Ihan mielettömiä tuloksia on Kitin lapsoset omistajineen Pääsiäisen aikana tehneet.
Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tekivät jälleen huipputulosta lauantaina Joensuussa järjestetyissä agilitykisoissa. Tälle parille tuplanollavoitto ja A-SERT, jonka myötä saamme juhlia Enzon valioitumista! Ihan super-upeeta! Enzo on Kitin toinen valiojälkeläinen. Saas nähdä koska napsahtaa plakkariin vimppa hyppyserti. Vuosi ekasta tulee täyteen toukokuun lopulla.
Lauantaina Zen (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma) pääsivät näytelmiin etelänaapuriimme Viroon. Zen upeasti VSP kera sertin! Ja Tipille hieno PN3 sijoitus! Sadun soopelinarttu Sani oli hienosti ROP kera sertin. Paljon onnea Hanna ja Satu! Tuomarina kyseisessä Narvan näyttelyssä oli venäläinen(?) Olga Sinko Kuprianova.
Eilen sunnuntaina Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja osallistuivat sekä koiratanssin avoimiin SM-kilpailuihin että agilitykisoihin. Tämä pari on kyllä ihan uskomaton... Tuloksina koiratanssin avo-SM pronssia ja nollavoitto agilitykisoista! Huippua!
Wadenkin lapset ovat kirmailleen hienoja aksatuloksia. Lauantaina Kyllille (Amorosan Kylli) ja Katille nollatulos medikolmosissa! Myöskin lauantaina Goa (Pilvimarjan Vadelma) ja Sanni taituroivat sertin medikakkosissa! Tästä lähtien ko pari nähdään siis kolmosluokassa! Onnea Kati ja Sanni!
Täällä on lähinnä lepäilty ja nautittu Pääsiäisen loistavista keleistä ulkoillen sekä vähän tiirailtu pääsykoekirjaa. Pariin kertaan on aksailtukin. Torstaina Milli pääsi Sporttikoirahallille Kroatialaisen Zeljko Goran treeneihin ja tänään oli Moolin vuoro vähän aksailla omalla hallilla. Kepit on saatu pihassa vihdoinkin kaivettua lumesta. Niitäkin nyt siis ohjelmistossa. Myös Halla oli tänään mukana hömpöttämässä; leikkimässä ja maailmaa katselemassa. Pääsi se myös putkeen ;). Hassu, reipas pentu. Keskittyy hirmu hyvin, mikään ei haittaa ja ihan fiiliksissä taistelee hallillakin, Anunkin kanssa :D.
Ihanaa keväistä viikkoa kaikille karvaisten seurassa!
maanantai 25. huhtikuuta 2011
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Tuimiksen ja Kajsan hurja alku kolmosissa
Tuima (N. Tuli) nousi minikolmosiin kaksi viikkoa sitten. Viime viikonloppuna Tuima osallistui ekaa kertaa kolmosiin, ohjaajanaan Tero ja heti pukkasi nollaa ja A-SERTiä. Tänään Tuima kisasi kolmosissa ekaa kertaa Kajsan kanssa kahden kisan verran. Tulokset ihan huikeat; tuplanolla (sij. 1. ja 2.!!) ja jo toinen A-SERT! Osallistujia luokissa 45 ja 40 kpl. Ihan huikeaa menoa!
Talvisisaruksilla on mennyt uusissa kodeissaan oikein mainiosti, puolin ja toisin ovat olleet tyytyväisiä. Halla oli eilen mukanani Zeljkon koulutuksessa ja matkalla kävimme K:nummen Mustissa ja Mirrissä. Mikään tuota ei tunnu hätkäyttävän. Ei ostoskärryletkat (sopivasti kärrypojat olivat kärräämässä piiiiitkää letkaa ostoskärryjä ulkona), kuorma-autot eivätkä niiden rämisevät tai paiskottavat ovet, ihmiset, koirat. Ainoa juttu joka on ollut ikävä, on autopahoinvointi. Halla on nyt oksentanut ainakin kahdesti autoon. Kenelläkään pennuista sitä ei niiden yhdessä ollessa ilmennyt, yhtä Hallan kuolaamiskertaa lukuunottamatta. Nyt kolme pennuista on voinut pahoin autossa. Toivotaan että tottuvat nyt pian ja moinen inhotusvaiva loppuu.
Talvisisaruksilla on mennyt uusissa kodeissaan oikein mainiosti, puolin ja toisin ovat olleet tyytyväisiä. Halla oli eilen mukanani Zeljkon koulutuksessa ja matkalla kävimme K:nummen Mustissa ja Mirrissä. Mikään tuota ei tunnu hätkäyttävän. Ei ostoskärryletkat (sopivasti kärrypojat olivat kärräämässä piiiiitkää letkaa ostoskärryjä ulkona), kuorma-autot eivätkä niiden rämisevät tai paiskottavat ovet, ihmiset, koirat. Ainoa juttu joka on ollut ikävä, on autopahoinvointi. Halla on nyt oksentanut ainakin kahdesti autoon. Kenelläkään pennuista sitä ei niiden yhdessä ollessa ilmennyt, yhtä Hallan kuolaamiskertaa lukuunottamatta. Nyt kolme pennuista on voinut pahoin autossa. Toivotaan että tottuvat nyt pian ja moinen inhotusvaiva loppuu.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Elementit elementissään
Blitzus (N. Vesi) ja Petri jatkoivat tänään huimaa nollaputkea. Tänään kaksi nollavoittoa minikakkosissa Kirkkonummella ja sitä myöden SERT sekä menolippu kolmosiin! Huimaa menoa! Paljon onnea vielä näinkin!
Viikko ehti vierähtää Tuiman (N. Tuli) noususta kolmosiin ja taas mentiin. Tänään Tuima starttasi ekaa kertaa minikolmosissa, kartturinaan Tero. Tuloksena nolla, toinen sija ja A-SERT! Valiokello käyntiin heti ekana kolmosten kisapäivänä! Tämä oli ko. parin ensimmäinen yhteinen kisarata! Aivan super-hienoa! Paljo, paljon onnea koko teidän perheelle!
Viikko ehti vierähtää Tuiman (N. Tuli) noususta kolmosiin ja taas mentiin. Tänään Tuima starttasi ekaa kertaa minikolmosissa, kartturinaan Tero. Tuloksena nolla, toinen sija ja A-SERT! Valiokello käyntiin heti ekana kolmosten kisapäivänä! Tämä oli ko. parin ensimmäinen yhteinen kisarata! Aivan super-hienoa! Paljo, paljon onnea koko teidän perheelle!
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Veljet läks
Voi haikeus. Eilen lähtivät mustat poitsut Kaamos ja Routa sekä Hymy Kaamoksen kanssa samalla kyydillä. Tänään aamupäivällä oli Huurteen vuoro suunnata uuteen kotiin. Melko rauhallista täällä on vaikkapa torstaihin verrattuna, vaikka Halla täällä vielä muriseekin "vanhan" lauman lisäksi.
Mulla on ihan hirmu hyvä mieli pentujen uusista kodeista ja kovasti toivon että pentuset täyttävät uusien omistajiensa toiveet. Kaamos lähti siis Muurameen, Kuhmosten perheen arkea järjestelemään. Muuramessa onkin nyt kokonaista kolme kpl Hymyn pentuja sekä niiden äiti Hymelius. Routa matkasi aika naapuriin, Espooseen, Hannelen perheen ja terrierityttöjen iloksi ;D. Huurre taas muutti myöskin suht lähelle, Saloon, Susannan, Villen, Idan sekä sheltti- ja colliepoikien "riesaksi" :). Kaikkien pennujen saapumiset uusiin koteihin ovat sujuneet oikein mainiosti. Kiitos kaikille hyvien, rakastavien kotien antamisesta pikku-riiviöille! Ja Päiville jälleen mahtavasta yhteistyöstä ja Hymelius Haaviston lainasta!
Halla pääsi heti veljien lähdettyä sosiaalistamiskäynnille Kirkkonummen agilitykisoihin. Eipä tuo mitään yllätyksiä tuottanut ja kovin iloinen sain olla sen olemisesta. Halla oli tosi reipas. Leikki parvella Sonjan hanskalla, tutustui vieraisiin turvallisiin koiriin hyvin fiksusti, nuoli ihmisten naamoja, oli häntä pystyssä menossa Aamu -puolisiskon taisteluleikkiin mukaan ja oli muutenkin kivan cool. Pihalla saatiin kehiteltyä hienot repimisleikkisessiotkin. Eniten taisi ällöttää remmi... Hienoinen tärinäkin johtui ilmeisesti vain tottumattomalle vähän viileästä kelistä. Ajattelin ensin että se saattaisi olla pikkuisen epävarma, mutta tuo ajatus haihtui, kun laskin pennun sylistä. Ei epävarmuuttaan tärisevä pentu käyttäydy niin :D. Tyyppi oli pentutestissä niin laumaviettinen, mutta kyllä siistimmät tapahtumat ja hajut vievät voiton passiivisesta "mamista", jopa agilitykisojen tuoksinnassa, saati omalla pihalla.
Hallille mentiin pää-asiassa treffaamaan Aamua kotiväkineen. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa! It was so nice to see you all after such a long time!
Eilen punnitsin nk. 8-vkoispunnituksen ja tulokset ovat seuraavat (nousu ed. vkosta suluissa):
Kaamos 2530g (400g)
Halla 2350g (300g)
Routa 2590g (360g)
Huurre 2430g (300g)
Nyt oli suurimman ja pienimmän pennun painoero 240g. 5-8 vkoisina viikkonousut ovat olleet keskinmäärin 330g(Halla), 336g(Huurre), 370g(Routa) ja 375g(Kaamos). Säkäkorkeudet mitattiin viikko sitten HYVIN kotikutoisin menetelmin ja tulokseksi saatiin kaikille 21cm. Olivat kyllä silmäänkin kovin saman kokoisia. Halla antaa ehkä jalkavimman vaikutelman, liekö pienin tukka syynä tähän.
Ovat 8-viikkoisina aikalailla samankokoisia kuin Nuu & co (Tosi -pentue, aikuiskoot ~34, 37 ja 38,5cm), sekä Zen (aikuisena 37cm) elementeistä. Hurjan vaikea arvioida mitään tulevia kokoja. Vaikuttavat vahvaluustoisilta, mutta tassut, nivelet ja päät eivät vaikuta mielestäni (+ muutaman kokeneemman mielestä) siltä että odottaisin niistä hurjan suuria. Jänskää nähdä!
Aksatuloksiakin on viikonlopulta kirjattavaksi. Blitz (N. Vesi) ja Petri voittivat eilisen TehisCup:n (HSKH:n epävirallinen agilitykilpailu) osakilpailun kilpailevat minit hienosti nollalla! Tänään samainen pari teki muutaman kuukauden kisatauon jälkeen nollavoiton minikakkosissa Lohjalla! Paljon onnea Petri ja Blitz!
Waden mustat lapsoset Sopuriinasta ovat myös kunnostautuneet kisakentillä tänäänkin. Pepsi (Sopuriinan Bertil) starttasi tänään ekaa kertaa virallisissa kisoissa omistaja/ohjaajansa Jarnon kanssa. Muutama pikku virhe, mutta jokaisella radalla palkintopallilla! Onnea Jarno ja Pepsi!
Pepsin sisko Bodil starttasi Anun kanssa tänään ekaa kertaa medikolmosissa ja heti nolla! Onnea Anu ja Budi!
Mulla on ihan hirmu hyvä mieli pentujen uusista kodeista ja kovasti toivon että pentuset täyttävät uusien omistajiensa toiveet. Kaamos lähti siis Muurameen, Kuhmosten perheen arkea järjestelemään. Muuramessa onkin nyt kokonaista kolme kpl Hymyn pentuja sekä niiden äiti Hymelius. Routa matkasi aika naapuriin, Espooseen, Hannelen perheen ja terrierityttöjen iloksi ;D. Huurre taas muutti myöskin suht lähelle, Saloon, Susannan, Villen, Idan sekä sheltti- ja colliepoikien "riesaksi" :). Kaikkien pennujen saapumiset uusiin koteihin ovat sujuneet oikein mainiosti. Kiitos kaikille hyvien, rakastavien kotien antamisesta pikku-riiviöille! Ja Päiville jälleen mahtavasta yhteistyöstä ja Hymelius Haaviston lainasta!
Halla pääsi heti veljien lähdettyä sosiaalistamiskäynnille Kirkkonummen agilitykisoihin. Eipä tuo mitään yllätyksiä tuottanut ja kovin iloinen sain olla sen olemisesta. Halla oli tosi reipas. Leikki parvella Sonjan hanskalla, tutustui vieraisiin turvallisiin koiriin hyvin fiksusti, nuoli ihmisten naamoja, oli häntä pystyssä menossa Aamu -puolisiskon taisteluleikkiin mukaan ja oli muutenkin kivan cool. Pihalla saatiin kehiteltyä hienot repimisleikkisessiotkin. Eniten taisi ällöttää remmi... Hienoinen tärinäkin johtui ilmeisesti vain tottumattomalle vähän viileästä kelistä. Ajattelin ensin että se saattaisi olla pikkuisen epävarma, mutta tuo ajatus haihtui, kun laskin pennun sylistä. Ei epävarmuuttaan tärisevä pentu käyttäydy niin :D. Tyyppi oli pentutestissä niin laumaviettinen, mutta kyllä siistimmät tapahtumat ja hajut vievät voiton passiivisesta "mamista", jopa agilitykisojen tuoksinnassa, saati omalla pihalla.
Hallille mentiin pää-asiassa treffaamaan Aamua kotiväkineen. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa! It was so nice to see you all after such a long time!
Eilen punnitsin nk. 8-vkoispunnituksen ja tulokset ovat seuraavat (nousu ed. vkosta suluissa):
Kaamos 2530g (400g)
Halla 2350g (300g)
Routa 2590g (360g)
Huurre 2430g (300g)
Nyt oli suurimman ja pienimmän pennun painoero 240g. 5-8 vkoisina viikkonousut ovat olleet keskinmäärin 330g(Halla), 336g(Huurre), 370g(Routa) ja 375g(Kaamos). Säkäkorkeudet mitattiin viikko sitten HYVIN kotikutoisin menetelmin ja tulokseksi saatiin kaikille 21cm. Olivat kyllä silmäänkin kovin saman kokoisia. Halla antaa ehkä jalkavimman vaikutelman, liekö pienin tukka syynä tähän.
Ovat 8-viikkoisina aikalailla samankokoisia kuin Nuu & co (Tosi -pentue, aikuiskoot ~34, 37 ja 38,5cm), sekä Zen (aikuisena 37cm) elementeistä. Hurjan vaikea arvioida mitään tulevia kokoja. Vaikuttavat vahvaluustoisilta, mutta tassut, nivelet ja päät eivät vaikuta mielestäni (+ muutaman kokeneemman mielestä) siltä että odottaisin niistä hurjan suuria. Jänskää nähdä!
Aksatuloksiakin on viikonlopulta kirjattavaksi. Blitz (N. Vesi) ja Petri voittivat eilisen TehisCup:n (HSKH:n epävirallinen agilitykilpailu) osakilpailun kilpailevat minit hienosti nollalla! Tänään samainen pari teki muutaman kuukauden kisatauon jälkeen nollavoiton minikakkosissa Lohjalla! Paljon onnea Petri ja Blitz!
Waden mustat lapsoset Sopuriinasta ovat myös kunnostautuneet kisakentillä tänäänkin. Pepsi (Sopuriinan Bertil) starttasi tänään ekaa kertaa virallisissa kisoissa omistaja/ohjaajansa Jarnon kanssa. Muutama pikku virhe, mutta jokaisella radalla palkintopallilla! Onnea Jarno ja Pepsi!
Pepsin sisko Bodil starttasi Anun kanssa tänään ekaa kertaa medikolmosissa ja heti nolla! Onnea Anu ja Budi!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Pikkumustien upeita aksatuloksia
Sillä välin kun mä täällä lällyttelen pentuja, muut tekee upeita tuloksia agilitykisoissa.
Heti aamusta tuli kisaraporttia Turusta, kahteen otteeseen. Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero olivat tehneet hienon nollavoiton medikakkosissa! Tämä oli parin ensimmäinen yhteinen nolla. Olen niiin onnellinen teidän puolesta! Hienoa työtä Tero ja Kajsa!
Seuraavan radan jälkeen Kajsa soitti jälleen. Tällä kertaa Tuima (N. Tuli) oli tehnyt nollavoiton Kajsan ohjaamana. Tämä pari sai täten sertin ja menolipun minikolmosiin! Aivan supermahtavaa! Onnea, onnea!
Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja kisasivat minikolmosissa Riihimäellä. Tuloksena hienosti nolla ja toinen sija kookkaassa 52:n koiran miniluokassa. Tämä oli myös parin viimeinen tarvittava karsintanolla. Kovasti paljon onnea!
Myös Jyväskylästä (olihan se Jyväskylässä? ;)) kantautui hienoja agility-uutisia Anun toimittamana. Budi (Sopuriinan Bodil, Waden ja Riinan tytär) ja Anu olivat voittaneet medikakkoset nollalla ja saaneet sertin! Myös tämä pari nähdään siis jatkossa kolmosissa. Onnea Anu ja Budi!
Heti aamusta tuli kisaraporttia Turusta, kahteen otteeseen. Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero olivat tehneet hienon nollavoiton medikakkosissa! Tämä oli parin ensimmäinen yhteinen nolla. Olen niiin onnellinen teidän puolesta! Hienoa työtä Tero ja Kajsa!
Seuraavan radan jälkeen Kajsa soitti jälleen. Tällä kertaa Tuima (N. Tuli) oli tehnyt nollavoiton Kajsan ohjaamana. Tämä pari sai täten sertin ja menolipun minikolmosiin! Aivan supermahtavaa! Onnea, onnea!
Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Nadja kisasivat minikolmosissa Riihimäellä. Tuloksena hienosti nolla ja toinen sija kookkaassa 52:n koiran miniluokassa. Tämä oli myös parin viimeinen tarvittava karsintanolla. Kovasti paljon onnea!
Myös Jyväskylästä (olihan se Jyväskylässä? ;)) kantautui hienoja agility-uutisia Anun toimittamana. Budi (Sopuriinan Bodil, Waden ja Riinan tytär) ja Anu olivat voittaneet medikakkoset nollalla ja saaneet sertin! Myös tämä pari nähdään siis jatkossa kolmosissa. Onnea Anu ja Budi!
Vimppa kokonainen viikko yhdessä
Ensi viikon lopulla ne jo lähtevät. Perjantaina ainakin Kaamos ja alustavasti Hymy (lähtenee Kaamoksen matkaseuraksi), lauantaina Huurre. Koditkin olen nyt siis kaikille päättänyt. Aina yhtä vaikeaa. Ihan kamala ikävä näitä tulee. Ovat kovasti olleet mieleeni. Reippaita, kontaktinhakuisia pikkutyyppejä ja niiiin kovin rakkaita.
Eilen käytiin Janitalla pentutestissä. Olen testauttanut nyt jokaisen pentueen, aina Janitalla. Teen tämän lähinnä itseäni varten, vahvistamaan omia käsityksiäni pentujen luonteista ja siten (ehkä) helpottamaan kotien valintaa ts. kullekin kodille sopivimman pennun valintaa. Testissä ei yleensä ole tullut suuria yllätyksiä. Eikä tälläkään kertaa.
Testi meni kaikkien pentujen osalta hyvin. Ne olivat vieraan käsittelyssä rentoja, liikkuivat huoneessa rohkeasti, taistelivat hyvin, palautuivat kuormituksista hyvin jne. Myöskään metalliritilällä ja tasapainolaudalla kävely ei aiheuttanut ongelmia. Se mikä testissä on oikeastaan ikävintä (mikä ei siis oikeastaan ole testin puute), on että ihmiset tuppaavat ottamaan sen jonkinlaisena _absoluuttisena totuutena_. Testi ei myöskään ole kilpailu, jossa eniten pisteitä saanut on paras. Erilaiset koirat ovat sopivia erilaisille omistajille eikä vajaa 7 viikkoinen pentu ole edes luonteeltaan valmis (Heureka!). Joskus tuntuu, että testautan edelleen, mutta todellakin vain omaksi infokseni, kertoen uusille omistajille mitä asioita kannattaa huomioida. Tämä siis siitäkin huolimatta, että pennut ovat aina (yhtä poikkeusta lukuunottamatta ;D, terveisiä vaan nollakoneelle ja sen omistajalle <3) saaneet todella hyvät pisteet. Alan olla suht kyllästynyt pistevertailusouviin.
No niin, se siitä purkautumisesta. Pennut saivat tänään 7vkois"synttäreiden" kunniaksi manikyyrin ja matolääkkeet. Mun täytynee pestä ne vielä uudestaan ennen pesästä lähtöä. Ainakin Huurteen pimpulat vaikuttaisivat olevan nyt paikoillaan.
Pennut menevät täällä laumassa täysin kivuttomasti. En tiedä mikä Wadeakin vaivaa, koska olen nähnyt sen jopa heiluttavan häntää jollekulle laspista. Mooli on edelleen hoitotäti ja leikittäjä nro 1. Se itseasiassa ei antaisi Hymyn ja Kitin kouluttaa niitä. Kitin kanssa eletään kurissa ja herran nuhteessa :D. Siistiä kun pennut osaavat niin hienosti olla monen erilailla käyttäytyvän koiran kanssa. Muutamat kylässä käyneet vieraatkaan koirat eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia.
Tänään hoidettiin asiaan kuuluva 7vkoispunnitus myös pois alta. Tasaisia on nousut, ja pienemmät kuin ed. vkolla. Nousut viikossa suluissa painojen perässä. Suurimman ja pienimmän pennun painoero on nyt 180g. Tasaista sakkia.
Routa 2230g (330g)
Huurre 2130g (320g)
Kaamos 2130g (300g)
Halla 2050g (280g)
Viiden ja seitsemän viikon välissä keskinmääräinen painonnousu viikossa on ollut 345g (Halla)-375g (Routa).
Eilen käytiin Janitalla pentutestissä. Olen testauttanut nyt jokaisen pentueen, aina Janitalla. Teen tämän lähinnä itseäni varten, vahvistamaan omia käsityksiäni pentujen luonteista ja siten (ehkä) helpottamaan kotien valintaa ts. kullekin kodille sopivimman pennun valintaa. Testissä ei yleensä ole tullut suuria yllätyksiä. Eikä tälläkään kertaa.
Testi meni kaikkien pentujen osalta hyvin. Ne olivat vieraan käsittelyssä rentoja, liikkuivat huoneessa rohkeasti, taistelivat hyvin, palautuivat kuormituksista hyvin jne. Myöskään metalliritilällä ja tasapainolaudalla kävely ei aiheuttanut ongelmia. Se mikä testissä on oikeastaan ikävintä (mikä ei siis oikeastaan ole testin puute), on että ihmiset tuppaavat ottamaan sen jonkinlaisena _absoluuttisena totuutena_. Testi ei myöskään ole kilpailu, jossa eniten pisteitä saanut on paras. Erilaiset koirat ovat sopivia erilaisille omistajille eikä vajaa 7 viikkoinen pentu ole edes luonteeltaan valmis (Heureka!). Joskus tuntuu, että testautan edelleen, mutta todellakin vain omaksi infokseni, kertoen uusille omistajille mitä asioita kannattaa huomioida. Tämä siis siitäkin huolimatta, että pennut ovat aina (yhtä poikkeusta lukuunottamatta ;D, terveisiä vaan nollakoneelle ja sen omistajalle <3) saaneet todella hyvät pisteet. Alan olla suht kyllästynyt pistevertailusouviin.
No niin, se siitä purkautumisesta. Pennut saivat tänään 7vkois"synttäreiden" kunniaksi manikyyrin ja matolääkkeet. Mun täytynee pestä ne vielä uudestaan ennen pesästä lähtöä. Ainakin Huurteen pimpulat vaikuttaisivat olevan nyt paikoillaan.
Pennut menevät täällä laumassa täysin kivuttomasti. En tiedä mikä Wadeakin vaivaa, koska olen nähnyt sen jopa heiluttavan häntää jollekulle laspista. Mooli on edelleen hoitotäti ja leikittäjä nro 1. Se itseasiassa ei antaisi Hymyn ja Kitin kouluttaa niitä. Kitin kanssa eletään kurissa ja herran nuhteessa :D. Siistiä kun pennut osaavat niin hienosti olla monen erilailla käyttäytyvän koiran kanssa. Muutamat kylässä käyneet vieraatkaan koirat eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia.
Tänään hoidettiin asiaan kuuluva 7vkoispunnitus myös pois alta. Tasaisia on nousut, ja pienemmät kuin ed. vkolla. Nousut viikossa suluissa painojen perässä. Suurimman ja pienimmän pennun painoero on nyt 180g. Tasaista sakkia.
Routa 2230g (330g)
Huurre 2130g (320g)
Kaamos 2130g (300g)
Halla 2050g (280g)
Viiden ja seitsemän viikon välissä keskinmääräinen painonnousu viikossa on ollut 345g (Halla)-375g (Routa).
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Talvityypit terveystarkissa
Eilen koitti se päivä kun suunnistettiin pentujen kanssa terveystarkkeihin. Jännitin peilausta enemmän kuin koskaan ennen. Aamupalan sain syödyksi, mutta sitten mentiinkin vedellä. Onneksi Irene lähti avuksi ja henkiseksi tueksi.
Pennut eivät olleet olleet autossa aikaisemmin. Kuljetusboksi oli toki ollut lattialla jo jonkin aikaa, joten se sentään oli tuttu. Kavereiden unirytmi osui reissun suhteen mukavasti ja ne olivat riehuneet noin tunnin ennen lähtöä. Silti ensimmäinen autokyyti on aina mielenkiintoinen etappi. Ensin boksissa meinasi tulla hieman kränää, mutta autoon päästyään ei tyypit enää ärsyttäneet toisiaan niin paljoa. Suurimman äläkän alkumatkasta nosti Halla, joka nyt ei sinällään yllättänyt. Hieman Siuntion jälkeen alkoi meno hiljentyä ja sitä ennenkin oltiin välillä hiljaa. Rauhallisesti ne nukkuivat boksissaan. Autossaoloa ehti kertyä puolisentoista tuntia ennen saapumistamme Pakilaan.
Tippojen laitto sujui ongelmitta ja pennut olivat rentoja. Halla oli ainoana kuolannut hieman. Mua jännitti aivan hirvittävästi. Sydän hakkasi varmasti enemmän kuin pennuilla. Ensin taisi peilaukseen päästä Kaamos, puhdasta näyttää. Seuraavana Huurre, tulos samoin ok. Kolmantena Halla. Lääkärin kommentti: "Täällä pupillit supistuu vielä. Lisää tippoja.". Lisää siis jännitystä... Väliin Routa, joka sekin tervesilmäinen. Tässä välissä hoidettiin sirutukset ja yleiset terveystarkit. Ei huomauttamista sydämissä tai muussakaan. Jeeeee! Poikien pallit ei vielä perillä (ikä 6vkoa). Pennut olivat myös koko tarkin ajan rentoja ja reippaita, vasyneitä toki. Ei mitään ylimääräisiä piippailuja. Yksi pentu vinkaisi sirua laitettaessa, mutta sekin unohtui yhtä nopeasti kuin tulikin.
Vihdoinkin koitti Hallan peilauksen vuoro ja voi kauhistus mikä helpotus, ettei siltäkään löytynyt mitään ylimääräistä eikä mitään puuttunut. Molemmat Hymyn pentueethan on cea-kantaja urosten kanssa ja tuloksena yhteensä 8 pentupeilauksissa silmätervettä pentua. Jos vetoja lyötäisiin, voisin varovaisesti veikata Hymyn olevan cea:n suhteen geneettisesti terve. Sen sisko on, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, että Hymy olisi. Ja toki on mahdollista, että on ollut vain niin käsittämättömän hyvä tuuri. Irenen sanoin "lotossa kahdeksan oikein". :D
Tämän poppoon kanssa nyt siis yksi etappi on takana, hyvillä mielin.
Pennut eivät olleet olleet autossa aikaisemmin. Kuljetusboksi oli toki ollut lattialla jo jonkin aikaa, joten se sentään oli tuttu. Kavereiden unirytmi osui reissun suhteen mukavasti ja ne olivat riehuneet noin tunnin ennen lähtöä. Silti ensimmäinen autokyyti on aina mielenkiintoinen etappi. Ensin boksissa meinasi tulla hieman kränää, mutta autoon päästyään ei tyypit enää ärsyttäneet toisiaan niin paljoa. Suurimman äläkän alkumatkasta nosti Halla, joka nyt ei sinällään yllättänyt. Hieman Siuntion jälkeen alkoi meno hiljentyä ja sitä ennenkin oltiin välillä hiljaa. Rauhallisesti ne nukkuivat boksissaan. Autossaoloa ehti kertyä puolisentoista tuntia ennen saapumistamme Pakilaan.
Tippojen laitto sujui ongelmitta ja pennut olivat rentoja. Halla oli ainoana kuolannut hieman. Mua jännitti aivan hirvittävästi. Sydän hakkasi varmasti enemmän kuin pennuilla. Ensin taisi peilaukseen päästä Kaamos, puhdasta näyttää. Seuraavana Huurre, tulos samoin ok. Kolmantena Halla. Lääkärin kommentti: "Täällä pupillit supistuu vielä. Lisää tippoja.". Lisää siis jännitystä... Väliin Routa, joka sekin tervesilmäinen. Tässä välissä hoidettiin sirutukset ja yleiset terveystarkit. Ei huomauttamista sydämissä tai muussakaan. Jeeeee! Poikien pallit ei vielä perillä (ikä 6vkoa). Pennut olivat myös koko tarkin ajan rentoja ja reippaita, vasyneitä toki. Ei mitään ylimääräisiä piippailuja. Yksi pentu vinkaisi sirua laitettaessa, mutta sekin unohtui yhtä nopeasti kuin tulikin.
Vihdoinkin koitti Hallan peilauksen vuoro ja voi kauhistus mikä helpotus, ettei siltäkään löytynyt mitään ylimääräistä eikä mitään puuttunut. Molemmat Hymyn pentueethan on cea-kantaja urosten kanssa ja tuloksena yhteensä 8 pentupeilauksissa silmätervettä pentua. Jos vetoja lyötäisiin, voisin varovaisesti veikata Hymyn olevan cea:n suhteen geneettisesti terve. Sen sisko on, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, että Hymy olisi. Ja toki on mahdollista, että on ollut vain niin käsittämättömän hyvä tuuri. Irenen sanoin "lotossa kahdeksan oikein". :D
Tämän poppoon kanssa nyt siis yksi etappi on takana, hyvillä mielin.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Uusia kuvia
Eilen pystytettiin studio. Käytössä melkoinen arsenaali studiosalamoita, taustat ja systeemit. Teknisesti kuvat on hienot, vaikka tällä kertaa porukka ei ollut ihan yhtä yhteystyökykyistä poseeraamisen suhteen. Tuskanhiki tuli pintaan erityisesti typyn seisotusyrityksissä. Hauskaakin meillä oli. Sekaan on jätetty todistusaineistoa pentujen kuvaamisen realiteetista, ei oo ihan niin helppoa saada neljää, väsynyttäkään pentua istumaan skarppeina, siivosti koreissa. Korikuvista en olisi kyllä selvinnyt yksin. Onneksi Irene oli auttamassa.
Nimetkin saatiin vihdoinkin päätettyä. Kajsalta ja Terolta tuli ihanat ehdotukset, jotka sitten "menivät läpi". Vain yhden muutin. Kiitos avusta! Aiheena siis talvi. Nämä pennut kun syntyivät tosi kovien pakkasten aikaan.
Nappulavaaran Halla
Nappulavaaran Routa
Nappulavaaran Kaamos
Nappulavaaran Huurre
Kaikki kuvat löytyvät täältä. Copyright: Taikakuva. Mukana läjä pantakuvia. Pitihän pennut ikuistaa myös Irenen niille tekemien pentupantojen kanssa.
Nimetkin saatiin vihdoinkin päätettyä. Kajsalta ja Terolta tuli ihanat ehdotukset, jotka sitten "menivät läpi". Vain yhden muutin. Kiitos avusta! Aiheena siis talvi. Nämä pennut kun syntyivät tosi kovien pakkasten aikaan.
Kaikki kuvat löytyvät täältä. Copyright: Taikakuva. Mukana läjä pantakuvia. Pitihän pennut ikuistaa myös Irenen niille tekemien pentupantojen kanssa.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Elementit 2v
Aamusella tasan kaksi vuotta sitten Kiti pyöräytti maailmaan neljä odotettua, pontavaa shelttivaavaa. Kaksi tri-poikaa ja kaksi blm-narttua. Pennut saivat viralliset nimensä peruselementtien mukaan ja niistä tuli Nappulavaaran Tuli, Vesi, Ilma ja Maa. Oikeassa elämässä niitä alettiin kutsua Tuimaksi, Blitz:ksi, Tipiksi ja Zen:ksi. Tänään muruset siis täyttävät kokonaiset kaksi vuotta. Onnea!
Pennut kuvissa reilun 4vkon iässä.
Vas. -> oik. Tuima, Blitz, Tipi ja Zen
Tipi & Zen
Tuima & Blitz
Tällä hetkellä meillä majailevat pennut sen sijaan ovat nyt kuusi viikkoa vanhoja. Mulla on suuria vaikeuksia päättää virallisia nimiä ja deadline (rekisteröinti ja terveystarkki) painaa päälle. Huoh.
Kuusiviikkoispunnituksen tulokset ovat seuraavat:
2. tri-uros 1830
tyttö 1770
1. tri-uros 1900
blm-uros 1810
Edelleen painoerot ovat erittäin pienet, vain 130g suurimman ja pienimmän välillä. Nousu on nyt kuluneen viikon aikana ollut hieman suurempaa (390-425g).
Huomenna olisi tarkoitus ottaa uudet kuvat.
Pennut kuvissa reilun 4vkon iässä.
Tällä hetkellä meillä majailevat pennut sen sijaan ovat nyt kuusi viikkoa vanhoja. Mulla on suuria vaikeuksia päättää virallisia nimiä ja deadline (rekisteröinti ja terveystarkki) painaa päälle. Huoh.
Kuusiviikkoispunnituksen tulokset ovat seuraavat:
2. tri-uros 1830
tyttö 1770
1. tri-uros 1900
blm-uros 1810
Edelleen painoerot ovat erittäin pienet, vain 130g suurimman ja pienimmän välillä. Nousu on nyt kuluneen viikon aikana ollut hieman suurempaa (390-425g).
Huomenna olisi tarkoitus ottaa uudet kuvat.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Kiti erkkarissa ja pennut kasvaa
Muoks muoks. Miksi ihmeessä kappalejaot ei mee niin kuin ne on laitettu? Esim tuo erkkarilöpinä pitäis kyl olla ihan omassa kappaleessaan. Tietääkö joku Bloggeria paremmin tunteva?
Aika kulkee kuin iltamissa. Eipä oo liian tiheään tullut päivityksiä. :)
Pennut kuitenkin tulivat huimaan viiden viikon ikään viime lauantaina.
Painot (syntymä/5 vkois g):
2. tri-poika 224/1405
tyttö 210/1360
1. tri-poika 197/1480
blm-poika 210/1420
Käsittämättömän tasaista sakkia ovat kooltaan. Edelleen suurimman ja pienimmän ero on vain 120g. Mun silmään kyllä myös ulkonäöltään, kun huomioidaan, että kyseessä on käytännössä ihan ulkosiitospentue. Säkäkorkeuksia en ole mitannut (ei kyl oo mittaakaan). Neljän ja viiden viikon punnitusten välillä painot ovat nousseet 255-295g. Hyvältä näyttää siltä osin. Saas nähdä kuinka tasaisina nousut pysyvät lähiviikkoina. Vaikuttavat vankoilta mutta eivät suurilta.
Viisiviikkoismadotukset hoidettiin asianmukaisesti eikä tapahtumassa ollut mitään ihmeitä. Myös kynsienleikkuut sujuvat ongelmitta. Ovat kyllä kaikkinensa tosi kivoja käsitellä. Taistelutahtoa ja ruutia tuntuu löytyvän kaikilta, mutta pideltäessä ovat rentoja ja melko rauhallisia.
Ahnetta sakkia. Kaikki raakaa lohta lukuunottamatta uppoaa. Syövät samasta kupista eikä mitään kähinöitä ole kupilla ollut, mutta kilpailua kyllä. Pennut saivat vajaa viikko sitten ensimmäiset oikeat luut, oikein lihaisat possun kylkiluut. Voe härrekyyd mikä vipinä! Sääli ettei ko tapahtumasta ole kuvia. Niitä vartioitiin, tapporavisteltiin ja lihaa revittiin kuin oikeat koirat ikään. Otin luut heti pois, kun olivat saaneet lihat ym "siivottua", vaikka eivätpä nuo taida vielä pahemmin itse luista mitään irti saadakaan.
Ovat edelleen hiljaisia, jos ei oteta lukuun kovaäänistä murinaa. "Osaavat" haukkua, mutta sitä harvemmin kuulee. Muutama "oikea" tappelukin on saatu aikaan, joka kerta toisena osapuolena on ollut merlepoika. Vastapuoli vaihtelee. Vajaa viikko sitten tuntui, että merlepoika olisi myös eniten ihmisen perään ja äänekkäimmin vaatimassa huomiota, mutta tämä on nyt tasoittunut (kun niitä seuraa laumana). Tummempi trikki on nyt parin päivän aikana ollut ehkä rauhallisimman oloinen. Ne on niin liikkiksiä, kun naksutan suutani, kaverit jättävät lähes poikkeuksetta kaiken toiminnan kesken ja tulevat kovalla vauhdilla luokse.
Kaikki ovat olleet nyt pariin kertaan ulkona pikku hetken, yksittäin. Kovasti käyttäytyvät samanoloisesti. Olen nostanut pennut avoinaiselle paikalle, silittänyt kyljistä ja kävellyt reilun metrin verran niiden eteen, josta näkevät minut. Ensimmäisellä kerralla tummempi trikki oli ainoa joka jäi istumaan pikkuruiseksi hetkeksi (ehkä 3sek), sen jälkeen sekin lähti liikkeelle, kaikki aavistuksen matalana, hännät ei koipien välissä. Mustat tulivat ihan himpun nopeammin luokse. Liekö laumaviettiä vai pienempää rohkeutta. Eikä nyt yhden kerran ero kovin radikaalia kai kerro, ja kun ero ei todellakaan ollut huomattava. Toisella kerralla kulkivat reippaasti perässäni hännät jo paljon ylempänä, vipattaen.
Pennut ovat tosi paljon vapaana muun lauman kanssa, valvotusti. Ihan hirmu hyvin on mennyt. Jopa Wade sietää niitä yllättävän hyvin. Tuntui että Hymy jätti kasvatusvastuun jossain vaiheessa Kitille, mutta on nyt taas osallistunut puremisenestokoulutukseen. Moolilla on hoito- ja leikkitädin virka. Se hakeutuu nukkuvienkin pentujen viereen <3. Mooli the Sikapentu on aivan uskomattoman ihana noiden kanssa. Räminäpurkki ei aiheuta reaktioita. Sen saa pentujen syödessä tiputtaa pääni korkeudelta lankkulattiaan, eikä yksikään pää nouse kupista. Vähän pennut jopa leikkivät purkilla, erityisesti ykköstrikki. Kiti osallistui piiiitkästä aikaa näytelmiin, kun olin ilmoittanut sen viime sunnuntaina järjestettyyn erikoisnäyttelyyn. Edellinen esiintyminen näytelmäkehässä oli niinkin tuore kuin syyskuulta vuodelta 2006... Olin ihan varma, että rouva Sininen laittaa haisemaan ja lähinnä hyppii, haukkuu ja puree remmiä tai keksii jotain muuta 9 vuotiaalle valiolle yhtä sopivaa käytöstä. Lisäksi olin parhaan "taitoni" mukaan pilannut sen ulkomuodon pesemällä ja trimmaamalla (voe kauhistus mikä korvatrimmi) sen edellisenä iltana. Olimme myös harjoitelleet seisomista ja siististi ravaamista ehkä kokonaisen kahden minuutin ajan, kahdessa erässä, kuluneen viikon aikana.
Toisin kuitenkin kävi. Minuska käyttäytyi aivan upeasti kasvattajatuomari Irene Beaden:n (GB) kehässä. Joitakin haukahduksia toki pääsi, mutta ne eivät tulleet sen ollessa esiintymisvuorossa. Sen kanssa oli aivan ihanaa olla taas geimeissä! Täytynee käydä toistekin, nyt kun se on tukassa. Kiti oli ilmoitettu veteraaniluokkaan. Luokkaan oli ilmoitettu 15 vet-narttua ja se oli erittäin korkeatasoinen. Kiti patsasteli ja liikkui upeasti ERI:n arvoisesti, sijoittui luokassa kolmanneksi ja sai vieläpä SA:n! Meinasi itku päästä ilosta ja arvostelukin oli mielestäni niin kovin hieno.
Arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Blue merle of ideal size. Well balanced head, eye and expression. Neat ears. Good reach of neck. Good front and hindangulation. Super wellrounded bone. Level topline. Full dentition. Moved very soundly front and rear. Colour darkened due to age but well broken. Stands and shows off her many charms."
Kitin kuvat: Sirpa Saari
Myös Kitin lapset Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) olivat kehäketkuilemassa. Tipille Irene Beaden:lta Nuo EH ja Zen:lle Diane Bartholomew:lta (GB) Nuo ERI.
Zen:n arvostelu kuuluu näin:
"Balanced head with nicely shaped eye, neat ears. Good underjaw. Good length of neck. Nicely angulated. Good depth of chest & bend of stifle. Nice, long tail. Level topline. Good substance & bones. Moved ok. One section of the movement he paced. In good coat of correct texture. Nice overall dog."
Tipin arvostelun lisään jahka sen käsiini saan. :)
Aika kulkee kuin iltamissa. Eipä oo liian tiheään tullut päivityksiä. :)
Pennut kuitenkin tulivat huimaan viiden viikon ikään viime lauantaina.
Painot (syntymä/5 vkois g):
2. tri-poika 224/1405
tyttö 210/1360
1. tri-poika 197/1480
blm-poika 210/1420
Käsittämättömän tasaista sakkia ovat kooltaan. Edelleen suurimman ja pienimmän ero on vain 120g. Mun silmään kyllä myös ulkonäöltään, kun huomioidaan, että kyseessä on käytännössä ihan ulkosiitospentue. Säkäkorkeuksia en ole mitannut (ei kyl oo mittaakaan). Neljän ja viiden viikon punnitusten välillä painot ovat nousseet 255-295g. Hyvältä näyttää siltä osin. Saas nähdä kuinka tasaisina nousut pysyvät lähiviikkoina. Vaikuttavat vankoilta mutta eivät suurilta.
Viisiviikkoismadotukset hoidettiin asianmukaisesti eikä tapahtumassa ollut mitään ihmeitä. Myös kynsienleikkuut sujuvat ongelmitta. Ovat kyllä kaikkinensa tosi kivoja käsitellä. Taistelutahtoa ja ruutia tuntuu löytyvän kaikilta, mutta pideltäessä ovat rentoja ja melko rauhallisia.
Ahnetta sakkia. Kaikki raakaa lohta lukuunottamatta uppoaa. Syövät samasta kupista eikä mitään kähinöitä ole kupilla ollut, mutta kilpailua kyllä. Pennut saivat vajaa viikko sitten ensimmäiset oikeat luut, oikein lihaisat possun kylkiluut. Voe härrekyyd mikä vipinä! Sääli ettei ko tapahtumasta ole kuvia. Niitä vartioitiin, tapporavisteltiin ja lihaa revittiin kuin oikeat koirat ikään. Otin luut heti pois, kun olivat saaneet lihat ym "siivottua", vaikka eivätpä nuo taida vielä pahemmin itse luista mitään irti saadakaan.
Ovat edelleen hiljaisia, jos ei oteta lukuun kovaäänistä murinaa. "Osaavat" haukkua, mutta sitä harvemmin kuulee. Muutama "oikea" tappelukin on saatu aikaan, joka kerta toisena osapuolena on ollut merlepoika. Vastapuoli vaihtelee. Vajaa viikko sitten tuntui, että merlepoika olisi myös eniten ihmisen perään ja äänekkäimmin vaatimassa huomiota, mutta tämä on nyt tasoittunut (kun niitä seuraa laumana). Tummempi trikki on nyt parin päivän aikana ollut ehkä rauhallisimman oloinen. Ne on niin liikkiksiä, kun naksutan suutani, kaverit jättävät lähes poikkeuksetta kaiken toiminnan kesken ja tulevat kovalla vauhdilla luokse.
Kaikki ovat olleet nyt pariin kertaan ulkona pikku hetken, yksittäin. Kovasti käyttäytyvät samanoloisesti. Olen nostanut pennut avoinaiselle paikalle, silittänyt kyljistä ja kävellyt reilun metrin verran niiden eteen, josta näkevät minut. Ensimmäisellä kerralla tummempi trikki oli ainoa joka jäi istumaan pikkuruiseksi hetkeksi (ehkä 3sek), sen jälkeen sekin lähti liikkeelle, kaikki aavistuksen matalana, hännät ei koipien välissä. Mustat tulivat ihan himpun nopeammin luokse. Liekö laumaviettiä vai pienempää rohkeutta. Eikä nyt yhden kerran ero kovin radikaalia kai kerro, ja kun ero ei todellakaan ollut huomattava. Toisella kerralla kulkivat reippaasti perässäni hännät jo paljon ylempänä, vipattaen.
Pennut ovat tosi paljon vapaana muun lauman kanssa, valvotusti. Ihan hirmu hyvin on mennyt. Jopa Wade sietää niitä yllättävän hyvin. Tuntui että Hymy jätti kasvatusvastuun jossain vaiheessa Kitille, mutta on nyt taas osallistunut puremisenestokoulutukseen. Moolilla on hoito- ja leikkitädin virka. Se hakeutuu nukkuvienkin pentujen viereen <3. Mooli the Sikapentu on aivan uskomattoman ihana noiden kanssa. Räminäpurkki ei aiheuta reaktioita. Sen saa pentujen syödessä tiputtaa pääni korkeudelta lankkulattiaan, eikä yksikään pää nouse kupista. Vähän pennut jopa leikkivät purkilla, erityisesti ykköstrikki. Kiti osallistui piiiitkästä aikaa näytelmiin, kun olin ilmoittanut sen viime sunnuntaina järjestettyyn erikoisnäyttelyyn. Edellinen esiintyminen näytelmäkehässä oli niinkin tuore kuin syyskuulta vuodelta 2006... Olin ihan varma, että rouva Sininen laittaa haisemaan ja lähinnä hyppii, haukkuu ja puree remmiä tai keksii jotain muuta 9 vuotiaalle valiolle yhtä sopivaa käytöstä. Lisäksi olin parhaan "taitoni" mukaan pilannut sen ulkomuodon pesemällä ja trimmaamalla (voe kauhistus mikä korvatrimmi) sen edellisenä iltana. Olimme myös harjoitelleet seisomista ja siististi ravaamista ehkä kokonaisen kahden minuutin ajan, kahdessa erässä, kuluneen viikon aikana.
Toisin kuitenkin kävi. Minuska käyttäytyi aivan upeasti kasvattajatuomari Irene Beaden:n (GB) kehässä. Joitakin haukahduksia toki pääsi, mutta ne eivät tulleet sen ollessa esiintymisvuorossa. Sen kanssa oli aivan ihanaa olla taas geimeissä! Täytynee käydä toistekin, nyt kun se on tukassa. Kiti oli ilmoitettu veteraaniluokkaan. Luokkaan oli ilmoitettu 15 vet-narttua ja se oli erittäin korkeatasoinen. Kiti patsasteli ja liikkui upeasti ERI:n arvoisesti, sijoittui luokassa kolmanneksi ja sai vieläpä SA:n! Meinasi itku päästä ilosta ja arvostelukin oli mielestäni niin kovin hieno.
Arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Blue merle of ideal size. Well balanced head, eye and expression. Neat ears. Good reach of neck. Good front and hindangulation. Super wellrounded bone. Level topline. Full dentition. Moved very soundly front and rear. Colour darkened due to age but well broken. Stands and shows off her many charms."
Kitin kuvat: Sirpa Saari
Myös Kitin lapset Tipi (N. Ilma) ja Zen (N. Maa) olivat kehäketkuilemassa. Tipille Irene Beaden:lta Nuo EH ja Zen:lle Diane Bartholomew:lta (GB) Nuo ERI.
Zen:n arvostelu kuuluu näin:
"Balanced head with nicely shaped eye, neat ears. Good underjaw. Good length of neck. Nicely angulated. Good depth of chest & bend of stifle. Nice, long tail. Level topline. Good substance & bones. Moved ok. One section of the movement he paced. In good coat of correct texture. Nice overall dog."
Tipin arvostelun lisään jahka sen käsiini saan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)