaa enemmän. Touhut tehdään hyvällä draivilla, joka ei jää päälle kun homma loppuu. Koot arviolta 38-39cm. Kaikkinensa olen tosi tyytyväinen näihin tähän mennessä! Ihanaa että myös omistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa!
Typerää kun ei ole kuvia nyt tähän ja eiliseen päivitykseen. Josko tuolta toiselta koneelta lisäisilin myöhemmin. Talvi -pentue on tuossa otsikon kuvassa kuuden viikon ikäisinä. :)
Kohtahan noiden luustokuvauksiakin saa jo jännittää. Ainakin parille on jo ajatkin varattuina. Hallan kuvauttamista mietin, kantsisko se tehdä samalla, kun näitä jalan fiksausoperaatioita ja tarkastuksia suoritellaan.
Poppoo on noin muuten ollut tosi terve. Yhdellä 'pentuajan' silmätulehdus. Yhdellä pojista kivespuutos. Luonteet reippaat ja työintoiset, hermot hienosti 'paikallaan' (kuten äidillään). Hallakin on kuten äitinsä Hymy (Firabellen Hymy), ehkä aavistuksen nöyrempi ja ainakin sitä naurattaa enemmän. Touhut tehdään hyvällä draivilla, joka ei jää päälle kun homma loppuu. Koot arviolta 38-39cm. Kaikkinensa olen tosi tyytyväinen näihin tähän mennessä! Ihanaa että myös omistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)