toivottavasti. Tämä johtuu siitä, että mokoma meni ja aloitti juoksunsa. Ja siitä, että Milli astutetaan. Jos kaikki menee putkeen ja pennuja tulee, on niiden isänä saksassa asustava, upea (ainakin videoiden ja kuvien perusteella), ruskea-valkoinen (niin kuin värillä olisi väliä) Spot, virallisemmin Rising Sun Spot At Narrow Lane. Itse en ole nähnyt Spot:a kuin videolla ja kuvissa mutta Jenni on käynyt sitä tapaamassa Saksassa. Mun vaikutelma siitä on, että se on juuri sellainen bordercollie, voimakas sekä fyysisesti että henkisesti. Kun katson sitä videolta mulle tulee ihan mahtava fiilis ko. koirasta. Pentuehan menee Millin kasvattajan Jennin nimiin ja pennut myös syntyvät Jennin hoteissa Vaasassa. Vähänkö mahtavaa! Mua jännittää ihan älyttömästi. Pääsen näillä näkymin lähtemään astutusreissuun mukaan. Huisin jännää, hauskaa ja mielenkiintoista! Saatiin vissiin kutsu Sveitsiin katsomaan paimennuskisoja, joihin Spot osallistuu. Joudumme kuitenkin tulemaan siiheksi jo takaisin, koska samana viikonloppuna on myös odotettu Eyewitness-leiri.
Juoksut tulivat tähän saumaan vähän yllättäen. Niitä odotettiin vasta marraskuulle mutta ehkä Kitin vajaa viikko sitten alkanut juoksu sai Millinkin juoksuilemaan. Silmissä oli tällä viikolla alkanut kiilua agilityn kolmosluokka ennen juoksua mutta ehtiihän tuota. Meillä olisi ollut sunnuntaina elämämme ensimmäinen tokokoekin mutta se saa nyt odottaa. Tällä välin siis nyt vaan hömpötetään. Joku vois ystävällisesti valvoa, että treenaan tokoa tässä välillä. Oon huono treenaamaan. Erityisesti jos tiedossa ei ole kokeita. Nadja tai joku!! Agility jää tosiaan nyt tauolle. Olen aika ehdoton sen kanssa, ettei astutetun koiran kanssa tehdä agilityä. Muuten saavat painella sydämensä kyllyydestä mutta ainakin mun koirat ei kyllä ole yhtään "normaaleja" itsejään agilityssä eli en lainkaan usko, että ne tekevät sitä "kohtuudella" kuten ne esim. metsässä hyppivät ja riehuvat. Nimim. on kokemusta siitä miten Kiti kipeänäkin menee sata lasissa. Koska ne eivät rajoita, on mun se tehtävä. Henk.koht ajattelen, että on paskapuhetta, että koiran kuuppa tarttisi agilityä. Voihan sitä nyt herran pieksut duunailla sillä välin jotain muuta.
Taidan alkaa tekemään jotain Minuskan (= yksi Kitin kummallisista, lukuisista lisänimistä) kontakteille. Josko sekin pääsisi liitämään piiiiiitkästä aikaa. Vois jopa kirmata jossain kisoissa. Jostain kumman syystä on alkanut hyppärit viime aikoina kiinnostaa. ;-)
Pihallakin on jotain _vähän_ (oikeasti) duunailtu viime aikoina. Ja Alaska (allekirjoittanut) on käynyt katselemassa taimistojen syysaleja :-D, kuinkas muuten. Jari pyöritteli päätään torstaina, kun kaarsin pihaan Fabialla takapenkit kaadettuina ja pelkääjän penkin selkänoja eteen käännettynä. No hitto. Ihan pakko oli ostaa yksi kaariportti köynnöksille, kun oli -50% alessa. Sit armaassa Fabiassa oli myös samettisumakki 'Tiger Eyes', kuutamohortensia, pesäkuusi, valkoinen punatähkä, Heuchera 'Bronze Beauty' ja pensasruusut 'Maiden's Blush' sekä 'Stanwell Perpetual'. Niin ja viisi säkkiä multaa, jotka siis oli tarkoituskin ostaa. Eilen ostin myös (maksoi vaan 6€, ei saa nauraa) isonietospensaan (Deutzia scabra), jonka talvehtimisesta tosin ei ole takeita. Jos talvehtii niin on kyllä tosi hieno puska. Joo ja sipuleita on hankittuna "muutamia" pussukoita. Paljon vähemmän (toistaiseksi) kuitenkin kuin viime syksynä, jolloin tökin maahan yli 600 sipulia. Eikä yhtään liljaa!
Eilen vaan kiertelin pihalla ja istutin punalehtiruusun. Pällistelin paikkoja hankinnoilleni ja tutkailin tämän kesäisten istutusten kuntoa. Vähän sain jopa leikeltyä kuihtuneita (= ohikukkineita) pois. Tänään ajattelin piipahtaa Elben kanssa Virkkalan MultaSormessa ja ehkä parissa muussa paikkaa. Älkää kysykö miksi!
Mulle on kesän mittaan kertynyt jonnii verran noita pelargoneja. Milloinkohan ne pitäisi nostaa talvehtimaan? Tänne kämppään en niitä tuo, vaan vien tuonne saunarakennukseen. Kukkivat vielä niin hienosti mutta en haluaisi menettää niitä halloihinkaan. Eikä kai noi oikein muutenkaan tykkää viileistä keleistä. Pelakuiden lisäksi aattelin yrittää talvettaa keijunmekon ja riippaverenpisaran. Ja sit jo toista vuotta pasuunakukat sekä dahlian juurakot (viime talvena delasi vain yksi! Tosin nyt niitä on "pari" enemmän kuin viime vuonna.).
lauantai 12. syyskuuta 2009
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Tapahtumarikas viikonloppu
alkaa olla takana.
Perjantaina saimme vieraan kaukaa Ameriikan Yhdysvalloista, kun systerin vaihto-oppilassisko Allison saapui vieraaksemme. Allison on tosin asustellut vuosia Pekingissä ja ympäri ämpäri maapalloamme mutta jenkkilästä hän on aluperin kotoisin. Systeri ja mutsi olivat näyttäneet Stadin nähtävyyksiä hänelle viikolla ja lupasivat tuoda hänet katsomaan myös toisenlaista suomalaista elämää, kuin keskustaasuminen. Perjantaina syötiin paikallisia pöperöitä, sieniä ja tuoretta kalaa från Inga. Toki ohjelmaan kuului myös saunomista. Allisonin kanssa pyörähdettiin myös metsässä. Hän oli aivan ihastunut puhtaaseen ilmaan, sammaleen tolkuttomaan määrään (:-D) ja moneen muuhun sellaiseen asiaan, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Häntä ihastutti myös se kuinka voimme poimia mustikoita noin vain, sieltä sun täältä ja ne vielä maistuvat paaaaljon paremmilta kuin pensasmustikat, joihin hän on rapakon tuolla puolen tottunut. Kieltämättä illallisen kruunasi systerin mulle tuoma punaviinipullo, mun syntymävuodelta -76. Nyt viimeistään tajusin, että on viinejä ja sitten on Viinejä.
Lauantaina mutsi vei Allisonin aamu-uinnille läheiselle rannalle, mereen. Mua lukuunottamatta porukka lähti katselemaan paikallisia nähtävyyksiä, Ingå cityä (:-D onhan meillä tietty sulkku idylli täällä ja IKI-vanha kivikirkko), Tammisaarta, Fagervikin kartanomaisemia, Raaseporin linnan raunioita jne.
Tää starttasi kohti Purinalla pidettyjä agilityn syysskaboja, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ja voin kertoa, ettei ollut helppoa. Aamulla juoksin vessassa MONEEN kertaan. Mua oksetti ja pyörrytti. Meinasin jo jättää menemättä mutta järkeilin *heureka!*, että jos nyt en mene, ensi kerralla se on vielä vaikeampaa. Ihan vähän helpotti kun pääsin perille ja liikkumaan. Psyykkasin itseäni sillä, että tärkeintä on nyt vain kisata, hankkia rutiinia ja tehdä kivaa Millin kanssa yhdessä, tuloksista viis. Mietin myös miten paljon hyvää on (kaikissa) kahdessa treenikerrassa ollut. Että siltä pohjalta. Ihan kamalan paljon lämmitti mieltä nähdä Sonja ja Anna-Stina sekä muita tuttuja. Noooo, ensimmäinen startti tuli. Rataantutustumisessa rata tuntui siltä, että tiedän kyllä mitä teen. Joka oli voitto toki jo sekin. Rata oli Savikon Sepon käsialaa. Tuloksena HYL, varmaan aika monta kertaa. Milli käy kisoissa usein sen verran kuumana, että se irtoaa voimakkaammin kuin treeneissä mutta nyt näin ei käynytkään. Rutiinin puute näkyi ehkä senkin toiminnassa. Itse kuitenkin sain sen aikaan puutteellisella liikkumisella, ja mm. myöhästyneillä valsseilla (kun on jännityksessä paska jäykkänä niin on). Milli nääs tekee jotain, vaikka mä en tekis mitään. Tiettyjä hyviäkin kohtia radalla oli, mm. ei yhtään rimaa, kepit todella jees, ym. Kovasti ilahdutti, että selvisin hengissä ;-D.
Toinen rata oli hollantilaisen herran suunnittelema, aivan ihana rytmirata. Ei helppoa, vaati ohjausta alusta loppuun. Mulle tuli ihan hurjan hyvä fiilis tutustumisessa, vaikka jännitti niin maan.... Ajattelin, että nyt on PAKKO liikkua rohkeasti ja käskyttää, antaa koiran tehdä se mitä se osaa, muuten homma kaatuu alkuunsa. Ja voe venäjä miten me tehtiinkin! Se oli NIIIIIN makeeta! Tää huusi, liikkui ja ohjasi, ja luotti koiraan. JA ME VOITETTIIN NOLLALLA! Melkein tuli itku. Miun Peetu oli niin heeno Peetu ettei paremmasta väliä. Se meni raivona ja me oltiin pari! I-HA-NAA! Enpä olisi tuollaista saldoa uskonut, kun ollaan treenattu kesän jälkeen 2 kertaa, viime keväänä pari kertaa, viimeksi kisattu huhtikuussa ja sitä edellisen kerran viime marraskuussa. Tavoitteena oli vain osallistua ja selvitä hengissä. Saldo meni hieman yli tavoitteen.
Illalla kotiin palattuamme Allison ja muu poppoo kotiutuivat myös turneeltaan. Syötiin vähän ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Kopparnäsiin katsomaan ihanaa Suomen saaristomaisemaa ja sen auringonlaskua. Samalla tuli lenkitettyä Kiti ja Wade. Olipa ihanaa nähdä taas Annea ja mutsia sekä Juu-Juuta (Nuu). Nuu oli niin elementissään meidän lauman kanssa. Heti perjantaina ovesta sisään tultuaan ryntäsi parhaan leikkikaverinsa Millin kurkkuvilloihin kiinni :-). Silti Nuu on niin systerin (ja mutsin) koira nykyisin. Se viihtyy meidän lauman kanssa mutta on jotenkin niin Annen koira. Vaikka se on "on a loan", luulen, että Annen luona on sen koti. Ei ollut epäilystäkään kenen mukaan se Kopparnäsistä lähtee.
Eilen sain ilouutisia myös Joensuun suunnasta. Kitin pentu, kasvattini Enzo (N. Tosi Kiitäjä) oli kirmannut eilen agilityssä kahteen nollavoittoon ja sai samalla menolipun kakkosiin! Te olette ihan hurjan päteviä Enzo ja Tuomas! Myös Kati laittoi viestiä Waden pennun Kyllin (Amorosan Kylli) toisesta nollasta ykkösluokassa. Ihan huippua! Hurrjasti onnea Kati!
Tänään aamulla käänsin Fabian nokan taas kohti Purinaa. Vähän erilaiset oli tunnelmat kuin eilen. Tänään tiesin jopa suurinpiirtein mitä tarvitsen mukaan. Vessassakaan (kaikkiahan kiinnostaa) en juossut ihan niin montaa kertaa. Eilinen nollavoitto toi mukaan ihanaa kihelmöintiä ja esimerkin siitä miten me ihan oikeasti pystytään siihen. Toisaalta minun piti karkottaa ajatus lähestyvästä mahdollisuudesta nousta kolmosiin ja sen mahd. aiheuttamasta paineesta. Mietin asian niin että me osataan tarpeeksi pystyäksemme siihen mutta edelleenkin meillä on tosi vähän treeniä ja kisoja takana. Funtsasin, että teemme omaa juttua niin hyvin kuin pystymme. Kunnon liikettä ja käskytystä minulta. Milli kyllä tekee. Tulokset tulee sitten sen mukaan.
Eka rata oli saman hollantilaisherran kuin eilen. Profiili jees, ei mitään mitä me ei osattaisi mutta välillä pääsi niin pirun lujaa, että mietin miten saan Millin välillä "kiinni". Milli varasti lähdössä, kele. Nousi ja köpsötteli vähän ekan riman taakse. Huomasin tämän niin myöhään etten tajunnut/voinut palauttaa koiraa enää paikoilleen. Mun mustavalkoinen kaverini lähti kuin tykin suusta tule -käskyn kuultuaan. Oli homma sitten kiinni tuosta lähdöstä tai mistä mutta olin kaksi metriä tai sekuntia tai jotain jäljessä koko pirun radan. Samasta rytmistä ei siis voi puhua. Mutta mä taistelin *on kovin ylpeä itsestään*. Mun ongelma on joskus (monesti) ollut, että kun tulee "melkein" virhe, lamaannun ja koirahan toki tekee mitä oli tekemässä, eli menee väärälle esteelle. Mutta mä taistelin koko pirun, vajaa 170m. Se ei ollut kaunista katsottavaa, onneksi tyylipisteitä ei agissa jaeta. Taistelin jopa niin hyvin, että meillä oli nolla, kunnes hätäilin esteen numero 17 riman alas IHAN TURHAAN! Nooo, elämä on. Kun tämä rata vedetään yhteen olin erityisen tyytyväinen taistelemisestani ja siitä, että tein jotain kun meinasi käydä köpelösti, enkä vain katsellut statistina, sekä siitä että Peetu meni miljooooonaaaaa. Tällä törkyradalla sijoitus 3.
Toinen rata oli Laamasen Mian käsialaa. Profiililtaan entisaikojen Eran painajainen eli paaljon pieniä/viistoja kulmia hypyille. Liukas mini (Kiti, kuinkas muuten) olisi liukastellut ties kuinka monen esteen ohi. Vaikka ohjaajan syytähän se sekin on. No, edelleen rataantutustumisessa jännitti ja/mutta tuntui siltä, ettei radassa ole mitään mitä emme osaa mutta pitää olla ajoissa, huolellinen, rohkea jne. Hyyvin teknistä, ja lujaa mennään tälläkin kertaa.
Otin kakkos-esteellä Millin niin tiukasti käteen, ettei se hypännytkään kolmosta, joka sen olisi tullut hypätä minua kohti, vaan tuli pienen pienestä raosta ko. esteiden välissä. Ohjasin koiran rauhassa (mun mittarilla) takaisin kolmoselle, josta meno jatkui. Vitonen oli puomin jälkeinen U-putki, suoraan puomin edessä. Tarkoitus oli mennä sisempään päähän, puomi syötti ulompaan. Sisemmän putken suun "vieressä" oli hyppy, kuinka ollakaan. Olin itse sijoittunut sisäpuolelle. Milli oli tässä eri etevä, saatuaan luvan lähteä puomilta se sinkosi juuri oikeaan päähän putkea. Jes! Tein keppien jälkeen valssin 180 astetta tulosuuntaan. Mun olisi pitänyt reagoida siihen, kun Millin vauhti pujottelussa hidastui, se tarvitsi apua ja vahvistusta. Ennakoin valssia vissiin liikaa ja Milli tuli pois kesken pujottelun ihan siellä lopussa. Otin kepit rauhassa alusta, kokonaan uudelleen. Tämä kerta hyvä. Koko loppuradan koira oli ihan uskomaton, haki ihan nappiin kaikki viistot, pienet hyppykulmat. Ja voi kertoa, että olin niiiiin hapoilla. Onnistuttiin nappiin jopa mulle niin vaikeassa poispäinkäännöksessä. Yhdessä (heh) vaiheessa jäin kuin tikku pas**** ja Milli luki hienosti mun vippaukset jne, tai ainakin haluan uskoa niin. Ennen loppusuoraan muistan ehtineeni ajatella, että mun on pakko jaksaa kiertää vielä tuo yksi siiveke ja tehdä pakkovalssi. Jaksoin ja sen jälkeen päästin koiran loppusuoralle. Ja Peetuhan viipotti menemään. Vähänkö ihanaa katsoa sitä (vaikka kaukaa takaa) kun se todella tietää mitä tehdään. Moon niin onnellinen mun pienestä mustavalkoisesta lollellolliesta! Tulos siis 10, silti aika vielä onneksi miinuksella noiden paljon aikaa vieneiden korjaustenkin jälkeen (voittajalla nollalla aikavirhe 4,94, muistaakseni). Sijoitus 3.
Iltasella vielä lenkki Meikon maastoissa Kirkkonummella Nadjan suosiollisella opastuksella. Mukana Nadja kera shelttein sekä Hanna ja Satu, ja allekirjoittaneelta Kiti ja Wade. Ihania maastoja! Tuhannesti kiitoksia opastuksesta ja seurasta Nadja sekä seurasta ja pennu-pennujen näytille tuomisesta taasen Hanna ja Satu! Vain hirvikärpäset lannistivat ihan vähän tunnelmaa.
Nyt tää alkaa olla sänkyvalmista kamaa. Yks juttu (tai pari) täytyy vielä mainita. Tiettekö, mulle tuli sellainen olo, että me ehkä jopa osataan _jotain_. Erityisen ilahtunut olin myös siitä, että jotkut olivat jopa ilahtuneen näköisiä tavatessaan mut piiitkästä aikaa. Jatkettiin tavallaan siitä mihin on viimeksi jääty. Ja en ollut ihan kauhean kummajainen, vaikka olen ollut niin kauan "piilossa". Vähän harmautta tuottivat ne kommentit "ai te ootte vielä kakkosissa" ja ne ihmiset joiden mukaan vain nollatuloksessa voi olla jotain/mitään hyvää. Mur. Elämä on ja kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaa. Ollaanhan me kakkosissa, kun ei niitä sertejä kukaan kotiinkaan näy kantavan, ihme homma. Tulta (vai tuulta?) päin! Ehkä mä yritän keskittyä mun ja Millin juttuun ja olla välittämästä noista. Peetu on mahtava ja me ollaan radalla kahden. Nih.
Joo, ja ihan mahtavia uutisia myös Vaasan suunnalta. Konna, Space, Gimma ja Hertz pokkasivat tänään joukkuepiirinmestaruus hopeaa! Konna (Millin äiti) uusi viimevuotisen piirinmestaruutensa tänään tulpanollalla! Olette SUPER-taitavia! Hyvä Jenni & co!
Perjantaina saimme vieraan kaukaa Ameriikan Yhdysvalloista, kun systerin vaihto-oppilassisko Allison saapui vieraaksemme. Allison on tosin asustellut vuosia Pekingissä ja ympäri ämpäri maapalloamme mutta jenkkilästä hän on aluperin kotoisin. Systeri ja mutsi olivat näyttäneet Stadin nähtävyyksiä hänelle viikolla ja lupasivat tuoda hänet katsomaan myös toisenlaista suomalaista elämää, kuin keskustaasuminen. Perjantaina syötiin paikallisia pöperöitä, sieniä ja tuoretta kalaa från Inga. Toki ohjelmaan kuului myös saunomista. Allisonin kanssa pyörähdettiin myös metsässä. Hän oli aivan ihastunut puhtaaseen ilmaan, sammaleen tolkuttomaan määrään (:-D) ja moneen muuhun sellaiseen asiaan, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Häntä ihastutti myös se kuinka voimme poimia mustikoita noin vain, sieltä sun täältä ja ne vielä maistuvat paaaaljon paremmilta kuin pensasmustikat, joihin hän on rapakon tuolla puolen tottunut. Kieltämättä illallisen kruunasi systerin mulle tuoma punaviinipullo, mun syntymävuodelta -76. Nyt viimeistään tajusin, että on viinejä ja sitten on Viinejä.
Lauantaina mutsi vei Allisonin aamu-uinnille läheiselle rannalle, mereen. Mua lukuunottamatta porukka lähti katselemaan paikallisia nähtävyyksiä, Ingå cityä (:-D onhan meillä tietty sulkku idylli täällä ja IKI-vanha kivikirkko), Tammisaarta, Fagervikin kartanomaisemia, Raaseporin linnan raunioita jne.
Tää starttasi kohti Purinalla pidettyjä agilityn syysskaboja, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ja voin kertoa, ettei ollut helppoa. Aamulla juoksin vessassa MONEEN kertaan. Mua oksetti ja pyörrytti. Meinasin jo jättää menemättä mutta järkeilin *heureka!*, että jos nyt en mene, ensi kerralla se on vielä vaikeampaa. Ihan vähän helpotti kun pääsin perille ja liikkumaan. Psyykkasin itseäni sillä, että tärkeintä on nyt vain kisata, hankkia rutiinia ja tehdä kivaa Millin kanssa yhdessä, tuloksista viis. Mietin myös miten paljon hyvää on (kaikissa) kahdessa treenikerrassa ollut. Että siltä pohjalta. Ihan kamalan paljon lämmitti mieltä nähdä Sonja ja Anna-Stina sekä muita tuttuja. Noooo, ensimmäinen startti tuli. Rataantutustumisessa rata tuntui siltä, että tiedän kyllä mitä teen. Joka oli voitto toki jo sekin. Rata oli Savikon Sepon käsialaa. Tuloksena HYL, varmaan aika monta kertaa. Milli käy kisoissa usein sen verran kuumana, että se irtoaa voimakkaammin kuin treeneissä mutta nyt näin ei käynytkään. Rutiinin puute näkyi ehkä senkin toiminnassa. Itse kuitenkin sain sen aikaan puutteellisella liikkumisella, ja mm. myöhästyneillä valsseilla (kun on jännityksessä paska jäykkänä niin on). Milli nääs tekee jotain, vaikka mä en tekis mitään. Tiettyjä hyviäkin kohtia radalla oli, mm. ei yhtään rimaa, kepit todella jees, ym. Kovasti ilahdutti, että selvisin hengissä ;-D.
Toinen rata oli hollantilaisen herran suunnittelema, aivan ihana rytmirata. Ei helppoa, vaati ohjausta alusta loppuun. Mulle tuli ihan hurjan hyvä fiilis tutustumisessa, vaikka jännitti niin maan.... Ajattelin, että nyt on PAKKO liikkua rohkeasti ja käskyttää, antaa koiran tehdä se mitä se osaa, muuten homma kaatuu alkuunsa. Ja voe venäjä miten me tehtiinkin! Se oli NIIIIIN makeeta! Tää huusi, liikkui ja ohjasi, ja luotti koiraan. JA ME VOITETTIIN NOLLALLA! Melkein tuli itku. Miun Peetu oli niin heeno Peetu ettei paremmasta väliä. Se meni raivona ja me oltiin pari! I-HA-NAA! Enpä olisi tuollaista saldoa uskonut, kun ollaan treenattu kesän jälkeen 2 kertaa, viime keväänä pari kertaa, viimeksi kisattu huhtikuussa ja sitä edellisen kerran viime marraskuussa. Tavoitteena oli vain osallistua ja selvitä hengissä. Saldo meni hieman yli tavoitteen.
Illalla kotiin palattuamme Allison ja muu poppoo kotiutuivat myös turneeltaan. Syötiin vähän ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Kopparnäsiin katsomaan ihanaa Suomen saaristomaisemaa ja sen auringonlaskua. Samalla tuli lenkitettyä Kiti ja Wade. Olipa ihanaa nähdä taas Annea ja mutsia sekä Juu-Juuta (Nuu). Nuu oli niin elementissään meidän lauman kanssa. Heti perjantaina ovesta sisään tultuaan ryntäsi parhaan leikkikaverinsa Millin kurkkuvilloihin kiinni :-). Silti Nuu on niin systerin (ja mutsin) koira nykyisin. Se viihtyy meidän lauman kanssa mutta on jotenkin niin Annen koira. Vaikka se on "on a loan", luulen, että Annen luona on sen koti. Ei ollut epäilystäkään kenen mukaan se Kopparnäsistä lähtee.
Eilen sain ilouutisia myös Joensuun suunnasta. Kitin pentu, kasvattini Enzo (N. Tosi Kiitäjä) oli kirmannut eilen agilityssä kahteen nollavoittoon ja sai samalla menolipun kakkosiin! Te olette ihan hurjan päteviä Enzo ja Tuomas! Myös Kati laittoi viestiä Waden pennun Kyllin (Amorosan Kylli) toisesta nollasta ykkösluokassa. Ihan huippua! Hurrjasti onnea Kati!
Tänään aamulla käänsin Fabian nokan taas kohti Purinaa. Vähän erilaiset oli tunnelmat kuin eilen. Tänään tiesin jopa suurinpiirtein mitä tarvitsen mukaan. Vessassakaan (kaikkiahan kiinnostaa) en juossut ihan niin montaa kertaa. Eilinen nollavoitto toi mukaan ihanaa kihelmöintiä ja esimerkin siitä miten me ihan oikeasti pystytään siihen. Toisaalta minun piti karkottaa ajatus lähestyvästä mahdollisuudesta nousta kolmosiin ja sen mahd. aiheuttamasta paineesta. Mietin asian niin että me osataan tarpeeksi pystyäksemme siihen mutta edelleenkin meillä on tosi vähän treeniä ja kisoja takana. Funtsasin, että teemme omaa juttua niin hyvin kuin pystymme. Kunnon liikettä ja käskytystä minulta. Milli kyllä tekee. Tulokset tulee sitten sen mukaan.
Eka rata oli saman hollantilaisherran kuin eilen. Profiili jees, ei mitään mitä me ei osattaisi mutta välillä pääsi niin pirun lujaa, että mietin miten saan Millin välillä "kiinni". Milli varasti lähdössä, kele. Nousi ja köpsötteli vähän ekan riman taakse. Huomasin tämän niin myöhään etten tajunnut/voinut palauttaa koiraa enää paikoilleen. Mun mustavalkoinen kaverini lähti kuin tykin suusta tule -käskyn kuultuaan. Oli homma sitten kiinni tuosta lähdöstä tai mistä mutta olin kaksi metriä tai sekuntia tai jotain jäljessä koko pirun radan. Samasta rytmistä ei siis voi puhua. Mutta mä taistelin *on kovin ylpeä itsestään*. Mun ongelma on joskus (monesti) ollut, että kun tulee "melkein" virhe, lamaannun ja koirahan toki tekee mitä oli tekemässä, eli menee väärälle esteelle. Mutta mä taistelin koko pirun, vajaa 170m. Se ei ollut kaunista katsottavaa, onneksi tyylipisteitä ei agissa jaeta. Taistelin jopa niin hyvin, että meillä oli nolla, kunnes hätäilin esteen numero 17 riman alas IHAN TURHAAN! Nooo, elämä on. Kun tämä rata vedetään yhteen olin erityisen tyytyväinen taistelemisestani ja siitä, että tein jotain kun meinasi käydä köpelösti, enkä vain katsellut statistina, sekä siitä että Peetu meni miljooooonaaaaa. Tällä törkyradalla sijoitus 3.
Toinen rata oli Laamasen Mian käsialaa. Profiililtaan entisaikojen Eran painajainen eli paaljon pieniä/viistoja kulmia hypyille. Liukas mini (Kiti, kuinkas muuten) olisi liukastellut ties kuinka monen esteen ohi. Vaikka ohjaajan syytähän se sekin on. No, edelleen rataantutustumisessa jännitti ja/mutta tuntui siltä, ettei radassa ole mitään mitä emme osaa mutta pitää olla ajoissa, huolellinen, rohkea jne. Hyyvin teknistä, ja lujaa mennään tälläkin kertaa.
Otin kakkos-esteellä Millin niin tiukasti käteen, ettei se hypännytkään kolmosta, joka sen olisi tullut hypätä minua kohti, vaan tuli pienen pienestä raosta ko. esteiden välissä. Ohjasin koiran rauhassa (mun mittarilla) takaisin kolmoselle, josta meno jatkui. Vitonen oli puomin jälkeinen U-putki, suoraan puomin edessä. Tarkoitus oli mennä sisempään päähän, puomi syötti ulompaan. Sisemmän putken suun "vieressä" oli hyppy, kuinka ollakaan. Olin itse sijoittunut sisäpuolelle. Milli oli tässä eri etevä, saatuaan luvan lähteä puomilta se sinkosi juuri oikeaan päähän putkea. Jes! Tein keppien jälkeen valssin 180 astetta tulosuuntaan. Mun olisi pitänyt reagoida siihen, kun Millin vauhti pujottelussa hidastui, se tarvitsi apua ja vahvistusta. Ennakoin valssia vissiin liikaa ja Milli tuli pois kesken pujottelun ihan siellä lopussa. Otin kepit rauhassa alusta, kokonaan uudelleen. Tämä kerta hyvä. Koko loppuradan koira oli ihan uskomaton, haki ihan nappiin kaikki viistot, pienet hyppykulmat. Ja voi kertoa, että olin niiiiin hapoilla. Onnistuttiin nappiin jopa mulle niin vaikeassa poispäinkäännöksessä. Yhdessä (heh) vaiheessa jäin kuin tikku pas**** ja Milli luki hienosti mun vippaukset jne, tai ainakin haluan uskoa niin. Ennen loppusuoraan muistan ehtineeni ajatella, että mun on pakko jaksaa kiertää vielä tuo yksi siiveke ja tehdä pakkovalssi. Jaksoin ja sen jälkeen päästin koiran loppusuoralle. Ja Peetuhan viipotti menemään. Vähänkö ihanaa katsoa sitä (vaikka kaukaa takaa) kun se todella tietää mitä tehdään. Moon niin onnellinen mun pienestä mustavalkoisesta lollellolliesta! Tulos siis 10, silti aika vielä onneksi miinuksella noiden paljon aikaa vieneiden korjaustenkin jälkeen (voittajalla nollalla aikavirhe 4,94, muistaakseni). Sijoitus 3.
Iltasella vielä lenkki Meikon maastoissa Kirkkonummella Nadjan suosiollisella opastuksella. Mukana Nadja kera shelttein sekä Hanna ja Satu, ja allekirjoittaneelta Kiti ja Wade. Ihania maastoja! Tuhannesti kiitoksia opastuksesta ja seurasta Nadja sekä seurasta ja pennu-pennujen näytille tuomisesta taasen Hanna ja Satu! Vain hirvikärpäset lannistivat ihan vähän tunnelmaa.
Nyt tää alkaa olla sänkyvalmista kamaa. Yks juttu (tai pari) täytyy vielä mainita. Tiettekö, mulle tuli sellainen olo, että me ehkä jopa osataan _jotain_. Erityisen ilahtunut olin myös siitä, että jotkut olivat jopa ilahtuneen näköisiä tavatessaan mut piiitkästä aikaa. Jatkettiin tavallaan siitä mihin on viimeksi jääty. Ja en ollut ihan kauhean kummajainen, vaikka olen ollut niin kauan "piilossa". Vähän harmautta tuottivat ne kommentit "ai te ootte vielä kakkosissa" ja ne ihmiset joiden mukaan vain nollatuloksessa voi olla jotain/mitään hyvää. Mur. Elämä on ja kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaa. Ollaanhan me kakkosissa, kun ei niitä sertejä kukaan kotiinkaan näy kantavan, ihme homma. Tulta (vai tuulta?) päin! Ehkä mä yritän keskittyä mun ja Millin juttuun ja olla välittämästä noista. Peetu on mahtava ja me ollaan radalla kahden. Nih.
Joo, ja ihan mahtavia uutisia myös Vaasan suunnalta. Konna, Space, Gimma ja Hertz pokkasivat tänään joukkuepiirinmestaruus hopeaa! Konna (Millin äiti) uusi viimevuotisen piirinmestaruutensa tänään tulpanollalla! Olette SUPER-taitavia! Hyvä Jenni & co!
maanantai 31. elokuuta 2009
Tietoliikenne on ihmeellistä
Eli jostain syystä Sadun viesti lauantailta saapui mulle vasta eilen ja Tipi sai mun blogissani kaksi mätsäritulosta viikonlopulle, kun tosiasiassa niitä oli yksi. Eli Tipi ja Zen olivat esiintyneet taasen edukseen mutta "vain" lauantaina. Eilisen mätsärin voi deletoida historiankirjoista :-). Onnittelut kuitenkin hienoista esiintymisistä!
Eilen kirmatuissa Uudenmaan piirinmestaruuksissa (agility siis kyseessä) miniluokan voiton vei meitin Kitin sisko, ihana Ä eli Ässä (Mutkis Ässä-Hihassa)! Tuhannesti onnea hienosta suorituksesta! Myös joukkueissa Hanna ja Ässä olivat voitokkaita, sillä KKK:n minijoukkue, jossa he myös starttasivat vei piirinmestaruusvoiton! Myös KKK:n maksit voittivat joukkuepiirinmestaruuden! Onnitukset kaikille asianosaisille!
Myös Millin äiti Konna ja Jenni tekivät taas hienoa työtä! Saaliina Suomen hyppyvalion arvo Seinäjoen kisojen hyppyradan voitolla! Hurjan paljon onnea Jenni! Millin täti, Konnan sisko Sitku sai eilen myös nimensä eteen uuden samaisen hyppyvaliotittelin! Onnea Sitku ja Esa! Ootte te vaan niiiiin taitavia!
Eilisen ohjelmaan kuului Millin agilitytreenit. Voe venäjä miten kivaa oli taas. Ensin terapiat Juhan ja Nadjan kanssa lämmittelylenkillä ja sitten laadukasta treeniä. Minni-Peetu oli taasen eri etevä, ja teki hommia täysillä. Mua ei tosin haittaisi jos se olisi vähän tyhmempi. Peetu nimittäin osaa lahjakkaasti ennakoida rataa ja on välillä "joo joo, kyllä mä tiedän paremmin". Treeninä tehtiin ao. linkin http://kotisivukone.fi/files/possulandia.tarinoi.fi/20090801agi3med-b.gif mukainen rata. Halusin leikata takaa kepeillä, mikä oli melko haastavaa, kun ajatellaan sekä "elämää" ennen keppejä että niiden jälkeen. Eka kerta meni reisille mutta jo toisella kerralla (muistaakseni...) homma meni nappiin. Milli tosin tuli kesken keppien pois, koska allekirjoittanut kiekaisi niin hurjat kehut *nolo*. Noooo, ainakin koira tiesi meneensä oikein pujotteluun. Homma lähti rullaamaan, kun leikkasin takana keppejä edeltävää hyppyä ennen. Olen treenannut takaaleikkauksia Millin kanssa toooosi vähän mutta kuvio oli koiralle niin selkeä, että leikatessani se ei kääntänyt edes korviaan. Hätäilyilläni onnistuin saamaan esteen numero 12 riman alas. Ihan turhaan sillä eipä tuossa kohdassa ollut kiire mihinkään. Kivasti Satu kuitenkin kommentoi, että mun eteneminen on hyvää ja rohkeaa, eikä sitä haluta pois pelottelemalla kaikella sillä mitä voi sattua. Kyllähän noita silti täytyy funtsia. Luulen, että juuri tuollaisissa kohdissa näkyy mun treenaamattomuuteni, ei hahmota tuollaisia paikkoja niin hyvin rutiinilla. Vaikka täytyy edetä reippaasti ja olla sopivan rohkea, ei kannata turhaan hätäillä. Muuten meno oli tosi mukavaa, Milli teki hyvin töitä, hyppäsi hyvin, hienot pienet tiet ja pysyi kuulolla mutta sopivan, ihanan tulisena jne. Puomin alastulo oli kyllä pariin kertaan ruma. Otti kyllä kontaktin mutta valui sieltä turhan aikaisin ilman lupaa... Mur. Homma tehtiin sitten kuitenkin kuntoon. Olin kaikkinensa taas TOSI hyvällä fiiliksellä sekä treeneissä että sieltä kotiutuessani. Ja edelleenkin :-D.
Hipin tunnaritreeni agiliitojen päätteeksi ilahdutti myös. Hippi ei tarvinnut tuttia etsiessään oikeaa kapulaa! Se on ottanut väärän kapulan suuhunsa, eikä sillä ole ollut aikomustakaan tuoda sitä Nadjalle, vaan etsinyt se suussa oikeaa kapulaa. Kun oikea on löytynyt se hylkää tutin ja kiiruhtaa oikea suussaan tuomaan sen Nadjalle. Jee!
Mietiskelin eilen myös tuota Hymyn plan B -urosjuttua ja olen tainnut tulla sellaiseen tulokseen (EHKÄ), että jätän plan B:n "hankkimatta". Jos ei natsaa, niin yritetään ensi kerralla uudestaan.
Eilen kirmatuissa Uudenmaan piirinmestaruuksissa (agility siis kyseessä) miniluokan voiton vei meitin Kitin sisko, ihana Ä eli Ässä (Mutkis Ässä-Hihassa)! Tuhannesti onnea hienosta suorituksesta! Myös joukkueissa Hanna ja Ässä olivat voitokkaita, sillä KKK:n minijoukkue, jossa he myös starttasivat vei piirinmestaruusvoiton! Myös KKK:n maksit voittivat joukkuepiirinmestaruuden! Onnitukset kaikille asianosaisille!
Myös Millin äiti Konna ja Jenni tekivät taas hienoa työtä! Saaliina Suomen hyppyvalion arvo Seinäjoen kisojen hyppyradan voitolla! Hurjan paljon onnea Jenni! Millin täti, Konnan sisko Sitku sai eilen myös nimensä eteen uuden samaisen hyppyvaliotittelin! Onnea Sitku ja Esa! Ootte te vaan niiiiin taitavia!
Eilisen ohjelmaan kuului Millin agilitytreenit. Voe venäjä miten kivaa oli taas. Ensin terapiat Juhan ja Nadjan kanssa lämmittelylenkillä ja sitten laadukasta treeniä. Minni-Peetu oli taasen eri etevä, ja teki hommia täysillä. Mua ei tosin haittaisi jos se olisi vähän tyhmempi. Peetu nimittäin osaa lahjakkaasti ennakoida rataa ja on välillä "joo joo, kyllä mä tiedän paremmin". Treeninä tehtiin ao. linkin http://kotisivukone.fi/files/possulandia.tarinoi.fi/20090801agi3med-b.gif mukainen rata. Halusin leikata takaa kepeillä, mikä oli melko haastavaa, kun ajatellaan sekä "elämää" ennen keppejä että niiden jälkeen. Eka kerta meni reisille mutta jo toisella kerralla (muistaakseni...) homma meni nappiin. Milli tosin tuli kesken keppien pois, koska allekirjoittanut kiekaisi niin hurjat kehut *nolo*. Noooo, ainakin koira tiesi meneensä oikein pujotteluun. Homma lähti rullaamaan, kun leikkasin takana keppejä edeltävää hyppyä ennen. Olen treenannut takaaleikkauksia Millin kanssa toooosi vähän mutta kuvio oli koiralle niin selkeä, että leikatessani se ei kääntänyt edes korviaan. Hätäilyilläni onnistuin saamaan esteen numero 12 riman alas. Ihan turhaan sillä eipä tuossa kohdassa ollut kiire mihinkään. Kivasti Satu kuitenkin kommentoi, että mun eteneminen on hyvää ja rohkeaa, eikä sitä haluta pois pelottelemalla kaikella sillä mitä voi sattua. Kyllähän noita silti täytyy funtsia. Luulen, että juuri tuollaisissa kohdissa näkyy mun treenaamattomuuteni, ei hahmota tuollaisia paikkoja niin hyvin rutiinilla. Vaikka täytyy edetä reippaasti ja olla sopivan rohkea, ei kannata turhaan hätäillä. Muuten meno oli tosi mukavaa, Milli teki hyvin töitä, hyppäsi hyvin, hienot pienet tiet ja pysyi kuulolla mutta sopivan, ihanan tulisena jne. Puomin alastulo oli kyllä pariin kertaan ruma. Otti kyllä kontaktin mutta valui sieltä turhan aikaisin ilman lupaa... Mur. Homma tehtiin sitten kuitenkin kuntoon. Olin kaikkinensa taas TOSI hyvällä fiiliksellä sekä treeneissä että sieltä kotiutuessani. Ja edelleenkin :-D.
Hipin tunnaritreeni agiliitojen päätteeksi ilahdutti myös. Hippi ei tarvinnut tuttia etsiessään oikeaa kapulaa! Se on ottanut väärän kapulan suuhunsa, eikä sillä ole ollut aikomustakaan tuoda sitä Nadjalle, vaan etsinyt se suussa oikeaa kapulaa. Kun oikea on löytynyt se hylkää tutin ja kiiruhtaa oikea suussaan tuomaan sen Nadjalle. Jee!
Mietiskelin eilen myös tuota Hymyn plan B -urosjuttua ja olen tainnut tulla sellaiseen tulokseen (EHKÄ), että jätän plan B:n "hankkimatta". Jos ei natsaa, niin yritetään ensi kerralla uudestaan.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Sunnuntaita
Niin se viikonloppu on taas melkein vierähtänyt.
Pihalla oon saanu eniten aikaan. Purkkien määrä on taas vähentynyt ja siirtojakin on tehty, sekä kitkemistä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain talon edessä (missä mun auto on aina parkissa) olevan "pokkauspenkin" keltaisettomaksi :-D. Siirsin siis kaikki keltakukkaiset pois. Tarha-alpi muutti saunan taakse tulleeseen uuteen penkkiin, sen tilalle Merjalta saamiani haalean vaal.pun pensasruusun juurivesoja, kultapallot (samoin kuin punavärimintut) muutti saunan vieressä olevaan penkkiin, johon ne sopii aikas hyvin. Oikee "perinnekasvien" penkki. Siinä on kultapallojen, punaväriminttujen ja kevätesikoiden lisäksi mm. lehtoakileijaa. Myös keltaisena kukkiva japaninunikko sai häädön. Tilalle törkin purppurapunalatvaa, rantatädykettä, heucheroita ja sen pensasruusun.
Seuraavana prokkiksena olis ehkä työhuoneen ikkunan edessä olevan katajapenkin duunaaminen uuteen uskoon ja uusi havupenkki. Kummastakohan sitä aloittaisi? Sit pitäisi vielä saada maahan muutamia yksittäisiä rehuja, mitä varten ei tartte varsinaisia penkkejä tehdä. Tällaisia on mm. pieni mongolianvaahteran taimi, nuokkusyreeni, punalehtiruusu, keltaheisiangervo ja punainen karviainen. Ai niin, ja ne 30 tuijan tainta... :/ Ahneella on, you know...
Eilen Anna ilahdutti minua käymällä ex tempore kylässä Blitz:n kanssa. Kiitos käynnistä Anna! Oli kiva nähdä ja jutustella!
Satu ja Hanna ovat olleet aktiivisia matsäripuuhissa. Eilen Tipi sai punaisen nauhan ja sijoittui neljänneksi. Tänään sekä Tipi että Zen ovat esiintyneet edukseen punaisten nauhojen verran. Tipille jälleen sijoitus 4.! Olivat saaneet erityiskehuja ikäänsä nähden hienosta esiintymisestä. Erikseen oli vielä kysynyt ovatko sisaruksia ja ihastellut. :-)
Illalla treenaamaan agiliitoa Millin kanssa.
Pihalla oon saanu eniten aikaan. Purkkien määrä on taas vähentynyt ja siirtojakin on tehty, sekä kitkemistä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain talon edessä (missä mun auto on aina parkissa) olevan "pokkauspenkin" keltaisettomaksi :-D. Siirsin siis kaikki keltakukkaiset pois. Tarha-alpi muutti saunan taakse tulleeseen uuteen penkkiin, sen tilalle Merjalta saamiani haalean vaal.pun pensasruusun juurivesoja, kultapallot (samoin kuin punavärimintut) muutti saunan vieressä olevaan penkkiin, johon ne sopii aikas hyvin. Oikee "perinnekasvien" penkki. Siinä on kultapallojen, punaväriminttujen ja kevätesikoiden lisäksi mm. lehtoakileijaa. Myös keltaisena kukkiva japaninunikko sai häädön. Tilalle törkin purppurapunalatvaa, rantatädykettä, heucheroita ja sen pensasruusun.
Seuraavana prokkiksena olis ehkä työhuoneen ikkunan edessä olevan katajapenkin duunaaminen uuteen uskoon ja uusi havupenkki. Kummastakohan sitä aloittaisi? Sit pitäisi vielä saada maahan muutamia yksittäisiä rehuja, mitä varten ei tartte varsinaisia penkkejä tehdä. Tällaisia on mm. pieni mongolianvaahteran taimi, nuokkusyreeni, punalehtiruusu, keltaheisiangervo ja punainen karviainen. Ai niin, ja ne 30 tuijan tainta... :/ Ahneella on, you know...
Eilen Anna ilahdutti minua käymällä ex tempore kylässä Blitz:n kanssa. Kiitos käynnistä Anna! Oli kiva nähdä ja jutustella!
Satu ja Hanna ovat olleet aktiivisia matsäripuuhissa. Eilen Tipi sai punaisen nauhan ja sijoittui neljänneksi. Tänään sekä Tipi että Zen ovat esiintyneet edukseen punaisten nauhojen verran. Tipille jälleen sijoitus 4.! Olivat saaneet erityiskehuja ikäänsä nähden hienosta esiintymisestä. Erikseen oli vielä kysynyt ovatko sisaruksia ja ihastellut. :-)
Illalla treenaamaan agiliitoa Millin kanssa.
lauantai 29. elokuuta 2009
Herätty henkiin?
Minä siis. En ole ihan varma mutta positiivisia merkkejä olis. :-)
Viimeisen viikon aikana on saatu jotain "oikeaakin" aikaan. Jeeee!
Viime sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan agilitytreeneissä, ja kyllä kannatti. Kaikki ei mennyt ihan putkeen (tarviiko?) mutta oli niin mukavaa tehdä "töitä" Millin kanssa. Muutamassa radan ja tuon koiran yhdistelmästä (ja mun "ahneudesta") syntyneessä killerikohdassa tehtiin kyllä huippusuoritukset kun vaan päätin, että me onnistutaan siinä. Meillä on suuri kunnia treenata Hillin Sadun valvovan silmän alla. Hän on tosi hyvä! Riitävästi keskustelua ja analysointia, mielipiteiden vaihtoa ja kommentteja ja sitä oikeaa tekemistä, eri tavoilla. Pidän aina itseäni huonona ohjaajana, enkä oikein syty imartelevasta kehusta. Olin niin iloinen Sadun kommenteista vaikeassa kohdassa, jonka välttämättä halusin tehdä "vaikeimman"/nopeimman kautta, vaikka tuolla koiralla ja mun kintuilla/hoksottimilla tapa suorittaa se oli tosi haastava. JA ME ONNISTUTTIIN, kahdesti! Satu ei tuominnut tuota tapaa, sanoi että ajoitus on tärkeä ja haipakkaa saa pistellä, kun aloin epäröidä, hän sanoi että yritä silti. Lisäksi keskusteltiin vaihtoehtoisista tavoista, joita voisin tuossa kohdassa käyttää. Minni-Peetu haki hienosti kepeille, nopeampaa (ja vaikeampaa) reittiä, jonka olin ensin tehnyt helpomman kautta (turhaan ;-D). Kehuin peetu-peetua kovasti. Oli ihanaa kuulla Sadulta, kuinka kehu oli nk. sydänkehu. Hän myös kommentoi, ettei mun ehkä tarvitsisi kehua kepeillä niin älyttömän paljoa/pitkään -> "tuon koiran kanssa ei radalla ehdi kauheesti hengittää. Yritä käyttää hyväksi ne kohdat jolloin voit." Ja mä kun joskus ajattelen (liukkaan minikoiran jälkeen), että Milli ei välttämättä ole kauhean nopea... Tästä saataisiin taasen aikaan keskustelu siitä miten vaikeaa on ohjata liukasta miniä, joka viettää hypyillä niin vähän aikaa ja kulkee siellä jossain alhaalla.
Tuhannet kiitokset myös meidän ihanille ryhmäläisille! Vaikka oon luuserina ollut pitkään poissa, oli kuin olisi kotiinsa tullut *kumartaa*. Normisti päivällä alkava maanantain lähestymisen aiheuttama sunnuntaistressi (tiettehän?) jäi kokonaan pois! Tiesin taas miksi harrastan agilityä! Lisäksi oli ihan mahtavaa, kun Milli teki täysillä töitä. Olen aina välillä sitä mieltä, että se ei AINA tee ihan potikat kaakossa. Jotenkin sillai bortsumaisesti "tääkin riittää". Ja kun Satu vielä sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Milliä sellaisena, ettei se tekisi täysillä.
Sunnuntai-illan fiilis jatkui vielä maanantainakin. Ilmoitin Millin neljään agilitystarttiin (kisattu viimeksi muistaakseni huhtikuussa) ja elämäni ensimmäiseen TOKO-kokeeseen *aaapuuuuva*. Nadja viime viikolla kyseli milloin meinaan sen tehdä. Kiits Nadja! En kyllä tiedä miten selviän siitä hengissä. Liikkeethän on sort of hanskassa (BH-koekin suoritettiin jo öööö yli 3 vuotta sitten) mutta mun ei tuu treenattua kun ei ole mitään deadlineja.
Maanantaina sain myös ihanan viestin, "kutsun" tiistaina pidettävään mätsäriin Stadiin. Sinne olivat lähdössä koko Elementti -pentue perheineen sekä Nadja kera shelttien. Voi elämän kevät miten sai "kasvattaja"-täti olla ylpeä pennuista ja niiden omistajista! Kaikki väittää ettei niiden kanssa ole treenattu mutta vähänpä tuota eppäilen ;-). Sen näköistä oli kehässä esiintyminen ihan joka iikalla. TipiTii vielä sijoittui sinisissä pennuissa neljänneksi! Onnea Satu ja TiipaTaapa! Tuomari kävi vielä "ihmettelemässä" pentuja aitauksessa, kommentoiden kuinka niistä olisi saanut hienon kasvattajaluokan. Näytelmähommien jälkeen järjestettiin vielä riekkumiset (ihan kuin ne ei olis tehneet sitä aina kun oli luppo-aikaa) ennen kotiin lähtöä. Ikävästi vastuuntunnoton koiranomistaja latisti tunnelmaa mutta onneksi kelleen ei jäänyt mitään pysyviä traumoja. Olipa mukavaa nähdä teidät kaikki! Tuhannet kiitokset seurasta!
Milli oli mukana mätsärissä, ja sitä ennen mulla töissä koko päivän. Peetu on duunissa niin hassu, kun joku tulee mun huoneeseen niin se ehkä juuri ja juuri kääntää korviaan tulijaa kohti. Oon aika ylpeä sen käytöksestä ja siitä ettei siitä varmana ole häiriötä kellekään (tosiasiassa suurin osa porukasta ei edes huomaa että se on paikalla). Bonuksena se toimii verenpainelääkkeenä sekä mulle, että myös joillekin muille silittelijöille. Peetu ei osallistunut mätsäriin mutta treenattiin hieman tokoa häiriössä, paikallaoloa ym. Ihan mukavasti meni. Se oli muutenkin tosi siivosti sielläkin. <3 Ai niin. Maanantaina ilmoittauduin myös Avoimen yliopiston kurssille (7op valtiotieteitä). KÄÄK! Kävin kirjastossa hakemassa yhden kurssiin liittyvän kirjan ke ja ahmaisin sitä iltasaduksi reilut sata sivua keskiviikko- ja torstai-iltoina. Jumankekka miten mielenkiintoista tekstiä. Loppuviikko onkin sitten mennyt normaaleissa touhuissa ja kukkapenkkejä tuunatessa. Eilen vietin pari tuntia omaa laatuaikaa kiertelemässä taimialeissa, kuinkas muuten. Hommasin pari haaveilemaani puskaa (keltaheisiangervo 'Dart´s Gold':n, siinä on mahtava ruska ja yhden uuden kirjavalehtisen, vpun.kukkaisen Weigelan), kaksi kpl mulle uuden sorttista Heucheraa (ne on aina yhtä ihania lehtiperennoja) ja sitten muutamia heräteostoksia (jalokärhöt 'Mrs Chalmondeley':n, joka on ihana vaaleansininen ja 'Niobe':n, joka on tumma, samettinen punainen), 30(!!!!!) tuijan aitatainta (maksoivat 5€/10kpl) ja kaksi kääpiövuorimäntyä. Toisaalta ehkä noi kaikki voisi laskea heräteostoksiksi... Paitsi tuijat, joista on puhuttu jo vaikka ja kuinka kauan. Kukahan noi kaikki tuijat kaivaisi maahan? Ai niin, kävinhän viime lauantainakin taimialekierroksella. Vantaan Backas lopetetaan, joten siellä piti käydä jäähyväispyörähdyksellä (NAM mitä Heucheroita) ja samalla tietty "parissa" muussa paikassa. Jari ei onneksi ollut kotona katsomassa, kun purin takakontin sisällön. To iltana sain duunattua saunan takana olevan uuden, lähes murheenkryyniksi (..tun peltovalvatit, voikukat ja juolavehnät) muodostuneen penkin lähes valmiiksi. Tää ei oikein tyksi keltaisista kukista ja vähän harmittaa, että siellä on nyt samassa penkissä mm. keltaista ja vaaleanpunaista *yöks*. Täytyy "toivoa" ettei ne ihan kauheesti kuki samaan aikaan. Ja ainahan sitä voi siirtojuoksutella... Purkkiarmeija siis pieneni merkittävästi. Vaikka onhan noita vielä. *nolo* Ja tää vielä ajatteli soittavansa Virkkalan MultaSormeen, josko siellä olisi ale... Haluis vielä 'Black Beauty' mustaseljan (se on ihana lähes mustalehtinen selja, joka kukkii alkukesästä ihan haalean vaaleapunaisin kukin, jotka ovat isoissa tertuissa) ja 'Tiger Eye's' samettisumakin. Ja onhan niillä siellä jotain kivoja ruusupensaita, havuja ja perennojakin...
Koira-asiaakin vielä. Tarkoitus on astuttaa Hymy (Firabellen Hymy), Haaviston perheessä asustava sijoitusnarttuni sen seuraavasta juoksusta. Uros on valittu jo "kauan" sitten (eeeehana JV -08 Trickteam Roger Rabbit, Särö, häbäbäbä-mies) mutta mulla on ollut tapana (just, pentueitahan on tosi paljon...) valita myös plan-B -uros, jos jokin menee mönkään. Ja kuten tavallista, mikään ei kelpaa. Täydellistähän ei olekaan, ei narttuja eikä uroksia. Oon sen suhteen nyt ihan umpikujassa. Hyviä ehdotuksia saapi esittää! Josko mulla ei ole tullut joku mieleen, mikä on hyvinkin mahdollista. Ja juoksuthan voi tulla milloin vain.
Viimeisen viikon aikana on saatu jotain "oikeaakin" aikaan. Jeeee!
Viime sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan agilitytreeneissä, ja kyllä kannatti. Kaikki ei mennyt ihan putkeen (tarviiko?) mutta oli niin mukavaa tehdä "töitä" Millin kanssa. Muutamassa radan ja tuon koiran yhdistelmästä (ja mun "ahneudesta") syntyneessä killerikohdassa tehtiin kyllä huippusuoritukset kun vaan päätin, että me onnistutaan siinä. Meillä on suuri kunnia treenata Hillin Sadun valvovan silmän alla. Hän on tosi hyvä! Riitävästi keskustelua ja analysointia, mielipiteiden vaihtoa ja kommentteja ja sitä oikeaa tekemistä, eri tavoilla. Pidän aina itseäni huonona ohjaajana, enkä oikein syty imartelevasta kehusta. Olin niin iloinen Sadun kommenteista vaikeassa kohdassa, jonka välttämättä halusin tehdä "vaikeimman"/nopeimman kautta, vaikka tuolla koiralla ja mun kintuilla/hoksottimilla tapa suorittaa se oli tosi haastava. JA ME ONNISTUTTIIN, kahdesti! Satu ei tuominnut tuota tapaa, sanoi että ajoitus on tärkeä ja haipakkaa saa pistellä, kun aloin epäröidä, hän sanoi että yritä silti. Lisäksi keskusteltiin vaihtoehtoisista tavoista, joita voisin tuossa kohdassa käyttää. Minni-Peetu haki hienosti kepeille, nopeampaa (ja vaikeampaa) reittiä, jonka olin ensin tehnyt helpomman kautta (turhaan ;-D). Kehuin peetu-peetua kovasti. Oli ihanaa kuulla Sadulta, kuinka kehu oli nk. sydänkehu. Hän myös kommentoi, ettei mun ehkä tarvitsisi kehua kepeillä niin älyttömän paljoa/pitkään -> "tuon koiran kanssa ei radalla ehdi kauheesti hengittää. Yritä käyttää hyväksi ne kohdat jolloin voit." Ja mä kun joskus ajattelen (liukkaan minikoiran jälkeen), että Milli ei välttämättä ole kauhean nopea... Tästä saataisiin taasen aikaan keskustelu siitä miten vaikeaa on ohjata liukasta miniä, joka viettää hypyillä niin vähän aikaa ja kulkee siellä jossain alhaalla.
Tuhannet kiitokset myös meidän ihanille ryhmäläisille! Vaikka oon luuserina ollut pitkään poissa, oli kuin olisi kotiinsa tullut *kumartaa*. Normisti päivällä alkava maanantain lähestymisen aiheuttama sunnuntaistressi (tiettehän?) jäi kokonaan pois! Tiesin taas miksi harrastan agilityä! Lisäksi oli ihan mahtavaa, kun Milli teki täysillä töitä. Olen aina välillä sitä mieltä, että se ei AINA tee ihan potikat kaakossa. Jotenkin sillai bortsumaisesti "tääkin riittää". Ja kun Satu vielä sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Milliä sellaisena, ettei se tekisi täysillä.
Sunnuntai-illan fiilis jatkui vielä maanantainakin. Ilmoitin Millin neljään agilitystarttiin (kisattu viimeksi muistaakseni huhtikuussa) ja elämäni ensimmäiseen TOKO-kokeeseen *aaapuuuuva*. Nadja viime viikolla kyseli milloin meinaan sen tehdä. Kiits Nadja! En kyllä tiedä miten selviän siitä hengissä. Liikkeethän on sort of hanskassa (BH-koekin suoritettiin jo öööö yli 3 vuotta sitten) mutta mun ei tuu treenattua kun ei ole mitään deadlineja.
Maanantaina sain myös ihanan viestin, "kutsun" tiistaina pidettävään mätsäriin Stadiin. Sinne olivat lähdössä koko Elementti -pentue perheineen sekä Nadja kera shelttien. Voi elämän kevät miten sai "kasvattaja"-täti olla ylpeä pennuista ja niiden omistajista! Kaikki väittää ettei niiden kanssa ole treenattu mutta vähänpä tuota eppäilen ;-). Sen näköistä oli kehässä esiintyminen ihan joka iikalla. TipiTii vielä sijoittui sinisissä pennuissa neljänneksi! Onnea Satu ja TiipaTaapa! Tuomari kävi vielä "ihmettelemässä" pentuja aitauksessa, kommentoiden kuinka niistä olisi saanut hienon kasvattajaluokan. Näytelmähommien jälkeen järjestettiin vielä riekkumiset (ihan kuin ne ei olis tehneet sitä aina kun oli luppo-aikaa) ennen kotiin lähtöä. Ikävästi vastuuntunnoton koiranomistaja latisti tunnelmaa mutta onneksi kelleen ei jäänyt mitään pysyviä traumoja. Olipa mukavaa nähdä teidät kaikki! Tuhannet kiitokset seurasta!
Milli oli mukana mätsärissä, ja sitä ennen mulla töissä koko päivän. Peetu on duunissa niin hassu, kun joku tulee mun huoneeseen niin se ehkä juuri ja juuri kääntää korviaan tulijaa kohti. Oon aika ylpeä sen käytöksestä ja siitä ettei siitä varmana ole häiriötä kellekään (tosiasiassa suurin osa porukasta ei edes huomaa että se on paikalla). Bonuksena se toimii verenpainelääkkeenä sekä mulle, että myös joillekin muille silittelijöille. Peetu ei osallistunut mätsäriin mutta treenattiin hieman tokoa häiriössä, paikallaoloa ym. Ihan mukavasti meni. Se oli muutenkin tosi siivosti sielläkin. <3 Ai niin. Maanantaina ilmoittauduin myös Avoimen yliopiston kurssille (7op valtiotieteitä). KÄÄK! Kävin kirjastossa hakemassa yhden kurssiin liittyvän kirjan ke ja ahmaisin sitä iltasaduksi reilut sata sivua keskiviikko- ja torstai-iltoina. Jumankekka miten mielenkiintoista tekstiä. Loppuviikko onkin sitten mennyt normaaleissa touhuissa ja kukkapenkkejä tuunatessa. Eilen vietin pari tuntia omaa laatuaikaa kiertelemässä taimialeissa, kuinkas muuten. Hommasin pari haaveilemaani puskaa (keltaheisiangervo 'Dart´s Gold':n, siinä on mahtava ruska ja yhden uuden kirjavalehtisen, vpun.kukkaisen Weigelan), kaksi kpl mulle uuden sorttista Heucheraa (ne on aina yhtä ihania lehtiperennoja) ja sitten muutamia heräteostoksia (jalokärhöt 'Mrs Chalmondeley':n, joka on ihana vaaleansininen ja 'Niobe':n, joka on tumma, samettinen punainen), 30(!!!!!) tuijan aitatainta (maksoivat 5€/10kpl) ja kaksi kääpiövuorimäntyä. Toisaalta ehkä noi kaikki voisi laskea heräteostoksiksi... Paitsi tuijat, joista on puhuttu jo vaikka ja kuinka kauan. Kukahan noi kaikki tuijat kaivaisi maahan? Ai niin, kävinhän viime lauantainakin taimialekierroksella. Vantaan Backas lopetetaan, joten siellä piti käydä jäähyväispyörähdyksellä (NAM mitä Heucheroita) ja samalla tietty "parissa" muussa paikassa. Jari ei onneksi ollut kotona katsomassa, kun purin takakontin sisällön. To iltana sain duunattua saunan takana olevan uuden, lähes murheenkryyniksi (..tun peltovalvatit, voikukat ja juolavehnät) muodostuneen penkin lähes valmiiksi. Tää ei oikein tyksi keltaisista kukista ja vähän harmittaa, että siellä on nyt samassa penkissä mm. keltaista ja vaaleanpunaista *yöks*. Täytyy "toivoa" ettei ne ihan kauheesti kuki samaan aikaan. Ja ainahan sitä voi siirtojuoksutella... Purkkiarmeija siis pieneni merkittävästi. Vaikka onhan noita vielä. *nolo* Ja tää vielä ajatteli soittavansa Virkkalan MultaSormeen, josko siellä olisi ale... Haluis vielä 'Black Beauty' mustaseljan (se on ihana lähes mustalehtinen selja, joka kukkii alkukesästä ihan haalean vaaleapunaisin kukin, jotka ovat isoissa tertuissa) ja 'Tiger Eye's' samettisumakin. Ja onhan niillä siellä jotain kivoja ruusupensaita, havuja ja perennojakin...
Koira-asiaakin vielä. Tarkoitus on astuttaa Hymy (Firabellen Hymy), Haaviston perheessä asustava sijoitusnarttuni sen seuraavasta juoksusta. Uros on valittu jo "kauan" sitten (eeeehana JV -08 Trickteam Roger Rabbit, Särö, häbäbäbä-mies) mutta mulla on ollut tapana (just, pentueitahan on tosi paljon...) valita myös plan-B -uros, jos jokin menee mönkään. Ja kuten tavallista, mikään ei kelpaa. Täydellistähän ei olekaan, ei narttuja eikä uroksia. Oon sen suhteen nyt ihan umpikujassa. Hyviä ehdotuksia saapi esittää! Josko mulla ei ole tullut joku mieleen, mikä on hyvinkin mahdollista. Ja juoksuthan voi tulla milloin vain.
torstai 20. elokuuta 2009
Kaverit kerkiää
Jotkut ne on uskomattoman aikaansaavia...
Hippi nääs voitti eilen julkkisagilityn Suomen mestaruuden! ;-D Tämä tästä vielä puuttui. Huippuhienoa Hippi! Ja Nadja! Vaikket tällä kertaa itse ohjannutkaan niin kunnia kuuluu silti sulle!
Hanna ja Zen olivat olleet taasen kauneuskilpailuissa. Mätsärin tuloksena tällä kertaa pentujen neljäs sija! Huippua Hanna ja kaunis (vai pitäisikö sanoa komea?) Zembalo!
Hippi nääs voitti eilen julkkisagilityn Suomen mestaruuden! ;-D Tämä tästä vielä puuttui. Huippuhienoa Hippi! Ja Nadja! Vaikket tällä kertaa itse ohjannutkaan niin kunnia kuuluu silti sulle!
Hanna ja Zen olivat olleet taasen kauneuskilpailuissa. Mätsärin tuloksena tällä kertaa pentujen neljäs sija! Huippua Hanna ja kaunis (vai pitäisikö sanoa komea?) Zembalo!
maanantai 17. elokuuta 2009
Ei riittänyt että Hippi ja Nadja
olivat taitavia lauantaina, vaan eilenkin pukkasi vielä upeita suorituksia. Ihmekös tuo. Taitaviahan he ovat.
Oulussa järkättiin shelttien tokomestaruuksien lisäksi myös agilitymestaruudet. Agilityn vuoro oli eilen. Hippi ja Nadja nappasivat kahdelta viralliselta radalta nollat, sijoituksin 2. ja 3.! 2. sijan kruunasi vielä hyppyserti! Kirsikkana kakussa oli vielä finaalirata, jonka tuloksena he sijoittuivat shelttien agilitymestaruuksissa sijalle 3!
Aivan mielettömän hienoa työtä! Eipä ollut turha Oulun keikka. Tuhannesti onnea vielä kertaalleen!
Onnittelut myös muille shelttimestaruuksissa menestyneille!
Oulussa järkättiin shelttien tokomestaruuksien lisäksi myös agilitymestaruudet. Agilityn vuoro oli eilen. Hippi ja Nadja nappasivat kahdelta viralliselta radalta nollat, sijoituksin 2. ja 3.! 2. sijan kruunasi vielä hyppyserti! Kirsikkana kakussa oli vielä finaalirata, jonka tuloksena he sijoittuivat shelttien agilitymestaruuksissa sijalle 3!
Aivan mielettömän hienoa työtä! Eipä ollut turha Oulun keikka. Tuhannesti onnea vielä kertaalleen!
Onnittelut myös muille shelttimestaruuksissa menestyneille!
lauantai 15. elokuuta 2009
Ihana lauantai!
Aamulla sain nukkua pitkään. Jari tuli herättelemään mua puoli kymmeneltä ja patistelemaan Tampesterinreissuun. Pääsin jopa kohtuullisen pikaisesti liikenteeseen. Jenni oli Katin kanssa kisaamassa Tampereella ja sain haettua Millin siis "hieman" lähempää kuin Vaasasta. Olin etukäteen stressannu, että mitä jos Milli ei ilahtuisikaan mun näkemisestä (tiedetään, olen huonoitsetuntoinen nuija...). No, onneksi pelkoni oli turha. Minni-Peetu tuli autosta ja kiehnäsi ja "kiljui" (haukkui). Ei kovin hyvää käytöstä mutta ilahdutti minua. Hetken aikaa höpötettiin kuulumisia ja sitten suuntasin takaisin kotia kohti.
Jo menomatkalla sain ensimmäisen kovin ilahduttavan puhelun. Hanna soitti kuinka heillä oli tänään ollut Zen:n (Nappulavaaran Maa) oma päivä. Olivat suunnanneet juuri rokotuksensa saaneen pikkumiehen kanssa Vihtiin mätsäriin. Äijä oli esiintynyt kuulemma aivan super-hienosti! Vaikka muut pennut olivat riekkuneet ja tulleet hännän alle, ei poitsu edes kääntynyt katsomaan vaan teki sillä hetkellä sille osoitettua "työtä" eli seisoi hievahtamatta ja tuijotti namia :-D. Suloinen, tomera, pieni mies! Tuloksena pentujen viides sija. Onnittelut Hanna ja Zen!
Kisapaikalla ollessani oli puhelimeeni ilmaantunut mahtava viesti. Hippi (TK1, agi Piirm 3 Nappulavaaran Ensi-Ilta) oli tokoillut Nadjan kanssa avoimessa luokassa ykköstuloksen ja luokkavoiton! Kisa oli samalla shelttien tokomestaruus, jonka he voittivat! Hippi sai myös tittelin TK2 ja "pakollisen" siirron voittajaluokkaan! Jumankekka miten pätevä pari!
Iltapäivällä pari työskenteli vielä yhden agilityradan verran. Tuloksena 0 ja sijoitus 2. Mahtava päivä teillä! Tsempit huomisille radoille!
Seuraavana sain puhelun Tuomakselta. Tuomas ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) olivat ansainneet ensimmäisen merkinnän agilityn kilpailukirjaan; 0-voitto! Aikakin oli hulppea, toiseksi tullutta yli 20sek nopeampi! Onnea, onnea Tuomas ja Enzo! Ihanaa, että olette niin hyvä pari ja Enzo tekee agilityä niin mielellään!
Tässä iltasella kuulin vielä, että meidän papan, Waden (Springrotin Gibson) ja Kiran (ch Sunsweet Blues Baby) jälkeläinen, Pilvimarjan -kennelin kasvatti P. Kiwa Kundi alias Luka, oli osoittanut kykyjään hienosti paimennushommissa! Onnittelut hienosta työstä Tiina ja Luka! Onnittelut myös kasvattaja Sirpalle!
Kaiken kaikkiaan hieno päivä!
Millillä oli reissussa vähän "pissa noussut päähän"... Se purjehti ovesta sisään ja kun Kiti ja Wade tulivat sitä tervehtimään se nosti hännän ja korvat ja alkoi murista. Jumankekka! Lopetti kyllä heti, kun sanoin sille etten moista menoa suvaitse. Sittemmin on ollut ihan siivosti. Katselee shelttejä "halveksuen". Jotenkin Millin poissaollessa, ja nyt sen palattua, huomaan entistäkin selvemmin miten se on meidän koirista se arvoasteikossa ylinnä oleva. Kivaa että lauma on taasen kasassa!
Jo menomatkalla sain ensimmäisen kovin ilahduttavan puhelun. Hanna soitti kuinka heillä oli tänään ollut Zen:n (Nappulavaaran Maa) oma päivä. Olivat suunnanneet juuri rokotuksensa saaneen pikkumiehen kanssa Vihtiin mätsäriin. Äijä oli esiintynyt kuulemma aivan super-hienosti! Vaikka muut pennut olivat riekkuneet ja tulleet hännän alle, ei poitsu edes kääntynyt katsomaan vaan teki sillä hetkellä sille osoitettua "työtä" eli seisoi hievahtamatta ja tuijotti namia :-D. Suloinen, tomera, pieni mies! Tuloksena pentujen viides sija. Onnittelut Hanna ja Zen!
Kisapaikalla ollessani oli puhelimeeni ilmaantunut mahtava viesti. Hippi (TK1, agi Piirm 3 Nappulavaaran Ensi-Ilta) oli tokoillut Nadjan kanssa avoimessa luokassa ykköstuloksen ja luokkavoiton! Kisa oli samalla shelttien tokomestaruus, jonka he voittivat! Hippi sai myös tittelin TK2 ja "pakollisen" siirron voittajaluokkaan! Jumankekka miten pätevä pari!
Iltapäivällä pari työskenteli vielä yhden agilityradan verran. Tuloksena 0 ja sijoitus 2. Mahtava päivä teillä! Tsempit huomisille radoille!
Seuraavana sain puhelun Tuomakselta. Tuomas ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) olivat ansainneet ensimmäisen merkinnän agilityn kilpailukirjaan; 0-voitto! Aikakin oli hulppea, toiseksi tullutta yli 20sek nopeampi! Onnea, onnea Tuomas ja Enzo! Ihanaa, että olette niin hyvä pari ja Enzo tekee agilityä niin mielellään!
Tässä iltasella kuulin vielä, että meidän papan, Waden (Springrotin Gibson) ja Kiran (ch Sunsweet Blues Baby) jälkeläinen, Pilvimarjan -kennelin kasvatti P. Kiwa Kundi alias Luka, oli osoittanut kykyjään hienosti paimennushommissa! Onnittelut hienosta työstä Tiina ja Luka! Onnittelut myös kasvattaja Sirpalle!
Kaiken kaikkiaan hieno päivä!
Millillä oli reissussa vähän "pissa noussut päähän"... Se purjehti ovesta sisään ja kun Kiti ja Wade tulivat sitä tervehtimään se nosti hännän ja korvat ja alkoi murista. Jumankekka! Lopetti kyllä heti, kun sanoin sille etten moista menoa suvaitse. Sittemmin on ollut ihan siivosti. Katselee shelttejä "halveksuen". Jotenkin Millin poissaollessa, ja nyt sen palattua, huomaan entistäkin selvemmin miten se on meidän koirista se arvoasteikossa ylinnä oleva. Kivaa että lauma on taasen kasassa!
lauantai 8. elokuuta 2009
No niin
jatketaan.
Olipa ihanaa nähdä Jenniä ja Markoa laumoineen piiiiiitkästä aikaa. Oli niin antoisaa jutskata naamatusten. Jahka kahvit oli juotu ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettu (ja Milli tuntui olevan ok), jatkoin matkaa kohti Seinäjokea. Sain Miiralta ja Tonylta jälleen vieraanvaraisen vastaanoton. Koirat olivat myös ihania kuten aina. Sääppä jopa heilutti mulle häntää. Ja aamulla nuoli mun naamaa!! Kiitos saunasta, sapuskasta ja hyvästä seurasta! Kyllä maailma on taasen parempi paikka!
Sain heti tiistai-iltana Jenniltä viestin, että hyvin menee. Se lämmitti kovasti mieltä. Jenni oli laittanut kuviakin Facebookiin, tippahan siinä tuli silmään kun katsoi Minni-Peetua netin kautta.
Paluumatka sujui samoissa pysähtymisien merkeissä kuin menokin. Väsymys tosin alkoi jo painaa.
Torstaina oli Madonnan keikan vuoro. Kyllä on popin kuningatar kondiksessa. Madonnan vanhat biisit on enemmän mun makuun kuin uudet mutta jostain kumman syystä sitä osasi jopa sanoja jonkin verran. Ja olihan se hieno show. Mun positiiviseksi yllätyksekseni järjestelyt toimivat ERINOMAISESTI. Jo mennessä ahdisti se loputon jonottaminen ja tungos mutta sitä ei juuri ollut, vaikka kentälle ahtautui 85 tuhatta ihmistä. Ainoa paikka johon sai varsinaisesti jonottaa oli anniskelualue ;-).
Systeri tarjosi mulle yösijan. Oli luksusta köpsötellä Jätkänsaaresta Lönkalle petiin! Tuhannet kiitokset Anne! Jutut jäi kyllä kesken.
Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt normien touhujen (Eliaksen, Kitin ja Waden kanssa hömpöttelyt) lisäksi pihalla kaivuuhommissa. Yksi uusi penkki on syntynyt (yllättävän rivakasti...), talon ja saunan välissä olevan "katajapenkin" laajennuksena. Tänään sain maahan jo ruusuorapihlajan, 'Margaret Hunt' -kärhön sen juurelle, kellokuusaman ja saksankärhön, sekä siirsin yhden kookkaan Hostan. Rivistössä kuopankaivajaa odottavat vielä 'Schneewitchen' -köynnösruusu (valkoinen), 'Eriostemon' -kellokärhö, 'Comtesse de Bauchaud' -jalokärhö, helmipensas, 'Mme Plantier' sekä 'Rosa Mundi' -pensasruusut. Sit tarttee taas pysähtyä miettimään mitä seuraavaksi. Saanpahan purkkiarmeijaa vähemmäksi(!!). Tosin homma vaatii vähän vanhojen siirtojuoksutteluja samalla. Olemassa oleva "katajapenkki" ei allekirjoittanutta tyydytä. Kaikki kyllä rehottaa eli sikäli ok. Kasvien sijoittelut ja sitä kautta visuaalinen ilme ei vaan oikein natsaa. Olis kiva nähdäkin suurin osa rehuista. Ei samasta suunnasta mutta edes jostain. Vähän hankaluutta tekee penkin vuorokauden aikoina voimakkaasti vaihtelevat valo-olosuhteet ja kohtuullisen kuiva maa (on itsessään ihan hiekkaa).
Melkoinen järkytys oli kun kasvilistaa päivittäessäni huomasin sen sisältävän yli 680 lajiketta :-O. Se ei ole moneen verrattuna paljoa... Yhdelläkin fylli-"tutulla" on pelkkiä alppiruusuja oli 10 000 lajiketta. Mulle se on kuitenkin aika paljon. Sisältää siis kaikki, puuvartiset ja perennat sekä suurimman osan orkideoista ja muista sisärehuista. Joitain yksittäisiä puuttuu, samoin kuin suurin osa tällä tontilla luonnonvaraisesti kasvavista.
Riittää jo jauhanta rehuista. Annoin Jennille luvan treenata Millin kanssa (olen yleensä huono "lainailemaan" koiriani). Jenni tuntee bortsut hyvin ja osaa varmasti toimia Millin kanssa (tuhannesti paremmin kuin mä!!). Treenaaminen kertoo myös koiran luonteesta enemmän kuin pelkkä oleilu. Ja ajattelin Jennin voivan myös ottaa kantaa siihen, kun musta joskus tuntuu ettei Milli aina tee täysillä, onko paras lääke käskytys vai kannustus. Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä ensimmäisen treenin antiin ja sanoi treeneissä kuoriutuneen "sen oikean" Millin. :-) Mielenkiinnolla odotan lisäraporttia.
On täällä vaan tyhjää, kun on vain kaksi koiraa. Wade on niin älyttömän rauhallinen kotioloissa ja Kitikin ottaa iisimmin Millin poissaollessa. Kukaan ei lähde mukaan Kitin "sinkoiluun". Toisaalta ne on vielä enemmän iholla, kun "kuningatar" on poissa. Mun pienet murut!
Olipa ihanaa nähdä Jenniä ja Markoa laumoineen piiiiiitkästä aikaa. Oli niin antoisaa jutskata naamatusten. Jahka kahvit oli juotu ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettu (ja Milli tuntui olevan ok), jatkoin matkaa kohti Seinäjokea. Sain Miiralta ja Tonylta jälleen vieraanvaraisen vastaanoton. Koirat olivat myös ihania kuten aina. Sääppä jopa heilutti mulle häntää. Ja aamulla nuoli mun naamaa!! Kiitos saunasta, sapuskasta ja hyvästä seurasta! Kyllä maailma on taasen parempi paikka!
Sain heti tiistai-iltana Jenniltä viestin, että hyvin menee. Se lämmitti kovasti mieltä. Jenni oli laittanut kuviakin Facebookiin, tippahan siinä tuli silmään kun katsoi Minni-Peetua netin kautta.
Paluumatka sujui samoissa pysähtymisien merkeissä kuin menokin. Väsymys tosin alkoi jo painaa.
Torstaina oli Madonnan keikan vuoro. Kyllä on popin kuningatar kondiksessa. Madonnan vanhat biisit on enemmän mun makuun kuin uudet mutta jostain kumman syystä sitä osasi jopa sanoja jonkin verran. Ja olihan se hieno show. Mun positiiviseksi yllätyksekseni järjestelyt toimivat ERINOMAISESTI. Jo mennessä ahdisti se loputon jonottaminen ja tungos mutta sitä ei juuri ollut, vaikka kentälle ahtautui 85 tuhatta ihmistä. Ainoa paikka johon sai varsinaisesti jonottaa oli anniskelualue ;-).
Systeri tarjosi mulle yösijan. Oli luksusta köpsötellä Jätkänsaaresta Lönkalle petiin! Tuhannet kiitokset Anne! Jutut jäi kyllä kesken.
Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt normien touhujen (Eliaksen, Kitin ja Waden kanssa hömpöttelyt) lisäksi pihalla kaivuuhommissa. Yksi uusi penkki on syntynyt (yllättävän rivakasti...), talon ja saunan välissä olevan "katajapenkin" laajennuksena. Tänään sain maahan jo ruusuorapihlajan, 'Margaret Hunt' -kärhön sen juurelle, kellokuusaman ja saksankärhön, sekä siirsin yhden kookkaan Hostan. Rivistössä kuopankaivajaa odottavat vielä 'Schneewitchen' -köynnösruusu (valkoinen), 'Eriostemon' -kellokärhö, 'Comtesse de Bauchaud' -jalokärhö, helmipensas, 'Mme Plantier' sekä 'Rosa Mundi' -pensasruusut. Sit tarttee taas pysähtyä miettimään mitä seuraavaksi. Saanpahan purkkiarmeijaa vähemmäksi(!!). Tosin homma vaatii vähän vanhojen siirtojuoksutteluja samalla. Olemassa oleva "katajapenkki" ei allekirjoittanutta tyydytä. Kaikki kyllä rehottaa eli sikäli ok. Kasvien sijoittelut ja sitä kautta visuaalinen ilme ei vaan oikein natsaa. Olis kiva nähdäkin suurin osa rehuista. Ei samasta suunnasta mutta edes jostain. Vähän hankaluutta tekee penkin vuorokauden aikoina voimakkaasti vaihtelevat valo-olosuhteet ja kohtuullisen kuiva maa (on itsessään ihan hiekkaa).
Melkoinen järkytys oli kun kasvilistaa päivittäessäni huomasin sen sisältävän yli 680 lajiketta :-O. Se ei ole moneen verrattuna paljoa... Yhdelläkin fylli-"tutulla" on pelkkiä alppiruusuja oli 10 000 lajiketta. Mulle se on kuitenkin aika paljon. Sisältää siis kaikki, puuvartiset ja perennat sekä suurimman osan orkideoista ja muista sisärehuista. Joitain yksittäisiä puuttuu, samoin kuin suurin osa tällä tontilla luonnonvaraisesti kasvavista.
Riittää jo jauhanta rehuista. Annoin Jennille luvan treenata Millin kanssa (olen yleensä huono "lainailemaan" koiriani). Jenni tuntee bortsut hyvin ja osaa varmasti toimia Millin kanssa (tuhannesti paremmin kuin mä!!). Treenaaminen kertoo myös koiran luonteesta enemmän kuin pelkkä oleilu. Ja ajattelin Jennin voivan myös ottaa kantaa siihen, kun musta joskus tuntuu ettei Milli aina tee täysillä, onko paras lääke käskytys vai kannustus. Jenni vaikutti ihan tyytyväiseltä ensimmäisen treenin antiin ja sanoi treeneissä kuoriutuneen "sen oikean" Millin. :-) Mielenkiinnolla odotan lisäraporttia.
On täällä vaan tyhjää, kun on vain kaksi koiraa. Wade on niin älyttömän rauhallinen kotioloissa ja Kitikin ottaa iisimmin Millin poissaollessa. Kukaan ei lähde mukaan Kitin "sinkoiluun". Toisaalta ne on vielä enemmän iholla, kun "kuningatar" on poissa. Mun pienet murut!
Onhan ollut viimeinen kokonainen lomaviikko
Aika paljon on ehtinyt tapahtua.
Tiistaina tosiaan starttasin kohti Vaasaa ja Jenniä ja Markoa. Milli meni siis reiluksi viikoksi tutustumaan paikkoihin. Ajelin sillai "lomameiningillä". Olin ollut kolme tuntia reissussa, kun pääsin jatkamaan matkaa Forssasta (menin Porin kautta "vaihteluksi"). Pysähdyin muutamassa taimikaupassa ;-D. Oon yleensä aika reipas kuski eli matkan hidastelut ei johtuneet nysväämisestä. Hyvin vähissä oli kuitenkin shoppailut sillä koko matkan saldona oli viisi (!) perennan tainta. Takaisin tullessa en edes pysähtynyt Idea Parkissa uhkailuistani huolimatta.
Enivei, Milli oli hassu kun päästiin perille. Se piti melkein käskeä ulos autosta. Kävi kuitenkin heti lipsuttamassa Jennin ja Markon. Ensin päästettiin Loox tulokasta katsomaan. Milli murisi sille niskakarvat pystyssä. Outoa. Lopetti kyllä kun käskettiin, eikä kyllä tehnyt elettäkään että olisi tehnyt Looxorioukselle mitään. Pörisi vain. Loox tuli mua liekuttamaan Millin sijaan. Käskin M:n pois, ettei sen ole tarve "suojella" mua ;-). Hertz sai aavistuksen lievemmän kohtelun. Sille vain huomautettiin kevyesti jos se alkoi liian tungettelevaiseksi. Mutta oksat pois, kun grand old Lady Spooky tuli paikalle! Milli ryömi sen edessä vaikkei Spooky milläänlailla aktiivisesti osoittanut olevansa kuningatar. Vähänkö taitava Minni-Peetu! Milli heittäytyi selälleen ja seistessäänkin oli häntä koipien välissä. En ole koskaan ennen nähnyt sen alistuvan kellekään noin. Vain yhdelle koiralle se on aiemmin aktiivisesti alistunut, dogo canario Timon:lle. Silloinkaan se ei heittäytynyt selälleen.
Tää jatkais tarinointia myöhemmin... Poika vaatii palvelua.
Tiistaina tosiaan starttasin kohti Vaasaa ja Jenniä ja Markoa. Milli meni siis reiluksi viikoksi tutustumaan paikkoihin. Ajelin sillai "lomameiningillä". Olin ollut kolme tuntia reissussa, kun pääsin jatkamaan matkaa Forssasta (menin Porin kautta "vaihteluksi"). Pysähdyin muutamassa taimikaupassa ;-D. Oon yleensä aika reipas kuski eli matkan hidastelut ei johtuneet nysväämisestä. Hyvin vähissä oli kuitenkin shoppailut sillä koko matkan saldona oli viisi (!) perennan tainta. Takaisin tullessa en edes pysähtynyt Idea Parkissa uhkailuistani huolimatta.
Enivei, Milli oli hassu kun päästiin perille. Se piti melkein käskeä ulos autosta. Kävi kuitenkin heti lipsuttamassa Jennin ja Markon. Ensin päästettiin Loox tulokasta katsomaan. Milli murisi sille niskakarvat pystyssä. Outoa. Lopetti kyllä kun käskettiin, eikä kyllä tehnyt elettäkään että olisi tehnyt Looxorioukselle mitään. Pörisi vain. Loox tuli mua liekuttamaan Millin sijaan. Käskin M:n pois, ettei sen ole tarve "suojella" mua ;-). Hertz sai aavistuksen lievemmän kohtelun. Sille vain huomautettiin kevyesti jos se alkoi liian tungettelevaiseksi. Mutta oksat pois, kun grand old Lady Spooky tuli paikalle! Milli ryömi sen edessä vaikkei Spooky milläänlailla aktiivisesti osoittanut olevansa kuningatar. Vähänkö taitava Minni-Peetu! Milli heittäytyi selälleen ja seistessäänkin oli häntä koipien välissä. En ole koskaan ennen nähnyt sen alistuvan kellekään noin. Vain yhdelle koiralle se on aiemmin aktiivisesti alistunut, dogo canario Timon:lle. Silloinkaan se ei heittäytynyt selälleen.
Tää jatkais tarinointia myöhemmin... Poika vaatii palvelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)