lomapäivä. Ihan omasta tahdosta tosin.
Aamulla suunnistettiin Merjan kanssa Virkkalan MultaSormeen oksasaha ja viikateostoksille. Ja sen jälkeen "herkuttelemaan" siihen naapurin Taimiteutari -taimistoon. Ilmaisena mainoksena todettakoon, että kyllä on loistava putiikki! Taimet on kunnoltaan huippu luokkaa ja siellä todella tiedetään mitä myydään. Osaavat myös OIKEASTI antaa neuvoja. Monessa muussa nimeltä mainitsemattomassa paikassa kysymyksille vain pyöritellään päätä. Juuri taannoin törmäsin tilanteeseen, jossa asiakas kysyi saako kartiotuijaa leikata, TAIMImyymälän myyjä ei tiennyt vastausta edes siihen. No enivei, Taimiteutariin olen hyvin tyytyväinen. Menimme sinne ale-huhun saattelemana mutta eihän siellä mitään alea ollut. Taimet ovat by the way ihan edullisia normihintaan. Mukaan tarttui kuolaamani koreanpihta sekä valkokirjokanukka. Hyvien neuvojen saattelemana toki.
Kotona jatkui "raivokas" varjopenkin viimeistely. Olen bygannut lehtomaista penkkiä varjokasveille. Sen reunoille oli tarkoitus istuttaa, suojaisaan paikkaan hieman arempia koristepensaita, joiden ,ja joidenkin olemassa olevien puiden, varjossa tuollaiset perennat viihtyisivät. Elias oli minua auttamassa ;-D. Penkki saatiinkin istutuskuntoon ja maahan neljä pensasta (valkokirjokanukka, kameliajasmike, Weigela florida 'Korea' sekä ruusumanteli) ja läjä perennoja. Perennojen istutus jatkuu huomenissa. Niiden mallaamiseen meni vähän aikaa... Jarikin oli tyytyväinen kun purkkiarmeija väheni radikaalisti...
Jarin ja Irenen oli tarkoitus kuvata joutsenia Kopparnäsissä mutta Jarin saapuessa paikalle katsoivat joutsenet tarpeelliseksi häipyä. Mukavaa kun Irene kuitenkin tuli teelle! Saatiin taasen parannettua maailmaa. Kiiton avartavasta juttutuokiosta! Kun "pariskunta" uppoutui valokuvien maailmaan minä häippäsin Millin kanssa lenkille. Suunnistimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen uimarannan metsään. Haaveena oli ettei rannalla olisi ketään, jotta Millikin pääsisi uimaan. Turha toivo. Porukkaa oli kuin pipoa. Nooo, meillä oli muuten oikein mukavaa. Tuliaisiksi löytyi pussillinen kanttarellejakin. Minni-peetu on mualiman paras sienimetsäkaveri, vaikken ole sitä sienikoiraksi opettanut. Se touhuaa lähistöllä omiaan kun tää poimii sieniä, tai raahaa puunrunkoja mulle esiteltäväksi. Miun ehana peesee. <3
Hauska, että sullakin on nyt blogi :) Täytyy laittaa sivu ylös niin pääsee vierailemaan tasaseen :)
VastaaPoistaMaria kera Tikin & Surkun
Kiva, että säkin löysit tiesi tänne Maria! Blogin anti voi tosin olla vaihteleva... ;-) Ei olla tehty piiitkään aikaa koirien kanssa mitään "vakavaa", hömpötetty ja halittu vaan. Josko tämä toisaalta toisi myös positiivista painetta mullekin ;-D?
VastaaPoistaRapsut Tikille ja Surkulle! Ja kaikkea hyvää teille kaikille!
Moikka! Löysinpäs minäkin tänne. Mukavaa jos Nappulavaarankin kuulumisia pääsee lukemaan näin on-line. Hauskaa loppukesää sinne etelään! t. Niina & Vili Oulusta
VastaaPoistaKivaa kuulla sinustakin pitkästä aikaa Niina!
VastaaPoistaToivottavasti törmäillään jossain ihan livenäkin!
Ihanaa loppukesää teille molemmille!
Mä unohdin tän blogin! Ihana Pissa-Pentu!! Se on niin sulkero sen karahkojen kanssa. Kuin te kykenette olemaan siitä erossa? Kysyin Eliakselta tänään kuin se luulee et perhe pärjää vaan kahdella ja se sanoi "Niin, kun Nuukaan ei enää asu meillä..." Sniffles.
VastaaPoista