maanantai 29. lokakuuta 2012

Pyh ja pah

Tapahtumiin nähden taas hurjan pitkä päivitystauko ja se tekee tällaisen kontrollifriikin olon epämukavaksi. Olis niin kiva pitää kaikki data järjestyksessä ja ajantasalla ja ennen kaikkea huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisestikin. En pidä siitä, että tärkeitä asioita jää multa sanomatta/kirjaamatta.
Muoks. Kuulostaapa hassulta tuo että haluan huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisesti. No, ehkä kaikki ymmärtää mitä se tarkoittaa. :D

Rutinoiden jälkeen asiaan :)

Vallu (N. Routa) ja Hanski ovat korkanneet agilitykisauransa virallistenkin puolella, luokkana medi1. Ekana kisapäivänä agilityradoilta pienet lipsahdukset, hyvällä fiiliksella ja hyppäriltä nollavoitto! Onnea Hanski!

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa tekivät triplanollan minikolmosissa Ojangossa reilu viikko sitten! Palkintopallisijat (1. ja 3.) ekalta ja kolmannelta radalta! Huisin pätevää!

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas kisasivat JOA:n hallin avajaisten yhteydessä pidetyissä epävirallisissa seuramestaruuksissa voittoon oikeuttavasti! Ja samalla Enzo kruunattiin seuran nopeimmaksi pujottelijaksi. Hurjaa kyytiä jätkä menee, kun suoritti kepit aikaan 2,79sek!

Nane (N. Maa) ja Hanna vierailivat etelänaapurissamme Virossa, Rakveressa näytelmissä viikko takaperin. Lauantaina tuomarina oli Elena Ruskovaara Suomesta ja arvostelu kuului näin:
"Masculine. Well bones. Typical proportions. Needs more softer expression. Nice body. Long enough neck. Strong coat. Needs more drive & ??? rare in movement. Excellent caracter & presentation."
AVO EH1
Sunnuntaille tuomariksi vaihtui Beata Petkevica Latviasta. Hänen arvioinsa Nanesta oli seuraava:
"3,5years. A bit heavy in head. Dark a bit rounded eyes. Would like to see softer expression. Good ears. A bit short neck. Long body. A bit soft in pasterns. Medium angulations in front. Good spring of ribs. Medium length of upper arm. Good length of tail. Enough drive from back."
AVO EH1

Kaikki Kulta-pennut ovat uusissa kodeissaan ja kovin tyytyväisiltä pikkuisiinsa ovat heidän uudet ihmisensä vaikuttaneet, ja kaikkien jo olemassa olleet 'laumat' ovat ottaneet tulokkaat tosi hyvin vastaan. Kiitos puheluista ja viesteistä! Olette ihania!

Blitz:n (N. Vesi) ja Hunnin (Cardiwe's Absurd Bi Black) ainokaisesta pennusta tuli virallisesti Nappulavaaran Se Yksi Ja Ainoa. Jännityksellä suunnistin sen kanssa pentu- ja silmätarkkiin Päivi Vanhapellolle viime maanantaina. Päivi on tarkka peilaaja ja kerroin koko stoorin pennun alkutaipaleesta, jotta hän osaisi huomioida tämän ja tarkastaa pennun muuten vielä erityisellä huolella, ts jos katsoisi jotain lisätutkimuksia tarpeelliseksi. Pentu on silmäterve! Blitz emällähän on crd, joten olin kyllä valmistautunut siihen, että samainen saattaisi löytyä pennultakin. Sikiöaikaisia, pennun näköön tai tulevaan elämään vaikuttamattomia, merkityksettömiä rihmoja löytyi. Hitaasti tullut näkökyky johtui Päivin mukaan kehittymättömistä sarveiskalvoista eli pentu oli tavallaan avannut silmänsä liian aikaisin, ennen kuin sen silmät olivat siihen valmiit ja on nyt täysin normaali. Sydäntä kuunneltiin pitkään ja hartaasti eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin kaikki muu täysin normaalia. Kiveksetkin paikoillaan, perillä! Sanoi vaan että ihan kuin pentu olisi syntynyt keskosena, vaikka täysaikainen olikin.

Edelliset painot pentusesta olen merkinnyt, kun se oli 5 viikkoinen. 6 vkoisena se painoi 1145g, 7 vkoisena 1240g ja 8 vkoisena 1530g. 7 viikkoisena samaa kokoluokkaa kuin Aamu, nyt paino hujahtanut. Pieni se on, mutta aivan hurjan ponteva edelleen, ruoka maistuu hyvin jne.

Pennu kuvissa 7vkoa ja 2pvää.


Hippi (N. Ensi-Ilta) sai vähän aikaa sitten mucocele -diagnoosin, joka on kansanomaisemmin ilmaistuna käsittääkseni sappirakon limakalvon liikakasvu. Diagnoosissa on tällä hetkellä ilmeisesti pientä epäselvyyttä mutta Nadjan blogiin tulee varmasti enemmälti kirjoitusta siitä. Täällä peukut pystyssä ettei homma vaikuttaisi Hippiksen elämään.

Koko viime viikko meni jotenkin tosi haikean melankolisissa fiiliksissä, pentutarkkia lukuunottamatta. Kitin kuolemasta tuli torstaina kuluneeksi vuosi. Mun pieni sininen varjoni, paras ystäväni. Edelleen kuristaa kurkkua ja sydän pakahtuu. Mulla on sitä niin kamalan kova ikävä. Pystyn 'jo' ajattelemaan sitä ja sen joitain tempauksia hymyssä suinkin mutta aina siihen silti liittyy rintaa puristava ikävä ja itkuparku tulee yhä usein. Olen tosi tosi kiitollinen siitä, että Kiti on ollut mun elämässäni. Alle 2 kuukautta niin on Waden poismenon vuosipäivä, juuri ennen joulua. Näytön taustakuvassa on kultaisen Wade-papan kuva, kun se on mun sylissä. Mä rakastin mun pieniä niin kovin paljon :'(.

Kitin kuolinpäivänä sattui taas haaveri ja joduttiin lääkäriin. Halla ja Ink leikkivät aamulla tapansa mukaan ja Halla sai joko Ink:n kynnestä tai hampaasta reijän silmäänsä. Silmä oli todella kipeä (veti vilkkuluomen kunnolla eteen kun yritin silmää tiipailla), pupilli meni IHAN pieneksi ja silmän väri muuttui hetkessä. Soitin heti taas Vetset:iin ja saatiin onneksi Päiville aika parin tunnin päähän. Silmä ei ole onneksi puhki, mutta siinä on kaksi suht syvää reikää ja tämän trauman aiheuttama uveiitti (eli värikalvon tulehdun, silmänpaineet romahtaneet). Läjä tippoja ja kipulääkkeet, kaulurielämää ja kontrolliaika viikon päähän. Voi hyvää päivää tätä tuuria... Halla on kyllä ihan uskomaton tyyppi. Päivi ihmetteli kuinka tämä koira voi olla tällainen hoidettava ja käyttäytyä näin, niin kivuliaassa vaivassa ja sitä ronkittaessa, mainitsi vielä että erityisesti rotuisekseen. Nähtiinhän se tietysti jo jalkapoikkiepisodissa mutta kyllä se vaan silti aina ihmetyttää ja yllättääkin. Koira on täysin cool, ei tärinöitä, piippauksia, kuolaamista, ei mitään. Puhuteltaessa heiluttaa vaan vaisusti häntää. Huippuhieno Pynnytin-muru! Nyt vaan toivotaan että reijät paranevat hyvin. Halla tosin ei laita pahakseen sitä, että saa nukkua sängyssä ynnä muuta sairastupalaisen onnea.

1 kommentti:

  1. Voi ei tuota Hallan tuuria.. :( Pidämme peukkuja että paranee pian! Rapsuja koirille ja spessupusuterkut kimpaleelta! ;)

    VastaaPoista