Herätty henkiin?

Minä siis. En ole ihan varma mutta positiivisia merkkejä olis. :-)

Viimeisen viikon aikana on saatu jotain "oikeaakin" aikaan. Jeeee!

Viime sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan agilitytreeneissä, ja kyllä kannatti. Kaikki ei mennyt ihan putkeen (tarviiko?) mutta oli niin mukavaa tehdä "töitä" Millin kanssa. Muutamassa radan ja tuon koiran yhdistelmästä (ja mun "ahneudesta") syntyneessä killerikohdassa tehtiin kyllä huippusuoritukset kun vaan päätin, että me onnistutaan siinä. Meillä on suuri kunnia treenata Hillin Sadun valvovan silmän alla. Hän on tosi hyvä! Riitävästi keskustelua ja analysointia, mielipiteiden vaihtoa ja kommentteja ja sitä oikeaa tekemistä, eri tavoilla. Pidän aina itseäni huonona ohjaajana, enkä oikein syty imartelevasta kehusta. Olin niin iloinen Sadun kommenteista vaikeassa kohdassa, jonka välttämättä halusin tehdä "vaikeimman"/nopeimman kautta, vaikka tuolla koiralla ja mun kintuilla/hoksottimilla tapa suorittaa se oli tosi haastava. JA ME ONNISTUTTIIN, kahdesti! Satu ei tuominnut tuota tapaa, sanoi että ajoitus on tärkeä ja haipakkaa saa pistellä, kun aloin epäröidä, hän sanoi että yritä silti. Lisäksi keskusteltiin vaihtoehtoisista tavoista, joita voisin tuossa kohdassa käyttää. Minni-Peetu haki hienosti kepeille, nopeampaa (ja vaikeampaa) reittiä, jonka olin ensin tehnyt helpomman kautta (turhaan ;-D). Kehuin peetu-peetua kovasti. Oli ihanaa kuulla Sadulta, kuinka kehu oli nk. sydänkehu. Hän myös kommentoi, ettei mun ehkä tarvitsisi kehua kepeillä niin älyttömän paljoa/pitkään -> "tuon koiran kanssa ei radalla ehdi kauheesti hengittää. Yritä käyttää hyväksi ne kohdat jolloin voit." Ja mä kun joskus ajattelen (liukkaan minikoiran jälkeen), että Milli ei välttämättä ole kauhean nopea... Tästä saataisiin taasen aikaan keskustelu siitä miten vaikeaa on ohjata liukasta miniä, joka viettää hypyillä niin vähän aikaa ja kulkee siellä jossain alhaalla.

Tuhannet kiitokset myös meidän ihanille ryhmäläisille! Vaikka oon luuserina ollut pitkään poissa, oli kuin olisi kotiinsa tullut *kumartaa*. Normisti päivällä alkava maanantain lähestymisen aiheuttama sunnuntaistressi (tiettehän?) jäi kokonaan pois! Tiesin taas miksi harrastan agilityä! Lisäksi oli ihan mahtavaa, kun Milli teki täysillä töitä. Olen aina välillä sitä mieltä, että se ei AINA tee ihan potikat kaakossa. Jotenkin sillai bortsumaisesti "tääkin riittää". Ja kun Satu vielä sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Milliä sellaisena, ettei se tekisi täysillä.

Sunnuntai-illan fiilis jatkui vielä maanantainakin. Ilmoitin Millin neljään agilitystarttiin (kisattu viimeksi muistaakseni huhtikuussa) ja elämäni ensimmäiseen TOKO-kokeeseen *aaapuuuuva*. Nadja viime viikolla kyseli milloin meinaan sen tehdä. Kiits Nadja! En kyllä tiedä miten selviän siitä hengissä. Liikkeethän on sort of hanskassa (BH-koekin suoritettiin jo öööö yli 3 vuotta sitten) mutta mun ei tuu treenattua kun ei ole mitään deadlineja.

Maanantaina sain myös ihanan viestin, "kutsun" tiistaina pidettävään mätsäriin Stadiin. Sinne olivat lähdössä koko Elementti -pentue perheineen sekä Nadja kera shelttien. Voi elämän kevät miten sai "kasvattaja"-täti olla ylpeä pennuista ja niiden omistajista! Kaikki väittää ettei niiden kanssa ole treenattu mutta vähänpä tuota eppäilen ;-). Sen näköistä oli kehässä esiintyminen ihan joka iikalla. TipiTii vielä sijoittui sinisissä pennuissa neljänneksi! Onnea Satu ja TiipaTaapa! Tuomari kävi vielä "ihmettelemässä" pentuja aitauksessa, kommentoiden kuinka niistä olisi saanut hienon kasvattajaluokan. Näytelmähommien jälkeen järjestettiin vielä riekkumiset (ihan kuin ne ei olis tehneet sitä aina kun oli luppo-aikaa) ennen kotiin lähtöä. Ikävästi vastuuntunnoton koiranomistaja latisti tunnelmaa mutta onneksi kelleen ei jäänyt mitään pysyviä traumoja. Olipa mukavaa nähdä teidät kaikki! Tuhannet kiitokset seurasta!

Milli oli mukana mätsärissä, ja sitä ennen mulla töissä koko päivän. Peetu on duunissa niin hassu, kun joku tulee mun huoneeseen niin se ehkä juuri ja juuri kääntää korviaan tulijaa kohti. Oon aika ylpeä sen käytöksestä ja siitä ettei siitä varmana ole häiriötä kellekään (tosiasiassa suurin osa porukasta ei edes huomaa että se on paikalla). Bonuksena se toimii verenpainelääkkeenä sekä mulle, että myös joillekin muille silittelijöille. Peetu ei osallistunut mätsäriin mutta treenattiin hieman tokoa häiriössä, paikallaoloa ym. Ihan mukavasti meni. Se oli muutenkin tosi siivosti sielläkin. <3 Ai niin. Maanantaina ilmoittauduin myös Avoimen yliopiston kurssille (7op valtiotieteitä). KÄÄK! Kävin kirjastossa hakemassa yhden kurssiin liittyvän kirjan ke ja ahmaisin sitä iltasaduksi reilut sata sivua keskiviikko- ja torstai-iltoina. Jumankekka miten mielenkiintoista tekstiä. Loppuviikko onkin sitten mennyt normaaleissa touhuissa ja kukkapenkkejä tuunatessa. Eilen vietin pari tuntia omaa laatuaikaa kiertelemässä taimialeissa, kuinkas muuten. Hommasin pari haaveilemaani puskaa (keltaheisiangervo 'Dart´s Gold':n, siinä on mahtava ruska ja yhden uuden kirjavalehtisen, vpun.kukkaisen Weigelan), kaksi kpl mulle uuden sorttista Heucheraa (ne on aina yhtä ihania lehtiperennoja) ja sitten muutamia heräteostoksia (jalokärhöt 'Mrs Chalmondeley':n, joka on ihana vaaleansininen ja 'Niobe':n, joka on tumma, samettinen punainen), 30(!!!!!) tuijan aitatainta (maksoivat 5€/10kpl) ja kaksi kääpiövuorimäntyä. Toisaalta ehkä noi kaikki voisi laskea heräteostoksiksi... Paitsi tuijat, joista on puhuttu jo vaikka ja kuinka kauan. Kukahan noi kaikki tuijat kaivaisi maahan? Ai niin, kävinhän viime lauantainakin taimialekierroksella. Vantaan Backas lopetetaan, joten siellä piti käydä jäähyväispyörähdyksellä (NAM mitä Heucheroita) ja samalla tietty "parissa" muussa paikassa. Jari ei onneksi ollut kotona katsomassa, kun purin takakontin sisällön. To iltana sain duunattua saunan takana olevan uuden, lähes murheenkryyniksi (..tun peltovalvatit, voikukat ja juolavehnät) muodostuneen penkin lähes valmiiksi. Tää ei oikein tyksi keltaisista kukista ja vähän harmittaa, että siellä on nyt samassa penkissä mm. keltaista ja vaaleanpunaista *yöks*. Täytyy "toivoa" ettei ne ihan kauheesti kuki samaan aikaan. Ja ainahan sitä voi siirtojuoksutella... Purkkiarmeija siis pieneni merkittävästi. Vaikka onhan noita vielä. *nolo* Ja tää vielä ajatteli soittavansa Virkkalan MultaSormeen, josko siellä olisi ale... Haluis vielä 'Black Beauty' mustaseljan (se on ihana lähes mustalehtinen selja, joka kukkii alkukesästä ihan haalean vaaleapunaisin kukin, jotka ovat isoissa tertuissa) ja 'Tiger Eye's' samettisumakin. Ja onhan niillä siellä jotain kivoja ruusupensaita, havuja ja perennojakin...

Koira-asiaakin vielä. Tarkoitus on astuttaa Hymy (Firabellen Hymy), Haaviston perheessä asustava sijoitusnarttuni sen seuraavasta juoksusta. Uros on valittu jo "kauan" sitten (eeeehana JV -08 Trickteam Roger Rabbit, Särö, häbäbäbä-mies) mutta mulla on ollut tapana (just, pentueitahan on tosi paljon...) valita myös plan-B -uros, jos jokin menee mönkään. Ja kuten tavallista, mikään ei kelpaa. Täydellistähän ei olekaan, ei narttuja eikä uroksia. Oon sen suhteen nyt ihan umpikujassa. Hyviä ehdotuksia saapi esittää! Josko mulla ei ole tullut joku mieleen, mikä on hyvinkin mahdollista. Ja juoksuthan voi tulla milloin vain.