Pennut päälle 2vkoa

Pennut olivat jo viime perjantaina 2viikkoisia mutta allekirjoittanut sairastui järkkyyn flunssaan uuden vuoden yönä ja makasi neljä päivää ensin kuumeessa ja sen jälkeen on yskää ja nuhaa sekä heikkoa oloa riittänyt sen verran, ettei suurta päivitysinnostusta tai aivotoimintaa ole ollut. Jari sai taudin siihen perään, joka sitten hidasti kuvaamista ja sellaista. Nyt on muutamat räpsyt saatu muistoksi räpsäistyä ja pikku hiljaa yritetään palata arkeen, vaikka tauti vielä vähän jyllääkin.

Vuosi vaihtui rauhaisissa merkeissä eikä täällä kukaan sätkynnyt mitään. Pennuilla sen verran vähän korvat auki etteivät ne onneksi kuulleet mitään eikä muukaan isompi herkkyyskausi ollut juuri tuolloin päällä. Uusi vuosi oli myös Myslille ensimmäinen laatuaan.

Tosiaan, pennuilla räpsähti kaksi viikkoa mittariin viime perjantaina.
Niiden 2-vkoispainot näyttävät tältä (suluissa syntymäpaino):
Tähtiniskasoopeli 560g (204)
Puolikaulussoopeli 464g (225)
Trikkityttö 550g (214)
Trikkipoika 564g (209).

Mukavasti tuntuu maitoa tulevan ja pennut ovat pulleita ja tyytyväisiä. Priima hoitaa pentuja erinomaisesti edelleen. En ole edes nähnyt yhtään kakkaa täällä, jos Priima on ollut paikalla. Kroonikkovaipoistakin ne käy katsomassa, voisiko pissat siivota pois... Kahden viikon ja kolmen päivän iässä huomasin ensimmäistä kertaa, kun pennut suunnistivat pentulaatikon toiseen päähän pissalle heti herättyään. Liikkikset!

Silmät aukesivat kolmella pennulla 11 päivän ikäisenä ja yksi tuli päivän perässä (tri-tyttö). Korvat siinä sitten pikku hiljaa ja hampaitakin tuntuu jo. Puolikaulustyttö oli ehkä ketterimmin liikkuva alkuun, luultavasti koska sillä oli vähiten elopainoa. Erittäin tasaisesti liikkuvia, jänteviä pentuja ovat olleet. Hienosti liikkeellä ja leikkimässä. Kolme päivää yli 2vkoisena ne kiipesivät jo syliini, kun istuin polvieni päällä. Melko 'jyrkkä' nousu noin pienille. Hienosti kiivetty! Samana päivänä heilutettiin mulle aivan selvästi häntää, huimasti vipattaen. Tähtiniskatyttö eniten mutta mustat myös. Puolikaulussoopeli ei niinkään. Se on KIUKKUINEN! Aivan kuin Hallan Ruu (silloinen Pultti. N. Kiitollisuutta) samassa iässä. Räpärit voi saada milloin mistäkin; unia häiritsevästi siskosta, poskea nuolaisevasta veljestä tai ihan vaikka siksi, ettei palvelu juuri nyt, heti, tässä paikassa pelaakaan. Toivottavasti tuo tuosta tasaantuu. Muutoinkin pennut jo painivat, purevat, nuolevat, juoksevat, murisevat, haukkuvat, kiljuvat ja vähän jopa tapporavistavat, omalla pian kolmeviikkoisen tyylillään. Pienet ja suloiset.

Trafiikkia on ollut. Perjantaina 2.1. Myy (N. Kultakuume) tuli taloon ja viipyy toivottavasti reilu pari kuukautta. Eilen 7.1. Mooli sen sijaan lähti Ninan luokse mammalomalle ja on kyllä melkoisen paksu. 63vrk sille tulee täyteen vajaan kahden viikon päästä.

Loppuun muutama kuva kahden viikon ja viiden päivän ikäisistä pentusista. Huomennahan ne ovat jo kolmeviikkoisia. Pian on edessä muutto väljemmille vesille, keskelle taloa. Ne kiipeävät pian ulos laatikostaan jo muutenkin.

Trikkipoika

Puolikaulustyttö

Trikkityttö

Tähtiniskatyttö

Synttäreitä ja nollavoittoja

Tänään, viattomien lasten päivänä, on niin osuvasti juuri Enzon (N. Tosi Kiitäjä), Nuun (N. Tosi Ystävä) ja Tiukun (N. Tosi Nopee) syntymäpäivä. Murut täyttävät tänään seitsemän vuotta. Paljon onnea kaikille kolmelle!

Kuvassa Tiuku odottaa synttäri'kakkuaan'. Kuvan on ottanut Tiukun omistaja Kajsa.

Eilen Blii (N. Vesi) ja Petri kisasivat vuoden viimeisiä agilitystartteja Lahdessa. Plakkariin kaksi nollavoittoa! Ihan huimaa! Paljon onnea vielä näinkin!

En voi olla linkittämättä Nadjan blogiin, jossa ihana hyvän mielen video taitavien Hipin (N. Ensi-Ilta) ja Flown temppuiluista.

Oikein hyvää kuluvan vuoden loppua ja tulevaa vuotta kaikille!

Puppilot jo viikon ikäisiä

Ja kaikki hyvin.

Pennut tulevat päivä päivältä pehmeämmiksi ja suloisemmiksi. Niiden elinvoima ja tasaisuus on hämmästyttävää ja ihastuttavaa. Aina on myöskin huimaa nähdä miten viikon ikäinen sokea, marsua muistuttava pötkö pääsee kulkemaan niin lujaa ja määrätietoisesti, kun kohteena on maidontuoksuinen, lämmin äitikoira ja sen tehokkaasti kasvattavat baarin antimet. Emän (lisääntymisterveys, hoivavietti jne) ja pentujen elinvoimaa tärkeämpää asiaa ei näissä kasvatuspuuhissa olekaan.

Priima on edelleen erinomainen emo, myöskin hyvin rento. Se tosin haluaisi jo meidän muiden kanssa lenkille. Ehkei tunnin hanki- ja metsärevittely sovi vielä viikko sitten leikatulle nartulle. Halusi tai ei.

Pennut ovat kasvaneet mukavasti ja tasaisesti. Ne ovat hyvin tyytyväisiä. Alkuun säännöstelin Priiman ruokaa jonkin verran. Sillä kun viimeksi tuli aivan liikaa maitoa jopa viiden pennun tarpeisiin nähden, ja maito pakkautui kaikista toimenpiteistä huolimatta. Nyt tilanne on ollut oikein hyvä.



Painot viikon iässä (suluissa syntymäpaino):
Soo, tähtiniska 330g (204)
Soo, puolikaulus 307g (225)
Tri tyttö 348g (214)
Tri poika 340g (209)

En ehkä pysty luopumaan yhdestäkään. Nämä ovat kyllä aivan :syrän:

Pennuntuoksuinen Joulu ja muita pentu-uutisia

Meillä Joulu on tänä vuonna pennuntuoksuinen. Kovasti odotetut ja toivotut Priiman (N. Päivän Säde) ja Tevinin (Sumburgh Head's Try To Kiss Me) pennut näkivät päivänvalon perjantaina 19.12. aamuyöstä. Lämmöt olivat laskeneet edellisenä aamuna aikaisin. Avautumisvaihe pitkittyi ja lopulta päädyttiin sektioon. Tiineysvuorokausia tuli täyteen 65. Mitään vuotoa ei ollut eikä radikaalia lämpöjen sahaamista. Lääkäriin päästyämme aloitettiin ultraamalla ja todettiin, että ainakin kaksi pentua on ja niillä olemassa selvät sykkeet. Kumpikaan pennuista ei lähellä kanavaa ja kohdun suu lähes auki, muttei ihan. Pelkäsin kotoa lähtiessäni kyseessä olevan polttoheikkouden, mutta lääkärin mukaan se ei ollut kyseessä, vaan pitkittynyt avautumisvaihe. Kun siis kohdun suu ei ollut täysin auki. Miksi tällaista voi sattua nartulle, joka on aiemmin synnyttänyt tismalleen kuin oppikirjoista? Ja bonuksena hyvin tyynesti ja rauhallisesti, ensikertalaisenakin kuin vanha tekijä. Voi kuulemma sattua mille nartulle tahansa joskus. Kokemus sekin. Minulla itselläni oli tätä ennen kokemusta vain yhdestä sektiosta. Sektiosta, johon päädyttiin nartun synnytyksen käynnistyttyä, mutta sen edistymättä kuolleiden pentujen vuoksi. Tällä kertaa onneksi tiesin, että pennut ovat toistaiseksi elossa.

No, sektio meni kuitenkin oikein hyvin. Eniten tietysti pelkäsin Priiman puolesta. Narttu on AINA tärkein. Vähän alkuun jännitti, miten itse hanskaan avustajana olon. Siinä vaiheessa, kun tehtäväni oli vain odottaa (ja muistella annettuja ohjeita), tuntui, että miten voin olla pyörtymättä. Yleensä tiukoissa paikoissa minulla ei ole mitään vaikeuksia toimia, erityisesti, jos koko homma on mun niskassani. Siitä se lähti rullaamaan hyvin, kun hommia alkoi tulla eikä ehtinyt pyörtymisiä pohtia. Haava oli siisti ja se vuoti vähemmän kuin luulin eli sekään ei saanut vinttiä pimenemään. Lääkäri nosteli pentuja minulle yksitellen käsien varassa olleelle pyyhkeelle, jolla availin kalvot, hieroin pennut ja putsasin suut. Pennut olivat paljon virkeämpiä kuin olin kuvitellut. Lääkäri varoittikin minua sektiossa usein elottoman oloisista pennuista, kun ne eivät ole saaneet alatiesynnytyksen stimulaatiota. Kaikki alkoivat kuitenkin huutaa oikein pontevasti, kun niitä hieroin. Lääkärikin kommentoi Priiman kohdun kimpusta, että ovatpa ne kiukkuisia ja elinvoimaisia. Pennut odottelivat lämpötyynyn päällä ja vällyjen välissä kunnes Priima oli hoidettu kotiutusvalmiiksi. Tässä vaiheessa ruvettiin vasta ihmettelemään pentujen sukupuolia jne. Pennut punnitsin vasta kotona. Heti herättyään Priima oli kovin kiinnostunut viereisestä kopasta kuuluvista piipityksistä ja nousikin tutkimaan korin sisältöä. Ja sektiosta ja lääkityksistä huolimatta se alkoi hoitaa pentujaan välittömästi kotiin päästyämme. Voi liikutus! Pennut kampesivat itsensä rivakasti nisille. Onni on loistoemä ja elinvoimaiset puppilot!

Pentuja on siis kaikkineen neljä. Yksi tri uros, yksi tri narttu ja kaksi soopeli narttua. Pennut olivat kooltaan hyvin tasaista sakkia. Syntymäpainot 204-225g. Edelleen viiden päivän ikäisinä, on suurimman ja pienimmän välinen painoero vain 26g. Pentujen painot ovat lähteneet hyvin mutta maltillisesti nousuun ja Priima näytäisi toipuneen oikein hyvin.

Tässä muutama kuva pentusista reilun vrk:n iässä.

Näissä ensimmäisissä kolmessa kuvassa tri uros.

Yo soopeli on narttu "puolikkaalla kauluksella".

Yo soopeli on narttu "tähtiniska".

Yo trikki on narttu.

Ja näissä koko ihana porukka.

Alla vielä kuvat ihastuttavasta isäkoirasta. Tevinin kuvat: Dijana Zeric.

Mooli ultrattiin viime viikolla ja se on erittäin tukevasti tiine! Se on kyllä pullistunutkin siihen malliin että... Tosiaan, kuten jo aiemminkin mainittu, Moolin pennut tulevat syntymään Ninan huomassa ja ne tulevat omaamaan kennelnimen Noblefamily's. Lisätietoja voi kysyä Ninalta ja minäkin kerron Moolista mielelläni.

Tänne meille on sen sijaan näillä näkymin tulossa lisääkin shelttipentu-uutisia talven aikana. ;)

Hyvän Joulun toivotus

Oheisen kuvan myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa Joulua!

Joulukuukin jo pitkällä

Alkukuusta on ainakin pieni sininen Blitz (N. Vesi), ohjaajansa Petrin kanssa laittanut töppöstä toisen eteen hienoin tuloksin. Itsenäisyyspäivänä JAU:n kisoista huikeasti triplanolla! Yksi voitto, yksi toinen sija ja yksi 9. sija! Myöskin 13.12. Vantaan kisoista parille nollavoitto! Mahtavaa menoa! Paljon onnea!

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa ovat ensi vuoden minien EO-rankingissa hienolla vitossijalla tällä hetkellä.  Hienoa! Kaikki viisi parasta ovat shelttejä. Medeissä Waden ja Merrin tytär Goa (Pilvimarjan Vadelma) upeasti kolmantena.

Tämän kuun kymmenentenä vietettiin ensimmäisten soopelikasvattieni Aamun (N. Aamu Aurinko), Penan (N. Yön Ritari), Priiman (N. Päivän Säde) ja Vauhdin (N. Ilta Villi) synttäreitä. Kokonaista viisi vuotta on 'mittarissa'! Onnea kaikki ihanat!

Waden tytär Kylli (Amorosan Kylli) valioitui agilityssä 7.12. Paljon onnea Kati!

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) yökyläili meillä Tuomaksen kanssa eilen-tänään. Olipa ihana nähdä molempia piiiiitkästä aikaa! Voi Enzo-murua, siinä on niin paljon äitiään sekä siskojaan, erityisesti Tiukua. Harmi ettei tullut otettua kuvia.

Muistiin, että Halla (N. Halla) juoksee. On itseasiassa juossut nyt himpun yli kaksi viikkoa.

Agilitytuloksia sekä pienimuotoiset treffit, ja mahdollisesti bc-pentuja

Viikonloppuna Kitin mustat lapsoset Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tuima (N. Tuli) kisasivat kumpainenkin agilityssä. Tuimalle Vantaalta tuplanolla, molempien starttien kakkossijoilla ja Tiukulle nolla Kotkasta hyppäriltä. Tämän myötä Tuimalla on ensi vuoden arvokisanollat plakkarissa. Paljon onnea molemmille pareille!

Sunnuntaina saatiin pieni porukka kasvattejani ja niiden omistajia kasaan kaikkien joulukiireiden keskellä ja tehtiin pieni lenkki sekä glögiteltiin (eikä kahviteltu) ja jutusteltiin oikein mukavassa porukassa! Suuri kiitos kaikille mukaan päässeille! Oli ihana nähdä teitä! Pentuprojektien jälkeen sitten taas keväällä isommalla porukalla.

Tammikuulle on mahdollisesti tulossa myös bordercollien pentuja, jos odotukset tuottavat tulosta. Mooli astutettiin kaksi viikkoa sitten. Pennut syntyvät Ninan luona Karjaalla ja saavat kennelnimekseen Noblefamily's. Mikäli kiinnostuit bc-pupseista, voi pentueen kasvattajaan, Ninaan olla yhteydessä sähköpostitse lahin.nina @ gmail.com. Minultakin voi toki kysellä Moolista lisää, vaikkeivät nämä minun kasvattejani tulekaan olemaan. :)

Agilitytuloksia

Viime viikon päivityksestä uupui Blitz:n (N. Vesi) ja Petrin nollatulos I-HAH:n kisoista viime viikonlopulta. Parin sijoitus oli hienosti 3.(/56) heti Hunnin ja velipoika Tuiman jälkeen! Eilenkin tämä pari teki hienon nollan, jolla sijoitus 2.(/53), Neonin ja Jennan jälkeen! Onnea Petri!

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa kisasivat myös eilen Ojangossa tehden nollan, jolla sijoitus niin ikään 2.(/56). Onnea Kajsa!

Tiukusta Suomen agilityvalio!

Kun sunnuntaina sain kuulla tämän uutisen, tuli itku liikutuksesta (itkupilli), ja tiedän etten ole ainoa. Kaikki se työ ja sitkeys, jonka Tero ja Kajsa ovat tehneet, sai yhden sortin palkinnon ja tunnustuksen tämän myötä. Olen todella onnellinen ja iloinen puolestanne! Tiukulla on kyllä spesiaalipaikka mun sydämessäni, ja mulla ehkä sen. Rakkauskoira, isolla ärrällä!

Mutta tosiaan, Tiuku (N. Tosi Nopee) sai SERT:in heti toisessa (kun ensimmäisestä sertistä on kulunut vuosi ja 1pvä) mahdollisessa kisassa, Teron ohjaamana, Ojangossa 9.11.. Pari teki jälleen myös tuplanollan! Paljon, paljon, paljon onnea Tero!

Myös perheen toinen pikkumusta, Tuima (N. Tuli) ja Kajsa tekivät tuplanollan samoissa kisoissa, mutta miniluokassa. Sijoitukset huipusti 2.(/55) ja 3.(/65). Onnea Kajsa!

Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja osallistuivat koiratanssin HTM:n alokasluokkaan 1.11. ja saivat hiuksen hienosti pistettä vajaa kunniamaininnan. Sijoitus kuitenkin 1./2. Video ihanan parin hienosta suorituksesta löytyy Nadjan blogista

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) kävi tänään silmäpeilattavana ja elämänsä aikana toistamiseen virallisessa sydänkuuntelussa. Silmät yhtä ilmaantunutta karvaa vaille terveet (ei siis ole aiemmin ollut distichiasista, joka ei nytkään sitä onneksi ole vaivannut) ja sydän edelleen kuin nuorella pojalla. Vaikka pentuhan Enzo, liki 7 vuoden iästään huolimatta onkin :) Terveenä on muutenkin onneksi ollut. Ei ole Tuomaksen mukaan koskaan käynyt lääkärissä rokotuksia ja terveystarkkeja lukuunottamatta. Hienoa on se!

Moolin (Eyewitness Eat My Dust) CL ja TNS geenitestien tulokset tulivat Optigenilta eilen illalla. Monnimonni on molempien suhteen NORMAL eli geneettisesti terve. CEA-testi otettiin myös ja sen tulosta vielä odotellaan.
Muoks Mooli on myös CEA:n suhteen NORMAL! Jippiajee!

Laitetaan tänne myös muistiin, että Mooli aloitti juoksunsa viime viikon torstaina 6.11. Kutakuinkin 6kk meni taas edellisestä. Tarkka tyttö. Yleensä se on tosin ollut Milli, joka meillä aloittaa, mutta tällä kertaa näin. Muut eivät ole vielä lähteneet mukaan tälle 'kierrokselle' eli odotellaan. Kovasti odotan, että myös Mysli aloittaisi juoksunsa ja tuskin siihen enää kauaa menee, jos merkit yhtään pitävät paikkaansa. Juoksurytmit ovat olleet tänä vuonna hieman erikoiset, kun Halla aloitti juoksunsa ilm pentujen takia hieman poikkeuksellisesti eri aikaan kuin muut, ja lopetti juoksunsa kesken, kun Inksu kuoli. Lähti sitten muiden mukaan rytmiin pian sen jälkeen. Milli taas ainoana teki jännän välijuoksun (ei ollut minusta "oikea" juoksu), kun Helmi oli hoidossa juoksunsa takia loppukesästä.

Myykin (N. Kultakuume) aloitti juoksun tämän viikon keskiviikkona 12.11., sekin muistiin. Tarkka on tämäkin tyttö, kuten sukunsa tuntuu velvoittavan. Hyvin liki 6kk oli väli nytkin.

Halla tarkeissa

Käväistiin eilen Hallan (N. Halla) kanssa virallisessa silmä-, polvi- ja sydäntarkissa. Silmät ok, lievää distichiasista lukuunottamatta, polvet edelleen 0/0 ja sydän vailla sivuääniä. Oikein hyvä juttu! Paitsi ripset tietysti. Eivät ole tosin onneksi Hallaa vaivanneet.

Ripset onkin yhden sortin pähkinä muiden joukossa. Niiden vakavuus vaihtelee kovin paljon. Taannoin kyselin silmäeläinlääkäriltä hänen kantaansa shelttien ripsitilanteeseen (distichiasis ja ektooppinen cilia). Hänen mukaansa tilanne on parantunut vuosien varrella (lääkärillä ollut silmäoikeudet kauan), vaikka monesti "nettipalstoja" jos uskoisi, voisi ajatella, että tilanne olisi mennyt pahempaan suuntaan. Olisiko kuitenkin niin, että käyttöön tulleen ECVO-kaavakkeen myötä ovat ripset tulleet sairautena julkisemmin esille, kun niiden esiintyminen on aina kirjattava, ja tämä saanut aikaan vaikutelman tilanteen huonontumisesta? En tiedä. Onneksi ao kaavake on tuonut mukanaan myös sairauden vakavuusasteen merkitsemisen. On paljon eroa sillä, onko dg lievä, esim hennolla kelluvalla karvalla, vaiko vakava, rivillä kovia jouhimaisia karvoja. Eipä meiltä shelttien kanssa nämä mielessä pidettävät 'päänsäryt' ihan hevillä lopu, vaikka mielestäni ollaankin tekemisissä keskinmäärin melko perusterveen rodun kanssa.

Tässä vielä muutama kiva Sanna Paasivirran ottama kuva Dipistä (N. Kullankaivaja). Kiitos Suvi!