Sekavin fiiliksin

Olipa vaikea keksiä otsikkoa. Toi nyt ehkä kuvaa just nyt fiilistä, monestakin syystä. Varmaan taas unohdan monta tärkeää asiaa kirjoittaa, kun on ollut niin pitkä tauko. Ei ole ollut voimia raapustaa mitään.

Niin. Mua yhtään tuntevat ehkä voivat kuvitella edes pikkuriikkisen palan siitä, kuinka Kiti oli mulle tärkeä. Mielestäni se sai aikaan monta eri tavalla hienoa pentuakin, ihan objektiivisinkin mittarein arvioituna (ettei siis vaan ihan mun piNkkien lasien). Myös Kitin pennut ovat mulle _erittäin_ arvokkaita ja rakkaita. En tarkoita rahaa (vaikka sitäkin on palanut, paljon) vaan muuta, ei rahalla mitattavissa olevaa arvoa. Kitillä oli aina selkeät juoksut, se tiinehtyi joka kerta kun yritettiin, sen tiineysajat menivät hyvin, samoin synnytykset, pentueet olivat ok kokoisia eikä pentujen hoitamisessa ollut moittimista. Se oli myös erinomainen opettaessaan pennuille kuinka ollaan koira. Sen siis ei pitänyt 'ilmiasun' perusteella jättää elinvoimattomuutta tai muita lisääntymisongelmia, mutta eipähän noista koskaan tiedä. Tämä tuskin on enää huonoa tuuria, geeneillä on oltava osuutensa tässä hommassa. Hipin stoori, Tipin tyhjäksi jääminen, Bliin tyhjäksi jääminen kertaalleen aiemmin ja nyt tämä. Väitän, että jos uskoisin että kaikki on sattumaa, valehtelisin vain itselleni. Kaikista ei vain ole äidiksi. Mun mielestä elinvoima on ehkä kaikkein tärkeintä. Yksilön kannalta ei välttämättä, mutta rodun kyllä. On aivan sama kuinka lujaa koira menee agilityradalla tai montako sertiä sillä on näyttelystä, jos lisääntyminen on häiriintynyttä ja elinvoimassa puutteita, _rodun_ kannalta.

Blitz (N. Vesi) synnytti reilu kaksi viikkoa sitten kaksi pentua. Mulla oli jo ollut vähän kummallinen olo asiasta etukäteen, mutta pennut liikkuivat vatsassa, vaikka tuntuivatkin kovin pieniltä. Eipä siinä paljon voi tehdä (ts mitään) muuta kuin odottaa. Lämmöt laskivat ja synnytys käynnistyi täysin normaalisti kun tiineysvuorokausia oli kasassa 61. Seuraavana yönä/aamuna, vailla käytännössä mitään ennakkovaroituksia (liiempiä petaamisia, läähätyksiä jne) syntyi ensin aivan superpieni musta tyttöpentu, painoa vain 77g. Selvästi kehittymätön, kuiva jne ja käytännössä ilman sikiövettä. Jonkinlainen istukkaongelma ilmeisesti. Heti perään syntyi pieni, mutta pikkumustan rinnalla jättiläiseltä näyttänyt, 126 grammaa painanut blm-poika, myöskin hieman kuiva, erittäin vähillä sikiövesillä varustettu, jäntevän ja pontevan oloinen. Tämä merle alkoi pian syödä mutta pieni musta jaksoi vain kaksi tuntia. Sillä oli ilmiselvästi kehittymättömät keuhkot.

Alku ei noin muutenkaan ei kuulu kasvattajan upeimpiin aikoihin mutta pentu on kyllä pontevasti pysynyt hengissä ja oli yli tuplannut painonsa viikon ikään mennessä (126/ 270g). Kaksiviikkoisena se painoi 440g. Silmät aukesivat kun ikää oli 11vrk. Sinällään hassua, koska kilpailua ei ole. Tämä on mulle ensimmäinen kerta kun laatikossa on vain yksi pentu, ja sen hieman erilaista kehitystä ja käytöstä on mielenkiintoistakin seurata. Enpä jaksa siitä sen enempää. Jotenkin muutenkin vähän kypsyttää tämä koiramaailman meininki, ehkä se näin väsyneenä korostuukin. Avoimuudesta ja hyväntahtoisuudesta tuppaa saamaan korvilleen, jopa lähempää kuin uskoisi. Nytkin olen varmaan jo kertonut liikaa.

Priiman sopulit kasvaa ja _riehuu_ :D. Niillä on ikää jo kuusi viikkoa, ja nimetkin on päätetty. Jarin mielestä pliisut, ja hän saa kuulemma keksiä Hallan pennuille (jos siihen projektiin ikuna ryhdyn) "kunnon nimet" :D. Makunsa kullakin.

Laitetaan Priiman Kulta-lapsosten painoja muistiin. Aika pieniä nuo olivat viisiviikkoisina suhteessa esim Kitin pentuihin, jotka aikuisina kuitenkin juuri rotumääritelmän kokoisia tai pieniä. Kuusiviikkoisina painot hieman tasaantuneet mutta ovat silti meikäläisellä varmaankin keskivertoa pienempiä. Vertailuna esimerkiksi Hipin 6vkoispaino oli 1500g ja risat ;). Päästä ja sellaisista jo näkee, että ainakin pari varmaankin jää aika pikkuisiksi. Ykköstyttö on vain 40g painavampi kuin tätinsä Aamu. Tuo suurinkin pentu on nyt saman painoinen kuin esim Tipi, joka on noin 34 senttinen. Eipä näistä pirukaan ota selvää.

5 vkoa, 5vkoispaino ja nousu 4vkoisesta:
1. poika 1100/ 248g
1. tyttö 886/ 149g
2. tyttö 1010/ 165g
2. poika 1145/ 264g
3. poika 990/ 180g

6 vkoa, 6vkoispaino ja nousu 5 vkoisesta:
1. poika 1480/ 380g
1. tyttö 1190/ 304g
2. tyttö 1345/ 335g
2. poika 1790/ 645g
3. poika 1360/ 370g

Tokat matolääkkeet annettu, tällä kertaa Canex:a. Kynsienleikkuut sujuu väsyneinä hyvin. Ovat muutenkin ihania käsiteltäviä, vaikka taistelevat hurjasti lelujen (ja lahkeiden ja paljaiden nilkkojenkin) kanssa ja meno on muutenkin jo melkoinen. Ovet kehittyneet nyt vajaassa viikossa aimo harppauksen. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, mutta nää tuntuu keskinmäärin hurjemmilta kuin Halla & co, joilla ei niilläkään ollut pikkuisena kyllä mitään puutteita taistelutahdossa tai reippaudessa, ei tässä kotona eikä pentutestissä. Reippaasti liikutaan ulkonakin ja erilaisilla alustoilla. Kaikki safka uppoaa hienosti ja syövät edelleen samasta kupista. Pian on pentutarkki ja pentutestikin lähestyy.

Joku näistä saattaisi olla vielä vailla omaa kotia. Asialliset yhteydentotot saapi soittaa tai meilata (yhteystiedot sivupalkissa). Vain yhteistyökykyisiin, aktiivisiin koteihin, jossa tärkeää terveystutkituttaa (mm. lonkkakuvaukset) koira, ei urheiluvälineiksi.

Halla meni ystävälleni Anulle kylään noin viikoksi ja on kyllä ollut taas kiva kuulla miten selväpäinen siniseni on ollut huLjan reipas ja heti kuin kotonaan. Se ei paljoa stressaile ja ottaa tilanteet aina vastaan omana positiivisena itsenään. Go Pynnytin!

Ja muistiin vielä sekin, että Milli ja Mooli juoksevat. Het tähän suht treenikauden alkuun lähes kuukauden tauko. No, onhan tässä tietty tätä muutakin projektia.

Hienoja tuloksiakin on taas tullut!

Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekivät nollan Syysskaboissa Purinalla ja sijoittuivat kolmanneksi! Suuresti onnea Tero!

Tuimalle (N. Tuli) ja Kajsalle samaisista kemuista, mutta miniluokasta, nollavoitto melkoisella kolmen sekunnin erolla toiseksi tulleeseen! Onnea pätevät!
*muoks* Tuimis ja Kajsa on valittu Agilityliiton Top Teamiin kaudelle 2012-2013. Onnittelut siitäkin! :)

Tiukun velipoika Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tehtailivat kolme nollavoittoa ja samalla tuplanollan 8.-9.9.! Huippua!

Eipä mennyt kauaa Huurteen (N. Huurre) ja Susannan kisauran aloituksesta, kun pari sai jo plakkariin ensimmäisen nollatuloksen (luva). Sijoitus 2. Paljon onnea Susanna!

Nane (N. Maa) näytteli Tuomarinkylässä 2.9. Maija Heinilä:n (N) kehästä, avoimesta luokasta, seuraavanlaisen arvostelun:
"Erinomainen tyyppi. Urosmainen katse. Korvat hieman etäällä toisistaan. Kohtalaisesti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Erinomainen luusto. Kokoon nähden lantio voisi olla paremmin pyöristynyt. Kantaa häntäänsä hieman korkealla. Liikkuu hyvin ja pitkällä askeleella ja yhdensuuntaisesti. Avoin ja ystävällinen luonne."
ERI2

Phuuh. Ehkä joku muistuttaa/huomattaa jos jotain jäi kirjuuttamatta.