Pennuntuoksuinen Joulu ja muita pentu-uutisia

Meillä Joulu on tänä vuonna pennuntuoksuinen. Kovasti odotetut ja toivotut Priiman (N. Päivän Säde) ja Tevinin (Sumburgh Head's Try To Kiss Me) pennut näkivät päivänvalon perjantaina 19.12. aamuyöstä. Lämmöt olivat laskeneet edellisenä aamuna aikaisin. Avautumisvaihe pitkittyi ja lopulta päädyttiin sektioon. Tiineysvuorokausia tuli täyteen 65. Mitään vuotoa ei ollut eikä radikaalia lämpöjen sahaamista. Lääkäriin päästyämme aloitettiin ultraamalla ja todettiin, että ainakin kaksi pentua on ja niillä olemassa selvät sykkeet. Kumpikaan pennuista ei lähellä kanavaa ja kohdun suu lähes auki, muttei ihan. Pelkäsin kotoa lähtiessäni kyseessä olevan polttoheikkouden, mutta lääkärin mukaan se ei ollut kyseessä, vaan pitkittynyt avautumisvaihe. Kun siis kohdun suu ei ollut täysin auki. Miksi tällaista voi sattua nartulle, joka on aiemmin synnyttänyt tismalleen kuin oppikirjoista? Ja bonuksena hyvin tyynesti ja rauhallisesti, ensikertalaisenakin kuin vanha tekijä. Voi kuulemma sattua mille nartulle tahansa joskus. Kokemus sekin. Minulla itselläni oli tätä ennen kokemusta vain yhdestä sektiosta. Sektiosta, johon päädyttiin nartun synnytyksen käynnistyttyä, mutta sen edistymättä kuolleiden pentujen vuoksi. Tällä kertaa onneksi tiesin, että pennut ovat toistaiseksi elossa.

No, sektio meni kuitenkin oikein hyvin. Eniten tietysti pelkäsin Priiman puolesta. Narttu on AINA tärkein. Vähän alkuun jännitti, miten itse hanskaan avustajana olon. Siinä vaiheessa, kun tehtäväni oli vain odottaa (ja muistella annettuja ohjeita), tuntui, että miten voin olla pyörtymättä. Yleensä tiukoissa paikoissa minulla ei ole mitään vaikeuksia toimia, erityisesti, jos koko homma on mun niskassani. Siitä se lähti rullaamaan hyvin, kun hommia alkoi tulla eikä ehtinyt pyörtymisiä pohtia. Haava oli siisti ja se vuoti vähemmän kuin luulin eli sekään ei saanut vinttiä pimenemään. Lääkäri nosteli pentuja minulle yksitellen käsien varassa olleelle pyyhkeelle, jolla availin kalvot, hieroin pennut ja putsasin suut. Pennut olivat paljon virkeämpiä kuin olin kuvitellut. Lääkäri varoittikin minua sektiossa usein elottoman oloisista pennuista, kun ne eivät ole saaneet alatiesynnytyksen stimulaatiota. Kaikki alkoivat kuitenkin huutaa oikein pontevasti, kun niitä hieroin. Lääkärikin kommentoi Priiman kohdun kimpusta, että ovatpa ne kiukkuisia ja elinvoimaisia. Pennut odottelivat lämpötyynyn päällä ja vällyjen välissä kunnes Priima oli hoidettu kotiutusvalmiiksi. Tässä vaiheessa ruvettiin vasta ihmettelemään pentujen sukupuolia jne. Pennut punnitsin vasta kotona. Heti herättyään Priima oli kovin kiinnostunut viereisestä kopasta kuuluvista piipityksistä ja nousikin tutkimaan korin sisältöä. Ja sektiosta ja lääkityksistä huolimatta se alkoi hoitaa pentujaan välittömästi kotiin päästyämme. Voi liikutus! Pennut kampesivat itsensä rivakasti nisille. Onni on loistoemä ja elinvoimaiset puppilot!

Pentuja on siis kaikkineen neljä. Yksi tri uros, yksi tri narttu ja kaksi soopeli narttua. Pennut olivat kooltaan hyvin tasaista sakkia. Syntymäpainot 204-225g. Edelleen viiden päivän ikäisinä, on suurimman ja pienimmän välinen painoero vain 26g. Pentujen painot ovat lähteneet hyvin mutta maltillisesti nousuun ja Priima näytäisi toipuneen oikein hyvin.

Tässä muutama kuva pentusista reilun vrk:n iässä.

Näissä ensimmäisissä kolmessa kuvassa tri uros.

Yo soopeli on narttu "puolikkaalla kauluksella".

Yo soopeli on narttu "tähtiniska".

Yo trikki on narttu.

Ja näissä koko ihana porukka.

Alla vielä kuvat ihastuttavasta isäkoirasta. Tevinin kuvat: Dijana Zeric.

Mooli ultrattiin viime viikolla ja se on erittäin tukevasti tiine! Se on kyllä pullistunutkin siihen malliin että... Tosiaan, kuten jo aiemminkin mainittu, Moolin pennut tulevat syntymään Ninan huomassa ja ne tulevat omaamaan kennelnimen Noblefamily's. Lisätietoja voi kysyä Ninalta ja minäkin kerron Moolista mielelläni.

Tänne meille on sen sijaan näillä näkymin tulossa lisääkin shelttipentu-uutisia talven aikana. ;)