Niin lähti kuitenkin Mutterikin (N. Valon Valtameri) uuteen, omaan kotiinsa. Pitkään ja hartaasti mietin raaskinko luopua siitä ollenkaan. Tunne ja järki huusivat kumpikin kovaäänisesti omaa kantaansa. Tällä kertaa järjen oli 'pakko' antaa voittaa. Kun sitten sopivan tuntuinen, hyvä koti, riittävän läheltä ilmaantui, päätettiin Mutsku antaa Marin ja Jeren uudeksi ystäväksi. Kiinnyn aina pentuihin tosi kovasti, ihan kaikkiin, vaikka jotkut ovatkin enemmän minulle sopivamman tuntuisia kuin toiset (luonnollisesti). Tässä pennussa oli jotain täysin selittämättömän osuvaa, mitä en ole koskaan ennen kokenut. Ihan kuin siinä olisi aimo annos Kitiä, vaikkei pentu ole liiemmin edes sukua sille. Ehkä se oli sen sähäkkyys ja moottori yhdistettynä uskomattoman suureen kontaktinhakuisuuteen ja siihen kuinka se oli erityisen leimautunut minuun (vaikka rrrrakastaa kaikkia ihmisiä). Hermoja sillä on varmaan enemmän ja vilkkautta Kitiä (joka oli _erittäin_ vilkas) vähemmän. Se vaan kolahti muhun ja kovaa. Ja myös Elias ja Jari pitivät siitä erityisesti. Monet isot itkut itkettiin jo ennen kuin päätöstä oli edes tehty. Olen erittäin tyytyväinen sen uuteen kotiin ja toivon, että se tuottaa Marille ja Jerelle suuren ilon ja pysyy terveenä! Vola, joksi Mutskua nyttemmin kutsutaan, on ollut oikein reipas ja iloinen pieni koira uudessa kodissaan Helsingissä. Ihanaa!
Volan sisaruksilla Helmillä (N. Mielihyvää), Harrilla (N. Potentiaali) ja Ruulla (N. Kiitollisuutta) on myös mennyt todella hyvin uusissa kodeissaan ja kaikki uudet omistajat vaikuttavat oikein tyytyväisiltä uusiin perheenjäseniinsä. Reippaat lapsoset! Mikäs sen mukavampaa. Kiitos teille kaikille kuulumisista ja hyvien kotien tarjoamisesta muruille!
Täytyy sanoa, että vaikka olen aina tiennyt Hallan olevan kovasti täyspäinen ja hyvähermoinen sheltti, on tämä pentu'projekti' opettanut mua arvostamaan sitä yhä enemmän. Hallassa on puutteensa (kuten tietysti kaikissa), mutta sen luonne, toimiminen emänä astutuksesta pentujen maailmalle muuttamiseen saakka on ollut jotain ihan huikeaa. Arvostan tuota koiraa tosi kovasti ja olen toistaiseksi kaikin puolin oikein tyytyväinen siihen, että pentuprojektiin lähdettiin. Toivotaan että pennuista kasvaa terveitä aikuisia koiria ja ne saavat elää pitkän, onnellisen elämän!
Iloinen agilitytuloskin meillä on! Reilu viikko sitten Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna tekivät nollan medi kolmosten hyppärillä Tampereella. Paljon onnea Johanna!
Firabellen H-pentueen syntymästä tuli 27.11. kuluneeksi seitsemän vuotta. Pentueen vanhemmat olivat Wade ja Muppe (Mutkis Unelmien Ulla). Pentueeseen syntyi neljä pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua. Ostin toisen nartuista ja sijoitin sen Päiville Jyväskylään. Sain toisen kantanartun, Hymyn (Firabellen Hymy) ja Päivistä rakkaan ystävän. Hymyn hankinta ja käyttö on näin jälkeen päin ajatellenkin ollut tosi hyvä päätös monessakin mielessä (se on mm periyttänyt lisääntymiseen liittyviä ominaisuuksiaan tyttärilleen Priimalle ja Hallalle). Suuret onnittelut seitsemänvuotiaille Demolle (F. Hurma), Dalille (F. Hirmu), Riemulle (F. Helmi) ja Hymylle (F. Hymy)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti