Kuinkas mä nyt muistan mainita kaiken tapahtuneen?

On edellisestä päivityksestä taasen tovi vierähtänyt.

Elementti -pennut saavuttivat 2.4. jo huiman vuoden iän. Miljuunat onnittelut koko ihanaiselle katraalle! Tällaisena hetkenä sitä tulee erityisesti ajateltua miten hassuja sattumuksia ko. pentueen kotien löytymisessä oli. Mulla on sellainen fiilis, että kaikki ovat olleet kovin tyytyväisiä hurjimuksiinsa. Kiitos Hanna ja Atte, Satu, Kajsa ja Tero sekä Anna ja Petri!


Yo. kuvassa Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) reilu neliviikkoisina.


Tässä kuvassa taasen Tuima (N. Tuli) ja Blitz (N. Vesi). Ikä myös reilu 4 vkoa.

Hippi (N. Ensi-Ilta) kävi harjoituskappaleena ERG-tutkimuksessa, jossa sen silmänpohjat todettiin terveiksi! Huisin hienoa!

Hippi ja Nadja osallistuivat myös koiratanssin SM-kilpailuihin, sijoittuen ko karkeloissa neljänneksi! Ihan mahtavaa! Sydämelliset onnittelut!

Hipille on myös EHKÄ löytynyt sulho. Kiinnostavin vaihtoehto pitkiin aikoihin. Vielä tosin on taustatyötä tehtävänä. Hippi siis EHKÄ astutetaan seuraavasta, ihan loppuvuoteen sijoittuvasta juoksusta.

Zen ja Hanna osallistuivat ensimmäiseen rallitokokilpailuunsa mölliluokassa. Tuloksena mahtavat 91/100p! Onnea, onnea Hanna ja Zen!

Zen, Tuima ja Tipi osallistuivat Juvalla 3.4. järjestettyyn Shelttien erikoisnäyttelyyn. Koko kopla sai oikein hyvät arvostelut tiukoilla tuomareilla. Zen mahtavasti JUN ERI3, Tuimalle ja Tipille EH:t! Hyvä te! Myös Wade oli ilmoitettu veteraaniluokkaan, mutta jouduimme jäämään kotiin allekirjoittaneen kammottavan vatsataudin vuoksi.

Waden tytär Klaara (Amorosan Klaara) voitti Lappeenrannan Agilityurheilijoiden agilityn vuoden tulokas -kilpailun! Paljon, paljon onnea Merja ja Klaara!

Waden poika, Hymyn veli, Demo (Firabellen Hurma) nousi agilityn kolmosluokkaan! Tällä kertaa "ohjaksissa" oli Janita Leinonen. Onnittelut Demolle taustajoukkoineen!

Päivitystaukoa

on tässä tullut jo ihan riittämiin. Mä oon kyllä niiiin uskomaton näiden blogihommien kanssa. Perustin nääs uuden blogin henk.kohtaisempia juttuja, lähinnä treenien kirjaamista varten ja laitoin _sinne_ erilaisen profiilin ts. blogin tarkoituksen kuvauksen. Jumankekka, ko. profiili tuli näkyviin myös tänne, vaikka siinä nimenomaan oli ruksi kohdassa "päivitä vain tähän blogiin" tmv.

Joka tapauksessa tuohon toinen blogi on salasanalla suojattu. Kutsuja saap pyydellä multa, jos katsoo olevansa kiinnostunut. Siellä ei ole oikeinkirjoitustakuuta, kuten ei täälläkään :D ja juttujen taso ei muutenkaan, jo totutusti, tule olemaan kummoinen. Mietin vielä siirränkö myös noi "kummalliset" puutarhahörhöilylätinät sinne ja keskityn täällä lähinnä _oikeisiin_ Nappulavaaran -juttuihin. Tällä kertaa avautumiseni Millin agilitykisoista on kuitenkin täällä, kohtuullisen lyhyen kaavan mukaan.

Sitten niihin oikeisiin uutisiin. Kiti steriloitiin vihdoin viime viikon torstaina. Leikkaus meni hyvin. "Toivoin" josko moiselta kiljukaulalta oli viety äänihuulet, koska kaveri ei haukkunut kertaakaan kahteen vuorokauteen leikkauksesta. Haava oli kuitenkin asianmukaisesti alavatsassa ja alkoihan sitä ääntäkin tulla. Tikit poistetaan alkuviikosta ja sitten voidaan varmaan pikkuhiljaa aloittaa taasen kunnon kasvatus. Koko ajan on käytössä ollut tuo puhallettava kauluri, eikä se nyt tunnu Kitiä mainittavammin häiritsevän. Se ei ole missään vaiheessa yrittänyt saada sitä pois. Haava on tosi siisti, ja on ollut sitä koko ajan.

Hippi (N. Ensi-Ilta) oli tällä viikolla silmäpeilauksessa ja tervehän tuo on edelleen. Sitä saattoi odottaa, vaikka eipä noista koskaan tiedä. Hieno juttu kuitenkin! Hippi menee ERG-tutkimukseen harjoituskappaleeksi ensi viikolla. Jännä homma!

Hippi ja Nadja tekivät pari hienoa rataa Kirkkonummen agilitykisoissa viime viikonloppuna. Toiselta radalta nolla ja sij. kolmas. Toisella radalla harmittava (sikäli harmittava, että rata oli muuten älyttömän hieno!) riman pudotus.

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas korkkasivat agilityn kolmosluokan viime viikonloppuna. Nämä kaverit ei tulosten suhteen näemmä aikaile. Heti tuplanolla ja vieläpä SERT! Valiokello käyntiin ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa! Hurjaa menoa näiltä miehiltä! Onnea, onnea!

Olin itsekin kisaamassa sunnuntaina Millin kanssa kolmen radan verran. Tuomarina Seppo Savikko. Radat sinällään kohtuullisia haastavuudeltaan (heh, mä kun oon niin paljon kisannut viimeisen kahden vuoden aikana, etten paljon osaa ottaa kantaa tuohon). Tulokset eivät olleet mairittelevia, mutta kokonaisuutena olen meidän ratoihin, tai lähinnä vireeseen, jaksamiseen ja keskittymiseen TODELLA tyytyväinen. Tavoitteena mulla oli pysyä rauhallisena ja olla juoksematta kilpaa Millin kanssa. Kyllä ne tuloksetkin sieltä alkaa tulla.

Ekalta radalta hyl. M meni paskamaisessa paikassa pujottelun kakkosväliin, josta otin sen tietty pois. M on noissa tilanteissa "Kyllä mä tiedän minne mennään". Siinä niitä kieltoja tuli kepeiltä, kun koira oli karkaamassa kepeille vaikka pyysin sen luokseni. Otin sen aina pois, koska tuon otuksen kanssa on luvassa loputon suo, jos annan sen tehdä mun käskyjeni vastaisesti, edes vähän. Vasta sitten kun se tuli tarpeeksi lähelle mua ja annoin käskyn "kepit" se sai mennä. Loppurata jees. Ei mitään sinkoiluja tai kuikuiluja väärille esteille.

Tokalla radalla kaksi rimaa ja takajalat pituuden viimeiselle palikalle, tulos 15. :-/ Onneksi Sonja kommentoi (Kiiitos Sonja!!), että mä jotenkin hätäilen käsieni ja kroppani kanssa tiukoissa paikoissa ja/tai paikoissa joissa tulee kiire. Kele kun unohdin TAAS videokameran kotiin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä viimeiselle radalle niin, että mun ohjaus pysyy, en huido, annan koiran tehdä työn JA olen itse rauhallinen.

Jumankekka! SE oli siistiä! Jostain ihmeen syystä M tiputti ykkös riman, jota en onneksi huomannut(!), sain ohjattua "nollana", jolloin asenne on tietty ihan eri. Yhdelta hypyltä seinää päin tuli kummallinen kielto. Mun mielestä mun ohjaus ja liike oli ok mutta M kielsi. Ehkä olisi tarvinnut enemmän apua/varmuutta tuohon. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen suoritukseen, erityisesti vireen osalta. ***kat tuloksesta. Jos tuo rata ei ollut meidän kaikkien aikojen paras, niin väitän että ainakin top vitosessa.

Lisää tätä! Seuraavat kisat Pääsiäisenä Purinalla.

Hyvät fiilikset

Oon saanu juttelemalla ja funtsaamalla jotenkin käännettyä edellisen kirjoitukseni fiilikset huomattavasti positiivisemmiksi. Mulla on jopa kavereita, jotka on halukkaita treenaamaan kanssani *hehhehee*. Kiitos Rajaheimon Anu, Heiskan Hanna ja muut ihanat! Hannan kanssa jutteleminen tästä mun iän ikuisesta suorittamisesta ja tehokkuudestakin jeesasi. Nykersin eilen ex-tempore pikkuisen listan muutamasta kivasta asiasta. Se pitäis tehdä useammin! Mietin esim vähän väliä, etten ole lukenut pääsykokeisiin tarpeeksi tehokkaasti ja paljon mutta luvut on kokeneempien mielestä hyvässä vaiheessa. Pitäisi iloita vaikka vaan siitä miten kerrankin elämässä ei tarvitse puurtaa veitsi kurkulla. Harvinaista herkkua. Pitäisi oppia tekemään asioita niin ettei aina vaatisi itseltään ihan älyttömän paljon. Monesti kun mä sitten teen niin, että jos on pienikin riski etten ole heti täydellinen, en tee ollenkaan.

Eilen oli Millin tokot. Tästä kirjoittamisesta on muuten siinä paaaljon hyötyä, vaikken paljoa kirjoittele ja treenejäkään ei pahemmin ole takana. Jotenkin kirjoittamalla tulee niitä juttuja ehkä mietittyä jotenkin syvällisemmin. Enivei. Pohdin tuota piippausta treeneihin mennessä. Otin Millin tuttuun tapaan heti autosta. Odotusaika oli lyhyt eikä piippaamista ollut juuri lainkaan. Huomautin kyllä nätisti, etten siitä oikein tyksi. Tehtiin paikallamakuu suurinpiirtein kokeenomaisesti, luoksepäästävyyksineen ym. Makuun jälkeen vein Millin takaisin autoon eli sille ei tullut "turhaa" hengailua. Muutenkin koin, että tämä oli hyvä ratkaisu.

Tuota treenirutiiniakin tuli mietittyä taannoin. Tein nyt niin, että ottaessani koiran autosta kerroin sille, että tiedossa on tokohommia, jonka teen aina. Mentiin kentälle/sen luokse. Pyysin M:ltä kontaktia tule -sanalla, jolla tuli perusasentoon. Kehuin (Minnillä on kivaa!). En pyydä sitä varsinaisesti sivulle, koska vire voi tuossa vaiheessa olla sellainen (ja onkin), että se suuremmalla todennäköisyydellä tekee huonomman perusasennon kuin minkä se oikeasti osaa. Tästä sitten otin ehkä askeleen johonkin suuntaan ja pyysin M:n perusasentoon. Sekä vire että suoritus itsessään JEEEES! Kehu ja palkka. Siirtyminen "tuomarin" luokse luoksepäästävyyteen ja riviin makuuseen. M piti kivasti kontaktin rivissä. En myöskään tässä pyytänyt sitä sivulle. En halunnut että se joutuu odottamaan pitkään käskyn alla. Jessica kun hiplasi koirat vielä rivissä ja meidän vuoro oli viimeisenä. Tämäkin meni hyvin, Milli _melkein_ nousi istumasta Jessicaa vastaan (positiivisesti) mutta yskäsin tai jotain, jolloin palasi hyvin paikoilleen.

Paikalla makuu itsessään meni hyvin. Kävin välillä palkkaamassa, muistaakseni 2 kertaa. Milli oli tosi rauhallinen. Pidin katseen Jennin (Kiitos!) ohjeen mukaan hieman alaviistossa. Ei namien kaivelua taskusta koiran luokse mennessä (kuvitelkaa, sitäkin oon tehnyt...). Ihan vähän M haisteli maata etujalkojensa ympäriltä. Tätä se on tehnyt ennenkin mutta enemmän. Oisko vire ollut sopiva? Jäisikö kokemuksen myötä pois, kun aikuisten oikeasti tietää mikä homman nimi on? Kun haisteli, yskäisin ihan vähän ja kun lopetti kehuin raaauhallisesti. Heeno peetu! En pyytänyt perusasentoon lopussa vaan palkkasin ja vapautin makuulta. Peetu kun tuppaa ennakoimaan yhtä sun toista.

Tässä välissä siis taasen autoon. Hain M:n hetki ennen meidän suoritusvuoroa ja tein samat rutiinit kuin edellä. Hyvin meni. Sitten leikittiin hieman kaukoja ja tein pari seuraamisen aloitusta. Ja lelun irrotusta... Siinä on tullut nyt edistystä mutta kun vire nousee on lelusta vaikeampi irrottaa, luonnollista. Tätä treeniä jatketaan. Varsinaisessa treenissä aloitettiin parilla kaukojen asennon vaihdolla, ettei joka kerta tehtäisi alkuun samaa seuraamisen aloitusta. Vaihdot vain asennoissa istu-maahan ja etäisyys koiraan alle ½ metriä. Ihan tosi kivasti meni! Vire hyvä, peetu edisti yhdessä maahanmenossa ihan tosi vähän, vaihdot nopeat. Noissakin se tuppaa ennakoimaan mutta huomautan sille nyt. Tosi nopeasti se hiffaa, ottaa palautteen vastaan hyvin (en mä sille pahasti sanokaan mutta silti) ja korjaa hienosti toimintaansa kun tietää mitä haluan.

Sitten tehtiin taasen muutamia seuraamisen aloituksia. Älyttömän hyvä vire, hieno paikka ja koiralla korvat päässä! Mahtavaa! Jopa allekirjoittanut oli kuulemma petrannut ja sain oikein kehujakin! Ryhti (ja kropan suunta) oli parempi, samoin kuin rytmi liikkeelle lähdöissä JA mä hanskasin taluttimen! Pieniä juttuja mutta NIIN siistiä! Moollaan edistytty! Jei! Milli luovutti palkan myös Jessican mukaan paremmin kuin ed kerralla.

Kiesus miten kivaa toko voi olla! Meillä on kyllä käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, että ollaan päästy Jessican ryhmään! Ja se on myös tärkeää, että muut ryhmäläiset on motivoituneita ja tavoitteellisia.

Mooli oli myös mukana kun ei ollut niin kylmä. Ei mitään ylläreitä minkään suhteen. Mä vaan oon niin onnellinen KiiKoosta! Piti älyttömän kivasti kontaktia hallissa ja pihalla. Keskittyi hienosti perusasentoihin ja siivekkeiden kiertämisiin, mitä tehtiin, aivan mahtavassa vireessä edelleen. Mooli on kerran aikaisemmin käynyt hallilla mutta silloin siellä ei ollut muita. En oo raaskinu ottaa sitä treeneihin autoon odottamaan, kun on ollut niin kylmä. Nyt oli halli täynnä porukkaa. Ihmiset on ihania. Se on hassu, liekuttaa ihmisiä kohtuu matalana ja kiipeää syliin muttei mun mielestä mielistele. Kovin monen koiran luona ei käynyt mutta kenenkään edessä ei kumarreltu. Äitinsä tyttö.

Mietin taannoin, ettei me Moolinkaan kanssa edistytä missään hommassa. Vois ehkä tosiaan madaltaa joskus _omaa_ kriteeriään... Ollaan tehty nose touch:a matkalaukun päällä ja kerran rappusella. Se jo selvästi tietää homman juonen ja pystyn itse olemaan jonkin matkan päässä. Pidemmällekin voisin mennä mutta oon toistaiseksi palkannut sitä nakkaamalla maahan, sen jalkoihin, namin. Ja tämä ei kovin kaukaa onnistu. Luulen että tässä vaiheessa voisi ottaa kuvioihin myös edessä odottavan palkan. Tähän saakka olen palkannut sen jessillä (vapautus) kädestä, metrin-parin päässä laukusta. Moolin ohjelmassa on ollut tietty myös perusasentoa, josta käsi on aika pitkälle häivytetty. Palkan voisin pikkuhiljaa siirtää myös pois kädestä. Ollaan tehty seiso-maahan asennon vaihtoa ym ja ilman muuta kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa opettelua, leikitty ja pussailtu. Lilleri Lalleri on kyl selvästi jo MUN <3. Mä oon niin älyttömän mielikuvitukseton. Ehkä näitä kirjaamalla ja taasen puhumalla ihmisten kanssa keksin enemmän pikku puuhasteluita.

Nappis-treenit Juvanmalmilla jatkuu, olikos se nyt huhtikuun loppuun mutta päivä muuttuu sunnuntaille. Tänään Hanna ystävällisesti tarjosi jaettua vuoroa kanssaan Sporttikoirahallilla keskiviikkoisin. Siistiä! Siitä se lähtee kun avaa suunsa eikä murjota itsekseen kotona ja ajattele olevansa maaaailman huonoin.

Alkaa ajoittain mennä sen verta syvällisiksi (ja noloiksi) nämä jutut, että funtsin laittaisinko tämän blogin salasanasuojatuksi. Kokemuksia?

Agilityn kuninkuusluokkalaiset Enzo ja Tuomas!

Kasvitäti täällä onnittelee taitavaa paria! Pari nousi kolmosiin viime lauantaina. Enzo on virallisemmin N. Tosi Kiitäjä, yhdistelmästä Kiti ja Fico!. Hienoa työtä Tuomas!

Ihan kauhee treenihimo olisi mutta jotenkin olen ihan lamaantunut. Voisin hyvin käydä esim aamupäivisin hallilla mutta yksin on vähän kurjaa. Treenattavaa olis ihan älyttömän paljon, sekin ehkä jotenkin turhauttaa. En tiedä miksi. Jostainhan se olis aloitettava. Tuntuu etten osaa nyt yhtään suunnitella mitään pätevää treeniä. Tuntuu että kaikki muut vaan osaa ja tekee paljon kaikkea mutta musta ei oo mihinkään :(. Enkä mä yleensäkään mielestäni tee muita varten vaan koiria ja itseäni. En ainakaan tiedosta sitä. Ja treenaaminen on sitäpaitsi älyttömän kivaa. Babysteps, babysteps. Niin kai sitä pitäisi ajatella. Ja treeniseuraa kyllä kaipaisin kovasti! Sekä agilityyn että tokoon. Huolisko joku mut mukaan?

Tulipas tästä nyt tunteenpurkaus. :(

Äsken sain sentään laitettua Janitalle meiliä ja tilattua sen Pennusta mestariksi DVD:n. Kiitos tarjouksesta Kristiina! ;-) Ja juuri ilmoittauduin _seitsemään_ kakkosluokan starttiin! :-) Lisäksi tuli klikkailtua ilmomuistutuksia piitkälle toukokuulle. Josko sitä kävisi Vappukisoissa vaikkapa Seinämäjoella. Jennii, Miiraa?

Selvästi huomaan, että kun aurinko on enemmän esillä alan kuikuilla enemmän noita rehujuttujakin.
Perjantaina ja eilen olen kylvänyt sisälle muutamia plaatuja siemeniä.
Osa pussukasta:
- Anemone barbulata (joku vuokko, Plant World Seeds)
- Anemone narcissiflora (narsissivuokko, Chiltern Seeds)
- Aquilegia 'Woodside Mix' (akileija, kirjavalehtiset, Plant World Seeds)
- Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis' (pyreneidenkurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Hypericum 'Gladis Brabazon' (kuisma, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Penstemon digitalis 'Husker Red' (täpläpipo, punalehtinen, Plant World Seeds)

Koko pussi:
- Aquilegia 'Apple Blossom' (akileija, v.pun, Plant World Seeds)
- Aquilegia 'Clematiflora Mix' (akileija, sek., Plant World Seeds)
- Campanula trachelium 'Faichem Lilac' (varsankello, valk-lila, Plant World Seeds)
- Carex comans 'Frosted Curls' (sara, Plant World Seeds)
- Geranium caffrum (kurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Geranium thunbergii 'Jester's Jacket' (metsäkurjenpolvi, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Geranium macrorrhizum 'Czakor' (tuoksukurjenpolvi, Plant World Seeds)
- Lavatera arborea 'Variegata' (malvikki?, kirjavalehtinen, Plant World Seeds)
- Meconopsis betonicifolia 'Alba' (sinivaleunikko, valkokukkainen, Plant World Seeds)
- Primula alpicola (tiibetinesikko, Plant World Seeds)
- Primula flaccida (esikko, Chiltern Seeds)
- Primula mooreana (syysesikko, Chiltern Seeds)
- Rhododendron ferrugineum (ruostealppiruusu, Itävallan tuliaisia kesältä -09) Nyt kun kaivelin tietoja niin tämä vaatii kylmäkäsittelyn. Täytyy muistaa viedä pihalle kunhan on hetken (1-2vkoa) köllötellyt lämpimässä. En kylvänyt tästä koko satsia, koska siemeniä paljon. Ovat tosin ihan pölyn hienoa...

Lauantaina kävin paikallisessa ihanaisessa kukkakaupassa (miljöö on ihan paras, soon vanhan navetan kivijalassa), kun piti kyläpaikkaan joku tuliaskukka shoppailla *seliseli*. Olen pitkään haaveillut amatsoninliljasta ja siellä sattui olemaan sopivasti pari kipaletta sellaista, joka ei tuoksu kauhean voimakkaalle (en tyksi voimakkaasti tuoksuvista, ja saatan olla niille allerginenkin). Koska kukkia ei enää ollut montaa, sain vähän rabattiakin. Ostin siis _vain_ toisen niistä. Soon niiiin kaunis. Ja sitten bongasin ohikukkineita Cattleya-hybrideitä, joista yksi tuli mukaan myös. Toivottavasti saan sen joskus kukkimaan uudelleen, niin värin arvoituskin sitten ratkeaisi.

Orkideayhdistyksen kimppatilauskin on ajankohtainen nyt maaliskuussa. Listaa on selattu ahkerasti. Tällä kertaa päätin, että mopo ei karkaa käsistä mutta jos sitä nyt pari tilaisi... Ainakin 1-2(-3) Cattleyaa/Laeliaa, 1 Ascocenda, 1 Phaius tankervillea. Ja siinä ne sais ollakin. ;-)

N. Yön Ritari alias Pena, ikää 12 viikkoa, kyläili Carro-mummon, Särö-isän ja Myrtti-tädin luona Seiniksellä. Tässä pari Miiran ottamaa kuvaa. Sori Miira tekijänoikeuksien törkeästä rikkomisesta!

Tässä Pena (vas) tätinsä Myrtin kanssa.




Ja Pena kera Sääppä-iskän <3. On miehissä samaa näköä. Selvästi Penan pää on enemmän isänsä kuin äitinsä. Ja silmät. :-)!

Sitten organisaatioteorioiden kimppuun. :-)

TOKOa

Eilen pääsin kuin pääsinkin tokotreeneihin Millin kanssa. Ohjelmassa oli ensin keskustelua treenien/kokeen aloittamisen rutiineista, vihjesanoista, koiran tekemisistä liikkeiden välillä vs mitä ohjaaja toivoisi koiran tekevän, viretilasta, palkkauksesta sekä treenin lopettamisesta. Avartavaa. Tuli mieleen, että voisi oikeasti tehdä jonkun ihan rutiini rituaalin treenien alkuun. Mähän kerron kyllä Millille aina milloin treeneihin ollaan menossa ja milloin treeni alkaa sekä aloitan treenin AINA perusasennosta. Mietintää, mietintää.

Yks juttu mikä mua himpun vaivaa, on että nyt kun ollaan käyty huimat 2 kertaa ohjatuissa treeneissä Milli on aina alkuun piipannut kun odotellaan ja keskustellaan. Vähän mutta silti. En tiedä johtuuko se siitä, että ollaan hallin pihalla, jossa normisti tehdään agilityä, joka tietty nostaa sen virettä huimasti. Se ei ole lainkaan tottunut seisoskelemaan siellä. Koira ei siis ole käskyn alla tuota tehdessään vaan ihan vapaalla. Saattanee siis jäädä pois ihan itsestään kun tietää mikä homman nimi on. Kun tehdään liikkeitä tai muuten on ohjelmaa, se ei piippaa.

Varsinaisena treeninä tehtiin taasen seuraamista. Yksittäisiä askeleita, enimmäkseen eteen ja taakse. Tarkoituksena siis ettei se singahda liikkeelle "seuraa" -sanasta vaan KATSOO minne minä lähden. Milli oli aika hyvässä vireessä, ja mielestäni kuunteli ihan oikeasti. MUTTA mä olin todella surkea! Ensinnäkin on aivan toivotonta olla kurkkimatta koiraa untuvatakin takaa. Ryhti, rintamasuunta whatevö ihan sieltä. Ja palkka... Kuuntelen mitä Jessica sanoo ja varon palkkaamasta muuten kuin silloin kun hän katsoo, että menee hyvin (kun mä en piru vie noiden romppeiden kanssa näe). Tästä aiheutuu väistämättä (mulla) se, että palkka on myö-häs-sä. Ja remmi. Miksi ihmeessä kokematon tokoilija treenaa seuraamista taluttimessa. Helvata. Koirassa, itsessä ja palkassa on ihan riittävän monta liikkuvaa osaa blondille. Ja sit pitäis hanskata vielä talutin. Mutta periksi en anna! Tää tahtois hyväksi!

Sitten tehtiin luoksetuloa ihan vaan sillai, että Jessica pitää koiraa ja tää kutsuu ("sivu"). Palkkasin tästä tulosuunnasta poispäin, liikkumalla myös itse poispäin koirasta. Palkka lensi vasta kun koira oli mun luona/takana mutta liike tuli jo ehkä 5 metriä ennen kuin Milli oli mut saavuttanut. Vauhti peetulla oli tosi hyvä alusta saakka! Tässähän on joskus ollut sitä, että Milli vähän himmaa. Vauhti on kuulemma riittävä ja hyvä mutta mä itse haluan, että se tulee lujempaa. Ja joskus alkuun huomasin, että jos katson koiraa, se alkaa aijata mua ja hidastaa siinä tietysti. Sen verta mäkin oon tajunnu, että katson aina koiran yli/sivuun.

Ai niin. Ihan kauhean noloa mutta liikkeiden välillä, kun palkkasin Milliä lelulla, se irrotti huonosti. Tarvii vissiin panostaa taas tuohonkin. Palkka, "kiitos", lelu irti (pidettävä huoli, että en vedä lelua... *nuija*) ja heti uudestaan palkka. JA kun olen ottanut lelun pois, Milli EI saa hyppiä ja riekkua. Muttakunagilityssäseonniinsiistiä. Kuinka palikka voi ihminen olla?

Tästä tulikin mieleeni, että sanokaa hyvät ihmiset, jos näette meitä treenaamassa, KUN teen jotain urpoa! Palkkaan epäloogisesti (tai muuten huonosti), vaikeutan epäloogisesti tai ihan mitä tahansa vastaavaa. Oppimassa täällä ollaan, eikä siitä ettei kukaan korjaa, hyödy yhtään kukaan. Pahinta mielestäni on, että aikuisten oikeasti se on koira joka siitä kaikesta korjaamattomuudesta kärsii. Ja tuhannen paljon nopeammin se koirakin oppii, kun homma hoidetaan hyvin. Mä kyllä kestän asiallisen palautteen, vaikka sitten nieleskellen. Ja vaikka olis hyvä perustekin tehdä jotain jotenkin, siitä oppii eniten kun osaa asiansa muillekin perustella. Ja kyyyyllä, mulla on traumoja "asiattoman" treenaamisen katsomisesta :(. SANOKAA!

LilleriLallerin (soon KiiKoon eli Moolin yks miljuunasta lisänimestä :-D) huomiset "agility"treenit peruttu, koska Agimestassa on Trkmanin koulutusta. Ensi viikolla sitten vasta. Tai saatanpa polkaista tässä K:nummen hallille päivänä jonain, kun ei tuota pakkasta nyt niin paljoa ole.

Hei soon kevät ny! Kattokaa vaikka... kalenteria. :-D Maanantaina tein kuin teinkin ekat kylvöt. Purkkeihin ja taimimultaan vähän vermikuliittia sekaan, sitoo ehkä kosteutta(?), sienemet vähän peitellen sekaan, kaivoin lumet pois, purkit maahan ja lumet takaisin päälle. Kylvämistäni siemenistä ainakin suurin osa on kylmäkäsittelyä vaativia tai siitä hyötyviä, en tiedä teinkö kylvön siinä suhteessa liian myöhään ts riittääkö viileä aika itämisen varmistamiseen. No jos ei, niin ehkä ne sit ensi keväänä...

Seuraavat plaadut kyseessä:
Näitä koko pussit:
Helleborus 'Pacific Frost' (kirjavalehtinen jouluruusu, Plant World Seeds)
Corydalis solida 'George Baker' (pystykiurunkannus, v.pun.kukkainen, Chiltern Seeds)
Primula farinosa (jauhoesikko, Chiltern Seeds)
Anemone rivularis 'Glacier' (himalajanvuokko, English Garden)
Helleborus purpurescens (punajouluruusu, English Garden)

Näitä osa siemenistä (osan kylvän varmaan normisti ilman kylmäkäsittelyä):
Aconitum 'Stainless Steel' (ukonhattu, Chiltern Seeds)
Sorbus cashmiriana (kashmirinpihlaja, Plant World Seeds)
Acer cirsinatum (viinivaahtera, Chiltern Seeds)

Noista, joita kylvin osan, liikenis kyllä jollekin vielä. Olisko halukkaita? Sorbusta on moonta siementä, ukonhattua kymmenkunta ja Acer:a muutamia. Neuvoja niiden suhteen en osaa antaa mutta myötätuntoa yrityksiin löytyy. :-)

Viikko vierähtänyt

taasen on. Arki on mennyt alkuviikon osalta pääasiassa Eliaksen kanssa kotona lorvaillessa. Elbe nääs on hiihtolomalla. Samalla on meikäläisen luvut jääneet vähiin. Toisaalta mieltä on painanut sen verran, ettei lukemiseen ole oikein muutenkaan ollut paukkuja. Kiitos juttuseurasta teille ihanille! Tiedätte kyllä itse keitä olette.

Keskiviikon tokoilut jäi taasen väliin. Liikaa pakkasta ja Jari kuvaamassa.

Torjantaina suuntaisin illalla Agimestaan Nappistreeneihin. Kiitos seurasta Hanna ja Satu sekä Zen ja Tipi. PiiPoon kanssa tehtiin aikalailla samoja juttuja kuin edellisellä kerralla. "Hyppyjä" vähän samoilla systeemeillä kuin ed kerralla, takaakiertoja ja kääntymistreeniä. Huomasin että uraudun ihan älyttömän helposti tekemään yhtä ja samaa juttua, kun kukaan ei ole ideoimassa ja potkimassa mua. Sekä takaakierrot että normaalit hypyt päättyivät lähes aina valssiin, jolla tehostan pennun kääntymistä. Ja se palkka tulee joka ikinen kerta kädestä. Lisäksi voisin hyvin ottaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa etäisyyttä esteeseen *jupinaa*. Jonkun hyppysuoran tyyppisen otin, jossa Satu piti KiiKoota ja suoran päässä oli namikuppi. Tähän ei liittynyt mun ohjausta tai liikettä käytännössä lainkaan. Myös sylkkärit ja poispäinkäännökset ilman estettä olivat ohjelmassa. Toki tehtiin myös putkea, hyvin tummaakin ja kaarella toki. Hyvin Mooli muisti! Pennu on niin cool! Se köllöttelikin välillä hallissa. Sen häntä vipattaa ja vire ei mielestäni voisi uuden opetteluun parempi olla.

Pitäis laittaa tilaus Janitan "Pennusta mestariksi" DVD:stä vetämään. Siitä sais varmaan paljon ideoita, mitä kaikkea voisin suunnitelmallisesti Moolin kanssa agilityyn liittyen puuhastella.

Muutenkin mietin, että voitaisiin tehdä nuo Nappistreenit huomattavasti suunnitelmallisemmiksi. Jopa mäkin osaisin ehkä tehdä jonkun pätkän, jota treenata *heh heh*. Vaikka kaikki haluavat keskittyä siihen omaan koiraan, voisi hyvin katsella hetken kun joku muu menee, ja kommentoida. En silti missään tapauksessa tarkoita, että joku meistä uhraisi oman treeniaikansa muiden treenaamiseen. Ja vaikka meillä saattaa erilaiset tavoitteet ollakin, tuskin neuvoista ja korjauksista mitään haittaa ole kenellekään. Kunhan tässä nyt itsekseni pohdiskelen. Täytynee keskustella asiasta.

Tänään jäi sekä Millin treenit että kisat väliin. Olen ollut kuumeessa perjantaista lähtien :(. Ihme homma. Viimeksi sama juttu kuukausi sitten. Ei flunssaa, vain kuumetta.

Aivan huippu-uutisiakin on; Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja on valittu joukkueeseen edustamaan Suomea tulevan kesän European Open agilitykisoihin Tsekkiin! Hurrrjan paljon onnea Nadja ja Hippi!

Vuorokausi-pennut ovat jatkaneet maailman (omien ihmistensä) valloitusta ;-D edelleen hienosti. Painot pojilla 11 viikkoisina: Pena 2700g ja Vauhti 2800g. Aamu kasvaa hienosti omaa käyräänsä, painoa 2170g ja korkeutta 22,5cm.

Viikon puuhasteluita

Viime sunnuntain kisat siis jäivät väliin. Vahinko otettiin osittain takaisin treeneissä. Olis pitänyt heti kirjata tunnelmat. Luulen että siitä olisi ollut kovastikin hyötyä jatkoa ajatellen, sillä niitä todellakin oli. Tunnelmia nääs.

Mikä he***** siinä on ettei ihminen opi yli kymmenen harrastusvuoden aikana pitämään käsiään kurissa ;-D. Ne nääs NOUSEEEEE ajoittain kohti taivaita, ja se, kuten tiedätte, ei kerro koiralle yhtikäs mitään. Satu oli tehnyt hyvän harkkaradan, jossa puomin jälkeen oli lähetys kauas etuoikealle hypylle. Jatkoa tässä on kirjallisesti ehkä turha kuvailla sen tarkemmin... Puomi hyvässä kontrollissa, lähetys hypylle vippaamalla. Olin itse vasemmalla puolella puomia, josta lähetin Millin koiranpuoleisella kädellä hypylle. Olin hätäinen, koska parin seuraavan esteen päähän oli kiire. Mitä se hyödyttää, jos ryssii kohdan ennen sitä? Mun käsi nousi kohti taivaita ja koira oli ihan ihmeissään mitä siltä haluan. Can´t blame her. Satu laittoi mut treenaamaan lelun heittoa esteen yli, että käsi pysyisi alhaalla ja saisin vahvistettua Millille ko ohjausta. Hyvä niin. Jedin suoritusvuoron aikana mun tuli tehdä tätä yksittäisellä hypyllä ihan sinällään. *nolo* Jälkeenpäin mietittynä ko. kohta olisi voinut mennä paremmin putkeen poispäinkäännöksellä. Pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Ja edelleen muistaa nuo kädet ja pitää lelunheittotreeni ohjelmassa. En sentään joutunut putkien painojen kanssa juoksemaan...

Muutoin olin treeneihin tosi tyytyväinen! Kepit edelleen super. Myös vaikka ryysin koiran päälle (tällä kertaa tarkoituksella ;-)). Tämä vanha keppikammoinen on ollut piiitkän tauon jälkeen kepeillä tosi rento ja uskaltanut tehdä (mun mittarilla) vaikka ja mitä. YHTÄÄN pujotteluvirhettä ei tauon jälkeen ole radoilla tullut. Milli hienosti kuulolla mutta kulkee silti lujaa, luki ihanasti mun ohjausta. Lähtöharkkaa lisää.

Maanantaina oli Waden uusintakäsittely Timolla hieronnan merkeissä. Se oli nyt jo selvästi parempi. Wade sai myös BOT:n verkkoloimen, jota ollaan käytetty nyt paljon sisällä ja lenkkeillessä toppamanttelin alla.

Keskiviikon tokotreenit oli tältä viikolta peruttu. Millin kanssa en ole tehnyt nyt yhtään tokoa, muutamia seuraamispätkiä lukuunottamatta. Ne on kyllä olleet hyviä. Selvästi se on reagoinut mun uuteen seuraamisen aloitukseen. Annan käskyn "seuraa", jonka jälkeen olen joko paikoillaan ja palkkaan kontaktista tai otan askeleen taakse. Tarkoitushan on siis vain herättää koira OIKEASTI katsomaan mitä minä teen, ja lähtemään seuraamiseen vasta oikeasti mun liikkeeseen. Parilla ekalla kerralla peetu pomppasi ylös ja otti askeleen eteen. Sitten se katsoi hölmönä, että mitä sä vielä siellä seisot. Nyt tarttee tehdä jääviä liikkeitä ja seuraamista alkuviikosta ennen seuraavaa treenikertaa.

Torstaina oltiin Moolin kanssa Agimestassa meidän "Nappis-vuorolla". Paikalla olivat Kajsa ja Tero kera Tuiman, Hanna ja Zen sekä Satu ja Tipi. Hyvä te! Pätevät agikoirakoiden alut! Tarkoitus oli olla ihan Moolin ehdoilla. Lähinnä katsoa miten se reagoi paikkaan ja tuollaiseen häiriöön, ja tehdä ehkä jotain ihan pientä, lähinnä kontaktiharjoituksia, perusasentoa ym. Hassu KiiKoo! Se on jotenkin NIIIN pikkuvanha! Kaveri purjehti sisään juuri niin kuin olin odottanut sen tekevän. Sisällä kiva yllätys; "isomummi" Nina ja Mari kera Jep:n olivat olleet juuri edellisellä vuorolla! PiiPoo liittoutui heti Jep:n kanssa bc-jengiin ja kävi halittelemassa Ninan.

Uskomattoman hienosti tuo pentu keskittyy! Se köllötteli mun sylissä kun muut tekivät rataa, kävi välillä ihmisten rapsutettavana. Tein muutamia satseja perusasentoja, joissa vire aivan loistava. PiiPoon häntä heiluu mutta se ei hösää yhtään. Eikä myöskään ota lainkaan häiriötä haukkuvista, rataa tekevistä shelteistä, vieraassa paikassa, ym ym. Koska kaikki tuntui olevan niin ok, tehtiin myös siivekkeiden kiertoja; takaakiertoina sekä "normi" hyppyinä, valsseja ym. Nämä oli ehdottomasti parhaat mitä Mooli on koskaan ennen tehnyt. Siivekkeitähän se ei ole ikuna ennen kiertänytkään mutta pituuden tolppia, viskipulloa jne. Sitten tehtiin vielä putkea. Hanna ja Satu toimivat vuoroin apuohjaajina pitäen pentua putken suulla, kun minä kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran Mooli jopa pääsi "karkaamaan" putkeen. Hirrrmuisen hienosti se tämänkin hiffasi. Lopulta pystyin jo "ohjaamaan" sen putkeen ohi kulkiessani, putken ulostulopää aavistuksen kaarella niin ettei pentu nähnyt suoraan ulos sisään mennessään. Lopuksi vain hengailtiin. Mooli oli hallissa vapaana ja tää käveli ympäriinsä, pentu tuli koko ajan mukana ja killitti (teki välillä putken jos sen ohi käveltiin). <3 PiiPoo on parhautta!

Torstaina täyttivät ihanaiset Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Arttu (N. Kivijalka) jo neljä vuotta! Onko siitä muka jo niin kauan? Mun ensimmäiseni <3. Kiitos molempien kotiväelle superkodeista!

Lauantaina oli ohjelmassa työskentelyä omissa agikisoissa. Mukavata, vaikkakin paikalla oli oltava jo 6.30.

Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset startit Millin mammaloman jälkeen. Edelliset oli syyskuussa. Tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä koiran kanssa ja se, että saisin pidettyä pääni kutakuinkin kasassa radan läpi, jännityksestä huolimatta. Tuomarina Herralan Ritva. Eka rata oli ihan meidän tämän hetkisen tason parhaimmistoa. Yksi riman pudotus (ohjaaja himpun myöhässä), aika -15,32 (kisan nopein) ja sijotus 3. Minni oli MAKEE! Luki ihanasti mun pieniä ohjauksia ja huisin siistiä oli pujotteluun meno. Sinällään kulma oli helppo mutta tää oli omalla mittarillaan rohkea; kohtuullisen kovassa vauhdissa puolivalssi, lähetys ja takaaleikkaus(!!) :-D NAM! Toinen rata oli mun osalta jotenkin jähmeämpää. Milli ehti vilkuilla miinoja mennessään, paikoin turhan pitkiä teitä. Suoritus sinällään kuitenkin ok, kaksi rimaa tuli alas. Nämä mielestäni myös kartturin syytä. Tulos siis kymppi, aika -13 ja risat (myöskin kisan nopein). Näistä jäi nälkä!

Kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota. En ole saanut itselleni enkä Millille treeneissä samanlaista virettä kuin kisoissa ja se kostautuu. Kontaktit eivät ole kisoissa lainkaan niin kontrolloituja kuin haluaisin niiden olevan. Noita rimoja voi kanssa miettiä mutta en oikein jaksa uskoa, että Milli roiskii. Harmi että unohdin videokameran eilen kotiin. Nyt siitä olisi todella ollut hyötyä.

Kunnaksen Tuulalla on kasvattinsa ja meidän Waden "pentu" Demo (Firabellen Hurma) hoidossa Annin ollessa harjoittelussa Englannissa. Tuula ja Demo kisasivat eilen ensimmäisen yhteisen kisansa medi 1 -luokassa. Hienosti nolla ja nousu kakkosiin! Onnittelut Tuula ja Demo sekä tietysti Anni!

Vuorokausi -pennuilla on mennyt uusissa kodeissa tosi hyvin. Aktiivista sosiaalistamista on harrastettu ym. Ilahduttavia viestejä ja puheluita olen saanut. Kiitos niistä!

Kaikki pennut omissa kodeissaan

Tyhjältä tuntuu. Aamu (pikkutytön ihka-oikea kutsumanimi) oli silmäteränämme viimeisen viikon ja lähti tänään reippaana kohti uusia tuulia. Sniif. Thank you Jan Egil and Jenni for giving her such a caring home!

Kivasti Aamulla nousi painokin 8 ja 9 viikon välillä. Tänään paino 1560g, 230g nousua viime viikosta.

Maanantaina oli Waden ja Millin hierontapäivä Timolla. Mane My Man sai ihan oman BOT:nkin. Nyt uskaltaa Millinkin kanssa treenata jo "kunnolla".

Keskiviikkona oli niin kova pakkanen, että toko-treenit oli peruttu. Eilen sain kuitenkin tilaisuuden päästä treenaamaan agilityä lämpimään halliin. Kiitos Anu! Kivaa ja hyödyllistä! On kyllä niin luksusta treenata lämpimässä, mattopohjaisessa hallissa! Tehtiin pieniä kuvioita, tekniikkaa; välistävetoja, takaavientejä, pakkovalsseja, päällejuoksuja ym. Milli oli tosi kivasti kuulolla ja tykkäsin muutenkin sen "otteesta" tosi paljon. Lähinnähän se olen minä joka tuota treeniä tarvitsee. Rutiinin puute näkyy rankasti. Tästä se taas lähtee.

Illalla olisi ollut mahdollisuus treenata vielä Nappis-porukalla mutta oli mentävä Jarin mummin 90 vuotis kahveille. Ensi viikolla sitten. Samasta syystä jää sunnuntain kisat väliin. Harvemmin sitä kuitenkaan kutsua ysikymppisille tulee.

Nyt lyö niin tyhjää, että paree klikata "Julkaise teksti".

Laatikossa enää kolme Hymyn hiiltä

Priima lähti juuri. Sniif. Ei sillä, se sai SUPER-kodin. Kiitos Riikka! Sampokin lienee kiitokset ansainnut ;-D. Priima asustaa tästä lähtien sijoituskodissaan Jyväskylän seudulla.

Haikeaa tämä pentujen lähtö on, vaikka toisaalta olen niin onnellinen siitä miten ne on kunnialla saatu siihen ikään, että voivat lähteä valloittamaan (vaatimattomasti ;-D) maailmaa omien, ihanien ihmistensä kanssa. Ja meidän sirkuksessa helpottaa, kun saadaan normaali arki pyörimään. Haiku kuitenkin on. Pennut ovat olleet hyvin suuri osa meidän elämää tuon kahdeksan viikon ajan ja kovin ovat olleet rakastettuja. Tämä viimeisin tosin ei muutu, vaikka ne muihin maisemiin lähtevätkin.

Huomenissa on Mikki-Hiilen vuoro matkata Tampereelle ja lauantaina suuntaavat Hymy poikansa Penan kanssa Palokan suuntaan. Kirppu jää vielä viikoksi. Pehmeä lasku meillekin siis.

Tänään Priima pääsi suuren muuttopäivän kunniaksi pesulle. Vaahtokylvyt posliiniammeessa (shampoota lavuaarissa) ja päälle lämminilmahoito (föönaus). Hyvin meni! Lisäksi koko poppoo sai manikyyrin, asianmukaisen punnituksen ja Flubenol-pastaa. Priiman korvat tuunattiin myös. Muulla porukalla sekä korvien tuunaus että vaahtokylpy lienee edessä huomenissa. Pesu ja föönaus sujuu yksin mutta korvien laitto vaatii parin auttavia käsiä.

Kunhan pentu kerrallaan saatiin pysymään vaa'alla oli kasvistäti tyytyväinen tuloksiin, kivat viikkonousut kaikilla.
Jälleen kerran sikermä kasiviikkoisten pentujen elopainoja pentueittain:

Alku-pentue:
Hippi 1980g
Arttu 1640g

Tosi-pentue:
Enzo 2400g
Nuu 2500-2600g
Tiuku 2850-2900g

Elementti-pentue:
Zen 2500g
Tuima 1830g
Blitz ja Tipi jo uusissa kodeissa.

Vuorokausi-pentue (nousu viikossa):
Pena (ex-isopoika) 1880g (280)
Pikkutyttö 1330g (215)
Priima (isompi tyttö) 2100g (340)
Ex-pikkupoika 1970g (320)

Muun lauman kanssa on myös jotakin touhuiltu. Millin kanssa en uskaltanut lähteä kisoihin sunnuntaina. Illalla sen sijaan olimme agilitytreeneissä. Mukavasti meni. Milli on tosi hyvin kuulolla, ihastuttavaa. Vaikka tietysti rutiinin puute näkyy suorituksissa, ohjaajan osalta, ei aina niin hienoina suorituksina niin olin moniin yksittäisiin asioihin oikeinkin tyytyväinen. Erityisesti kun ottaa juuri huomioon treenaamattomuuden. Takaakierto-päällejuoksut radan alussa, SIISTIÄ! Hyvä M-P! Tässä näkyi meikäläisen kohdalla ehkä se, että koska en ole treenannut, en osannut pelätä mitään tiettyjä epäonnistumisia. "Huiskaisin" koiran hypyn taakse ja liikuin jo seuraavaan paikkaan, ja Minni osasi! Kiljaisi vaan syöksyessään putkeen tiukasta mutkasta <3. Se etten osaa pelätä mokia näkyy myös esim kepeillä. Yhtään pujotteluvirhettä ei ole tauon jälkeen (kylläkin vain kolme treenikertaa) tullut, vaikka on tehty mun mittapuulla aika vaikeita kulmia, avo- ja kiertokulmia kovassa vauhdissa sekä muuten hankalampia paikkoja, esim aika suora lähestyminen mutta joudun tilanpuutteen vuoksi jäädä itse seisomaan paikoilleen, eli en pysty liikkeellä ohjaamaan koiraa yhtään. Tästä leikkaus takana... Hyvin meni. Ei ehkä muuten suuri saavutus mutta olen iloinen tuosta, koska mulla on niin pitkä keppikammohistoria :-D.

Maanantaina menin myös hallille. Ihanaa päästä päiväsaikaan treenaamaan ja lenkille! Ihan luksusta! Tehtiin muutamaa pätkää sunnuntain treenistä, kontakteja ja keppejä. Kontakteilla vahvistin lähinnä vapautuskäskyä ja sitä, että Millin katse on varmasti eteen- eikä minuun päin.

KilliKoolikin :-D pääsi halliin. Lähinnä se oli katselemassa (oli Millin treenin ajan autossa) maailman menoa, juoksenteli mun perässä hallissa. Tehtiin muutamia toistoja pituuden kulmakepin kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä namin perässä sekä perusasentoja. Mooli keskittyi erinomaisesti. Ei sinällään yllättävää. Kovin mielellään se ei tosin lähde kauemmas minusta, esim kohteen kiertoon, mutta tässä ei eroa kotona tai hallilla.

Keskiviikkona oli ohjelmassa TOKO-treenit! Huh huh. Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittanut on moiseen ohjattuun toimintaan osallistunut. Harmi. Olen tosi iloinen, että kävi moinen tuuri ryhmän kanssa. Meillä on pieni ryhmä, jota vetää Ristimäen Jessica. Olipa kivaa, vaikkei kaikki nappiin mennytkään. Eilen Jessica lähinnä tsekkaili meidän perusasentoja, seuraamista ja jääviä liikkeitä, ja antoi niihin parannusehdotuksiaan. Riikka A. kommentoi, ettei tältä tieltä ole paluuta, toivokaamme näin. Ainakin nyt olen ihan intona. Uskaltaisin silti väittää, että agility olkoon se ykkösjuttu.

Mooli esittää päivä päivältä enemmän äitinsä kaltaisia otteita (Millihän siis elää kyllä kurissa ja herran nuhteessa mutta potentiaalia on). Se on kuulkaas aikamoinen bitch. Mutta NIIIN makee. Tarkkana tuon kanssa tosin on oltava. Eilen Jari oli kyykyssä ja Mooli puoliksi syliin kiivenneenä, rapsutettavana. Kiti tulee viereen, Mooli ihan pokkana irvistää Kitille! Ei murinaa, vain hampaat. KilliKooli sai kyllä poistua paikalta. Tuollaista menoa ei täällä hyvällä katsota. Pieni, kaunis, suloinen ja AH niin RÖYHKEÄ. Suurinta osaa vieraista se vie kuin pässiä teuraalle, juuri kuin äitinsä. Tiedän että levy on juuttunut samaan biisiin mutta voi svidu miten siitä tyksin. KilliKooli <3

Waden poika Tao (Pilvimarjan Pikku Kiwa) tokoili ohjaaja-omistajansa Mikaelan kanssa upeasti avoimen luokan ykköstuloksen 179p! Onnea Mikaela ja taitava Tao!

Olisi ihanaa kuulla enemmänkin Waden jälkeläisten kuulumisia. Muutenkin kuin virallisista kisoista/kokeista, jotka toki nekin ilahduttavat suuresti. Monta Waden pentua on minulle täysin tietymättömissä. Jos tämä jotain kautta Waden jälkeläisten omistajia saavuttaa, ilmoitelkaa toki itsestänne ja koiristanne.

Ai niin, kommenteista

Ihanaa kun olette tuohon edelliseen postaukseeni kommentoineet! Kiitokset! Jostain syystä en pääse sinne itse kirjoittamaan. Johtuneeko jostain tietoturva-asetuksista? Anyway, tosi kivaa kuulla ketkä tätä käy lukemassa! Kiitos myös Pialle Päkän painotiedoista.