No niin

jatketaan.

Olipa ihanaa nähdä Jenniä ja Markoa laumoineen piiiiiitkästä aikaa. Oli niin antoisaa jutskata naamatusten. Jahka kahvit oli juotu ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettu (ja Milli tuntui olevan ok), jatkoin matkaa kohti Seinäjokea. Sain Miiralta ja Tonylta jälleen vieraanvaraisen vastaanoton. Koirat olivat myös ihania kuten aina. Sääppä jopa heilutti mulle häntää. Ja aamulla nuoli mun naamaa!! Kiitos saunasta, sapuskasta ja hyvästä seurasta! Kyllä maailma on taasen parempi paikka!

Sain heti tiistai-iltana Jenniltä viestin, että hyvin menee. Se lämmitti kovasti mieltä. Jenni oli laittanut kuviakin Facebookiin, tippahan siinä tuli silmään kun katsoi Minni-Peetua netin kautta.

Paluumatka sujui samoissa pysähtymisien merkeissä kuin menokin. Väsymys tosin alkoi jo painaa.

Torstaina oli Madonnan keikan vuoro. Kyllä on popin kuningatar kondiksessa. Madonnan vanhat biisit on enemmän mun makuun kuin uudet mutta jostain kumman syystä sitä osasi jopa sanoja jonkin verran. Ja olihan se hieno show. Mun positiiviseksi yllätyksekseni järjestelyt toimivat ERINOMAISESTI. Jo mennessä ahdisti se loputon jonottaminen ja tungos mutta sitä ei juuri ollut, vaikka kentälle ahtautui 85 tuhatta ihmistä. Ainoa paikka johon sai varsinaisesti jonottaa oli anniskelualue ;-).

Systeri tarjosi mulle yösijan. Oli luksusta köpsötellä Jätkänsaaresta Lönkalle petiin! Tuhannet kiitokset Anne! Jutut jäi kyllä kesken.

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt normien touhujen (Eliaksen, Kitin ja Waden kanssa hömpöttelyt) lisäksi pihalla kaivuuhommissa. Yksi uusi penkki on syntynyt (yllättävän rivakasti...), talon ja saunan välissä olevan "katajapenkin" laajennuksena. Tänään sain maahan jo ruusuorapihlajan, 'Margaret Hunt' -kärhön sen juurelle, kellokuusaman ja saksankärhön, sekä siirsin yhden kookkaan Hostan. Rivistössä kuopankaivajaa odottavat vielä 'Schneewitchen' -köynnösruusu (valkoinen), 'Eriostemon' -kellokärhö, 'Comtesse de Bauchaud' -jalokärhö, helmipensas, 'Mme Plantier' sekä 'Rosa Mundi' -pensasruusut. Sit tarttee taas pysähtyä miettimään mitä seuraavaksi. Saanpahan purkkiarmeijaa vähemmäksi(!!). Tosin homma vaatii vähän vanhojen siirtojuoksutteluja samalla. Olemassa oleva "katajapenkki" ei allekirjoittanutta tyydytä. Kaikki kyllä rehottaa eli sikäli ok. Kasvien sijoittelut ja sitä kautta visuaalinen ilme ei vaan oikein natsaa. Olis kiva nähdäkin suurin osa rehuista. Ei samasta suunnasta mutta edes jostain. Vähän hankaluutta tekee penkin vuorokauden aikoina voimakkaasti vaihtelevat valo-olosuhteet ja kohtuullisen kuiva maa (on itsessään ihan hiekkaa).

Melkoinen järkytys oli kun kasvilistaa päivittäessäni huomasin sen sisältävän yli 680 lajiketta :-O. Se ei ole moneen verrattuna paljoa... Yhdelläkin fylli-"tutulla" on pelkkiä alppiruusuja oli 10 000 lajiketta. Mulle se on kuitenkin aika paljon. Sisältää siis kaikki, puuvartiset ja perennat sekä suurimman osan orkideoista ja muista sisärehuista. Joitain yksittäisiä puuttuu, samoin kuin suurin osa tällä tontilla luonnonvaraisesti kasvavista.

Riittää jo jauhanta rehuista. Annoin Jennille luvan treenata Millin kanssa (olen yleensä huono "lainailemaan" koiriani). Jenni tuntee bortsut hyvin ja osaa varmasti toimia Millin kanssa (tuhannesti paremmin kuin mä!!). Treenaaminen kertoo myös koiran luonteesta enemmän kuin pelkkä oleilu. Ja ajattelin Jennin voivan myös ottaa kantaa siihen, kun musta joskus tuntuu ettei Milli aina tee täysillä, onko paras lääke käskytys vai kannustus. Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä ensimmäisen treenin antiin ja sanoi treeneissä kuoriutuneen "sen oikean" Millin. :-) Mielenkiinnolla odotan lisäraporttia.

On täällä vaan tyhjää, kun on vain kaksi koiraa. Wade on niin älyttömän rauhallinen kotioloissa ja Kitikin ottaa iisimmin Millin poissaollessa. Kukaan ei lähde mukaan Kitin "sinkoiluun". Toisaalta ne on vielä enemmän iholla, kun "kuningatar" on poissa. Mun pienet murut!