Pikainen tilannepäivitys tässä ennen lenkkiä. Aivan ihana sää muuten by the way. Pilvistä kyllä mutta pari astetta pakkasta ja häivähdys valkoista pölyä maassa.
Kaikkilla pennuilla painot hienosti nousussa! Syntymäpaino/tämän aamuinen paino 3vrk:n iässä: Iso poika 180/211g, Pikkutyttö 110/126g, Isotyttö 136/160g ja Pikkupoika 140/167g! Kaikki pennut pitävät hienosti puolensa nisillä ja mä olen saanut tyytyä sivustaseuraajan rooliin. Onneksi näin.
Hymy on ihan loistava äiti. Se ottaa homman todella vakavissaan, sen pienikin huumori on täysin kadonnut. Eihän tuo kovin hekottava koira ole muutenkaan, mutta nyt sitä ei kyllä naurata yhtään, liikkis <3. Aivan super hienoa miten se hoitaa pennut niiiin hyvin. Erityisesti tietysti siksikin se on niin tärkeää, kun pennut ovat niin pieniä. Ruoka ja juoma sille on edelleen tarjoiltava laatikkoon ja ulos se on vietävä väkisin. Pihalla se käy vain asioillaan ja juoksee oven taakse kiljumaan. Ihan kummallista nähdä Hymy tuollaisena.
Yritän saada Jarin tänään ottamaan tuoreempia kuvia. Kivempi katsella vähän pulleampia pentuja <3.
Nyt Kopparnäsiin piitkälle lenkuralle! Luksusta Jari lähtee mukaan! Minni-Peetua kyllä kaipailtaisiin myös.
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
perjantai 11. joulukuuta 2009
Pentuset maailmassa
Hymyn odotetut pennut syntyivät eilen aamulla. Kantovuorokausia tuolloin 62. Hymy oli tosi pätevä synnyttäjä. Se ei missään vaiheessa ollut hermostunut. Otti Päiviin ja minuun välillä kontaktia mutta ei varsinaisesti tuntunut tarvitsevan meitä. Se ponnisti vähäeleisesti ja aika voimakkaasti, koska kaikki pennut tuntuivat syntyvät ihan parilla ponnistuksella.
Ensimmäiset kaksi pentua olivat maailmassa lähes samalla kellonlyömällä, 4.30. Valitettavasti näistä ei ollut eläjiksi. En punninnut näitä mutta pieniltä vaikuttivat, toinen oli tyttö, molemmat soopeleita, kuten odotetusti koko pentue.
Klo 5.40 syntyi pienin meidän pentulaatikkoon syntynyt pentu, painoa huimat 110g. Apuuva, miten se on pieni. Aiemmin pienin pentuni on ollut Hippi (N.Ensi-Ilta), joka painoi syntyessään 146g. Vähän hirvitti kahden kuolleen jälkeen saada käteen tuollainen pikkuruinen pentu. Mielessä kieltämättä kävi, että mitäköhän tästä synnytyksestä oikein vielä tulee. Pontevasti se kuitenkin lähti liikkeelle. Hetken levättyään tyttö kuitenkin löysi tiensä nisälle ihan itse ja roikkui siellä tiukasti ennen kuin seuraava pentu saatiin maailmaan.
6.56 syntyi seuraava pentu. Koolla ei ollut tämäkään pilattu. Painoa pikkuisella narttupennulla oli syntyessään huimat 136g. Kovin vaikutti sekin pontevalta heti.
Melko pian tämän jälkeen klo 7.14 syntyi ensimmäinen poika, painoa 180g. Kaveri rimpuili hurjasti jo kalvoissa.
Heti perään klo 7.19 syntyi pienempi poika, painoa 140g. Tämän kohdalla jo uskalsin naureskella. Kaveri oli suorastaan "kiukkuinen".
Kaikki löysivät tiensä nisille itse, ja nauttivat maitobaarin antimista hyvillä otteilla. Jo illalla oli suurempien pentujen painot nousseet. Meganääpiö :-D tyttöä auttelin, jossain vaiheessa pitelemällä sitä paikoillaan, etteivät sen mörssärikaverit heivaisi sitä parhailta apajilta.
Hymy ponnisteli vielä muutamia kertoja, jonka vuoksi kävimme vielä tsekkauttamassa sen lääkärissä. Sen käytyä pissalla pulpsahti hangelle (joo, täällä _oli_ eilen ½ senttiä lunta) epämääräinen istukkaa muistuttava klöntti. Koska kaikkien pentujen istukat olivat jo tulleet aiemmin, luulen että tämä oli ehkä joku osittain hajonnut pentu. Ponnistukset loppuivat tähän. Ultrassakaan ei löytynyt mitään huomautettavaa.
Ensimmäinen vuorokausi on nyt kunnialla takana. Kovasti toivon, että pikkuiset jaksavat kasvaa hienosti, mukaviksi, terveiksi shelteiksi. Hymy hoitaa pentujaan hyvin ja oikein tunnollisesti. Se lähtee laatikosta vain äärimmäisessä pissahädässä. Ruoka ja juomat tarjoillaan laatikkoon, koska rouva ei ole vielä valmis pentujaan jättämään.
Tuhannet kiitokset Päiville yhteistyöstä ja avusta kätilöimisessä! Ja tietysti myös Häggblomin mummille ja ukille ;-D kera tuoreen Särö isän!
Vielä täytyy mainita, että Millin pennut ovat kuulemma jo "ihan kamalia"! Kaverit laittaa urakalla hanttiin mm. kynsiä leikatessa jo huimassa 2,5vkon iässä. Ja ihan mielettömän onnellinen olen siitä, että Kelvin muuttaa Tuomaksen, Outin, Siirin, Fico!n ja Enzon luokse! Tuntuu kuin Tuomas ottaisi multa toisen koiran, vaikkei pennut millään muotoa minun kasvatteja olekaan. <3 Suukot koko Haverilan porukalle ja Jennille!
Ensimmäiset kaksi pentua olivat maailmassa lähes samalla kellonlyömällä, 4.30. Valitettavasti näistä ei ollut eläjiksi. En punninnut näitä mutta pieniltä vaikuttivat, toinen oli tyttö, molemmat soopeleita, kuten odotetusti koko pentue.
Klo 5.40 syntyi pienin meidän pentulaatikkoon syntynyt pentu, painoa huimat 110g. Apuuva, miten se on pieni. Aiemmin pienin pentuni on ollut Hippi (N.Ensi-Ilta), joka painoi syntyessään 146g. Vähän hirvitti kahden kuolleen jälkeen saada käteen tuollainen pikkuruinen pentu. Mielessä kieltämättä kävi, että mitäköhän tästä synnytyksestä oikein vielä tulee. Pontevasti se kuitenkin lähti liikkeelle. Hetken levättyään tyttö kuitenkin löysi tiensä nisälle ihan itse ja roikkui siellä tiukasti ennen kuin seuraava pentu saatiin maailmaan.
6.56 syntyi seuraava pentu. Koolla ei ollut tämäkään pilattu. Painoa pikkuisella narttupennulla oli syntyessään huimat 136g. Kovin vaikutti sekin pontevalta heti.
Melko pian tämän jälkeen klo 7.14 syntyi ensimmäinen poika, painoa 180g. Kaveri rimpuili hurjasti jo kalvoissa.
Heti perään klo 7.19 syntyi pienempi poika, painoa 140g. Tämän kohdalla jo uskalsin naureskella. Kaveri oli suorastaan "kiukkuinen".
Kaikki löysivät tiensä nisille itse, ja nauttivat maitobaarin antimista hyvillä otteilla. Jo illalla oli suurempien pentujen painot nousseet. Meganääpiö :-D tyttöä auttelin, jossain vaiheessa pitelemällä sitä paikoillaan, etteivät sen mörssärikaverit heivaisi sitä parhailta apajilta.
Hymy ponnisteli vielä muutamia kertoja, jonka vuoksi kävimme vielä tsekkauttamassa sen lääkärissä. Sen käytyä pissalla pulpsahti hangelle (joo, täällä _oli_ eilen ½ senttiä lunta) epämääräinen istukkaa muistuttava klöntti. Koska kaikkien pentujen istukat olivat jo tulleet aiemmin, luulen että tämä oli ehkä joku osittain hajonnut pentu. Ponnistukset loppuivat tähän. Ultrassakaan ei löytynyt mitään huomautettavaa.
Ensimmäinen vuorokausi on nyt kunnialla takana. Kovasti toivon, että pikkuiset jaksavat kasvaa hienosti, mukaviksi, terveiksi shelteiksi. Hymy hoitaa pentujaan hyvin ja oikein tunnollisesti. Se lähtee laatikosta vain äärimmäisessä pissahädässä. Ruoka ja juomat tarjoillaan laatikkoon, koska rouva ei ole vielä valmis pentujaan jättämään.
Tuhannet kiitokset Päiville yhteistyöstä ja avusta kätilöimisessä! Ja tietysti myös Häggblomin mummille ja ukille ;-D kera tuoreen Särö isän!
Vielä täytyy mainita, että Millin pennut ovat kuulemma jo "ihan kamalia"! Kaverit laittaa urakalla hanttiin mm. kynsiä leikatessa jo huimassa 2,5vkon iässä. Ja ihan mielettömän onnellinen olen siitä, että Kelvin muuttaa Tuomaksen, Outin, Siirin, Fico!n ja Enzon luokse! Tuntuu kuin Tuomas ottaisi multa toisen koiran, vaikkei pennut millään muotoa minun kasvatteja olekaan. <3 Suukot koko Haverilan porukalle ja Jennille!
tiistai 8. joulukuuta 2009
Odotusta
Hymyn massu kasvaa vielä viimeisiä päiviä. Tänään vuorokausia täynnä 60. Vielä ei tapahdu mitään. Hymy on hyvin tyyni ja rauhallinen, ja mietimme Päivinkin kanssa, että se varmaan synnyttääkin hyvin vähäeleisesti, ilman suurta draamaa. Lämmöt olleet toissapäivänä ja tänä aamuna alimmillaan 37,3. Odotus jatkuu.
Jostain syystä olen itse ensimmäistä kertaa edelleen ihan täysin cool. En tiedä vaikuttaako rauhallisuuteeni Hannan viimeiset pari viikkoa jatkuneet kasvattajan kauhun hetket. Tällä hetkellä tuntuu ainakin, että siitä on saanut jotain perspektiiviä pikkuasioista hysterisoimiseen. Kokemus se tuskin on joka minua rauhoittaa, synnytyksiä kun on takana kuitenkin vasta 3 + 1 ikävästi päättynyt sektio-episodi. Peukutamme että kaikki menisi nyt oikein hyvin.
Viime torstaina (55vrk) kävimme Hymyn kanssa röntgenissä kurkistamassa vatsaan. Mulla on kokemusta aiemmin vain yhdestä tiineysröntgenistä, joka ei todellakaan suurta valaistumista pentumäärään tuonut. Tällä kertaa kuvia otettiin neljä, että saatiin jonkinlainen varmuus pentumäärästä. Viisi siellä varmuudella köllötteli. Lekurin (kahden) mukaan 0,5% todennäköisyydellä masussa on myös kuudes asukki. Sen varaan en kuitenkaan laske. Maitoa oli tuolloin torstaina jo hyvin ja vatsa kovin täynnä pentuja. Ei ihme ettei ruoka oikein maistu, kun vatsalaukku ja suolisto ovat puristuneet jonnekin keuhkojen ja sydämen tietämille. Lääkäri arvioi, ettei synnytystä tarvitse kovin kauaa odottaa, johtuen juuri em merkeistä ja siitä, että pennut näyttivät jo hyvän kokoisilta.
Millin vauhdikkaat tyypit ovat jo avanneet silmänsä! Voi että miten odotan, että pääsen näkemään ne. Ovat kuulemma oikein terhakkaita eivätkä lainkaan hötkyile jouduttuaan yksin "vieraisiin" maisemiin, tutkivat vain topakkana paikkoja. Vaikka mitäpä Minni-Peetun ja Spot:n peetuista voi odottaa. Ihan kauhian jännää on myös, kukahan meille mahtaa äitinsä mukana muuttaa. Jarilla on tästä hyvin vankka mielipide ;-). Arvauksia? Eilen siitä pentukuvien ääressä viimeksi keskustelimme, ja yritin mukamas järjen äänenä sopertaa "katsotaan nyt minkä luonteisia ne on". Mut torpedoitiin tyhjentävällä kommentilla "niin kun niissä voi olla joku tosi huonoluonteinen!?", kera ilmeen *nuija*. Hitto. Eihän me edes tiedetä minkä Jenni meille suostuu antamaan ;-D.
Viime lauantaina Zen ja Tipi kävivät viimeisessä pentuluokan näytelmässään. Hienot arvostelut ja esiintymiset, tuomarilta vielä upeat suulliset kommentit. Molemmille KP:t ja sijoitus PN ja PU -luokassa toinen! Onnittelut Hanna ja Satu! Kohti virallisia kehiä.
Sunnuntaina suunnistin Kitin ja Waden kanssa Nurmijärvelle Nappislenkille (;-D). Siellä oli LUNTA! Ihanaa! Olipa mukavaa lenkkeillä hienoissa maastoissa, todella mukavassa seurassa! Kiitos Hanna, Satu, Kajsa, Ilse ja kaikki karvaiset ystävät (öööö, yhteensä 9 shelttiä ja 1 issikka)! Bonuksena sain autooni vielä puhtaat koirat. Vähänkö on juhlaa, ikuisten rapalenkkien välillä.
Ja odotus jatkuu. :-)
Jostain syystä olen itse ensimmäistä kertaa edelleen ihan täysin cool. En tiedä vaikuttaako rauhallisuuteeni Hannan viimeiset pari viikkoa jatkuneet kasvattajan kauhun hetket. Tällä hetkellä tuntuu ainakin, että siitä on saanut jotain perspektiiviä pikkuasioista hysterisoimiseen. Kokemus se tuskin on joka minua rauhoittaa, synnytyksiä kun on takana kuitenkin vasta 3 + 1 ikävästi päättynyt sektio-episodi. Peukutamme että kaikki menisi nyt oikein hyvin.
Viime torstaina (55vrk) kävimme Hymyn kanssa röntgenissä kurkistamassa vatsaan. Mulla on kokemusta aiemmin vain yhdestä tiineysröntgenistä, joka ei todellakaan suurta valaistumista pentumäärään tuonut. Tällä kertaa kuvia otettiin neljä, että saatiin jonkinlainen varmuus pentumäärästä. Viisi siellä varmuudella köllötteli. Lekurin (kahden) mukaan 0,5% todennäköisyydellä masussa on myös kuudes asukki. Sen varaan en kuitenkaan laske. Maitoa oli tuolloin torstaina jo hyvin ja vatsa kovin täynnä pentuja. Ei ihme ettei ruoka oikein maistu, kun vatsalaukku ja suolisto ovat puristuneet jonnekin keuhkojen ja sydämen tietämille. Lääkäri arvioi, ettei synnytystä tarvitse kovin kauaa odottaa, johtuen juuri em merkeistä ja siitä, että pennut näyttivät jo hyvän kokoisilta.
Millin vauhdikkaat tyypit ovat jo avanneet silmänsä! Voi että miten odotan, että pääsen näkemään ne. Ovat kuulemma oikein terhakkaita eivätkä lainkaan hötkyile jouduttuaan yksin "vieraisiin" maisemiin, tutkivat vain topakkana paikkoja. Vaikka mitäpä Minni-Peetun ja Spot:n peetuista voi odottaa. Ihan kauhian jännää on myös, kukahan meille mahtaa äitinsä mukana muuttaa. Jarilla on tästä hyvin vankka mielipide ;-). Arvauksia? Eilen siitä pentukuvien ääressä viimeksi keskustelimme, ja yritin mukamas järjen äänenä sopertaa "katsotaan nyt minkä luonteisia ne on". Mut torpedoitiin tyhjentävällä kommentilla "niin kun niissä voi olla joku tosi huonoluonteinen!?", kera ilmeen *nuija*. Hitto. Eihän me edes tiedetä minkä Jenni meille suostuu antamaan ;-D.
Viime lauantaina Zen ja Tipi kävivät viimeisessä pentuluokan näytelmässään. Hienot arvostelut ja esiintymiset, tuomarilta vielä upeat suulliset kommentit. Molemmille KP:t ja sijoitus PN ja PU -luokassa toinen! Onnittelut Hanna ja Satu! Kohti virallisia kehiä.
Sunnuntaina suunnistin Kitin ja Waden kanssa Nurmijärvelle Nappislenkille (;-D). Siellä oli LUNTA! Ihanaa! Olipa mukavaa lenkkeillä hienoissa maastoissa, todella mukavassa seurassa! Kiitos Hanna, Satu, Kajsa, Ilse ja kaikki karvaiset ystävät (öööö, yhteensä 9 shelttiä ja 1 issikka)! Bonuksena sain autooni vielä puhtaat koirat. Vähänkö on juhlaa, ikuisten rapalenkkien välillä.
Ja odotus jatkuu. :-)
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Painot nousee
Millin pennuilla siis. Ja mukavasti nouseekin. Vähänkö ihanaa! Kaikki siis sillä rintamalla hyvin *kop kop*. Ikää pirpanoilla on nyt viikko. Kovin ovat kuulemma liikkuvaista sorttia. Sentti on jopa alkanut suukotella Jenniä naamaan, kun sitä sylittelee <3. Voi elämän kevät! Pikkukaveri tietää mistä naruista vetää. Se osaa myös kuulemma köllötellä äitinsä vieressä samalla lailla selällään, ketarat levällään, unia nähden, kuin Milli. Pari vierasta on pentuja käynyt varovasti katsomassa ja Milli ei ole ollut siitä millänsäkään. Tunkee vain vieraiden kainaloon rapsutettavaksi. Tänään oli nukahtanut Katin jalkoihin, kun Kati oli pentuja katsomassa. Suurta on luottamus mammakoiralla.
Zen (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma) ovat taasen kunnostautuneet näytelmähommissa. Tänään ne olivat esiintymässä Turun näyttelyssä, vielä pentuluokassa. Molemmille upeasti KP:t kera oikein mainioiden arvosteluiden ja hyvien esiintymisten. Tipi kruunattiin ROP-pennuksi, Zen:n ollessa VSP! Onnittelurutistukset molemmille, sekä Sadulle ja Hannalle!
Eilen oli mutsin 60v -kemut. Olipa hauskaa! Oli ihanaa nähdä tuttuja, joita on nähnyt viimeksi kaaaauan sitten. Tunnelma oli tosi lämmin ja hauska. Olimme juuri lähdössä kotiin juhlista, kun kasvoiltaan hyvin tutunnäköinen nainen (jonka nimestä ei aavistustakaan) juoksi perääni ja sanoi, että halusi tulla kiittämään minua. Olin tietysti ihan ihmeissäni, että mistähän mahtaa olla kyse. Hän oli kuulemma käynyt meillä mutsin kanssa pikaisesti joskus 2000-luvun alussa. Pelkäsi silloin, omien sanojensa mukaan, aivan hysteerisesti koiria. Mutsi oli juuri ennen meille saapumista sanonut hänelle, että "ai niin, Eralla on koiria". Oli ajatellut, että voi kauheeta. Sanoi, että kun ovi avattiin hän meinasi saada halvauksen, kun eteisessä seisoi VALTAVA koira, meidän 90 senttinen ja 70 kiloinen Arttu tanskandoggi. Oli kuitenkin päässyt kahvipöytään ja koira oli tullut siihen viereen, kääntänyt takapäänsä, vähän nojannut ja jossain vaiheessa oli laittanut päänsä tämän naisen syliin. "Kamalinta" oli, että koira, joka hänelle lapsena oli kammon aiheuttanut oli juuri nimenomaan tanskandoggi. Tämä herttainen nainen halusi kiittää Arttua ja minua koirapelkonsa poistamisesta. Sanoi olevansa tälle jättiläismäiselle, ystävälliselle, viisaalle koiralle ikuisesti kiitollinen. Enhän mä tässä ollut mitään tehnyt mutta voi että miten sydäntä riipaiseva ikävä tuli sydämeltään maaaailman suurinta Arttua. Hän sanoi, että hänellä on menossa melkoinen elämän muutos ja hän on jopa harkinnut ottavansa koiran. <3
Ja sitten taas tähän sunnuntaipäivään :-). Hymyllä menossa tänään vuorokausi numero 51. Massu kasvaa. Tuskainen Hymy ei mielestäni vielä ole, siksikin olen vähän miettinyt ettei pentuja ehkä sittenkään ole seitsemää. Olen alkanut myös varovaisesti harkita röntgenkuvausta, pentujen lukumäärän varmistamiseksi. Lähinnä siis tietääkseni, milloin tulijoita ei enää ole. Toisaalta eipä kai röntgenkuvakaan välttämättä totuutta kerro. Hippihän röntgattiin myös ennen h-hetkeä, eikä tuosta kuvasta tullut hullua hurskaammaksi. Ja turha säteily on turhaa säteilyä. Onhan meillä ennenkin selvitty synnytyksistä tietämättä montako on tuloillansa.
Hihhii, Nuukin (N. Tosi Ystävä) on saapunut elävöittämään laumaamme viikoksi. Toinen on vielä niiiiin pennu, vaikka täyttää kuukauden päästä "jo" kaksi. Vaikka ne on Kitin kanssa niin erilaisia, on ne tavallaan kuin kaksi marjaa. Remmilenkillä menevät topakkana rintarinnan. Siniset edellä ja mustat isä ja tytär perässä. Hassut tyypit. :-D
Zen (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma) ovat taasen kunnostautuneet näytelmähommissa. Tänään ne olivat esiintymässä Turun näyttelyssä, vielä pentuluokassa. Molemmille upeasti KP:t kera oikein mainioiden arvosteluiden ja hyvien esiintymisten. Tipi kruunattiin ROP-pennuksi, Zen:n ollessa VSP! Onnittelurutistukset molemmille, sekä Sadulle ja Hannalle!
Eilen oli mutsin 60v -kemut. Olipa hauskaa! Oli ihanaa nähdä tuttuja, joita on nähnyt viimeksi kaaaauan sitten. Tunnelma oli tosi lämmin ja hauska. Olimme juuri lähdössä kotiin juhlista, kun kasvoiltaan hyvin tutunnäköinen nainen (jonka nimestä ei aavistustakaan) juoksi perääni ja sanoi, että halusi tulla kiittämään minua. Olin tietysti ihan ihmeissäni, että mistähän mahtaa olla kyse. Hän oli kuulemma käynyt meillä mutsin kanssa pikaisesti joskus 2000-luvun alussa. Pelkäsi silloin, omien sanojensa mukaan, aivan hysteerisesti koiria. Mutsi oli juuri ennen meille saapumista sanonut hänelle, että "ai niin, Eralla on koiria". Oli ajatellut, että voi kauheeta. Sanoi, että kun ovi avattiin hän meinasi saada halvauksen, kun eteisessä seisoi VALTAVA koira, meidän 90 senttinen ja 70 kiloinen Arttu tanskandoggi. Oli kuitenkin päässyt kahvipöytään ja koira oli tullut siihen viereen, kääntänyt takapäänsä, vähän nojannut ja jossain vaiheessa oli laittanut päänsä tämän naisen syliin. "Kamalinta" oli, että koira, joka hänelle lapsena oli kammon aiheuttanut oli juuri nimenomaan tanskandoggi. Tämä herttainen nainen halusi kiittää Arttua ja minua koirapelkonsa poistamisesta. Sanoi olevansa tälle jättiläismäiselle, ystävälliselle, viisaalle koiralle ikuisesti kiitollinen. Enhän mä tässä ollut mitään tehnyt mutta voi että miten sydäntä riipaiseva ikävä tuli sydämeltään maaaailman suurinta Arttua. Hän sanoi, että hänellä on menossa melkoinen elämän muutos ja hän on jopa harkinnut ottavansa koiran. <3
Ja sitten taas tähän sunnuntaipäivään :-). Hymyllä menossa tänään vuorokausi numero 51. Massu kasvaa. Tuskainen Hymy ei mielestäni vielä ole, siksikin olen vähän miettinyt ettei pentuja ehkä sittenkään ole seitsemää. Olen alkanut myös varovaisesti harkita röntgenkuvausta, pentujen lukumäärän varmistamiseksi. Lähinnä siis tietääkseni, milloin tulijoita ei enää ole. Toisaalta eipä kai röntgenkuvakaan välttämättä totuutta kerro. Hippihän röntgattiin myös ennen h-hetkeä, eikä tuosta kuvasta tullut hullua hurskaammaksi. Ja turha säteily on turhaa säteilyä. Onhan meillä ennenkin selvitty synnytyksistä tietämättä montako on tuloillansa.
Hihhii, Nuukin (N. Tosi Ystävä) on saapunut elävöittämään laumaamme viikoksi. Toinen on vielä niiiiin pennu, vaikka täyttää kuukauden päästä "jo" kaksi. Vaikka ne on Kitin kanssa niin erilaisia, on ne tavallaan kuin kaksi marjaa. Remmilenkillä menevät topakkana rintarinnan. Siniset edellä ja mustat isä ja tytär perässä. Hassut tyypit. :-D
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Pennuja, pennuja
Millin kovasti odotetut pennut syntyivät sunnuntai-iltana. Ja vauhdikkaasti syntyivätkin. Pentuja on kuusi ja kaikki olivat maailmassa tunnin sisällä, ensimmäiset neljä kymmenessä minuutissa. Huh, huh.
Pääsin kuin pääsinkin lähtemään kohti Vaasaa sunnuntaina iltapäivällä puoli viiden maissa. Kyllä pariin kertaan matkan aikana kävi mielessä kuinka mielipuolista touhua tämä on. Ajaa tuhat (?) kilsaa vuorokaudessa, märässä ja pimeässä kelissä, jos pennut eivät nyt synnykään. Noo, näkisinpä ainakin Millin ja on kiva kyläillä Jennin ja Markon luona. Olin ehkä reilun viidenkymmenen kilsan päässä Mustasaaresta, kun Marko soitti, että neljä pentua on syntynyt kymmenen minuutin sisään. Ei juma! Koska mua hyvin usein vedätetään, ajattelin ja sanoinkin, että huijaat. Kaikista uskomattominta näet oli kun Marko sanoi, että yksi pennuista on ruskea. Ei voi olla totta! Niidenhän piti kaikkien olla mustia. Sitten kuulin pennun vinkunaa, kuin todisteeksi. Itkuhan siinä meinasi tulla. Kaikki kuusi pentua olivat ehtineet syntyä kun pääsin perille. Voi sitä näkyä, mun hieno, rakas Minni-Peetuni makasi skarppina laatikossa, kera kuuden sen oman Peetun. Kaikki tyytyväisenä syömässä. Voiko ihanampaa näkyä olla. <3 Kiitos Jenni ja Marko, että sain tulla! Ootte ihania!
Pentuja siis on kuusi, yksi poika ja viisi tyttöä. Yksi tyttö ja poika ovat ruskeita, muut odotusten mukaan mustavalkoisia. Hassua että noita ruskeitakin syntyi. Vaikka niinhän se Jennin uni tiesi kertoa. Ja Miirakin kiven kovaan puhelimessa väitti, että kyllä tulee ruskea pentu, kun ajelin Vaasaa kohti. Kaikki pennut olivat heti syntymästään hyvin pontevia ja hakeutuivat ihan itse nisille syömään. Ja herran jestas miten lujaa ne pääsivät eteenpäin jo noin tunnin ikäisinä!
Yksi Millin aarteista muuttaa meille! Vielä emme tietenkään tiedä kuka se on. Jännää nähdä millaisia suuria persoonia niistä kasvaa. Kiitos Jenni luottamuksesta jälleen kerran!
Vähän on huoltakin ollut, kun pentujen painot eivät oikein tahtoneet nousta ja Millikin alkoi olla eilen levoton. Tänään Jenni käytti sen lääkärissä. Nyt tilanne näyttää paremmalta. Pennut ovat kuitenkin olleet koko ajan hyvinvoivan oloisia. Pidetään edelleen peukkuja, että kaikki menee hyvin!
Edellisessä päivityksessä olleesta linkistä löytää edelleen pentueen ajantasaisimmat kuulumiset, kuvineen.
Ehdin kuin ehdinkin muuten sunnuntaina aamupäivästä upottaa maahan kaikki sadat kukkasipulit. Jei! Kukkaloistoa kevääksi, toivomma.
Hymy on kotiutunut hyvin ja tuntuu, että sen pahoinvointikin alkaa hellittää, koska ruoka tuntuu nyt maistuvan hieman paremmin. Yhtään kertaa se ei ole tainnut jättää kuppiaan koskemattomaksi. Jarin eväät nyt on ihan luku sinänsä. Noilla on muutenkin joku connection. Hymy palvoo Jaria. Saattaa tosin olla että yli 300g:lla raakaa jauhelihaa, kahdella jauhelihapihvillä, paistetulla luomumunalla ja lohennahoilla on osuutta asiaan ;-D. Massu kasvaa ja luulen tunteneeni tänään hienon hienoja liikkeitä. Voivat kyllä olla jotain muutakin. Muuten Hymy on sisällä niin kuin Milli oli kanto-aikanaan, hyvin rauhallinen ja vähän sisäänpäin kääntynyt tai jotenkin omissa maailmoissaan. Ihan tyytyväisen oloinen sinällään kuitenkin. Tänään sillä on vuorokausia täynnä 47kpl. Parisen viikkoa vielä h-hetkeen.
Kitin sisko Ässäkin pyöräytti maanantai-aamuna maailmaan neljä pentua, kolme poikaa ja yhden tytön. Nekin syntyivät nopealla tahdilla. Onnea Kirkkonummelle Hannalle ja Ässälle! Tsemppiä ja hyviä vointeja koko porukalle! Seuraavana on sitten Hymyn Carro-anopin vuoro. Laskettu-aika on viikon sisällä. Jänskää!
Pääsin kuin pääsinkin lähtemään kohti Vaasaa sunnuntaina iltapäivällä puoli viiden maissa. Kyllä pariin kertaan matkan aikana kävi mielessä kuinka mielipuolista touhua tämä on. Ajaa tuhat (?) kilsaa vuorokaudessa, märässä ja pimeässä kelissä, jos pennut eivät nyt synnykään. Noo, näkisinpä ainakin Millin ja on kiva kyläillä Jennin ja Markon luona. Olin ehkä reilun viidenkymmenen kilsan päässä Mustasaaresta, kun Marko soitti, että neljä pentua on syntynyt kymmenen minuutin sisään. Ei juma! Koska mua hyvin usein vedätetään, ajattelin ja sanoinkin, että huijaat. Kaikista uskomattominta näet oli kun Marko sanoi, että yksi pennuista on ruskea. Ei voi olla totta! Niidenhän piti kaikkien olla mustia. Sitten kuulin pennun vinkunaa, kuin todisteeksi. Itkuhan siinä meinasi tulla. Kaikki kuusi pentua olivat ehtineet syntyä kun pääsin perille. Voi sitä näkyä, mun hieno, rakas Minni-Peetuni makasi skarppina laatikossa, kera kuuden sen oman Peetun. Kaikki tyytyväisenä syömässä. Voiko ihanampaa näkyä olla. <3 Kiitos Jenni ja Marko, että sain tulla! Ootte ihania!
Pentuja siis on kuusi, yksi poika ja viisi tyttöä. Yksi tyttö ja poika ovat ruskeita, muut odotusten mukaan mustavalkoisia. Hassua että noita ruskeitakin syntyi. Vaikka niinhän se Jennin uni tiesi kertoa. Ja Miirakin kiven kovaan puhelimessa väitti, että kyllä tulee ruskea pentu, kun ajelin Vaasaa kohti. Kaikki pennut olivat heti syntymästään hyvin pontevia ja hakeutuivat ihan itse nisille syömään. Ja herran jestas miten lujaa ne pääsivät eteenpäin jo noin tunnin ikäisinä!
Yksi Millin aarteista muuttaa meille! Vielä emme tietenkään tiedä kuka se on. Jännää nähdä millaisia suuria persoonia niistä kasvaa. Kiitos Jenni luottamuksesta jälleen kerran!
Vähän on huoltakin ollut, kun pentujen painot eivät oikein tahtoneet nousta ja Millikin alkoi olla eilen levoton. Tänään Jenni käytti sen lääkärissä. Nyt tilanne näyttää paremmalta. Pennut ovat kuitenkin olleet koko ajan hyvinvoivan oloisia. Pidetään edelleen peukkuja, että kaikki menee hyvin!
Edellisessä päivityksessä olleesta linkistä löytää edelleen pentueen ajantasaisimmat kuulumiset, kuvineen.
Ehdin kuin ehdinkin muuten sunnuntaina aamupäivästä upottaa maahan kaikki sadat kukkasipulit. Jei! Kukkaloistoa kevääksi, toivomma.
Hymy on kotiutunut hyvin ja tuntuu, että sen pahoinvointikin alkaa hellittää, koska ruoka tuntuu nyt maistuvan hieman paremmin. Yhtään kertaa se ei ole tainnut jättää kuppiaan koskemattomaksi. Jarin eväät nyt on ihan luku sinänsä. Noilla on muutenkin joku connection. Hymy palvoo Jaria. Saattaa tosin olla että yli 300g:lla raakaa jauhelihaa, kahdella jauhelihapihvillä, paistetulla luomumunalla ja lohennahoilla on osuutta asiaan ;-D. Massu kasvaa ja luulen tunteneeni tänään hienon hienoja liikkeitä. Voivat kyllä olla jotain muutakin. Muuten Hymy on sisällä niin kuin Milli oli kanto-aikanaan, hyvin rauhallinen ja vähän sisäänpäin kääntynyt tai jotenkin omissa maailmoissaan. Ihan tyytyväisen oloinen sinällään kuitenkin. Tänään sillä on vuorokausia täynnä 47kpl. Parisen viikkoa vielä h-hetkeen.
Kitin sisko Ässäkin pyöräytti maanantai-aamuna maailmaan neljä pentua, kolme poikaa ja yhden tytön. Nekin syntyivät nopealla tahdilla. Onnea Kirkkonummelle Hannalle ja Ässälle! Tsemppiä ja hyviä vointeja koko porukalle! Seuraavana on sitten Hymyn Carro-anopin vuoro. Laskettu-aika on viikon sisällä. Jänskää!
lauantai 21. marraskuuta 2009
Marraskuuta
Kyllä on taasen ollut tapahtumia. Mistähän sitä aloittaisi? Ja etten unohtaisi mainita mitään merkittävää. Yritetään kronologisesti.
Viime lauantaina Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas liitivät agilityn medi 2 -luokassa kahteen voittoon. Toiselta radalta kielto, eli vitonen, ja hieno aika. Toiselta radalta nolla ja huima aika -24 ja jotain! Kyllä on "pojat" vikkeliä. Kiva jos ehtii tehdä radan kahteen kertaan ihanneajassa :-). Tuhannesti onnea Tuomakselle ja Enzolle! Yhtä nollaa uupuu kuninkuusluokasta.
Viime sunnuntaina oli toisen mustan miehen näytelmäpäivän vuoro. Zen (N. Maa) kruunattiin Hannan suosiollisella avustuksella ROP-pennuksi Helsingissä pidetyssä pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tällä kertaa kehäkokemus oli tuomarinkin puolesta Nannelle oikein mieluinen. Huippuhienoa! Mielettömästi onnea ihanalle Zen:lle ja Hannalle!
Milli lähti Jennille pennuhommiin viime lauantaina. Kaikki on mennyt oikein hyvin. Milli on kotiutunut erinomaisesti ja Spookykin on ottanut sen suojelukseensa. Jennin pentublogista voi seurata homman edistymistä reaaliaikaisemmin kuin täältä. Osoite on http://eyewitnesspennut.blogspot.com/ Tänään on Millillä vuorokausia kasassa 60. Vielä antavat tositoimet odottaa itseään. Kyllä jännittää.
Viikon verran täällä elettiin vain kahden koiran kokoonpanolla. Luksusta Kitille ja Wadelle :-). Perjantaina saimme täydennystä laumaan, kun Hymypallo alias Hymy alias Firabellen Hymy saapui tänne meille pennuhommiin. Vielä on laskettuun aikaan tosin lähes kolme viikkoa. Hymyn maha on vuorokausiin nähden melkoinen. Se on ihan yhtä pötköä, alalinja jatkuu rintalastasta suorana jo nyt. Miltä mahtaa raukka näyttää, ja millainen mahtaa olo olla parin viikon päästä. Tuo maha kun ei pienenemään päin ole. Hymy kotiutui heti ongelmitta, kuten aina ennenkin. Vähän ne Kitin kanssa jäykistelivät toisilleen mutta sekin meni nopeasti ohi. Waden kanssa ovat toisilleen ilmaa.
Hymy on syönyt lähes koko kantoajan huonosti. Jari naureskeli minulle ja Päiville eilen, kun Hymy söi hyvällä ruokahalulla kaksi isoa jauhelihapihviä ja paistetun luomumunan. Kananmuna pieninä paloina, ruokapöydästä käsin tarjoiltuna. Just. En ole sen syömättömyydestä älyttömän huolissani, koska ei se ainakaan hirmu laiha ole, jos ei paksukaan.
Vielä pitää mainita, että tänään oli Jyväskylässä KV-näytelmä, tuomarina oli kasvattajatuomari Päivi Eerola. VSP:ksi, kera sertin ja cacib:n kruunattiin Trickteam Thumper elikkäs Xy! Upeeta! Mielettömästi onnea koko taustajoukoille! Xy on Hymyn pentujen isän, Särön sisko, elikäs toivottavasti tuleva täti :-D.
Jännityksessä saadaan elää useamman pentulaatikon reunalla lähiaikoina. Millin synnytys alkaa olla ihan näillä näppäimilla, Kitin siskon Ässän pennut syntyvät alkavan viikon aikana, Carron (Särön äiti) pentujen odotetaan syntyvän ensi viikon lopulla ja meillä on Hymyn pentujen laskettu aika joulukuun toisella viikolla. Tsemppiä kaikille synnytyksiin! Täällä peukutetaan hurjasti, että kaikki menee oikein hyvin!
Täällä on niiiin pimeää ja synkkää. Joka päivä ripsii vähän vettä ja pimeä tulee niin aikaisin. Aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja samoin kotiin tullessa. Tänään oli jopa auringonpaistetta mutta tultuani tentistä menin päiväunille, jotka sitten venähtivät viiteen ja puoleen tuntiin. Teki kyllä terää. Olishan sitä ollut vaikka mitä hommia, jotka olisi pitänyt tehdä. No, Tommi-vainaa sanoi, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Siihen luotamma.
Syksyn loppualeista on tullut hankittua taas kukkasipuli jos toinenkin. Mulla on täysi paperikassillinen sipuleita istuttamatta (mm. 400 krookuksen sipulia). Ne ajattelin kuopata tuonne pihalle huomenna, valoisassa.
Viime lauantaina Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas liitivät agilityn medi 2 -luokassa kahteen voittoon. Toiselta radalta kielto, eli vitonen, ja hieno aika. Toiselta radalta nolla ja huima aika -24 ja jotain! Kyllä on "pojat" vikkeliä. Kiva jos ehtii tehdä radan kahteen kertaan ihanneajassa :-). Tuhannesti onnea Tuomakselle ja Enzolle! Yhtä nollaa uupuu kuninkuusluokasta.
Viime sunnuntaina oli toisen mustan miehen näytelmäpäivän vuoro. Zen (N. Maa) kruunattiin Hannan suosiollisella avustuksella ROP-pennuksi Helsingissä pidetyssä pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tällä kertaa kehäkokemus oli tuomarinkin puolesta Nannelle oikein mieluinen. Huippuhienoa! Mielettömästi onnea ihanalle Zen:lle ja Hannalle!
Milli lähti Jennille pennuhommiin viime lauantaina. Kaikki on mennyt oikein hyvin. Milli on kotiutunut erinomaisesti ja Spookykin on ottanut sen suojelukseensa. Jennin pentublogista voi seurata homman edistymistä reaaliaikaisemmin kuin täältä. Osoite on http://eyewitnesspennut.blogspot.com/ Tänään on Millillä vuorokausia kasassa 60. Vielä antavat tositoimet odottaa itseään. Kyllä jännittää.
Viikon verran täällä elettiin vain kahden koiran kokoonpanolla. Luksusta Kitille ja Wadelle :-). Perjantaina saimme täydennystä laumaan, kun Hymypallo alias Hymy alias Firabellen Hymy saapui tänne meille pennuhommiin. Vielä on laskettuun aikaan tosin lähes kolme viikkoa. Hymyn maha on vuorokausiin nähden melkoinen. Se on ihan yhtä pötköä, alalinja jatkuu rintalastasta suorana jo nyt. Miltä mahtaa raukka näyttää, ja millainen mahtaa olo olla parin viikon päästä. Tuo maha kun ei pienenemään päin ole. Hymy kotiutui heti ongelmitta, kuten aina ennenkin. Vähän ne Kitin kanssa jäykistelivät toisilleen mutta sekin meni nopeasti ohi. Waden kanssa ovat toisilleen ilmaa.
Hymy on syönyt lähes koko kantoajan huonosti. Jari naureskeli minulle ja Päiville eilen, kun Hymy söi hyvällä ruokahalulla kaksi isoa jauhelihapihviä ja paistetun luomumunan. Kananmuna pieninä paloina, ruokapöydästä käsin tarjoiltuna. Just. En ole sen syömättömyydestä älyttömän huolissani, koska ei se ainakaan hirmu laiha ole, jos ei paksukaan.
Vielä pitää mainita, että tänään oli Jyväskylässä KV-näytelmä, tuomarina oli kasvattajatuomari Päivi Eerola. VSP:ksi, kera sertin ja cacib:n kruunattiin Trickteam Thumper elikkäs Xy! Upeeta! Mielettömästi onnea koko taustajoukoille! Xy on Hymyn pentujen isän, Särön sisko, elikäs toivottavasti tuleva täti :-D.
Jännityksessä saadaan elää useamman pentulaatikon reunalla lähiaikoina. Millin synnytys alkaa olla ihan näillä näppäimilla, Kitin siskon Ässän pennut syntyvät alkavan viikon aikana, Carron (Särön äiti) pentujen odotetaan syntyvän ensi viikon lopulla ja meillä on Hymyn pentujen laskettu aika joulukuun toisella viikolla. Tsemppiä kaikille synnytyksiin! Täällä peukutetaan hurjasti, että kaikki menee oikein hyvin!
Täällä on niiiin pimeää ja synkkää. Joka päivä ripsii vähän vettä ja pimeä tulee niin aikaisin. Aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja samoin kotiin tullessa. Tänään oli jopa auringonpaistetta mutta tultuani tentistä menin päiväunille, jotka sitten venähtivät viiteen ja puoleen tuntiin. Teki kyllä terää. Olishan sitä ollut vaikka mitä hommia, jotka olisi pitänyt tehdä. No, Tommi-vainaa sanoi, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Siihen luotamma.
Syksyn loppualeista on tullut hankittua taas kukkasipuli jos toinenkin. Mulla on täysi paperikassillinen sipuleita istuttamatta (mm. 400 krookuksen sipulia). Ne ajattelin kuopata tuonne pihalle huomenna, valoisassa.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Ensimmäistä kasvisryhmää ja muuta
Taudin kourissa on täällä enemmän ja vähemmän maattu viimeinen reilu viikko. Maailmahan ei siksi aikaa pysähdy, joten kertoiltavaakin löytyy. :-D
Millin maha kasvaa. Enää se ei ole tasapaksu pökkelö, vaan kylkiluiden jälkeen tulee pumpsi alaviistoon. Liikuttavaa. Silmät on kontrolloitu ja ne on nyt täysin ok! Rimadylit pois ja tippoja vähennetään asteittain. Tietysti ohjeena myös kiikuttaa koira taas kiireen vilkkaa lääkäriin, mikäli oireet palaa. Samalla keikalla käytiin vaa'alla. Höm, paino 17kg eli 2,5kg enemmän kuin normaalisti. Ja kaksi viikkoa olisi vielä tehokasta mahankasvatusaikaa (yhdyssana?). Hui! Tosi jännää nähdä mitä masusta putkahtaa. Tää NIIIN peukuttaa, että kaikki menis hyvin. Milli matkaa Jennilään lauantaina pesää rakentamaan. Jos hyvä tuuri käy, pääsen synnytystä katsomaan. :)
Hymelius Haavisto tulee Milliä pari viikkoa perässä. Sain Päiviltä eilen viestin, että se on NYT JO tasapaksu pökkelö! Paljonko niitä pennuja oikein on?! Ruoka ei edelleenkään oikein maistu. Toivon että Jari on oikeassa, kun sanoi eilen, että kyllä se pian alkaa maistua, ja sitten sitä meneekin. Hymy tullee meille ensi viikon perjantaina. Pidetään peukkuja, että kaikki menee myös sen osalta hyvin.
Sunnuntaina pääsin kuin pääsinkin taudista huolimatta (luulin sen jo olevan ohi :-/) Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn, jossa siis esiintyivät kaikki ihanat Elementti -pentuni. Super ajattelevaiset omistajat olivat ilmoittaneet myös elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan! Kiitos Satu, Hanna, Kajsa ja Anna!
Zen (N.Maa) ja Tuima (N.Tuli) esiintyivät erinomaisesti mutta Zen:lle tuomarin otteet pöydällä olivat liikaa. Jännä tuo näyttelyissä jännäämisjuttu. En tiedä mistä ihana pippurisilmäinen miehenalku on saanut päähänsä, että tuomari ei välttämättä ole kovinkaan hyvä tyyppi. Muuten kun sitä ei ihmiset, eikä tilanteet hirvitä. Sijoitukset 7-9kk:n ikäisissä pennuissa Tuima 2. + KP ja Zen 3. PU luokassa Tuima kolmanneksi. PU oli Lehtomäen Kristinan Tanskasta tuotu jenkkisukuinen Magnus, joka oli hienosti myös RYP ja BIS 3.
Nartuissa meidän siniset tytöt esiintyivät edukseen. Blitz (N. Vesi) 2. kera KP:n ja Tipi (N. Ilma) 1. & KP. Sijoitukset samat myös PN -luokassa. Lisäksi Tipi oli hienosti VSP-pentu! Onnea Tiipa ja Satu!
Kasvattajaluokassa pääsin/jouduin itsekin kehään. Tuima käyttäytyi niin hienosti ja esiintyi hyvin. Kajsa vielä väittää, ettei se kahta päivää ennen osannut seistä. Nyt osasi! Ihana Tuima, kun oli niin pätevänä. Elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan tuloksena hyvä arvostelu kera KP:n ja ROP-kasvattajaryhmän (olimme ainoita), ja mikä tärkeintä erinomaisen hyvän mielen! Ihanat pentujen omistajat ja ihanat pennut! Ihan juhlaa olla teidän kanssa kehässä!
Muutama Sadun, Kajsan ja Hannan ottama kuva löytyy tuolta
Kiitos ikimuistoisesta päivästä Satu & Tipi, Hanna & Zen, Anna & Blitz ja Kajsa, Tero & Tuima!
Tänään ois elämäni ensimmäinen yliopiston tentti, johtamisen perusteita. Jänskää. Ihan hirmu paljoa en ole taudissani jaksanut lukea. Mähän oon muutenkin aina ollut niin hyvin valmistautunut kaikkiin kokeisiin, or not. Saas nähdä kuin käy. Samallahan on tässä ollut tarkoitus opiskella johdatusta oikeustieteeseen, olen joutunut vaan olemaan luennoilta aika monta kertaa pois tän flunssan takia :(. Saas nähdä hyväksyykö ne mun opintoja. Ja voiko tentistä päästä läpi kahden luentokerran saaliilla... Josko sitä jossain vaiheessa keksisi, mikä minusta tulee isona, joka minusta ei tule. :-D
Millin maha kasvaa. Enää se ei ole tasapaksu pökkelö, vaan kylkiluiden jälkeen tulee pumpsi alaviistoon. Liikuttavaa. Silmät on kontrolloitu ja ne on nyt täysin ok! Rimadylit pois ja tippoja vähennetään asteittain. Tietysti ohjeena myös kiikuttaa koira taas kiireen vilkkaa lääkäriin, mikäli oireet palaa. Samalla keikalla käytiin vaa'alla. Höm, paino 17kg eli 2,5kg enemmän kuin normaalisti. Ja kaksi viikkoa olisi vielä tehokasta mahankasvatusaikaa (yhdyssana?). Hui! Tosi jännää nähdä mitä masusta putkahtaa. Tää NIIIN peukuttaa, että kaikki menis hyvin. Milli matkaa Jennilään lauantaina pesää rakentamaan. Jos hyvä tuuri käy, pääsen synnytystä katsomaan. :)
Hymelius Haavisto tulee Milliä pari viikkoa perässä. Sain Päiviltä eilen viestin, että se on NYT JO tasapaksu pökkelö! Paljonko niitä pennuja oikein on?! Ruoka ei edelleenkään oikein maistu. Toivon että Jari on oikeassa, kun sanoi eilen, että kyllä se pian alkaa maistua, ja sitten sitä meneekin. Hymy tullee meille ensi viikon perjantaina. Pidetään peukkuja, että kaikki menee myös sen osalta hyvin.
Sunnuntaina pääsin kuin pääsinkin taudista huolimatta (luulin sen jo olevan ohi :-/) Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn, jossa siis esiintyivät kaikki ihanat Elementti -pentuni. Super ajattelevaiset omistajat olivat ilmoittaneet myös elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan! Kiitos Satu, Hanna, Kajsa ja Anna!
Zen (N.Maa) ja Tuima (N.Tuli) esiintyivät erinomaisesti mutta Zen:lle tuomarin otteet pöydällä olivat liikaa. Jännä tuo näyttelyissä jännäämisjuttu. En tiedä mistä ihana pippurisilmäinen miehenalku on saanut päähänsä, että tuomari ei välttämättä ole kovinkaan hyvä tyyppi. Muuten kun sitä ei ihmiset, eikä tilanteet hirvitä. Sijoitukset 7-9kk:n ikäisissä pennuissa Tuima 2. + KP ja Zen 3. PU luokassa Tuima kolmanneksi. PU oli Lehtomäen Kristinan Tanskasta tuotu jenkkisukuinen Magnus, joka oli hienosti myös RYP ja BIS 3.
Nartuissa meidän siniset tytöt esiintyivät edukseen. Blitz (N. Vesi) 2. kera KP:n ja Tipi (N. Ilma) 1. & KP. Sijoitukset samat myös PN -luokassa. Lisäksi Tipi oli hienosti VSP-pentu! Onnea Tiipa ja Satu!
Kasvattajaluokassa pääsin/jouduin itsekin kehään. Tuima käyttäytyi niin hienosti ja esiintyi hyvin. Kajsa vielä väittää, ettei se kahta päivää ennen osannut seistä. Nyt osasi! Ihana Tuima, kun oli niin pätevänä. Elämäni ensimmäisen kasvattajaluokan tuloksena hyvä arvostelu kera KP:n ja ROP-kasvattajaryhmän (olimme ainoita), ja mikä tärkeintä erinomaisen hyvän mielen! Ihanat pentujen omistajat ja ihanat pennut! Ihan juhlaa olla teidän kanssa kehässä!
Muutama Sadun, Kajsan ja Hannan ottama kuva löytyy tuolta
Kiitos ikimuistoisesta päivästä Satu & Tipi, Hanna & Zen, Anna & Blitz ja Kajsa, Tero & Tuima!
Tänään ois elämäni ensimmäinen yliopiston tentti, johtamisen perusteita. Jänskää. Ihan hirmu paljoa en ole taudissani jaksanut lukea. Mähän oon muutenkin aina ollut niin hyvin valmistautunut kaikkiin kokeisiin, or not. Saas nähdä kuin käy. Samallahan on tässä ollut tarkoitus opiskella johdatusta oikeustieteeseen, olen joutunut vaan olemaan luennoilta aika monta kertaa pois tän flunssan takia :(. Saas nähdä hyväksyykö ne mun opintoja. Ja voiko tentistä päästä läpi kahden luentokerran saaliilla... Josko sitä jossain vaiheessa keksisi, mikä minusta tulee isona, joka minusta ei tule. :-D
lauantai 7. marraskuuta 2009
Pennuja tulossa
toivottavasti. Nuolaista ei saa ennen kuin tipahtaa. Sen on historia jo minullekin opettanut.
Silti mitälie uhmaten "ihan vähän" jo iloitsen Hymyn ultra-uutisista. Hymelius Haavisto (virallisemmin Firabellen Hymy) kävi torstaina ultrassa Päivin ja Riikan suosiollisella avustuksella. Kiitos Päivi ja Riikka! Ja pennujahan siellä näkyi, PALJON. Viimeisen muutaman viikon olen Päivin kertomien perusteella ollut ihan pommin varma, että tiineenä on. Mutta että noi kauhian pal pennuja. Hymy on syönyt huonosti ja ollut samalla lailla herkkiksenä kuin Milli. Maailma kohtelee kaltoin pientä tulevaa äitiä, tuntuvat ne ajattelevan (tämä pieni inhimillistys sallittaneen, kun ei tavaksi tule). Päivillä on ollut kaikenlaisia etiäisiä pentujen määrästä ja siitä kuinka Hymyn vatsassa kasvavat Veli-Kani ja sen kuusi sisarusta. Ultran perusteella ei paljoa pitäisi heittää. Mutta kuten sanottu, ei nuolaista jne. Juu, ja jos joku jäi tuota Veli-Kania miettimään niin Sääppiksen (JV -08 Trickteam Roger Rabbit alias Särö, pentujen tuleva isäpappa) kunniaksi olisi pentujen nimien tarkoitus olla jotain pupu-aiheisia. Ehdotuksia Nappulavaaran esimmäisten _RUSKEIDEN_ pentujen nimiksi saapi esittää!
Vähän meinasi tuskanhiki allekirjoittaneelle tulla tuosta määrästä jo ihan hyvien kotien löytymisenkin kannalta. Mutta toistaiseksi olen jäänyt tunteeni kanssa yksin. Kaikki, joille olen sydäntäni vuodattanut, ovat olleet sitä mieltä, ettei hyvistä kodeista tule olemaan pulaa. Kovasti näin toivon.
Millin silmät näyttävät päälisin puolin olevan kunnossa. Tiistaina piti olla toistaiseksi viimeinen kontrolli mutta minulle nousi korkea kuume ja jouduin perumaan ajan. Jopa täällä ruuhkasuomessa on silmälääkärien ajat kortilla, ja vielä jos sattuu olemaan hmmm valikoiva. Josko ensi viikolla saisin näytettyä Millin silmät, niin Milli pääsisi Vaasaan Jennin huomaan pesää rakentamaan.
Minni-Peetun massu kasvaa ja vauhti hidastuu. Valtava maha ei ainakaan vielä ole mutta vielähän tässä on pari-kolme viikkoa to go. Koko koira on nyt tuollainen pökkelö. Yhtä pötköä koko kroppa. Hassu lollellollie. Vähänkö mä ootan innolla millaisia uusia Eyewitness:laisia sieltä maailmaan saadaan <3.
Kituska-Minuskan ajattelin tässä "välissä", ennen Hymyn pentujen syntymää leikkauttaa (steriloida). Ehtisi varmaan suht hyvin palautua, ennen kuin pennut ovat riiviövaiheessa ja ennen kuin Milli pentunsa kanssa palaa kotiin. Ja Nuu pitäisi käyttää lonkkien ja kyynärien läpivalaisussa sekä polvitsekkauksessa. Siltä haluan myös poistattaa vinksis-vonksis kulmurit.
Tuntuu, että nyt on hirmu paljon sheltinpentuja ja pentuja yleensäkin tulossa. Mm. Kitin sisko Ässä punnertaa pentunsa maailmaan varmaan ihan pian, samoin Hymyn anoppi Carro on ultrattu tiineeksi. Jännää!
Sain Ullalta ihanan sähköpostin heidän ja Artun kuulumisista. Arttu (Nappulavaaran Kivijalka, Wade x Kiti) on edistynyt kuulokoirakoulutuksessa erinomaisesti! Aivan huisin hienoa! Ulla on tehnyt ihanaisen Artun kanssa hienoa työtä! Moon niin ylpeä.
Ihanaa muuten, Waden jälkeläisten aktiiviset omistajat ovat terveystutkituttaneet koiriaan hyvin tuloksin! Onnittelut asianosaisille! Kiitos minunkin puolestani!
Toissapäivänä tuli ensilumi näillekin leveysasteille. Kai se torstaina oli. Mulla on päivät ihan sekaisin tämän taudin jälkeen/takia. Kukkasipuleita olis edelleen istuttamatta höm jonnii verran. Maa ei onneksi ole vielä jäässä. Kaksi puuta (katsura ja tuurenpihlaja) on myös istuttamatta. Tänään kuoppasin muutaman havun ja perennan kompostikasaan talvisuojaan. Ei tässä kunnossa jaksa mitään kunnon istutushommia tehdä. Sen verta vaan, että toivottavasti selviävät talven yli. Ja sit, voi jumankekka, oon osallistunut muutamaan siementen kimppatilaukseen... Yritän esittää järkevää korostamalla sitä, ettei mun listoilla ole kuin ehkä 20 plaatua (toistaiseksi mutta sitä ei kerrota kelleen), kun joillain joilla mopo on karannut (pois se minusta) voi olla vaikka 200 sorttia. Tänään kylvin muutamia kesällä keräämiäni jalavan ja lehtikuusen (ei hajuakaan lajeista) siemeniä ulos purkkeihin. Saavatpahan kylmäkäsittelyn siinä samalla, josko noista jotain keväällä itäisi. Ajattelin olla fiksu ja kylvää muutakin ulos nyt talveksi, ettei olohuone olis kevättalvella taimikasvattamo (Jari jo taannoin kommentoi, että meillä on 200 neliön orkideakaappi). Sitä paitsi mä oo tosi huono noissa kylvöjutuissa. Jumankekka, ei niitä voi kastella sumuttamalla, kun vaikka olis vaan muutama purtilo niin jo kramppaa käsi tai sit ne "idut" menee lakoon paineesta ja delaa siihen :/. Ja se kouliminen sitten, huoh. Joku vois ehkä nyt kysyä, miksi sitten hommaat siemeniä. Älkää kysykö.
Hui! Huomenna on kaapelitehtaan pentunäytelmät, johon osallistuu koko meitin Elementti -pentue! Jos oon aamulla edes jotensakin kunnossa, niin sitä tapahtumaa en voi missata. Ihanaa nähdä kaikki kerralla! Miun pennu-pennut <3.
Silti mitälie uhmaten "ihan vähän" jo iloitsen Hymyn ultra-uutisista. Hymelius Haavisto (virallisemmin Firabellen Hymy) kävi torstaina ultrassa Päivin ja Riikan suosiollisella avustuksella. Kiitos Päivi ja Riikka! Ja pennujahan siellä näkyi, PALJON. Viimeisen muutaman viikon olen Päivin kertomien perusteella ollut ihan pommin varma, että tiineenä on. Mutta että noi kauhian pal pennuja. Hymy on syönyt huonosti ja ollut samalla lailla herkkiksenä kuin Milli. Maailma kohtelee kaltoin pientä tulevaa äitiä, tuntuvat ne ajattelevan (tämä pieni inhimillistys sallittaneen, kun ei tavaksi tule). Päivillä on ollut kaikenlaisia etiäisiä pentujen määrästä ja siitä kuinka Hymyn vatsassa kasvavat Veli-Kani ja sen kuusi sisarusta. Ultran perusteella ei paljoa pitäisi heittää. Mutta kuten sanottu, ei nuolaista jne. Juu, ja jos joku jäi tuota Veli-Kania miettimään niin Sääppiksen (JV -08 Trickteam Roger Rabbit alias Särö, pentujen tuleva isäpappa) kunniaksi olisi pentujen nimien tarkoitus olla jotain pupu-aiheisia. Ehdotuksia Nappulavaaran esimmäisten _RUSKEIDEN_ pentujen nimiksi saapi esittää!
Vähän meinasi tuskanhiki allekirjoittaneelle tulla tuosta määrästä jo ihan hyvien kotien löytymisenkin kannalta. Mutta toistaiseksi olen jäänyt tunteeni kanssa yksin. Kaikki, joille olen sydäntäni vuodattanut, ovat olleet sitä mieltä, ettei hyvistä kodeista tule olemaan pulaa. Kovasti näin toivon.
Millin silmät näyttävät päälisin puolin olevan kunnossa. Tiistaina piti olla toistaiseksi viimeinen kontrolli mutta minulle nousi korkea kuume ja jouduin perumaan ajan. Jopa täällä ruuhkasuomessa on silmälääkärien ajat kortilla, ja vielä jos sattuu olemaan hmmm valikoiva. Josko ensi viikolla saisin näytettyä Millin silmät, niin Milli pääsisi Vaasaan Jennin huomaan pesää rakentamaan.
Minni-Peetun massu kasvaa ja vauhti hidastuu. Valtava maha ei ainakaan vielä ole mutta vielähän tässä on pari-kolme viikkoa to go. Koko koira on nyt tuollainen pökkelö. Yhtä pötköä koko kroppa. Hassu lollellollie. Vähänkö mä ootan innolla millaisia uusia Eyewitness:laisia sieltä maailmaan saadaan <3.
Kituska-Minuskan ajattelin tässä "välissä", ennen Hymyn pentujen syntymää leikkauttaa (steriloida). Ehtisi varmaan suht hyvin palautua, ennen kuin pennut ovat riiviövaiheessa ja ennen kuin Milli pentunsa kanssa palaa kotiin. Ja Nuu pitäisi käyttää lonkkien ja kyynärien läpivalaisussa sekä polvitsekkauksessa. Siltä haluan myös poistattaa vinksis-vonksis kulmurit.
Tuntuu, että nyt on hirmu paljon sheltinpentuja ja pentuja yleensäkin tulossa. Mm. Kitin sisko Ässä punnertaa pentunsa maailmaan varmaan ihan pian, samoin Hymyn anoppi Carro on ultrattu tiineeksi. Jännää!
Sain Ullalta ihanan sähköpostin heidän ja Artun kuulumisista. Arttu (Nappulavaaran Kivijalka, Wade x Kiti) on edistynyt kuulokoirakoulutuksessa erinomaisesti! Aivan huisin hienoa! Ulla on tehnyt ihanaisen Artun kanssa hienoa työtä! Moon niin ylpeä.
Ihanaa muuten, Waden jälkeläisten aktiiviset omistajat ovat terveystutkituttaneet koiriaan hyvin tuloksin! Onnittelut asianosaisille! Kiitos minunkin puolestani!
Toissapäivänä tuli ensilumi näillekin leveysasteille. Kai se torstaina oli. Mulla on päivät ihan sekaisin tämän taudin jälkeen/takia. Kukkasipuleita olis edelleen istuttamatta höm jonnii verran. Maa ei onneksi ole vielä jäässä. Kaksi puuta (katsura ja tuurenpihlaja) on myös istuttamatta. Tänään kuoppasin muutaman havun ja perennan kompostikasaan talvisuojaan. Ei tässä kunnossa jaksa mitään kunnon istutushommia tehdä. Sen verta vaan, että toivottavasti selviävät talven yli. Ja sit, voi jumankekka, oon osallistunut muutamaan siementen kimppatilaukseen... Yritän esittää järkevää korostamalla sitä, ettei mun listoilla ole kuin ehkä 20 plaatua (toistaiseksi mutta sitä ei kerrota kelleen), kun joillain joilla mopo on karannut (pois se minusta) voi olla vaikka 200 sorttia. Tänään kylvin muutamia kesällä keräämiäni jalavan ja lehtikuusen (ei hajuakaan lajeista) siemeniä ulos purkkeihin. Saavatpahan kylmäkäsittelyn siinä samalla, josko noista jotain keväällä itäisi. Ajattelin olla fiksu ja kylvää muutakin ulos nyt talveksi, ettei olohuone olis kevättalvella taimikasvattamo (Jari jo taannoin kommentoi, että meillä on 200 neliön orkideakaappi). Sitä paitsi mä oo tosi huono noissa kylvöjutuissa. Jumankekka, ei niitä voi kastella sumuttamalla, kun vaikka olis vaan muutama purtilo niin jo kramppaa käsi tai sit ne "idut" menee lakoon paineesta ja delaa siihen :/. Ja se kouliminen sitten, huoh. Joku vois ehkä nyt kysyä, miksi sitten hommaat siemeniä. Älkää kysykö.
Hui! Huomenna on kaapelitehtaan pentunäytelmät, johon osallistuu koko meitin Elementti -pentue! Jos oon aamulla edes jotensakin kunnossa, niin sitä tapahtumaa en voi missata. Ihanaa nähdä kaikki kerralla! Miun pennu-pennut <3.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Syksy saa
Olipas ajan hermolla oleva otsikko. En keksinyt muutakaan. :-)
Hmm. Ei pääse tässä huushollissa tylsistymään. Duunissa toiminnanohjausjärjestelmän vaihtaminen öööö aiheuttaa "vähän" päänvaivaa ja ylimääräistä adrenaliinia veressä (sitä kun mulla ei yleensä ole :-D) sekä väsymystä. Eikä stabiilia ole privaatissakaan.
Aloitetaan alusta. Olin varannut Millille tiineysultraa varten ajan torstaiksi, jo hyvissä ajoin. Kerkesin maanantaina hehkuttamaan naamakirjassakin, kuinka on enää 3 päivää to go. Tiistaina tulin duunista, Jari oli kotiutunut vajaa tunti ennen mua. Milli ja Kiti alkoivat tapansa mukaan vetämään lelua keskenään ja riekkumaan. En kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Istuin pöytään kahvikupin ääreen, jolloin Minni-Peetu tuli Jarin viereen norkoilemaan (se saa Jarilta aina silloin tällöin jotain). Milli siristeli silmiään ja näytti HYVIN surkealta. Aloin tutkia silmiä tarkemmin. Ne olivat punaiset, turvoksissa ja vilkkuluomet selvästi vetäytyneet pitkälle silmän päälle. Selvästi huomasi, että koira on kipeä ja se kesti huonosti valoa. Kuumeen mittaus ja limakalvojen tsekkaus, normaalilta näyttää. Sen verran sanoi maalaisjärki, ettei kyse ole tavis sidekalvon tulehduksesta. Se ei ala noin rajuna, ja tulehduserite puuttuu. Soitto eläinlääkärille, joka sanoi, ettei ole tuollaisesta kuullut, mitään tulehduseritettä kun ei silmistä vuotanut. "Ei sillä varmaan ole mitään hätää, kun syökin normaalisti". Kele.
Soitto Nadjalle (*halaa Nadjaa*) ja paniikkiselitys siitä miten Millillä on varmasti vähintään glaukooma. Kiitos Nadja henkisestä tuesta ja siitä, että kannustit mua edelleen pitämään pääni ja puoleni. Soitto lähistön lääkäriasemalle, jossa silmälääkäri. Puhelimeen vastannut henkilö otti tiedot ylös, sanoin että on ihan oikeesti tilanne päällä. Seuraava vapaa aika ois kuulemma torstaille, kommentoin ettei koira odota niin kauaa ja että tiedän silmälääkärin olevan töissä tälläkin hetkellä. Lupasi ottaa soittopyynnön, "x soittaa sitten kun kaikki potilaat on hoidettu". Fine, mulla (Millillä) ei ole aikaa odottaa sitä.
Nooo, plan B, Malmilla, vajaa 100km:n päässä meiltä on ainakin asema, jossa on toooosi hyvä silmälääkäri. Soitto sinne. Kerroin tilanteen. Kello on tällöin 18.45. "Tulkaa heti, oletko täällä 19.30?" No, en ehdi siiheksi, mitenkään. "Ehditkö 19.45?". Mä yritän *pukee samalla takkia ja kenkiä, ottaa remmiä ja käsilaukkua haltuun ja sanoo Jarille heippa, tää lähtee Malmille*. Koko matka paniikissa, ehditäänkö perille ennen kuin asema menee kiinni (klo 20). Lämä lattiaan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, eikä hirvieläimiä tiellä. Olin Malmilla klo 19.48 :-), kolme minuuttia myöhässä. Silmät peilattiin, tsekattiin paineet, värjättiin haavojen varalta, kurkistettiin vilkkuluomien alle jne. Silmänpohjat ok, paineet laskussa mutta vielä normaalin rajoissa, ei haavoja. Ei glaukoomaa vaan uveiitti. Immunologinen reaktio, todennäköisesti tiineyden laukaisema. Otettava vakavasti, koska voi johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. SHIT. Nooo, "koira on tiine?". Minä: Joo, luulen niin. Ultrataan, että voidaan tehdä päätöksiä lääkityksen suhteen. Ultrassa näkyy siististi ainakin 5-6 pentua. Voi miun Minniä ja Minnin vaaveja, itku meinaa tulla. Sanon, ettei ollut sitten "hukkareissu" Saksaan ja että tärkeintä on kuitenkin pitää Milli kunnossa. Lääkäri konsultoi vielä gurua, ja päädytään lääkitsemään paikallisesti kortisoni- ja antibioottitipoin. "Kontrolli parin päivän päästä, että lääkitys varmasti puree". Toistan että tärkeintä on saada Milli kuntoon, johon eläinlääkäri vastaa, että nyt kun tulehdus saatiin kiinni ajoissa voidaan lähteä siitä, ettei kummallakaan ole hätää, Millillä tai pennuilla. Tsiisus. Ja Minni käyttäytyy koko reissun kuin ajatus. Olen siitä aivan turkasen ylpeä!
Jennin kanssa puidaan hommaa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää matkalla kotiin. Kiitos Jenni, olet super! Lähistön silmälääkäri oli soittanut tällä välin kuusi kertaa. Ennen kuin potilaat oli hoidettu. Hän oli tajunnut siis tilanteen vakavuuden. Nadjalle infosoitto ja tuhannet kiitokset neuvoista ja henkisestä tuesta!
Mutsi pelasti vielä illan, kertomalla mulle tarkemmin tuollaisista vaivoista ja kuinka ne paranee! Luv U my hero!
Milli oli koko loppuviikon mun kanssa töissä, että voisin laittaa tipat neljän tunnin välein ja että näkisin heti jos tila pahenee (piti mennä heti lääkäriin, jos tila huononee).
Perjantaina duunin jälkeen kontrolliin, jossa todettiin, että paineet aikalailla samat kuin ti. Tulehdus helpottanut hyvin, silmät rauhoittuneet, punotus vähentynyt huomattavasti, turvotus laskenut, silmänpohjat täysin ok. Antibiottitippa pois ja jatketaan kortisonitipoin sekä suun kautta tulehduskipulääke. Ei kuulemma tarvitse enää herätä öisin laittamaan tippoja neljän tunnin välein 8). Hyvältä näyttää, ei tarvitse olla huolissaan, edes pennuista. Kontrolli taas tiistaina. Lääkäri oli jopa ottanut yhteyttä johonkuhun guruun jenkeissä, joka oli selvittänyt lääkitystä yliopistolla sikiöiden mm. lääkkeistä johtuvia kehityshäiriöitä tutkineelta tutkijalta, joka sanoi, että tulehduskipulääke on turvallinen. Kiesus mitä paneutumista asiaan! Olen heille ikuisesti kiitollinen!
Perjantaina oli tilaisuus käydä samalla kuikuilemassa "vähän" taimialeja. En uskalla kertoa mitä haaviin jäi. :-D Melkein kaikki on kuitenkin jo maassa, valeistutuksessa tosin mutta kumminkii. Ihanaa, olen saanut tänään kaivella pihalla ihan kaikessa rauhassa. Muutama pussi sipuleitakin on jopa maassa "jo". Huomenna olisi Eliaksen päiväkodin kirppari missä pitäis kai yrittää päästä eroon vanhoista kamoista. Jos jaksan mennä.
Ensi viikolla alkaa Johdatus Oikeustieteeseen -kurssi, johon olen ilmoittautunut. Jee, taas vähän niin kuin yliopisto-opintoja kahdesti viikossa. Uskokaa tai älkää mutta se on ihanaa. Viime viikolla olisi ollut edellisen käymäni kurssin, Jhtamisen perusteet, kirjatentti. Jouduin jäämään pois siitä Millin sairastumisen vuoksi mutta mitä pienistä. Uusintojahan tulee.
Sain tänään hyviä uutisia Hymelius Haavistolta :-). Jos yksi Millin tiineyden merkeistä oli, että se nuolee ruokasäkkiä, niin Hymy on asteen pidemmällä. Se nimittäin käy lipomassa jääkaapin ovea! :-D Nappulavaaran lukkeita odotellessa. Tää täällä peukuttaa.
Hmm. Ei pääse tässä huushollissa tylsistymään. Duunissa toiminnanohjausjärjestelmän vaihtaminen öööö aiheuttaa "vähän" päänvaivaa ja ylimääräistä adrenaliinia veressä (sitä kun mulla ei yleensä ole :-D) sekä väsymystä. Eikä stabiilia ole privaatissakaan.
Aloitetaan alusta. Olin varannut Millille tiineysultraa varten ajan torstaiksi, jo hyvissä ajoin. Kerkesin maanantaina hehkuttamaan naamakirjassakin, kuinka on enää 3 päivää to go. Tiistaina tulin duunista, Jari oli kotiutunut vajaa tunti ennen mua. Milli ja Kiti alkoivat tapansa mukaan vetämään lelua keskenään ja riekkumaan. En kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Istuin pöytään kahvikupin ääreen, jolloin Minni-Peetu tuli Jarin viereen norkoilemaan (se saa Jarilta aina silloin tällöin jotain). Milli siristeli silmiään ja näytti HYVIN surkealta. Aloin tutkia silmiä tarkemmin. Ne olivat punaiset, turvoksissa ja vilkkuluomet selvästi vetäytyneet pitkälle silmän päälle. Selvästi huomasi, että koira on kipeä ja se kesti huonosti valoa. Kuumeen mittaus ja limakalvojen tsekkaus, normaalilta näyttää. Sen verran sanoi maalaisjärki, ettei kyse ole tavis sidekalvon tulehduksesta. Se ei ala noin rajuna, ja tulehduserite puuttuu. Soitto eläinlääkärille, joka sanoi, ettei ole tuollaisesta kuullut, mitään tulehduseritettä kun ei silmistä vuotanut. "Ei sillä varmaan ole mitään hätää, kun syökin normaalisti". Kele.
Soitto Nadjalle (*halaa Nadjaa*) ja paniikkiselitys siitä miten Millillä on varmasti vähintään glaukooma. Kiitos Nadja henkisestä tuesta ja siitä, että kannustit mua edelleen pitämään pääni ja puoleni. Soitto lähistön lääkäriasemalle, jossa silmälääkäri. Puhelimeen vastannut henkilö otti tiedot ylös, sanoin että on ihan oikeesti tilanne päällä. Seuraava vapaa aika ois kuulemma torstaille, kommentoin ettei koira odota niin kauaa ja että tiedän silmälääkärin olevan töissä tälläkin hetkellä. Lupasi ottaa soittopyynnön, "x soittaa sitten kun kaikki potilaat on hoidettu". Fine, mulla (Millillä) ei ole aikaa odottaa sitä.
Nooo, plan B, Malmilla, vajaa 100km:n päässä meiltä on ainakin asema, jossa on toooosi hyvä silmälääkäri. Soitto sinne. Kerroin tilanteen. Kello on tällöin 18.45. "Tulkaa heti, oletko täällä 19.30?" No, en ehdi siiheksi, mitenkään. "Ehditkö 19.45?". Mä yritän *pukee samalla takkia ja kenkiä, ottaa remmiä ja käsilaukkua haltuun ja sanoo Jarille heippa, tää lähtee Malmille*. Koko matka paniikissa, ehditäänkö perille ennen kuin asema menee kiinni (klo 20). Lämä lattiaan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, eikä hirvieläimiä tiellä. Olin Malmilla klo 19.48 :-), kolme minuuttia myöhässä. Silmät peilattiin, tsekattiin paineet, värjättiin haavojen varalta, kurkistettiin vilkkuluomien alle jne. Silmänpohjat ok, paineet laskussa mutta vielä normaalin rajoissa, ei haavoja. Ei glaukoomaa vaan uveiitti. Immunologinen reaktio, todennäköisesti tiineyden laukaisema. Otettava vakavasti, koska voi johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. SHIT. Nooo, "koira on tiine?". Minä: Joo, luulen niin. Ultrataan, että voidaan tehdä päätöksiä lääkityksen suhteen. Ultrassa näkyy siististi ainakin 5-6 pentua. Voi miun Minniä ja Minnin vaaveja, itku meinaa tulla. Sanon, ettei ollut sitten "hukkareissu" Saksaan ja että tärkeintä on kuitenkin pitää Milli kunnossa. Lääkäri konsultoi vielä gurua, ja päädytään lääkitsemään paikallisesti kortisoni- ja antibioottitipoin. "Kontrolli parin päivän päästä, että lääkitys varmasti puree". Toistan että tärkeintä on saada Milli kuntoon, johon eläinlääkäri vastaa, että nyt kun tulehdus saatiin kiinni ajoissa voidaan lähteä siitä, ettei kummallakaan ole hätää, Millillä tai pennuilla. Tsiisus. Ja Minni käyttäytyy koko reissun kuin ajatus. Olen siitä aivan turkasen ylpeä!
Jennin kanssa puidaan hommaa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää matkalla kotiin. Kiitos Jenni, olet super! Lähistön silmälääkäri oli soittanut tällä välin kuusi kertaa. Ennen kuin potilaat oli hoidettu. Hän oli tajunnut siis tilanteen vakavuuden. Nadjalle infosoitto ja tuhannet kiitokset neuvoista ja henkisestä tuesta!
Mutsi pelasti vielä illan, kertomalla mulle tarkemmin tuollaisista vaivoista ja kuinka ne paranee! Luv U my hero!
Milli oli koko loppuviikon mun kanssa töissä, että voisin laittaa tipat neljän tunnin välein ja että näkisin heti jos tila pahenee (piti mennä heti lääkäriin, jos tila huononee).
Perjantaina duunin jälkeen kontrolliin, jossa todettiin, että paineet aikalailla samat kuin ti. Tulehdus helpottanut hyvin, silmät rauhoittuneet, punotus vähentynyt huomattavasti, turvotus laskenut, silmänpohjat täysin ok. Antibiottitippa pois ja jatketaan kortisonitipoin sekä suun kautta tulehduskipulääke. Ei kuulemma tarvitse enää herätä öisin laittamaan tippoja neljän tunnin välein 8). Hyvältä näyttää, ei tarvitse olla huolissaan, edes pennuista. Kontrolli taas tiistaina. Lääkäri oli jopa ottanut yhteyttä johonkuhun guruun jenkeissä, joka oli selvittänyt lääkitystä yliopistolla sikiöiden mm. lääkkeistä johtuvia kehityshäiriöitä tutkineelta tutkijalta, joka sanoi, että tulehduskipulääke on turvallinen. Kiesus mitä paneutumista asiaan! Olen heille ikuisesti kiitollinen!
Perjantaina oli tilaisuus käydä samalla kuikuilemassa "vähän" taimialeja. En uskalla kertoa mitä haaviin jäi. :-D Melkein kaikki on kuitenkin jo maassa, valeistutuksessa tosin mutta kumminkii. Ihanaa, olen saanut tänään kaivella pihalla ihan kaikessa rauhassa. Muutama pussi sipuleitakin on jopa maassa "jo". Huomenna olisi Eliaksen päiväkodin kirppari missä pitäis kai yrittää päästä eroon vanhoista kamoista. Jos jaksan mennä.
Ensi viikolla alkaa Johdatus Oikeustieteeseen -kurssi, johon olen ilmoittautunut. Jee, taas vähän niin kuin yliopisto-opintoja kahdesti viikossa. Uskokaa tai älkää mutta se on ihanaa. Viime viikolla olisi ollut edellisen käymäni kurssin, Jhtamisen perusteet, kirjatentti. Jouduin jäämään pois siitä Millin sairastumisen vuoksi mutta mitä pienistä. Uusintojahan tulee.
Sain tänään hyviä uutisia Hymelius Haavistolta :-). Jos yksi Millin tiineyden merkeistä oli, että se nuolee ruokasäkkiä, niin Hymy on asteen pidemmällä. Se nimittäin käy lipomassa jääkaapin ovea! :-D Nappulavaaran lukkeita odotellessa. Tää täällä peukuttaa.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Nolon pitkä tauko
on kirjuutteluissa ollut :/. Mä en oo jaksanu. On tapahtunu ihan kauheesti kaikkea kivaa ja jännää. Siitä moon ihan intona, omien koirien jutuista ja kasvattien, ja kamujen koirien etc. Enemmän mua väsyttää tää syksy, ja duunissa ollu vähän rankkaa. Ressiä pukkaapi. Ei ehkä pitäis sanoa täällä "ääneen" mutta mutta.
Mistähän sitä alottaisi? Tämä tapahtumien purkaus ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomina.
Vajaa neljä viikkoa sitten tehtiin kaikin puolin ihan super-hyvä keikka Saksaan Jennin kanssa, Millin astutuksen merkeissä. Astutukset meni tosi hyvin, Milli ei käyttäytyi hurjan hyvin (moon siitä niin ylpee) eikä se stressannu lentämistä tai vieraassa paikassa ja laumassa oloa. Spot oli super! Arvostan Jennin silmää tosi paljon, ja luotin siihen, että Jenni on valinnut Millille hienon sulhon mutta silti olin niin onnellinen nähdessäni Spot:n. Uskomaton koira! Voisin hehkuttaa reissusta ja Spot:sta loputtomiin. Miljoonat kiitokset hauskasta, opettavaisesta, ikimuistoisesta reissusta Jenni!
Voisin lyödä vetoa, että Milli on kantava. Se on AHNE ja laama. Kun kaapin ovea raottaa, se syöksyy avoimelle ruokasäkille, mitä se ei normisti tee koskaan. Syö aina hyvin mutta malttaa mielensä tuollaisissa tilanteissa. Milli käy nyt jopa nuoleskelemassa säkkiä ulkopuolelta tai muuten vaan tuijottamassa sitä. Hassu Peetu! Ellen ihan väärin näe, on nisätkin alkaneet punottaa lupaavasti. Ja voe härrekyyd, millainen tuo koira on kotona. Jos se on normisti rauhallinen niin nyt se on vätys. Tuima (N. Tuli) oli meillä hoidossa nyt viikonlopun, eikä Milli edes meinannut leikkiä sen kanssa. Outoa. Enää muutama päivä jännättävänä sillä torstaina on Millin ultra. Hui!
Myös Hymy on astutettu Sääpällä viikko sitten. Hurjan jänskää! Meikän ekat lukkeet pennut (värillä siis ei ole väliä mutta tää on kyl niiiin outoa ;-)) vois syntyä joulukuun puolivälin tienoilla. Toivotaan että tärppäsi. Tuhannet kiitokset Miiralle ja Päiville kaikesta! En ikuna pysty korvaamaan teille tätä kaikkea.
Hipin Suomen agilityvalionarvo on vahvistettu! Mielettömästi onnitteluja taitavaakin taitavammalle parille! Ootte super! Kiitos Nadja! Olet tehnyt Hipin kanssa tosi paljon töitä ja saanut homman näyttämään niin helpolta, että moni luulee sen varmaan tulleen itsestään. Kiitos myös sen onnistumisen ilon jakamisesta, mm. eilisen puhelun muodossa! <3
Enzo on kirmaloinut ensimmäiseen nollavoittoon agilityn kakkosluokassa! Hienoa työtä Enzo ja Tuomas!
Yks juttu mistä olen TODELLA onnellinen on, että tämän Kitin viimeisen pentueen kaikilla pennuilla on oikea purenta! Ei peitsihampaita! Mun rohkea (heh! kuulemma) yhdistelmäni on tuonut toistaiseksi todella paljon hyvää! Pentueen isän synnyinmaasta huolimatta ;-D. Suukot Zenille, Tipille, Tuimalle ja Blii-Blii:lle perheineen! Pennut ovat nyt reilu 6-kuisia ja olen niihin hyvin tyytyväinen. Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikilla elementti-pennuilla on loistavat, aktiiviset kodit ja omistajatkin tuntuvat olevan tyytyväisiä pennu-pennuihin.
Haikeana ajattelen, ettei Minuska-Pituska saa enää pentuja. Vaikka ei sillä, kyllä nuo kolme pentuetta jo riittävät. Olen niin onnellinen siitä mitä mun pieni siniseni on tähän maailmaan saattanut. Kiitos kaikille ihanille sen pentujen omistajille, jotka mua siitä muistutatte!
Kovasti illat pimenee ja pakkasöitäkin on jo ollut. Lehdet tippuu puista ja pensaista ja perennat lakastuu. Vielä olis pari pikku juttua mitä pitäisi pihalla tehdä. Istutus hommoo lähinnä. Yhtään kukkasipulia en ole vielä tänä syksynä maahan työntänyt ja hankittuna niitä jonkin verran on. Ei tosin onneksi yhtä paljoa kuin viime syksynä. Myös muuta istutettavaa olisi enemmän kuin "laki sallii", mm. yli kymmenen ruusupensasta (kuka hitto mut sai niihinkin lankeamaan?). Ja edelleen ne 30 tuijaa *nolo*. Itseasiassa 31, jos mukaan laskee yhden kultatuijan, joka oli ns. pakko saada. Koska millään ei ehdi tehdä kunnon pohjia kaikille, on ne joko haudattava johonkin odottamaan kevättä tai kannettava ne kellariin. Muistuttakaa mua tästä ensi syksynä, kun viimonenkin järjen hiven katoa päästä alelaareilla! Kiesus!
Jatkamma joku toinen päivä. Nyt petiin. Jos lukisi hetken organisaatiokäyttäytymistä ja sit unta kuuppaan.
Mistähän sitä alottaisi? Tämä tapahtumien purkaus ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomina.
Vajaa neljä viikkoa sitten tehtiin kaikin puolin ihan super-hyvä keikka Saksaan Jennin kanssa, Millin astutuksen merkeissä. Astutukset meni tosi hyvin, Milli ei käyttäytyi hurjan hyvin (moon siitä niin ylpee) eikä se stressannu lentämistä tai vieraassa paikassa ja laumassa oloa. Spot oli super! Arvostan Jennin silmää tosi paljon, ja luotin siihen, että Jenni on valinnut Millille hienon sulhon mutta silti olin niin onnellinen nähdessäni Spot:n. Uskomaton koira! Voisin hehkuttaa reissusta ja Spot:sta loputtomiin. Miljoonat kiitokset hauskasta, opettavaisesta, ikimuistoisesta reissusta Jenni!
Voisin lyödä vetoa, että Milli on kantava. Se on AHNE ja laama. Kun kaapin ovea raottaa, se syöksyy avoimelle ruokasäkille, mitä se ei normisti tee koskaan. Syö aina hyvin mutta malttaa mielensä tuollaisissa tilanteissa. Milli käy nyt jopa nuoleskelemassa säkkiä ulkopuolelta tai muuten vaan tuijottamassa sitä. Hassu Peetu! Ellen ihan väärin näe, on nisätkin alkaneet punottaa lupaavasti. Ja voe härrekyyd, millainen tuo koira on kotona. Jos se on normisti rauhallinen niin nyt se on vätys. Tuima (N. Tuli) oli meillä hoidossa nyt viikonlopun, eikä Milli edes meinannut leikkiä sen kanssa. Outoa. Enää muutama päivä jännättävänä sillä torstaina on Millin ultra. Hui!
Myös Hymy on astutettu Sääpällä viikko sitten. Hurjan jänskää! Meikän ekat lukkeet pennut (värillä siis ei ole väliä mutta tää on kyl niiiin outoa ;-)) vois syntyä joulukuun puolivälin tienoilla. Toivotaan että tärppäsi. Tuhannet kiitokset Miiralle ja Päiville kaikesta! En ikuna pysty korvaamaan teille tätä kaikkea.
Hipin Suomen agilityvalionarvo on vahvistettu! Mielettömästi onnitteluja taitavaakin taitavammalle parille! Ootte super! Kiitos Nadja! Olet tehnyt Hipin kanssa tosi paljon töitä ja saanut homman näyttämään niin helpolta, että moni luulee sen varmaan tulleen itsestään. Kiitos myös sen onnistumisen ilon jakamisesta, mm. eilisen puhelun muodossa! <3
Enzo on kirmaloinut ensimmäiseen nollavoittoon agilityn kakkosluokassa! Hienoa työtä Enzo ja Tuomas!
Yks juttu mistä olen TODELLA onnellinen on, että tämän Kitin viimeisen pentueen kaikilla pennuilla on oikea purenta! Ei peitsihampaita! Mun rohkea (heh! kuulemma) yhdistelmäni on tuonut toistaiseksi todella paljon hyvää! Pentueen isän synnyinmaasta huolimatta ;-D. Suukot Zenille, Tipille, Tuimalle ja Blii-Blii:lle perheineen! Pennut ovat nyt reilu 6-kuisia ja olen niihin hyvin tyytyväinen. Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikilla elementti-pennuilla on loistavat, aktiiviset kodit ja omistajatkin tuntuvat olevan tyytyväisiä pennu-pennuihin.
Haikeana ajattelen, ettei Minuska-Pituska saa enää pentuja. Vaikka ei sillä, kyllä nuo kolme pentuetta jo riittävät. Olen niin onnellinen siitä mitä mun pieni siniseni on tähän maailmaan saattanut. Kiitos kaikille ihanille sen pentujen omistajille, jotka mua siitä muistutatte!
Kovasti illat pimenee ja pakkasöitäkin on jo ollut. Lehdet tippuu puista ja pensaista ja perennat lakastuu. Vielä olis pari pikku juttua mitä pitäisi pihalla tehdä. Istutus hommoo lähinnä. Yhtään kukkasipulia en ole vielä tänä syksynä maahan työntänyt ja hankittuna niitä jonkin verran on. Ei tosin onneksi yhtä paljoa kuin viime syksynä. Myös muuta istutettavaa olisi enemmän kuin "laki sallii", mm. yli kymmenen ruusupensasta (kuka hitto mut sai niihinkin lankeamaan?). Ja edelleen ne 30 tuijaa *nolo*. Itseasiassa 31, jos mukaan laskee yhden kultatuijan, joka oli ns. pakko saada. Koska millään ei ehdi tehdä kunnon pohjia kaikille, on ne joko haudattava johonkin odottamaan kevättä tai kannettava ne kellariin. Muistuttakaa mua tästä ensi syksynä, kun viimonenkin järjen hiven katoa päästä alelaareilla! Kiesus!
Jatkamma joku toinen päivä. Nyt petiin. Jos lukisi hetken organisaatiokäyttäytymistä ja sit unta kuuppaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)