Kiti erkkarissa ja pennut kasvaa

Muoks muoks. Miksi ihmeessä kappalejaot ei mee niin kuin ne on laitettu? Esim tuo erkkarilöpinä pitäis kyl olla ihan omassa kappaleessaan. Tietääkö joku Bloggeria paremmin tunteva?

Aika kulkee kuin iltamissa. Eipä oo liian tiheään tullut päivityksiä. :)

Pennut kuitenkin tulivat huimaan viiden viikon ikään viime lauantaina.

Painot (syntymä/5 vkois g):
2. tri-poika 224/1405
tyttö 210/1360
1. tri-poika 197/1480
blm-poika 210/1420

Käsittämättömän tasaista sakkia ovat kooltaan. Edelleen suurimman ja pienimmän ero on vain 120g. Mun silmään kyllä myös ulkonäöltään, kun huomioidaan, että kyseessä on käytännössä ihan ulkosiitospentue. Säkäkorkeuksia en ole mitannut (ei kyl oo mittaakaan). Neljän ja viiden viikon punnitusten välillä painot ovat nousseet 255-295g. Hyvältä näyttää siltä osin. Saas nähdä kuinka tasaisina nousut pysyvät lähiviikkoina. Vaikuttavat vankoilta mutta eivät suurilta.

Viisiviikkoismadotukset hoidettiin asianmukaisesti eikä tapahtumassa ollut mitään ihmeitä. Myös kynsienleikkuut sujuvat ongelmitta. Ovat kyllä kaikkinensa tosi kivoja käsitellä. Taistelutahtoa ja ruutia tuntuu löytyvän kaikilta, mutta pideltäessä ovat rentoja ja melko rauhallisia.

Ahnetta sakkia. Kaikki raakaa lohta lukuunottamatta uppoaa. Syövät samasta kupista eikä mitään kähinöitä ole kupilla ollut, mutta kilpailua kyllä. Pennut saivat vajaa viikko sitten ensimmäiset oikeat luut, oikein lihaisat possun kylkiluut. Voe härrekyyd mikä vipinä! Sääli ettei ko tapahtumasta ole kuvia. Niitä vartioitiin, tapporavisteltiin ja lihaa revittiin kuin oikeat koirat ikään. Otin luut heti pois, kun olivat saaneet lihat ym "siivottua", vaikka eivätpä nuo taida vielä pahemmin itse luista mitään irti saadakaan.

Ovat edelleen hiljaisia, jos ei oteta lukuun kovaäänistä murinaa. "Osaavat" haukkua, mutta sitä harvemmin kuulee. Muutama "oikea" tappelukin on saatu aikaan, joka kerta toisena osapuolena on ollut merlepoika. Vastapuoli vaihtelee. Vajaa viikko sitten tuntui, että merlepoika olisi myös eniten ihmisen perään ja äänekkäimmin vaatimassa huomiota, mutta tämä on nyt tasoittunut (kun niitä seuraa laumana). Tummempi trikki on nyt parin päivän aikana ollut ehkä rauhallisimman oloinen. Ne on niin liikkiksiä, kun naksutan suutani, kaverit jättävät lähes poikkeuksetta kaiken toiminnan kesken ja tulevat kovalla vauhdilla luokse.

Kaikki ovat olleet nyt pariin kertaan ulkona pikku hetken, yksittäin. Kovasti käyttäytyvät samanoloisesti. Olen nostanut pennut avoinaiselle paikalle, silittänyt kyljistä ja kävellyt reilun metrin verran niiden eteen, josta näkevät minut. Ensimmäisellä kerralla tummempi trikki oli ainoa joka jäi istumaan pikkuruiseksi hetkeksi (ehkä 3sek), sen jälkeen sekin lähti liikkeelle, kaikki aavistuksen matalana, hännät ei koipien välissä. Mustat tulivat ihan himpun nopeammin luokse. Liekö laumaviettiä vai pienempää rohkeutta. Eikä nyt yhden kerran ero kovin radikaalia kai kerro, ja kun ero ei todellakaan ollut huomattava. Toisella kerralla kulkivat reippaasti perässäni hännät jo paljon ylempänä, vipattaen.

Pennut ovat tosi paljon vapaana muun lauman kanssa, valvotusti. Ihan hirmu hyvin on mennyt. Jopa Wade sietää niitä yllättävän hyvin. Tuntui että Hymy jätti kasvatusvastuun jossain vaiheessa Kitille, mutta on nyt taas osallistunut puremisenestokoulutukseen. Moolilla on hoito- ja leikkitädin virka. Se hakeutuu nukkuvienkin pentujen viereen <3. Mooli the Sikapentu on aivan uskomattoman ihana noiden kanssa. Räminäpurkki ei aiheuta reaktioita. Sen saa pentujen syödessä tiputtaa pääni korkeudelta lankkulattiaan, eikä yksikään pää nouse kupista. Vähän pennut jopa leikkivät purkilla, erityisesti ykköstrikki. Kiti osallistui piiiitkästä aikaa näytelmiin, kun olin ilmoittanut sen viime sunnuntaina järjestettyyn erikoisnäyttelyyn. Edellinen esiintyminen näytelmäkehässä oli niinkin tuore kuin syyskuulta vuodelta 2006... Olin ihan varma, että rouva Sininen laittaa haisemaan ja lähinnä hyppii, haukkuu ja puree remmiä tai keksii jotain muuta 9 vuotiaalle valiolle yhtä sopivaa käytöstä. Lisäksi olin parhaan "taitoni" mukaan pilannut sen ulkomuodon pesemällä ja trimmaamalla (voe kauhistus mikä korvatrimmi) sen edellisenä iltana. Olimme myös harjoitelleet seisomista ja siististi ravaamista ehkä kokonaisen kahden minuutin ajan, kahdessa erässä, kuluneen viikon aikana.

Toisin kuitenkin kävi. Minuska käyttäytyi aivan upeasti kasvattajatuomari Irene Beaden:n (GB) kehässä. Joitakin haukahduksia toki pääsi, mutta ne eivät tulleet sen ollessa esiintymisvuorossa. Sen kanssa oli aivan ihanaa olla taas geimeissä! Täytynee käydä toistekin, nyt kun se on tukassa. Kiti oli ilmoitettu veteraaniluokkaan. Luokkaan oli ilmoitettu 15 vet-narttua ja se oli erittäin korkeatasoinen. Kiti patsasteli ja liikkui upeasti ERI:n arvoisesti, sijoittui luokassa kolmanneksi ja sai vieläpä SA:n! Meinasi itku päästä ilosta ja arvostelukin oli mielestäni niin kovin hieno.

Arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Blue merle of ideal size. Well balanced head, eye and expression. Neat ears. Good reach of neck. Good front and hindangulation. Super wellrounded bone. Level topline. Full dentition. Moved very soundly front and rear. Colour darkened due to age but well broken. Stands and shows off her many charms."

Kitin kuvat: Sirpa Saari


Myös Kitin lapset Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) olivat kehäketkuilemassa. Tipille Irene Beaden:lta Nuo EH ja Zen:lle Diane Bartholomew:lta (GB) Nuo ERI.

Zen:n arvostelu kuuluu näin:
"Balanced head with nicely shaped eye, neat ears. Good underjaw. Good length of neck. Nicely angulated. Good depth of chest & bend of stifle. Nice, long tail. Level topline. Good substance & bones. Moved ok. One section of the movement he paced. In good coat of correct texture. Nice overall dog."


Tipin arvostelun lisään jahka sen käsiini saan. :)