Haikeus

Hamsutin (N. Se Yksi Ja Ainoa) muutti omaan, erinomaisen hyvään kotiinsa Ninan luokse Karjaalle. Ihanaa on sekin, että se on lähellä ja näen sitä varmasti usein. Mulla on siitä tosi hyvä mieli, vaikka kovasti oli haikeaa pikkuisesta luopua. Nyt mun (ja koko meidän perheen ja lauman) työni sen kanssa on tavallaan tehty. Olen oppinut hamsun (ei pysyvä nimi) myötä ihan hirmuisen paljon. Kaikista pennuista tulee mulle hyvin tärkeitä, kun niistä aina huolehtii ja viettää niiden kanssa paljon aikaa. Tämä oli silti jotain erityistä. Ainoa pentu, taistelija, pieni pörröinen täplähyeena ja taisteluhamsteri, ja niiiin suloinen, Kitin tyttären poika. Lopulta sen virallisen nimenkin oli pakko olla juuri se mikä siitä tuli, Se Yksi Ja Ainoa. Haikea ja huojentunut mieli. :') Kiitos Nina!
Suurkiitokset myös Heinosille pentuprojektista ja Iidalle mahdollisuudesta käyttää Hunnia!

Ao. kuvissa pentunen ekaa aamua uudessa kodissaan. :)

Kuvat: Nina Lahin

Eiliset 11 viikkoisen strategiset mitat olivat: paino 2220g ja säkäkorkeus ~23,5cm.

Muoks vielä. En viitti tätä varten omaa päivitystä kirjoittaa. Onpahan muuten talossa kummallisen 'rauhallista'. Siis Inksuhan on tullut taloon juuri ennen pentujen syntymää ja touhuaa täällä, mutta silti. Milli, Mooli ja Halla on tosi tasapainoinen kolmikko, ei mitään säätämisiä eikä jännittyneisyyksiä. Ei siis Ink:kään mitään sellaista, mutta se on bordercollien pentu eikä siis vain makaa :D, vaikka tasapainoisen 'rauhallinen' onkin (ei siis mikään 'hermostunut' nonstophyrrä). Mietin yksi päivä, että meillä on ollut useampi hoitokoira (kasvatteja), pentuja ja niiden kaksi emoa täällä vaihtelevalla kokoonpanolla toukokuun lopusta saakka, lähes kuusi kuukautta putkeen! Ei ihme, että välillä tuntui että melkoinen sirkus tää talo on. Tosi tosi hyvin kaikki meni, mutta välillä on kyllä mukavaa olla ihan oman porukan kesken.