torstai 22. maaliskuuta 2012

Vuoden 2011 sheltti -kisojen tuloksia

Viime sunnuntaina Shetlanninlammaskoirat ry:n vuosikokouksessa julkistettiin viime vuoden menestyneitä shelttejä. Agilitysheltti -kilpailussa neljänneksi sijoittui Blitz (N. Vesi). Hieno saavutus viime huhtikuussa kaksi vuotta täyttäneeltä! Onnea Blii ja Petri! Samainen koira oli agilitytulokas -kisan jaetulla kuudennella (tai merkitsemistavasta riippuen neljännellä) sijalla! Onnea, onnea!

Waden jälkeläinen Bodil (Sopuriinan Bodil) sijoittui ko. kisoissa sijalle 10 (Vuoden agilitysheltti) ja jaetulle 2. sijalle (Vuoden agilitytulokas). Onnea Budi ja Anu!

Täällä muuten vähän hiljaiseloa. Mooli siis juoksee, kuten myös Halla. Millin kynsivamma vaati ab-kuurin ja oli muutaman ensimmäisen päivän melkoisen kipeä, kipulääkkeistä huolimatta ja vaikka tuolla taitaa melkoisen korkea kipukynnys ollakin. Raukka. Vaikkei liikuntarajoitetta periaatteessa ole, niin levossa se on täytynyt ainakin toistaiseksi pitää.

Hallan ruuvit poistetaan ensi torstaina. Jännityksellä odotellaan ja sormet on kyynärpäitä myöden ristissä että kaikki menee hyvin ja toipuminen jatkuu samaan hyvään malliin. Muutama viikko ruuvien poistamisesta on sitten viimeistenkin metalliromujen poiston vuoro.

Surkuhupaisaa ajatella, että vielä lokakuussa minulla oli metsälenkillä parhaimmillaan viisi koiraa. Tällä viikolla vain yksi. No, kai se tästä. Vähän pikkuisen pentukuumettakin pukkaa. Kai se on tervettä. Tavallaan ajattelen, että jos löytäisin (vaikka omasta pentulaatikosta) sellaisen pikku-Kitin. Toisaalta taas tuntuu tietenkin ettei toista Kitiä koskaan tule eikä jollain tavalla saakaan tulla. Mun ikäväni on edelleen niin kova että sattuu. Joinain hetkinä tuntuu että se menee hyökyaaltona yli eikä Kitin ja Waden itkemisestä tule loppua. Silti olen niin onnellinen että joidenkin kanssa on saanut kokea niitä hetkiä, joita koimme. Jokin aika sitten hallille oli kerätty kiertopalkintokirjoja uusia saajia varten. Tunnistin KKK:n agilitytulokas kirjan laatikon pohjalta. Sanoin Anulle, että Kiti on voittanut tuon 2004. Pakkohan se oli sieltä kaivaa. Parku tuli tietenkin enkä meinannut ensin ollenkaan lukea mitä olin kirjoittanut. Siellä luki siitä kuinka olin jo siihen mennessä kiitollinen koiralleni siitä mitä olemme yhdessä kokeneet. :') Hassua. Ja ne kuvat. Mun lottovoittoni ja paras ystäväni, agilityssäkin, mutta ennen kaikkea ihan jokaisena päivänä, tavallisena, erikoisena, huonona ja hyvänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti