torstai 3. marraskuuta 2011
Rakkaista rakkain, Kiti on poissa
Lottovoittoni, pieni siniseni, paras Ystäväni, nimensä veroinen (M. Yxiylitsemuiden), kultainen Kiti on poissa. Aivan liian aikaisin. Kiti teki kaiken aina niin täysillä; rakasti, vihasi, juoksi, söi. Niin se tavallaan lähtikin, kaikki tapahtui niin nopeasti, viikko ja yksi päivä kasvaimen toteamisesta (tai oikeammin näytteen ottamisesta).
Se oli jotenkin spesiaali mulle ihan pikkuisesta saakka. Kiti oli mun kanssa ihan aina kun se oli mahdollista, lähellä. Enää ei ole Meitä, mua ja Minuskaa. Kurkkua kuristaa ja henki salpautuu. Niin pieni koira, mutta silti niin suuri. Täällä on niin tyhjää ja hiljaista. Jotenkin ironista, että kaipaan sen haukkuakin niin kovin. Kuinka niin pieni koira voi viedä tästä talosta niin suuren tilan, mun sydämestä puhumattakaan.
Tää teksti on nyt sekavaa, mutta mitkään sanat ei riitä kiittämään yhteisestä ajasta ja kaikesta Kitin kanssa koetusta eivätkä kertomaan kuinka paljon sitä rakastin ja nyt ikävöin. Toivon että Kiti tiesi ja tietää.
Hei hei rakas! Iso osa minua lähti mukaasi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä olen tosi huono surunvalitteluissa, eikä sanoja tahdo löytyä.. Mutta kyyneleet tuli silmiin kun tämän luin :(
VastaaPoistaNiin klisee, mutta täydestä sydämestä sanottuna: koita jaksaa..
Surullista luettavaa, eikä sanoja löydy täältäkään.
VastaaPoistaSä tiedät Era mitä mä haluaisin sanoa.. mut ei ole sanoja. Jaksa vielä!! Aika on ainoa joka auttaa.. *halii*
VastaaPoistamiira
Sanattomaksi vetää täälläkin. Jaksamista!
VastaaPoistaKoita Era jaksaa, päivä kerrallaan, hetki kerrallaan..Rakkauden hinta on kova:( Halauksia<3
VastaaPoistaAina sanoja ei löydy ja aina niitä ei tarvitakaan. Kiti oli hieno koira <3 Jaksamisia Era <3
VastaaPoistaOsanotto :-(
VastaaPoistat. Niina & shelttipojat Oulusta
Ei ole sanoja, joilla voisi ilmaista osanottonsa. Suru on niin henkilökohtaista. Täällä toivomassa voimia ja ottamassa osaa suruunne "virtuaalisesti" on varmaan monia monia ihmisiä. Olen yksi heistä.
VastaaPoistaJos jotain on paljon rakastanut, sitä myös ikävöi. Voimia.
-Jaana&Iisa&Into Kuopiosta-
Jaksamista... Ikinä ei unohdu, mutta onneksi aika tekee tehtävänsä ja lievittää surua <3
VastaaPoista