lauantai 19. maaliskuuta 2011

4 viikkoa mittarissa + rallytokotulos

Pentuset tänään neliviikkoisia. Ne kehittyvät nyt hurjaa vauhtia. Murina ja riekkuminen lisääntyy ja vauhti kovenee. Ottavat päivä päivältä enemmän kontaktia ihmiseen. Painot nousevat asiallista tahtia. Viikon sisällä painot ovat nousseet 260-337g.

Painot (syntymä/4vkoa):
2. tri (tummempi) 224/1110
blm-tyttö 210/1090
1. tri 197/1210
blm-poika 210/1165

Ruoka maistuu ihan hirmu hyvin. Kaikki tulevat syömään aina heti, kun menen lautasen kanssa aitaukseen niitä kutsuen. Olen kutsunut niitä pennuina ja suuta naksutellen. Reagoivat tuohon todella mukavasti. Tarjolla on ollut nauta-sika -jauhelihaa, kermaviiliä ja broiskun jauhelihaa. Kaikki uppoaa yhtä hyvin. Olen alkanut naksutella niiden syödessä. Tavoitteena, että pennut on käytännössä ehdollistettu naksuun niiden muuttaessa uusiin koteihin. Naksun ääneen sinällään eivät reagoi, vaikka naksutan useita kertoja ihan pentujen vieressä, vaan syövät kuin mitään ylimääräistä ääntä ei olisi.

Ensimmäinen madotus hoidettiin Canex:lla eikä sen antamisessa ollut mitään erityistä. Suu auki ja matolääkkeet pyyhkäisy sormella suupielen sisäpuolelle. Kaikki puistelivat päätään, lääkkeen selvästi ällöttäen niitä. Pentujen välillä ei reagoinnissa ollut eroja.

Pentuset ovat olleet yksitellen ruokailutilan/keittiön puolella, erilaisella lattialla, avarammassa tilassa, isojen koirien läsnäollessa. Nopeimmin ja korkeimmalla ryhdillä lähtee edelleen liikkeelle merletyttö. Se lähtee liikkeelle käytännössä heti eikä sitä haittaa mm. Millin päin naamaa huiskahtanut häntä. Se on ehkä muutenkin kaikkein sähäkin juuri tällä hetkellä. Liekö tällä hetkellä kehityksessä pisimmällä. Muutkaan eivät kauaa aikaile ja niiden välillä on vain hyvin hienoisia eroja, joka ehkä selittyy enemmän erilaisella vireellä, kuin todellisella luonne-erolla. Tulevat kivasti ihmisen luokse.

Merlepoika on _tällä hetkellä_ pennuista kaikkein äänekkäin. Se tuntuu vaativan asioita "kiljumalla/piippaamalla". Hyvin vähän ne haukkuvat. Muutamia yksittäisiä haukahduksia on kuulunut, mutta jonkun haukahdus ei aiheuta mitään kuoroa. Enimmäkseen äänet ovat murinaa, taistelusellaista.

Leluillakin leikitään jonkin verran, enemmän leikkikaluina ovat toki pentuesisarukset. Ykköstrikki lähti eilen heiluttamani ja "heittämäni" (matka ehkä 20cm... :D) perään ja raahasi lelua pitkiä matkoja ja kauan. Eilen koettiin myös ensimmäiset farkunlahkeen tapporavistukset kera murinan (by kakkostrikki).

Saas nähdä koska aitauksen madalluskohtaan (kohta josta Hymy pääsee hyppäämään aitaukseen) täytyy laittaa ylimääräinen korotus, koska pennut hakeutuvat ko. kohtaan kun tulen paikalle ja juttelen niille. Tänään oli jo melko tehokkaan oloisia kiipeämisyrityksiä...

Wade ottaa ritolat pentujen lähestyessä. Kiti tutkii niitä häntä vipattaen ja alkaa selvästi kertoa niille mikä on sallittua ja mikä ei. Milli on melko välinpitämätön. Se käy positiivisesti katsomassa niitä välillä, mutta kertoo kyllä pennuille asialliseen sävyyn milloin on parempi pysyä hieman kauempana. Mooli taasen on paljon parempi pentujen kanssa kuin olin kuvitellut. Sen olemus muuttuu ihan täysin. Menee makaamaan pennun viereen ja tökkii sitä varovasti kuonollaan ja yrittää vihjailla leikistä. Se pyrkisi omimaan niitä myös Hymyltä... Pennut saavat kiipeillä sen päällä ja maistaa nisiä, tassuja sekä tukkaa. Mooli istuu pitkiä aikoja portin takana katsomassa pentujen touhua aitauksessa. Sanomattakin lie selvää että keskenään en pentuja jätä aikuisten kanssa yhtään.

Zen ja Hanna korkkasivat tänään rallytokossa virallisen alo-luokan saaden heti merkinnän kilpailukirjaan. Tuloksena hienosti 90/100p. Onnea Hanna ja Nane!

1 kommentti:

  1. Mä näen sieluni silmin Kitin vipattavan hännän pennuille... Minuska on NIIN paras!! <3

    VastaaPoista