Pyh ja pah

Tapahtumiin nähden taas hurjan pitkä päivitystauko ja se tekee tällaisen kontrollifriikin olon epämukavaksi. Olis niin kiva pitää kaikki data järjestyksessä ja ajantasalla ja ennen kaikkea huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisestikin. En pidä siitä, että tärkeitä asioita jää multa sanomatta/kirjaamatta.
Muoks. Kuulostaapa hassulta tuo että haluan huomioida kasvattien omistajien tekemisiä julkisesti. No, ehkä kaikki ymmärtää mitä se tarkoittaa. :D

Rutinoiden jälkeen asiaan :)

Vallu (N. Routa) ja Hanski ovat korkanneet agilitykisauransa virallistenkin puolella, luokkana medi1. Ekana kisapäivänä agilityradoilta pienet lipsahdukset, hyvällä fiiliksella ja hyppäriltä nollavoitto! Onnea Hanski!

Tuima (N. Tuli) ja Kajsa tekivät triplanollan minikolmosissa Ojangossa reilu viikko sitten! Palkintopallisijat (1. ja 3.) ekalta ja kolmannelta radalta! Huisin pätevää!

Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas kisasivat JOA:n hallin avajaisten yhteydessä pidetyissä epävirallisissa seuramestaruuksissa voittoon oikeuttavasti! Ja samalla Enzo kruunattiin seuran nopeimmaksi pujottelijaksi. Hurjaa kyytiä jätkä menee, kun suoritti kepit aikaan 2,79sek!

Nane (N. Maa) ja Hanna vierailivat etelänaapurissamme Virossa, Rakveressa näytelmissä viikko takaperin. Lauantaina tuomarina oli Elena Ruskovaara Suomesta ja arvostelu kuului näin:
"Masculine. Well bones. Typical proportions. Needs more softer expression. Nice body. Long enough neck. Strong coat. Needs more drive & ??? rare in movement. Excellent caracter & presentation."
AVO EH1
Sunnuntaille tuomariksi vaihtui Beata Petkevica Latviasta. Hänen arvioinsa Nanesta oli seuraava:
"3,5years. A bit heavy in head. Dark a bit rounded eyes. Would like to see softer expression. Good ears. A bit short neck. Long body. A bit soft in pasterns. Medium angulations in front. Good spring of ribs. Medium length of upper arm. Good length of tail. Enough drive from back."
AVO EH1

Kaikki Kulta-pennut ovat uusissa kodeissaan ja kovin tyytyväisiltä pikkuisiinsa ovat heidän uudet ihmisensä vaikuttaneet, ja kaikkien jo olemassa olleet 'laumat' ovat ottaneet tulokkaat tosi hyvin vastaan. Kiitos puheluista ja viesteistä! Olette ihania!

Blitz:n (N. Vesi) ja Hunnin (Cardiwe's Absurd Bi Black) ainokaisesta pennusta tuli virallisesti Nappulavaaran Se Yksi Ja Ainoa. Jännityksellä suunnistin sen kanssa pentu- ja silmätarkkiin Päivi Vanhapellolle viime maanantaina. Päivi on tarkka peilaaja ja kerroin koko stoorin pennun alkutaipaleesta, jotta hän osaisi huomioida tämän ja tarkastaa pennun muuten vielä erityisellä huolella, ts jos katsoisi jotain lisätutkimuksia tarpeelliseksi. Pentu on silmäterve! Blitz emällähän on crd, joten olin kyllä valmistautunut siihen, että samainen saattaisi löytyä pennultakin. Sikiöaikaisia, pennun näköön tai tulevaan elämään vaikuttamattomia, merkityksettömiä rihmoja löytyi. Hitaasti tullut näkökyky johtui Päivin mukaan kehittymättömistä sarveiskalvoista eli pentu oli tavallaan avannut silmänsä liian aikaisin, ennen kuin sen silmät olivat siihen valmiit ja on nyt täysin normaali. Sydäntä kuunneltiin pitkään ja hartaasti eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin kaikki muu täysin normaalia. Kiveksetkin paikoillaan, perillä! Sanoi vaan että ihan kuin pentu olisi syntynyt keskosena, vaikka täysaikainen olikin.

Edelliset painot pentusesta olen merkinnyt, kun se oli 5 viikkoinen. 6 vkoisena se painoi 1145g, 7 vkoisena 1240g ja 8 vkoisena 1530g. 7 viikkoisena samaa kokoluokkaa kuin Aamu, nyt paino hujahtanut. Pieni se on, mutta aivan hurjan ponteva edelleen, ruoka maistuu hyvin jne.

Pennu kuvissa 7vkoa ja 2pvää.

Hippi (N. Ensi-Ilta) sai vähän aikaa sitten mucocele -diagnoosin, joka on kansanomaisemmin ilmaistuna käsittääkseni sappirakon limakalvon liikakasvu. Diagnoosissa on tällä hetkellä ilmeisesti pientä epäselvyyttä mutta Nadjan blogiin tulee varmasti enemmälti kirjoitusta siitä. Täällä peukut pystyssä ettei homma vaikuttaisi Hippiksen elämään.

Koko viime viikko meni jotenkin tosi haikean melankolisissa fiiliksissä, pentutarkkia lukuunottamatta. Kitin kuolemasta tuli torstaina kuluneeksi vuosi. Mun pieni sininen varjoni, paras ystäväni. Edelleen kuristaa kurkkua ja sydän pakahtuu. Mulla on sitä niin kamalan kova ikävä. Pystyn 'jo' ajattelemaan sitä ja sen joitain tempauksia hymyssä suinkin mutta aina siihen silti liittyy rintaa puristava ikävä ja itkuparku tulee yhä usein. Olen tosi tosi kiitollinen siitä, että Kiti on ollut mun elämässäni. Alle 2 kuukautta niin on Waden poismenon vuosipäivä, juuri ennen joulua. Näytön taustakuvassa on kultaisen Wade-papan kuva, kun se on mun sylissä. Mä rakastin mun pieniä niin kovin paljon :'(.

Kitin kuolinpäivänä sattui taas haaveri ja joduttiin lääkäriin. Halla ja Ink leikkivät aamulla tapansa mukaan ja Halla sai joko Ink:n kynnestä tai hampaasta reijän silmäänsä. Silmä oli todella kipeä (veti vilkkuluomen kunnolla eteen kun yritin silmää tiipailla), pupilli meni IHAN pieneksi ja silmän väri muuttui hetkessä. Soitin heti taas Vetset:iin ja saatiin onneksi Päiville aika parin tunnin päähän. Silmä ei ole onneksi puhki, mutta siinä on kaksi suht syvää reikää ja tämän trauman aiheuttama uveiitti (eli värikalvon tulehdun, silmänpaineet romahtaneet). Läjä tippoja ja kipulääkkeet, kaulurielämää ja kontrolliaika viikon päähän. Voi hyvää päivää tätä tuuria... Halla on kyllä ihan uskomaton tyyppi. Päivi ihmetteli kuinka tämä koira voi olla tällainen hoidettava ja käyttäytyä näin, niin kivuliaassa vaivassa ja sitä ronkittaessa, mainitsi vielä että erityisesti rotuisekseen. Nähtiinhän se tietysti jo jalkapoikkiepisodissa mutta kyllä se vaan silti aina ihmetyttää ja yllättääkin. Koira on täysin cool, ei tärinöitä, piippauksia, kuolaamista, ei mitään. Puhuteltaessa heiluttaa vaan vaisusti häntää. Huippuhieno Pynnytin-muru! Nyt vaan toivotaan että reijät paranevat hyvin. Halla tosin ei laita pahakseen sitä, että saa nukkua sängyssä ynnä muuta sairastupalaisen onnea.

Viikot vierii

Väki vähenee, hitaasti mutta varmasti. Sunnuntaina Kulta -pentueen viimeinen "helmoissani" asustellut poika muutti uuteen kotiinsa, ja aivan ihanaan kotiin muuttikin. N. Kullanhuuhtoja, tästä lähtien Eetu:na tunnettu 'kakkospoika' muutti Ullalle ja Ramille Kauniaisiin/Etelä-Karjalaan, samaan 'laumaan' ekan pentueeni uroksen Artun kanssa. Eetu tulee seurakoira - lenkkikaveri -virkansa lisäksi treenaamaan mahdollisesti kuulokoirajuttuja, kuten isoenonsa. :)

Eetu painoi päivän vajaa 9vkoispunnituksessa 3330g, jossa oli nousua kasiviikkoisesta 490g. Edelleen mennään samoissa painoissa Tiukun kanssa, joka tosiaan on nyt aikuisena vahvaluustoinen, n. 37 senttinen narttu. Tykkään Eetun rakenteesta ja luustosta tosi kovin. Joko siitä tulee ihanan voimakas normaalikokoinen poika, tai se venähtää liian suureksi. On näiden shelttien kanssa niiiiiin hankalaa arvioida noita tulevia mittoja.

Pikkutypy, N. Kultahuuma, sen sijaan painoi samaisessa punnituksessa 1910g, jossa nousua ed. viikosta 240g. Siitä ei voi tulla iso. Kuono, raajat jne antaa kyllä odottaa ehkä jopa turhankin pientä kokoa. Saas nähdä miten käy. Tykkään sen takaosasta (kuvat ko. pennusta huonot), sillä on mielestäni kaunis lantio ja pitkä häntä. Se on pyöreärunkoinen ja melko matalaraajainen. Ja 'tärkeinpänä', huLja pikkuoLava! Pitäisin sen itse jos pystyisin.

Pikkutyyppi myös on kiitettävästi auttanut meitä Blitz:n pikkujätkän kanssa. Yritettiin pitää niitä samassa aitauksessa, tilanteissa jolloin emme pysty vahtimaan niitä esim öisin jne, mutta B:n pentu on pitänyt sellaiset tunninkin kerrallaan kestävät "päästäkää mut ****lavita ulos täältä" -konsertit (jonka jälkeen vetää hetken henkeä ja jatkaa uudelleen) ettei tässä talossa nuku KUKAAN. Niinpä pikkuhyypiö saa olla omassa kopassaan muualla. Sinne se muutenkin suuntaa toisesta päästä kämppääkin ja könyää unille. Mukavasti menee koko porukan kanssa, vaikka vahtimatta en niitä tietenkään yhdessä pidä. Jopa Ink on sen kansas kärsivällinen ja antaa pennun äristä ja purista sekä astua vähän turhankin paljon (se on pitbull:n pentu, ei sheltin... pikkusen on toi kehitys erilainen...). Mooli sen sijaan on alkanut vähän kouluttaa sitä, vaikka edelleen on kärsivällinen ja makailee pennun kanssa.

B:n pentu painoi 5vkoispunnituksessa 890g eli viikossa nousua 170g, taas. Kerrallaan uppoavat ruokamäärät on edelleen _tosi_ pienet, mutta ahneesti se aina ruokaan käy käsiksi. Paino sillä on nyt sama kuin Priiman pikkutytöllä samassa iässä. Tämä vaan on ehkä vieläkin matalampi. Se ei näytä vielä 5vkoiselta, joka sekin hämää. Kehitys on nyt kuitenkin aika huimaa. Ehkä aika ja tämä lauma myös hiovat terävimpiä särmiä. Saattaa siitä ihan koira tulla. :)

Pääsin itse maanantaina Moolin kanssa jopa treenaamaan, pitkästä aikaa juoksujen ja muiden härdellien jälkeen. Millin kanssa olisi tarkoitus päästä tänään. Lauantaina on onneksi aika Kotin Tanjalle. Milli on varmasti jumissa ja lihaksistoa kehnosti, ja se on paksukin... Sinällään ehkä hyväkin ettei sitä ole agilityllä viime aikoina kuormitettu. Uuteen nousuun.

Muoks. Sain Marialta Jesperin strategiset mitat 9 viikon kohdalta. Painoa 2435g eli 290g nousua edellisviikosta. Säkäkorkeutta on max 24cm.

Hurlumhei menoa

Mitäpä muuta voi odottaa, kun talossa on 12 koiraa, joiden joukossa 5 8vkoista täystuhopentua, koosta huolimatta. Normaali kävely on enimmäkseen mahdotonta puntissa roikkuvien sopulien vuoksi. Reilu nelikuinen Ink ei varsinaisesti vähennä härdelliä. Blitz:n pentu on vielä niin pieni ja "vaiheessa", että se on pidettävä erillään tästä porukasta.

Viime viikon keskiviikkona suunnattiin taas suurella jännityksellä Leinosen Janitalle Turun suuntaan pentutestin merkeissä. Onneksi Irene oli auttamassa tuon lauman kanssa. Ihan turha oli taas paniikki. Pennut ovat olleet tosi reippaita sekä kotona että pihalla ja eläinlääkärissäkin, mutta silti mä aina jännitän tuota pentutestiä. Aika vähän on ikinä mitään ylläreitä testissä tullut, suhteessa siihen mitä itse olen ajatellut eikä kovin suuria ylläreitä tullut tälläkään kertaa. Ehkä se jo melko vakio, että on silmät suurina siitä kuinka noin pienet voi selvitä tuollaista kauheuksista noin hyvin. Pentutesti on kuitenkin tuollaiselle pienelle melko kuormittava(ksi tarkoitettu) kokemus. Janitaa mukaellen; ehkä hirveintä mitä koiralle koskaan kerralla tapahtuu. Monta kuormitettavaksi tarkoitettua asiaa peräjälkeen, täysin vieraassa paikassa, täysin vieraan ihmisen kanssa, 1½ tunnin ajomatkan jälkeen. Pikkutyypit selvisivät oikein hienosti! Neljä viidestä säilytti täysin toimintakykynsä, kuormittumatta ja se yksikin istahti hetkeksi vasta viimeisessä, sateenvarjo-osiossa. Yksi vain paransi loppua kohden, kun oli alkuun vielä uninen. Kukaan viidestä ei kuormittunut räminäpurkista ja kaikki olivat toimintakykyisiä, liikkuen pöydällä hyvin jne. Tosi pätevä pikkujengi! Vaikka niin on niiden emä ja isäkin, mutta eipä pennuista koskaan tiedä. Se oliskin "helppoa" jos 1+1 olisi 2.

Sunnuntaina ns ykköspoika eli N. Kimpale Kultaa lähti omaan kotiinsa Jyväskylään, Marian ja Joonaksen sekä kolmen shelttipojan iloksi. Se sai nimekseen Jesper :) Priima -äiti lähti Jesperin kanssa samalla kyydillä. Maanantaina uuteen kotiinsa Vantaalle, muutti ns. kolmospoika eli N. Kullankaivaja. Nykyisin Dippinä tunnettu, kovasti taistelutahtoinen pikkumies puree Suvin varpaita, seuranaan pari mitteliä :) Ihanat kodit pikkumiehillä! Linkit pikkujätkien perheiden blogeihin lisätty tuohon sivupalkin listaan.

Tulevana perjantaina ns kakkostyttö eli N. Kultakuume lähtee - yllätys yllätys - Muurameen! :D Jos Hymy (Firabellen Hymy) lasketaan mukaan, on Jyväskylän seudulla sitten kuusi kasvattiani. Kaamos saakin Myystä melkoisen hengästyttävän leikkikaverin, joka oli pentutestissä kuin huvipuistossa... Kakkospojan (N. Kullanhuuhtoja) ja ykköstytön (N. Kultahuuma) kohdalla homma on erinäisistä hmmm asioista johtuen vielä hieman auki. Lisätietoja saapi soitella tai meilailla!

Porukan 8vkoispainot olivat seuraavat (8vkois/ nousu 7vkoisesta):
1. poika 2145/ 320g
1. tyttö 1670/ 210g
2. tyttö 1975/ 315g
2. poika 2840/ 495g
3. poika 1950/ 310g

Tyypit ovat suht pieniä, paitsi kakkospoika, joka on samaa kokoluokkaa tähän saakka kuin Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Enzo (N. Tosi Kiitäjä) Kitin tokasta pentueesta. Ne ovat aikuisena n. 37 ja 38 senttiset. Tietysti sheltin kyseessä ollen on aika mahdoton arvioida mitä niistä tulee. Luustoa kakkospojalla on ihanasti ja sen on mun makuun kivan rakenteinen, liikkuu tosi kauniisti. Ykköstyttö jää varmaan pieneksi. Jesper on nyt saman kokoinen kuin äitinsä Priima oli tuon ikäisenä ja Dippi sekä Myy samaa kokoluokkaa kuin Pena (N. Yön Ritari) ja Vauhti (N. Ilta-Villi), eli näiden pentujen enot sekä esim Hippi (N. Ensi-Ilta).

Kuviakin on otettu mutta J:n työkoneen kovalevy hajosi eilen... Kuvat ovat tallessa mutta työkalu niiden käsittelyyn jne on siis poissa pelistä tuntemattoman ajan.

Bliin poikapentu saavutti sunnuntaina neljän viikon iän. Se on kehittynyt haastavasta alusta johtuen hieman erikoisesti, mutta toivotaan että siitä tulee terve pieni shelttipoika ja myöhemmin -mies. :) Kokoa pikkuprinssillä oli neliviikkoisena 720g, nousua edellisviikosta 170g. Ruokaa menee hyvin pieniä määriä kerrallaan, mutta sitä tarjoillaan usein. Pentu on matkustanut täällä kotona jonkin verran mun vyötärölle sidotussa pipossa ja reippaasti se seikkailee pitkin lattioitakin. Mooli on sen kanssa ihan huippu! Makailisi laatikossa vaikka ja kuinka ja vähän jo "leikkivätkin" keskenään. Jatketaan ihmettelyä.

Kulta -lapset jo 7vkoa

Eilen rapsahti 7viikkoa ikää mittariin ja meno on päivä päivältä hurjempi.

Kulta-pennut kuvasi Hanna Jauhiainen viikonloppuna.

Viime keskiviikkona oli pentujen eläinlääkärintarkastus, jolloin niillä oli ikää 6vkoa ja 2pvää. Pennut tarkasti Jerker Mårtensson. Aurinko paistoi tähän risukasaan! Kovin jännittyneenä tarkkiin menin mutta niin vaan kaikki viisi pentua ovat silmäterveitä, isän crd:stä huolimatta. Priiman geneettinen status ei ole selvillä, mutta tällä vaatimattomalla otannalla vois jopa veikata sen olevan geneettisesti terve cea:n suhteen. Muutoinkaan pentujen terveydessä, sydänäänissä ym ei ollut mitään huomauttamista ja pojilla on kaikilla kiveksetkin juurikin siellä missä pitää, mikä ei sekään ole itsestään selvää. Pennut olivat tällä reissulla ekaa kertaa autossa ja kaikki meni senkin suhteen oikein hyvin. Alkumatkasta asiaankuuluvaa protestointia, muuten hiljainen jengi, ilman mitään kuolaamisia, oksentamisesta puhumattakaan. Lääkärissäkin olivat kovasti rennon reippaita. Odotushuoneessa piippaava ja haukkuva dobermannikin sai osakseen lähinnä ihmetystä. Kolisevat tuolit, syttyvät ja sammuvat valot, silmäpeilaus, sirutus jne toiminta otettiin vastaan täysin coolisti. :) Ihana sakki!

Eilinen 7 vkoispunnitus kertoi seuraavaa (7vkoispaino/ nousu 6vkoisesta):
1. poika 1825/ 345g
1. tyttö 1460/ 270g
2. tyttö 1660/ 315g
2. poika 2345/ 555g
3. poika 1640/ 280g

2. tyttö eli N. Kultakuume

1. poika eli N. Kimpale Kultaa

2. poika eli N. Kullanhuuhtoja

3. poika eli N. Kullankaivaja

1.tyttö eli N. Kultahuuma

Tytöt
Kaikki yo kuvat on ottanut Hanna Jauhiainen. Suurkiitos Hanna!

Viikonlopulta on pari agilitytulosta Lohjalta.
Tuimalle (N. Tuli) ja Kajsalle agilityradalta nolla ja toinen sija!
Aamu (N. Aamu Aurinko) ja Jenni piipahtivat Suomessa ja kisasivat hyppärin. Tuloksena nollavoitto! Oisko ollut myös hyppySERT... Paljon onnea molemmille taitaville pareille!

Sekavin fiiliksin

Olipa vaikea keksiä otsikkoa. Toi nyt ehkä kuvaa just nyt fiilistä, monestakin syystä. Varmaan taas unohdan monta tärkeää asiaa kirjoittaa, kun on ollut niin pitkä tauko. Ei ole ollut voimia raapustaa mitään.

Niin. Mua yhtään tuntevat ehkä voivat kuvitella edes pikkuriikkisen palan siitä, kuinka Kiti oli mulle tärkeä. Mielestäni se sai aikaan monta eri tavalla hienoa pentuakin, ihan objektiivisinkin mittarein arvioituna (ettei siis vaan ihan mun piNkkien lasien). Myös Kitin pennut ovat mulle _erittäin_ arvokkaita ja rakkaita. En tarkoita rahaa (vaikka sitäkin on palanut, paljon) vaan muuta, ei rahalla mitattavissa olevaa arvoa. Kitillä oli aina selkeät juoksut, se tiinehtyi joka kerta kun yritettiin, sen tiineysajat menivät hyvin, samoin synnytykset, pentueet olivat ok kokoisia eikä pentujen hoitamisessa ollut moittimista. Se oli myös erinomainen opettaessaan pennuille kuinka ollaan koira. Sen siis ei pitänyt 'ilmiasun' perusteella jättää elinvoimattomuutta tai muita lisääntymisongelmia, mutta eipähän noista koskaan tiedä. Tämä tuskin on enää huonoa tuuria, geeneillä on oltava osuutensa tässä hommassa. Hipin stoori, Tipin tyhjäksi jääminen, Bliin tyhjäksi jääminen kertaalleen aiemmin ja nyt tämä. Väitän, että jos uskoisin että kaikki on sattumaa, valehtelisin vain itselleni. Kaikista ei vain ole äidiksi. Mun mielestä elinvoima on ehkä kaikkein tärkeintä. Yksilön kannalta ei välttämättä, mutta rodun kyllä. On aivan sama kuinka lujaa koira menee agilityradalla tai montako sertiä sillä on näyttelystä, jos lisääntyminen on häiriintynyttä ja elinvoimassa puutteita, _rodun_ kannalta.

Blitz (N. Vesi) synnytti reilu kaksi viikkoa sitten kaksi pentua. Mulla oli jo ollut vähän kummallinen olo asiasta etukäteen, mutta pennut liikkuivat vatsassa, vaikka tuntuivatkin kovin pieniltä. Eipä siinä paljon voi tehdä (ts mitään) muuta kuin odottaa. Lämmöt laskivat ja synnytys käynnistyi täysin normaalisti kun tiineysvuorokausia oli kasassa 61. Seuraavana yönä/aamuna, vailla käytännössä mitään ennakkovaroituksia (liiempiä petaamisia, läähätyksiä jne) syntyi ensin aivan superpieni musta tyttöpentu, painoa vain 77g. Selvästi kehittymätön, kuiva jne ja käytännössä ilman sikiövettä. Jonkinlainen istukkaongelma ilmeisesti. Heti perään syntyi pieni, mutta pikkumustan rinnalla jättiläiseltä näyttänyt, 126 grammaa painanut blm-poika, myöskin hieman kuiva, erittäin vähillä sikiövesillä varustettu, jäntevän ja pontevan oloinen. Tämä merle alkoi pian syödä mutta pieni musta jaksoi vain kaksi tuntia. Sillä oli ilmiselvästi kehittymättömät keuhkot.

Alku ei noin muutenkaan ei kuulu kasvattajan upeimpiin aikoihin mutta pentu on kyllä pontevasti pysynyt hengissä ja oli yli tuplannut painonsa viikon ikään mennessä (126/ 270g). Kaksiviikkoisena se painoi 440g. Silmät aukesivat kun ikää oli 11vrk. Sinällään hassua, koska kilpailua ei ole. Tämä on mulle ensimmäinen kerta kun laatikossa on vain yksi pentu, ja sen hieman erilaista kehitystä ja käytöstä on mielenkiintoistakin seurata. Enpä jaksa siitä sen enempää. Jotenkin muutenkin vähän kypsyttää tämä koiramaailman meininki, ehkä se näin väsyneenä korostuukin. Avoimuudesta ja hyväntahtoisuudesta tuppaa saamaan korvilleen, jopa lähempää kuin uskoisi. Nytkin olen varmaan jo kertonut liikaa.

Priiman sopulit kasvaa ja _riehuu_ :D. Niillä on ikää jo kuusi viikkoa, ja nimetkin on päätetty. Jarin mielestä pliisut, ja hän saa kuulemma keksiä Hallan pennuille (jos siihen projektiin ikuna ryhdyn) "kunnon nimet" :D. Makunsa kullakin.

Laitetaan Priiman Kulta-lapsosten painoja muistiin. Aika pieniä nuo olivat viisiviikkoisina suhteessa esim Kitin pentuihin, jotka aikuisina kuitenkin juuri rotumääritelmän kokoisia tai pieniä. Kuusiviikkoisina painot hieman tasaantuneet mutta ovat silti meikäläisellä varmaankin keskivertoa pienempiä. Vertailuna esimerkiksi Hipin 6vkoispaino oli 1500g ja risat ;). Päästä ja sellaisista jo näkee, että ainakin pari varmaankin jää aika pikkuisiksi. Ykköstyttö on vain 40g painavampi kuin tätinsä Aamu. Tuo suurinkin pentu on nyt saman painoinen kuin esim Tipi, joka on noin 34 senttinen. Eipä näistä pirukaan ota selvää.

5 vkoa, 5vkoispaino ja nousu 4vkoisesta:
1. poika 1100/ 248g
1. tyttö 886/ 149g
2. tyttö 1010/ 165g
2. poika 1145/ 264g
3. poika 990/ 180g

6 vkoa, 6vkoispaino ja nousu 5 vkoisesta:
1. poika 1480/ 380g
1. tyttö 1190/ 304g
2. tyttö 1345/ 335g
2. poika 1790/ 645g
3. poika 1360/ 370g

Tokat matolääkkeet annettu, tällä kertaa Canex:a. Kynsienleikkuut sujuu väsyneinä hyvin. Ovat muutenkin ihania käsiteltäviä, vaikka taistelevat hurjasti lelujen (ja lahkeiden ja paljaiden nilkkojenkin) kanssa ja meno on muutenkin jo melkoinen. Ovet kehittyneet nyt vajaassa viikossa aimo harppauksen. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, mutta nää tuntuu keskinmäärin hurjemmilta kuin Halla & co, joilla ei niilläkään ollut pikkuisena kyllä mitään puutteita taistelutahdossa tai reippaudessa, ei tässä kotona eikä pentutestissä. Reippaasti liikutaan ulkonakin ja erilaisilla alustoilla. Kaikki safka uppoaa hienosti ja syövät edelleen samasta kupista. Pian on pentutarkki ja pentutestikin lähestyy.

Joku näistä saattaisi olla vielä vailla omaa kotia. Asialliset yhteydentotot saapi soittaa tai meilata (yhteystiedot sivupalkissa). Vain yhteistyökykyisiin, aktiivisiin koteihin, jossa tärkeää terveystutkituttaa (mm. lonkkakuvaukset) koira, ei urheiluvälineiksi.

Halla meni ystävälleni Anulle kylään noin viikoksi ja on kyllä ollut taas kiva kuulla miten selväpäinen siniseni on ollut huLjan reipas ja heti kuin kotonaan. Se ei paljoa stressaile ja ottaa tilanteet aina vastaan omana positiivisena itsenään. Go Pynnytin!

Ja muistiin vielä sekin, että Milli ja Mooli juoksevat. Het tähän suht treenikauden alkuun lähes kuukauden tauko. No, onhan tässä tietty tätä muutakin projektia.

Hienoja tuloksiakin on taas tullut!

Tiuku (N. Tosi Nopee) ja Tero tekivät nollan Syysskaboissa Purinalla ja sijoittuivat kolmanneksi! Suuresti onnea Tero!

Tuimalle (N. Tuli) ja Kajsalle samaisista kemuista, mutta miniluokasta, nollavoitto melkoisella kolmen sekunnin erolla toiseksi tulleeseen! Onnea pätevät!
*muoks* Tuimis ja Kajsa on valittu Agilityliiton Top Teamiin kaudelle 2012-2013. Onnittelut siitäkin! :)

Tiukun velipoika Enzo (N. Tosi Kiitäjä) ja Tuomas tehtailivat kolme nollavoittoa ja samalla tuplanollan 8.-9.9.! Huippua!

Eipä mennyt kauaa Huurteen (N. Huurre) ja Susannan kisauran aloituksesta, kun pari sai jo plakkariin ensimmäisen nollatuloksen (luva). Sijoitus 2. Paljon onnea Susanna!

Nane (N. Maa) näytteli Tuomarinkylässä 2.9. Maija Heinilä:n (N) kehästä, avoimesta luokasta, seuraavanlaisen arvostelun:
"Erinomainen tyyppi. Urosmainen katse. Korvat hieman etäällä toisistaan. Kohtalaisesti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Erinomainen luusto. Kokoon nähden lantio voisi olla paremmin pyöristynyt. Kantaa häntäänsä hieman korkealla. Liikkuu hyvin ja pitkällä askeleella ja yhdensuuntaisesti. Avoin ja ystävällinen luonne."
ERI2

Phuuh. Ehkä joku muistuttaa/huomattaa jos jotain jäi kirjuuttamatta.

Uusi S AVA!

Viime viikonloppuna Kajsa ja Tero reissasivat Ruotsiin kisaamaan Tuiman (N. Tuli) ja Tiukun (N. Tosi Nopee) kanssa. Tiukulle ja Terolle nopsakoita, kivoja ratoja mutta tällä kertaa ei merkintöjä kisakirjoihin. Tuima ja Kajsa ottivat potin kotiin voittamalla sekä agility- että hyppyradan. Näistä suorituksista palkintoina myös agility- ja hyppySERTit! Tuima on nyt siis myös Ruotsin agilityvalio, FI & S AVA N. Tuli! Hyppyserti jää odottamaan viimeistä samanmoista Suomesta, jonka jälkeen Tuimis kruunataan myös Ruotsin hyppyvalioksi. Huikeeta Kajsa ja Tuima! Paljon paljon onnea!

Samaten viime viikonloppuna Tuiman sisko Tipi (N. Ilma) ja Satu kisasivat minikakkosissa tehden agilityradalla nollan ja voittaen luokan. Pian luokkanousun jälkeen plakkariin parin ensimmäinen LUVA-nolla kakkosista! Onnea!

Huurrekin (N. Huurre) on korkannut kisaradat mediykkösissä Susannan kanssa. Vielä ei merkintöjä kisakirjaan mutta kyllä niitä sieltä tulee. :)

Waden tytär Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa) nousi pari viikkoa sitten medikolmosiin ja heti ekan kolmosten kisapäivän saldona oli kaksi nollaa ja agiSERT! Paljon onnea!

Ink:stä lupailin kuvia, joita Jari otti jo reilu viikko sitten. Kiirettä on kuvaajalla pitänyt eikä niitä ole vielä netissä, mutta tässä maistiainen.

Myös Priimasta räpsästiin samalla muutama kuva, joissa tukka on äitikoiralla täysin laittamatta ja siistimättä ;)

Pentuset ovat jo reilun 3 vkon ikäisiä. Ne ovat saaneet ensimmäiset madotuksensa ja lihaa on myös maisteltu. Liha (tällä kertaa hevosta) uppoaa mainiosti, kaikille yhtä mainiosti. Hampaat puhkesivat kaikilla 3vkoisena. Pennut ovat edelleen todella tasaisen oloisia luonteeltaan. Kaikki kiipeilevät syliin ja hännät vipattavat, kolme pentua on mennyt "kiinni" heiluttelemaani räminäpurkkiin eivätkä muutkaan säpsy sitä. Pennut muuttivat keskelle kämppää aitaukseen, kun ne olivat 2vkoa ja 5pvää vanhoja. Kaikki liikkuivat tosi reippaasti heti liukkaalla lattialla eikä kukaan "lamaantunut" makaamaan tai huutamaan. Ekana iltana toki jonkin verran piippausta, joka loppui hyvin nopeasti.

Kolmeviikkoispainoissa alkoi olla jo jonkin verran eroja, vaikka noin keskinmäärin ovat minusta kovin tasaisia. Jotain veikkauksia voisin tehdä, vaikkei kolmeviikkoispainot nyt mitään ennustakaan...

Pennut taas syntymäjärjestyksessä. Suluissa syntymäpaino ja sen jälkeen kolmeviikkoispaino.

1. poika (191)/ 625g
1. tyttö (195)/ 542g
2. tyttö (183)/ 628g
2. poika (202)/ 607g
3. poika (190)/ 575g

Jälleen kerran on fiilis, että jotain jää päivittämättä... Orientoivat opinnot yliopistolla alkoivat tiistaina ja tuntuu kyllä tosi hyvältä, vaikka rankkaakin vähän on. Hurjan monta rautaa tulessa yhtä aikaa.

Ai niin! Jarin raakaruokaa myyvällä yrityksellä Taikamuonalla on nyt kotisivut! Sivut ovat vielä keskeneräiset muotoiluiltaan jne mutta oleellisin tieto on jo löydettävissä. Tervemenoa sivuille ja tervetuloa ostoksille!

Vauhdille nolla, paimennusta ja laspia

Vauhti (N. Ilta Villi) ja Johanna saivat viikonloppuna Tampereelta ensimmäisen kolmosluokan nollansa, agilityssä siis! Tosi hienoa että noita onnistumisia tulee välillä, kovan puurtamisen palkaksi! Hyvä te!

Viikonloppuna Vallu (N. Routa) kävi Etelä-Suomen Shelttien järkkäämässä paimennuspäivässä Somerolla, Woollandiassa. Ihan huippumahtavaa, että poika oli heti tiennyt homman nimen! Häntä alas (sillai keskittyneesti, ei liian alas :D) ja hommiin. Kouluttajan mukaan Vallu on synnynnäinen paimen. Hienoa Hanski että menitte!

Josta tulikin mieleeni, että yksi edellisestä päivityksestä unohtuneista asioista oli, että Vallun sisko, meidän oma Halla (N. Halla) kävi myös lampaita ihmettelemässä Valtarin Eijan luona Siuntiossa ja kovasti osoitti sekin taipumuksia. Syttyi heti, tasapainopisteen haku tuli selkärangasta ja olin itsekin todella hämmentyneen ilahtunut siitä miten erinomaisen keskittyneessä vireessä se työskenteli ja vieläpä hiljaa. Halla on hyvin hiljainen muutenkin ja pidän sen tasapainoisuudesta, mutta minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia ja olin tosiaan positiivisesti kovin yllättynyt siitä. On kovin sykähdyttävää nähdä tilanne, jossa koiran perimässä oleva "erikoinen" vietti vaan tulee esille ja se tietää luonnostaan kuinka tulee toimia. Ehdottomasti täytyy päästä sen kanssa paimentamaan myöhemminkin!

Oliskohan "meikäläisissä" innostuneita oman paimennuspäivän järkkäämiseen/osallistumiseen?

Itse en usko, että sheltistä on paimentamaan siinä mielessä kuin ajatellaan esim bordercollieta, joka hakee suuren lauman esim ½km:n päästä, näkemättä laumaa. Mutta selvästi näissä viettiä on ja apua varmaan pienemmissä hommissa lampaiden kanssa.

Priiman (N. Päivän Säde) pennut ovat jo pari päivää yli 2 vkoisia. Jari otti niistä kuvia maanantaina muttei ole ehtinyt vielä duunata niitä loppuun. Kuvattiin vihdoin myös Ink:ä :). Mutta siis pentuihin... Ne tuntuvat voivan hyvin. Silmät raottuivat ensin ykköstytöllä (jolla kokokaulus) 11pvän ikäisenä. Kaikkien silmät olivat vähintään raollaan 14vrk:n ikään mennessä. Alkavat siinä heti tietysti sitten jo pikkuhiljaa huomioimaan maailmaa ja sisaruksiaan ihan eri tavalla. Sunnuntaina oli jo ensimmäiset kaverin "puremis"yritykset. Maanantaina mulle heilutettiin ensimmäistä kertaa häntää. Ne myös kiipeävät syliin ja nuolevat naamaa + hamuavat esim vaatteita. Ääniinkin jo reagoidaan. Maanantaina kuvatessa, olkkarin ikkunan ääressä, kirkkaassa valossa, suurin osa protestoi aika äänekkäästi. Liekö kirkas auringonvalo syynä. Huoneeseen jossa pennut vielä toistaiseksi asuvat, ei paista aurinko suoraan, joten se on väkisinkin vähän hämärä. Nooo, pianhan nuo saavat jo muuttaa keskelle kämppää, lattialle, jahka vähän enemmän vielä liikkuvat. Huomenna tai viimeistään loppuviikosta. Olen viileiden kesäkelien vuoksi pitänyt laatikkoa levitetyllä sohvalla, barrikaadien suojassa, toistaiseksi, etteivät vain saisi vetoa. Pari on pyrkinyt jo yli laitojen ja harjoittelevat kävelemistä jo kovasti. Uskomatonta kyytiä kulkevat. Luonne-eroja ei vielä kovasti ole tai ainakaan ne eivät ole poikkeavia jatkuvasti. Joku saattaa pitää vähän enemmän ääntä, jos kaikki ei mene mielen mukaan, mutta aika tasaisen oloista sakkia ovat vielä.

Kuva: Hanna Jauhiainen

Kynnetkin leikattiin ekaa kertaa maanantaina ja se meni nukkuvien pentujen kanssa helposti. Kolmella viidestä on muuten takakannukset, ensimmäiset meikäläisen kohdalla. Ykköspojalla on toisella puolella kyllä vain sellainen nahkarämmäle, jossa ei ole edes kynttä.

Kuva: Hanna Jauhiainen

Painoja tänne vanhaan tapaan muistiin, ihan julkisestikin. Pennut syntymäjärjestyksessä. Suluissa syntymäpaino ja vieressä 2 vkoispaino.

1. poika (191)/ 466g
1. tyttö (195)/ 445g
2. tyttö (183)/ 501g
2. poika (202)/ 466g
3. poika (190)/ 433g
Silmämääräisesti niiden koossa ei näytä olevan mitään eroa. Pienin pentu on ehkä kaikkein eniten kultasoopeli, ja suurin on kaikkein tummin, joka ehkä hämää silmää. Vaikka eipä noissa nyt suuria eroja ole muutenkaan.

Ai niin, pentujen nimiteemankin sain vihdoin päätettyä. Näistä tulee Kulta -aiheisia.

Jauhiaisen Hanna kävi eilen kyläilemässä ja kuvailikin pentuja. Kiitos Hanna! <3 Täältä löydät lisää Hannan ottamia pentukuvia.

Yhtä sun toista

Taas on blogin edellisestä päivityksestä vierähtänyt tovi. Päivitettävää on ollut kyllä mutta inspis on ollut hukassa ja olen ollut vähän kuitti. On näyttelytulosta, agilityä, pentuja ja pentu. Jotain varmasti taas unohtuukin.

Näytelmissä ovat pyörähtäneet pojat Nane (N. Maa), Kaamos (N. Kaamos) ja Huurre (N. Huurre).
Kaamos oli Kuopion sivuerkkarissa elokuun alussa. Tuomarina kasvattaja Gill Partridge, UK:sta. Arvostelu kuului näin:
Tricolour, 17 months, good black & tan. Size good. Good well shaped head. Round muzzle & good underjaw. A little strong over back skull, but using ears well. Bones nicely straight front. Slightly straight upper arm. Bend of stiffle correct. Moves fairly freely, must watch his tail carriage. Tuloksena EH

Kaamoksen kuva: Laura Kuhmonen

Nane pyörähti kehässä sekä Nokialla että Porvoon ryhmiksessä.
Nokialla tuomarina kasvattajatuomari Eva Eriksson, tuloksena AVO ERI2 ja arvostelu on seuraavanlainen:
"Maskulin hane. Välformat huvud. Bra uttryck. Väl placerade öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Goda vinklar. Ngt hög svans. Bra päls. Rör sig med tillräcklig steg."
Porvoossa tuomarina Beata Petkevica Latviasta, jolta tulos AVO EH3 ja arvostelu:
"Young boy with correct ?? (en saanut selvää sanasta). Good pigmentation. Correct lenght of head. Medium stop. Medium size of dark eyes. I would like to see a little bit more soft expression. Very strong but a little bit short neck. Excellent fore chest. A little bit straight in shoulders. Excellent depth of body. Correct lenght of tail. Movement should be more round covering. Good presentation."

Huurre osallistui näytelmään Raisiossa 11.8.. Tuomarina toimi Lars Adeheimer. H:n arvoinen arvostelu kuului suurin piirtein näin (ilm. hieman vaikealukuinen käsiala kehäsihteerillä):
"Maskulint huvud. Slarviga öron, bra huvud med bra ögon och bett ngt kort hals, bra skuldra. Korekt bröstkorgs hjup. men altför kort. ngt sluttand kors ... understälde ben. och altför hög svan. Rör sig bra fram och bak."

Tipi ja Satu kisasivat hienosti miniykkösissä Seppo Savikon radalla, Kirkkonummella 5.8. Tuloksena nolla, joka oikeutti voittoon 13 koiran luokassa ja sitä myöten SERT sekä menolippu kakkosiin! Hienoa!

Meillä on pentuja! Tuntuu että pitkästä aikaa, koska tässä välissä on ollut ihan riittävästi epäonnea sillä saralla. Edellisistä siis kuitenkin "vain" 1½ vuotta. Viime viikon maanantaina 6.8. Priima (N. Päivän Säde) pyöräytti maailmaan 5 potraa soopelipentua, kun tiineysvuorokausia oli takana 62. Pentujen isä on "Kevin" FI & EE MVA EEJV -10 Shelteam Speed And Fan, ihastuttava, kovasti avoin ja vilkas soopeliherra. Pentueessa on kolme urosta ja kaksi narttua. Syntymäpainot olivat ihanteelliset, välillä 183-202g ja kaikki ovat olleet alusta saakka kovin elinvoimaisen oloisia, syöneet 100% itse jne. Priima on erinomainen synnyttäjä ja hoitaa pentunsa todella hienosti, kuten äitinsä Hymykin.

Ihan ilman vastoinkäymisiä ei olla kuitenkaan selvitty, kun Priima sai ärhäkän nisätulehduksen. Sai tähän ensin ab-kuurin joka puri pari päivää, sitten homma "räjähti" uudelleen käsiin kun jonkin toinen bakteeri lisääntyi, johon ensimmäinen kuuri ei tehonnut. Sai uuden laajakirjoisemman lääkkeen, joka on tuntunut pelittävän hienosti. Kyttään aina nisien tilaa/pakkautumista ihan "hysterian" partaalla, eipä sillä voi kuitenkaan tällaista estää jos se on tullakseen. Parissa tunnissa lämmöt nousivat puolella asteella ja tiehyet AIVAN tukossa. Ja ovat kivuliaat. Onni taas tuollainen huippuhermoinen koira, ettei vaikuttanut pentujen hoitamiseen ja meidän hoitotoimenpiteemme onnistuivat hyvin. Kipulääkettä ei siis tarvinnut antaa kuin kaksi kertaa, viimeisessä "hädässä".

On tämä kasvattaminen vaan niin helppoa ja ihanaa... Eikä se tähän lopu. Sarjassamme hetkiä, jolloin vannoin "ei ikinä enää..."

Pentujen painot ovat nousseet tasaisen varmasti, vaikkeivät ne olekaan viikon ikään mennessä tuplaantuneet. Vaikka kuulemma enemmän ihme tuo olisi jos olisivat, kun pentuja noin monta ekakertalaisella + tulehdus ja ab-kuurit. Melkoinen on pentusten vastustuskyky kun Priiman pöpö ei ole niihin iskenyt eikä kenelläkään ole edes vatsa sekaisin *koputetaan vielä puuta*. Uskon vahvasti että raakaruokinnalla (erit. naudan mahalla) on tähän (suoliston bakteerikantaan/tasapainoon) iso vaikutus. Priima söi kaikki istukatkin eikä niistä tullut sille yhtikäs mitään vatsaongelmia. Pentuja ja Priimaa on hoidettu myös Bemerillä. Joka tapauksessa tällä hetkellä Priima ja pennut vaikuttavat voivan mainiosti. Pennut paksuuntuvat ja kasvavat päivä päivältä ja muuttuvat pehmoisemmiksi. :) Kunpa tästä eteenpäin kaikki menisi hyvin.

Täältä löytyy kuvia pennuista vrk:n ikäisenä.

Meillä on myös ylläripentu, ylläri myös meille itsellemme siis, Millin siskopuoli Ink (Noblefamily's Misty River). Suloisen Ink:n isä on sama kuin Millin, aivan ihana Rio (Elbereth River of Magic). Mulle ei juurikaan tule mitään pakko saada -fiiliksiä kun käyn pentuja katsomassa, mutta tässä oli jotain mistä en päässyt ollenkaan yli. Monen sattumuksen, ja kahden viikon unohtamisyrityksen jälkeen Ink kuitenkin muutti meille 9 vkon iässä. Suuri kiitos luottamuksesta Nina! Laitetaan tänne kuva jahka edes jokseenkin kunnollinen saadaan räpsäistyä. :)

Karsinnat ja näytelmää

Viikonloppuna kisattiin taas Suomen agilitymaajoukkueen karsintakisat Liedossa ATT:n hallilla. Nappulavaaralaisia oli tänä vuonna mukana Hippi (N. Ensi-Ilta) ja Tuima (N. Tuli). Tuima pääsi lauantailta jatkoon sunnuntaille. Hipille ei tällä kertaa pisteitä lauantailta. Itse en lauantaina päässyt paikalle jännittämään, mutta sunnuntaina kyllä. Ja jännää tosiaankin oli! Tuima sai sunnuntainakin pisteitä kahdelta radalta ja oli ekoissa karsinnoissaan Kajsan kanssa lopputuloksissa sijalla 24. Tosi hienoja ratoja oli kyllä! Hyvä Tuimis ja Kajsa!

Nykyinen karsintasysteemi tuntuu tosi hyvältä ja ainakin mun mielestä Suomi sai tosi hienon maajoukkueen. Erityisesti minijoukkueen kokoonpano lämmittää kovin paljon mieltä. Koko joukkue koostuu shelteistä! Itseasiassa ensimmäinen muunrotuinen koira oli borderterrieri sijalle 7. Karsinnat minien osalta voitti Sonic ja Sini, jotka varmistivat joukkuepaikkansa jo ennen viimeistä rataa. Toiseksi tuli Riina ja Anu. Onnittelut seurakavereille! Meikäläisen silmä kostui taas Sonic:n menoa katsoessa, Sonic on Kitin täysveli. Olipa hienoa olla katsomassa upeita suorituksia koko sunnuntaipäivän, kaikissa kokoluokissa!

Sunnuntaina Mäntsälän näyttelyyn osallistuivat Nane (N. Maa) ja Tipi (N. Ilma). Tuomarina shelteillä Paula Heikkinen-Lehkonen.
Nane katsottiin ERI:n arvoiseksi ja se sijoittui AVOimessa luokassa neljänneksi. Arvostelu tässä:
"Hyvä koko, tanakka runko. Syvä, tilava rintakehä. Hieman lyhyt kaula. Hyvä pää, silmät ja korvat. Hyvin täyttynyt eturinta. Hyvä selkälinja. Hyvät takakulmaukset. Paksu, tuuhea turkki. Varma, rauhallinen käytös."

Tipi sai EH:n, tällaisella arvostelulla:
"Hieman lyhytrunkoinen ja korkeajalkainen narttu. Hyvä pään profiili, mutta kuono voisi olla täyteläisempi. Hieman lyhyt kaula. Hyvä selkälinja. Tarpeeksi tilava rintakehä, myös eturinnassa hyvin täytettä. Hieman painuneet ranteet. Hyvät takakulmaukset. Väri saisi olla puhtaampi, tummissa laikuissa rusehtava sävy. Yhdensuuntaiset liikkeet. Varma, rauhallinen käytös."
Melko käsittämätöntä että Piipasta voidaan sanoa sen olevan lyhytrunkoinen ja korkearaajainen... :D

Nuu (N. Tosi Ystävä) oli hoidossa tässä viikon verran systerin reissun ajan. Hienosti sekin aina sulautuu laumaan. Nuulle tullut iän myötä selvästi itseluottamusta (on ollut laumassa hyvin mukautuvainen), siinä alkaa näkyä terävyyttä eikä sen yli enää kävelläkään. Hauskaa! Meillä on taas tovin noin viiden koiran lauma, yksilöt vaan vähän vaihtuu. Priima (N. Päivän Säde)on ollut jo pari-kolme viikkoa, Nuu lähti sunnuntaina ja Blitz (N. Vesi) tulee huomenna noin viikoksi. Tosi kivasti on mennyt!

Vauhti (N. Ilta Villi) oli ollut Hämeen Shelttien järjestämässä paimennuspäivässä. Näin viikonloppuna videon sen työskentelystä. Tiesin kyllä että äijällä on pokkaa muttei niistä koskaan tiedä millaisia ovat lampailla. Upeasti meni ekakertalaiseksi! Jospa saisin videon jossain vaiheessa linkitettyä. Johannaaaa! :)

Ai niin, näin Vallun (N. Routa) viime viikolla piiiiiitkästä aikaa! Hanski ja Vallu kisasivat KKK:n epiksissä. Tosi hienoa menoa! Hallakin pääsi leikkimään velipojan kanssa!

Tipille nollavoitto

Tipi (N. Ilma) ja Satu kisasivat tänään miniykkösissä Purinalla. Tuloksena hienosti nolla ja voitto (1./38)! Paljon onnea! Tämä oli parin toinen LUVA -tulos ykkösluokassa.

Näin niitä tuloksia saan kirjattua tipoittain... :)
Armisen Sirpan kasvatti, Waden ja Kiran pentu, Pilvimarjan Iwana Kiwa, kotoisammin Miina ja ohjaajansa Eerika tekivät kaksi nollaa Agirodussa Kuopiossa, kesäkuun lopussa. Sijoitukset olivat hienot 1. ja 2. Onnittelut!